salo

Tee se Salossa! Matkailuvinkkejä moneen makuun Salon seudulta

kirjoittaja

 

Monet tuntevat Salosta Teijon kansallispuiston ja hurmaavan vanhan ruukkikylän Mathildedalin, mutta Salon alueella on paljon muutakin nähtävää. Lähde esimerkiksi seikkailemaan Vaskion luontopolulle, vietä aktiivinen kesäpäivä Märynummen ulkoilualueella tai ota rennosti ja vuokraa mökki Petun saarelta. Salon alueelta löytyy matkakohteita jokaiseen makuun, ja ne esitellään juuri päivitetyllä Tee se Suomessa -sivustolla.

Valtakunnallinen matkailusivusto Tee se Suomessa on päivitetty kesään 2021. Varsinais-Suomen sivulla esitellään kolmisenkymmentä matkailuvinkkiä, joista kuusi on Salon kunnan alueella. Kaikkia kohteita on tukenut  paikallinen Leader-ryhmä Ykkösakseli.

Märynummen ulkoilualueella on täyspitkä frisbeegolfrata, vaelluspolku geokätköineen, liikuntateline, uimala saunoineen, tennis-, petankki- ja rantalentopallokentät sekä valaistu kuntorata, joka toimii talvella myös hiihtolatuna. Halikon Hakoniskat järjestää sään salliessa hiihtokilpailuja ja Koirakerho Tassut koulutuksia ja tapahtumia Tassukalliolla. Myös suunnistukselle ja maastopyöräilylle maastot ovat erinomaiset.
Alueella voi tutustua myös Märynummen kylän vaiheikkaaseen historiaan, sillä sieltä löytyy muinaisia asuinsijoja ja kuppikiviä sekä 1800-luvun lopun sotilaskasarmialue. 1920-luvulla alueelle perustettiin piirimielisairaala, jonka kaunis puisto rakennuksineen houkuttelee kävelylle. 

Vaskion luontopolku kulkee pääosin syvässä uomassa mutkittelevan Vaskionjoen varrella, mutta haarautuu muutamassa kohdassa notkon yläosaan, jolloin pääsee ihailemaan myös valtakunnallisesti arvokasta Uskelan jokilaakson maisemaa. Vaskion luontopolku voitti Varsinais-Suomen Vuoden maisematekokilpailun vuonna 2018. Se on suunniteltu osana Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten kylämaisemahanketta ja perustettu talkoovoimin kyläläisten kesken. Polun varrella on muutama penkki, jolle voi pysähtyä ihastelemaan maisemia.

Salon Salakalliolla voit lomailla asuntoautolla tai -vaunulla vaikka pidempäänkin, sillä leirintäalue on käytössä ympäri vuoden. Alueella on 500 hengen tanssilava ja 100 hengen kerhorakennus. Keskellä aluetta on kirkasvetinen lampi, jonka keskellä on ponttoonilaituri ja rannalla tunnelmallinen sauna. Lapsille on tehty oma leikkipaikka, ja lisäksi alueelta löytyy muun muassa frisbeekorit ja lentopalloverkko. Talvella Salakalliolta pääsee yhdyslatua pitkin Märynummen valaistuille hiihtopoluille ja kesäisin voi lähteä patikoimaan vaikka parin kilometrin päässä virtaavalle Uhrilähteelle. Salakallion omistaa urheiluseura Halikon Hakoniskat, joka järjestää alueella myös tapahtumia ja vastaa karavaanareiden palveluista.


Prittanan Puoti on pieni ja idyllinen puoti maaseudun rauhassa maisemareittien varrella. Puodista löydät paikallisia käsitöitä ja luonnonvaratuotteita, kuten muun muassa palashampoota, saippuaa, makusiirappeja ja sienisuolaa. Puodissa on pieni kahvio, joka palvelee kesäaikaan torstaista sunnuntaihin. Lauantaisin Prittanan Puodin pihalla pidetään rompetoria, jolloin erityisesti vanhojen autojen harrastajien kannattaa poiketa paikalle. Puodilla järjestetään myös monenlaisia kursseja, esimerkiksi kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kompostoinnista.


Cafe Vinssi on merellinen kesäkahvila ja terassi eteläisessä Salossa. Kahvilassa voit nauttia suussa sulavia pikkusuolaisia ja makeita herkkuja samalla kun ihailet maisemia. Kahvila on perustettu Förbyn telakan vanhaan vinssirakennukseen, joka tarjoaa sympaattiset puitteet kahvilalle. Alueen historiaa voi aistia sekä rakennuksessa itsessään että rakennuksen pihassa olevassa vanhassa vinssissä.



Petun kartanon kahvila ja puoti sijaitsevat Salon Särkisalossa Petun saarella. Petun Kartanon kahvilassa on tarjolla maittavaa lähiruokaa ja menneen ajan leppoisaa tunnelmaa. Puodissa taas myydään oman tilan tuotteita, kuten luomuvihanneksia ja hunajaa. Myös muita lähellä tuotettuja pieniä herkkuja löytyy valikoimasta. Kartanon ympäristössä voit tutustua tammivanhuksiin, arboretumiin ja perinnebiotooppeihin. Jos haluat viipyä pidempään, saarelta löytyy vuokramökkejä.

Yli 300 kohdetta kutsuu lomailemaan maaseudulle

Maa- ja metsätalousministeriön luotsaamalle Tee se Suomessa -sivustolle on koottu Suomesta yhteensä yli 300 kohdetta, joissa matkailu on paitsi turvallista ja vastuullista, myös elämyksellistä ja hauskaa! Sivustolla on tarjolla useita ulkoilmakohteita, joissa voi vaikkapa patikoida, pyöräillä tai pysähtyä nauttimaan hetkestä luonnon ääreen. Erilaiset majoituskohteet, kahvilat ja ravintolaelämykset innostavat nauttimaan Suomen kesästä.

EU-osarahoitteisesta maaseutuohjelmasta rahoitetaan matkailua monella tapaa. Ohjelmasta on vuosina 2014–2020 myönnetty 81 miljoonan euron rahoitus matkailuun. Erilaisiin yritysinvestointeihin on myönnetty 47 miljoonaa euroa ja hankkeisiin 34 miljoonaa. Matkailuyrityksissä käytetty raha on saanut liikkeelle myös yksityistä rahaa: 47 miljoonan euron tuella on saatu aikaan 180 miljoonan euron investoinnit. Lisäksi suorien matkailuun kohdistuvien rahoituksien lisäksi on rahoitettu tuhansia erilaisia kaikkien käytössä olevia investointeja kuten laavuja, reitistöjä, uimarantoja ja leikkipaikkoja.

 

Teatteriarvio: Pekka Töpöhäntä hurmaa ja rohkaisee Perniössä

kirjoittaja
Viljami Törrönen Pekka Töpöhäntänä.

 

  • Kirakan kesäteatteri: Pekka Töpöhäntä
  • Alkuperäisteos: Gösta Knutsson
  • Suomennos ja dramatisointi: Anneli Mäkelä
  • Ohjaus: Saija-Reetta Kotirinta
  • Koreografia: Nina Andström
  • Musiikin toteutus: Samu-Markus Pyykkö ja työryhmä
  • Lavastussuunnittelu: Helena Suni

Kirakan kesäteatteri Salon Perniössä on muuttunut Suomen Tukholmaksi, jonka pastellisävyisten talojen kellareissa sekä kaduilla ja satamissa on kissamainen meno! Lavastuksella aikaan saatua satumaista miljöötä kruunaa näyttämön takana oleva lampi, jota hyödynnetään kekseliäästi tämän kesän kappaleessa: Pekka Töpöhännässä. 

