Turun seudulla toimiva Leader Varsin Hyvä järjestää syyskuusta alkaen teematilaisuuksien sarjan toimialueensa kaikissa kunnissa. Tilaisuuksissa kuullaan asiantuntijoiden ajankohtaisia puheenvuoroja, tutustutaan maaseudun kehittämistoiminnan tuloksiin ja keskustellaan Leader-toiminnan tulevista tavoitteista.
Ensimmäinen tilaisuus järjestetään keskiviikkona 9. syyskuuta klo 17.30–20 Taivassalon uudessa seurakuntakeskuksessa (Keskustie 4) otsikolla Kohti Saaristomeren kestävää kehitystä. Tilaisuudessa professori Kalervo Väänänen puhuu siitä, voidaanko Saaristomeren rehevöityminen pysäyttää.
Väänäsen kesällä julkaistu selvitystyö herätti huomiota konkreettisilla toimenpide-ehdotuksillaan. Mitä voimme tehdä Saaristomeren tulevaisuuden puolesta? Mikä on kalastuksen merkitys meren hyvinvoinnille? Miten vähentää ravinnevalumia? Onko ravinteiden ja biomassan talteenotto vaihtoehto? Väänäsen puheenvuoron lisäksi illan aikana kuullaan myös paikallisesta ympäristönsuojelutoiminnasta ja maaseudun kehittämistoiminnasta. Tilaisuus on kaikille avoin, mutta ilmoittautumisia pyydetään tarjoilun vuoksi osoitteeseen tiina.saaresranta@varsinhyva.fi.
Seuraavat tilaisuudet järjestetään samalla kaavalla, mutta uusilla aiheilla. Keskiviikkona 16. syyskuuta klo 17.30 Naantalin kaupungintalon valtuustosalissa keskustellaan älykkäistä kylistä. Maaseudulla asumisen mahdollisuudet ja etätyö ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua. Mitä uusia ratkaisuja tähän on jo kokeiltu? Mitä on älykäs kylä ja asuminen? Miten elävöittää saaristoa? Mitä visioita ja ratkaisuja löytyy erilaiseen omakotiasumiseen? Älykkäät kylät ja asukkaat -illassa on tarjolla asiantuntijapuheenvuoroja ja keskustelua ajankohtaisista ratkaisuista elämiseen, asumiseen ja työntekoon maaseudulla.
Kaikki tilaisuudet alkavat kahvituksella ja jokaisessa tilaisuudessa arvotaan lähituotekassi osallistujien kesken! Turvavälit pyritään järjestämään ja koronan vuoksi osa tilaisuuksista varaudutaan järjestämään myös webinaareina.
Maaseutumania-keskustelukiertue
Ke 9.9. Taivassalo klo 17.30-20: Kohti Saaristomeren kestävää kehitystä
Ke 16.9. Naantali klo 17.30-20: Älykkäät kylät ja asukkaat
To 24.9. Rusko klo 17.30-20: Vanhat rakennukset ja niiden korjaus
To 8.10. Paimio klo 17.30-20: Tarua ja totta – paikan tarina osana matkailukokemusta
Ma 19.10. Turku klo 9-11: Tekoälystä maaseutuyritysten kilpailuvaltti
Ti 3.11. Raisio klo 17.30-20: Läheltä ja luomua
To 19.11. Kaarina klo 17.30-20: Nuoret ja kansainvälisyys
Ti 1.12. Lieto klo 17.30-20: Vetovoimaa ja sykettä tapahtumilla
Ke 13.1. Sauvo klo 17.30-20: Iloa ja eloa kaikille kylille
Ti 26.1. Masku klo 17.30-20: Asuinalueen brändäys kunnan ja yhdistysten yhteistyönä
Ti 9.2. Nousiainen klo 17.30-20: Laatua vapaa-aikaan – iloa elämään
Varsin Hyvä on Leader-ryhmä ja maaseudun kehittämisyhdistys, joka rahoittaa yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita sekä tukee maaseudun yritystoimintaa. Varsin Hyvän toimialue kattaa kaikki Turun seudun kunnat ja kaupungeista maaseutualueet. Kaikissa Maaseutumanian keskustelutilaisuuksissa on varattu hetki myös keskustelulle maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisestä ja paikallisesta kehittämisstrategiasta vuosille 2021–2027. Näin myös tilaisuuksien kävijät pääsevät vaikuttamaan siihen, miten omaa asuinaluetta kehitetään tulevaisuudessa.
Turun Vanhalta Suurtorilta Raunistulan kautta Lietoon ja sieltä Auraan, Pöytyälle ja lopulta Oripäähän kulkeva keskiaikainen Varkaantie saattaa pian olla Suomen seuraava virallinen matkailutie.
Suomessa on kymmenen matkailutietä, joista kolme kulkee Varsinais-Suomessa: Saariston rengastie, Kuninkaantie ja Hämeen Härkätie. Auran kunnan luotsaamassa Leader-hankkeessa selvitetään parhaillaan keskiaikaisen Varkaantien mahdollisuuksia liittyä virallisten matkailuteiden joukkoon. Hanketta vetää Päivi Joki-Heiskala.
– Väylävirasto on se, joka voi myöntää virallisen statuksen. Sen jälkeen voidaan tehdä kyltitys. Mutta matkailutie on paljon muutakin kuin kyltit tien laidalla. Se on pitkälle jalostettu matkailijan palvelupaketti, kertoo Joki-Heiskala.
Raunistulan jälkeen matkailutie kulkisi tietä 222 Auran keskustaan asti, josta se jatkaisi matkaa Turuntienä kohti pohjoista Oripäähän asti. Tällä hetkellä palveluverkossa on jo paljon pieniä toimijoita, mutta isot vetonaulat puuttuvat.
