Haloo maaseudun Viestintäfoorumissa puhuttiin meadiayhteistyöstä ja viestinnän välineistä!

Ihmisiä sinisesessä kokoushuoneessa.

 

Haloo maaseudun Viestintäfoorumia vietettiin Uudessakaupungissa 7. joulukuuta. Tilaisuudessa tutustuttiin tarkemmin Vakka-Suomen maaseutukehittäjiin, verkostoiduttiin Varsinais-Suomessa maaseutuviestintää tekevien ihmisten kanssa ja opittiin paljon uutta viestinnästä.

Joulukuun Haloo maaseutu! Viestintäfoorumi pidettiin Uudenkaupungin etätyötila Messissä. Messi tarjoaa sosiaalisen ja innovatiivisen työympäristön esimerkiksi yksinyrittäjille ja etätyöntekijöille. Käytössä on henkilökohtaisten työpisteiden lisäksi muun muassa kokoustiloja ja arkistotiloja. Tapahtumia varten tilaan suunnitellaan vielä pientä katsomoa. Viestintäfoorumille tiloja esitteli projektipäällikkö Jaana Suksi. 

– Meidän tavoitteena on ollut pilotoida Uudenkaupungin oma etätyöpiste AKKE-rahoituksella. Hanke päättyy tämän vuoden loppuun ja nyt miellä on valmiina pysyvä toimintamalli. Tämä paikka on vanhan logistiikkakeskuksen toimisto. Sitä ennen tämä oli Seppälä ja vielä sitä ennen maalikauppa. Siksi osassa ikkunoista on kalterit. Tänä syksynä tänne on muuttanut Ukipolis ja kansainvälinen yritys Inlisol.

Iso hanke on vaatinut myös paljon viestintäosaamista. Toimivan brändin luominen oli Suksin ensimmäinen työtehtävä. Messissä toistuu Uudenkaupungin imagoon sopiva meriteema niin nimessä kuin sisustuksessakin. Ja kesällä 2022 Messi teki paljon vaikuttajamarkkinointia yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten toimittajien sekä sosiaalisen median vaikuttajien kanssa.

Avaimet toimivaan mediayhteistyöhön

Vasemmalla istuu nainen ja keskellä kuvaa seisoo toinen nainen puhumassa.
Teija Uitto (vas.) ja Ulla Kallio ovat tehneet hyvää yhteistyötä jo pitkään.

Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio ja Uudenkaupungin Sanomien ja Laitilan Sanomien päätoimittaja Teija Uitto kertoivat Viestintäfoorumin osallistujille toimivasta mediayhteistyöstä. Ravakka on tiedottanut medialle säännöllisesti esimerkiksi hallituksensa päätöksistä ja henkilövaihdoksista. Ryhmä kutsuu alueensa toimittajat pari kertaa vuodessa keskustelemaan yhteistyöstä ja tarjoaa valmiita listoja juttuaiheista, joihin paikallislehtien toimittajat voivat tarttua. Lisäksi Ravakka on ostanut lehdistä advertoriaaleja, eli maksullista mainostilaa lehtijutun muotoon kirjoitettuna sekä järjestänyt lukijakilpailuja yhteistyössä paikallislehtien kanssa.

Päätoimittaja Teija Uitto vinkkasi, että joulun aika ja heinäkuu ovat sellaisia aikoja, jolloin tiedotteet menevät herkimmin läpi.

– Uutiskynnys vaihtelee päivittäin. Joskus tapahtuu paljon ja silloin tiedotetta on vaikea saada läpi, mutta sitten on niitä hiljaisia hetkiä, jolloin me toimituksissa mietimme, mistä kirjoittaisimme. Eli aina kannattaa tiedottaa!

Tiedotteen lähettämisen ajankohdalla ei ole suurta merkitystä. Päätoimittaja on periaatteessa aina tavoitettavissa, mutta toimistoaikaan kaikkein parhaiten. Sen vinkin Uitto kuitenkin antaa, että kannattaa aina lähettää tiedotteet toimituksen yhteiseen postilaatikkoon. Silloin ne eivät jää huomaamatta vain sen vuoksi, että joku tietty toimittaja on sairaana tai varattu.

Uitto esitteli Viestintäfoorumille myös TS-Yhtymän paikallislehtien tavoittavuutta. Katso Teija Uiton esitys pdf-muodossa klikkaamalla tästä!

Koulutus viestinnän välineenä

Mies puhuu yleisölle tv-ruudun vieressä.
Maaseutupäällikkö Petri Puustinen esitteli Vehmaan maaseutupalveluiden toimintaa ja viestintää.

Vehmaan maaseutupalveluiden maaseutupäällikkö Petri Puustinen esitteli oman organisaationsa ja kertoi, miten maaseutupalveluissa käytetään koulutusta viestinnän välineenä. Maaseutupalveluiden työtä on esimerkiksi asiakkaiden ohjaus oikealle luukulle, kun kyse on maataloustuista, rakennetuista, EU-hankkeista, yritystuista tai maaseudun kehittämistuista. Työ sisältää siis paljon viljelijöille kohdennettua viestintää: sähköposteja, viljelijäkirjeitä ja opastusvideoita sekä viestimistä verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa.

Koulutukset ovat hyvä tapa viestiä asioista. Maaseutupalveluiden koulutuksia järjestetään usein yhteistyössä Ely-keskuksen ja MTK:n kanssa. Lisäksi maaseutupäälliköt voivat käydä kouluttamassa tuottajayhdistysten itse järjestämissä koulutustilaisuuksissa.

– Koulutuksissa olemme todenneet toimivaksi sen, että ne pysyvät paikallistasolla. Paikallisessa koulutuksessa tuttujen ihmisten keskuudessa uskaltaa kysyä ja keskustella. Se on myös tärkeää, että kouluttaja on luotettava, rehti ja avoin, Puustinen sanoo.

Katso Petri Puustisen esitys pdf-muodossa klikkaamalla tästä!

Podcastit ja tietokirjat viestinnän tukena

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta kertoi, miten Varsinais-Suomen Kylät ry on tehnyt viestintää perinteisten uutiskirjeiden, tiedotteiden ja sosiaalisen median lisäksi myös tietokirjoilla ja podcasteilla. Varsinais-Suomen Kylät on julkaissut neljä tietokirjaa ja viides ilmestyy vielä tämän vuoden aikana. Niiden avulla kylien asioista on voitu viestiä kattavasti ja toiveissa on, että tieto säilyy kansien välissä paremmin myös tuleville sukupolville. Tietokirjat ovat toimineet myös hyvänä lähdemateriaalina toimittajille, ja sitä kautta ne ovat edistäneet yhdistyksen viestinnällisiä tavoitteita.

Varsinais-Suomen Kylät on tehnyt myös kuusi podcast-jaksoa, jotka julkaistiin juuri silloin, kun Suomessa oli koronan vuoksi tiukat kokoontumisrajoitukset. Kylätoimijoiden kattojärjestö oppi omasta projektistaan ainakin sen, että hyvä pituus jaksolle on noin 15–20 minuuttia ja sen, että markkinointiin pitää panostaa, jos haluaa löytää kuulijoita. Jos innostuu kokeilemaan oman podcastin tekoa, kannattaa kiinnittää huomiota tilan akustiikkaan, sillä esimerkiksi toimistotilojen ilmastointilaitteiden hurina saattaa kuulua lähetyksessä yllättävän häiritsevänä. Lisäksi kannattaa varata aikaa jaksojen litterointiin tai varata rahaa budjetista siihen, että litteroinnin voi ostaa ulkopuolelta. Saavutettavuuden vuoksi kaikista podcasteista on nimittäin oltava nykyisin tekstivastine. 

Varsinais-Suomen kylien podcastit ovat kuunneltavissa Soundcloudissa ja ne löytyvät myös yhdistyksen omilta sivuilta. Haloo maaseutu järjesti koulutuksen podcastien teosta helmikuussa 2021. Koulutuksen tallenne on edelleen katsottavissa Haloo maaseudun sivuilla.

Katso Tauno Linkorannan esitys pdf-muodossa klikkaamalla tästä!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Haloo maaseutu -viestintähankkeen työntekijä Janica Vilen puhui Viestintäfoorumille tiedon visualisoimisesta. Tiedon visualisointi voi auttaa hahmottamaan esimerkiksi isoja kokonaisuuksia, numeraalista tietoa, monimutkaisia rakenteita, muutosta tai etäisyyttä. Se on myös keino tutkia tietoa ja viestiä siitä eteenpäin. 

– Kun lähdet visualisoimaan tietoa, mieti ensin, mitä haluat katsojan ymmärtävän kuvan avulla ja valitse esitystapa sen mukaan. Viivakuviolla saa esitettyä helposti trendejä. Pystypylväskuviolla on hyvä kuvata määriä ja niiden vaihtelua. Piirakkakuvion avulla pystyy vertailemaan jonkin kokonaisuuden osia ja koropleettikartalla voi kuvata alueellisia ilmiöitä, Vilen neuvoo.

– Kun olet valinnut esitystavan, yritä saada kuvasta mahdollisimman helposti ymmärrettävä ja lisää mukaan otsikko, joka tiivistää visualisoinnin tärkeimmän tiedon. Tarkoitus on saada yleisö innostumaan visualisoinnin esittämästä tiedosta eikä hienosta kuvasta. Väreihin ja kontrasteihin kannattaa kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota, jotta kuvasta saa mahdollisimman saavutettavan, hän jatkaa.

Visualisointi ei ole koskaan todellisuuden objektiivista esittämistä. Sen avulla on helppoa vaikuttaa mielikuviin ja esimerkiksi perinteisen viivakuvion mittasuhteita muuttamalla sama asia voidaan saada näyttämään hyvinkin erilaiselta. 

Maksuttomia visualisointityökaluja löytyy Internetistä useampia, esimerkiksi Datawrapper, Canva ja Looker Studio. Myös esimerkiksi Power Pointilla, Excelillä ja Power BI:lla pystyy tekemään monenlaisia visualisointeja. 

Katso Janica Vilenin esitys klikkaamalla tästä!

Maaseuturahaston uusi ilme käyttöön tammikuussa

Maaseutuohjelman kuvituskuvia vihreällä pohjalla.
Uuden visuaalisen ilmeen kuvitusta voi ladata osoitteesta maaseutu.fi.

Janica Vilen esitteli tilaisuudessa myös maaseuturahaston uuden ohjelmakauden 2023–2027 visuaalista ilmettä. Tämän kauden aikana rahoituspäätöksen saaneissa hankkeissa noudatetaan vielä vanhaa ilmettä jo logoja, mutta uuden kauden graafiseen ohjeistoon voi jo tutustua klikkamalla tästä!