Tarinassa Pekka Töpöhäntä joutuu kiusatuksi töpöhäntänsä vuoksi, mutta ei lannistu, vaan uskaltaa puolustaa itseään ja muita kiusattuja. Matkan varrella hän saa hyviä ystäviä ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Vaikka Pekka Töpöhannän tarina on jo yli 80 vuotta vanha, sen sanoma on edelleen ajankohtainen ja tärkeä: kaikki ovat samanarvoisia ja ketään ei saa kiusata! 

Kun lähdin esityksen jälkeen kotia kohti syksyllä koulunsa aloittavan tyttäreni kanssa, keskustelimme pitkään siitä, millaista rohkeutta näytelmän päätähdeltä Pekka Töpöhännältä vaati se, että hän uskalsi puuttua näkemäänsä kiusaamisen – varsinkin, kun yksi kiusaajista oli poliisi. Kumpa olisin voinut hyvillä mielin sanoa, että satuahan se vain oli ja oikeassa elämässä poliisiin voi aina luottaa. Tältä osin näytelmä keskusteli raadollisesti nykypäivän uutisotsikoiden kanssa. 

Neljä näyttelijää supattamassa.
Pilli, Monni, Misse Pamppu ja Pulla (Arto Lindholm, Olli Suominen, Sara Nuutinen ja Juha-Pekka Seppälä) juonivat Pekka Töpöhännän pään menoksi.

Vaikka näytelmän sanoma on vakava, tunnelma on kuitenkin kevyt ja pienillekin lapsille sopiva. Pilli ja Pulla pitävät huolen siitä, että välillä saa nauraa oikein vatsan pohjasta asti ja haitarimusiikillä höystetyt taidokkaat musiikkinumerot vievät kesäsiin tunnelmiin. 

Nuorimmat näyttelijät olivat alakoululaisia. Oli ilo nähdä, miten aikuiset ja lapset onnistuivat pelaamaan yhteen samalla näyttämöllä. Tänä vuonna kesäteatterin ohjauksesta vastasi ensimmäistä kertaa Saija-Reetta Kotirinta, jota tästä lienee kiittäminen. 

Kissoiksi pukeutuneita lapsia tanssimassa.
Musiikkinumerot toivat hymyn huulille!

Kirakan kesäteatterissa Pekka Töpöhäntää näyttelee 19-vuotias Viljami Törrönen, joka on roolissaan suloinen, samaistuttava ja karismaattinen. Pahisten roolit on jaettu aikuisille. Pekan arkkivihollista Monnia näyttelee Olli Suominen, joka on roolissaan pelottavan uskottava. Tämän kahta hulvattoman hauskaa apuria Pilliä ja Pullaa näyttelevät puolestaan Arto Lindholm ja Juha-Pekka Seppälä, jotka onnistuvat roolisuorituksissaan erinomaisesti.

Monni kiusaa Pekka Töpöhäntää.
Monni ja Pekka Töpöhäntä (Olli Suominen ja Viljami Törrönen) ovat tämän tarinan konna ja sankari.
Maija Maitoparta ja Pekka Töpöhäntä syleilevät.
Näytelmään on kirjoitettu myös pieni rakkaustarina Maija Maitoparran (Tuuli Jaarinen) ja Pekka Töpöhännän välille.
Paksu Lissu katsoo Pekka Töpöhännän saamaa väärennettyä kirjettä.
Hyvien ystävien avulla selviää monenlaisista metkuista, vaikka väärennetyistä kirjeistä ja kiusaamisesta. Kuvassa Paksu Lissu (Tiina Suokorpi) ja Pekka Töpöhäntä.

Juonen lisäksi mukanani ollut lapsikatsoja kiinnitti huomionsa myös omaa elämäänsä lavasteissa eläneiden hiirten touhuihin, jotka toimivat näytelmässä kuin hämähäkit Mauri Kunnaksen kirjoissa. Tätä esitystä kannattaa lähteä katsomaan kauempaakin!

 

Arvio: Janica Vilen

Kuvat: Kimmo Lehto

 

TIESITKÖ?

Kirkakan kesäteatteriyhdistys sai vuonna 2019 valmiiksi Leader Ykkösakselin tukeman kehittämishankkeen, jossa laitettiin katsomo- ja näyttämöalueet uuteen uskoon. Uuteen katsomoon mahtuu kerralla yli 200 silmäparia, joten turvavälitkin on helppo poikkeusoloissa järjestää.

Leader Ykkösakseli myönsi maaseuturahstosta tukea Kirkakan kesäteatterin vuonna 2019 valmistuneeseen uuteen katsomoon ja näyttämöalueeseen.

Väliaikaa pääsee viettämään vanhan ajan tunnelmissa, sillä kesäteatteria esitetään Kirakan myllyn ja Harmaan kylän alueella, jossa riittää katseltavaa ja ihmeteltävää niin lapsille kuin aikuisillekin. 

Kirakan myllyn jauhatustoiminta on loppunut jo vuosikymmeniä sitten, mutta paikalliset pitävät perinnemaisemia kunnossa.

Varsinais-Suomen Kyläpäivää vietetään 11.7. Salon Hajalassa

kirjoittaja
Hajalan kyläkoulu edestä päin kuvattuna.

 

Varsinais-Suomen kylätoiminnan pääjuhla eli maakunnallinen kyläpäivä 2021 järjestetään sunnuntaina 11. heinäkuuta klo 13 alkaen. Kyläpäivä järjestetään vuoden 2020 kyläksi valitussa Salon Hajalassa – Hajalan koululla osoitteessa Vanha Turuntie 896.

Ohjelmassa on juhlapuheita, musiikkiesityksiä, palkintojen jakoa ja kakkukahvit. Päivän aikana on mahdollisuus tutustua myös Hajalan monipuoliseen toimintaan ja tarjontaan. Ohjelma huipentuu uuden Varsinais-Suomen vuoden kylän 2021 julkistamiseen klo 15.

Kyläpäivän järjestävät Hajalan kylän toimijat yhdessä Varsinais-Suomen Kylät ry:n kanssa. Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen.

KYLÄTOIMINTAPÄIVÄN OHJELMA

  • 13:00   Tervetuloa! Hajalan kyläyhdistyksen pj Sanna Alifrosti
  • 13.15   Kylän ohjelmaa; koulun puheenvuoro, musiikkia, Hajalan kronikka, VPK:n kyltin paljastus, kylädiplomien jakoa, Petri Burtsovin puhe ym.
  • 15:00   Varsinais-Suomen vuoden 2021 kylän julkistaminen ja kunniamaininnat: Kyläasiamies Tauno Linkoranta, Varsinais-Suomen Kylät ry
  • 15:30   Kakkukahvit
  • 16:00   Mitalien jako

Matildankartanossa panostetaan lähiruokaan ja elämyksiin

kirjoittaja
Elina Rantamäki ja Tuomo Holm kartanon edessä.
Tuomo Holm ja Elina Rantamäki.

 

Lähellä ja luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista tehtyyn maittavaan ruokaan panostava leipomoravintola Matildankartano haluaa tarjota hyvän ruuan lisäksi myös elämyksiä. Kesällä 2021 kartanon niitylle alkaa muotoutua herkkuniitty, jossa voi nautiskella ruuasta ja ruukkikylän tunnelmasta vaikka raparperitaivaan keskellä.

Vuorineuvos Viktor Zebor Bremer perusti Mathildedalin rautaruukin vuonna 1852 ja samana vuonna valmistui myös ruukkikylän päärakennus, joka nykyisin tunnetaan nimellä Matildankartano. Elina Rantamäki ja Tuomo Holm ostivat kartanon vuonna 2017.

