Korppoon nuorisoseurantalolle asennettiin marraskuussa 2020 aurinkopaneelit. Tavoitteena oli saada aurinkoenergian avulla 40 prosentin säästö ison talon sähkölaskuihin, ja Leader-rahoituksella tehty investointi täytti odotukset.
Korppoon nuorisoseuran 28 paneelin aurinkosähköjärjestelmä Gjallarhornin pihapiirissä on tuottanut sähköä vajaassa kahdessa vuodessa jo 17 000 kilowattituntia. Talvella tuotto on luonnollisesti pienempää, jolloin sähköä ostetaan lisää; kesällä sitä taas voidaan myydä ulos hyvään hintaan.
– Yleensä tällainen järjestelmä maksaa itsensä takaisin viimeistään 15 vuoden jälkeen, mutta täällä näyttää, että puhdasta voittoa voi alkaa tulla jo parin vuoden päästä, toteaa paneelit asentanut paikallinen yrittäjä Johnny Pettersson.
Korppoossa on useampia aurinkopaneeleiden toimittajia, joista Johnny Petterssonin IP Solar voitti nuorisoseuran kilpailutuksen. Lupamaksuineen aurinkopaneelien hankintaan ja asentamiseen kului 13 960 euroa. Leader I Samma båt – Samassa veneessä myönsi hankkeelle 65 prosentin tuen, mikä tiputti heti paneelien arvioidun takaisinmaksuajan reiluun viiteen vuoteen. Vallitsevan energiakriisin vaikutuksesta aurinkoenergian hinta on kuitenkin noussut niin paljon, että oman aurinkosähkön myynti on nyt erityisen kannattavaa. Pelkästään heinäkuussa paneelit tuottivat sähköä yli 200 euron edestä.
– Ennen aurinkoenergian myynnistä sai muutaman sentin kilowattitunnilta, mutta tänä kesänä parhaina päivinä hinta on ollut jopa 70 senttiä, kertoo Pettersson.
Viime vuosina Gjallarhornin sähkölaskut ovat olleet niin suuria, että yhdistys alkoi olla niiden kanssa pulassa, kun tuloja on ollut koronan vuoksi hankala saada. Vuonna 2019 talon sähkölasku oli noin 3 600 euroa. Vuonna 2020 talo oli koronan vuoksi tyhjillään peruslämmöllä, mutta silti vuotuinen sähkölasku oli yli 3 000 euroa. Vuonna 2021 sähkölaskusta säästettiin aurinkopaneelien avulla noin 20 % ja tänä vuonna säästöä tulee jo yli tavoitteiden. Gjallarhornin aurinkosähköjärjestelmällä on 25 vuoden takuu, joten luvassa on vielä paljon tuottoisia vuosia.
Tänä vuonna Korppoon nuorisoseura on säästänyt jo yli 1 000 euroa tammi–heinäkuun aikana aurinkosähköjärjestelmän avulla.
Yli satavuotias talo uudistuu jatkuvasti
Korppoon nuorisoseura on perustettu vuonna 1903 ja Gjallarhorn valmistui vuonna 1907.
– Alusta asti oli selvää, että vanhaa kaunista taloa ei haluta piilottaa aurinkopaneelien alle. Siksi paneelit asennettiin ulos tien viereen. Samalla tavalla on tehty esimerkiksi Korppoon kotiseutumuseolla, kertoo yhdistysaktiivi Kirsi Sukala-Pettersson.
Vaikka paneelit ovat Gjallarhorniin tulevan pienen hiekkatien laidassa massiiviset, talon pihapiiristä niitä ei juurikaan enää huomaa. Ja kun paneelit eivät ole kiinni katossa, ne eivät häiritse esimerkiksi tulevaisuuden kattoremontteja.
Kun seura päätti investoida uusiutuvaan energiaan, aurinkosähkö oli helppo valinta. Tuulivoiman kustannukset ovat paljon korkeammat ja maalämpö on kustannustehokasta sellaisissa kohteissa, joissa on jo valmiina vesikiertoinen patteriverkosto esimerkiksi öljylämmityksen jäljiltä.
Gjallarhorn on alun perin lämmennyt puilla, mutta 1980-luvulla tehdyn remontin yhteydessä puulämmityksestä luovuttiin ja siirryttiin suoraan sähkölämmitykseen. Ennen aurinkoenergian hankintaa taloon asennettiin jo kaksi ilmalämpöpumppua, jotka helpottivat tilannetta hieman, mutta eivät tarpeeksi.
– Seuraavaksi on tarkoitus tiivistää vielä ikkunoita ja päivittää keittiökoneet sellaisiin, jotka kuluttavat vähemmän energiaa. Näin talosta saadaan pikkuhiljaa energiatehokkaampi, Sukala-Pettersson sanoo.
Gjallarhornissa oli alun perin puulämmitys ja silloin talo olikin käytössä vain kesäkaudella. Enää puilla ei pysty lämmittämään, mutta vanhat kakluunit on säästetty.
Häitä ja harrastajateatteria
Gjallarhornia vuokrataan yksityistilaisuuksiin, muun muassa häihin ja muihin juhliin. Lisäksi talossa on säännöllisesti yhdistyksen omaa toimintaa, esimerkiksi teatteriesityksiä.
– Seuran harrastajateatteri ehti harjoitella pitkään Robin Hood -näytelmää, jonka näytöskausi jouduttiin perumaan päivää ennen ensi-iltaa muuttuneiden koronarajoitusten vuoksi. Nyt täällä suunnitellaan kevääksi revyytä. Toivottavasti se toteutuu suunnitelmien mukaan, Sukala-Petterson sanoo.