– Liedossa on useita majoituspaikkoja, esimerkiksi Ilmaristen tila ja Nautelan kartano. Teltan kanssa voi yöpyä vaikka Zoolandiassa. Aurassa on mielenkiintoisia museoita, esimerkiksi Veräjänkorvan museo. Pöytyällä on vanha vehnämylly, jossa on nykyisin myös kahvila. Oripäässä on tällä hetkellä vähiten palveluita, Joki-Heiskala listaa.
Yksittäisten pysähdyspaikkojen lisäksi matkailutien varrella voi nauttia koko matkan varsinaissuomalaisesta maisemasta ja 1700-luvulle asti vievästä rakennuskulttuurista sekä upeasta Aurajokilaaksosta.
Päivi Joki-Heiskala Varkaantien varrella Kuuskosken myllynraunioilla Aurassa. Kuuskosken myllyn avulla on hyödynnetty Aurajoen vesivoimaa 1500-luvulta asti. Myllyrakennus tuhoutui tulipalossa 1900-luvun alussa, mutta rauniot ovat edelleen nähtävissä.
Nimikilpailu käynnissä
Museovirasto on aikanaan nimennyt nyt kehitettävän tien Varkaantieksi omiin rekistereihinsä. Nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Päivi Joki-Heiskala on kuullut kaksi tarinaa.
– Kerrotaan, että Turun Raunistulassa olisi ollut varkaita, jotka ryöstivät tätä tietä kulkevia. Toisen tarinan mukaan nimi tulisi tien varrella olevasta Varkaanvuoresta.
Esimerkiksi Liedossa moni tuntee Varkaantie-nimen, mutta pohjoisempana se on aivan vieras. Siksi hankkeessa päätettiin järjestää matkailutien nimestä äänestys. Vaihtoehtoina ovat Aurajokilaaksontie, Kansallismaisemantie, Myllyjen ja aittojen tie, Vanha Varkaantie sekä Viljatie. Lisäksi voi myös antaa oman ehdotuksensa.
Äänestämään pääsee esimerkiksi Matkailutie-illoissa, joita järjestetään vielä tänä syksynä Pöytyällä Haverin koululla 1.9. klo 18 ja Liedossa Kahvila Namiassa 3.9. klo 18. Matkailutieilloissa on tarkoitus ideoida yhdessä matkailutien kehittämistä ja sen varrelle tarvittavia palveluita.
– Tilausta olisi ainakin pysähdyspaikoille, joissa olisi vessa sekä matkailuautojen parkkipaikoille, Joki-Heiskala sanoo.
Varkaantien varrella on lukuisia historiallisia kartanoita, pirttejä ja aittoja, esimerkiksi 1860-luvulla rakennettu Koskipirtti Auran kohdalla.
Kulltturiralli 30.8.
Nimiäänestys on käynnissä myös Aurajokilaakson kulttuurirallissa sunnuntaina 30.8. klo 11–16.
– Silloin yritämme saada kaikki sankoin joukoin kulkemaan tätä tietä ja tutustumaan sen varrella oleviin palveluihin.
Mukana on 33 kohdetta Liedosta Oripäähän. Tarjolla on monenlaista nähtävää näyttelyistä ja museoista yksityisiin koteihin. Liedossa voi pysähtyä esimerkiksi Nautelankosken museossa ja Aurassa Aurasalin Galleriassa katsomassa Aurajoki-teemaisia taideteoksia. Pöytyällä voi pysähtyä hämmästelemään valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Pihlavan kartanolle ja Oripäässä vaikka Syrjämäen Ateljeekoti Villa Villeä. Turuntien varressa kannattaa nauttia myös Lahtisen tilan maisemapellosta, josta saa napata auringonkukkia myös kotiin.
Matkaan voi lähteä auton lisäksi myös kaksipyöräisellä kulkupelillä. Varkaantie on maalaismaisemiensa vuoksi jo nyt suosittu tie pyöräilijöiden ja erityisesti motoristien joukossa. Päivi Joki-Heiskala nauttii itsekin pyöräilystä ja karttaa katsoessaan hän sai ajatuksen.
– Sekä Varkaantie, että Hämeen Härkätie lähtevät Turusta. Jos ne yhdistää pohjoispäästä Huovintietä pitkin, saisi poljettua V-kirjaimen mallisen reitin, jossa on kaksi historiallista ja hienoa matkailutietä!
Varkaantie kulkee lähes koko matkan liitossa Aurajoen kanssa.
– Vaikka joki on koko ajan lähellä, sitä ei pääse kovin läheltä ihailemaan. Toivoisinkin, että saisimme lisää sellaisia pysähdyspaikkoja, joissa pääsisi aivan joen rantaan, Joki-Heiskala sanoo.
Yksi sellainen rakentuu pian Auran keskustaan, kun Lions Club Aura/Sisun Sisupuiston nimellä kulkeva Leader-hanke saadaan valmiiksi.
Leader-tuella toteutetaan parhaillaan myös Aurajokisäätiön Virtuaali-Aurajoki -hanketta, jonka tavoitteena on etsiä ja toteuttaa ratkaisuja, joiden avulla jokimaisemat ja joen muutkin elementit avautuisivat paremmin sekä luonnossa että etänä. Tarkoituksena on tuottaa uutta sähköistä aineistoa ja oheismateriaalia Aurajoen luonnosta, maisemasta ja jokiluonnossa liikkumisesta vapaaseen käyttöön.
Matkailutieksi mielivä Varkaantie kulkee keskellä kansallismaisemaa, liitossa Aurajoen kanssa. Tien varrella on upeita kartanoita, vanhoja mahtitiloja, uniikkeja museoita ja kutsuvia luontopolkuja. Muihin matkailuteihin verrattuna erityisen siitä tekee se, että se kulkee yhtäjaksoisesti jopa kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa.