– Bremer itse ei koskaan asunut tässä kartanossa. Hänen kotinsa oli vähän prameampi Teijon kartano. Täällä on vuosien saatossa asunut muun muassa ruukin patruuna perheineen ja ruukin pääinsinööri. Ennen meitä kartanolla on ollut useita omistajia. Täällä on toiminut esimerkiksi posti ja Meri-Teijon konttori, pariskunta taustoittaa. 

Nykyään kartano toimii Rantamäen ja Holmin perheen kotina sekä leipomona ja ravintolana. Sisällä kartanossa on 50 asiakaspaikkaa ja pihalla sata paikkaa lisää. Puutarhassa on ruokailtu jo aiempina kesinä, mutta kartanon niitty on ollut paikallisten alpakoiden käytössä. Kesällä 2021 niitty muuntuu pikkuhiljaa elämys- ja hyötyniityksi,  jossa asiakkaat saavat kulkea istutusten lomaan tehtyjä polkuja pitkin.

– Puutarhaan tulee myös pieniä piknikaukkoja. Yhden nimi on raparperitaivas, toinen taas on kahdelle hengelle mitoitettu romanttinen “Kullannuppu”, Rantamäki kertoo. 

Yrittäjät ovat kuulleet, että kartanossa on 1800-luvun lopulla ollut kaksi puutarhuria ja hulppeat istutukset. Puutarha on aikanaan ollut tunnettu kauneudestaan ja historiankin vuoksi piha halutaan nostaa uudestaan loistoon, mutta nyt haetaan rennon boheemia herkkuniittyä, jossa kaikki on syötävää ja johon voi jäädä ruuan jälkeen vaikka loikoilemaan kirjan kanssa.

Matildankartanon pihaa uudistetaan parhaillaan. Ennen alpakoiden laiduntamalle niitylle on tulossa muun muassa piknikalueita, perhosniitty ja herkkuniitty, jossa kaikki on syötävää!

Lähiruokaa ylpeydellä

Kesällä Matildankartano palvelee päivittäin, mutta ruokalistoja ei voi tarkistaa netistä ennakkoon. 

– Käytämme aina lähellä tuotettuja raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista – ja mieluiten luomua. Siksi emme suunnittele ruokalistoja pitkälle tulevaisuuteen, vaan mietimme tarjonnan mukaan, mitä milloinkin tehdään. Salon seutu on ruuan suhteen oikea aarreaitta, Rantamäki toteaa. 

– Ja koska meillä on oma leipomo, panostamme paljon siihen, mitä tulee uunista. Esimerkiksi lauantaisin meillä on pitsapäivä, jolloin tarjotaan juureen leivottuja artesaanipitsoja, jatkaa Holm. 

Lounaslinjastoja kartanossa ei ole, vaan ruoka tarjoillaan annoksittain. Jokainen annos valmistetaan niin, että sen voisi ylpeydellä tarjoilla vaikka parhaalle ystävälleen. Mitään puolivalmisteita ei käytetä, vaan kaikki tehdään itse niin alusta kuin voidaan. 

– Vähän työlästä ja hulluahan tämä on, mutta me olemme jo liian vanhoja siihen, että tavoittelisimme vain mahdollisimman isoja asiakasmääriä ja voittoja. Me haluamme tehdä sitä, mikä on meidän intohimomme, Rantamäki selittää.

Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään fine dining -ravintola. Ruoka on yksinkertaista, sillä pariskunta uskoo siihen, että jos raaka-aineet ovat hyviä, ei tarvitse kikkailla. Sen he oppivat jo leipää tehdessään.

Kaikki alkoi leivästä

Pariskunta on ollut perustamassa myös Mathildedalin kyläpanimoa. Aluksi heillä oli panimon yhteydessä pieni 15 neliön leipomo, joka oli erikoistunut hapanjuurileivontaan. Heinäkuussa leivät loppuivat aina jo puoleen päivään mennessä, joten isommille tiloille oli todella tarvetta. 

– Silloin teimme hapanjuureen leivottua maalaisleipää, jota Helsingissä kutsutaan ranskalaisittain levainiksi. Se on vaaleaa ja kovakuorista leipää, jossa on kostea sisus. Se on hapanjuurileivonnassa ihan se perusleipä, joka on kuitenkin yllättävän vaikea tehdä, Rantamäki kertoo. 

Hän on itse tehnyt leipomossa käytettävän vehnäjuuren, jonka käsittely on oma lajinsa. Sillä nostatetaan leipien lisäksi jopa pullat. 

– Jos on tottunut leipomaan hiivalla ja katsomaan kellosta, koska taikina on valmis, niin tämä on hyvin erilaista. Talvella leipominen vie aikaa, mutta kesällä taikina vain nousee ja nousee. 

Juuren käsittely onnistuu kuitenkin hyvin, jos malttaa noudattaa ohjeita tunnollisesti. 

– Hapanjuurileipä on siinä mielessä samanlaista kuin olut, että ihan se perusmaku, johon ei lisätä mitään, voikin olla kaikkein vaikein, mutta onnistuessaan paras mahdollinen, pariskunta toteaa. 

Leivonnassa käytetään aina suomalaisia lähiluomujauhoja. 

– Joskus oli sellainen tilanne, että kotimaiset luomuvehnäjauhot oli kaikkialta loppu ja kun vihdoin löysin niitä, hinta oli pompsahtanut reippaasti. Päätin kuitenkin, että ulkomaista ei osteta ja nostin leivän hintaa. Kun kerroin asiakkaille, mistä hinnan nousu johtuu, kaikki sanoivat, että hyvä valinta, muistelee Rantamäki. 

Matildankartanon yrittäjille ruoka ei ole vain ruokaa, vaan samalla myös nautinto ja elämys, josta jää toivottavasti hyvä muisto koko kylästä. Vaikka raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista, ideoita etsitään myös ulkomailta – erityisesti kasvisruokiin.

Tukea historiallisen rakennuksen kunnostamiseen

Rantamäki ja Holm saivat Ely-keskukselta tukea kartanon remontointiin sekä leipomon ja ravintolan laitehankintoihin. 180 000 euron investointiin myönnettiin 20 prosentin tuki maaseuturahastosta. Nyt historiallinen rakennus on maalämmössä ja täyttää elintarvikelain kriteerit. Samalla sen mielenkiintoinen historia tulee esiin, kun talo on aktiivisessa käytössä. 

– Saimme Yrityssalosta apua tukihakemusten kanssa. He auttoivat ensimmäisen kynnyksen yli ja sen jälkeen jatkoimme omaa polkuamme Ely-keskuksen kanssa. Näillä tuilla on iso merkitys koko alueelle, Holm sanoo. 

– Kun me pärjäämme, voimme ostaa paikallisia tuotteita ja samalla asiakkaatkin oppivat meidän kautta tuntemaan lähituotteita. Kasvava kysyntä taas vähentää tarvetta kuljettaa ruokaa myytäväksi muualle. Ja kun esimerkiksi panimo alkoi menestyä, paikalliset marjatilat alkoivat miettiä, että voisihan mehun lisäksi kokeilla siideriäkin, Rantamäki jatkaa. 

Investointukea myönnettäessä mietitään usein myös työllistävää vaikutusta. 

– Täällä pyörähtää vuoden aikana 20 työntekijää. Olemme iloisia erityisesti siitä, että pystymme työllistämään paikallisia nuoria. Tämä on monelle se ensimmäinen työpaikka – ja päätyy sitten mille alalle tahansa, asiakaspalvelukokemuksesta on työelämässä aina hyötyä, Holm sanoo. 

