Salolainen Ulla Tiihonen on ammatiltaan ja asenteeltaan artesaani

Nainen istuu talon perustuksilla mottoorisaha vieressään talvisessa maisemassa.

 

Hunajavillin ja Varsin Villin toiminta helpottuu parin vuoden päästä, kun uudet tuotantotilat valmistuvat. Ykkösakselilta Leader-tukeakin saanut projekti on siitä erityinen, että kaikki työvaiheet tehdään omin käsin ja rakennustarvikkeistakin suurin osa on löytynyt käytettyinä. 

Salossa Perniön ja Särkisalon rajalla sijaitsevassa Ylönkylässä, pian 100-vuotiaassa talossa on käynnissä monta projektia. Viimeisimpänä luonnonvaratuottaja, puutarhuri ja rakennusartesaani Ulla Tiihonen on aloittanut uuden tuotantotilan rakentamisen pihapiiriinsä. Rakennukseen on tulossa keittiötilat ja varastotilaa luonnonkeruutuotteiden valmistamiseen. Viimeistään parin vuoden päästä tiloissa pystyy esimerkiksi linkoamaan hunajaa ja kuivaamaan villiyrttejä.

Tiihosen artesaanimaista asennetta kaikkeen tekemiseen kuvaa hyvin se, että uuden rakennuksen paikalta kaadetuista männyistä hän hyödynsi kaiken – jopa petun, josta valmistui myyntiin pettulettujauhoja. 

Rakennuksen perustukset valmistuivat juuri ennen pakkasia ja kirkkaina talvipäivinä on tarkoitus saada runko pystyyn. Projekti etenee kaikessa rauhassa, sillä Tiihosen tavoitteena on tehdä lähes kaikki työvaiheet itse ja etsiä mahdollisimman suuri osa rakennustarvikkeista käytettynä.

– Keittiökalusteet, ikkunat ja ovet ovat kaikki löytyneet käytettyinä, samoin osa puutavarasta. Aluksi luulin, että tällaiseen hankkeeseen ei voi edes hakea mitään tukea, mutta Ykkösakselin avulla hakemus saatiin tehtyä, Tiihonen kiittelee.

Käytetyt koneet, laitteet ja tarvikkeet ovat olleet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa tukikelpoisia tällä ohjelmakaudella vasta muutaman vuoden ajan. Tiihonen sai reilun 30 000 euron hankkeelleen 20 prosentin investointituen. 

Hunajaa keväästä syksyyn

Kaksi hunajapurkkia kädessä.
Metsän kasvit tarjoavat mehiläisille hyvän mesilähteen. Loppukesän puolukkahunaja ja syksyinen kanervahunaja ovat molemmat hiukan punertavia. Puolukkahunaja hurmaa karamellimaisella maullaan ja kanervahunaja taas voimakkaalla, lämpimän hedelmäisellä maullaan.

Tiihosella on yhteensä 20 mehiläispesää, joista hän kerää hunajaa toukokuusta pitkälle syksyyn. Keväällä hän pääsee myymään pieniä eriä tuoretta vastalingottua hunajaa ensimmäisten joukossa ja viimeiseksi syksyllä valmistuu hänen henkilökohtainen suosikkinsa kanervahunaja.

– Monet tarhurit vihaavat sitä, kun sitä ei meinaa millään saada kennosta irti, mutta itse arvostan sitä kaikkein eniten. Kanervahunaja on tummaa, geelimäistä ja todella maukasta!

Hunajavillin logolla saa vain vastalingottua hunajaa lasipurkissa. Jos jotain jää sesongin aikana myymättä, hunaja lähtee tukkuun Tampereelle, jossa yrittäjä voi käyttää sitä maksuvälineenä muille tuotteille. 

– Yritän erikoistua ja tuottaa tarjolle erilaista hunajaa eri aikoina. Hunajan maku muuttuu aina sen mukaan, mikä milloinkin kukkii. Metsäkasvit ovat hyviä mesilähteitä, esimerkiksi puolukka, mustikka ja vadelma. Keskikesällä mehiläiset hyödyntävät esimerkiksi apilaa ja voikukkaa. Horsmakin tekee hunajaan aivan ihanan maun!

Hunajan tuottaminen on Tiihosen mukaan erityinen ala siitä, että yhteistyö muiden mehiläistarhaajien kanssa toimii saumattomasti. 

– Aina saa neuvoja ja yhteistyötä tehdään auliisti!

Joulukuussa hän tekee mehiläispesiin vielä punkkitorjunnan, mutta muuten hunajantuotannosta saa pitää vapaata koko talven.

Varsin Villiä!

Lähiruokakioskin hyllyssä mm. tomaattimastiketta ja hunajaa.
Tiihosen artesaani tomaattikastike syntyi Tuorlassa luonnonvaratuottajan opintojen lopputyönä.

