salo

KyläAreena kokosi Suomen paikallistoimijat yhteen Salon Lehmirantaan

kirjoittaja
Viisi järjestäjää asettunut kuvattavaksi KyläAreena-tapahtumassa.
Leader Ykkösakselin Maarit Teuri, Jaana Joutsen, Anu Pekanniemi ja Päivi Kukkonen sekä Suomen Kylät ry:n toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto olivat mukana järjestämässä tämän vuoden KyläAreenaa. Kuva: Janica Vilen.

 

Kaksi päivää kestänyt KyläAreena tarjosi osallistujille muun muassa keskusteluja, retkiä ja innostavia puheenvuoroja.

Valtakunnallinen kyläfestivaali KyläAreena järjestettiin elo-syyskuun vaihteessa 31.8.-1.9. Lehmirannan lomakeskuksessa Salossa. Tapahtuma käynnistyi Suomen Kylät ry:n toiminnanjohtaja Maarit Teurin tervetulopuheella, jonka jälkeen Salon kaupunginjohtaja Anna-Kristiina Korhonen puhui vahvojen kylien Salon kehittämisestä. Seuraavaksi Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Sami Tantarimäki kertoi Hyvä elämä maaseudulla -kiertueen kuulumisia ja Pohjois-Savon liiton aluekehityspäällikkö Heikki Sirviö puhui tuottavasta maaseudusta maailmantalouden murroksessa.

Aamupäivä jatkui tutkijapaneelilla, jossa olivat mukana apulaisprofessori Olli Lehtonen, yliopistotutkija Pirjo Pöllänen, väitöskirjatutkija Ella Mustakangas ja puheenjohtajana tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto.

Iltapäivällä vuorossa olivat monenkirjavat opintoretket lähialueen upeisiin ja innostaviin kohteisiin, joihin osallistujat olivat ilmoittautuneet mukaan etukäteen. Retkiä tehtiin muun muassa Mathildedaleniin, jossa tutustuttiin alueen ruukkihistoriaan ja nykypäivän yrittäjyyteen, Kiskon kirkonkylään, jossa esiteltiin kylätoimintaa, kulttuuria ja triathlonia ja Perniöön, jonka maalaismaisemiin osallistujat tutustuivat pyörien selässä.

Torstai-ilta huipentui Kyläkesteihin, jotka avasi maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah. Tilaisuudessa palkittiin muun muassa Kangasniemellä sijaitseva Koittilän kylä Vuoden Kylänä, Jäppilän Taidekätköt Vuoden Leader-kylähankkeena ja ansioituneita henkilöitä.

Ihmisiä Kiskon kylässä Salossa sateisena kesäpäivänä.
Yksi opintoretkistä suuntautui Kiskon kylään. Kuva: Janica Vilen.

Mikä on kylän rooli ilmastotyössä?

KyläAreenan toisena päivänä perjantaina osallistujat jakautuivat aamupäivän työpajoihin, joiden teemoja olivat muun muassa kylämatkailu, kansalaistoiminnan tulevaisuus, maallemuuttajat ja kylätoiminnan valtionapu. Yksi työpajoista oli Varsinais-Suomen Kylät ry:n kyläasiamies Tauno Linkorannan, Pirkankylien hankevetäjä Kirsi Oeschin ja Svenska lantbrukssällskapens förbundin erityisasiantuntija Nora Backlundin vetämä Kylä ilmastotoimijana -työpaja. Vetäjien lisäksi osallistujia oli 10.

Työpaja starttasi Linkorannan puheenvuorolla, jossa muun muassa pohdittiin yhdistysten ja järjestöjen roolia ilmastotyössä: ovatko ne tiedon välittäjiä, eli muun muassa avaavat keskusteluja aiheesta vai aktivoijia eli esimerkiksi tunnistavat omat ilmastoteot, niiden hyödyt ja kertovat niistä eteenpäin? Lisäksi osallistujat pääsivät miettimään, miten yhdistykset voisivat ottaa ensiaskeleet ilmastotyön parissa.

Seuraavaksi Oesch kertoi Pirkanmaan ilmastoviisas kyläverkosto 2022-2024 -hankkeesta, jonka tavoitteena on tuottaa tutkimukseen pohjautuvaa ilmastotietoa Pirkanmaan maaseudusta ja luoda toimijoista Pirkanmaan ilmastoviisas -verkosto. Viimeisenä Backlund kertoi Kestävän kehityksen viikosta, joka nostaa esiin kestävän kehityksen teemaa ja esimerkkejä maaseudun kestävästä toiminnasta laajemmalle yleisölle. Lisäksi tapahtumaviikko kokoaa esimerkiksi eri alojen toimijoita saman aiheen äärelle.

Työpajaan osallistuneet pääsivät lopuksi yhdessä keskustelemaan aiheesta ja miettimään kylien ilmastoon liittyviä sisäänheittotuotteita, joita voisivat olla esimerkiksi ötökkähotellit, kylätalojen uudet energiaratkaisut, kierrätys ja kosteikkohankkeet.

Kaksi naista seisoo tilan etuosassa ja kuuntelevat kuvan ulkopuolista henkilöä.
Kirsi Oesch ja Nora Backlund vetivät Kylä ilmastotoimijana -työpajaa yhdessä Tauno Linkorannan kanssa.

Innostavia puheenvuoroja

KyläAreena huipentui perjantai-iltapäivänä Maaseudun muuttajat -seminaariin, joka alkoi Peter Vesterbackan puheenvuorolla kansainvälisestä maaseudusta ja Finest Future -toimintatamallista maaseudulla. Vesterbackan mukaan järjestö tuo Suomen lukioihin kansainvälisiä opiskelijoita, jotka opettelevat ensin suomen kielen ja aloittavat sitten lukio-opinnot Suomessa.

Vesterbackan jälleen toimittaja Anna Perho piti viikonloppumaalaisen voimapuheen maaseudun puolustajille. Ypäjällä ja Helsingissä kasvanut Perho kertoi omasta kokemuksestaan maaseudulla ja toi lisäksi esiin yhteneväisyyksia ja eroja maalaisten ja kaupunkilaisten välillä.