Tähän asti yritystoiminnan tuotto on aina investoitu toiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi viime kesän voitto on sijoitettu niittyyn ja jäätelökoneeseen. Jäätelöä tehdään pariskunnan tyylin mukaan pitkän kaavan kautta, esimerkiksi oman pihan viherherukan lehdistä tai kuusenkerkistä keittämällä ne ensin siirapiksi. Myös lähitilojen marjat ovat kovassa käytössä. 

 

Janica Vilen

100-vuotiaassa koulutalossa sijaitseva PetriS Chocolate uudistuu jatkuvasti

kirjoittaja
Nina Sirén Ihana Puodissa.

 

Petri ja Nina Sirén uskovat kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon, Halikon Design Hilliin, ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee taas täksi kesäksi.

PetriS Chocolaten tuotteita pääsi maistamaan Mathildedalissa ensi kerran vuonna 2017, kun Nina Sirén päätti tulla kesäksi vanhaan ruukkikylään pitämään pop up -kauppaa. Sinä kesänä Mathildedalin vanha kyläkoulu oli myynnissä – ja siitä se ajatus sitten lähti. 

– Olimme asuneet pitkään Fiskarsissa ja sen jälkeen kaksi vuotta Porvoossa. Mietimme jo lasten koulunkin vuoksi, että ei kai me taas voida muuttaa, mutta sydän veti tänne, muistelee Siren. 

Lopulta perhe muutti vanhan koulurakennuksen yläkertaan ja remontoi alakertaan tilat suklaakahvilalle, Ihanalle puodille sekä bed and breakfast -toiminnalle. 

– Aluksi ajattelimme, että Petri voi hyvin ajaa Porvooseen töihin, mutta käytännössä idea osoittautui mahdottomaksi. Viime vuoden heinäkuussa Petri ei ehtinyt kertaakaan käydä kotona ja sen jälkeen päätimme siirtää tuotannon tänne. Avasimme kuitenkin sattumalta suumme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Sirén muistelee. 

Se oikea paikka oli Halikossa moottorien varrella sijaitseva Design Hill, jonka yrittäjä Tony Pelander oli juuri laajentamassa tiloja ja tarjosi heille paikkaa uudistuvasta Design Hillistä.

– Ajoimme kotiin ja mietimme asiaa matkan ajan. Tästä kotipihasta sitten jo soitimme, että tartumme tarjoukseen. 

Nyt Design Hillissä on upea 70-neliöinen suklaastudio ja myymälä. Yrityksen koko tuotanto siirrettiin sinne kevään 2021 aikana, joten nyt koti ja tuotantotilat ovat saman kunnan sisällä, mutta Mathildedalissa oleva talo sai jäädä ennalleen. 

– Ratkaisu oli hyvä jo senkin vuoksi, että ei tämä vanha rakennus olisi pidemmän päälle kestänyt sellaista tilojen käyttöä.

Design Hillin uuteen toimipisteeseen palkattiin kolme uutta kondiittoria ja yksi muutti yrityksen mukana Porvoosta. Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi suklaakauppa ja Ihana Puoti. 

Design Hillin suklaastudiossa toteutuu myös yrityksen pitkäaikainen haave: nyt asiakkaat näkevät lasin läpi, miten suklaata valmistetaan käsityönä. Näytöstilojen rakentamiseen on haettu tukea maaseuturahastosta. 

Maitosuklaata, valkosuklaata, rubiinisuklaata… Jokaiselle oman maun mukaan!

Uudistukset jatkuvat

Koronavuosi on tuonut mukanaan mahdollisuuden tarkastella yritystoiminnan suuntaa. Jo seitsemän vuotta toiminnassa ollut verkkokauppa on koronan myötä saanut kunnolla ilmaa siipiensä alle ja Mathildedalinkin toimipistettä kehitetään.

– Päätimme lopettaa bed and breakfast -toiminnan ja laajentaa Ihanaa Puotia ja suklaakahvilaa entisiin majoitushuoneisiin. Tällä tavoin voimme olla auki ympäri vuoden ja minulle jää paremmin aikaa päätuotteemme markkinointiin, kertoo Sirén. 

Talviaikaan ovet ovat auki perjantaista sunnuntaihin ja ainakin viime talvi oli Mathildedalissa vilkas, sillä hyvä lumitilanne toi paljon laskettelijoita naapuriin Meri-Teijolle. Monet vanhemmat jättivät perheen nuoret rinteeseen ja tulivat itse siksi aikaa tutustumaan Mathildedaliin. 

Ensi kesänä suklaakahvilassa on sisällä jo 40 asiakaspaikkaa ja puutarhassa vähintään saman verran. Suklaaherkkujen lisäksi kahvilasta saa lounasaikaan keittoja, salaatteja ja  leipiä.

– Etsimme myös koko ajan uusia jälleenmyyjiä. Tässä ajassa ei enää haluta laittaa kaikkia munia yhteen koriin, Sirén toteaa. 

Ihana Puotiin Nina Sirén tuo itse ulkomailta esimerkiksi saippuoita ja lisäksi myynnissä on muun muassa kotimaista käsityötä.

Praliinit, kakut ja keksit kärkenä

PetriS Chocolate on tunnettu ennen kaikkea praliineistaan: pienistä pyöreistä suklaakonvehdeista, joissa on ohut kuori ja paljon täytettä. Suomalaisten asiakkaiden suosikkimaku on paahdettu valkosuklaa, jota taas ei muualla Euroopassa syödä juuri lainkaan. Nina Sirén itse valitsee praliininsa mauksi mieluiten vadelmaa, veriappelsiinia tai sitruunaa. 

– Niissä on ihana hapokkuus ja aromikkuus. Meidän suklaat eivät muutenkaan ole ollenkaan niin makeita kuin vaikka belgialaiset. 

Yhden praliinin hinta on 1,60 euroa ja työvaiheita sen valmistukseen saattaa olla seitsemän: suklaan valaminen, täyttäminen, jähmettyminen, sulkeminen ja mahdollisen värin suihkutus kolmeen kertaan. Tällä hetkellä värit ovat vallalla suklaatrendeissä. Kirkkaat värit yhdistettynä luonnonmukaiseen tuotantoon tarkoittaa sitä, että työvaiheita tulee lisää, kun värit pitää suihkuttaa moneen kertaan. 

Praliinien lisäksi valikoimassa on suklaakakkuja, -keksejä ja esimerkiksi suklaalla päällystettyjä pähkinöitä. Valikoimassa pysyviä tuotteita on jo yli sata ja lisäksi kymmeniä kunkin sesongin mukaisia kausituotteita. Joulu on suklaan suurin sesonki, sen jälkeen tulee pääsiäinen.

– Petri tekee parhaillaan uutta reseptiikka, jonka avulla meidän kaikki tuotteemme ovat pian gluteenittomia. Suurin osa on jo nyt, mutta kekseihin vaihdetaan vielä salolainen härkäpapujauho!

Kaikki tuotteet on suunniteltu eettisyys, paras mahdollinen laatu, käsityöläisyys ja luonnonmukaisuus edellä. Kaakaopapuja ei Suomessa kasva, mutta muuten yritys pyrkii hyödyntämään mahdollisimman paljon kotimaisia ja lähellä tuotettuja raaka-aineita. Suklaata tulee useammasta maasta – aina grand cru -laatua. Madagaskarilta tulee marjaisimmat maut ja Venetsuelasta pehmeimmät. Alkuperämaan sijaan makuun vaikuttavat kuitenkin enemmän kasvuolosuhteet ja käsittely. 