Esityksistä seura saa lipputuloja toimintansa pyörittämiseen, ja samalla kylälle saadaan eloa ja yhteisöllisyyttä, kun ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan. Ja tulee esityksiin yleensä paljon väkeä naapurisaaristakin!
Tällä hetkellä Korppoon nuorisoseuralla on 259 jäsentä. Seuran historian merkkihetkistä on Gjallarhornin seinillä valokuvia. Vanha talo kiinnittää aina seuran uudetkin jäsenet kylän omaan historiaan.
Johnny Pettersson ja Kirsi Sukala-Pettersson ovat molemmat kasvaneet Korppoossa ja muistavat hyvin lapsuudestaan esimerkiksi Gjallarhornin suositut keskiviikkodiskot.Uusi aurinkosähköjärjestelmä toimii jopa paremmin kuin toivottiin.
I samma båt – Samassa veneessä -Leader-yhdistys on lanseerannut uuden rahoituksen Paraisilla, Kemiönsaarella ja Kustavissa asuville nuorille: Nuori Yrittäjä -rahoituksen tavoitteena on rohkaista nuoria työllistämään itsensä yrittäjinä. Hakijoiden yläikäraja on 25 vuotta ja rahoitusta voi saada jopa 1 000 euroa.
Nuori Yrittäjä -rahoitusta pilotoitiin jo kesällä 2021. Silloin paraislaiselle Lauri Mattilalle myönnettiin rahoitusta oman Venekuvaus-yrityksen perustamiseen. Hän videokuvasi yksityishenkilöiden veneitä dronella ja projekti onnistui niin hyvin, että Mattila suunnittelee jatkavansa kuvaamista myös ensi kesänä. Videolla hän kertoo yrityksensä ensimmäisestä kesästä ja suosittelee rahoituksen hakemista myös muille nuorille.
Nuorisorahoitusten hanketyöntekijä Nelli Salosen mukaan pilottiprojekti osoitti, että tällaiselle rahoitukselle on tarvetta.
– Hakeminen pitää olla helppoa ja sujuvaa, ja haluamme myös tätä kautta edistää saariston nuorten myönteistä asennetta yrittäjyyttä kohtaan, hän sanoo.
Paraisten kaupungin yritysneuvoja John Forsman painottaa, että on tärkeää saada alueen nuoret näkemään yrittämisen myös mahdollisena elinkeinona.
– Yrittäjyys tarkoittaa aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta, itsenäisyyttä ja luo hyvää itsetuntemusta sekä uskoa itseensä, sanoo Forsman.
Nuori Yrittäjä -rahoituksen tämän kevään haku päättyy perjantaina 1.4. Rahoituspäätös tulee kahden viikon kuluessa. Hakulomake löytyy osoitteesta www.sameboat.fi/nuoriso.
I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän rahoittama Järviruo’on poisto Saaristomereltä -hanke päättyy lokakuussa. Hankkeen tulokset ovat vakuuttaneet myös uusia rahoittajatahoja. Käynnissä on jo kaksi jatkohanketta! Isossa kuvassa tavoitteena on saada selville järviruokomassan todellinen määrä Saaristomerellä ja kehittää sen ympärille kannattava liiketoimintaketju.
Järviruoko on yksivuotinen kasvi, joka leviää voimakkaasti Saaristomerellä ja muissa Etelä-Suomen vesistöissä. Arkikielessä kaislaksikin kutsuttu kasvi on vallannut paikoin kokonaisia rantoja estäen niiden virkistyskäytön.
Tonnissa ruokomassaa on 7 kiloa fosforia ja 80 kiloa typpeä, joten leikkaamalla ruokoa, saadaan tehokkaasti poistettua ravinteita merestä. Lisäksi ruokojen leikkaaminen parantaa veden virtaavuutta ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Merkittävin vaikutus näkyy kuitenkin hiilijalanjäljessä, sillä ruokomassasta yli 50 % on hiiltä. Ruokoa leikkaamalla voidaan siis saada valtavia hiilimääriä pois luonnonkierrosta.
Järviruo’osta voidaan tehdä kattoja tai taidetta. Se toimii hyvin maanparannusaineena, katteena, eristeenä, kuivikkeena, rehuna tai kasvualustana. Lisäksi siitä voidaan tehdä bioenergiaa tai biohiiltä. Ruoko on siis monikäyttöinen raaka-aine, mutta Suomessa sitä hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän, sillä luvitus-, leikkaus- ja kuljetuskustannukset ovat tähän asti olleet niin suuria, ettei laajamittainen korjuu ole ollut kannattavaa. Järviruo’on ympärille rakennetuissa hankkeissa yritetään parhaillaan ratkaista tätä ongelmaa.
Kun ruovikko syksyllä kuolee, siitä syntyy paljon metaanipäästöjä. Jos ruoko leikataan ja kuljetetaan pois vesistöstä, myös kasvihuonekaasujen määrä pienenee.
Järviruokohankkeista vastaava Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja ilmastovastaava Juha Kääriä kertoo, että paljon on jo saatu aikaan.
– Olemme tehneet Leader-hankkeessa valtavan työn vesialueiden omistajien selvittämiseksi yhteistyössä Paraisten kaupungin kanssa. Olemme lähettäneet yli 600 kirjettä ja pääosin vesialueiden omistajat ovat suhtautuneet leikkuusuunnitelmiin myönteisesti. Luvat on kerätty Paraisten kaupungille, joka voi jatkossa antaa lupia leikkuuyrittäjille. Tavoitteena on tulevan kahden vuoden aikana luvittaa 1000–3000 hehtaaria, jotta yritykset voivat tulla valmiiseen pöytään leikkaamaan.
Luvitusta helpottaisi esimerkiksi se, jos yhteisten vesialueiden omistajat järjestäytyisivät osakaskunniksi, jolloin osakaskunnan kokous tai toimitsija pystyisi myöntämään leikkuulupia kaikkien omistajien puolesta.