Seminaari päättyi paneelikeskusteluun, johon osallistuivat kansanedustaja Olga Oinas-Panuma (kesk.), Ponssen hallituksen jäsen Juha Vidgrén, Vuoden Kylän Koittilan edustaja Maisa Juntunen sekä Salon kunnanvaltuutettu Osmo Friberg (ps.)

Viisi henkilöä istuvat tuoleilla lavalla keskustelupaneelissa.
KyläAreenan viimeinen ohjelmanumero oli keskustelupaneeli. Vasemmalla paneelin puheenjohtajana toiminut Suomen Kylien toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto, ja hänen vieressään Salon kunnanvaltuutettu Osmo Friberg (ps.), kansanedustaja Olga Oinas-Panuma (kesk.), Vuoden Kylän Koittilan edustaja Maisa Juntunen sekä Ponssen hallituksen jäsen Juha Vidgrén.

Varsinais-Suomen Vuoden kylä 2023 on Salon Angelniemi

kirjoittaja
Puinen vene, johon on istutettu kukkia. Veneessä lukee Angeli.

 

Varsinais-Suomen Kylät ry valitsee vuosittain yhteistyökumppaneineen maakunnallisen vuoden kylän. Tänä vuonna kilpailun teemana oli Hyvinvointia kylästä.

Salossa sijaitseva Angelniemi on Varsinais-Suomen Vuoden kylä 2023. Angelniemen valtteja olivat vahva yhteisöllisyys, sillä kylällä on monia aktiivisia yhdistyksiä tarjoamassa toimintaa kaikille ikäryhmille. Kylän sydämenä toimii kyläyhdistyksen omistama hieno ja monikäyttöinen Seurojentalo, jossa kokoonnutaan erilaisiin tapahtumiin. Tila toimii lisäksi nuorisotilana. Lossirantaa on kunnostettu yhteistyöllä, ja meri onkin keskeinen osa kylän imagoa.

Itse pääpalkinnon lisäksi tämän vuoden kisassa jaettiin kaksi kunniamainintaa. Toinen niistä meni Mynämäen Mietoisten kirkonkylälle, jossa on aktiivisesti panostettu erilaisten harrastus- ja liikuntapaikkojen rakentamiseen ja kehittämiseen erityisesti nuorempaa polvea silmällä pitäen. Harrastelijafutiksen tiimoilta järjestetään joka kesä Tavastila Cup. Vanhasta kunnantalosta on puolestaan kehitetty monitoiminen kylätalo Mietola.

Toisen kunniamaininnan sai Naantalin Velkua, jossa kyläläisten voimin ja hyvässä yhteistyössä Naantalin kaupungin kanssa tarjotaan monenlaista hyvinvointia lisäävää toimintaa niin liikunta- kuin kulttuuripuolellekin. Kylällä pidetään vahvasti kiinni saaristolaisesta identiteetistä, johon kasvatetaan jo lapsesta pitäen uudessa hienossa kyläkoulussa. Kylän sisäinen tiedottaminen on myös mallikasta.

Kilpailussa valinnan teki Varsinais-Suomen Kylät ry:n kokoama kuusihenkinen raati, jossa Varsinais-Suomen Kylät ry:tä edustivat pj. Henrik Hausen, kyläasiamies Tauno Linkoranta sekä Maija Mäki, joka edusti myös Talonpoikaiskulttuurisäätiötä. Mukana olivat myös Varsinais-Suomen liitosta Sami Heinonen, Leader-ryhmiä edustanut Haloo Maaseutu –hankkeen tiedottaja Liisa Kallio ja Eero Kaskela POP-pankista.

Viime vuonna Varsinais-Suomen Vuoden kylänä palkittiin Maskun Askainen. Vuonna 2021 tittelin vei Valpperin kylä Nousiaisista.

Perniön Kunnantalo käy läpi vihreän siirtymän peruskorjauksen myötä

kirjoittaja
Ilmakuva Perniön Kunnantalon aurinkopaneeleista.
Osan Kunnantalon käyttämästä sähköstä tuottavat uudet aurinkopaneelit.

 

“Kaiken kansan olohuoneena” tunnettu Perniön vanha kunnantalo on peruskorjauksen loppusuoralla. Vihreän siirtymän viimeistelevät pihalle tulevat sähköautojen latauspisteet.

Perniön vanha kunnantalo on parhaillaan peruskorjauksen alla. Viime vuonna alkaneen projektin myötä Lupajantiellä sijaitsevan talon katto on muun muassa uusittu sekä ulkoseinät korjattu ja maalattu. Myös sisällä on tapahtunut muutoksia: esimerkiksi suurin osa rakennuksen valoista on vaihdettu LED-lamppuihin.

Lisäksi Kunnantalon energiaratkaisut on päivitetty: rakennuksen katolle on asennettu aurinkopaneelit, joiden lisäksi sisältä löytyy ilmalämpöpumppuja. Kunnantalon omistavan osuuskunta Pro Perniön puheenjohtaja Timo Korpinen kertoo, että tulevaisuutta ajatellen juuri energiaratkaisut ovat olleet peruskorjauksen suurin muutos.

– Jokaisen talon katto ja ulkopinnat korjataan aina jossain vaiheessa, mutta vihreän siirtymän energiaratkaisut tuovat talon tälle vuosituhannelle, hän sanoo.

Perniön kunnantalon etupuolelta kesäpäivänä.
Perniön kunnantalo on 76-vuotias.

Pro Perniö syntyi kunnantalon säästämiseksi

Perniön kivinen Kunnantalo on rakennettu alun perin vuonna 1947. Se palveli nimensä mukaisessa tarkoituksessa vuoden 2008 loppuun asti, sillä vuoden vaihtuessa Perniö monen muun kunnan tavoin liittyi osaksi Salon kaupunkia. Kaupungilla ei ollut enää käyttöä rakennukselle, joten se laitettiin lopulta julkiseen myyntiin.