Tervetuloa mukaan viestintäverkostoon!

Varsinais-Suomen maaseutukehittäjien viestintäverkosto on avoin kaikille maaseudun kehittämisen parissa työskenteleville tai toimiville. Erityisesti verkostoon toivotaan mukaan niitä henkilöitä, jotka viestivät maaseudun asukkaille, yrittäjille, viljelijöille ja muille tahoille maaseutuohjelman mahdollisuuksista. Viestintäfoorumeita järjestetään neljä kertaa vuodessa eri puolilla Varsinais-Suomea ja ne ovat kaikille avoimia ja maksuttomia tilaisuuksia.

Viestintäverkostolla on myös oma keskusteluryhmä osoitteessa maaseutuverkosto.fi. Kirjautumisen jälkeen pääset liittymään avoimeen keskusteluryhmään, joka löytyy nimellä Haloo maaseutu! Varsinais-Suomen maaseutukehittäjien viestintäverkosto. Keskusteluryhmässä voi jakaa tietoa esimerkiksi tulevista viestintäkampanjoista, joihin toivoo verkoston tukea. Ryhmässä voi kysellä muiden kokemuksia esimerkiksi viestinnän työkaluista tai pallotella ideoita tulevista tempauksista. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Tauno Linkoranta – 20 vuotta kyläasiamiehenä

Tauno Linkoranta katsoo vasemmalle pihalla. Taustalla näkyy traktori.

 

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta palkittiin vuonna 2008 valtakunnalliseksi maaseututoimijaksi. Nyt työtä kylien hyväksi on takana jo 20 vuotta. 

Varsinais-Suomen Kylät ry perustettiin vuonna 2000, ja vuonna 2002 yhdistys palkkasi ensimmäisen työntekijänsä, kyläasiamies Tauno Linkorannan (s.1963).

– Silloin oli käynnissä valtakunnallinen kylätaloushanke, jonka myötä kaikkiin Suomen maakuntiin saatiin vähintään puolipäiväinen kyläasiamies. Itse aloitin heti ensimmäisten joukossa ja täysipäiväisenä. Hankkeesta tuli puolet palkasta ja Varsinais-Suomen Leader-ryhmät vastasivat toisesta puolesta, Linkoranta kertoo. 

Kyläasiamies toimii oman yhdistyksensä kokousten valmistelijana ja esittelijänä. Lisäksi työhön sisältyy esimerkiksi tiedottamista, taloushallintoa, edunvalvontaa ja kylien neuvontaa.

– Suomeen syntyi heti hyvä kyläasiamiesten verkosto. Kävimme yhteisiä koulutuksia ja opimme nopeasti kysymään neuvoja toinen toisiltamme. Yhteinen hanke loppui vuonna 2005 ja sen jälkeen toiminta alkoi muokkautua eri maakunnissa eri suuntiin – vastaamaan paikallisia tarpeita. 

20 vuoden aikana oikeastaan kaikki muut kyläasiamiehet ovat vaihtuneet ja tittelitkin ovat monin paikoin muuttuneet. On toiminnanjohtajia, kyläneuvojia ja asiantuntijoita. Linkoranta on halunnut säilyttää tittelinsä ennallaan, sillä kyläasiamies on Varsinais-Suomessa hyvin tunnettu käsite. Varsinais-Suomen kyläasiamies johtaa esimerkiksi maakunnan järjestöjaostoa ja on mukana Kotiseutuliiton organisoimassa Seurantaloasiain neuvottelukunnassa.

Matkailua, historiaa ja kyläpolitiikkaa

Tauno Linkoranta menossa autoonsa toimiston edessä.
Kyläasiamiesten työnkuvia on yhtä paljon kuin kyläasiamiehiäkin. Tauno Linkorannan työhön on aina kuulunut paljon neuvontakäyntejä kylillä. Hänen Opelinsa onkin tuttu näky mitä pienimmillä kyläteillä. Nykyisin yhdistyksen toimisto sijaitsee Turussa Vahdontiellä.

Tauno Linkorannan ensimmäinen tutkinto on matkailun puolelta. Sen jälkeen hän valmistui vielä Turun yliopistosta historioitsijaksi. Molemmista koulutuksista on ollut kyläasiamiehen työssä paljon hyötyä. Kylillä on tehty monenlaisia matkailuun ja brändäykseen liittyviä hankkeita ja toisilla kylillä historian tutkiminen on ollut mielenkiinnon kohteena. 

– Kylätoiminnalla on selkeä arvo historian näkökulmasta. Monet kyläyhdistykset pitävät esimerkiksi huolta maaseudun vanhoista rakennuksista. Suomalaisen yhdistystoiminnan historiassa jokaisen eri aatteen edustajilla piti olla oma talo: työväentalot, suojeluskuntatalot, maamiesseurantalot ja nuorisoseurantalot ilmensivät käyttäjiensä identiteettiä. Nykyään moni noista taloista toimii kylätaloina ja lisäksi kyläyhdistykset ovat pitäneet huolta julkisen sektorin hylkäämistä rakennuksista, kyläasiamies kertoo. 

Julkisen sektorin hylkäämät rakennukset ovatkin olleet Linkorannan uran aikana tapetilla. Kun hän aloitti kyläasiamiehenä, Varsinais-Suomessa oli 56 kuntaa. Nyt niitä on enää 27. Kuntaliitosten ja keskittämisen myötä maaseudulle on jäänyt tyhjilleen paljon hallinnollisia rakennuksia ja vanhoja koulutaloja.

– Vanhoja julkisia rakennuksia myydään usein kyläyhdistyksille lähes ilmaiseksi, mutta talon mukana saattaa tulla jopa 10 000 euron vuosittaiset ylläpitokulut, joista pienten yhdistysten voi olla vaikea selvitä. Näitä kuvioita olen ollut usein mukana selvittelemässä.

Keskittämisen politiikka on toisaalta nostanut kylätoiminnan aivan uuteen arvoon. Entisiin kuntakeskuksiin on syntynyt uusia kyläyhdistyksiä ja kylien omia palveluita. Kyläyhdistykset ovat nykyisin myös aktiivisia hanketoteuttajia ja kunnat tekevät kylien kanssa mielellään tiivistä yhteistyötä. 

Viisi kirjaa ja paljon pakinoita

Kolme kirjaa lomittain valkoisella taustalla.
Linkoranta on julkaissut jo neljä kirjaa, joista kuvassa näkyy kolme. Viides kirja ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.

Linkoranta on kunnostautunut myös kirjoittajana. Moni muistaa hänen pakinansa Suomen Kylien aikaisemmin julkaisemassa Maaseutu Plus -lehdessä ja lisäksi hän on kirjoittanut eri lehtiin paljon esimerkiksi kirja-arvioita. Lisäksi häneltä on ilmestynyt jo neljä kirjaa ja viides julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

Linkoranta on ollut mukana kirjoittamassa myös esimerkiksi Lemun VPK:n historiikkia.

Maaseudun kasvatti

Tauno Linkoranta on kasvanut Lemussa, joka on nykyisin osa Maskun kuntaa. Siellä hän asuu nykyäänkin – lapsuudenkodissaan, mutta innostus kylätoimintaan alkoi kuitenkin Satakunnassa. 

– Vaimoni sai Merikarvialta työpaikan kyläkoulun opettajana ja muutimme välillä sinne neljäksi vuodeksi. Siellä oli käynnissä Leader-hanke, jossa lisättiin yhteistyötä kylän ja koulun välillä. Sitä ennen en tiennyt kylätoiminnasta juuri mitään. Satakunnassa työskentelin Pohjois-Satakunnan Leader-ryhmässä hankeneuvojana ja kävin Satakuntaliiton järjestämän paikalliskehittäjän koulutuksen. Ilman niitä kokemuksia minua tuskin olisi valittu tähän tehtävään.

Nykyisin myös Linkorannan vapaa-aika kuluu pitkälti kylätoiminnan parissa. Lemussa on hänen avullaan toteutettu jo useampia Leader-hankkeita. Lisäksi kyläasiamiehen harrastuksiin kuuluu muun muassa valokuvaus ja lentopallo. Eläimiä Linkorannalla on ollut aina. Tälläkin hetkellä hänen ja hänen vaimonsa Tiina Hyvösen kanssa asustaa kaksi koiraa, kolme kissaa ja kolme vuohta. 

– On meillä joskus ollut lampaitakin, mutta vuohissa on vähän enemmän luonnetta. Ne ovat sellaisia yksilöitä, ettei ainakaan tylsää ehdi tulla. Harva uskoo sitä sattumaksi, että vuohet tulivat meille juuri silloin, kun tyttäremme muuttivat pois kotoa. Toinen opiskelee nyt Saksassa ja toinen Lappeenrannassa. Siinä mielessä kasvatustyö on mennyt pieleen, että kumpikaan ei opiskele historiaa…

 

Varsinais-Suomen Kylät ry on maakunnallinen kyläyhdistys, jonka tarkoituksena on Varsinais-Suomen paikallisyhteisöjen tukeminen sekä alueiden kehittäminen ja elinvoimaisuuden vahvistaminen. Varsinais-Suomessa on noin 300 kylää, joista noin 80 on jäsenenä Varsinais-Suomen Kylissä. Yhdistys tunnetaan muun muassa Vuoden kylä -kilpailusta ja Avoimet kylät -tapahtumista. 

Mikä menopeli alle energiakriisin jälkeen? Katso tallenne!

Pia Poikonen pitää kädessään kylttiä, jossa lukee Kestävän kehityksen viikko.
Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen.

 

Leader Varsin Hyvä järjesti tiistaina 27. syyskuuta osana Kestävän kehityksen viikkoa keskusteluillan kestävästä liikkumisesta Nousiaisten vanhalla asemalla. Illan aikana Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen esitteli Leader-rahoitusta, jonka avulla maaseudun kestävää kehitystä voidaan tukea. Autoliiton Turun seudun puheenjohtaja Eero Kuisma taas kertoi siitä, mitä vaihtoehtoja bensalle ja dieselille nykypäivänä on. Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta puhui kestävästä liikkumisesta kylillä. Lopuksi vielä Valonian kestävän kehityksen asiantuntija Paula Väisänen kertoi käynnissä olevasta Leader-hankkeesta, jossa kehitetään lähijakelupistekonseptia, jota voisi hyödyntää esimerkiksi kylätaloilla. 