Jos leikkuulla halutaan ruovikosta kokonaan eroon, kannattaa leikkaus tehdä heti juhannuksen jälkeen, kun osa ravinteista on siirtynyt juurista kasviin. Kun ruoko leikataan veden alta riittävän laajalta alueelta, se tukehtuu ja kuolee. Jos taas halutaan hyödyntää ruokoa vaikka rakennusaineeksi ja korjata satoa joka vuosi, kasvia ei kannata tukehduttaa. Esimerkiksi kattorakentamiseen tarvitaan tasainen kasvusto. Sellaisen saa aikaan niin, että leikkaa ruovikon ensin kertaalleen, jolloin seuraavan kesän kasvusto on yhtenäinen.
Paraisilla luvitettu erilaisia leikkuualueita
Pian päättyvässä Leader-hankkeessa tehtiin töitä eri pilottialueilla Paraisilla, esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa Lemlahdessa ja Brattnäsin lahden luonnonsuojelualueella. Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen on ollut hankkeessa aktiivisesti mukana alusta asti.
– Tämä meidän rantamme järviruokokasvusto leviää koko ajan. Varsinkin tänä kesänä kasvu oli hurjaa, kun oli niin lämmintä. Meidän veneväylämme on kasvamassa täysin umpeen!
Tammiluodon Viinitilan ranta on yksi ensimmäisistä kohteista, joissa järviruokoa aletaan leikata.
Tavoitteena on kokeilla ruokojen leikkausta Viinitilan rannalla vielä tämän syksyn aikana. Leikkuu avaisi maisemaa, mikä palvelisi matkailualalla toimivaa yritystä. Jos leikattu ruoko pystytään murskaamaan tarpeeksi pieneksi, yritys pystyisi hyödyntämään sitä omassa omenatarhassaan maanparannusaineena.
Jokinen on seurannut Lemlahden lähivesien ruovikoitumista jo 80-luvulta asti.
– Erityisen huolissani olen Brattnäsin lahden tilasta. Kun ostimme tämän paikan, siellä oli metrin syväys, mutta nyt vettä ei ole edes 50 senttiä. Ruovikoituminen on ollut todella nopeaa ja laaja-alaista, toteaa Jokinen.
Tammiluodon Viinitilan yrittäjä Timo Jokinen (vas.) ja ruokohankkeen edustaja Juha Kääriä Viinitilan laiturilla. Kääriän toiveena olisi, että järviruokojen leikkaukseen voisi tulevaisuudessa myöntää vaikka maatalous- tai muuta tukea.
Pilottikohteena toimivalla luonnonsuojelualueella on tehty tarkka kartoitus luonnon nykytilasta. Kohde on suojeltu lintuvesien vuoksi, mutta linnuston lisäksi alueelta on kartoitettu nyt myös sammakkoeläimet ja selkärangattomat.
– Nyt jos kokeilemme ruovikon leikkausta siellä, pystymme seuraamaan, miten leikkuu vaikuttaa eläimiin, Juha Kääriä sanoo.
Kun ruovikkoa poistetaan, vapautuu tilaa muille kasveille. Joskus voidaan mennä ojasta allikkoon, jos ruovikon tilalle tulee ärviäkasvusto (kuvassa ruovikon keskellä). Ärviät voivat joskus kasvaa niin tiheästi, ettei kasvuston läpi pääse edes veneellä.
Yrittäjät avainasemassa
Leader-hankkeessa saadut tulokset ovat saanet myös muut rahoittajatahot uskomaan, että järviruokoon liittyvää liiketoimintaketjua kannattaa kehittää yhteistyöllä.
Ely-keskus on myöntänyt Ympäristöministeriön varoista Turun AMK:lle 50 prosentin tuen 466 000 euron hankkeeseen, jossa kehitetään uusia leikkuutekniikoita ja logistiikkaa yhteistyössä yritysten kanssa, poistetaan pullonkauloja liiketoimintaketjusta ja jatketaan luvitustyötä.
– Esimerkiksi RH-Harvesting Oy Paraisilta on rakentanut ruokojen leikkaamiseen lautan, joka leikkaa, murskaa ja paalaa ruo’on. Se voi kuljettaa jopa 100 tonnia biomassaa, eli noin 10 hehtaarin ruovikot kerralla. Sen suhteen on suuret odotukset, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu, sillä niin isolla aluksella ei pääse esimerkiksi mataliin rantavesiin, kertoo Kääriä.
Paraisten Kaukolämpö ja Finnsementti aikovat kokeilla järviruokoa biopolttoaineena. Kiteen Mato ja Multa on perustanut uuden toimipisteen Naantaliin, jossa se kehittää ruokomassasta ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn sellaista tuotetta, joka voisi korvata turpeen. Pari yritystä lähtee selvittämään ruo’on soveltuvuutta rehuksi ja kuivikkeeksi. Yksi yritys taas kehittelee toimivaa ratkaisua merikuljetuksiin.
– Yksi vielä tutkimaton polku on biohiilituotanto. Jos ruoko jalostettaisiin pyrolyysin avulla biohiileksi, ruokojen hiili pysyisi luonnonkierrosta poissa satoja vuosia. Siitä tulisi ehkäpä hyvä ilmastokompensaatio. Biohiiltä taas voidaan käyttää esimerkiksi veden puhdistamiseen tai viherrakentamiseen. Tästä aiheesta on syksyllä valmistumassa opinnäytetyö, sanoo Kääriä.
Järviruoko käy myös muun muassa paperinvalmistukseen ja Kiinassa onkin toiminnassa paperitehdas, joka käyttää järviruokoa raaka-aineenaan.