Kunnantalo ja sen tulevaisuus oli pyörinyt vuoden päivät Timo Korpisen mielessä, ja hän oli yrittänyt saada eri tahoja mukaan ostoprosessiin. Osuuskunnat olivat hänelle jo entuudestaan tuttuja, ja niistä löytyi myös ratkaisu Kunnantalon tilanteeseen: Korpinen perusti osuuskunta Pro Perniön yhdeksän muun perustajajäsenen kanssa ja se osti kunnantalon yhdessä Salon kaupungilta 4. joulukuuta 2013. Tänä päivänä osuuskunnassa on jäseniä ja osuuksien omistajia yhteensä 26.

Osuuskunnan toiminnan kulmakivenä on Korpisen mukaan alusta alkaen ollut yhteisöllisyys. Esimerkiksi kahvilassa on usein taidenäyttelyitä ja kunnantaloa kutsutaan “kaiken kansan olohuoneeksi”.

– Lisäksi vanhaa valtuustosalia, kunnanhallituksen huonetta ja saunaa voi vuokrata. Tällä hetkellä yläkerran tapahtumatilassa toimii teatteri. Lisäksi meillä on vuokralaisia, ja talo onkin noin 10 ihmisen päivittäinen työpaikka, Korpinen kertoo.

Nainen seinällä olevien taideteosten edessä.
Taiteilija Sari Nieminen on tuonut teoksiaan esille Perniön Kunnantaloon jo toista kertaa. Maalaukset ovat esillä 5.8. asti.

Monien mahdollisuuksien talo

Lähes 10 vuotta ostamisen jälkeen Kunnantalo alkoi olla peruskorjauksen tarpeessa. Osuuskunta haki Ykkösakselin kautta rahoitusta korjauksen suorittamiseen ja hyväksytyn päätöksen myötä projekti lähti käyntiin. Koko peruskorjauksen budjetti on yli 110 000 euroa, josta julkista rahoitusta on noin 50 000 euroa.

Vaikka hyvällä tahdilla edelleen hankkeen myötä Kunnantalon peruskorjaus alkaa olla loppusuoralla, niin vielä riittää tehtävää. Korpisen mukaan työlistalla on esimerkiksi sisäseinien paikkausta, yksien ulkoportaiden korjaus ja sähköautojen latauspisteen asentaminen pihalle.

– Latauspisteen kytkeminen on yksinkertaista, mutta latauksen maksamiseen on useita eri sovelluksia. Se on vielä kysymysmerkki, että mihin vaihtoehtoon päädymme. Latauspisteet kuitenkin viimeistelevät vihreän siirtymän.

Kunnantalon tulevaisuudessa Korpinen näkee niin valoa kuin haasteita. Osuuskunta tarvitsee uusia jäseniä, jotta toiminta jatkuu, mutta samaan aikaan juuri peruskorjattu talo tarjoaa mahdollisuuksia moneen.

– Olemme jaksaneet askaroida talon kanssa sen takia, että perniöläisillä olisi paikka, jossa kokoontua. Kaikkien yhteistyökumppaneidemme kautta tämä on 2000 ihmisen oma talo. Nyt kun saamme talon kuntoon, niin mikä tahansa ryhmä saa hyvät edellytykset jatkaa tästä. Aika näyttää, kuinka käy. 

Kunnanjohtaja-kyltti puisessa ovessa.
Yksityiskohdat muistuttavat ajoista, kun Kunnantalo toimi vielä virastona.

Kyläfestivaali KyläAreena järjestetään tänä vuonna Salossa – luvassa keskustelua, opintoretkiä ja kyläkestit

kirjoittaja
Kesäinen, hiljainen kyläraitti aurinkoisena päivänä.
Yhdellä KyläAreenan opintoretkistä voi tutustua esimerkiksi Kiskon kirkonkylän kylätoimintaan.

 

Kylien ja maaseudun oma festivaali KyläAreena antaa osallistujille verkostoja, ideoita ja koulutusta.

Suomen paikallistoimijat yhteen keräävä KyläAreena-tapahtuma järjestetään 31.8.-1.9. Salon Lehmirannan lomakeskuksessa. Tänä vuonna luvassa on mielenkiintoinen festivaalitapahtuma, joka kerää toistasataa paikalliskehittäjää Saloon kuten kyläkehittäjiä, asiantuntijoita, tutkijoita, maaseudun kehittäjiä, viestijiä ja päättäjiä.

KyläAreena sisältää muun muassa työpajoja, tutustumisretkiä, innostavia puheenvuoroja ja kyläkestit, jossa palkitaan muun muassa ansioituneita paikallistoimijoita, Suomen Vuoden kylä ja Vuoden Leader-hanke.

Työpajojen lisäksi osallistujilla on mahdollisuus tutustua lähialueen upeisiin, kiinnostaviin ja innostaviin kohteisiin. Osallistujat voivat ilmoittautumisen yhteydessä varata paikkansa jollekin ohjelmapaketin retkistä: kiinnostaako esimerkiksi Mathildedalenin ruukkihistoria, pyöräretki Perniön maalaismaisemissa tai Kiskon kirkonkylän kylätoiminta?

Tutustu ohjelmaan tarkemmin ja ilmoittaudu mukaan tapahtumaan täältä. Ilmoittautuminen on auki 10.8. asti.

Ykkösakselin nuorisojaosto kokoontui ensimmäisen kerran – tavoitteena on esimerkiksi käynnistää uutta nuoriin liittyvää toimintaa

kirjoittaja
Joukkoa nuoria kesäisessä puistossa.
Ykkösakselin nuorisojaostoon kuuluvat vasemmalta oikealle Tomas Chen, Frida Heathfield, Kristian Lindström, Minttu Lallukka, Angelina Morozyuk, Edonit Bytyqi, Venla Patinen, Teemu Özen ja Mikael Sallinen.

 

Nuorista koottuun joukkoon kuuluu jäseniä kaikkialta Ykkösakselin toiminta-alueelta, ja se on ensimmäinen laatuaan kyseisessä Leader-ryhmässä.

Leader-ryhmä Ykkösakseli on aloittanut Nuoriso Leader -toiminnan ensimmäistä kertaa. Nuorisojaostoon kuuluu yhteensä 10 nuorta Salon, Lohjan, Karkkilan ja Vihdin alueilta. Ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran tiistaina 20.6. Lohjalla, jossa he kävivät läpi ryhmän tehtäviä, tavoitteita ja tulevia tapahtumia.

