Saariston rengastie täyttää 25 vuotta!

Saariston rengastie -kyltti maalaismaisemassa.
Navigointi on helppoa Saariston rengastiellä, sillä reitti on merkitty rengastien logolla varustetuin kyltein.

 

Suomen kenties tunnetuin saaristoreitti Saariston rengastie täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Kahden ja puolen vuosikymmenen aikana reitti on kehittynyt huimasti, ja matkailijamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Juhlavuoden kunniaksi rengastien matkailubrändissä on haluttu nostaa esiin alueen varhaisperunan tuotantoa ja lanseerattu siihen liittyviä uusia matkamuistotuotteita.

Upeita saaristomaisemia halkova legendaarinen Saariston rengastie tarjoaa kävijöilleen luontokokemuksia sekä monipuolisia nähtävyyksiä noin 250 kilometrin matkalla. Se kulkee Paraisten kunnan pääsaarten läpi, minkä jälkeen se koukkaa Iniön ja Kustavin kautta kohti Naantalia. Matkan varrelle mahtuu yli 10 siltaa, kahdeksan lauttaa sekä toinen toistaan kuvauksellisempia saaristolaiskyliä ja -pitäjiä. Perinteikästä rengastietä on kuljettu pyörällä, jalan ja moottoriajoneuvoilla jo 25 vuoden ajan.

Rengastien 25-vuotisen taipaleen kunniaksi ei ole vielä keväällä järjestettyjen avajaisten lisäksi päästy järjestämään erillistä tapahtumaa koronarajoituksista johtuen. Merkkipäivää on kuitenkin juhlistettu teettämällä teemaan liittyviä matkamuistotuotteita, kuten pellavainen Saariston rengastie -keittiöpyyhe, joka on lanseerattu alueen lähiruokavaltti varhaisperuna mielessä.

– Perunanviljely on merkittävä elinkeino saaristossa koko Paraisten kaupungin alueella.  Siitä saimme idean myös keittiöpyyhkeeseen, sillä varhaisperunoita keitettäessä kattilaan jää veden kaatamisen jälkeen aina kosteutta, joka pitää imeyttää johonkin, jotta perunat säilyttäisivät napakan koostumuksensa. Pellavainen peruna-aiheinen pyyheliina on valtavan hyvä siihen tarkoitukseen, kertoo Paraisten kaupungin Kuluttajat Ruokatalouden keskiössä -hankkeen hankevetäjä Margot Wikström.

Noin 70 prosenttia kaikista Suomen varhaisperunoista viljellään Varsinais-Suomen alueella, ja lähes kaikki kaupoissa myytävistä varhaisimmista varhaisperunalajikkeista tulevat Saariston rengastien alueelta. Suurin osa niistä on lähtöisin Houtskarilta, mistä kaikkein varhaisimmat avomaalla viljellyt Timo-lajikkeen perunat saadaan kauppoihin jo toukokuun lopulla.

– Perunan ympärille haluttiin rakentaa matkailubrändiä, sillä monet eivät tiedä, että suurin osa kotimaisesta varhaisperunasta tulee saaristosta, kertoo Wikström.

Pyyhkeen vyötteeseen on lisäksi painettu tietoutta saariston varhaisperunasta, ja ohjeet varhaisperunan keittämiseen kolmella eri kielellä. Wikströmin mukaan ajatuksena on saattaa ihmisten tietoisuuteen, kuinka paljon saaristossa viljellään varhaisperunaa, ja miten niitä parhaiten voi hyödyntää.

– Olisi hienoa, jos saataisiin tuotua tätä varhaisperunateemaa vielä vahvemmin esille saaristossa. Esimerkiksi Nauvossa voisi jo lauttasatamassa olla matkailijoita vastassa suuri kyltti, jossa lukisi “Tervetuloa varhaisperunan valtakuntaan”, maalailee Wikström.

Pyyheliinojen lisäksi jokaisesta kunnanosasta teetettiin oma postikortti, jonka matkailija voi napata mukaansa ilmaiseksi. Matkamuistoja voi ostaa yrittäjiltä rengastien varrelta sekä kaupunkien infopisteistä ja Visit Paraisten nettikaupasta.