Tilaisuudesta tehty tallenne on nyt katsottavissa:

 

AIKATAULU

00:00:00 Pia Poikonen: Leader-rahoitus

00:12:13 Eero Kuisma: Vaihtoehtoja bensalle ja dieselille

00:48:56 Tauno Linkoranta: Kestävä liikkuminen kylillä

01:03:32 Paula Väisänen: Kestävämpää logistiikkaa lähijakelupisteillä

 

Mikä käyttövoima kannattaa valita seuraavaan autoon?

Mies istuu ja puhuu paperista.
Eero Kuisma kannustaa hankkimaan sähköautoja.

Energian ja polttoaineiden hinnat ovat nyt huippulukemissa, mutta tarve liikkua ei ole kadonnut mihinkään. Erityisesti maaseudulla ollaan riippuvaisia yksityisautoista. Eero Kuisma Autoliitosta antoi tilaisuudessa kattavan katsauksen eri käyttövoimista. 

Vaikka sähkön hinta nyt on korkealla, Kuisma uskoo sähköautojen mahdollisuuksiin. Akut kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi ja kevyemmiksi ja myös latausverkosto kasvaa. Tällä hetkellä sähköautot painavat noin 500 kiloa enemmän kuin vastaavan kokoluokan polttomoottoriautot ja latausverkosto on vielä riittämätön.

Suomen tieliikenteessä on tällä hetkellä noin 2,8 miljoonaa autoa ja tavoitteena on, että vuonna 2030 niistä 700 000 olisi sähköautoja. Sähköautojen hankintahinta on kuitenkin vielä niin korkea, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan kannusteita. 

– Esimerkiksi Norjassa sähköautot on vapautettu autoverosta ja arvolisäverosta, mikä ohjaa ostopäätöksiä. Nykyään siellä ostetuista uusista autoista jo 85 % on sähköautoja, Kuisma kertoo. 

Suomessa sähköautoihin on tähän asti saanut 2000 euron hankintatuen. 

Yksi hankaluus sähköasutoissa on Kuisman mukaan se, että niiden akut kestävät noin kymmenen vuotta, mutta Suomessa autojen romutusikä on yli 20 vuotta. Kuitenkin Kuisma kannustaa ostamaan sähköautoja, jos siihen on taloudellisesti mahdollisuus.

– Mitä enemmän uusia sähköautoja ostetaan, sitä enemmän niitä saadaan käytettyinä muidenkin saataville!

Autoliitto vaikuttaa omalta osaltaan sähköautojen kehittämiseen. Tällä hetkellä akkuja yritetään kehittää niin, että ne kestäisivät mahdollisimman hyvin helteitä, mutta pohjoismaisella yhteistyöllä Autoliitto pyrkii vaikuttamaan siihen, että akkuja kehitettäisiin kestämään myös kovia pakkasia. 

Myös kaasuauto voisi olla tulevaisuuden vaihtoehto, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kaasutankkausasemia alkaa olla tarjolla jo hyvin. Turun seudulla kaasua voi tankata Turun satamassa ja Raision Ikealla. Kaasuautoihin voi kuitenkin tankata myös bensaa, mikä helpottaa kaasuautoilijoiden arkea.

Vety on myös yksi vaihtoehto. Sitä voi käyttää varavoimana sähköautoissa, mutta se voi olla myös auton ainoa käyttövoima. 

– Vety on täysin päästötön käyttövoima, mutta sen tekeminen on vielä kallista. Lisäksi vetyautojen kehittymistä hidastaa markkinavoimat, eli isot öljy-yhtiöt, Kuisma toteaa.

Suomessa ei ole vielä yhtään vetytankkausasemaa, mutta esimerkiksi Ruotsissa jo on. Suomessa on arvioitu, että vetyautot yleistyvät noin kymmenen vuoden päästä. 

Kaasu- ja vetyautojen saatavuudessa on vielä ongelmia, mutta bensiiniautoja pystyy muuttamaan kaasu- ja vetyautoiksi. Traficomilta voi hakea muuntotukea, joka on tällä hetkellä kaasuautoille 1000 euroa ja vetyautoille 200 euroa. 

Jos kuitenkin ajaa bensalla tai dieselillä, voi niistäkin valita nykyään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. 

– Esimerkiksi biodieseliä valmistetaan jätteistä mädättämällä, Kuisma vinkkaa. 

Myös omalla ajotavalla on vaikutusta kulutukseen. Vauhtia tiputtamalla voi helposti säästää polttoainetta tai sähköä – ja myös renkaita!

Varsinais-Suomen Kestävän kehityksen viikolle etsitään ohjelmaa

Metsä, jossa aurinko pilkottaa puiden takaa ja kuva päällä teksti: Kestävän kehityksen viikko, Varsinais-Suomi.

 

Kestävän kehityksen viikkoa vietetään 26.9.–2.10. Tervetuloa mukaan järjestämään ohjelmaa!

Kestävän kehityksen viikkoa vietetään tänä syksynä ensi kertaa myös Varsinais-Suomessa. Kyseessä on kestävän kehityksen teemojen ympärille rakennettu tapahtumaviikko, joka koostuu useista osatapahtumista. Osatapahtumia ovat tervetulleita järjestämään kaikki halukkaat tahot: kunnat, yritykset, yhdistykset tai muut yhteisöt ja vaikka yksityishenkilöt.

Kestävän kehityksen viikkoa on järjestetty Pohjanmaalla vuodesta 2019 ja tänä vuonna vastaava teemaviikko toteutetaan seitsemässä maakunnassa. Edellisinä vuosina viikon ohjelmaan on kuulunut muun muassa työpajoja, luentoja, avoimia ovia kylätaloilla, kirpputoreja ja retkiä. Toteutettavat tapahtumat voivat ilmentää kestävän kehityksen eri osa-alueita: ekologista, taloudellista, kulttuurista tai sosiaalista kestävyyttä.

Erityisesti viikolle toivotaan kaikille avoimia ja maksuttomia tapahtumia, mutta myös maksulliset ja vain rajatulle ryhmälle tarkoitetut tapahtumat ovat tervetulleita. Tapahtuman voi järjestää esimerkiksi työpaikan sisällä tai tietylle päiväkotiryhmälle. Toisaalta tapahtuman voi järjestää myös etänä, jolloin se voi olla avoin valtakunnallisesti.

Kestävän kehityksen viikko tarjoaa tapahtumille näkyvyyttä ja oheismateriaalia, mutta muista kustannuksista tapahtumien järjestäjät vastaavat itse. 

Oman tapahtumansa voi rekisteröidä mukaan 15. syyskuuta mennessä osoitteessa vwww.varsinais-suomi.kestavankehityksenviikko.fi

– Myöhemminkin saa vielä ilmoit, mutta kuun puoliväliin mennessä ilmoitetut tapahtumat ehtivät mukaan meidän viestintään ja saavat meiltä materiaaleja, kuten säänkestävät opasteet, kertoo Nora Backlund, joka koordinoi Kestävän kehityksen viikkoa valtakunnallisesti.

Tapahtumaviikon järjestelyistä vastaa Kestävän kehityksen viikko – maaseutu edelläkävijänä -verkostohanke. Projektin yhteistyökumppanina toimii Suomen Kylät ry ja Varsinais-Suomessa tapahtumaviikon järjestelyistä vastaa Varsinais-Suomen Kylät ry.

– Kylissä tehdään koko ajan paljon hyvää työtä, joka tukee kestävää kehitystä, mutta toimijat eivät aina itsekään tule ajatelleeksi, että tämä on nyt sitä kestävää kehitystä. Kestävä kehitys on termi, jonka alle sopii todella monenlaista toimintaa, Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta toteaa.

Kylillä pidetään huolta esimerkiksi yhteisöllisistä tiloista, jotka tarjoavat mahdollisuuksia sosiaaliseen kestävyyteen. Kylätalojen kunnostusprojekteilla tuetaan usein samalla ekologista, kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä. Myös maisemien ja reittien kunnostaminen ovat usein kestävää kehitystä parhaimmillaan.

Kestävän kehityksen viikkoa vietetään, jotta maaseudullakin tehtävä työ kestävän kehityksen eteen saisi huomiota ja ihmiset innostuisivat keksimään uusia ideoita kestävän kehityksen edistämiseen. 

– Tämä viikko on oiva tilaisuus saada näkyvyyttä esimerkiksi oman organisaation kestävyystoimille, Backlund sanoo. 

Suomen Kestävän kehityksen viikko on samalla osa eurooppalaista Kestävän kehityksen viikkoa. 

 

Lisätiedot Varsinais-Suomen Kestävän kehityksen viikosta:

Tauno Linkoranta, 044 303 9990, tauno.linkoranta@vskylat.fi

Lisätiedot valtakunnallisesta Kestävän kehityksen viikosta:

Nora Backlund: 044 079 7079, nora.backlund@slf.fi

 

LUE LISÄÄ:

 

Varsinais-Suomen Kylät ry on julkaissut oppaan kestävään kylätoimintaan.

Varsinais-Suomen Kylien podcast-sarja Keke tulee kylään esittelee kylien kestävää toimintaa. 

 

Vuoden kylä -tittelistä on ollut voittajille monenlaista hyötyä

Kolme miestä lavalla. Keskimmäinen puhuu mikkiin ja oikeanpuolimmaisella on kiertopalkinto kädessään.

 

Varsinais-Suomen Vuoden kylä -kilpailun voittajat ovat vuosien varrella saaneet kiertopalkinnon ja hienon tittelin lisäksi paljon muutakin: uskottavuutta hankehakemuksiin ja kuntayhteistyöhön, iloa ja yhteisöllisyyttä kyläläisten keskuuteen sekä uusia kontakteja ja kylämatkailijoita. 

Vuoden kylä -kilpailua on Varsinais-Suomessa järjestetty nykyisessä muodossa jo 20 vuotta. Alun alkaen valinnasta vastasi Varsinais-Suomen Liitto, mutta vuonna 2002 kilpailua alkoi järjestää Varsinais-Suomen Kylät ry.

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkorannan (kuvassa keskellä) mukaan voittajakylät ovat aina saaneet paljon julkisuutta, mutta muitakin vaikutuksia on ollut. Monissa kylissä palkinto on esimerkiksi vauhdittanut yhteistyötä kunnan kanssa ja lisännyt tunnettuutta matkailijoiden keskuudessa. 

– Aika moni kylä on laittanut esille kyltin, jossa lukee, että me olemme Varsinais-Suomen vuoden kylä ja sitä kautta ihmiset osaavat pysähtyä katsomaan, että mikäs paikka tämä oikein on!

