Tom Lindqvist - haloomaaseutu.fi

Nu är det hektiska tider i Jumon Juustola. Årets killingar behöver mindre och mindre mjölk, vilket betyder att det finns tillräckligt med mjölk också för mejeriet. De gamla favoriter och årets nya produkter kan köpas i gårdsbutiken från och med vappen – och senare möjligen från butikshyllor.

Erkas Gårdens gård på ön Jumo har varit bebodd sedan 1200-talet. 1700-talets huvudbyggnad har fungerat som hem för Suvi och Tom Lindqvist och deras barn under de senaste tio åren. Dessutom är gården bebodd av tre hästar, kycklingar och 39 getter.

– I år föddes killingarna i Januari. Det var en rumba när totalt 20 killingar föddes på 12 dagar, säger Suvi Lindqvist.

Under de första månaderna fick killingarna nästan all mjölk, men nu ger getterna tillräckligt med mjölk också för mejeriet.

Vanligen producerar Jumon Juustola ost och glass av get- och komjölk. Dessutom gör mejeriet yoghurt och gammaldags fil av råmjölk. Gårdens egen halloumost är gjord av en blandning av get- och komjölk.

– Årets första sats getost är färdig. Smaken är nu mild, mjuk och lite nötig, men den förstärks när osten åldras. Getost har en försäljningsperiod på en månad och smaken är ofta helt annorlunda i början och slutet av månaden, säger Suvi.

Hennes mål är också att tillverka hårda ostar under sommaren och sälja dem vid juletid.

– Nästa mål är att lära sig att göra get gruyère!

Gruyère är en hårdmogen ost som tar sitt namn från Gruyères-regionen i Schweiz. Traditionellt är den gjord av komjölk.

Erkas Gården gårdsbutik säljer ägg och bröd, samt ost, glass, yoghurt och fil från eget mejeri. Dessutom finns det flera andra produkter till salu: till exempel ekologiskt mjöl från Mynämäki, skärgårdscider från Kustavi och sill marinerad av en granne. I sommar planerar Tom Lindqvist också att sälja honung från sin egen gård.

Stöd från landsbygdsfonden

Jumon Juustola har fått en 35 % investeringsstöd för en glassmaskin och glassförpackningsmaskin från I samma båt – Samassa veneessä -Leader-gruppen.

– Mejeriet är riktigt litet, men de är bara bra nu, när vi är nybörjarna. När du tränar i liten skala behöver du aldrig kasta bort många liter mjölk om du misslyckas, konstaterar Suvi.

Den första satsen med getmjölksglass är färdig – och väldigt läcker. Smaken är choklad och krämigheten tillsätts med jordnötssmör.

– Nu har vi också en licens, så vi kan börja sälja produkter i butiker om vi vill. Hittills har våra produkter endast sålts i vår egen gårdsbutik och Iniös kaféer och restauranger. I sommar kommer ostbutiken också att ha en ny logo och nya typer av förpackningar, säger Suvi.

Nu, när sommaren närmar sig, växer också mjölkproduktion, eftersom getter äter färskt gräs i gården. Det skulle nu vara möjligt att utöka mejeriets verksamhet, eftersom paret har just köpt en gammal ladugård från sin granne, som faktiskt ursprungligen hörde till deras gård. Det är nu bebodd av mammagetter och killingar. Det långsiktiga målet är att flytta mejeriets verksamhet från huvudbyggnaden till ladugården.

Getmjölkprodukter ofta identifieras med färg. De är mycket vitare än liknande produkter tillverkade av komjölk. Bild: Jumon Juustola.

Kött eller husdjur?

Först tog Lindqvists tre getter och nu har de redan 39. Eftersom bockarna kan inte mjölkas, har tanken varit att slakta dem så att getköttet kan serveras i Erkas Gårdens egna restaurang eller säljas i gårdsbutiken. Förra vårens bock killingar blev dock så kära för familjen att de kastrerades och lämnades som husdjur. I år föddes nio killingar och just nu skulle tanken vara att slakta dem i höst, men man vet inte hur det kommer att gå.

– Getkött smakar gott och ju yngre geten slaktas, desto mörare blir köttet. Å andra sidan är kastrerade getter lätta husdjur. De är sällskapliga och lekfulla och blir snabbt knutna till sina ägare, så ett alternativ skulle vara att sälja getterna som husdjur, undrar Suvi.

Den här vita bock killingen kommer att fortsätta familjen. Den mörkare killingen har blivit Suvis bebis, eftersom hon har matat honom med nappflaskan.