Margot Wikström esittelee keittiöpyyhettä ja uutta rengastien esitettä.
Paraisten kaupungin Kuluttajat Ruokatalouden keskiössä -hankkeen hankevetäjä Margot Wikström haluaisi tuoda varhaisperunaa vielä vahvemmin esiin saariston matkailubrändissä.

Reitti on kehittynyt huimasti vuosien varrella

Saariston Rengastie oli alun perin Merenkulkulaitoksen vuonna 1996 käynnistämä hanke, jonka tarkoituksena oli edistää Lounais-Suomen saariston matkailua sekä parantaa saariston ja mantereen välisiä yhteyksiä. Houtskarin ja Iniön välinen uusi lautta mahdollistikin rengasreitin avaamisen matkailulle, ja viralliseksi matkailutieksi Rengastie hyväksyttiin vuonna 2001. Rengastie koostuu sekä yleisen tieverkon osuuksista että niitä yhdistävistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.

Matkailijoiden määrä saaristossa on kasvanut vuosien varrella, ja nykyisin reitillä liikkuu noin 20 000 matkailijaa vuosittain. Viime vuonna kävijöitä oli ennätysmäärä: jopa 22 700 matkailijaa. Margot Wikströmin mukaan matkailijoiden kirjo on myös monipuolistunut viime vuosina.

– Uusin juttu Saariston rengastiellä on jalkaisin liikkuvat vaeltajat. Pyhän Olavin merireitti kulkee rengastietä pitkin Turusta Korppooseen saakka, mikä tuo vaeltajat saaristoon. Se on piristävä uusi lisä matkailijoiden kirjoon alueella, iloitsee Wikström.

Wikströmin mukaan matkailijoiden määrän kasvun lisäksi myös reitin varren infrastruktuuri on kehittynyt 25 vuoden aikana. Rengastie on synnyttänyt uusia yrityksiä alueelle, ja  nykyään matkailijat voivat esimerkiksi vuokrata polkupyöriä, osallistua veneretkille tai kokeilla kajakilla melontaa reitin varrella.

– Yöpymiskapasiteettia on myös tullut valtavasti lisää. 25 vuotta sitten esimerkiksi Nauvon keskustassa ei ollut kaikkia niitä yöpymispaikkoja, joita sieltä nyt löytyy. Sama koskee Korppoota ja Houtskaria. Ravintoloiden määrä on myös lisääntynyt ja tarjonta monipuolistunut, kertoo Wikström.

Rengastietä halutaan kehittää ja parannella koko ajan. Yksi tärkeimmistä kehityksen kohteista on Wikströmin mukaan uuden pyörätien rakentaminen, sillä liikenne on ajoittain vilkasta ja pyöräilijät joutuvat nyt ajamaan pitkiäkin pätkiä autoteitä pitkin.

Keltainen lautta satamassa. Horisontissa risteilyalus.
Matkaa pääsee taittamaan myös vesitse usealla lossilla ja lautalla.

Monipuolisia nähtävyyksiä koko reitin täydeltä

Perinteikkään saaristoreitin voi kiertää joko myötä- tai vastapäivään. Varsinkin vilkkaina kesälomakuukausina reitti kannattaa kulkea vastapäivään Turusta Kustavia kohti, jolloin voi välttää ruuhkat lautoilla ja pikkuteillä. Saariston rengastien alueella voi matkailla vuoden ympäri, mutta kokonaisuudessaan reitti on mahdollista kulkea toukokuusta elokuun loppuun saakka, jolloin M/S Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea Houtskarin Mossalaan tai Iniön Daleniin asti.

Reitin varrella sijaitsee paljon kiinnostavia nähtävyyksiä, joten sen kiertämiseen kannattaa varata runsaasti aikaa. Ensikertalaiselle jo pelkät lauttamatkat ovat Margot Wikströmin mukaan elämys.

– Tietysti myös matkan varrella sijaitsevat sillat, Paraisten kalkkilouhos ja Nauvon vierasvenesatama ovat näkemisen arvoisia. Uutuutena suosittelisin myös Korppoon paljasjalkapolkua, jonka varrella on taideteoksia, ja joka suositellaan kuljettavaksi nimensä mukaisesti paljain jaloin. Tarkoituksena on käyttää havainnointiin kaikkia aisteja, täydentää Wikström.