“Tämä on minun sielunmaisemani!”
Vaikka matkailutien esiselvityshanketta vetääkin nyt Auran kunta, idea siitä lähti Auranmaan säätiössä toimivalta Anna Rauhansuulta, joka on kasvanut Verkaantien varrella Riihikoskella.
– Tämä on minun sielumaisemani, hän toteaa.
Nykyisin hänellä on Varkaantien varrella myös yritys: Myssyfarmi, joka myy paikallisten suomenlampaiden villasta Suomessa kehrätystä langasta pöytyäläisten mummojen neulomia myssyjä nykyään jo 150 maassa.
– Tänäkin kesänä moni kysyi, saako Myssyfarmille tulla poikkeamaan. Tätä tietä kuljetaan todella ahkerasti. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole kävijöille ovet auki. Ehkä tulevaisuudessa voisimme tehdä tänne puodin ja vaikka Airbnb-tyyppistä majoitusta, jos matkailutie toteutuu, Rauhansuu ideoi.
Myssyfarmin yrittäjä Anna Rauhansuu on kasvanut Varkaantien varrella ja nyt hän toimii siellä myös yrittäjänä. Myssyfarmi majailee nykyään Haverin vanhalla koululla, jonka vieressä Varkaantie ja Aurajoki mutkittelevat rinta rinnan.
Matkailutiestatusta on toki väläytelty Varkaantielle ennenkin. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten toteutettiin Arajokisäätiön vetämä hanke, jossa Viri Teppo-Pärnä kartoitti jo valmiiksi Varkaantien varren kohteita. Niitä esitellään kirjassa nimeltä Tien lumo.
Nyt käynnissä olevan hankkeen tärkein päämäärä on saada aikaan kuntien välinen aiesopimus matkailutien perustamisesta.
– Sitten kun kunnat ovat innostuneet rahoittamaan, pitää vielä innostaa ihmiset tekemään, toteaa Joki-Heiskala.
Janica Vilen
Esiselvityshankkeen kokonaiskustannus on noin 23 000 euroa, josta 80 % tulee Leader-ryhmiltä: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneilta ja Varsin hyvältä. 20 % omarahoitusosuus jaetaan neljän mukana olevan kunnan kesken.
Nykyisin monissa ravitapahtumissa on yksi lähtö varattu poneille. Maailman nopeimmat ponit ravaavat kilometrin alle kahteen minuuttiin. Kilpaurheilun lisäksi poniravitoiminta voi olla myös harrastus, jossa opitaan tuntemaan ponit ja ohjastamaan turvallisesti. Toimitus kävi Ruskolla tutustumassa Turun seudun ainoaan raviponikouluun.
Usein, kun lapsi ihastuu hevosiin, hän suuntaa ratsastustunneille. Ratsutoiminnan lisäksi lapsille on nykyisin tarjolla kuitenkin myös ravitoimintaa, jota pääsee treenaamaan turvallisesti pikkuponeilla. Ruskolla toimiva Poniravikoulu HEPSIS Team tarjoaa ravitunteja 7 vuotta täyttäneille, mutta sitä pienemmätkin lapset ovat tervetulleita perhetunneille yhdessä aikuisen kanssa.
Toimintaa vetää pitkän uran ravitalleilla tehnyt hevostenhoitaja Maret Ehrlund.
– Poniravitoiminta alkoi Suomessa joskus 90-luvun alkupuolella, ja itse hyppäsin mukaan 90-luvun lopulla. Ruotsissa poneilla on ajettu raveja jo pitkään ja sieltä ollaan paljon otettu oppia, kertoo Ehrlund.
Usein ajatellaan, että ponit ovat laiskoja ja itsepäisiä, mutta aika moni poni suhtautuu raveihin itse asiassa todella innostuneesti.
– Meidän tallilla on kuusi ponia, joista kaikkein pienin ja toiseksi vanhin, Stenstugu Doglas, on kaikkein innokkain. Se on todella työmotivoitunut ja aina, jos muita poneja haetaan tarhasta, se yrittää tunkea mukaan, naurahtaa Ehrlund.
Nyt jo 22-vuotias ruuna on 3-vuotiaana ravannut pikkuponien maailmanennätyksen, joka on toki tähän päivään mennessä rikottu jo moneen kertaan. Nykyinen ponien maailmanennätysaika kilometrin matkalla alittaa jo kaksi minuuttia. Ravihevosella kilometrin lenkkiin menisi hiukan päälle minuutti, joten ponien vauhti on suunnilleen puolet hevosten vauhdista.
Poniravikoulu HEPSIS Teamin vetäjä, ruskolainen Maret Ehrlund on koulutukseltaan hevostenhoitaja. Hän on tehnyt pitkän uran ravitalleilla ja nuorten parissa. Hän myös aikanaan järjesti Suomen ensimmäisen raviponikoulun, johon hän haki mallia Ruotsista.
Ponipowerii-hanke toi harrastajat yhteen
Nykyisin Suomessa on seitsemän raviponikoulua, joista Ehrlundin talli on ainoa Turun seudulla. Siksi siellä käy harrastajia monista kunnista ympäri Varsinais-Suomen. Lisäksi Metsämäen raviradan alla toimii ravinuorten kerho. Heistä osalla on omat ponit.
Sekä Ehrlundin poniravikoulun että ravinuorten toiminta vakiintui Leader Varsin Hyvän tukeman Ponipowerii-hankkeen kautta. Hankkeessa koottiin yhteen lajin harrastajia, järjestettiin koulutusta ja tuotiin lajia tunnetuksi.
Hanketta veti hevosten kanssa koko ikänsä puuhannut Riikka Mustonen.
