Lomittajat ovat maatilojen sankareita!

 

Nea Keinänen on unelma-ammatissaan. Hän tiesi jo pikkulapsena haluavansa lomittajaksi isänsä jalanjäljissä. Toomas Hallist taas vaihtoi rekkakuskin työt lomittajan hommiin 30 vuotta sitten saadakseen sellaisen työn, jossa pääsee liikkumaan ulkoilmassa. 

Marraskuisena torstaiaamuna Pietinmäen tilalla Mynämäellä ahkeroi kaksi lomittajaa. Toinen on tilan luottolomittaja Nea Keinänen, joka viimeistelee töitä navetassa; toinen taas ensimmäistä päivää tilan töihin perehtyvä Toomas Hallist, joka tutustuu pihalla tilan koneisiin ja työtapoihin. 

Pietinmäen tilan yrittäjät Henri ja Katja Hartikainen tarvitsevat nyt lomittajia useampia, sillä Katja on äitiyslomalla hoitamassa parikuista vauvaa ja nelivuotiasta esikoista. 

– Periaatteessa tämä on kolme hengen työpaikka, mutta työmäärä vaihtelee. Nyt meidän 80 lehmästä vain 60 on lypsäviä, mutta tammikuussa työmäärä kasvaa, kun lehmät poikivat, he kertovat. 

Pietinmäen tilalla maatalousalan perustutkinnon suorittanut isäntä hoitaa yleensä kone- ja ulkotyöt ja kotieläintieteestä agronomiksi valmistunut emäntä huolehtii karjasta. 

– Se helppaa henkisesti tosi paljon, kun joku toinen ottaa välillä navetassa hetkeksi vetovastuun. Edelleen käyn siementämässä, mutta lomittajat hoitavat kaiken muun, emäntä kommentoi työnnellessään vauvan vaunuja maatilan pihalla. 

Nainen ja mies lastenvaunujen kanssa karjatilan pihalla, pihaton edessä.
Se, että Hartikaisen pariskunta pyörittää karjatilaa, on Katjan mukaan syntymähulluutta. Henri osti vanhempiensa tilan vuonna 2014. Katja on kotoisin joen toiselta puolelta – myöskin karjatilalta, jota jatkaa hänen pikkuveljensä. Alun perin hänestä piti kuitenkin tulla eläinlääkäri. “Mutta sitten meille tuli tämä yksi herra paalaamaan ja ne haaveet unohtuivat”, hän hymyilee.

10 vuotta unelmaduunissa

Nea Keinänen on aamun aikana lypsänyt kaikki lehmät, juottanut vasikat ja tarkistanut siemennystä odottavien lehmien kiiman tilanteen. Hän on Pietinmäellä ensimmäinen lomittaja, joka osaa arvioida täydellisesti parhaan ajankohdan siementämiselle. 

Keinänen on aina tiennyt haluavansa lomittajaksi. Hänen isänsä on samalla alalla, joten hän on pienestä asti päässyt seuraamaan lomittajan arkea. 

– Tässä ammatissa saa työskennellä eläinten kanssa, jokainen päivä on erilainen ja pääsee näkemään useampia eri tiloja. Eläimet ovat niin kivoja, etten oikein voisi kuvitella tekeväni mitään muuta, hän toteaa. 

Nainen pesee lypsyasemaa.
Nea Keinänen pesee lypsyasemaa Pietinmäen navetassa. Lehmät on lypsetty, vasikat juotettu ja aamuvuoro alkaa olla pulkassa. “Paras kiitos tässä työssä on yrittäjien luottamus.”

Aamun töiden jälkeen Keinänen on lähdössä kotiin ja sitten hän palaa puoli neljältä tekemään saman kierroksen uudelleen. 

– Kaksiosainen työpäivä on etenkin talvella hyvä, kun saan olla aina valoisaan aikaan kotona. 

Maatalousalan perustutkinnon suorittanut Keinänen on joskus haaveillut myös omista eläimistä.

– Mutta tässä maataloustilanteessa ei oikein voi lähteä tyhjästä nyhjäisemään. Lypsytilan perustamiseen tarvittaisi yli miljoonan euron laina.

Ja toisaalta lomittajana hän saa tehdä sitä samaa työtä ilman yrittäjän riskiä. 

Lehmien hoidon lisäksi Keinänen osaa ajaa koneita ja tehdä myös tilan muita töitä, minkä vuoksi hän pystyy lomittamaan sekä Katjaa että Henriä, mistä Hartikaiset ovat todella kiitollisia. 