Jos aikaa on runsaasti, reitiltä kannattaa poiketa myös ulkosaaristoon tai Jurmon, Utön tai Brännskärin saarille. Saarten välillä voi harrastaa saarihyppelyä, sillä niiden välillä kulkee lauttoja ja yhteysaluksia. Saariston kylistä ja pitäjistä löytyy yöpymispaikkoja ja ravintoloita, jotka ovat avoinna ympäri vuoden, joten reissun voi suunnitella myös kesäkauden ulkopuolelle.

– Kesän matkailijoille haluaisin lisäksi vinkata, että reitin varrelta löytyy useita tilamyymälöitä, jotka on kaikki kerätty yhteen Visit Paraisten nettisivuilta löytyväksi Saariston makureitiksi. Tilamyymälöissä pistäytymällä matkailijat pääsevät näkemään miten kylissä ja tiloilla eletään, ja ostamaan tuotteita, joita muualta ei saa, lisää Margot Wikström.

Iniön päätien varrella olevia kylttejä, punainen puurakennus ja taustalla kirkko.
Iniössä pääsee tutustumaan idyllisten kylämaisemien lisäksi Ruotsin prinsessan mukaan nimettyyn Sofia Wilhelmina kirkkoon. Saarella sijaitsee myös Norrbyn luontopolku, joka tarjoaa kävijöilleen huikean näköalan saaristoon.
Hedelmä- ja vihanneslaatikoita sekä vaaka vanhassa rakennuksessa.
Rengastien varrelta löytyy persoonallisia tilamyymälöitä, joista voi ostaa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja muita lähituotteita.
Labyrinttimainen kivimuodostelma kalliolla.
Jatulintarhat eli kivien reunustamat labyrinttimaiset kuviot ovat yksi reitin varren nähtävyyksistä. Kuvassa Nauvossa sijaitseva jatulintarha.
Pyöräilijöitä Iniön kylämaisemissa.
Saariston Rengastie on suosittu erityisesti pyörämatkailijoiden keskuudessa. Tänä kesänä reitin varrelle on tarkoitus pystyttää pyörien huoltopisteitä.
Kolme sinistä keittiöpyyhettä ruohikolla.
Juhlavuoden kunniaksi lanseeratun pellavaisen keittiöpyyhkeen vyötteeseen on painettu varhaisperunatietoutta sekä perunoiden keitto-ohjeet. Vyötteessä komeilee myös 25-vuotisen taipaleen kunniaksi modernisoitu rengastien logo.
Varhaisperuna on kestävän kehityksen mukaista ruokaa, jolla on matala hiilijalanjälki.
Saariston rengastien kartta.
Saariston rengastie kulkee useiden saarten läpi, ja matkalle mahtuukin yli 10 siltaa ja kahdeksan lauttaa. Halutessaan matkaa voi lyhentää kulkemalla Seilin ja Rymättylän halki kiemurtelevan Pienen Saariston rengastien. Kuva: Visit Parainen.




Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho & Visit Parainen


Lämpö on saaristossa varhaisperunan viljelijöiden valttikortti

Pontus Franzén traktorin kyydissä.

 

Yli 70 % suomalaisesta varhaisperunasta viljellään Varsinais-Suomessa. Perinteisesti vuoden ensimmäiset pellolla viljellyt perunat tulevat saaristosta jo toukokuun puolella. 

Varhaisperunaa aletaan vuosittain nostaa säistä riippuen touko–kesäkuun vaihteessa. Ne, jotka pääsevät nostamaan perunaa ensimmäisinä, voivat saada tukkuhinnaksi kilosta jopa viisi euroa. Ensimmäisten nostojen jälkeen hinta putoaa joka päivä ja juhannusviikolla tukkuhinta on tuottajalle usein jo alle euron per kilo. 

– Saaristossa on sen verran lämpimämpää, että pääsemme yleensä istuttamaan ja myös nostamaan perunaa noin puolitoista viikkoa aikaisemmin kuin mantereella. Se on meidän ainoa kilpailuvalttimme. Muuten täällä on pienempiä aloja ja huonompia lohkoja. Pitkät välimatkat kasvattavat tuotantokustannuksia ja peurat tekevät paljon tuhoja, toteaa nauvolainen maanviljelijä Pontus Franzén. 

Franzén on viljellyt varhaisperunaa nyt 13 vuotta, mutta vietti jo lapsuutensa kesät perunapelloilla, sillä ennen häntä saman tilan peltoja viljeli hänen isänsä.