– Hanke alkoi toukokuussa 2017 ja päättyi vuoden 2019 loppuun. Aluksi kiersimme ponien kanssa monenlaisissa tapahtumissa ja järjestimme maksuttomia lajikokeilupäiviä. Niiden kautta saimme paljon uusia harrastajia, Mustonen kertoo.
Hankkeen suurin ponnistus oli koululaispäivät, joihin kutsuttiin mukaan Turun seudun alakouluja.
– Niistä saimme paljon hyvää palautetta. Suurin osa lapsista ei ollut koskaan silittänyt ponia tai istunut kärryjen kyydissä. Lapset olivat todella innoissaan ja moni keskittyi pitkäksi aikaa seuraamaan esimerkiksi kengitysnäytöstä. Jokaisesta ei tietenkään tule hevosharrastajaa, mutta nyt he tietävät, mitä kaikkea hevosharrastus voi tarjota, selittää Mustonen.
Hankkeen puitteissa teetettiin myös video, jonka kautta voi tutustua poniravitoimintaan.
– Hankkeen ansiosta harrastus sai paljon uutta näkyvyyttä. Aiemmin ravipuoli miellettiin vain kilpaurheiluksi. Harvalle on tullut edes mieleen, että ravipuolellakin voi harrastaa, kehuu Mustonen.
Ponipowerii-hankkeen vetäjä Riikka Mustonen on toiminut hevosten parissa koko elämänsä. Ravitoimintaan hän hyppäsi ratsupuolelta muutama vuosi sitten.
Poniajoluvan kautta kisaamaan
Päästäkseen kilpailemaan, tulee suorittaa poniajolupa. Kursseja järjestetään säännöllisesti raviradoilla, Metsämäen raviradalla kesäisin.
– Korttikurssille tultaessa lajin täytyy olla jo valmiiksi tuttu. Siellä opetellaan sitten kilpamaailman säännöt, kertoo Ehrlund.
Ponit ravaavat kahdessa sarjassa. A-ponien säkäkorkeus saa olla korkeintaan 107 senttiä ja B-ponien 130 senttiä.
– A-sarja on tarkoitettu shetlanninponeille. B-sarjassa voisi olla periaatteessa mitä tahansa puhdasrotuisia poneja, mutta käytännössä lähes kaikki ovat Gotlannin russeja, koska ne ovat nopeimpia, Ehrlund täsmentää.
Ohjastajien tulee olla A-sarjassa 10–17-vuotiaita ja B-sarjassa 12–30. Kärrylähtöjen lisäksi poneilla on myös monté-lähtöjä, joissa ohjastaja istuu satulassa.
Raveissa ponilähtöjä ei palata ja palkinnotkin ovat satasen luokkaa. Voittaja saattaa siis saada matkakulut kuitattua, mutta rikastumaan lajilla ei pääse.
– Raveja varten pitää olla tietysti poni, mutta lisäksi kaikki varusteet, kärryt ja traileri. Siksi monilla ei ole mahdollisuutta lähteä mukaan kilpailutoimintaan. Olisikin hyvä, jos raviponikouluja olisi enemmän kautta Suomen. Ehkä silloin useampi pääsisi mukaan toimintaan, Ehrlund pohtii.
Stenstugu Doglas on HEPSIS Teamin pienin ja kaikkein innokkain poni.
Ponit tutuiksi
Ehrlundin poneista kukaan ei käy tällä hetkellä kisoissa, vaan toiminta painottuu opetukseen.
– Nämä ovat rauhallisia ja kilttejä poneja, joiden kanssa on helppo harjoitella turvallisesti. Toimintaa on kuusi kertaa viikossa aina kahden tunnin ajan. Töitä tehdään paljon pareittain. Usein kun toinen on kokeneempi ja toinen uudempi, lapset tutustuvat helposti ja nopeasti toisiinsa ja saavat kavereita, Ehrlund kuvailee.
Tärkeintä on kuitenkin tutustua poneihin.
– Jos ei tunne sitä eläintä, jonka kanssa harrastaa, ei voi päästä kovin pitkälle. Siksi aloitamme aina siitä, että lapset ja nuoret saavat itse hakea ponit tarhasta sekä hoitaa ja harjata ne ennen varustamista, kertoo Ehrlund.
Sen jälkeen onkin aika hypätä kärryyn ja lähteä 500 metrin pituiselle harjoitusradalle tai hiekkakentälle tekemään tarkkuusharjoituksia.
Nyt kun poniraviharrastus alkaa olla voimissaan, on syntynyt tilausta myös raviharrastukselle hevosten kanssa. Poniharrastajat kasvavat aikuisiksi ja lisäksi monen harrastajan vanhemmat ovat innostuneet raveista niin paljon, että haluaisivat päästä kokeilemaan. Muutamat innokkaimmat ovat kuulemma käyneet Vermossa asti kokeilemassa lajia, kun lähempää ei ole löytynyt mahdollisuutta.
Ponipowerii-hankkeen aikana järjestettiin monenlaisia ponitapahtumia. Sunnuntaina 30. elokuuta SRL Lounais-Suomi järjestää Ponit Kupittaalla -tapahtuman klo 11–14. Luvassa on sekä ponien että keppihevosten näyttely ja lisäksi talutusratsastusta ja muuta poniaiheista ohjelmaa.
Mikä on syötävä metsäpuutarha? Miten sen voi perustaa? Miten sitä hoidetaan? Minkälaista satoa sieltä saa? Näihin asioihin perehdytään Syötävä metsäpuutarha –kurssilla Laitilassa sunnuntaina 23.8.
Leader Ravakan ja Varsin Hyvän EkoTeko-hanke järjestää Laitilassa kurssin syötävästä metsäpuutarhasta sunnuntaina 23. elokuuta kello 13–17. Iltapäivän aikana opitaan metsäpuutarhan suunnittelusta sekä ruokaa tuottavien puiden, pensaiden ja monivuotisten hyötykasvien kasvatuksesta. Kurssilla saa inspiraatiota ja käytännön vinkkejä oman syötävän maiseman luomiseen.