Nuorisojaostoon mukaan lähteneet salolainen 17-vuotias Teemu Özen ja Lohjalta kotoisin oleva 16-vuotias Kristian Lindström kertovat, että heille on tärkeää saada nuorten oma ääni kuuluviin vaikuttamisen kautta. 

– Nuoriso Leader oli itselleni vieras asia aiemmin, mutta aihe on tärkeä ja se resonoi ajatusteni kanssa, joten halusin ehdottomasti mukaan. Tässä nuoret saavat ajatuksensa esiin, Özen kertoo.

– Tässä nuoret tekevät toimintaa nuorille ja sitä tuetaan rahallisesti. Tässä kannustetaan ja annetaan vastuuta, mikä on aivan mahtavaa. Varsinkin maaseudulla tämä on tärkeää, ja haluan siksi olla mukana toiminnassa, Lindström lisää.

Mahdollisuuksia maaseudun nuorille

Nuoriso Leader -toiminnan tavoitteena on käynnistää nuorten uutta toimintaa ja saada nuoret mukaan kehittämistyöhön ja projekteihin. Nuorille suunnattua Ykkösmassi-tukea voidaan myöntää projekteille, jotka ovat nuorten suunnittelemia, toteuttamia ja arvioimia ja joissa nuorten rooli on aktiivinen. Itse nuorisojaosto antaa esimerkiksi lausunnot hankehakemuksista, osallistuu toiminnan kehittämiseen ja tiedottaa siitä ja rahoitusmahdollisuuksista.

Niin Özen kuin Lindström kuuluvat esimerkiksi omien kotikuntiensa nuorisovaltuustoihin, joten vaikuttaminen on heille jo tuttua entuudestaan. Sen lisäksi he molemmat kokevat maaseudulla asuvien nuorten hyvinvoinnin tärkeäksi.

– Asun itse Salon Kuusjoella, josta monet nuoret muuttavat muualle opiskelujen perässä. Mielestäni on erittäin tärkeää ylläpitää pienempien paikkakuntien elämää, Özen kertoo.

– Maaseutu ansaitsee tulevaisuuden, Lindström jatkaa.

Kehitystä muiden esimerkkien kautta

Jaoston toiminta on vasta käynnistynyt, mutta loppuvuodelle on jo suunnitelmia. Syksyllä luvassa on esimerkiksi matka Irlantiin Ykkösakselin yhteistyökumppanin luo. Sen lisäksi Kannonkoskella järjestetään marraskuussa Nuoriso Leader -päivät, johon jaosto aikoo osallistua.

Teemu Özen ja Kristian Lindström näkevät Nuoriso Leader -toiminnassa paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia. Esimerkiksi Irlannin matka on varmasti opettavainen.

– Kun näemme organisaation toimintaa muualla, voimme kehittää sitä täällä entistä parempaan suuntaan, Lindström sanoo.

TUTA Salo pyrkii lisäämään nuorten turvallisuustaitoja ja tekemään pelastustoiminnan tutummaksi

kirjoittaja

 

Halikon VPK:n koordinoima Turvallisuustaidot haltuun -hanke on turvallisuustaitojen kouluttamisen lisäksi edistänyt yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Salossa Märynummen paloasemalla ei ole käynnissä täysin tavanomainen kesäkuinen perjantai-ilta: yksi paloautoista on ajettu pihalle tutustumista varten, “palava talo” odottaa innokkaita sammuttajia ja Salon kaupungin nuorisopalvelujen Kesäkaara on myös kurvannut pihaan hyppykeppeineen, skeittilautoineen ja erilaisine pihapeleineen.

Käynnissä on yksi Turvallisuustaidot haltuun -hankkeen eli TUTA Salon tapahtumista, joiden tavoitteena on lisätä maaseudulla asuvien nuorten turvallisuustaitoja esimerkiksi palo-, liikenne- ja tietoturvallisuuden saroilla. Lisäksi hanke pyrkii tekemään pelastustoimintaa tutummaksi nuorille. TUTA Salon työntekijä Alisa Elovaara kertoo, että hanke tekee yhteistyötä monen eri tahon kanssa.

– Olemme käyneet esimerkiksi seurakunnan kesäleireillä ja kaupungin nuorisotiloissa. Lisäksi esimerkiksi MLL, partiolaiset ja muut VPK:t ovat lähteneet yhteistyöhön mukaan ja tänään myös nuorisopalvelujen Kesäkaara on mukana, hän sanoo.

Mies ja nainen seisovat paloauton vierellä.
Aleksi Peurala ja Alisa Elovaara ovat tyytyväisiä hankkeen alkutaipaleeseen.

Palokunnan toiminta tutuksi

Hanke käynnistyi viime vuoden lopussa, ja sitä koordinoi Halikon VPK. Hankkeessa mukana olevan Aleksi Peuralan mukaan olisi mahtavaa, jos projektin myötä pelastustoiminta pääsisi lähemmäs samaa asemaa, jonka esimerkiksi poliisit ovat jo saavuttaneet.

– Poliisin tullessa pihaan moni tulee juttelemaan ja kyselemään, mutta paloautoja katsellaan kauempaa. Hankkeen kautta voimme tehdä toimintaa tutummaksi nuorille ja saada aikaan vuorovaikutusta, mutta myös kertoa esimerkiksi paloturvallisuudesta, Peurala kertoo.

Tänä kesänä hanke vierailee esimerkiksi Kuusjoella MLL:n liikuntatapahtumassa ja Juvankosken leirikeskuksessa Perttelissä.

Turvallisuustaidot viedään nuorten luo

Alisa Elovaara kertoo olevansa oikein tyytyväinen hankkeen tuloksiin tässä vaiheessa. Myös nuorilta saatu palaute on ollut positiivista.

– Nuoret tuntuvat kyllä tykkäävän. Parhaimmillaan tilaisuuksissa on ollut parikymmentä nuorta kerrallaan kuuntelemassa. He pitävät etenkin käytännön tehtävistä ja pienestä kisailusta. Tärkeintä on mennä sinne, missä nuoret ovat jo valmiiksi.