Suomalaisuus tulee esiin muun muassa marjojen käytössä, mutta muuten PetriS Chocolate luottaa ranskalaiseen suklaaperinteeseen. Koneistukset taas on ostettu Italiasta. 

– Euroopassa suklaapuodit kaatuvat nyt koronan vuoksi saappaat jalassa, mutta täällä tilanne on onneksi parempi. Suklaata ollaan saatu koko ajan normaalisti, mutta esimerkiksi pakkauksia ei meinattu syksyllä löytää, Sirén sanoo. 

Kuvassa praliineja ja Mendiants-suklaakiekko, johon on lisätty kuivattuja hedelmiä, pähkinää, marjoja ja suolaa. Mendiants on ranskaa ja tarkoittaa kerjäläisiä – tuote vastaa samaan tarpeeseen kuin Suomessa köyhät ritarit.

100-vuotias koulutalo kiinnostaa

Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921. Syksyllä on luvassa siis talon 100-vuotisjuhlat. 

– Haaveilen isoista puutarhajuhlista, mutta emme ole vielä suunnitelleet oikeastaan mitään, kun emme tiedä tulevan kesän koronarajoituksista. Juhlien suunnitteluun voisi pyytää myös kyläläisiä mukaan. Täällä on paljon asukkaita, jotka ovat aikanaan käyneet koulua tässä talossa, Sirén kertoo. 

Koulutoiminta loppui talossa 60-luvulla. Sen jälkeen talossa on pidetty vanhainkotia ja sen jälkeen pyöritetty majoitus- ja kahvilatoimintaa. 

Ilmakuva rakennuksesta.
Sirénien kotitalo valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921.

Janica Vilen

 

LUE MYÖS:

Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan!

Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita.

Tuohitussa kierrätetään ja suositaan lähiruokaa

kirjoittaja
Tuohitun kyläyhdistyksen Satu Kaukiainen ja Tanja Virtanen. Myyntipöydällä mehuja ja hilloja.

 

Salon Tuohittu on malliesimerkki kestävästä kylästä. Tuohitun kyläyhdistys nimittäin valmistaa mehuja, hilloja ja leivonnaisia lähituottajilta hankituista raaka-aineista – hyödyntäen erityisesti kakkoslaatuisia marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, joita tuottajat eivät voi esimerkiksi koon vuoksi myydä muualla. Tuotto käytetään yhdistyksen toiminnan kestävään kehittämiseen ja tilojen kunnostamiseen.

Tuohitun vanhassa kyläkoulussa, jota Tuohikodoksikin kutsutaan, sijaitsee Tuohitun kyläyhdistyksen päämaja. Sinne kyläyhdistyksen aktiivitoimijat kokoontuvat jumppaamaan, leipomaan ja valmistamaan jos jonkinlaisia säilöttyjä herkkuja.  Rakennuksella on pitkä historia ja se on toiminut koulun lisäksi muun muassa postina ja kyläkauppana. Kyläläiset ostivat rakennuksen itselleen, kun koulu oli lakkautettu, ja kyläyhdistys onkin toiminut tiloissa aktiivisesti vuodesta 2008.

– Kyläyhdistyksen toiminta painottuu vahvasti liikuntaan ja lähiruokaan, kertoo kyläyhdistyksen nettivastaava Tanja Virtanen, joka on asunut lähiseudulla lähes koko ikänsä.

Yhdistys valmistaa myytäväksi tarkoitettuja leivonnaisia, mehuja ja hilloja muutama vuosi sitten remontoidulla kyläkoulun keittiöllä.  Tuotteisiin käyttämänsä raaka-aineet he pyrkivät suurimmaksi osaksi hankkimaan lähituottajilta.

– Raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista. Lähin tila on noin kolmen kilometrin päässä, kertoo kyläyhdistyksen rahastonhoitaja Satu Kaukiainen.

Lähiseudulla sijaitsevalta tilalta he saavat marjoja ja raparperia käytettäväksi mehuissa ja hilloissa. Perunat, kurpitsat ja muut satokauden kasvikset tulevat myös samasta paikasta.

– Kananmunat leivontaan haetaan Kiskosta eli ne tulevat myös todella läheltä, lisää Kaukiainen.

Kyläyhdistys on päässyt myös hyödyntämään tuottajien niin sanottuja kakkoslaatuisia tuotteita, joita he eivät voi myydä toreilla tai kaupoissa. Etenkin avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja tulee paljon, ja kyläyhdistyksen kurkkusäilykkeet ovatkin varsin suosittuja. Kesäkurpitsaa voi taas laittaa kakkuihin ja leivonnaisiin.

Viime syksynä paikallinen metsästysyhdistys lahjoitti kyläyhdistykselle puolikkaan peuran, josta tehtiin keittoa myytäväksi Tuohikodolla järjestettävässä take away -tapahtumassa. Keitto oli menestys, ja se myytiin hetkessä loppuun.

Kyläyhdistys käy yleensä myymässä tuotteitaan lähiseudun toreilla ja markkinoilla, mutta myös järjestävät itse kesätoreja ja muita tapahtumia Tuohitussa.

– Meillä on myös yleensä pari ravintolapäivää vuodessa. Järjestämme myös catering-palveluita tapahtumiin tarvittaessa, kertoo Satu Kaukiainen.

Kuva Tuohitun kyläyhdistyksen päämajasta Tuohikodosta.
Kyläyhdistyksen toimitilat sijaitsevat Tuohikodossa, jolla on pitkä historia muun muassa postina ja kouluna.

Kestävyys huomioitu myös kierrättäen

Kestävä kehitys on kyläyhdistyksessä otettu huomioon myös kierrättämällä. Kyläkoulun keittiöllä syntyvät tuotteet pakataan usein lasipulloihin ja -purkkeihin, ja kyläyhdistyksen naisten mukaan niistä onkin usein pulaa. Tähän he ovat kuitenkin keksineet ratkaisun, nimittäin kyläläisten on mahdollista käydä jättämässä omat tyhjät lasipurkkinsa ja -pullonsa rakennuksen katokseen, josta kyläyhdistysläiset ottavat ne pesun jälkeen omaan käyttöönsä.

– Ilmoitellaan sosiaalisessa mediassa, että jos jollain on pulloja tai purkkeja, niitä saa tuoda tänne, kertoo Tanja Virtanen.

– Myös meidän omia pulloja saa palauttaa tänne takaisin, lisää Kaukiainen.

Tuohitun kyläyhdistyksen valmistamia hilloja.
Tuotevalikoimiin kuuluvat muun muassa kestosuosikit mansikkahillo ja kurpitsahillo.

Leader-tukea apukeittiön remonttiin

Tuohitun kyläyhdistys on ollut mukana Varsinais-Suomen Kylät ry:n Leader-rahoitteisessa Kylän kesävyyspolku -hankkeessa, jonka keskeisiä kehittämiskohteita ovat muun muassa kylätoimijoiden piirin laajentaminen, tilojen kestävä käyttö ja kylän perinteen hyödyntäminen kestävästi.

– Kyläyhdistyksen toiminta myös elävöittää kylää varsinkin tapahtumien aikaan, kertoo Tanja Virtanen.

Kyläyhdistys on saanut Ykkösakselin Leader-tukea tiloissaan sijaitsevan apukeittiön remontointiin. Leader-tuella on tehty myös vanhan kyläkoulun pihassa sijaitsevat kuntolaitteet ja hankittu sisällä jumppasalissa käytettävät jumppavälineet.