Kurssi sisältää luennon, opastetun kierroksen ja harjoitteita 2011 perustetussa syötävässä metsäpuutarhassa. Kurssin vetäjä Joel Rosenberg (TaM, erä- ja luonto-opas) on erikoistunut syötäviin kasveihin, ja toimii kouluttajana useissa oppilaitoksissa ja organisaatioissa.
Syötävä metsäpuutarha on monilajinen ja monikerroksinen metsäekosysteemiä jäljittelevä puutarha. Se tuottaa ruokaa, kauneutta ja pitää yllä maan viljavuutta ekologisesti ilman merkittäviä ulkoisia tuotantopanoksia. Syötävä metsäpuutarha on lähtöisin tropiikista, jossa ihmiset saavat ravintonsa, kuitunsa, lääkkeensä, rehunsa ym. tarveaineet monikerroksisista kotipuutarhoista. Britti Robert Hart toi konseptin 70-luvulla Eurooppaan ja pohjoisessa nyt kokeillaan sen sovelluksia.
– Minulle tämä on oppimista luonnosta, omavaraistumista, luovuuden lähde ja kohde ainakin, kertoo Joel Rosenberg.
Kurssille voidaan ottaa vain rajoitettu määrä osallistujia.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset mahdollisimman pian:
Helsinginrannan uimapaikka Taivassalossa on kuin piilotettu helmi Tylpänrauman rauhallisella rannalla. Maaseuturahaston tuella talkootyönä tehty ranta kerää nykyisin ihmisiä yhteen muun muassa saunomaan tai vaikka muinaistulien yötä viettämään.
Taivassalon Helsinginrantaan vievä tie on ollut käytössä jo 1300-luvulla. 1630-luvulla siitä tuli osa Suomen ensimmäistä virallista tietä eli Suurta Postitietä, joka kulki Turusta Tukholmaan. Turusta tuleva posti jatkoi kulkuaan meriteitse joko Taivassalosta tai Kustavista. Aikanaan Taivassalon Helsinginranta toimi myös Ruotsin matkustajaliikenteen pääte- ja lähtöpaikkana. Esimerkiksi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa on kulkenut Suomeen Taivassalon kautta kesällä 1557.
Nykyisin Taivassalon kunnan omistama Helsinginranta Praakintien päässä on vuokrattu Helsingin kyläyhdistykselle. Kyläyhdistys rakensi rantaan saunan jo vuonna 1995, mutta pitkään käyttö oli vähäistä ja keskittyi mattojen pesuun. Vuonna 2014 yhdistys aloitti muutaman vuoden kestäneen Leader-hankkeen, jonka aikana ranta ehostettiin nykyiseen loistoonsa.
– Pro Agrialla oli samaan aikaan Rannat kuntoon -projekti, josta saimme ison avun. Kun haimme tukea rannan kunnostamiseen Leader Varsin Hyvältä, se saattoi meidät yhteen. Ilman sitä yhteistyötä emme olisi saaneet ollenkaan näin paljon aikaan, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtajaKari Pohjantähti.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kari Pohjantähti on tuttu kasvo Helsinrannan saunalla. Toisin kuin suurin osa muusta Helsingin kylän väestä, hän asustaa alueelle ympäri vuoden.
Hankkeessa kunnostettiin ja rakennettiin virkistyskäytön kannalta keskeiset rakenteet ja palvelut: uimaranta, pukukopit, parkkipaikka, oleskelualueet, opastus ja luontopolku sekä korjattiin alueella olevan saunamökin perustukset. Ympäristöä siistittiin huomioiden alueen luonto ja kulttuurihistoria vanhana graniitin luohintapaikkana.
Nyt alueella on viihtyisä kohtaamispaikka kyläläisille. Rannalla on nuotiopaikka ja puuliiteri, josta saa käyttää puita. Alueelta löytyy myös ulkohuussi. Lapsille on liukumäki ja ikäihmisille loivat portaat suoraan meriveteen. Aluetta pidetään kunnossa talkoovoimin.
– Joka vuosi niitetään kaislat ja tuodaan rantaan kuormallinen uutta hiekkaa korvaamaan tuulen ja sateiden aiheuttama kuluma, Pohjantähti kertoo.
Ranta on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, koska se on matala ja turvallinen.
Yleinen saunavuoro on aina keskiviikkoisin. Muina iltoina sauna on ihmisten vuokrattavissa: arki-iltoina 20 eurolla ja viikonloppuiltoina 50 eurolla. Suihkuja ei ole ja juomavesi täytyy jokaisen tuoda mukanaan.
– Monilla on nykyään omat mökit, saunat ja rannat, mutta tämä on sellainen paikka, josta löytää aina seuraa. Viime kesänä, kun vietettiin yleistä saunapäivää, täällä oli lähes sata ihmistä ja muutenkin loma-aikaan väkeä riittää. Lapsille tämä on erityisen hyvä uimaranta, koska tämä on niin pitkään matala. Ja tänne pääsee myös omalla veneellä, puheenjohtaja esittelee.
Kesäkaudella, kun mökkiläiset tulevat, Helsingin alueella asustaa noin 600 ihmistä.
Saunamökki kunnostettiin vuonna 2018 alkaneen erillisen teemahankkeen puitteissa.
Louhospolku kertoo historiasta
Kunnostushankkeen puitteissa rantaan tehtiin myös 700 metrin mittainen Louhospolku, joka esittelee alueen historiaa. Polun varrella on kylttejä, jotka kertovat kivenlouhinnasta Helsinginrannassa 1900-luvun alussa.
– Täällä louhittiin sitä kuuluisaa Taivassalon punaista graniittia, Pohjantähti kertoo.