Lomittajan ei tarvitse lähteä töiden jälkeen lenkille

Toomas Hallist on tutustumassa Pietinmäen tilaan ensimmäistä päivää. Hän lomittaa paljon sikaloissa ja kanaloissa, mutta nyt vuorossa on karjatila. 

– Lehmiä en lypsä, mutta näissä konetöissä pystyn auttamaan. Vaikka olen lomittanut jo 30 vuotta, ensimmäinen päivä on aina jännittävä. Kaikki tilat ovat erilaisia keskenään ja asioita tehdään eri järjestyksessä. Ja kaikilla tiloilla on vähän erilaiset koneet, jotka pitäisi saada aina töiden jälkeen palautettua ehjinä.

Mies traktorin edessä.
Toomas Hallist tulee hyvin toimeen koneiden kanssa ja osaa tarvittaessa korjatakin niitä.

Hallist on kasvanut kaupungissa ja oli ensimmäiseltä ammatiltaan rekkakuski. 

– Lomittamisessa parasta on se, että saa tehdä töitä ulkona ja liikkua. Tässä työssä pysyy hyvässä kunnossa eikä tarvitse lähteä enää illalla erikseen lenkille. 

Joillekin työn fyysisyys on liiankin rankkaa. Siksi moni tekee lomittajan työtä osa-aikaisesti. Hyvän fyysisen kunnon lisäksi lomittajan pitää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hallist on työskennellyt marraskuun aikana jo viidellä eri tilalla ja joinain kuukausina tiloja on vieläkin enemmän. 

Vehmaan lomituspalveluiden alue kasvaa

Vuoden 2022 alusta Vehmaan lomituspalveluiden toiminta-alue kasvaa. Jatkossa se järjestää lomituspalvelut 1 200 maatalousyrittäjälle yli 40 kunnan alueella. Varsinais-Suomen lisäksi alueeseen kuuluu muutamia kuntia Satakunnan, Pirkanmaan ja Uudenmaan puolelta. Lomittajia alueella toimii noin 200 – ja lisääkin palkataan, jos osaavia tekijöitä löytyy.

Karttakuvassa lomituspalvelualue merkattu sinisellä.
Vehmaan lomituspalvelut toimii vuoden 2022 alusta alkaen Auran, Euran, Eurajoen, Hangon, Harjavallan, Huittisten, Inkoon, Kaarinan, Kemiönsaaren, Kirkkonummen, Kokemäen, Kosken Tl, Kustavin, Laitilan, Liedon, Lohjan, Loimaan, Marttilan, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nakkilan, Nousiaisten, Oripään, Paimion, Paraisten, Punkalaitumen, Pyhärannan, Pöytyän, Raaseporin, Raision, Rauman, Ruskon, Salon, Sauvon, Siuntion, Säkylän, Taivassalon, Turun, Uudenkaupungin ja Vehmaan alueella. Kuva: Vehmaan lomituspalvelut. 

Vehmaan lomituspalveluiden paikallisyksikkö järjestää maatalousyrittäjien lomituspalvelulain mukaisia lomituspalveluita, eli vuosiloma- ja sijaisapulomituksia sekä työvoiman saatavuudesta riippuen myös maksullisia lomituspalveluja kuten tuettua maksullista lomitusta, täysin maksullista lomitusta, varallaoloa ja valvontakäyntejä. Vuosilomaa varten yrittäjä saa lomittajan maksutta käyttöön 26 päiväksi vuodessa. 

Lomituspalvelujohtaja Pirjo Mäntynen kehuu Pietinmäen tilaa siitä, että he käyttävät taitavasti kaikkia eri lomitusmuotoja ympäri vuoden.

– Nyt tarvitsemme lomittajia jatkuvasti, kun minä olen äitiyslomalla. Normaalitilanteessa lomittajia käytetään aika usein siksi, että me saamme tehtyä tilalla kertyviä rästihommia. Välillä tietysti lomittaja pyydetään avuksi vaikka kokousten, juhlien tai ihan vain loman vuoksi, Katja Hartikainen avaa. 

Työvuorosuunnittelua tekevät lomitusohjaajat ja se ei olekaan mikään yksinkertainen juttu. 

– Lomittajilla on eri vahvuuksia ja Varsinais-Suomessa on kaikenlaisia tiloja, selventää Mäntynen. 

Nainen kyykistyneenä rapsuttamaan pihatossa olevaa lehmää.
Lomituspalvelujohtaja Pirjo Mäntynen ihailee lomittajien ammattitaitoa ja joustavuutta. “Kaikki meidän lomittajat ovat huippupersoonia!”

 

Teksti ja valokuvat: Janica Vilen