– Nyt varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria, mutta sato tietysti vaihtelee vuosittain. Eniten viljellään Timoa ja Siikliä, mutta viime vuosina kokeilussa ovat olleet myös Colomba ja Avanti. 

Varhaisperunan lisäksi Franzénin tilalla on viljan viljelyä ja metsätaloutta – ja moni tuntee heidän saaristolaislimppunsa, jota myydään nimellä Björkdals delikatesslimpa. 

Ilmakuva perunapelloista muovien alla.
Pontus Franzénin tilalla varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria. Yhteensä Suomessa viljeltiin vuonna 2020 perunaa noin 21 000 hehtaarilla. Varhaisperunaa alasta oli noin 800 hehtaaria. 

Paljon riippuu säästä

Tänä vuonna Franzén alkoi istuttaa varhaisperunaa 26. maaliskuuta ja viimeiset perunat saatiin maahan 16. huhtikuuta. Tällä hetkellä pellot ovat valkoisten muovien ja harsojen peitossa. Kun muovit poistetaan, alkaa työläin vaihe. Jos toukokuussa tulee yöpakkasia, pitää olla valmiina hallakasteluihin. 

– Viime vuonna valvoin 16 yötä. Siinä oli kyllä ihan loppu, kun valvotun yön jälkeen piti kuitenkin aloittaa aamulla vielä toinen työpäivä. Mutta on ollut sellaisiakin vuosia, jolloin toukokuussa on ollut vain yksi pakkasyö. Varhaisperunan viljelyssä työmäärä riippuu todella paljon säästä, Franzén selventää.

Hallakastelu perustuu siihen, että vesi on lämpimämpää kuin ilma. Kun vesi osuu harsoon, lämpö siirtyy sen läpi. Harson päälle saattaa kertyä sentin paksuinen jääkerros, mutta veden lämpö jää talteen harson alle kasvin avuksi. 

Hallaöistä Franzénille tulee hälytys puhelimeen, mutta harvoin pakkaset pääsevät yllättämään. 

– Tässä työssä on oppinut jo hyvin tulkitsemaan illan säästä, millainen yö on tulossa. Yleensä selkeä ja tyyni ilta tarkoittaa pakkasyötä, hän sanoo. 

Toisaalta myös kuumuus voi lisätä paljon kastelun tarvetta. Joinain vuosina vedestä on ollut loppua kohden jo kova pula. 

Kuvassa Pontus Franzén perunamaansa laidalla.
Pontus Franzén on opiskellut agrologiksi, mutta opintoja enemmän häntä on viljelijän uralla auttanut eteenpäin kaikki se, mitä hän on oppinut työskennellessään tilalla lapsesta asti.

Varhaisperuna työllistää ympäri vuoden

Vaikka varhaisperunan viljelyn työläin vaihe onkin istutuksesta nostoon, eli maaliskuun lopulta juhannukseen, työtä riittää kuitenkin koko vuodeksi. Varhaisperunan noston jälkeen maahan istutetaan keräilykasvia. Franzén on todennut omalla maallaan öljyretikan parhaaksi vaihtoehdoksi.

– Se kylvetään heinäkuussa. Kasvaessaan se käyttää hyväkseen peltoon jääneet ravinteet. Vahvat juuret muhentavat maata ja parantavat samalla vesitaloutta seuraavan vuoden viljelyä varten. Lokakuussa kasvusto murskataan – kaikki jätetään peltoon, mitään ei viedä pois. Sitten pellot kynnetään alas, jolloin ravinteet ovat käytössä myös ensi vuonna, Franzén selittää. 

Lisäksi Franzénin tilalla työtä teettää myös siemenperuna. Sitä viljellään varhaisperunan jälkeen ja nostetaan kesän lopulla. Syksyllä aikaa kuluu siemenperunan lajitteluun ja varastointiin. Ja joulun aikoihin alkaakin sitten jo seuraavan vuoden perunoiden idätys. 

– Tämän vuoden ensimmäisiä perunoita aloin idättää joulun välipäivinä. Yleensä teen idätyksen kolmessa tai neljässä osassa, koska istutuskin tehdään vaiheittain. Idätys on onnistumisen kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos idättää liikaa, tulee nopea kasvu, mutta huono sato. Maltti on valttia!