Louhospolku lähtee saunan takaa ja tutustuttaa kulkijansa alueella olleen louhostoiminnan historiaan.
Taivassalon graniitti on keskirakeista ja tasalaatuista. Sen päämineraalit ovat kalimaasälpä, kvartsi, plagioklaasi ja biotiitti. Sitä on käytetty paljon julkisissa rakennuksissa, esimerkiksi Turun Hansakorttelissa.
Polku kulkee osan matkaa vanhaa ratapohjaa, josta on kiskot poistettu jo aikoja sitten. Louhospolun varsinaiset helmet löytyvät kuitenkin virallisen reitin ulkopuolelta. Kun poikkeaa polulta, löytää esimerkiksi veden täyttämiä vanhoja louhoskuoppia, jotka louhitun kallionseinämän kanssa muodostavat upeita maisemia.
Helsinginrannankin graniitti on syntynyt vuorijonopoimutuksessa noin 2000 miljoonaa vuotta sitten.
Myös uimarannalla näkyy alueen historia, sillä rääpekivistä on kasattu rannan molemmin puolin kivilaiturit, joiden päässä on poltettu esimerkiksi muinaistulien yön kokkoa. Lisäksi rääpekivistä on tehty rannalle pöytäryhmä.
Rääpekivistä on tehty rannalle esimerkiksi pöytäryhmä. ”Tämä on sen verran tukeva, ettei sitä ihan ensimmäinen kännikala kaada”, naurahtaa Helsinginrannan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kari Phjantähti.
Seuraavaksi kunnostetaan pururata
Helsingin vanhan kyläkoulun kupeessa kulkee 1,2 kilometrin mittainen pururata.
– Seuraava projekti on laittaa se kuntoon syyskuussa. Siihenkin on oma Leader-hanke, Pohjantähti kertoo.
Sitä ennen vietetään rannalla vielä muinaistulien yötä 29. elokuuta. Muinaistulille löytyy hyvä tuttu paikka rannan rääpekivien päältä.
– Ohjelmassa on myös musiikkia, lettuja ja onkikilpailu, lisää Pohjantähti.
Viiden vuoden talkoot saatiin kesäkuun alussa päätökseen Liedon Parmaharjulla. Uusitussa urheilutalossa on nyt uudet saunaosastot, maalämpö, parempi ilmastointi ja energiatehokas valaistus.
Parmaharjulle Saviojan uomaan rakennettiin vuonna 1969 legendaarinen hyppyrimäki ja urheilutalo, jossa on vietetty monenlaisia tapahtumia, muun muassa monet ikimuistoiset häät. Vuosikymmenten saatossa kovassa käytössä ollutta taloa alettiin remontoida Parempi Parmaharju -hankkeen myötä Leader Varsin Hyvän tuella viisi vuotta sitten. Yli 5 000 talkootyötuntia myöhemmin seuran jäsenet esittelevät sitä ylpeinä.
– Remontin myötä täällä on nyt paremmat toimintaedellytykset omalle seuralle, mutta myös enemmän edellytyksiä vuokrata tiloja ulkopuolisille, toteaa seura-aktiivi Tarja Ketola.
– Täällä on pöytäliinat ja astiastot yli 200 hengen juhlia varten, mutta tilat on helppo muokata sopiviksi myös pienemmille juhlille. Omat hääni pidettiin täällä vuonna 1983 ja tällekin kesälle on ainakin yksi häävaraus, hän kertoo.
Lisäksi tilat toimivat Ketolan mukaan hyvin esimerkiksi yritysten toimintapäivien järjestämiseen.
– Liikuntasalissa voi olla jokin urheilullinen osuus. Lisäksi löytyy hyvät tilat kokoustamiseen, ruokailuun ja saunomiseen.
Tarja Ketola ja Maarit Lempiäinen kävivät juhannuksen alla vielä viimeiset paperit läpi. Nyt on hanke saatu kunnialla päätökseen.
5 000 tuntia talkoita
Parempi Parmaharju -hankkeen aikana tehtiin yli 5 000 tuntia talkoita. Aikaan saatiin kokonaan uusitut saunaosastot. Miehille ja naisille löytyy urheilutalon alakerrasta omat pukuhuoneet, vessat, saunat ja suihkuhuoneet. Lisäksi parannettiin ilmastointia, uusittiin valaistus ja tehtiin monenlaista pintaremonttia. Jätevesi liitettiin läheiseen siirtoviemäriin ja öljylämmitys vaihtui ympäristöystävällisempään maalämpöön. Remontin myötä talon lämmityskustannukset puolittuivat.
Parmaharjun aluetta on aina pidetty kunnossa pääosin talkoovoimin. Liedon Parman talkooporukkaa kutsutaan Huru-Ukoiksi. Suurin osa on yli 70-vuotiaita ja mukana on myös niin paljon yli 80-vuotiaita, että talkoovakuutuksen ikärajaa piti nostaa 90 vuoteen.
– Siinä on säästynyt pitkä penni, kun olemme voineet hyödyntää oman joukon osaamista. Esimerkiksi ilmastointiremontista pyydettiin aluksi tarjouksia, mutta lopulta sen teki talkoilla kaksi Huru-Ukkoa, jotka ovat tehneet ilmastointiasennuksia työkseen, kertoo Tarmo Mäkeläinen.
Hän ja Pekka Lehto ovat joukon nuorimmasta päästä.
– Me olemme vielä alle 70-vuotiaita, joten pystyimme tekemään talkoita kevään koronarajoitustenkin aikana, he hymyilevät.
“Nyt on siirrytty nykyaikaan!” Tarmo Mäkeläinen ja Pekka Lehto pitävät lämmitysremonttia erittäin onnistuneena muutostyönä. Öljyä kului aiemmin noin 12 000 litraa vuodessa. Nyt sähkölasku on vuosittain noin 6 000 euroa, mikä tarkoittaa, että lämmityskulut ovat puolittuneet.