Hanketta on tarkoitus jatkaa ainakin vuoden 2024 kesäkuuhun saakka. Peurala toivoisi, että Salon alueella toimivat palokunnat ottaisivat hankkeen teemat omakseen ja jatkaisivat sitä kautta turvallisuustaitojen lisäämistä nuorten keskuudessa projektin päätyttyä.

Hän myös kannustaa muita yhdistyksiä kehittämään toimintaansa hankkeiden avulla.

– TUTA on meidän toinen hankkeemme, ja edellisestä jäi todella hyvät kokemukset. Ehkä tämä hanke rohkaisee muitakin palokuntia toteuttamaan projekteja, sillä nämä ovat todella opettavaisia ja kehittäviä kokemuksia.

Salon nuorisopalvelujen Kesäkaara oli myös paikalla tapahtumassa.

Salolainen Vilikkala siirsi tuotantonsa Suomeen!

kirjoittaja
Kaksi miestä laminointikoneen ääressä.
Vilikkalan yrittäjät Hannu Tuomola (vas.) ja Jari Toivonen.

 

Vilikkala tuottaa huopaa, jolla on tarina. Yrittäjien kotikylän mukaan nimetty yritys toi tuotantonsa Suomeen Leader-hankkeen avulla – ja nyt töitä riittää ympäri vuoden!

Kun Hannu Tuomola ja Jari Toivonen alkoivat etsiä omaan käyttöönsä kasvihuoneeseen sopivia siirrettäviä kasvatussäkkejä, he törmäsivät Coloradon yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jossa vertailtiin erilaisia kasvatusalustoja. Vertailututkimuksesta selvisi, että huovasta valmistetuissa kasvatussäkeissä kasvien juuret eivät lähde kiertymään, kasvit kasvavat suuremmiksi kuin keraamisissa tai muovisissa astioissa, ilma pääsee kiertämään ja ylimääräinen vesi pääsee pois. Huopa ei myöskään haalistu auringossa tai halkea pakkasessa. 

– Innostuimme niistä niin paljon, että aloimme heti miettiä, voisiko säkeistä olla myös yritysideaksi, Toivonen kertoo. 

Yhdysvalloista löytyi valmistaja, joka teki huopasäkkejä kierrätysmuovipulloista, mutta maahantuonti osoittautui liian hankalaksi. Euroopassa sopivaa huopavalmistajaa ei ollut, joten testierä tilattiin Kiinasta. 

– Ensimmäinen erä meni kuin kuumille kiville. Yritykset kiinnostuivat tuotteesta heti ja jo toisen erän kohdalla saimme yhteistyökumppaniksi urheiluseuran, joka alkoi tehdä varainhankintaa myymällä meidän tuotteita. Silloin meillä oli valikoimissa vasta musta 23-litrainen ja harmaa 30-litrainen säkki, Tuomola muistelee. 

Uusia tuotteita ja upeita kuoseja

Kasveja mustissa huopasäkeissä.
Vilikkalan kasvatussäkit alkuperäisessä tarkoituksessaan ja kuosissaan. Kuva: Vilikkala.

Pian yrittäjät alkoivat saada palautetta, että säkit ovat hyviä, mutta niiden vihreät saumat häiritsevät. 

– Mietimme ensin, että mitä väliä niiden saumojen värillä on siellä kasvihuoneessa, kunnes hoksasimme kysyä, missä käytössä säkki asiakkaalla on. Hän piti sitä olohuoneessa takan vieressä halkosäkkinä, Tuomola kertoo.

Asiakkaan kommentin jälkeen yrittäjät hoksasivat, että huovastahan on vaikka mihin. He alkoivat valmistaa kasvatussäkkien lisäksi esimlaukkuja, toimistokasseja ja huonekasvien suojaruukkuja.

Kun valikoima on kasvanut, myös tuotteiden ulkonäkö on muuttunut. Vilikkalan upeita kuoseja on suunnittelut esimerkiksi salolainen muotoilija Ari Kostamo. 

Erilaisia huopalaukkuja ja -säkkeja maalaistalon portailla.
Kuva: Vilikkala / Kreetta Järvenpää.
Mies selaa erilaisia sisustustekstiilejä kädessään.
Vilikkala voi valmistaa nykyisin vaikka sisustustekstiilejä!

Rautarouva vuosimallia 1989 tuli taloon

Suurin osa Vilikkalan tuotteista myydään esimerkiksi luokkien ja urheiluseurojen kautta. Korona-aikana seurojen varainhankinta hyytyi ja sitten alkoivat logistiset vaikeudet. Vilikkalan tuotteista iso osa tuli Kiinasta junalla Venäjän halki ja toimitukset alkoivat viivästyä. Lopulta yrittäjät päättivät tuoda tuotannon Suomeen. Siinä vaiheessa Leader Ykkösakseli tuli mukaan kuvioon. 

– Saimme Leader-tuen avulla hankittua laminointikoneen, jonka kanssa pystymme viimeistelemään yhteistyökumppaneidemme karstaaman ja neulaaman huovan. Samalla koneella pystymme myös liittämään huopaan muita kankaita. Esimerkiksi laukkutuotannossa huovan sisäpinnalla voi olla toinen kangas. Tai sitten voimme liittää huopaan vaikka liukuesteen tai tehdä siitä vedenpitävän, Toivonen kertoo. 

Laminointikone löytyi käytettynä yhteistyökumppanin kautta. 

– Tämä on sellainen vuoden 1989 rautarouva! Mutta vaikka laite on vanha, se on ihan kuranttia teknologiaa, Tuomola kehuu. 

Laminointikoneen avulla yrittäjät pystyvät nyt työllistämään itsensä ympärivuotisesti. 

Laminointikone hallissa.
Laminointikone 80-luvulta on edelleen kuranttia teknologiaa.
Kaksi miestä laminointikoneen ohjaamon ääressä.
Kun huopa liikkuu laminointikoneen kuljetinhihnoilla, koneen käyttäjä voi säätää lämpötiloja, painetta ja jäähdytystä.

Toimintaa kehitetään kiertotalouden ehdoilla

Vilikkala yrittää hyödyntää kiertotaloutta toiminnassaan niin paljon kuin mahdollista. Tällä hetkellä tuotteita valmistetaan kierrätyspulloista ja kierrätystekstiileistä. Molemmissa materiaaleissa 80 % raaka-aineesta on kierrätettyä. 