Många järn i elden

När Lindqvists flyttade till Jumo för tio år sedan hade de ett sommarkafé och värdshus förutom en gårdsbutik. Nu har de tagit en liten paus, för att ha mer tid att driva mejeri, gårdsbutik och à la carte-restaurang, samt ta hand om djuren. Gårdsbutiken öppnar den 1 maj och à la carte-middagar hålls på torsdagar, fredagar och lördagar, om coronabegränsningar tillåter.

– I sommar sätter vi nya dörrar i matsalen och köket. Dörrarna leder till terrassen, var kunderna kan sitta mer utspritt, säger Lindqvists, som båda är professionella kockar.

Förra sommaren uppfyllde Tom sin långvariga dröm och började producera honung. När den ladugården de just köpt kan renoveras, kan de också överväga att sätta upp ett litet bryggeri.

– Det är trevligt att erbjuda hemgjorda produkter här, men å andra sidan måste vi beskära lite, eftersom vi inte mer är i tjugoårsåldern. Till exempel skulle vitt bröd och skärgårdsbröd säljas mer än vi kan baka på sommaren, men vi har nu bestämt att vi bara ska baka för vår egen butik och kaféer och restauranger i Iniö.

Under vintern ansvarar paret för mat på dagis, skola och vårdhem, och ibland också för städning.

– Corona har gett oss mycket extra arbete. Till exempel måste skolan och hälsocentret desinficeras varje dag och skolmaten transporteras hem till gymnasieelever, säger de.

Butikens försäljning var bra förra året från påsk till jul, för på grund av korona fanns det exceptionellt många fjärrarbetare som har stugor i Iniö. Lindqvists har också ny planer för getter.

– Vi har funderat på att byta till ekologiskt. För närvarande pågår förhandlingar med en jordbrukare, avslöjar de.

Erkas Gårdens steniga tomt kommer att få ett ännu större staket för getter i sommar. Getter älskar att leka på klippor.

Den svenskspråkiga skärgården lockade

Innan de kom till Iniö hade Lindqvists en restaurang i Rauma vid Kylmäpihlaja fyr. Rauma hade inga svenskspråkiga skolor, så familjen började leta efter ett nytt hem. Efter år de tillbringade vid fyren verkade Iniö som en mycket tillgänglig och enkel plats för dem att bo. Nu går familjens söner på en svenskspråkig skola i Iniö.

Först hade Tom ett jobb på fastlandet och Suvi arbetade på Iniö vårdhem, men sedan blev paret intresserad av getterna. Suvi utbildade sig som mjölkodlare och snart slutade Tom arbeta på fastlandet och började fokusera på att utveckla gårdens egen verksamhet.

– Vi har alltid gillat getmjölkprodukter. Vi hade redan hästar, får och kycklingar, så tänkte jag att vi kunde också ta några getter. De var inte lika högljudda som fåren, men i stället verkar de lite smartare och mer intressanta. Vi har lärt känna var och en av dem ganska väl, säger Suvi.

Idag är vård av getter nästan ett heltidsjobb. Morgonmjölkningen tar tre timmar och det finns också kvällsmjölkning, matning och många andra saker de måste göra. Getterna är helt klart nöjda över tjänsten. När Suvi öppnar dörren till staketet hoppar de smidiga killingarna omedelbart i hennes armar.

Killingarna fick ett nytt hem i en gammal ladugård.

Text: Janica Vilen
Översättning: Nina Maunuaho

Jumon Juustolassa vietetään kiireisiä päiviä. Tämän vuoden kilit tarvitsevat maitoa yhä vähemmän ja vähemmän, mikä tarkoittaa, että sitä riittää nyt hyvin myös meijerille. Jumon Juustolan vanhoja suosikkeja sekä tämän vuoden uutuustuotteita saa Erkas Gårdenin omasta tilapuodista taas vapusta alkaen – ja myöhemmin mahdollisesti kauppojen hyllyistä.

Erkas Gårdenin tilalla Iniössä Jumon saarella on ollut asutusta jo 1200-luvulta asti. 1700-luvulla valmistunut päärakennus on toiminut viimeiset 10 vuotta Suvi ja Tom Lindqvistin sekä heidän lastensa kotina. Lisäksi tilalla asustaa kolme hevosta, kanoja ja 39 vuohta.

– Tänä vuonna kilit syntyivät jo tammikuussa. Siinä oli aikamoinen rumba, kun 12 päivän sisään syntyi yhteensä 20 kiliä, kertoo Suvi Lindqvist.