Tiihosen vuonna 2019 perustetun yrityksen virallinen nimi on Hunajavilli, mutta lisäksi hän käyttää aputoiminimeä Varsin Villi, sillä hunajan lisäksi myyntiin valmistuu monenlaista muutakin: artesaani tomaattikastiketta, saippuoita, hilloja, yrttijuomia ja mausteseoksia. Omasta puutarhastaan hän on myynyt esimerkiksi yrttejä, varhaisperunaa, valkosipulia ja erikoiskurkkuja, mutta pääosin hän jalostaa raaka-aineita aina hiukan pidemmälle.

– Teen vähän kaikkea, mutta pienimuotoisesti. Esimerkiksi kotimaista valkosipulia on aika hankala löytää. Sitäkin myyn sen verran kuin sattuu tulemaan. Ja pienistä puroista kasvaa sitten isompi virta, hän kertoo. 

Lähiruokakioski Pikantti on auki joka päivä

Vasemmassa laidassa nainen punaisessa pipossa ja oikealla keltainen lähiruokakioski.
Lähiruokakioski Pikanttikin on rakennettu itse vanhasta kontista. Kioskin nimikyltti syntyi metallistöistä ylijääneistä materiaaleista Tiihosen omissa käsissä.

Tiihosen ja muiden Ylönkylän sekä lähiseudun tuottajien herkkuja ja käsitöitä myydään vuoden ympäri aina auki olevassa Lähiruokakioski Pikantissa, joka sijaitsee Salossa osoitteessa Särkisalontie 2. 

– Siellä on itsepalvelu ja korttimaksu. Tarjolla on esimerkiksi lammasta, marjoja, jäätelöä, kahvia, kynttilöitä ja leivonnaisia laidasta laitaan, Tiihonen esittelee.

Jopa kioski itsessään on kahden paikallisen tuottajan itse nikkaroima. 

Pellavasuopapullo yrittäjän kädessä.
Tiihosen valmistama pellavasuopa sopii vaikka terassin tai ulkokalusteiden pesuun.

Särkisalon Meripirttiä remontoidaan uuteen uskoon talkoovoimin

 

Kauniilla merenrantatontilla Särkisalossa sijaitseva Meripirtti on kerännyt yhteen 45 talkoolaista. Ennätysvauhtia edenneessä Leader-hankkeessa rakennuksesta tulee energiatehokkaampi, esteettömämpi ja aika lailla viihtyisämpi. 

Meripirtin kerho remontoi parhaillaan Särkisalossa sijaitsevaa historiallista Meripirttiä uuteen uskoon Leader Ykkösakselin rahoittamalla hankkeella. Alun perin korjausurakan arvioitiin kestävän kaksi ja puoli vuotta, mutta nyt näyttää siltä, että valmista tulee jo vajaassa vuodessa, kesään 2022 mennessä. 

Kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin ja siihen on Meripirtin kerhon puheenjohtaja Jarmo Vähäsillan mukaan kaksi syytä: talkooryhmien perustaminen ja aktiivinen tiedotus. 

– Hankkeeseen laskettiin talkootunteja yhteensä 4 300. Ja talkoolaisia on yhteensä 45. Perustimme viisi talkooryhmää, joista jokaisella on oma vetäjä. Jokainen ryhmä käy talkoissa kerran viikossa, jolloin työ ei tunnu liian raskaalta. Usein tällaisia talkoita tekee pieni ydinryhmä, joka väsyy nopeasti. Ja esimerkiksi villoittaminen ei ollut mitään miellyttävää hommaa, joten oli mukavaa, että työ jakautui useammalle porukalle, hän kertoo. 

Lisäksi tiedottamisella on ollut innostava vaikutus. Kun talkoissa on otettu kuvia ja remontin etenemisestä on tiedotettu joka viikko, monet ovat innostuneet mukaan. Meripirtin kerho on saanut projektin ansiosta jopa uusia jäseniä.

– Aloitimme talkoot 18. elokuuta ja nyt olemme jo näin pitkällä! On ollut ilo huomata, että maaseudulla ei näköjään talkoointo ole hiipunut mihinkään! 

Mies seisoo sirkkelin vieressä rakennustyömaalla.
Puheenjohtaja Jarmo Vähäsilta on itsekin yllättynyt siitä, miten nopeasti remontti on edennyt. Talkoot alkoivat elokuussa ja valmista tulee näillä näkymin jo ennen toukotöitä ja kesälomia.

Uusi ilme vanhaa kunnioittaen

Remontti alkoi sillä, että käytännössä kaikki purettiin pois. Rakennuksen vanhin osa on rakennettu jo 30-luvulla ja viimeisin remontti tehtiin 80-luvulla, joten nyt uusitaan kaikki. 

– Katto- ja seinäpaneelit olivat alun perin puun värisiä, mutta täällä on aikanaan poltettu sisällä, joten katto oli ihan mustaksi pikittynyt ja seinätkin tummuneita. Myös ikkunanpielet olivat tummia ja osa jo erittäin huonossa kunnossa, joten tämä oli viimeinen hetki entisöidä ne, puheenjohtaja toteaa. 