– Ja kun hyödynnämme kierrätysmateriaaleja, huovalle tulee tarina! lisää Tuomola.

Kierrätystekstiilikuitua on nyt tarjolla valtavasti, kun poistotekstiilin keräys on alkanut. 

– Meillä on sopimus Resterin kanssa ja uskomme, että tästä yhteistyöstä voi olla jatkossa hyötyä muillekin pienyrityksille, pohtii Toivonen. 

Tulevaisuuden tavoite Vilikkalalla on se, että heidän tuotteensa voisi kierrättää, kun niiden elinkaari aikanaan loppuu. Tällä hetkellä tuotteet täytyy kuitenkin vielä hävittää energiajätteenä.

Salolainen Ulla Tiihonen on ammatiltaan ja asenteeltaan artesaani

kirjoittaja
Nainen istuu talon perustuksilla mottoorisaha vieressään talvisessa maisemassa.

 

Hunajavillin ja Varsin Villin toiminta helpottuu parin vuoden päästä, kun uudet tuotantotilat valmistuvat. Ykkösakselilta Leader-tukeakin saanut projekti on siitä erityinen, että kaikki työvaiheet tehdään omin käsin ja rakennustarvikkeistakin suurin osa on löytynyt käytettyinä. 

Salossa Perniön ja Särkisalon rajalla sijaitsevassa Ylönkylässä, pian 100-vuotiaassa talossa on käynnissä monta projektia. Viimeisimpänä luonnonvaratuottaja, puutarhuri ja rakennusartesaani Ulla Tiihonen on aloittanut uuden tuotantotilan rakentamisen pihapiiriinsä. Rakennukseen on tulossa keittiötilat ja varastotilaa luonnonkeruutuotteiden valmistamiseen. Viimeistään parin vuoden päästä tiloissa pystyy esimerkiksi linkoamaan hunajaa ja kuivaamaan villiyrttejä.

Tiihosen artesaanimaista asennetta kaikkeen tekemiseen kuvaa hyvin se, että uuden rakennuksen paikalta kaadetuista männyistä hän hyödynsi kaiken – jopa petun, josta valmistui myyntiin pettulettujauhoja. 

Rakennuksen perustukset valmistuivat juuri ennen pakkasia ja kirkkaina talvipäivinä on tarkoitus saada runko pystyyn. Projekti etenee kaikessa rauhassa, sillä Tiihosen tavoitteena on tehdä lähes kaikki työvaiheet itse ja etsiä mahdollisimman suuri osa rakennustarvikkeista käytettynä.

– Keittiökalusteet, ikkunat ja ovet ovat kaikki löytyneet käytettyinä, samoin osa puutavarasta. Aluksi luulin, että tällaiseen hankkeeseen ei voi edes hakea mitään tukea, mutta Ykkösakselin avulla hakemus saatiin tehtyä, Tiihonen kiittelee.

Käytetyt koneet, laitteet ja tarvikkeet ovat olleet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa tukikelpoisia tällä ohjelmakaudella vasta muutaman vuoden ajan. Tiihonen sai reilun 30 000 euron hankkeelleen 20 prosentin investointituen. 

Hunajaa keväästä syksyyn

Kaksi hunajapurkkia kädessä.
Metsän kasvit tarjoavat mehiläisille hyvän mesilähteen. Loppukesän puolukkahunaja ja syksyinen kanervahunaja ovat molemmat hiukan punertavia. Puolukkahunaja hurmaa karamellimaisella maullaan ja kanervahunaja taas voimakkaalla, lämpimän hedelmäisellä maullaan.

Tiihosella on yhteensä 20 mehiläispesää, joista hän kerää hunajaa toukokuusta pitkälle syksyyn. Keväällä hän pääsee myymään pieniä eriä tuoretta vastalingottua hunajaa ensimmäisten joukossa ja viimeiseksi syksyllä valmistuu hänen henkilökohtainen suosikkinsa kanervahunaja.

– Monet tarhurit vihaavat sitä, kun sitä ei meinaa millään saada kennosta irti, mutta itse arvostan sitä kaikkein eniten. Kanervahunaja on tummaa, geelimäistä ja todella maukasta!

Hunajavillin logolla saa vain vastalingottua hunajaa lasipurkissa. Jos jotain jää sesongin aikana myymättä, hunaja lähtee tukkuun Tampereelle, jossa yrittäjä voi käyttää sitä maksuvälineenä muille tuotteille. 

– Yritän erikoistua ja tuottaa tarjolle erilaista hunajaa eri aikoina. Hunajan maku muuttuu aina sen mukaan, mikä milloinkin kukkii. Metsäkasvit ovat hyviä mesilähteitä, esimerkiksi puolukka, mustikka ja vadelma. Keskikesällä mehiläiset hyödyntävät esimerkiksi apilaa ja voikukkaa. Horsmakin tekee hunajaan aivan ihanan maun!

Hunajan tuottaminen on Tiihosen mukaan erityinen ala siitä, että yhteistyö muiden mehiläistarhaajien kanssa toimii saumattomasti. 

– Aina saa neuvoja ja yhteistyötä tehdään auliisti!

Joulukuussa hän tekee mehiläispesiin vielä punkkitorjunnan, mutta muuten hunajantuotannosta saa pitää vapaata koko talven.

Varsin Villiä!

Lähiruokakioskin hyllyssä mm. tomaattimastiketta ja hunajaa.
Tiihosen artesaani tomaattikastike syntyi Tuorlassa luonnonvaratuottajan opintojen lopputyönä.

Tiihosen vuonna 2019 perustetun yrityksen virallinen nimi on Hunajavilli, mutta lisäksi hän käyttää aputoiminimeä Varsin Villi, sillä hunajan lisäksi myyntiin valmistuu monenlaista muutakin: artesaani tomaattikastiketta, saippuoita, hilloja, yrttijuomia ja mausteseoksia. Omasta puutarhastaan hän on myynyt esimerkiksi yrttejä, varhaisperunaa, valkosipulia ja erikoiskurkkuja, mutta pääosin hän jalostaa raaka-aineita aina hiukan pidemmälle.