Ensimmäiset pari kuukautta kilit saivat lähes kaiken maidon, mutta nyt kuttuja lypsetään jo tilan oman pienmeijerin Jumon Juustolan tarpeisiin. Vuohenmaidosta valmistuu juustoa ja jäätelöä. Lisäksi meijerissä valmistetaan jugurtteja ja vanhan ajan viilejä lehmän raakamaidosta. Tilan oma halloum-juusto syntyy vuohen ja lehmän maitojen sekoituksesta.

– Tämän vuoden ensimmäinen vuohenjuustosatsi valmistui juuri. Maku on nyt mieto, pehmeä ja vähän pähkinäinen, mutta se voimistuu vanhetessaan. Vuohenjuustolla on myyntiaikaa kuukausi, ja maku on usein ihan eri kuukauden alussa ja lopussa, Suvi sanoo.

Hänen tavoitteenaan olisi kesän aikana saada ensimmäistä kertaa myös muutamia kovia juustoja kypsymään, jolloin niitä saisi myyntiin jouluksi.

– Seuraava tavoite on oppia tekemään vuohen gruyèreä!

Gruyère on kova kypsytetty juusto, joka on saanut nimensä Sveitsissä sijaitsevasta Gruyèresin alueesta. Perinteisesti sitä valmistetaan lehmän maidosta.

Erkas Gårdenin tilapuodissa myydään oman tilan munia ja leipää sekä oman meijerin juustoja, jäätelöitä, jugurtteja ja viilejä. Lisäksi myynnissä on vaihtelevasti myös muiden tuotteita: esimerkiksi luomujauhoja Mynämäeltä, saaristosiideriä Kustavista ja naapurin marinoimia silakoita. Ensi kesäksi Tom Lindqvist aikoo saada myyntiin myös oman tilan hunajaa.

Meijeritoiminnalle tukea maaseuturahastosta

Jumon Juustola on saanut 35 % investointituen jäätelökoneen ja jäätelön pakkauskoneen hankintaan I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmältä.

– Meijeri on todella pieni, mutta se on oikeastaan hyvä nyt, kun työ on vasta alussa. Kun harjoittelee pienessä mittakaavassa, ei joudu koskaan heittämään mitään monen sadan litran satseja pois, jos epäonnistuu, Suvi toteaa.

Ensimmäinen erä vuohenmaitojäätelöä on juuri valmistunut – ja vie kielen mennessään. Makuna on suklaa ja kermaisuutta on lisätty maapähkinävoilla.

– Nyt meillä on myös laitoslupa, joten voimme alkaa myydä tuotteita halutessamme vaikka kaupoissa. Tähän asti meidän tuotteita on saanut vain meidän omasta tilapuodista sekä Iniön kahviloista ja ravintoloista. Kesäksi juustolalle on tulossa myös uusi logo ja uudenlaiset pakkaukset, Suvi kertoo.

Kesää kohti maidontuotanto kasvaa, kun vuohet alkavat syödä pihalta vihreää. Meijerin toimintaakin olisi nyt mahdollista laajentaa, sillä pariskunta on juuri ostanut naapuriltaan vanhan navetan, joka onkin itse asiassa alun perin kuulunut heidän tilaansa. Siellä asustavat nyt kutut ja tyttökilit. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on siirtää meijerin toiminta päärakennuksesta kokonaan sinne.

Vuohenmaitotuotteet tunnistaa usein jo väristä. Ne ovat paljon valkoisempia kuin lehmän maidosta tehdyt vastaavat tuotteet. Kuva: Jumon Juustola.

Lihaksi vai lemmikiksi?

Aluksi Lindqvistit ottivat kolme vuohta ja nyt niitä on jo 39. Koska pukeista ei saa maitoa, ajatuksena on ollut teurastaa ne, jolloin vuohen lihaa voisi tarjota Erkas Gårdenin omassa ravintolassa tai myydä tilapuodissa. Viime kevään pukkikilit tulivat kuitenkin perheelle niin rakkaiksi, että ne kastroitiin ja jätettiin lemmikeiksi. Tänä vuonna pukkikilejä syntyi jo yhdeksän. Tällä hetkellä ajatuksena olisi teurastaa ne syksyllä, mutta nähtäväksi jää, miten käy.

– Vuohen liha on kyllä hyvän makuista ja mitä nuorempana vuohen teurastaa, sitä mureampaa liha on. Toisaalta kastroituina pukit ovat helppoja lemmikkejä. Ne ovat seurallisia, mukavia, leikkisiä ja kiintyvät nopeasti omistajaansa, joten yksi vaihtoehto olisi myydä pukit lemmikeiksi, Suvi pohtii.

Näistä pikkupukeista valkoinen on valittu jatkamaan sukua. Tummemmasta taas on tullut emäntänsä sylivauva, sillä häntä on syntymästä asti ruokittu tuttipullolla.