Leivonnaisten ja säilykkeiden myynnistä saatavilla varoilla kyläyhdistys taas pyrkii kehittämään yhdistyksen toimintaa ja kunnostamaan tiloja. Kaukiaisen ja Virtasen mukaan rakennuksen remontointi tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, ja tuolloin myös energiaratkaisut tulee miettiä uusiksi. Aurinkopaneelit ovat naisten mukaan yksi varteenotettava vaihtoehto.  

– Mielellämme panostaisimme myös enemmän liikuntapuoleen, mutta tilat tulevat vastaan, nauraa Virtanen viitaten vanhaan luokkahuoneeseen, jossa jumpat tällä hetkellä järjestetään.

– Lähitulevaisuudessa aiomme kuitenkin kehittää toimintaamme ottamalla käyttöön ainakin nettikaupan, päättää Virtanen.

Nina Maunuaho

 

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan

kirjoittaja
Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

 

Kesällä 2020 valmistuneen Mathildedalin Keskuspuiston saama asiakaspalaute on ollut 100-prosenttisesti positiivista. Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita. Toukokuun ajan Keskuspuisto on auki viikonloppuisin ja kesäkuun alusta joka päivä. 

Mathildedalissa on ollut jo pitkään vahva tenniskulttuuri. Uuden Keskuspuiston puistovastaava Sami Huiko on kuullut, että samalla paikalla Tullintien varressa olisi 80-luvulla ollut jopa kuusi kenttää. Ne kuitenkin pääsivät vuosien saatossa rapistumaan. 

– Monta vuotta yritimme pienellä porukalla pitää viimeistä kenttää kunnossa talkoovoimin, mutta kun sekin meni pelikelvottomaksi, aloimme miettiä uusien kenttien rakentamista.

Ajatus oli ensin tehdä kaksi kenttää, mutta alueen omistaja ei halunnut myydä vain pientä siivua, vaan tarjosi isompaa aluetta. 

– Keksimme heti, että padel-kenttä sopii tenniskenttien viereen ja sitten yksi porukasta muisti nähneensä Ahvenanmaalla Adventure Golfin, jossa oli pelaajia jonoksi asti, Huiko kertoo projekti alkuvaiheista. 

Kun konsepti ja osakkaat oli saatu kasaan, hankkeelle haettiin tukea maaseuturahastosta. Ely-keskus myönsi 20 prosentin tuen Adventure Golfille ja palvelurakennukselle, mutta padel- ja tenniskentät osakkaat rakensivat omalla kustannuksellaan. Hankkeella on ollut alueelle myös työllistävä vaikutus. 

– Minä toimin puistovastaavana ja lisäksi meille tulee kourallinen paikallisia nuoria kesätöihin, Huiko kertoo. 

Pelien lomassa palvelurakennuksen terassilla voi nauttia vaikka kahvit, jäätelöt tai hodarit. 

Puistovastaava Sami Huiko ja puistoon tulevat kesätyötekijät opastavat tarvittaessa lajien ja niiden sääntöjen pariin.

Adventure Golf sopii koko perheelle

Adventure Golf on yksi minigolfin brändi. Vastaavia kenttiä on Suomessa vain muutama. 

– Tässä on yhteensä 12 reikää. Radoilta löytyy kallistuksia, vesiesteitä, spiraaleja ja vaikka mitä. Adventure Golf on kuitenkin suunniteltu kaikenikäisille, joten pienetkin lapset voivat hyvin tulla pelaamaan. Viime kesänä kävikin paljon lapsiperheitä, Huiko kertoo. 

Aikuisen kierros maksaa 9 euroa ja lapsen 6 euroa. 

Adventure Golfissa on panostettu ratojen muotoihin ja maisemointiin. Näyttävistä esteistä huolimatta ihan pienetkin lapset voi ottaa mukaan puttailemaan.

Tenniskentät keräävät kehuja

Liikuntapuiston tenniskentät ovat keränneet kehuja jopa tenniksen entisiltä ammattilaisilta. 

– Yleensä tenniksessä massakenttiä pidetään parhaina. Täällä on sellaiset hiekkanurmikentät, jotka ovat niin lähellä massakentän tuntumaa kuin mahdollista, mutta huoltaminen ja hoitaminen on huomattavasti helpompaa. Tästä menee sadevesikin suoraan läpi. Viime kesänä kaikki kehuivat kenttää vilpittömästi, Huiko kertoo. 

Kenttien alustat sopivat kaikentasoisille pelaajille ja 80-luvun kenttiin nähden tenniskentät ovat nyt toisin päin, jotta aurinko ei paista pelaajien silmiin. 

Ilmakuva tenniskentistä.
Tenniskenttien alustana on Edel Advantage Red Court -hiekkanurmikenttä, jonka tuntuma on hyvin lähellä massakenttää. Kentän nopeusluokitus on ITF 1.

Padel on hauska ja sosiaalinen nelinpeli

Padel muistuttaa paljon tennistä, mutta mailat ovat pienemmät ja kevyemmät – ja kenttää ympäröiviä seiniä pystyy hyödyntämään pelissä.

– Padel on vähän helpompaa kuin tennis, ja toisaalta myös sosiaalisempaa. Tässä käy välillä iso porukka parikymppisiä kolleja, jotka vaihtelevat pelivuoroja popin soidessa. Teinit käyvät paljon pelaamassa keskenään ja aikuiset pelaavat usein pienempien lasten kanssa, Huiko kertoo ensimmäisen kesän perusteella. 

Keskuspuistossa on valmiina pohja toisellekin padel-kentälle, jos näyttää, että yksi kenttä ei riitä. Tällä hetkellä padel on kovassa suosiossa koko Euroopassa. 

Ympäri Eurooppaa suosiotaan koko ajan kasvattava padel sopii koko perheelle. Nelinpelinä pelattava padel muistuttaa paljon tennistä, mutta mailat ovat pienemmät ja padelissa voi hyödyntää myös kenttää ympäröivät seinät.

Hauskanpitoa matalalla kynnyksellä

Mathildedalista ei haluta tehdä huipputenniksen tukikohtaa, vaan päinvastoin matalan kynnyksen paikka pelailla ja pitää hauskaa. Omia välineitä ei tarvita ja avointen ovien päivillä yritetään madaltaa kynnystä kokeilulle entisestään. Työntekijät opastavat tarvittaessa lajien pariin ja kertaavat säännöt. 

– Olemme suunnitelleet myös alkeiskursseja erikseen lapsille ja naisille, Huiko kertoo tämän kesän suunnitelmista. 

Eniten kiitosta Keskuspuistosta on satanut sellaisilta perheiltä, joissa on 10–15-vuotiaita lapsia. 

 

Janica Vilen

 

LUE MYÖS:

Mathildedalin suklaakahvila uudistuu

PetriS Chocolate uskoo kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä 2021 siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee.

Prittanan Puodin kesäkausi avataan 23.–25. huhtikuuta räsymattomarkkinoilla ja rompetorilla

kirjoittaja

 

Prittanan Puodin avajaisia vietetään 23.–25. huhtikuuta pihalle pystytettyjen räsymattomarkkinoiden ja rompetorin merkeissä. Kahvila avataan koronarajoitukset huomioiden ja sisällä puodissa on tuttuun tapaan myynnissä paikallisia käsitöitä ja luonnonvaratuotteita. 

Prittanan Puoti on pieni ja idyllinen puoti maaseudun rauhassa maisemareittien varrella Salon Perttelissä. Puodista löytyy paikallisia käsitöitä ja luonnonvaratuotteita, muun muassa palashampoota, saippuaa, makusiirappeja ja sienisuolaa. Kahviossa tarjoillaan yrittäjä Sari Kalevon loihtimia herkkuja.