– Teen vähän kaikkea, mutta pienimuotoisesti. Esimerkiksi kotimaista valkosipulia on aika hankala löytää. Sitäkin myyn sen verran kuin sattuu tulemaan. Ja pienistä puroista kasvaa sitten isompi virta, hän kertoo. 

Lähiruokakioski Pikantti on auki joka päivä

Vasemmassa laidassa nainen punaisessa pipossa ja oikealla keltainen lähiruokakioski.
Lähiruokakioski Pikanttikin on rakennettu itse vanhasta kontista. Kioskin nimikyltti syntyi metallistöistä ylijääneistä materiaaleista Tiihosen omissa käsissä.

Tiihosen ja muiden Ylönkylän sekä lähiseudun tuottajien herkkuja ja käsitöitä myydään vuoden ympäri aina auki olevassa Lähiruokakioski Pikantissa, joka sijaitsee Salossa osoitteessa Särkisalontie 2. 

– Siellä on itsepalvelu ja korttimaksu. Tarjolla on esimerkiksi lammasta, marjoja, jäätelöä, kahvia, kynttilöitä ja leivonnaisia laidasta laitaan, Tiihonen esittelee.

Jopa kioski itsessään on kahden paikallisen tuottajan itse nikkaroima. 

Pellavasuopapullo yrittäjän kädessä.
Tiihosen valmistama pellavasuopa sopii vaikka terassin tai ulkokalusteiden pesuun.

Valla Outdoors tarjoaa elämyksiä niin metsässä kuin merelläkin

kirjoittaja
Nainen melomassa.

 

Luonto on Mia Sinisalolle paikka, jossa hän itse rentoutuu ja virkistyy – ja siksi hän tarjoaa yrityksensä Valla Outdoorsin kautta samoja elämyksiä myös asiakkailleen. Leader Ykkösakselin tuella hankittu retkeilykalusto helpottaa yritystoimintaa merellä ja metsässä ympäri vuoden.

Salon Perniössä toimiva Valla Outdoors Oy hankki Leader-tuella yhdeksän kajakkia ja muita melontavarusteita sekä liukulumikenkiä ja ahkioita. Oman kaluston myötä yritys on pystynyt tarjoamaan retkeilypäiviä eri asiakasryhmilleen ketterämmin ja aikaisempaa paremmalla katteella. Investoinnin kokonaiskustannus oli 12 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 20 %.

Muutaman vuoden toiminut yritys järjestää esimerkiksi metsäisiä tiimi- ja virkistyspäiviä yrityksille sekä luontoliikuntaan keskittyviä kursseja yksityishenkilöille. Erä- ja luonto-oppaan johdolla voi lähteä esimerkiksi melomaan, maastopyöräilemään, patikoimaan, uimaan, lumikenkäilemään tai retkiluistelemaan.

Sinisalon oma koti toimii välillä retkien tukikohtana. Hänen vintillään mahtuu majoittumaan kahdeksan henkeä. Pääosin hän järjestää retkiä kuitenkin asiakkaiden valitsemissa maastoissa, esimerkiksi Teijon kansallispuistossa, jossa pääsee liikkumaan monipuolisesti ja syömään eväitä tunnelmallisille tulipaikoille. 

– Esimerkiksi melontakursseilla saatamme käydä ensin Teijon sisävesillä, sitten kokeilla jokimelontaa ja lopuksi meloa vielä merellä. Näin saadaan harjoiteltua erilaisia tekniikoita ja ihailla vaihtuvia maisemia. 

Nainen katsoo kameraan mela kädessään.
Helsingistä Saloon viisi vuotta sitten muuttanut Mia Sinisalo pyörittää yritystoimintaansa Perniössä Krailan kylässä, josta kulkee ohi muun muassa pyöräilijöiden suosima Rannikkoreitti.
Kuusi kajakkia telineillä.
Valla Outdoorsin kajakit hankittiin Leader Ykkösakselin tuella.

Liukulumikengät olivat viime talven hitti

Viime talvi oli säiden puolesta otollinen kaikenlaisen talviliikunnan harrastamiseen. Liukulumikengistä tuli Valla Outdoorsin hitti. Niiden kanssa retkeilyssä yhdistyy perinteisen lumikenkäilyn, hiihdon ja laskettelun parhaat puolet. 

– Latua ei tarvita, joten niillä pääsee liikkumaan helposti monenlaisiin mäkisiinkin metsämaastoihin. Liikkuminen on huomattavasti kevyempää kuin lumikengillä, mutta ei varsinaisesti hiihtämistä, vaan enemmän sellaista laahustamista. Viime talvena teimme usein sellaisia kolmen tunnin retkiä, Sinisalo kertoo.

Valla Outdoorsin liukulumikengät ovat kotimaista tekoa. Pohjassa pitoa tuo mohairvilla, joten ylöspäin pääsee ketterästi, mutta luistoa riittää kuitenkin alamäkiin. Myös jäällä liikkuminen onnistuu helposti. 

Vasemmalla sauvat, keskellä sukset ja oikealla oranssi ahkio.
Leveyden ja kanttien puolesta liukulumikengät muistuttavat vähän laskettelusuksia. Retkellä tarvittavat varusteet voi pakata perässä vedettävään ahkioon.

Metsäfasilitointi kiinnostaa ja innostaa

Yrityksille Valla Outdoors tarjoaa perinteisiä virkistyspäiviä luonnossa liikkuen, mutta myös metsäfasilitointia. 

– Metsäfasilitoinnin tavoitteena on yleensä työyhteisön tai liiketoiminnan kehittäminen. Tavoitteet sovitaan etukäteen ja ohjelma suunnitellaan sen mukaan. Nykyisessä työelämässä ollaan paljon Teams-kokouksissa ja sähköposti laulaa koko ajan. Metsässä rentoudumme ja alamme hahmottaa asioita enemmän kehollisesti, Sinisalo selittää.

– Aivoissa on erilaisia työskentelyverkostoja: toiminnanohjauksen verkosto, avaruudellisen hahmottamisen verkosto ja lepotilaverkosto. Metsässä toiminnanohjausverkosto saa levätä ja kun se käynnistyy uudelleen, se on aiempaa tehokkaampi, hän jatkaa. 