Linkorannan mukaan palkitut kylät ovat olleet aina ylpeitä ja otettuja saamastaan tunnustuksesta ja usein se on tuonut jopa lisää intoa kehittää kylää eteenpäin. 

– Vaikka on joskus niinkin käynyt, että olemme myöntäneet Vuoden kylä -palkinnon ja heti seuraavana vuonna kylältä on lakkautettu koulu, muistelee Linkoranta.

Kaikissa viimeisen 20 vuoden aikana palkituissa kylissä on kuitenkin edelleen aktiivista kylätoimintaa. 

– Kilpailussa on joka vuosi eri teema, mutta voittajakyliä yhdistää se, että niissä kaikissa asioita on tehty yhdessä. Tätä palkintoa ei jaeta yhden henkilön projekteille, vaikka ne olisivat kuinka hienoja, sanoo Linkoranta. 

Haara-Onkijoella panostetaan perinteisiin

Mies selaa pöydän ääressä lehtileikkeitä.
Haaran-Onkijoen kyläyhdistyksen rahastonhoitaja Aimo Knuutila on ollut mukana kaikissa yhdistyksen näytelmissä. Kuvassa hän selaa Eila Nummilan tekemää leikekirjaa kyläyhdistyksen vaiheista. “Materiaalia on jo niin paljon, että tästä pitäisi tehdä oikea historiikki!”

Haaran ja Onkijoen kyläkeskittymä Loimaalla on panostanut maaseudun perinteiden ylläpitämiseen, ja juuri perinneosaaminen toi kylälle Varsinais-Suomen vuoden kylän tittelin vuonna 2002. Elokuisia perinnepäiviä työnäytöksineen on vietetty vuodesta 1996 alkaen, mutta vuosina 2001 ja 2002 kylä ylitti jo useamman median uutiskynnyksen, kun siellä järjestettiin perinnehäitä 1850-luvun tunnelmissa. 

– Ketään ei siis virallisesti vihitty, mutta hääparia näytelleet nuoret tuotiin juhliin hevosvaljakolla ja sitten päästiin seuraamaan vihkimistä juuri niin kuin se aikanaan 1850-luvulla tapahtui, kertoo kyläaktiivi ja paikallinen maanviljelijä Aimo Knuutila.

Juhliin tulivat lähes kaikki kyläläiset, mutta varsinaisia vuorosanoja oli vain muutamille: hääparille, papille, sulhasen puhemiestä näytelleelle Aimo Knuutilalle ja parille kuokkavieraalle.

Idean perinnehäistä saivat Eila Nummila ja Tuula Launonen. Kun muutkin innostuivat ajatuksesta, he ottivatkin maakunta-arkistosta selvää kaikesta sen ajan häihin liittyvästä: tarjoilusta, vaatetuksesta, puheista, häätalon koristelusta ja kutsuvieraslistasta.

– Muutama taitava emäntä ompeli meille kaikille vaatteet paikallisen Ritva Rastaan johdolla. Asuja tehtiin yhteensä noin 60: kartanon väelle, talollisille, tilallisille, rengeille, piioille, kuokkavieraille ja keittiön väelle.

Vieraita näyttelevät kyläläiset olivat käyneet häitä varten tapakurssin. Kaikki siis tiesivät, miten niiataan, kumarretaan ja käyttäydytään. Hääjuhlaan tuli vielä kylän ulkopuoleltakin parisataa katsojaa, jotka saivat myös asettua juhlavieraiden rooliin. Tarjolla oli ajan tavan mukaan klimppisoppaa ja ohjelmassa puheita ja tanssia!

– Ja siitä se sitten lähti! Sen jälkeen olemme esittäneet muun muassa Savioopperan, jonka kirjoitti loimaalainen Pirkko Jaakkola. Saimme projektiin apurahan ja ammattiohjaajan Helsingistä. 

Saviooppeeraa seurasi näytelmä Saviseutuni soi, jonka kanssa Haaran-Onkijoen kyläyhdistys voitti harrastajateattereiden Suomen mestaruuden vuonna 2010. Vuonna 2012 esitettiin Savisoitto ja vuonna 2016 pidettiin kylän yhteinen Kevätjuhla, jossa oli koottuna koulumuistoja kolmelta eri vuosikymmeneltä. Tänä vuonna kyläyhdistys esittää näytelmän paikallisen Viljo Marttilan elämästä hänen itsensä säveltämän musiikin tahtiin. Puutarhurin valssi saa ensi-iltansa syksyllä 2022. 

Vuoden kylä -palkinnosta on aikaa jo 20 vuotta, mutta kilpailun voitto muistetaan ja sitä arvostetaan kylällä edelleen. 

– Ilman kyläpalkintoa ei näytelmäharrastuskaan mahdollisesti olisi saanut jatkoa, Knuutila pohtii.

– Aina kun aloitamme uuden projektin, muistamme olla ylpeitä haaralaisia. Ei niin, että menestys olisi noussut päähän, vaan niin, että yritämme aina parhaamme mukaan lunastaa uudelleen sen hyvän maineen, jonka olemme aikaisempina vuosina saaneet luotua.  

Haaran-Onkijoen kyläyhdistys rekisteröitiin vuonna 1999, kun yhdistys remontoi käyttöönsä vuodelta 1945 peräisin olevan rintamamiestalon. Vuonna 2001 kylätalon viereen valmistui Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tuella rakennettu Pääskynpesä, jossa on tilaa järjestää tansseja ja teatteria. Vuonna 2016 kylätalon pihalle valmistui Leader-tuella tehty leikkipaikka ja tämän vuoden näytelmääkin tehdään Leader-tuen turvin. Kylällä asuu noin 300 ihmistä ja joka vuosi järjestetään jotain yhteistä tekemistä yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi. 

Varsinais-Suomen kyläpäivää vietetään 13.8.

Kuvassa kahdeksan ihmistä terassilla.
Valpperilaiset puhaltavat yhteen hiileen. Parasta kylässä on heidän mukaansa kyläkoulu, liikuntamahdollisuudet ja yhteishenki.

Vuoden kyläksi palkitseminen tuo maineen ja kunnian lisäksi myös vastuuta. Voittajakylä järjestää aina seuraavan vuoden Varsinais-Suomen kyläpäivän, jossa palkitaan taas uusi voittaja. Vuoden 2022 kyläjuhlaa vietetään vuoden 2021 kylässä, Nousiaisten Valpperissa lauantaina 13. elokuuta. 

Valpperissa vuoden kylä -titteli on lisännyt kylän kiinnostavuutta erityisesti matkailijoiden keskuudessa. Urheilutalon ympäristössä on muun muassa maastopyöräreitti, frisbeegolfrata, hiihtoladut, patikointireittejä, kuntoportaat, laavu ja uimapaikka. Täksi kesäksi sinne rakennettiin vielä majoitustilaa.

– Jonkun verran olen ihan kuullut, että retkeilijät ovat koukanneet Valpperiin palkinnon vuoksi, mutta toki täällä on nyt tapahtunut niin paljon, että on vaikeaa arvioida, kuinka iso osa kiinnostuksesta johtuu palkinnosta. Meillä on nyt niin aktiivinen porukka kasassa, että kaikkea uutta tapahtuu koko ajan, joten uskon, että väkeä kävisi joka tapauksessa, kommentoi alueella ruokapalveluyrittäjänä toimiva Päivi Lehtonen (kuvassa vasemmalla).

Vuoden kylä 2011 edisti kulttuuria!

Mies ja nainen laiturilla.
Uudenkartanon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta yhdistyksen pyörittämässä Lystmettässä.

Uudenkartanon kylä valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2011 kyläksi. Silloin kilpailussa oli teemana kulttuuri ja siihenhän juuri Uudenkartanon kylässä panostetaan. Kyläyhdistys pyörittää Himolan teatteria, jolla on vuodessa kolme ensi-iltaa. 

– Se oli meidän isolle ja sitoutuneelle talkooporukalle hieno kiitos. Kun kävimme hakemassa pystin Teijolta, täällä sattui olemaan juuri vuosittaiset Yrittäjien tanssit ja koko kylä koolla. Oli kyllä hieno tunne tulla palkinnon kanssa kotiin! Se kohotti tunnelmaa ja motivoi ihmisiä osallistumaan taas seuraaviin talkoisiin, kyläyhdistyksen tiedottaja Eija Eloranta muistelee. 

Eloranta itse on muuttanut kylälle rakkauden perässä ihan muualta, mutta tunsi heti tulleensa kotiin.

– Muistan edelleen, miten minua tultiin heti pyytämään mukaan kyläyhdistyksen toimintaan. Se tuntui tosi ihanalta! Arvostin paljon sitä, miten kyläläiset ottivat uuden asukkaan vastaan, Eloranta kertoo. 

Kylän hyvä yhteishenki syntyykin ennen kaikkea ystävällisyydestä. Ja ystävällisyyden luoma yhteishenki näkyy myös numeroissa: Uudenkartanon kylässä on noin 530 kotitaloutta ja kyläyhdistyksessä on noin 370 jäsentä. 

Palkinto antoi intoa kehittää Asmandiaa eteenpäin

Mies seisoo kahden vihreän kanootin vieressä.
Mynämäen Asemanseudun Kylät ry:n tiedottaja Kari Mäkelä Asmandiassa kesällä 2020.

Vuonna 2014 vuoden kyläksi valittiin kansainvälisessä yhteistyössä kunnostautunut  Mynämäen Asemanseutu. 

– Me olimme juuri silloin tehneet taideyhteistyötä ranskalaisten toimijoiden kanssa ja Asmandiaan oli tehty jo ensimmäiset luontopolut. Vuoden kylä -palkinnosta saimme lisää intoa ja sellaista omanarvontuntoa, jonka avulla kehtasimme taas tuputtaa asiaamme eteenpäin, naurahtaa kyläyhdistyksen tiedottaja Kari Mäkelä.

Palkinnon jälkeen Asmandiaksi nimetty kylän yhteinen ulkoilualue on kehittynyt paljon. Alueella on toteutettu useampia eri Leader-hankkeita ja muita projekteja. 

– En usko, että Asmandiaa olisi lähdetty samalla tavalla brändäämään ilman palkintoa. Siitä saimme intoa pitää aluetta kunnossa ja kehittää sitä eteenpäin. Nyt olemme  mukana Ravakan EkoTeko-hankkeessa ja suunnittelemme taas seuraavaa kansainvälistä hanketta irlantilaisten kanssa, Mäkelä kertoo. 