Ruovikoiden keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Omasta rannastaan ruovikkoa saa niittää, jos työ on pienimuotoista. Laajamittaiseen leikkuuseen tarvitaan lupa vesialueen omistajalta ja ennen leikkuuta on tehtävä leikkuuilmoitus paikalliseen ELY-keskukseen.
Varsinais-Suomen Liitto on puolestaan myöntänyt 70 prosentin tuen 95 000 euron hankkeeseen, jossa selvitetään ruovikoiden määrää. Vuonna 2006 ruovikoista tehtiin kartoitus, jossa todettiin, että Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikkoa. Sen jälkeen asiaa ei ole selvitetty, mutta pian saadaan ajantasaista tietoa.
– Olemme leikanneet näytteitä, joiden perusteella tiedetään, kuinka paljon neliössä järviruokoa on biomassaa. Dronekuvista ja satelliittikuvista taas arvioidaan hehtaarimääriä. Esimerkiksi Tammiluodon Viinitilan rannassa tiedetään, että järviruokoa on hehtaarilla noin 10 tonnia, kertoo Kääriä.
Uusissa hankkeissa omavastuuosuudet ovat niin isoja, että myös hankkeen rahoittajia on pitänyt kerätä paljon. Mukaan on lähtenyt useita yrityksiä, Saaristomeren Suojelurahasto sekä Turun, Paraisten, Kaarinan ja Naantalin kaupungit sekä Turun ammattikorkeakoulu.
– Kaikki osapuolet ovat tässä täysillä mukana ja todella innoissaan, Kääriä kiittelee.
Vaikka ruovikoiden leikkaamisella on paljon myönteisiä ympäristövaikutuksia, sen varaan ei Saaristomeren pelastamista voi laskea. “Jos Saaristomeri halutaan kuntoon, niin pelloille pitää alkaa levittää rakennekalkkia ja kipsiä”, toteaa Kääriä.
Vanha idea, uudet tekniikat
Ruovikoiden runsastumisen taustalla on ennen kaikkea vesistöjen nopea rehevöitymiskehitys. Muita syitä on muun muassa laidunnuksen ja niiton loppuminen.
– 50–60-luvulla ruovikoita oli vielä aika vähän. Silloin saaristossa ruokoa hyödynnettiin karjan rehuna. Siitä vähän kilpailtiinkin naapureiden kanssa, kuka saa minäkin vuonna leikata parhaat kasvustot, Kääriä tietää.
Englannissa, Hollannissa ja Tanskassa suositut ruokokatot ovat nekin jo vanha idea, ja tällä hetkellä ruo’osta saisikin parhaan hinnan juuri kattorakentamisen raaka-aineena. Eräässä aikaisemmassa hankkeessa löydettiin vanha ammattirakentajien RT-kortti, joka päivitettiin uuteen uskoon, joten rakennustietokantakortistosta löytyy nyt ohjeet, jos ruokokaton tekeminen kiinnostaa.
Järviruo’on poisto Saaristomereltä -Leader-hankkeen tuloksia esitellään Paraisten kaupungintalolla tiistaina 21. syyskuuta. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta 20.9. mennessä!
Vain harvat vesilinnut pystyvät pesimään umpiruovikossa. Lintujen pesintää pystyy edistämään järviruokojen mosaiikkimaisella leikkuulla. Ruovikoiden leikkaaminen parantaa kalojenkin olosuhteita. Kuvassa ruovikon edustalla päivää paistattelee salakkaparvi.
Kun kunnanvaltuustot syksyllä vaihtuvat, vaihtuu myös Varsinais-Suomen liiton saaristotoimikunnan kokoonpano. Nyt on aika katsoa, mitä tällä kaudella on saatu aikaan! Saaristotoimikunnan puheenjohtaja Heidi Loukiainen listaa viisi tärkeintä asiaa, joihin on yritetty vaikuttaa.
Pian päättyvällä valtuustokaudella Varsinais-Suomen saaristotoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Kemiönsaarella asuva Heidi Loukiainen. Toimikunnan tehtävä on huolehtia siitä, että saariston etu huomioidaan päätöksenteossa. Tavoitteena on näin parantaa saariston elinvoimaisuutta – asumisen ja yrittämisen mahdollisuuksia sekä ympäristön kestävyyttä.
Puheenjohtajan mukaan toimikunnan agendalla on kuluvalla kaudella ollut ennen kaikkea viisi asiaa: liikkumisen helpottaminen, tietoliikenneyhteyksien parantaminen, saaristossa asumisen ja sinne muuttamisen helpottaminen, kyläkoulujen puolesta puhuminen ja yrittäjyyden edistäminen.
LIIKENNEYHTEYDET on selkeä ykköskysymys.
– Olemme ottaneet kantaa liikenneyhteyksien parantamisen puolesta, esimerkiksi laituriasiat ja lauttaliikenne on ollut tapetilla. Kaikissa asutuissa saarissa täytyy olla liikennöinnissä tietty taso, jotta asukkaat pystyvät käymään töissä ja muilla asioilla, Loukiainen linjaa.
Hän toivoisi saaristoon lauttaliikenneyhteyksien lisäksi myös kevyempiä vaihtoehtoja, kuten toimivia taksiveneratkaisuja. Sellaisia varten on jo olemassa verkkoalustoja, mutta yrittäjiä kaivataan!
TIETOLIIKENNEYHTEYKSIEN puutteitakin on nostettu koronan myötä entistä enemmän esiin, kun ihmiset ovat alkaneet tehdä etätöitä loma-asunnoilta käsin.
– Onneksi niihin on nyt mahdollista hakea rahoitusta, Loukiainen toteaa viitaten maaseudun elpymisvaroihin, joista Suomi on varannut 16 miljoonaa laajakaistahankkeiden tukemiseen.