Metsäfasilitointiin voi yhdistää myös rentouttavia tai aktivoivia elementtejä, esimerkiksi metsäjoogaa tai melontaa. 

– Kun lähtee ryhmän kanssa ulos, ihmisissä näkee selkeän eron jo parin tunnin jälkeen. Luonnossa oleminen laskee selvästi stressiä ja poistaa kireyttä. Se muutos on niin konkreettinen, että se tuo omaan työhöni paljon merkityksen tunnetta.

Sinisalo opiskeli erä- ja luonto-oppaaksi vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen hän ehti tehdä työuran opettajana ja markkinointijohtajana. Metsäfasilitoinnissa hän pystyy hyödyntämään osaamistaan kaikilta aloiltaan. 

– Metsäfasilitoinnista on tullut todella hyviä tuloksia ja positiivista palautetta, mutta se on vielä niin uusi tuote, että myynnissä on omat haasteensa. 

Nainen lähdössä melomaan.
Valla Outdoorsin lisäksi Mia Sinisalo toimii oppaana Partioaitan 365-klubin retkillä.

LUE LISÄÄ YRITYSRAHOITUKSESTA:

Yritysrahoitusmuodot

Unohtumattomia veneretkiä salolaisen M/S Sabrinan kyydissä

kirjoittaja
Kolme henkilö veneellä.

 

Kolmen veneilijän harrastus muuttui työksi, kun he keksivät alkaa risteily-yrittäjiksi. Leader Ykkösakseli myönsi investointituen charter-aluksen varusteluun ja nyt M/S Sabrinan kyydissä pääsee veneretkelle Salon seudun kirkkaille vesille.

Aurinkoisena iltapäivänä 12 ihmistä nousee Taalintehtaan vierasvenesatamasta punaista mattoa pitkin miehistön avustuksella veneeseen. Kaikille kaadetaan lasilliset kuohuvaa ja kun vene lähtee liikkeelle, alkaa takakannelta kuulua harmonikan säveliä – Myrskyluodon Maijaa tietysti! 

Tällä kyseisellä parin tunnin risteilyllä ihmiset olivat varanneet matkansa yksitellen, mutta useimmiten M/S Sabrina on ryhmien käytössä. Ensimmäisenä kesänä paattia on lastattu pääsääntöisesti pienillä yritysporukoilla.

– Yrittäjät ovat tarjonneet veneretkiä sekä työntekijöilleen että asiakkailleen. Täällä voi tehdä kauppoja ja puhua asioita, jotka eivät lähde veneestä eteenpäin, mutta on täällä myös pidetty hauskaa ja nautittu merestä, kertoo yksi M/S Sabrinan yrittäjistä Marjaana Ollanketo, joka vastaa varauksista ja markkinoinnista.

Retket suunnitellaan aina asiakkaiden toiveiden mukaan. Joillekin elämykseksi riittää vesille pääseminen, mutta osa porukoista on halunnut mukaan elävää musiikkia tai hyvää ruokaa.

M/S Sabrinan ruokapuolesta vastaa Katja Söderman. 

– Tämän kesän aikana asiakkaat halusivat paljon esimerkiksi juustolautasia ja grilliruokaa. Syksyn tullen tarjottiin esimerkiksi raputeemaa. Kaikki ruoka tehdään itse puhtaista raaka-aineista, hän kertoo.

Kolmas yrittäjä Ville Söderman vastaa veneestä, joka on Grand Banks Island Gypsy 36. 

– Löysin tämän veneen jo vuonna 2017 ja viime vuonna lopulta ostimme sen omaan käyttöön. Alusta asti ajattelimme kuitenkin, että tällä voisi tehdä myös yritystoimintaa. 

Ville Söderman ohjaa venettä.
Tilausristeilyjen kipparina toimii Ville Söderman.

Kirkkaille vesille

Kun Södermanit tutustuivat Ollanketoon syksyllä 2021, yritysidea sai tuulta purjeisiin. Yritys päätettiin perustaa joulun aikoihin ja kesäkuun ensimmäisellä viikolla he veivät jo ensimmäiset asiakkaat vesille. Yrityksen perustamiseen he saivat apua YritysSalosta ja veneen varusteluun he saivat investointituen Leader Ykkösakselista.

– Kaikki on alkanut todella hyvin. Meillä on luonnikas tehtävänjako, jossa jokainen hoitaa oman osuutensa, mutta saa tarvittaessa apua ja tukea toisilta. On ollut kiva toimia yrittäjinä yhdessä, kommentoi Ollanketo.

– Ja vaikka meillä on koko ajan vastuu asiakkaista, niin onhan tämä ihan mahtavaa, että saa tehdä töitä vesillä, Ville Söderman jatkaa.

Ville Söderman ja Marjaana Ollanketo ovat veneilleet pikkulapsista asti omilla kotiseuduillaan: Söderman Särkisalossa ja Ollanketo Hangossa. Nyt he liikkuvat tutuilla kirkkailla vesillä Särkisalon, Taalintehtaan ja Hangon välillä asiakkaiden kanssa.

Kyytiin mahtuu 12 matkustajaa ja matkavauhti on kuusi solmua. Alueella on useita vierasvenesatamia, joten retkelle voidaan lähteä asiakkaan toivomasta satamasta tai vaikka mökkilaiturilta. 

Ihmisiä astumassa laiturilta veneeseen.
Matkustajat kyytiin ja menoksi!
Vene lähdössä liikkeelle laiturista.
Aluksen valmistelua Taalintehtaalla.

Merellinen Salo vetää puoleensa

Salo on merellinen kaupunki, mutta ilman omaa venettä on hankala päästä tutustumaan sen kaikkiin saloihin. Kesällä 2022 asukkaita ja matkailijoita on kuitenkin viety vesille kahden uuden toimijan voimin. M/S Sabrina kuljettaa pieniä porukoita ja lisäksi M/S Nordepilla tehdään risteilyjä esimerkiksi Vuohensaaresta Mathildedaliin. 

Kolme henkilöä veneen kannella.
Ville Söderman, Katja Söderman ja Marjaana Ollanketo ovat unelmiensa työssä.