Maakunnan voittajasta valtakunnan kakkoseksi

Mies ojentaa toiselle miehelle puista vaasia.
Taalintehtaan kyläyhdistyksen puheenjohtajalle ojennetaan kiertopalkinto.

Varsinais-Suomen kyläkilpailun voittaja edustaa maakuntaa aina seuraavassa valtakunnallisessa vuoden kylä -kilpailussa. Vuonna 2016 Varsinais-Suomen kilpailun voittanut Taalintehdas pokkasi valtakunnallisesta kilpailusta kakkossijan. 

Taalintehdas on entisen Dragsfjärdin kunnan keskustaajama. Kun Dragsfjärd teki kuntaliitoksen vuonna 2009 Kemiön ja Västanfjärdin kanssa, myös Taalintehtaalla alettiin pohtia alueen identiteettiä uudelleen. 

– Vuonna 2012 perustimme kyläyhdistyksen, joka panostaa siihen, että kylällä on yhteistä tekemistä ja tapahtumia, kertoo alusta asti kyläyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Leif Lindgren.

– Tänä vuonna vietämme yhdistyksen 10-vuotisjuhlia järjestämällä tapahtumia joka kuukausi. Kesä-, heinä- ja elokuun aikana on jopa kuusi tapahtumaa. Saamme jatkuvasti palautetta siitä, miten paljon nämä tapahtumat merkitsevät ja se antaa meille energiaa lähteä tekemään aina seuraavaa, hän jatkaa. 

Parhaista tapahtumista on tehty vuosittaisia perinteitä. Jokavuotiseen ohjelmistoon kuuluu esimerkiksi joulutapahtuma, unikeon päivä ja muinaistulien yö. Kylän tapahtumien keskipisteenä toimii tori, johon yhdistys on rakentanut hyvän esiintymislavan. Taalintehtaan tapahtumat ovatkin tunnettuja elävästä musiikista. 

Vuonna 2016 saatu vuoden kylä -titteli oli paikallisille iso juttu. 

– Kuntakin oli siitä niin iloinen, että tuli tarjoamaan kuohuviinit meidän hallituksen kokoukseen ja teetti voiton kunniaksi t-paitoja, muistelee Lindgren.

Kilpailun kautta Taalintehtaan väki tutustui myös Varsinais-Suomen Kylät ry:n toimintaan.

– Sen jälkeen yhteydenpitoa on ollut paljon ja osallistumme joka vuosi esimerkiksi Avoimet kylät -päivään!

Märynummi sai tunnustuksesta vipuvartta kyläkoulukeskusteluun

Nainen poseeraa frisbeegolfmaalin äärellä.
Laura Merivirta Märynummen frisbeegolfradalla kesällä 2020.

Vuonna 2018 Varsinais-Suomen vuoden kyläksi valittiin Salon Märynummi, jossa oli juuri käynnissä keskustelut kylän koulun ja päiväkodin tulevaisuudesta. 

– Vuoden kylä -titteli oli hyvä signaali Salon kaupungin suuntaan. Siitä saimme uskottavuutta, kun perustelimme, miksi tänne tarvitaan uusi koulu ja päiväkoti, kertoo Märynummen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Merivirta. 

Uusi koulu ja päiväkoti saatiin lopulta käyttöön syksyllä 2021. 

– Olemme kyllä ratsastaneet sillä tittelillä ihan koko rahan edestä! Sitä on pystynyt hyödyntämään monissa tilanteissa. 

Märynummessä on hyvä yhteishenki ja aktiivista kylätoimintaa. Yhteinen lampi pidetään talkootyöllä puhtaana ja Leader-hankkeitakin on toteutettu jo useampia. Nyt Märynummeen on saatu myös uusia tontteja tarjolle ja sairaalan alueelle tehdään uutta kaavaa. 

Karttakuva, jossa 20 merkintää kaikkien voittajakylien kohdalla.
Voittajakylät vuosilta 2002–2021. Vuoden 2022 kilpailun voittaja julkistetaan elokuussa.

Alastarolla pilotoidaan radiopuhelimen käyttöä kyläturvallisuuden edistämiseksi

Eija-Sinikka Aho testaamassa radiopuhelinta.

 

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuusosaaminen on yksi Suomen sisäisen turvallisuuden yhteistoimintamallin painopistealueista. Suomen Kylien Kyläturvallisuus 2025 -hankkeen projektipäällikön mukaan maaseudulla jo kyläyhdistyksen olemassaolo on turvallisuusteko. 

Loimaalla sijaitsevalle Alastaron kylälle on hankittu yhteiseen käyttöön RHA68-radiopuhelin. Radiopuhelin antenneineen sijaitsevat Pakilantiellä Alastaron nuorisolavalla, joka toimittaa nykyään myös Alastaron kylätalon virkaa. Alastaron kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eija-Sinikka Aho (artikkelikuvassa) kertoo, että kevään tullen tavoitteena on opastaa kyläläisiä radion käyttöön erilaisten tapahtumien avulla.

– Olemme suunnitelleet yhteistyötä esimerkiksi partiolaisten kanssa. Voisimme järjestää vaikka kurssin, jossa etsitään radiopuhelinten kanssa maastosta aarteita, hän ideoi. 

Myös yhteyksiä muihin kyliin on tarkoitus testata. Esimerkiksi parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Tourula-Keihäskosken kyläyhdistyksen tukikohtaan Paimenenmäelle on hankittu vastaavia laitteita. 

Kun laitteet saadaan aktiiviseen vapaa-ajan käyttöön, niitä osataan käyttää myös mahdollisen hätätilanteen tullen. Radiopuhelimia voisi hyödyntää esimerkiksi kadonneen etsinnöissä tai muissa viranomaisia avustavissa tehtävissä, esimerkiksi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) tukena. 

RHA68-standardin radiopuhelimille ei Suomessa enää tarvita erillistä lupaa. Laitteita on maassa arviolta vähintään 150 000 kappaletta. Erityisen suosittuja ne ovat metsästäjien keskuudessa. 

Halvimmillaan radiopuhelimen saa noin 40 eurolla, mutta kovin pitkälle ei edullisimpien laitteiden kanssa saa yhteyttä. 100 eurolla saa jo hyvän radiopuhelimen. Alastaron kyläyhdistyksen laitteiden valinnasta ja asennuksesta on vastannut paikallinen radioamatööri Janne Mattsson. Kylätalolle sopivan antennin ja laitteiston saa noin 500 eurolla. 

RHA68-radiopuhelimissa on 26 kanavaa, joista yksi on varattu tiepalvelulle, kaksi autourheilulle ja kaksi Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle. Erikoiskuljetuksille on vakiintunut käyttöön kolme kanavaa ja radioharrastajat kohtaavat yhdellä taajuudella. 

– Kyläradiotoiminnalle olen ehdottanut kanavaa 9, mutta mitään virallista päätöstä asiasta ei vielä ole, Mattsson kertoo. 

Kuusi ihmistä seisoo kylätalossa.
Tauno Linkoranta (vas.), Pekka Rintala, Janne Mattsson, Heikki Nikander, Kalle Stenvall ja Eija-Sinikka Aho pohtivat Alastaron nuorisolavan kahviossa, miten kyläläisiä voisi opastaa kyläradion pariin tulevissa kesätapahtumissa.

Kylätaloista valmiuskeskuksia

Alastaron kylä on mukana Suomen Kylien Kyläturvallisuus 2025 -hankkeessa, jossa selvitetään muun muassa sitä, miten kylätalot voisivat toimia paikallisina valmiuskeskuksina: tiloina, joista saisi myös häiriötilanteissa apua tai tietoa. Alastarolla pilotoidaan nyt kyläradion käyttöä osana valmiustyötä. Laitilassa Leinmäen kylätalolle on hankittu aggregaatti ja soppatykki. Ne ovat säännöllisessä käytössä esimerkiksi tapahtumissa, mutta myös kriisitilanteessa niiden avulla pystyisi ruokkimaan kyläläiset. Moniin kylätaloihin on hankittu myös sydäniskureita ja majoituskapasiteettia. 

Hankkeen projektipäällikkö Pekka Rintala kertoo, että hankkeen yhtenä tavoitteena on kartoittaa Suomen kyläyhteisöjen valmiuksia kyläturvallisuuskyselyiden avulla.

– Loppujen lopuksi laitteet ovat kuitenkin aina vain laitteita. Tärkeämpää on se, että kyläläiset itse ymmärtävät olevansa turvallisuustoimijoita. Sen kun hoksaa, niin kaikki muu on oikeastaan vain yksityiskohtia, toteaa Rintala.

– Oma näkemykseni on se, että jo kyläyhdistyksen olemassaolo on turvallisuusteko. Turvallisuus kohtaa ihmisen paikallisesti ja paikallisessa yhteisössä aihe muuttuu henkilökohtaiseksi. Turvallisuuden tunteessa osallisuudella ja yhteisöllisyydellä on myös ratkaisevan tärkeä merkitys, hän jatkaa. 

Kylien viestintäyhteistyö viranomaisten kanssa on myös yksi turvallisuutta edistävä asia. Rintalan mukaan viranomaisten olisi tärkeää tietää, miten kylään saa yhteyden häiriötilanteessa. Se vahvistaa koko yhteiskunnan resilienssiä.

– Loimaan esimerkki tuntuu nyt kiihdyttävän kiinnostusta. Voi olla että vaikeasti rikottavia viestintäkyvykkyyksiä saadaan rakennettua yllättävänkin nopeasti koko valtakunnan alueelle, hän kommentoi. 

– Ideaalitilanteessa kaikissa kylätaloissa olisi mahdollisuus ottaa häiriötilanteessa yhteys pelastuslaitokseen, kunnan johtokeskukseen tai naapurikylään. Ja vastaavasti pelastuslaitos saisi jokaisesta kylästä aina kiinni jonkun, jolta saa tolkun vastauksia, Rintala jatkaa. 

Ilmakuva nuorisolavasta talvella.
Alastaron kyläyhdistyksen tukikohta on Alastaron nuorisolava, joka on tunnettu erityisesti kesäisistä Kuutamokeikka-tapahtumista. Talviaikaan käytössä on vain kahvilan puoli. Kylän yhteisen radiopuhelimen kuuluvuutta parantamaan on asennettu antenni rakennuksen katolle.