ASUMISEN MAHDOLLISUUDETLoukiainen nostaa esiin kolmantena. Varsinais-Suomen saaristoon kaivataan nyt kipeästi vuokra-asuntoja.
– Vuokratarjontaa tarvitaan ylipäätään lisää, mutta erityisesti saaristokuntien kannattaisi satsata pieniin vuokrataloihin, joissa on oma piha. Sellaisia saaristosta etsitään koko ajan! Moni haluaisi kokeilla asumista saaristossa, mutta ei uskalla ostaa taloa ennen kuin on saanut kokeilla, miten elämä saaristossa sujuu. Ja oman kodin rakentaminenkin on helpompaa, jos voi asua vuokralla rakentamisen ajan. Aina kun saaristoon on saatu vuokra-asuntoja, ne ovat heti täyttyneet, Loukiainen avaa.
Saariston asumispolitiikkaan liittyy vahvasti myös vapaa-ajan asukkaat, jotka ovat yksi saariston elinvoimaisuuden tukipilareista. Saaristokunnissa on vaihtelevia käytäntöjä sen suhteen, voiko vapaa-ajan asuntoja muuttaa vakituisiksi asunnoiksi ja millaisin perustein. Lisäksi keskustelussa on ollut kaksoiskuntalaisuuden kysymykset.
– Kaksoiskuntalaisuus on aika monitahoinen kysymys, johon liittyy verovarojen jakaminen kahden kunnan välillä, mutta myös se, että asukkailla tulisi olla vaikutusmahdollisuus molemmissa kunnissa. En kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Sitä kannattaisi testata jollain mallilla, jotta saadaan lisää tietoa aiheesta, Loukiainen kommentoi.
KOULUT ovat yksi saaristossa asumisen edellytys. Saaristossa jokainen koulu kamppailee sen kanssa, miten lapset riittävät. Paljon kouluja on lakkautettu, mikä on hankaloittanut saaristoon muuttamista entisestään. Tällä hetkellä monien saariston lasten koulumatka-ajat hipovat lähellä kahta tuntia.
– Jos liikenneyhteydet olisivat kunnossa, koulukyydit pystyttäisiin järjestämään järkevästi, summaa Loukiainen.
Hän toivoisi, että saaristossa selvitettäisi paremmin myös etäopetuksen mahdollisuuksia.
– Korona tarjosi kouluille pakollisen ihmiskokeen, josta saatiin paljon dataa ja infoa siitä, mihin meidän koululaitos oikeasti taipuu. Etäopetuksen mahdollisuuksia kannattaisi hyödyntää saaristossa myös jatkossa. Tähänkin kannattaisi tehdä kokeilu, jotta saisimme tietää enemmän etäopetuksen vaikutuksista, Loukiainen ehdottaa.
Loukiainen uskoo, että kaksikielisyys voisi olla pienten saaristokoulujen pelastava tekijä. Kaksikielinen koulu voi olla monelle perheelle ratkaiseva tekijä vakituista asuinpaikkaa etsiessä.
– Kaksikielisyys on valtava rikkaus, jota saaristossa kannattaisi paremmin hyödyntää ja markkinoida, muistuttaa Loukiainen.
YRITTÄJYYDEN suhteen suurimmat haasteet ovat ne samat tutut: puutteet liikenneyhteyksissä ja tietoliikenteessä. Saaristossa yrittäminen on suurimmaksi osaksi sesonkiluonteista. Esimerkiksi Saariston rengastien lauttayhteydet jäävät syksyn tullen tauolle, mikä vaikuttaa paljon matkailuun.
– Nykyään ihmisten mökit ovat hyvin pitkälti sellaisia, joissa voi asua ympäri vuoden, joten suurin este on liikkuminen. Sesongin pidentämiseksi on tehty saaristossa töitä pitkään, Loukiainen kertoo.
Heidi Loukiainen. Kuva: Johanna Hento, Mainossatama.
Työ näkyväksi!
Saaristotoimikunta on tällä kaudella panostanut myös oman työnsä näkyväksi tekemiseen, jotta ihmiset saaristossa osaavat tarvittaessa pyytää toimikunnan apua.
– Saariston asukkaat voivat olla yhteydessä Varsinais-Suomen liiton saaristo- ja maaseutuasiamies Sami Heinoseen, joka tuo asiat saaristotoimikunnan käsittelyyn. Vastaavasti me olemme kutsuneet säännöllisesti saariston asukkaita briiffaamaan saaristotoimikuntaa, jotta olemme saaneet asukkaiden näkökulman esiin kannanotoissa, Loukiainen kertoo toimikunnan työskentelystä.
Saaristotoimikunnan työn näkyvyyttä on parannettu muun muassa järjestämällä webinaareja saariston ajankohtaisista asioista.
Paikalliset ja kansalliset tavoitteet
Saaristotoimikunnan tehtävänä on käsitellä Varsinais-Suomen maakuntaohjelmaa täydentävän erillisen saaristo-ohjelman mukaisesti asioita, jotka koskevat toimialueen tulevaisuusstrategiaa, tulevaisuuden kehittämistoimenpiteiden linjauksia ja painotuksia ja kehittämisen voimavaroja, sekä toimia Varsinais-Suomen saaristoalueen edunvalvojana ja yhteistyön koordinoijana.
Saaristotoimikunta edistää siis paikallisen saariston asioita, mutta tekee myös tiivistä yhteistyötä valtakunnallisen saaristoasiain neuvottelukunnan (SANK) kanssa. SANK toteuttaa kansallista saaristo-ohjelmaa, johon kuuluu Saaristomeren alueen lisäksi esimerkiksi Saimaan saaristo. SANK seuraa myös saaristolain toteutumista.
Heidi Loukiaisen oma työ saaristotoimikunnassa päättyy tähän vuoteen.