Kuvassa itävä peruna.
Perunoiden idätys alkaa joulun aikoihin ja istutus yleensä maaliskuun viimeisinä päivinä.

Saaristossa huomioitava monta asiaa

Saaristossa varhaisperunan viljely on kannattavaa meren tuoman lämmön vuoksi. Usein toukokuussa mantereella on huomattavasti kylmemmät yöt kuin saaristossa. Saaristossa työtä hankaloittaa kuitenkin sumu, haastava maaperä, pitkät välimatkat ja peurat. 

– Nauvossa on savimaata, hiekkarinteitä ja vanhaa merenpohjaa. Me viljelemme vanhaa merenpohjaa ja hiekkamaata. Hiekka on huomattavasti helpompi, varsinkin, jos tulee paljon sateita. Vanhaa merenpohjaa viljellessä on todella tärkeää, että maa on välillä roudassa. Se parantaa maata. Jos kunnon talvet menetetään, ollaan pahassa pulassa, Franzén sanoo.

Peurat puolestaan hankaloittavat työtä paitsi kaivamalla perunoita, myös rikkomalla harsoja ja muoveja juostessaan. Jos peurat eivät juoksisi pelloilla, samoja harsoja voi käyttää jopa viisi vuotta ja muoveja vielä kauemmin. Harsojen ja muovien kierrätys aiheuttaa myös lisäkuluja saaristossa, sillä kierrätysfirmoilla on kovat taksat, kun ne hakevat muoveja lossimatkan takaa. 

Saaristossa merenläheisyys asettaa painetta myös ympäristönsuojelulle. 

– Tärkeintä on se, että kasteluvesi kerätään talteen. Olemme sijoittaneet kastelualtaat ja pumput peltojen ja meren väliin niin, että kaikki kasteluvesi saadaan talteen. Käytämme samaa vettä uudelleen ja uudelleen. Vedestä tehtyjen mittausten perusteella tiedetään, että ensimmäisen yön jälkeen ravinteita valuu veden mukana paljon altaisiin, mutta muutaman viikon päästä vesi on jo ihan puhdasta. Se tarkoittaa, että kasvi on saanut käytettyä kaikki ravinteet, kertoo Franzén. 

kuva traktorista, jonka kanssa perunaa istutetaan.
Istutustyöt tehtiin Pontus Franzénin tilalla tänä vuonna 26.3.–16.4. Tilalla viljellään pääosin perheen kesken. Franzénin apuna on hänen vaimonsa sekä heidän molempien vanhemmat. Nostokaudella otetaan yleensä kesätöihin myös muutama paikallinen koululainen.

Moninaiset markkinat

Vaikka varhaisperunan viljely on työlästä, Franzén nauttii siitä, että haasteita riittää. 

– Jos käy niin, että kaikkialla saadaan huippuhyvä sato, niin varhaisperunaa tulee markkinoille samaan aikaan liikaa, jolloin hinta laskee dramaattisesti, Franzén selittää.

Kotimaan markkinoiden lisäksi saaristossa seurataan tarkkaan myös Ruotsin markkinoita, sillä ruotsalaista varhaisperunaa tulee kauppoihin usein pari viikkoa aikaisemmin ja sen hinta on toukokuun lopussa jo todella kilpailukykyinen. 

– Viime vuosi oli poikkeus. Ruotsissa oli paljon hallavahinkoja ja lisäksi korona hankaloitti tuontia. Sen vuoksi kotimainen varhaisperuna oli arvossaan viime kesänä. 

Franzénin perunat lähtevät kauppoihin tukkuliikkeiden kautta. Suoramyyntiä on vain pariin paikalliseen kauppaan. Oman tilansa lisäksi hän seuraa varhaisperunan viljelyn ja markkinoiden kehitystä myös MTK:n varhaisperunajaostossa. 

ilmakuva perunoiden istutuksesta.
Suomalaiset syövät keskimäärin 50 kiloa perunaa vuodessa. Perunassa on muun muassa C-vitamiinia, kaliumia, magnesiumia, kuitua ja hiilihydraatteja. Peruna on kotoisin Perusta. Suomessa sitä alettiin syödä 1760-luvulla, mutta varhaisperunaa alettiin viljellä vasta 1930-luvulla.

 

Janica Vilen