Langat takaisin kylien käsiin

Aikanaan kylätalot ovat olleet paikkoja, joihin ihmiset ovat kokoontuneet sekä ilon että hädän hetkellä. Kun nykyisenlaisia yhteydenpitovälineitä ei ollut, monet langat olivat kyläyhdistysten käsissä. Mutta on kylätaloja hyödynnetty hädässä viime vuosinakin. Esimerkiksi Santtion kylätalo toimi info- ja huoltokeskuksena Pyhärannan metsäpalojen aikaan kesällä 2018. Saman vuoden tammikuussa Nousiaisten vesikriisin aikaan ihmiset pääsivät suihkuun ja hakemaan juomavettä naapurikuntien kylätaloilta. Myös jouluna 2011 koetun Tapani-myrskyn jälkeen kylätalot toimivat monella harvaan asutulla alueella tukikohtana, kun kaatuneet puut estivät pääsyn kotiin ja sähköt olivat poissa useita päiviä.

Tänä vuonna Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta on seurannut, miten kylillä on valmistauduttu ottamaan vastaan pakolaisia Ukrainasta ja keräämään heille tarvittavia tavaroita.

– Kun tulee joku tilanne eteen, ihmiset kylissä haluavat auttaa! Ja mitä konkreettisempi hyöty on, sitä helpompi on lähteä mukaan, hän toteaa. 

Myös kyläasiamies näkee hyvänä, että kylissä pohditaan turvallisuuskysymyksiä nyt, kun rajan takana soditaan ja ilmastonmuutos etenee. 

– Turvallisuus on yhteinen asia ja useinhan on niin, että kun valtiolta loppuu kädet kesken, yhdistykset jatkavat työtä, Linkoranta sanoo.

Kyläyhdistyksen aktiivijäsen Heikki Nikander on samaa mieltä. 

– Lähes kaikissa Facebookin puskaradio-ryhmissä on viime aikoina keskusteltu siitä, mistä löytyy lähimmät väestönsuojat. Sellaisia ei paljon ole, mutta tällaisia tiloja on, joihin voi kokoontua, jos vastaan tulee joku yllättävä tilanne. Alastarolla asuu kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet täällä, joten ensimmäiseksi meidän pitäisi saada tämä tila kaikkien tietoon, hän toteaa. 

Kolme ihmistä radiopuhelimen parissa.
Heikki Nikander (vas.), Kalle Stenvall ja Eija-Sinikka Aho ottavat kyläyhdistyksen radiopuhelimella yhteyttä autossa olevaan Janne Mattssoniin.

6 000 radioamatööriä

Radioamatöörejä on Suomessa noin 6 000. Janne Mattsson tentti itselleen pätevyyden vuonna 2018, mutta harrastus alkoi jo lapsuudessa. Niin ikään alastarolainen Kalle Stenvall on ollut radioamatööri jo pitkään. 

– Päivittäin tulee kuunneltua maailmaa. Aamuisin on yleensä sellainen hetki, kun harrastajat vaihtavat kuulumisia. Nykyisin kuuntelen itse lähinnä kaukaisia tai harvinaisia yhteyksiä. Yhteensä minulla on kuitattuna noin 2 500 yhteyttä. 

Viime vuonna Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Lounais-Suomen piiri järjesti kaksi perustason pätevyyteen tähtäävää radioamatöörikoulutusta, joissa molemmissa oli sata osallistujaa. Uusien harrastajien myötä radioamatöörien keski-ikä on pitkästä aikaa laskusuunnassa. 

– Ja nyt sotatilanne on vaikuttanut selvästi kiinnostukseen. Mutta Ukrainassa radioamatööritoiminta on kielletty, sillä yhteyksiä pystyy seuraamaan, Stenvall kertoo. 

Radiopuhelin keltaisella pöydällä.
RHA68-radiopuhelin toimii taajuusalueella 67– 72 MHz.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

Kylien turvallisuus -webinaarin luennot ovat nyt kaikkien katsottavissa – Linkit Youtubeen tässä artikkelissa

Leinmäen kylätalolla on yhteishenki kohdillaan

 

Kotimaan matkailubuumista mahdollisuuksia maaseudun yhdistyksille ja yrityksille – ja ennen kaikkea niiden yhteistyölle!

Etualalla parisänky, jolle laskettu pyöräilykypärät ja matkatavarat, takana parvekkeella kaksi ihmistä.

 

Kotimaan maaseutu- ja pyörämatkailun suosio on kasvanut viime vuosina ja sitä kautta myös palveluiden kysyntä. Lisätarvetta olisi niin majoitukselle kuin monille muillekin palveluille. Maaseudun yhdistyksille, yrityksille ja vaikka osuuskunnille tilanne tarjoaa oivan mahdollisuuden lisäansioihin. Nousiaisten Valpperissa on jo tartuttu toimeen!

Maaseutumajoitukselle on lisätarvetta erityisesti suosituimpien pyöräreittien varrella ja kesätapahtumien yhteydessä. Monilla maaseudun yhdistyksillä on pienellä käytöllä olevia tiloja, joita voisi hyvin hyödyntää kesäaikaan majoitustiloina ketterästi esimerkiksi kansainvälisen Airbnb-sivuston kautta. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen. 

– Majoituspalveluiden tarjoamisessa pitää pohtia monennäköisiä kysymyksiä, kuten palvelun ammattimaisuutta ja sitä, miten touhuun pystytään sitoutumaan. Joissain yhdistyksissä toki on niitä äärimmäisen sitoutuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään valtavia määriä vapaaehtoistyötä, mutta jos puhutaan jo päivittäisestä siivoamisesta ja lakanoiden vaihtamisesta, niin toiminta alkaa olla vapaaehtoisille turhan rankkaa, korostaa Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. 

– Tässä jos missä olisi hyvä paikka yhdistysten ja yritysten väliselle yhteistyölle, jossa molemmat voivat voittaa. Yhdistys voisi tarjota tilat ja yrittäjä hoitaisi palvelut, Linkoranta ideoi.

Monet yhdistykset tekevät jo yhteistyötä pitopalveluyrittäjien kanssa vuokratessaan tiloja yksityisjuhliin. Sama systeemi voisi hyvin toimia myös majoituspuolella. 

Majoituksen lisäksi tarjolla voisi olla vaikka polkupyörähuoltoa, opastusta paikallisten nähtävyyksien pariin tai löylyt kyläsaunalla. 

Myös tarinat majoituspaikkojen historiasta kiinnostavat matkailijoita. 

– Esimerkiksi Nousiaisten vanha rautatieasema houkuttelee järjestämään häitä ja muita juhlia, koska sillä paikalla on niin mielenkiintoinen historia. Myös majoituspaikat voisivat erottua edukseen elävöittämällä niiden historiaa, Linkoranta uskoo.

Miljoonia mahdollisuuksia

Akselikuntien pyörämatkailuhanketta vetävä Jouko Parviainen on kyläasiamiehen kanssa samoilla linjoilla. 

– Tässä on suuri mahdollisuus! Ja jos tällaisia palveluita olisi 30–50 kilometrin välein pyörämatkailureittien varrella, niin niitä voisi ketjuttaa ja markkinoida yhdessä. Ja oheispalvelujen suhteen mahdollisuuksia on miljoonia. Vain mielikuvitus on rajana, hän toteaa.

Akselikuntien pyörämatkailuhankkeessa ovat mukana Nousiaisten, Maskun ja Mynämäen kunnat. Hanketta rahoittavat Leader-ryhmät Varsin Hyvä ja Ravakka.

Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten kunnat ovat mukana Akselikuntien pyörämatkailuhankkeessa. Kuvassa ollaan Louhisaaren kartanolla Maskun Askaisissa.

Valpperiin rakennetaan uutta majoitustilaa

Nousiaisten Valpperissa on tartuttu jo toimeen. Nousiaisten Alku kunnostaa parhaillaan urheilutalonsa vieressä olevaa saunaa ja rakentaa sen yhteyteen lisäosaa majoituspalveluita varten. 

– Piirustukset ovat nyt valmiit ja tarkoitus olisi saada projekti tämän talven aikana maaliin, jotta keväällä voidaan aloittaa majoitustoiminta. Saimme projektille lahjakirjan yhdistyksen pitkäaikaiselta latumestarilta ja varsinainen vuokraaminen hoidetaan vapaaehtoisvoimin, kertoo yhdistyksen aktiivi Reima Rantanen.

Valpperi valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2021 kyläksi, mikä on lisännyt kylän kiinnostavuutta matkailijoiden keskuudessa entisestään. Urheilutalon ympäristössä on muun muassa maastopyöräreitti, frisbeegolfrata, hiihtoladut, patikointireittejä, kuntoportaat, laavu ja uimapaikka. 

Ilmakuva Valpperin urheilutalon ja koulun alueelta.
Valpperin urheilutalon (kuvassa oikealla) ympäristö on kokenut viime vuosina kunnon muodonmuutoksen, joka alkoi kyläkoulun (punainen rakennus kuvan taka-alalla) rakentamisesta vuonna 2015. Nyt alueella on suosittujen hiihtolatujen lisäksi muun muassa maastopyöreitti, kota, kuntoportaat, uimapaikka ja sauna.

Nuoret mukaan!

Monia matkailupalveluita pystyisivät tuottamaan myös maaseudun nuoret esimerkiksi 4H-yrittäjyyden kautta. Maaseudulla asuvien nuorten yritystoimintaa tuetaan myös NuorisoLeaderin kautta. 

– Yrittäjäpohjalta töitä voisi tehdä silloin kun niitä on ja samalla yhdistykset välttyisivät palkanmaksubyrokratialta, Linkoranta punnitsee. 

Oheispalveluita pystyy tarjoamaan lisäksi niille matkailijoille, jotka yöpyvät omissa teltoissaan. Kun Varsinais-Suomen maaseudun matkailukohteita ryhdytään markkinoimaan laajemmin, majoituskysymys on kuitenkin ratkaistava ensimmäisenä. Mahdollisuuksia majoitustoiminnalle voisi olla myös esimerkiksi kesällä tyhjillään olevissa kuntien omistamissa koulurakennuksissa. 

Kolme tilaisuutta vuonna 2022

Majoituksen tarjoamia mahdollisuuksia lisäansioihin esiteltiin tiistaina 16. marraskuuta webinaarissa, jonka järjestivät Akselikuntien pyörämatkailuhanke, Pelme-hanke, Leader Ravakka ja Varsinais-Suomen Kylät. Vastaavia tilaisuuksia on tulossa kolme lisää vuoden 2022 puolella. 

Tiistaina 18. tammikuuta järjestetään webinaari matkailua tukevien palveluiden mahdollisuuksista. 8. helmikuuta annetaan eväitä liiketoimintaan ja kannustetaan yhteistyöhön. Pyörämatkailijoiden palvelut ja verkostoituminen ovat teemana Mynämäellä Kilan Rälssitilalla 22. maaliskuuta.