– Tämä on ollut mielenkiintoinen näköalapaikka saariston asioihin. Kiinnostukseni saariston kehittämistä kohtaan alkoi 20 vuotta sitten, kun muutin Kemiönsaarelle. Nyt olen kuitenkin muuttamassa pois, sillä minut valittiin keväällä Etelä-Savon Yrittäjien aluejohtajaksi, Loukiainen kertoo.
Hän on ehtinyt Varsinais-Suomessa asuessaan toimia muun muassa Kemiönsaaren Yrittäjien puheenjohtajana sekä Varsinais-Suomen Yrittäjien ja Suomen Yrittäjien luottamustehtävissä. Työuralla hän on keskittynyt elinvoimakysymyksiin.
Neuvottelut uuden saaristotoimikunnan kokoonpanosta ovat parhaillaan käynnissä.
Varsinais-Suomi on täynnä mielenkiintoisia matkailukohteita! Moni tuntee muun muassa Turun Aurajokirannan, Naantalin Muumimaailman, Paraisten saariston, Liedon Zoolandian ja maakunnan upeat kansallispuistot. Mutta lisäksi täältä löytyy pilvin pimein muutakin nähtävää ja koettavaa! Varsinais-Suomen maaseutu on ripoteltu täyteen matkailuhelmiä, joita esitellään juuri päivitetyllä Tee se Suomessa -sivustolla.
Valtakunnallinen matkailusivusto Tee se Suomessa on päivitetty kesään 2021. Varsinais-Suomen omalla sivulla esitellään kolmisenkymmentä matkailuvinkkiä maaseudun sydämestä. Mukana on muun muassa kahviloita, tunnelmallisia maaseutumajoituksia, luontopolkuja ja kulttuurikohteita. Varsinais-Suomi on sellainen ruoka-aitta, että ravintoloille ja lähiruokaelämyksille kannattaa varata kunnolla aikaa. Erityisen houkutteleva maakunta on pyörämatkailijoille ja veneilijöille!
Tee se Saaristomeren aalloilla!
Varsinais-Suomen maaseutu on tunnettu kauniista saaristostaan ja mukana listalla onkin monia merellisiä kohteita. Nauvon vierasvenesatama on valittu tänä vuonna Suomen parhaaksi vierasvenesatamaksi. Eteläisellä Saaristomerellä suojaisessa lahdessa palveleva vierasvenelaituri ja kahvilaravintola Bodö on myös tunnelmallinen kohde, jonka erikoisuutena on mahdollisuus elämysyöpymiselle TENTSILE-puumajoituksessa! Kesätekemistä haluavat voivat vuokrata kanootin tai SUP-laudat ja lähteä vesille. Taivassalossa Helsinginranta kerää ihmisiä yhteen uimaan, saunomaan, grillaamaan tai vaikka muinaistulien yötä viettämään. Yleinen saunavuoro on keskiviikkoisin. Muina päivinä sauna on vuokrattavissa yksityiskäyttöön. Oman säväyksensä uintiretkeen tuo Helsinrinrannan louhoshistoriasta kertova 700-metrinen Louhospolku. Uudessakaupungissa kappale Suomen kauneinta saaristoa on ulottuvillasi ilman venettä tai huolta lautta-aikatauluista. 50 kilometrin mittainen Velhoveden reitti kutsuu kutsuu nimittäin aktiivilomailijoita pyöräilemään!
Varsinais-Suomessa riittää upeita saaristokohteita!
Tee se siellä, missä historia havisee!
Myös historia on Varsinais-Suomessa ainutlaatuinen. Jos Turun linna ja tuomiokirkko on jo koluttu, katseen voi suunnata maaseudun historiaan: esimerkiksi Liedon Vanhalinnaan, Nautelankosken museolle, Laitilaan Untamalan raittikylään tai Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Kuusiston saari on muuttunut paljon siitä, kun piispa Maunu I asutti piispanlinnaa saaren kärjessä 1290-luvun lopulla. Tuolloin linna sijaitsi vielä omalla saarellaan, joka on maankohoamisen myötä hiljalleen kuroutunut kiinni pääsaareen. Nykyisin Kuusisto on merkittävä lintukohde ja alueella viihtyvät myös monet lepakkolajit. Raunioilla on wc ja tulentekopaikka sekä opasteet omatoimista tutustumista varten – ja laiturilta pääsee pulahtamaan mereen. Taiteenystävien kannattaa pysähtyä matkan varrella Kuusiston Taidekartanolle, jossa on vaihtuvia aikalaistaiteen näyttelyitä sekä Villikahvila.
Varsinais-Suomen ainutlaatuinen historia herää eloon matkailukohteissa!
Maaliskuussa julkaistut Lounaisrannikon uudet teemareitit houkuttelevat kävijöitä saaristoon myös viileinä vuodenaikoina. Syksyyn, talveen ja kevääseen painottuvat reitit on suunniteltu yhdessä alueen yrittäjien kanssa, ja ne pyrkivät vastaamaan mahdollisimman monen kohderyhmän tarpeisiin. Coastal Bootcamp -hankkeessa toteutetut reitit sijoittuvat Salon, Kemiönsaaren ja Paraisten kuntien alueelle ja Teijon sekä Saaristomeren kansallispuistoihin.