Ikkunoiden entisöintiin kului talkootunteja paljon enemmän kuin arvioitiin, mutta lopputulos on kaunis! Vanhoja perinteisiä ikkunoita reunustaa nyt puhtaan valkoisiksi maalatut puitteet. Myös katto- ja seinäpaneelit maalattiin vaaleiksi.

– Halusimme remontin yhteydessä samanlaiset kattopaneelit joka huoneeseen, mutta näitä salissa olevia paneeleita ei enää tehdä missään, joten höyläytimme itse muihin tiloihin samanlaiset, kertoo Vähäsilta. 

Kaksi miestä entisöi ikkunoita.
Vanhat ikkunanpuitteet onnistuttiin entisöimään uudenveroisiksi. Kuva: Meripirtin kerho.

Energiatehokkuutta ja esteettömyyttä

Remontin yhteydessä huomattiin, että keittiön lattian alla ei juuri eristeitä ollut.

– Keittiö on rakennettu talon laajennuksen yhteydessä sodan jälkeen, kun kaikista materiaaleista oli pulaa. Ei siis ihme, että siellä oli aina kylmä. Nyt keittiöön ja eteiseen on valettu uusi lattia, jossa on lattialämmitys. 

Kun huoneet eristettiin kunnolla, myös talon energiatehokkuus parani. Ja remontin yhteydessä talosta tehdään myös esteetön. Pääovelle tulee liuskat pyörätuoleja varten ja toinen vessoista remontoidaan inva-wc:ksi. 

Hankkeen kokonaisbudjetti on 130 500 euroa. 

Talkoolaiset purkavat lattiaa.
Meripirtin kerhon jäsenistöstä löytyy niin sähkömiehiä kuin kirvesmiehiäkin, mikä on helpottanut urakkaa paljon. Kuvassa talkoillaan keittiön parissa. Kuva: Meripirtin kerho.

Juhlapaikka meren rannalla

Meripirtin kerhotalo sijaitsee merenrantatontilla. Samalla tontilla on myös Särkisalon kotiseutumuseo, esiintymislava ja varastorakennus sekä Meripirtin kerhon ylläpitämä yleinen uimaranta, urheilukenttä ja lentopallokenttä. 

Kerhotalon edustalla rantaa vartioi tiheä ruovikko, josta halutaan eroon heti kun sisätilat on ensin saatu kuntoon. Tarkoitus on raivata rantaa niin, että vesi tulee kunnolla näkyviin. Tulevaisuudessa toivotaan, että jos hääpari vihitään Särkisalon kirkossa, niin Meripirttiin voisi tulla juhlimaan näyttävästi venekuljetuksella.

Jo tässä vaiheessa remonttia voi helposti kuvitella, kuinka kauniin miljöön vaaleaksi maalattu sali ja sen ikkunoista avautuva merimaisema tarjoaa tulevaisuudessa juhlille jos toisillekin. Sali on mitoitettu 80 hengelle ja remontoidussa keittiössä on helppo huolehtia kestityksestä. Kesäjuhlia on helppo myös laajentaa pihan puolelle, sillä osana remonttia taloon saadaan terassi.

– Toiveissa tietysti on, että tälle tilalle tulee remontin myötä taas enemmän kysyntää. Viime vuosina talo on ollut niin huonossa kunnossa, että halukkaita vuokraajia ei enää juuri ollut, Vähäsilta toteaa. 

Ilmakuva Meripirtistä meren rannalla.
Meripirtin kerhotalon vanhin osa on sotien aikaan toiminut lottien keskuksena. Sen jälkeen sitä on vuokrattu asunnoksi. Historiallinen paikka meren rannalla nousee pian uuteen kukoistukseen.

Miesten kerholla riittää kiirettä

Meripirtin kerho on miesten kerho, joka perustettiin vuonna 1949 – nurinkurisesti naisen aloitteesta.

– Sodan jälkeen eräs paikallinen nainen sanoi, että nyt miehille pitää keksiä joku kerho, jotta niillä olisi muutakin tekemistä kuin ryyppääminen, hymyilee Vähäsilta. 

Nykyaikana vastaavat miesten kerhot alkavat olla jo harvinaisia, mutta Meripirtin kerho on pitänyt paikkansa kyläyhteisössä. Se järjestää joka vuosi Särkisalopäivän, juhannussalon noston, muinaistulien yön, silakkamarkkinat ja koko perheen joulutapahtuman. Ne ovat tapahtumia, jotka keräävät yhteen kaikki kyläläiset. 

Meripirtin lisäksi kerhon omistuksessa on Tallbacka, jossa osa kylätapahtumista järjestetään. Tapahtumien järjestämisen lisäksi Meripirtin kerhon toimintaan kuuluu esimerkiksi Särkisalon murteen vaaliminen ja kotiseututarinoiden kerääminen. 

 

Janica Vilen