Monta rautaa tulessa

Kun Lindqvistit muuttivat Jumoon kymmenen vuotta sitten, heillä oli tilapuodin lisäksi kesäkahvila ja majoitustoimintaa. Ne ovat nyt tauolla, jotta aikaa jää enemmän meijerin, tilapuodin ja à la carte -ravintolan pyörittämiseen sekä eläinten hoitamiseen. Tilapuoti avataan vappuna ja à la carte -illallisia on tarkoitus järjestää viime kesän tapaan torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin, jos koronarajoitukset sen sallivat.

– Täksi kesäksi laitamme ruokasaliin ja keittiöön uudet ovet, joista pääsee myös terassille syömään ja tarjoilemaan, jotta asiakkaat pystyvät istumaan väljemmin, kertovat Lidqvistit, jotka ovat molemmat ammattikokkeja.

Viime kesänä Tom toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja alkoi tuottaa hunajaa. Ja kun juuri ostettu navetta saadaan remontoitua, voisi miettiä myös oman pienpanimon perustamista.

– On kiva tarjota täällä itse tehtyjä tuotteita, mutta toisaalta on pakko vähän karsia, kun emme ole enää ihan parikymppisiä. Esimerkiksi vaaleaa leipää ja saaristolaisleipää menisi kesäisin niin paljon kuin jaksaa leipoa, mutta olemme nyt päättäneet, että leivomme vain omaan puotiin sekä iniöläisiin kahviloihin ja ravintoloihin.

Talviaikaan pariskunta vastaa päiväkodin, koulun ja vanhustentalon ruuista ja välillä myös siivouksista.

– Korona on teettänyt meille paljon lisätyötä. Esimerkiksi koulu ja terveysasema pitää desinfioida joka päivä ja kouluruokia ollaan kuljetettu yläkoululaisille kotiin etäkouluaikana, he kertovat.

Myös puodissa oli hyvä myynti viime vuonna pääsiäisestä aina jouluun asti, sillä koronan vuoksi Iniössä oli poikkeuksellisesti paljon mökkiläisiä etätöissä myös talven läpi. Myös vuohien pään menoksi on suunnitelmia.

– Olemme miettineet siirtymistä luomuun. Neuvottelut on parhaillaan käynnissä yhden viljelijän kanssa, he paljastavat.

Erkas Gårdenin kallioiselle tontille on tulossa vuohille kesäksi vielä isompi aitaus. Vuohet rakastavat leikkiä Jumon kallioilla.

Ruotsinkielinen saaristo houkutteli

Ennen Iniöön tuloaan Lindqvistit pyörittivät ravintolaa Raumalla Kylmäpihlajan Majakalla. Raumalla ei ollut ruotsinkielistä koulua, joten perhe alkoi etsiä uutta kotia. Majakalla vietettyjen vuosien jälkeen Iniö tuntui heistä hyvin saavutettavalta ja vaivattomalta paikalta asua. Nyt perheen pojat käyvät Iniössä ruotsinkielistä koulua, tyttäret asuvat jo omillaan.

Aluksi Tom kävi töissä mantereella ja Suvi oli töissä Iniön vanhainkodissa, mutta sitten pariskunta innostui vuohista. Suvi kouluttautui maidontuottajaksi ja pian Tomkin lopetti työt mantereella ja alkoi keskittyä tilan oman liiketoiminnan kehittämiseen.

– Olemme aina tykänneet vuohenmaitotuotteista. Meillä oli jo valmiiksi hevosia, lampaita ja kanoja, joten ajattelin, että samallahan tässä menee muutama vuohikin. Innostuimme niistä heti. Ne eivät olleet yhtä äänekkäitä kuin lampaat, mutta sen sijaan ne tuntuivat vähän älykäämmiltä ja mielenkiintoisemmilta. Kun vuohia on tähän asti ollut vähän, niiden jokaisen persoonaan on ehtinyt hyvin tutustua, Suvi kertoo.

Nykyään vuohien hoitaminen on jo lähes kokopäivätyötä. Aamulypsyllä kuluu kolme tuntia ja lisäksi on vielä iltalypsy, ruokinta ja kaikenlainen muu hoitaminen. Vuohet ovat selvästi tyytyväisiä palveluun. Kun Suvi avaa aitauksen oven, ketterät kilit hyppäävät saman tien emäntänsä syliin.

Kutut ja tyttökilit saivat uuden kodin vanhasta navettarakennuksesta.

Janica Vilen

Ost och glass från egen getmjölk!

Juustoa ja jäätelöä omien vuohien maidosta!