Uusi saunaosasto silmäteränä
Erityisen ylpeitä parmalaiset ovat uudesta saunaosastostaan. Alun perin talossa oli vain yksi sauna. Nykyisen naisten saunaosaston paikalla oli 70-luvulla iso uima-allas, jonka päälle on myöhemmin tehty saunat, suihkut, vessat ja pukutilat. Nekin olivat jo tulleet tiensä päähän ja nyt koko alakerta remontoitiin.
– Parman vihreää lattiaa tulee vähän ikävä, mutta toisaalta on hyvä, että nyt talossa on neutraali väritys, sillä vihreä pisti aina nuoremman polven vuokraajien silmään, naurahtaa Tarja Ketola.
Naisten saunaosaston paikalla oli 70-luvulla uima-allas. Nyt alakerrassa on uudet saunat, suihkut, vessat ja pukuhuoneet sekä miehille että naisille.
Leader-rahalla iso merkitys
Liedon Parman puheenjohtaja Maarit Lempiäinen pitää Leader-rahoitusta erittäin tärkeänä. Ilman sitä remonttiin ei olisi ollut rahkeita. 270 000 euron hankkeesta jäi Parmalle maksettavaa lopulta 70 000 euroa.
Tällä kertaa hanke sujui jo rutiinilla, sillä taloa on korjattu Leader-rahalla aiemminkin.
– Ensimmäisen hankkeen suunnittelu alkoi vuonna 2006 ja se valmistui 2014. Silloin korjattiin katto ja iso sali, kertoo Lempiäinen.
Lisäksi Parmaharjulla on tehty pienempiä Leader-hankkeita. Hiljattain saatiin valmiiksi luontopolkuhanke, joka oli rahallisesti mitattuna pieni, mutta vaikutuksiltaan suuri.
– Kunnostimme polkuja ja laitoimme uudet kyltit ja opasteet. Polut ovat olleet valtavan kovassa käytössä koronan aikana. Pääsiäisenäkin parkkipaikka oli koko ajan täysi, Lempiäinen muistelee.
Parmaharjulta löytyy 1,6 kilometrin, 6 kilometrin ja 9 kilometrin mittaiset luontopolut. Talvella metsään tehdään ladut, jos lunta riittää. Ja suunnistajat hyödyntävät maastoa ympäri vuoden.
Hamppukota on heti luontopolkujen alussa, muutaman sadan metrin päässä urheilutalolta.
Polkureitistön alkupäähän on rakennettu hamppukota – sekin Leaderin tuella. Yhteistyössä olivat mukana Liedon Parma, Liedon kunta ja Turun AMK. Kota valmistui tammikuussa 2019 ja on nyt kaikkien retkeilijöiden vapaassa käytössä.
Hankkeen tarkoituksena oli lisätä tietämystä hamppurakentamisen mahdollisuuksista Suomessa. Hamppua kasvatetaan Varsinais-Suomessa ainakin Raisiossa, Laitilassa, Koskella ja Somerolla. Hamppua on viljelty Suomessa jo rautakaudelta asti. Sillä on täällä suosiolliset kasvuolosuhteet ja hyvän sadon saa helposti ilman torjunta-aineita. Keskimääräisen omakotitalon rakentamiseen saadaan materiaali reilun hehtaarin kokoiselta alueelta.
Hamppukota rakennettiin myös Leader-hankkeen turvin yhteistyössä Liedon kunnan ja Turun AMK:n kanssa.
Aktiivista toimintaa
Liedon Parmassa on toista tuhatta jäsentä – joskaan kaikki eivät enää urheile. Lajeja löytyy yleisurheilusta lentopalloon ja suunnistuksesta mäkihyppyyn. Liikuntasalia vuokrataan paljon myös muille seuroille. Tarjolla on muun muassa tanssitunteja, sählyä ja koripalloa.
Useimmat tuntevat Parmaharjun kuitenkin hyppyrimäestä.
– Joka talvi ollaan varauduttu pitämään mäkikisat, mutta lumitilanne ratkaisee, toteutuuko suunnitelmat, kertoo Tarmo Mäkeläinen, joka oli aikanaan mäessä Suomen kymmenen parhaan joukossa. Suurimmat saavutukset hän teki kuitenkin suunnistajana. 70-luvulla hän oli mukana Parman joukkueessa, joka voitti Jukolan viestin.
Pekka Lehto tuli puolestaan Parmaan yleisurheilun kautta ja omien urheiluvuosiensa jälkeen hän toimi seurassa pitkään valmentajana. Puheenjohtaja Maarit Lempiäinen oli juoksija ja Tarja Ketola taas kilpaili kaikissa lajeissa.
– Silloin kun minä olin nuori, oli tapana osallistua lajista riippumatta kaikkiin kisoihin, hän kertoo.
Liedon Parman aktiivit Pekka Lehto, Maarit Lempiäinen ja Tarmo Mäkeläinen ovat iloisia saadessaan taas yhden hankkeen päätökseen. Remontoitu urheilutalo palvelee entistä paremmin.
Alkuperäinen juttu julkaistu Turun Tienoossa 2.7.2020
Leader Varsin Hyvä kokoontui 25. kesäkuuta Paimiossa Kaimalan Karhulammella ja päätti puoltaa rahoitusta seitsemälle hankkeelle. Kuluva ohjelmakausi alkaa olla loppusuoralla. Syksyn kokouksiin jäi jaettavaksi vajaat 100 000 euroa sekä mahdollisesti jo tuetuista hankkeista palautuvat varat.