Lounaisrannikon suosituimmat kohteet kuhisevat turisteja eritoten kesäisin, mutta rannikolla riittää nähtävää myös kesäsesongin ulkopuolella. Metsähallituksen, Kemiönsaaren, Paraisten ja Salon yhteisessä Coastal Bootcamp -hankkeessa tuotettiin rannikolle viisi uutta teemareittiä, joilla turisteja pyritään houkuttelemaan saaristoon myös keväällä, syksyllä ja talvella. – Reittien on tarkoitus toimia inspiraation lähteenä matkailijoille. Olen huomannut, että monet ovat reittien myötä innostuneet suunnittelemaan matkoja saaristoon myös kesän ulkopuolella, kertoo Sanna-Mari Kunttu, joka on ollut vastuussa Kemiönsaaren kunnan alueella sijaitsevien reittien suunnittelusta. Hankkeella on pyritty tukemaan erityisesti pienten matkailualan yritysten kasvua, lisäämään alueen kuntien ja kansallispuistojen elämyspotentiaalia ja edistämään matkailualan kestävää kehitystä. Sanna-Mari Kuntun mukaan yrittäjät haluttiin saada hankkeeseen mukaan alusta saakka. – Pidimme kolme työpajaa, joissa saimme yrittäjiltä ideoita reittien suunnitteluun. Reunaehdoiksi kerroimme, että reittien tulee olla suurimmaksi osaksi epäkaupallisia ja niiden pitäisi keskittyä viileisiin vuodenaikoihin. Kaikki hankkeessa mukana olevat kunnat tuli myös huomioida reittien suunnittelussa, kertoo Kunttu. Yrittäjille on myös pidetty kursseja ja järjestetty opintomatkoja eri kohteisiin. Yrityksiä on lisäksi kehotettu panostamaan kestävään matkailuun muun muassa hankkimalla kestävän matkailun sertifikaatteja. Teemareitit hyödyttävätkin ensisijaisesti matkailu- ja ravintolapalveluiden tarjoajia, sillä ne tuovat alueelle paljon uusia kävijöitä. – Yrittäjiä on nostettu paljon reiteissä esiin, ja he voivat myös puolestaan hyödyntää reittejä omassa markkinoinnissaan. Tarkoituksena olisi vielä kehittää toimintaa siten, että palveluita tuotteistettaisiin entistä enemmän reittien ympärille, kertoo Kunttu.
Hanke on Euroopan unionin maaseuturahaston rahoittama yhteistyö- ja kehittämisprojekti, jota hallinnoi Yrityssalo, ja jonka osatoteuttajina ovat Metsähallitus, Kemiönsaaren kunta ja Paraisten kaupunki.
Eräoppaaksi opiskeleva Sanna-Mari Kunttu on ollut mukana useassa saariston luontopolkuhankkeessa.
Reittejä kaikille kohderyhmille Elämysreittejä on yhteensä viisi, ja ne on suunniteltu erilaisiksi eri kohderyhmiä silmällä pitäen. Osaa reiteistä voi kulkea vesitse, osaa taas maata pitkin. Osa niistä painottuu luontomatkailuun, osa taas saariston kulttuurikohteisiin. Jokaista reittiä kuitenkin yhdistää yksi tietty teema.
– Ideoita tuli palavereissa vaikka millä mitalla, ja niitä jouduttiin yhdistelemään paljon. Lopulta päädyimme viiteen eri teemareittiin, kertoo Sanna-Mari Kunttu. Talviaikaan painottuvalla Hiljaisuuden tähtipaikat -reitillä kävijät pääsevät nauttimaan saariston ainutlaatuisesta hiljaisuudesta ja pimeydestä. Rannikolla ollaan suurimmaksi osaksi valosaasteen ulottumattomissa, joten reitillä on oivat mahdollisuudet myös tähtien katseluun. Upeisiin saaristomaisemiin taas pääsee Saarihyppelyt Saaristomerellä -reitillä. Reitin voi suunnitella itselleen sopivaksi, sillä valita voi kymmenistä saarista, joiden välillä pääsee kulkemaan kätevästi yhteysaluksilla. Reitillä voi matkailla vuoden ympäri, mutta Kuntun mukaan matkaan kannattaa lähteä erityisesti keväällä. – Saarihyppelyt Saaristomerellä -reitti on parhaimmillaan keväällä, kun luonto alkaa heräilemään saaristossa, tarkentaa Kunttu. Rannikon uniikit kylät -kierros puolestaan sukeltaa rannikon kahdeksaan kylään, jossa kävijä pääsee nauttimaan niiden monipuolisesta historiasta ja elävästä kyläkulttuurista. Reittiin kuuluu sekä ruukkikyliä että kalastajakyliä, joissa voi käydä niin ikään vuoden ympäri. Vesillä liikkujille suunnattu Merikotkan kierros taas keskittyy pääosin lämpimämpiin vuodenaikoihin. Se kulkee Suomen suurimman mereisen saaren, Kemiönsaaren kunnan pääsaaren, ympäri. – Merikotkan kierroksen voi tehdä valintansa mukaan moottori- tai purjeveneellä, kajakilla tai sup-laudalla meloen tai vaikka soutaen. Reitti on yhteensä 150 kilometriä pitkä, mutta matkan varrelta löytyy yöpymispaikkoja ja pieniä kyliä, joissa voi piipahtaa, kertoo Sanna-Mari Kunttu. Syksyyn keskittyvällä Väriterapiaa-reitillä pääsee ihailemaan ruskan hehkuvia värejä sekä kansallispuistoissa että saariston uniikeissa kulttuurimiljöissä. Muun muassa Dragsfjärdissä sijaitseva Söderlångvikin kartano on osa Väriterapiaa-reittiä. – Saariston ruska ei ole vielä valitettavasti suomalaisten keskuudessa kovin tunnettu. Rannikkoseudun kulttuuriympäristöissä on kuitenkin runsaasti jaloja lehtipuita, jotka puhkeavat väriloistoon lokakuun alussa, mikä on näkemisen arvoista, kertoo Kunttu.
Syksyn upeasta väriloistosta pääsee nauttimaan muun muassa Taalintehtaan historiallisessa tehdasmiljöössä. Kuva: Visit Kemiönsaari.