Prittanan Puodin kesäkausi polkaistaan käyntiin huhtikuun viimeisenä viikonloppuna 23.–25. huhtikuuta. Pihalle pystytetään kunnon räsymattomarkkinat. Myös yrittäjän puoliso Tero Kalevo kantaa kortensa kekoon – eli romppeensa ulos autotallista. Rompetorilla myydään muun muassa vanhojen autojen osia ja monenlaista muuta vanhaa tavaraa, jota Tero on keräillyt vuosien varrella.

Avajaistapahtuman jälkeen Prittanan Puoti palvelee toukokuun ajan torstaista lauantaihin ja kesäkuusta alkaen torstaista sunnuntaihin. Rompetoreja on luvassa kesäaikaan aina lauantaisin. Lisäksi puodilla järjestetään myös monenlaisia kursseja, esimerkiksi kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kompostoinnista.

Prittanan Puoti avattiin joulun alla 2020 Leader Ykkösakselin tuella.

60-luvun Messerschmitt on edelleen ajokunnossa ja liikennekäytössä. Pariskunta käy sen kanssa toisinaan esimerkiksi Salon iltatorilla. Tero Kalevon rompetorilla myydään muun muassa vanhojen autojen osia.

Leader Ykkösakselin hallituksen pj. Johannes Alaranta: Tämä raha sataa alueelle moninkertaisesti takaisin!

kirjoittaja
Johannes Alaranta.

 

Johannes Alaranta on valittu jatkokaudelle Ykkösakselin puheenjohtajaksi. Hän kokee Leader-rahoituksen maaseudun elinvoiman kannalta todella merkitykselliseksi sekä tukea saavien yritysten ja yhdistysten että koko alueen ja ennen kaikkea tuettujen toimenpiteiden kautta työllistyneiden yksilöiden näkökulmasta.

Perniön aluekappalaisena työskentelevä Johannes Alaranta on toiminut pian kuusi vuotta Leader Ykkösakselin hallituksessa ja neljä vuotta sen puheenjohtajana.

– Parasta tässä on se, kun näkee, mietin paljon avustuksilla voi saada aikaan. Jos myönnämme vaikka 20 000 euron avustuksen jonkun pienen yrityksen investointiin, niin eihän se ole missään suhteessa siihen hyödyn määrään. Tämä raha sataa alueelle moninkertaisesti takaisin lähes poikkeuksetta. Puhumattakaan siitä, mikä arvo siitä on niille ihmisille, jotka työllistyvät investoinnin ansiosta, Alaranta kuvaa Leader-toimintaa.

Hyviä esimerkkejä yritysrahoituksen toimivuudesta Salon alueella ovat Alarannan mukaan esimerkiksi Kirakan kalkkunatila Perniössä, Cafe Vinssi Förbyssä ja Petun Kartanon kahvila Särkisalossa. Cafe Vinssi työllisti tänä kesänä jo kuusi ihmistä.

– Olen yleensä kesällä prätkän kanssa kiertänyt katsomassa niitä kohteita, joita olemme rahoittaneet. Se on hieno tunne, kun näkee konkreettisesti, mitä rahalla on saatu aikaan, Alaranta sanoo.

Vuosina 2021–2022 yritysten perustamistukea voi hakea Ely-keskuksen lisäksi myös Ykkösakselista. 

– Ne ovat pieniä rahoja, joiden myöntämistä me osaamme täällä paikallisesti paremmin arvioida. Ja yrittäjienkin on helpompi lähteä hakemaan tukea meiltä kuin Elyltä, Alaranta kertoo päätöksen taustoista. 

Aktiiviset ihmiset luovat elinvoimaa maaseudulle

Yrityshankkeiden lisäksi Leader-ryhmät myöntävät rahaa muun muassa yhdistysten investointeihin ja kehittämishankkeisiin. 

– Esimerkiksi Perniön rukoushuoneet olisivat homehtuneet paikoilleen ilman Leader-tukea. Ne ovat kyläyhdistysten käytössä ja esimerkiksi kattojen korjaus on niin älyttömän kallista, etteivät yhdistykset olisi mitenkään voineet lähteä korjaamaan niitä omin varoin. Lisäksi täällä on tehty luontopolku talkoilla. Siihen riitti pieni investointi, kun kaikki työ tehtiin talkoilla. Sitten täällä on laitettu Leader-rahalla kuntoon esimerkiksi Perniön ja Särkisalon urheilukentät, Alaranta listaa. 

– Itselleni kaikkein merkityksellisimpiä hankkeita ovat pienten yleishyödyllisten yhdistysten tekemät projektit, jotka vaikuttavat maaseudulla monien elämään. Moni yhdistystoimija tekee talkoita melkein kuin työkseen. 

Yhteensä Ykkösakselin alueella ollaan kuluvalla ohjelmakaudella 2014–2020 tehty jo 58 884 tuntia talkoita. Ja osa talkoista on vielä raportoimatta.

Leader-varat tulevat maaseutuohjelmasta, jonka tarkoitus on luoda maaseudulle kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta. 

– Suomalaiset natkuttavat usein, että EU vie meidän kaikki rahat. Mutta tätä kautta me voimme saada sitä rahaa takaisin, jos olemme itse aktiivisia. Ja niitä rahoja voidaan käyttää yhteiseen hyvään. 

Ongelma on kuitenkin ollut se, etteivät tavalliset yhdistystoimijat välttämättä tiedä maaseudun kehittämisrahojen olemassaolosta. Tai sitten niiden hakemista jännitetään EU-kytköksen vuoksi. 

– Monella on ollut se käsitys, että hakuprosessi on niin byrokraattinen, ettei siitä tavallinen ihminen selviä. Mutta meillä on toimistossa huippuammattilaiset, jotka auttavat hakemusten tekemisessä. 

Hallituksissakin tehdään vapaaehtoistyötä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Siksi rahoituspäätöksetkin tehdään paikallisten kesken. Leader-ryhmien hallitusten valinnassa noudatetaan kolmikantaperiaatetta, jonka mukaan kolmasosa hallituslaisista on maaseudun asukkaiden edustajia, kolmasosa yhdistysten ja yritysten edustajia ja kolmasosa julkisen sektorin edustajia.

– Tämä on hyvä ja avoin systeemi, johon ei sotketa politiikkaa!

Varsinaisista kokouksista hallituslaiset saavat pienen palkkion, mutta suurin osa työstä tehdään hallituksessakin talkoilla. 

– Suurin työ on hankehakemuksiin tutustumisessa ja niiden pisteyttämisessä. Nyt hakemuksia on ollut paljon ja rahoitus alkaa olla tältä ohjelmakaudelta käytetty, joten ensimmäistä kertaa ollaan minun aikanani sellaisessa tilanteessa, että meillä on hyviä hakemuksia jonossa odottamassa rahoitusta.

Leader Ykkösakseli toimii kahden maakunnan alueella: Salossa, Lohjalla, Karkkilassa ja Vihdissä. Tällä ohjelmakaudella hankehakemuksia on tullut eniten juuri Salosta. 

Elämän edellytykset kuntoon

Johannes Alaranta on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Ennen kuin heidän perheensä muutti Perniöön, hän ehti asua muun muassa Brysselissä työskennellessään parlamentin virkamiehenä. 

– Mitä isommissa kaupungeissa olen asunut, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että haluan asua maaseudulla. Ja sitten päästäänkin siihen, että maaseudulla pitää olla sille elämiselle edellytykset. Kun muutimme Perniöön kymmenen vuotta sitten, täällä oli vielä oma poliisi, Kela ja kaikki muutkin palvelut. Kuntaliitoksen myötä syrjäalueet ovat alkaneet kurjistua. Esimerkiksi Särkisalosta alkoi väki muuttaa pois heti, kun kauppa lähti. Kunnolliset kaupat, koulut ja terveyspalvelut pitää olla, jotta maaseutu pysyy asuttuna, hän linjaa. 