Nautelankoski-säätiö hakee rahoitusta Auringosta ekoenergiaa -hankkeelle, jossa on ajatuksena hankkia aurinkopaneelit ja tehdä sähköautojen ja -pyörien maksuton latauspiste Nautelankosken museon pihalle Lietoon. Liedon alueella ei ole sähköautoille tai sähköpolkupyörille julkista latauspistettä. Hankkeen tuloksena ympäri vuoden ekologisesti tuotetun sähkön osuus kattaa suuren osan Nautelankosken museossa kulutetusta sähköstä. Kun omavarainen sähköntuotanto lisääntyy, pystytään sähköä tarjoamaan sähköautojen ja sähköpolkupyörien sekä muiden sähkökulkuneuvojen latausta varten ilman korvausta. Investoinnit ja uusi palvelumuoto jäävät pysyviksi käytännöiksi. Tarjoamalla maksuttoman sähköauton latausmahdollisuuden Nautelankoski-säätiö edistää osaltaan sähköautojen käyttöä. Hankkeen kustannusarvio on 19 800 euroa, ja tukea myönnettiin 75 %.
Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys on käynnistämässä hanketta Pyhän Henrikin tien kehittämiseksi. Pyhän Henrikin tie on Turusta Kokemäelle kulkeva pyhiinvaellusreitti, jonka varrelle osuu esimerkiksi Pyhän Henrikin surmapaikka Köyliönjärvellä ja hautakirkko Nousiaisissa. Kehittämishankkeen päätavoitteena on matkailullisen ja kulttuurillisen brändin luominen Pyhän Henrikin reitille. Reitin eri kohteet ja toimijat kootaan koordinoidusti yhteen brändin alle selvitystyön jälkeen. Hankkeen jälkeen kohteet tekevät koordinoitua yhteistyötä, josta vetovastuu on sovittu yhteisesti. Pyhän Henrikin tien markkinoinnissa huomioidaan etenkin ekologisuus, lähiruoka ja -matkailu. Hankkeen kustannusarvio on 79 300 euroa, ja tukea myönnettiin 80 %. Rahoitusta ovat Varsin Hyvän kanssa myöntämässä myös Leader Jokivarsikumppanit, Ravakka, Pyhäjärviseutu ja Karhuseutu.
Nutturlan seudun kyläyhdistyksen hanke Kollin kesäteatterimakasiinin kunnostamiseksi sai niin ikään puoltavan päätöksen. Kollin makasiini sijaitsee Nousiaisten Nutturlassa. Hankkeessa maalataan katto, ohjataan sadevedet pois rakennuksen läheltä, laajennetaan ja kunnostetaan keittiötä, hankitaan lämminvesivaraaja keittiöön ja kunnostetaan pihassa olevaa grillikatosta. Hankkeen kustannusarvio on 13 500 euroa, ja tukea myönnettiin 67 %.
Aurajokisäätiön Virtuaali-Aurajoki -hankkeen tavoitteena on etsiä ja toteuttaa ratkaisuja, joiden avulla jokimaisemat ja joen muutkin elementit avautuisivat paremmin sekä luonnossa että etänä. Tarkoituksena on tuottaa uutta sähköistä aineistoa ja oheismateriaalia Aurajoen luonnosta, maisemasta ja jokiluonnossa liikkumisesta vapaaseen käyttöön. Hankkeessa tuodaan myös Paattistenjoen ja Maarian altaan kohteet ja reitistöt osaksi Aurajoen vesistöalueen virkistyskohteiden kokonaisuutta ja viestintää, lisätään yhteistyötä alueella sekä autetaan pieniä toimijoita tuomaan toimintaansa esille. Hankkeen kustannusarvio on 19 400, ja tukea myönnettiin 80 %.
Luonnonvarakeskukselle myönnettiin tukea tiedonvälityshankkeeseen perinnepelargoneista. Hankkeen tavoitteena on kulttuurihistoriallisesti merkittävän kasvin säilymisen edistäminen ja tiedon tallentaminen kaikkien hyödynnettäväksi. Hankkeessa toteutetaan kymmenen tapahtuman sarja, joita järjestetään paikallisissa yhdistyksissä, museoissa, maatilamatkailutiloilla ja muissa vastaavissa paikoissa koko Varsin Hyvän toimialueella. Hankkeessa kootaan ja julkaistaan 50 perinnepelargonin lajike- ja historiatiedot harrastajien, museotoimijoiden, kauppapuutarhojen ja muiden kiinnostuneiden käyttöön – ja luodaan kriteerit asianmukaiselle pelargonien pitkäaikaissäilytykselle (pelargoniapankki). Hankkeen kustannusarvio on 54 600 euroa, ja tukea myönnettiin 72,5 %.
Osmalahden kaava-alueen Kyläyhdistys Sauvossa sai tukea ulkokuntosalin rakentaminen Osmalahteen palloilukentän yhteyteen. Samalla kunnostetaan palloilukenttää. Hankkeen kustannusarvio on 20 000 euroa, ja tukea myönnettiin 75 %.
Kirsi Rantaselle myönnettiin yritystuki Pienen Saippuapajan perustamiseen Jäkärlässä. Rantanen on valmistanut saippuaa aiemmin harrastuksena. Nyt hän saa yrityksen perustamistukea tuotekehitykseen, asiantuntijapalveluihin ja markkinointiin. Yrityksessä tehdään palasaippuoita kasviöljyistä ja käytetään mahdollisimman paljon kotimaisia ja paikallisia raaka-aineita esim. rypsi-, kaura-, hamppu- ja mustikansiemenöljyä. Pakkaukset ovat muovittomia ja periaatteena Zero Waste ja ympäristöystävällisyys. Koirille valmistetaan tassuvahaa sekä palashampoota. Perustamistukea myönnettiin 10 000 euroa.
Kuvassa Varsin Hyvän hallitus ja muuta ydinjoukkoa Kaimalan Karhulammella Paimiossa.