Tilaisuudet on tarkoitettu sekä matkailualan yrityksille että yhdistyksille, jotka voivat tuottaa palveluita joko itse tai toisille alan yrityksille. Uudet toimijat, tuotteet ja palvelut voivat myös tukea alueella jo toimivia yrityksiä. Tavoitteena on myös monipuolistaa matkailupalveluita, jotka puolestaan lisäävät alueen houkuttelevuutta ulkomaisillekin matkailijoille.

Ilmoittautuminen tammikuun tilaisuuteen on auki osoitteessa: https://bit.ly/32Yl9Vp

Vanha talo, uusi meininki! Maaseudun rakennuksia hyödynnetään kekseliäillä tavoilla

Tauno Linkoranta seisoo Auraamon edessä.

 

Nuorisopalveluita voi hyvin järjestää vanhassa navetassa ja pakohuonepelin rakentaa vanhaan kuivuriin. Vanhan kaupan lastauslaiturista pystyy tekemään esiintymislavan ja bussipysäkit käyvät torilla myyntikojuista. Varsinais-Suomen maaseudulla sijaitsevien vanhojen rakennusten kekseliästä uusiokäyttöä esitellään ensi keväänä ilmestyvässä kirjassa!

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta kiertää tänä syksynä tutustumassa toinen toistaan kekseliäämpiin keinoihin hyödyntää maaseudun vanhoja rakennuksia. Varsinais-Suomen Kylät ry julkaisee ensi vuoden puolella aiheesta kirjan.

– Kirjassa tullaan esittelemään 10–12 kohdetta Varsinais-Suomen maaseudulta. Maakunta on täynnä hienoja esimerkkejä, mutta yritän valita mukaan sellaisia kohteita, joita ei ole vielä entuudestaan kulutettu puhki lehtien sivuilla, Linkoranta kertoo projektista. 

Kierros on vielä kesken, mutta tähän mennessä varmistuneita esittelykohteita ovat ainakin Aurassa sijaitseva monitoimitalo Auraamo, Paimiossa sijaitseva Iskun talo, Sauvossa vanhaan kuivuriin tehty pakohuonepeli, Kustavissa yhdistystaloksi muuttunut terveystalo ja Liedossa monenlaisessa käytössä oleva Mannin navetta. 

– Pakopeli on yksi luovimmista ideoista, joihin olen törmännyt. Sen ovat perustaneet 4H-yrityksen pystyyn pistäneet sisarukset. Rakennus on ollut alun perin sauna, jota on myöhemmin korotettu ja muokattu kuivuriksi. Sen jälkeen se on toiminut varastona ja edelleen se on vähän kuin kotimuseo, joka on aivan täynnä kaikenlaista tavaraa, Linkoranta kertoo. 

Uusi käyttötapa voi pelastaa

Linkoranta on vaikuttunut siitä, miten kekseliäillä tavoilla vanhoja rakennuksia on pystytty maaseudulla hyödyntämään tai jopa pelastamaan. Esimerkiksi Paimion keskustassa sijaitseva Iskun talo oli jo niin huonossa kunnossa, että se meinattiin jyrätä maan tasalle, kunnes paikallinen yrittäjä Anton Simolin päätti kunnostaa talon. Nykyään talossa järjestetään monenlaisia tilaisuuksia ja tarjotaan esimerkiksi majoituspalveluita. 

– Eniten olen kierroksellani hämmästynyt sitä, miten valtavia henkilökohtaisia panostuksia moni näistä projekteista on vaatinut. Joillain ihmisillä tuntuu olevan vuorokaudessa tunteja paljon enemmän kuin meillä muilla!

Paljon väkeä saman katon alla

Yleiskuva Auraamon aulasta. Vasemmalla näkyy piano ja oikealla pöytäryhmiä.
Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta kävi 28. lokakuuta tutustumassa Auran keskustassa sijaitsevaan Auraamoon, joka tulee olemaan yksi esimerkki Varsinais-Suomen Kylien ensi vuonna ilmestyvässä kirjassa.

Joissain kohteissa samaan rakennukseen on yhdistetty kekseliäästi monenlaista toimintaa. Esimerkiksi Liedon asemalla sijaitsevassa Mannin navetassa järjestetään alakerrassa nuorisotoimintaa ja vintillä voi tanssia vaikka häitä. 

Aurassa vanhan Valintatalon tiloihin perustetussa Auraamossa yhteiskäyttöidea on viety vielä pidemmälle. Siellä saman katon alla on muun muassa kauppa, perhekahvila, työttömien työpaja ja Aurajoen matkailutien infopiste.

– Auraamo on vielä siitäkin erityinen esimerkki, että samassa projektissa yhteistyötä tekevät kunta, yhdistykset ja yritykset. Viime vuosina kunnat ovat alkaneet tehdä tiivistä yhteistyötä sekä yhdistysten että yritysten kanssa, mutta yritysten ja yhdistysten välinen yhteistyö on maaseudulla harvinaisempaa, toteaa kyläasiamies. 

Kolmas kirja samasta teemasta

Vanhat rakennukset ovat aina kiinnostaneet Linkorantaa, jolla on historioitsijan tausta. Myös Varsinais-Suomen Kylien kaksi edellistä teosta keskittyvät samaan teemaan. Vuonna 2019 ilmestyi Elävät tilat – Näkökulmia ja keinoja kyläkoulujen ja muiden julkisten tilojen uusiokäyttöön yhteisöllisinä tiloina ja vuonna 2020 Seurantalot 2020 – Yhdistystalot mukana muutoksessa. 

Ensi vuonna ilmestyvä kirja kantaa työnimeä Vanha talo, uusi meininki ja sen valmistumista tukee MTK-säätiö.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

Auraamosta tuli kaikenikäisten auralaisten kohtaamispaikka!

Nousiaisten Valpperi on Varsinais-Suomen Vuoden kylä 2021!

Ilmakuva Valpperista, jonka päällä teksti "Varsinais-Suomen Vuoden kylä 2021: VALPPERI Nousiainen.

 

Varsinais-Suomen Kylät ry on valinnut Nousiaisten Valpperin kylän Vuoden 2021 varsinaissuomalaiseksi kyläksi. Vuoden kylä -tittelin lisäksi kilpailussa jaettiin tänä vuonna kunniamaininta Nauvon kirkonkylälle ja erityispalkinto Paimion Sahan seudun alueelle. Palkinnot jaettiin Varsinais-Suomen Kyläpäivän yhteydessä sunnuntaina 11. heinäkuuta Salon Hajalassa. 

Varsinais-Suomen Vuoden kylä 2021 on Nousiaisten Valpperi, joka on viime vuosina kokenut melkoisen muodonmuutoksen: Kylään rakennettiin vuonna 2015 uusi kyläkoulu, jossa opiskelee kolmisenkymmentä lasta. Pari vuotta sitten remontoitiin urheilutalo, jonka läheisyyteen on nyt kunnostettu uimapaikka ja sauna, jotka palvelevat ympäri vuoden. Uudella kodalla voi nauttia kesäviikonloppuisin paikallisen nuoren pyörittämän kotakahvilan herkuista ja muina aikoina syödä omia eväitä. Valpperiin on hiljattain tehty myös ÄssäMix-kenttä, juoksuportaat, rantalentopallokenttä, frisbeegolfrata ja 10 km mittainen maastopyöräreitti, jota laajennetaan pian toisetkin 10 km. 

Ennestään kylällä on maankuulu latuverkosto, ja myös Nousiaisten kunnan virkistysalue Rantapiha Kurjenrahkan kansallispuistossa on Valpperin aluetta. Koulun vanhempainyhdistys jäädyttää luistelukenttää talkoilla ja kesäisin kylän lapset kokoontuvat pelaamaan jalkapalloa. Myös leikkikenttä pidetään kunnossa talkoovoimin. 

Työ liikunnan ja urheilun parissa on Valpperissa ollut pitkäjänteistä, mutta moni asia on kulminoitunut juuri vuoteen 2021. Eikä kaikki suinkaan tähän lopu. Elokuussa luvassa on vielä Valpperin uuden maastopyöräreitin ensimmäinen MTB-tapahtuma, josta odotellaan samanlaista menestystä kuin Valpperin tunnetuista hiihtokilpailuista. Lisäksi kyläläiset kokoavat parhaillaan Valpperille verkkosivuja, jotta muutkin kuin kyläaktiivit saavat tietoa uusista palveluista. 

Ilmakuva Valpperin urheilutalon ja koulun alueelta.
Valpperin urheilutalon (kuvassa oikealla) ympäristö on kokenut viime vuosina kunnon muodonmuutoksen, joka alkoi kyläkoulun (punainen rakennus kuvan taka-alalla) rakentamisesta vuonna 2015. Nyt alueella on suosittujen hiihtolatujen lisäksi muun muassa maastopyöreitti, kota, kuntoportaat, uimapaikka ja sauna.

Sukupolvet yhteistyössä

Vuoden kylä -kilpailun raatia ilahdutti erityisesti se, miten Valpperissa talkoillaan yhdessä monen sukupolven kesken. Esimerkiksi frisbeegolfradan avauspaikkojen pohjia nikkaroitiin talvella paikallisten eläkeläisten ja teinien kesken ja sama porukka lähti kevään tullen talkoisiin maastoon. 

– Huomionarvoista on, että esimerkiksi maastopyörävuokraamoa ja kotakahvilaa pyörittävät 4H-nuorten yritykset, toteaa Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. 

Kylällä asuva kuuden lapsen äiti ja vanhempainyhdistyksen aktiivi Heidi Sukari pitää kyläkoulua Valpperin sydämenä.

– Meidän lapsilla on koulumatkaa 900 metriä. Jos kyläkoulua ei olisi, pitäisi matkustaa bussilla 15 kilometrin päähän. On todella harvinaista, että vielä johonkin tehdään uusi kyläkoulu, kun muualta niitä päin vastoin lakkautetaan, hän kommentoi.

Lisäksi hän on iloinen kylän liikuntamahdollisuuksista. 

– Meidänkin alakouluikäisiä lapsia saa oikein hakemalla hakea kotiin välillä syömään. Jos tällaisia puitteita ei olisi, moni lapsi saattaisi jäädä yksin kotiin pelaamaan puhelimellaan, Sukari jatkaa. 

Kuvassa kahdeksan ihmistä terassilla.
Valpperilaiset puhaltavat yhteen hiileen. Parasta kylässä on heidän mukaansa kyläkoulu, liikuntamahdollisuudet ja yhteishenki.