On Salon seudulla kuitenkin myös positiivisia esimerkkejä maaseudun vetovoimasta. 

– Matildaan on muuttanut paljon taiteilijoita. Heti kun siellä tulee talo kaupaksi, niin joku hippi sen Helsingistä ostaa. Tänä kesänä Matildaan saatiin paikallisbussiyhteys Salon keskustasta ja lisäksi sinne ollaan suunniteltu vesibussikyytejä, mutta tällaisia buumeja pitäisi hyödyntää vielä paljon paremmin. 

Matilda (Mathildedal) on Perniössä Teijon kansallispuiston kupeessa Matildanjärven rannalla sijaitseva ruukkikylä, joka nousi suureen suosioon pari vuotta sitten. 

 

Ykkösakselin hallituksessa on yhteensä 12 varsinaista jäsentä ja 12 henkilökohtaista varajäsentä. Hallituksen varsinaisia jäseniä ensi vuonna ovat maaseudun asukkaina Taina Lehtisalo (uusi), Minna Leppäaro, Kai Nousiainen ja Heidi Saukkola. Yhdistyksiä edustavat Jyrki Hakkarainen, Riitta Luhtala, Anu Nilsson (uusi) ja Outi Rönn. Julkisen sektorin edustajia ovat puheenjohtaja Johannes Alaranta, Katja Etolin, Marjaana Mänkäri ja Antti Seppä. Varajäseniä ovat Ari Aalto (uusi), Birgit Aittakumpu (uusi), Juha Hillebrandt, Anja Jackobson, Mika Kalliaisenaho, Janne Kettunen, Markku Koskinen, Säde Lassila, Soile Petrell (uusi), Simo Vesa (uusi) ja Kaj Westberg. Yhden varajäsenen paikka jäi avoimeksi. Varajäsenet voivat osallistua kokouksiin ja toimintaan varsinaisten jäsenten lisäksi.

 

Janica Vilen

Prittanan Puoti avasi ovensa Perttelissä!

kirjoittaja

 

Jos joulufiilis on vielä hukassa, kannattaa poiketa Salon Pertteliin! Siellä avattiin marraskuussa pieni, mutta sitäkin tunnelmallisempi Prittanan Puoti. Myynnissä on yrittäjä Sari Kalevon sekä muutamien muiden käsityöläisten ja luonnonvaratuottajien luomuksia: niin ruokaa, käsitöitä kuin joulukoristeitakin!

Prittana on murresana, jota kuulee ainakin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. 

– Se tarkoittaa sellaista pientä neulottua liinaa tai sitten yleisemmin sellaista pientä ja suloista, ehkä vähän turhanaikaista. Mutta niillä prittanoilla minä aion nyt itseni elättää, olkoonkin sitten kuinka pieniä tai turhanaikaisia tahansa, naurahtaa salolainen Sari Kalevo, joka valmistui kesällä luonnonvaratuottajaksi.

Kalevo on harrastanut käsitöitä jo 30 vuotta, ja uuden tutkintonsa myötä hän on alkanut tuottaa kaikenlaisia prittanoita myös ruokapuolelle: on sienisuolaa, kukkasokeria, kuusenkerkkäsiirappia, marjajauheita sekä erilaisia yrttiteesekoituksia. Joulupöytään löytyy muun muassa sinappia ja hänen omalla reseptillä, itse keräämistä marjoista tehtyä glögiä. 

Kalevon omien tuotteiden lisäksi myynnissä on myös muiden tuotteita, esimerkiksi hunajaa Perniöstä ja kosmetiikkatuotteita entisten koulukavereiden käsistä.

Prittanan Puodin käsityöt tuovat hymyn huuliin ja joulun mieleen.
Sienisuolaa voi käyttää esimerkiksi risottoon tai kananmunan päälle, ja lisäksi se sopii hyvin moniin itämaisiin ruokiin. Marjarouhetta kannattaa Kalevon mukaan kokeilla smoothieissa vitamiinilisänä. Marjojen vitamiinit säilyvät paremmin kuivaamisessa kuin esimerkiksi kotipakastamisessa.

Ajatus kesäkahvilasta muuttui joulupuodiksi

Alun perin Kalevon piti laittaa pystyyn kesäkahvila, mutta korona muutti suunnitelmat. 

– Tässä syksyllä sitten esittelin tuotteitani muutamalle ryhmälle ja aina minulta kysyttiin, että mistä näitä saa ostaa. Lopulta laitoin puodin pystyyn sitten aika nopeasti, vaikka suunnitelmia olin toki tehnyt jo pitkään, Kalevo kertoo. 

Hän sai puodin perustamiseen avustuksen Leader Ykkösakselilta. 

– Me olemme joskus itse asuneet tässä. Sitten rakensimme uuden talon tuohon viereen. Tämä on ollut vuokralla ja nyt viimeisimpänä täällä oli paikallisten käsityöläisten pop up -myymälä. Ykkösakselin rahoituksella saatiin muun muassa purettua vanha toimimaton leivinuuni, jonka tilalle tehtiin tämä pieni kahvilalinjasto.

Sari Kalevo uudessa Prittanan Puodissaan. Vanhan leivinuunin tilalle on rakennettu pieni kahvilalinjasto Leader Ykkösakselin tuella.

Lisäksi hän saa rahoituksen avulla hankittua esimerkiksi isomman pastörointikattilan ja ammattikäyttöön tarkoitetun kuivurin. 

– Sen kanssa saan kuivattua ammattimaisesti kasveja, joita voin sitten myydä vaikka kosmetiikan raaka-aineeksi. Esimerkiksi kuivattua kehäkukkaa ostetaan nyt kosmetiikan puolelle niin paljon kuin ehtii vain tuottaa, Kalevo sanoo. 

Nyt puoti henkii joulun tunnelmaa, mutta ensi kesänä sen on tarkoitus toimia myös kesäkahvilana. Lisää asiakaspaikkoja saa helposti pihan puolelle. 

Kursseja ja keräilyä

Puodin ja kahvilan sekä siellä myytävien tuotteiden valmistuksen lisäksi Kalevon yritystoimintaan kuuluu monenlaisia kursseja, esimerkiksi kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kompostoinnista. 

Ensi kesänä luvassa on taas villiyrttien keräilyä ja viljelyä.

– Paljon pystyy keräämään ihan jokamiehen oikeuksilla, mutta esimerkiksi kuusenkerkkien, petun ja pakurin keräily on luvanvaraista. Ja pihkaakin saa jokamiehen oikeuksilla ottaa vain pieniä määriä niin, ettei vahingoita puuta. Minulla on sellainen pieni Nalle Puhin metsä Perttelin järvillä, josta voin hakea kaikenlaista. Ja marjametsään kannattaa näköjään lähteä ensi vuonnakin, sillä glögi tuntuu nyt maistuvan, Kalevo sanoo hymyillen glögin tuoksun täyttämässä uudessa puodissaan. 

Luonnonvaratuottaja Sari Kalevo elää kuten opettaa. Hänen oma talonsa Prittanan Puodin takana on maalattu keltamultamaalilla ja piharakennus punamultamaalilla. Puodin vessana toimii kompostoiva kuivakäymälä.

Prittana on auki to–pe klo 12–18 sekä la–su klo 12–16 osoitteessa Kirrintie 55, Pertteli.

 

Janica Vilen