Testamentti vauhditti yhteistyötä

Kylällä asuvan Markku Arvolan mukaan juurisyy siihen, miksi Valpperi on nyt kehittynyt niin paljon, on Erkki Peltolan testamentti, jonka kautta saatiin varoja Valpperin kehittämiseen. Testamenttivaroista perustettiin vuonna 2018 Valpperin kehittämisrahasto, joka käyttää varoja testamentin ehtojen mukaisesti pitkäjänteisesti Valpperin kylän hyväksi.

– Se on edesauttanut yhteistyötä koulun, paikallisten yhdistysten ja kylän asukkaiden välillä. Viimeisen vuoden aikana on saatu yhteistyöllä paljon aikaan, Arvola kiittelee. 

Kylähenki oli kuitenkin kohdillaan jo ennen testamenttia. Tiistaisin pidettävä kyläkahvila on tuonut ihmisiä yhteen – samoin niin ikään tiistaisin järjestettävä nuorisosähly. Perhepartio tarjoaa toimintaa jo alle kouluikäisille ja talkootyössä ihmiset ovat tulleet hyviksi ystäviksi.

Valpperin valkea ihme!

Viime vuosina Valpperiin on tullut paljon uusia mahdollisuuksia kesälajien harrastamiseen, mutta hiihto oli kuitenkin se, mistä kaikki alkoi. Valpperin hiihtoladuilla riittää mäkiä ja haastetta!

– Täällä puhutaan Valpperin valkeasta ihmeestä. Vieressä olevat isot suot luovat tänne vilpoisen pienilmaston, minkä vuoksi täällä on aina hiukan parempi lumitilanne kuin muualla, selittää kylällä asuva Päivi Lehtonen. 

Hänkin on omalta osaltaan vaikuttanut kylän elinvoimaan, sillä koronan alkaessa hän perusti kotiinsa Take away -kioskin, josta Kuhankuonon retkeilijät voivat napata lämmintä ruokaa mukaansa. 

 

Nauvon kirkonkylälle kunniamaininta

Nauvon kirkonkylä eli Nagu Kyrkbacken tuli Vuoden kylä -kisassa toiseksi ja saa näin ollen kunniamaininnan. 

– Yhteisellä tekemisellä ja yhteistyöllä Nauvon kirkonkylästä on tullut erinomaisen vetovoimainen kyläkeskus Paraisilla. Yritysvetoisten palveluiden, kuten vierasvenesataman, ohella yhdistykset ovat järjestäneet jo pitkään suosittuja tapahtumia, jotka houkuttelevat väkeä kauempaakin, Tauno Linkoranta perustelee valintaa. 

Yhdistysyhteistyön yksi keskeinen uroteko on ollut Kunnantuvan pelastaminen ja kunnostus. 

– Kuusi yhdistystä perusti tätä varten yhteisen Föreningen Kommunalstugan i Nagu rf:n, joka kehittää tilasta kylän olohuonetta. Nauvo on tullut tutuksi myös tuloksekkaasta maahanmuuttajien kotouttamistyöstä, Linkoranta jatkaa. 

Mikael Aalto Kunnantuvan ulko-ovella.
Kyläläisten yhdessä remontoima Kunnantupa on keskeinen paikka Nauvon kirkonkylässä. Kyläaktiivi Mikael Aalto kertoo, että remontin myötä tuvassa on nyt muun muassa parempi keittiö, uusi sähköjärjestelmä, ilmalämpöpumppu ja hyvä kokousjärjestelmä yhdistysten kokouksia varten.

Erityispalkinto Paimion Sahan seudun alueelle

Vuoden kylä -kisan erityismaininta päätettiin antaa Paimion Sahan Seudun alueelle. 

– Hakemuksen lähettänyt Aikuisten Olohuone ry haastoi hienosti miettimään, mikä oikeastaan on kylä. Paimiossa Sahan Seudun alue oli sahan loppumisen jälkeen 1986 pitkään hylättynä. Kaupunki päätti kuitenkin vuonna 2011 kunnostaa alueen Jokipuiston virkistysalueeksi, kertoo Linkoranta. 

Sittemmin alueesta on tullut keskeinen kokoontumis- ja virkistyspaikka. Siellä voi kuntoilla ja ulkoilla ja yhdistykset järjestävät siellä tapahtumia. Olennainen osa aluetta on naapuruston hieno pientalomiljöö, jossa vanhoja omakotitaloja ja huviloita on kunnostettu pieteetillä. Myös Joulukujana tunnettu Postinkuja kuuluu alueeseen, samoin kuin Työväentalo Isku, jota on kunnostettu Tapahtumatalo Iskuksi yksityishenkilön voimin vuodesta 2017 lähtien.

Ilmakuva Paimion joesta ja Jokipuistosta.
Paimioon 1889 perustetun Sahan rannassa on nykyisin Paimion Jokipuisto, jossa on muun muassa petankkikenttä, pulkkamäki, grillikatos, ulkokuntosali, kuntoportaat ja laituri.

Jo 20 kylää palkittu

Valpperi on Vuoden kylä -kilpailun 20. voittaja. Aikaisemmat palkinnot ovat saaneet Salon Hajala (2020), Kemiönsaaren Västanfjärd (2019), Salon Märynummi (2018), Loimaan Virttaa (2017), Taalintehtaan Dalsbruk (2016), Uudenkaupungin Pyhämaan Luoto (2015), Mynämäen Asemanseutu (2014), Sauvon Karuna (2013), Naantalin Livonsaari (2012), Pöytyän Uusikartano (2011), Salon Teijon alue (2010), Someron Häntälä (2009), Yläneen Tourula-Keihäskoski (2008), Taivassalon Vehas (2007), Someron Kultela (2006), Laitilan Untamala (2005), Loimaan Niinijoki (2004), Kiskon Aijala-Kaukuri (2003) ja Loimaan Haara-Onkijoki (2002).

Tänä vuonna kilpailun teemana oli Taitava kylä. Tällaisella kylällä hallitaan jokin asia tai asiat erityisen hyvin. Kylä kenties jopa tunnetaan muualla tästä taidostaan. Taitoa myös välitetään kylässä uusille toimijoille.

Vuoden 2021 valinnat teki Varsinais-Suomen Kylät ry:n kokoama kuusihenkinen raati, jossa Varsinais-Suomen Kylät ry:tä edustivat yhdistyksen puheenjohtaja Sami Tantarimäki sekä kyläasiamies Tauno Linkoranta ja kyläaktivaattori Joonatan Stenwall. Mukana olivat myös Varsinais-Suomen liitosta Sami Heinonen, Haloo Maaseutu -hankkeen tiedottaja Janica Vilen ja Eero Kaskela Osuuspankista. 

Karttakuva, jossa 20 merkintää kaikkien voittajakylien kohdalla.

 

Janica Vilen

Elävät tilat – yhdistystalot mukana muutoksessa -webinaari 21.4.

 

Varsinais-Suomen Kylät ry kutsuu osallistumaan ”Elävät tilat – yhdistystalot mukana muutoksessa” -webinaariin keskiviikkona 21. huhtikuuta kello 17.30–19.30. 

Kylätaloille ja seurantaloille koronavuosi on ollut vaikea. Vanhojen rakennusten ylläpitokustannuksia katetaan suurimmaksi osaksi tilavuokrilla ja tapahtumista saatavilla tuotoilla, joten korona on tuonut monen yhdistyksen kassaan kunnon loven. Webinaarissa kerrotaan vinkkejä siitä, miten toivottavasti pian väistyvän koronakriisin jälkeen voisi saada yhdistystalot mahdollisimman kattavasti käyttöön.

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta puhuu webinaarissa siitä, miten kylätalojen historiaa voisi hyödyntää.

– Lähes kaikilla seurantaloilla ja kylätaloilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Ne eivät ole vain fyysisiä tiloja vaan myös mielenkiintoisia tarinoita. Turussa vanhoista kouluista, apteekeista ja pankeista ollaan tehty ravintoloita. Yhdistystalot voisivat myös hyödyntää rakennuksen historiaa markkinoinnissa, Linkoranta sanoo.

Kyläaktivaattori Joonatan Stenwall jatkaa markkinointiaiheesta visuaalisuus näkökulmanaan. Hän on tehnyt muutamista kylätaloista markkinointivideoita ja kertoo, miten talon visuaalinen esittely kannattaa hoitaa erilaisissa sähköisissä kanavissa. Kuvien avulla pystyy luomaan nopeasti vaikutelman siitä, mitä talo pystyy tarjoamaan.

Yhdistystalojen käytön aktivoimisessa kannattaa Linkorannan mukaan miettiä ennen kaikkea sitä, keitä ne mahdolliset uudet käyttäjät voisivat olla.

– Perinteisesti yhdistystaloja ollaan markkinoitu ennen kaikkea kokous- ja juhlatiloiksi. Silloin pitää miettiä, millainen varustelu taloon tarvitaan. Mutta yhtä hyvin tiloissa voisi olla vaikka pakohuoneita, etätyöpisteitä tai citymaalaisen asunto, Linkoranta pohtii.

Lisäksi webinaarin yleisö pääsee tutustumaan paremmin Pöytyän Paimenenmäkeen, joka toimii illan kylätaloesimerkkinä.

– Paimenenmäki on vanha Keihäskosken koulu, joka nimettiin uudelleen siinä vaiheessa, kun siitä tuli kylätalo. Se on äärimmäisen hienosti kunnostettu ja lisäksi sitä ollaan onnistuttu tuotteistamaan ja markkinoimaan hyvin, Linkoranta taustoittaa.

Yhdistystalojen kunnostamisesta pidettiin oma webinaari maaliskuussa. Tässä webinaarissa keskitytään talojen käytön kehittämiseen.

Webinaarin järjestävät yhteistyössä Suomen kulttuurirahaston rahoittama Kylän historia Eläväksi -hanke ja Leader Ykkösakselin rahoittama Kylän kestävyyspolku -hanke.

 

Ilmoittaudu mukaan 20.4. mennessä tästä linkistä 

tai Joonatan Stenwallille numeroon 040 153 0390 tai sähköpostiin joonatan.stenwall@vskylat.fi.

Osallistumislinkki lähetetään ilmoittautuneille.

 

Ohjelma

• Kylätalo, seurantalo – mistä puhutaan?
• Yhteinen tila huokuu historiaa / Tauno Linkoranta
• Case Paimenenmäki / Seppo Mattila
• Kylätalojen markkinointi / Joonatan Stenwall
• Loppukeskustelua