Reitteihin voi tutustua virtuaalisesti netissä Jokaisesta viidestä elämysreitistä on tehty kuvaa ja videota yhdistelevät virtuaaliset tarinakartat, joiden avulla kävijät pääsevät tutustumaan reitteihin etukäteen. Oppaista on saatavilla myös PDF-versiot, jotka matkailija voi halutessaan tulostaa matkalle mukaan. Kaikki oppaat on kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, jotta reitit olisivat mahdollisimman monen kohderyhmän saavutettavissa. – Reitit eivät seuraa teitä tai polkuja, vaan niihin on pikemminkin koottu yhteen erilaisia käymisen arvoisia paikkoja. Siksi halusimme tehdä verkkoon visuaaliset oppaat reiteistä, tarkentaa Kunttu. Vaikka reitit julkaistiin vasta kevään alussa, ovat jo esimerkiksi alueen sup-lautailijat innostuneet Merikotkan kierroksesta. Kunttu toteaakin, että kohderyhmien on helpompi löytää saariston matkailukohteet, jos ne niputetaan yksittäisten teemojen alle. – Reittien varrella on hienoja paikkoja, jotka eivät välttämättä nouse esiin yksittäisinä kohteina. Kun useita kohteita liitetään osaksi teemareittiä, tulee reitistä itsestään suosittu matkakohde. Kokonaisuus on siis yksittäisiä kohteita houkuttelevampi, päättää Kunttu.
Merikotkan kierros vie kävijän saaristomeren monipuolisiin luontokohteisiin. Sen voi kiertää valintansa mukaan vaikka purjeveneellä tai SUP-laudalla. Kuva: Sanna-Mari Kunttu.Söderlångvikin kartanon lähistöllä sijaitseva laavu on yksi reitteihin kuuluvista hiljaisuuden tähtipaikoista. Kohde on parhaimmillaan talvella. Kuva: Sanna-Mari Kunttu.Söderlångvikin kartanolla kasvaa paljon vaahteroita, joten se toimii syksyllä mainiona väriterapiakohteena. Se on myös Merikotkan kierroksen varrella, joten sinne voi poiketa vaikka kahville omalla kajakilla.
Nauvoon rakennettiin kesäksi 2020 uusi vierasvenesatama. Jo entuudestaan koko Saaristomeren suosituimpaan satamaan rantautui ennätysmäärä kävijöitä ihastelemaan lopputulosta: uusia laitureita ja rantamuuria sekä kelluvaa satamakonttoria. Yöpymisiä oli jopa 35 % enemmän kuin vuonna 2019.
Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin miljoonan euron remontti. Varsinais-Suomen Ely-keskus rahoitti hanketta 700 000 eurolla maaseutuohjelmasta. Loput 300 000 euroa budjetista maksoi hankkeen toteuttaja eli Paraisten kaupunki.
Lisäksi satamaisäntä Tero Sintonen osallistui sataman kehittämiseen omalla panoksellaan, eli tekemällä uuden kelluvan satamakonttorin, joka on kerännyt koko kesän positiivista palautetta tyylikkyytensä vuoksi. Lisäksi Ely-keskus uusi myös yhteysaluslaituria.
– Nauvon vierasvenesatama on meidän koko kaupungin ykkösmatkailuvaltti, kehuu elinkeinopäällikkö Tomas Eklund.
Investoinnista oli matkailulle selkeä hyöty. Tänä vuonna vierasvenesatamassa oli kesän aikana yöpymisiä 9 300. Vuoden 2019 kesänä yöpymisiä oli 6 855 ja vuoden 2018 kesänä 6 500. Lisäksi satama-alueen palveluista nauttivat toki muutkin kuin veneilijät. Rannan ravintoloihin ja markkinahumuun tullaan myös Nauvon kesämökeiltä sekä kauempaa autoilla, pyörillä sekä joukkoliikenteen avulla. Yhteensä Nauvossa käy tavallisena kesänä yli 120 000 matkailijaa.
Helsinkiläiset Henrik (13), Anna (11) ja heidän äitinsä Satu Sjöman mökkeilevät Nauvossa ja käyvät aina kauppareissun yhteydessä pyörähtämässä myös satamassa. Erityisesti jäätelökioski ja savukala houkuttelevat paikalle. Heidän mielestään vierasvenesataman helmi on nykyään kelluva satamakonttori.Miljoonan euron investoinnista 70 % tuli Varsinais-Suomen Ely-keskukselta.
– Päälaituri oli osin erittäin huonokuntoinen ja jopa vaarallinen. Sitä oli vuosien varrella korjattu moneen kertaan. Joku osa oli 50 vuotta vanha, muut uudempia. Samalla rantamuuri oli alkanut pettää. Hiekka pääsi valumaan rannalta suoraan mereen ja ihmisten oli vaarallista kävellä siinä, Eklund taustoittaa.
Hankkeeseen kuului vanhojen laitureiden purku – myös betonilaiturin, joka esti veden virtaamista ja vaikutti siten rantaveden laatuun. Lisäksi rakennettiin uudet laiturit ja rantamuuri, josta tulikin monen mielestä koko sataman vetonaula. Iso osa budjetista upposi myös ruoppaukseen. Nyt satamaan pääsee turvallisemmin myös isommilla veneillä.
– Turvallisuuteen panostettiin myös lisäämällä aisapaikkoja, joita aloittelevienkin veneilijöiden on helppo käyttää. Ja uudet mobiilipalvelutkin ovat saaneet kiitosta helppokäyttöisyydestään, kertoo Eklund.
Pääkaupunkiseudulta tulleet Tara Roisko ja Hannu Vaarama ovat käyneet Nauvossa monta kertaa. Uusittua satamaa he kehuvat kauniiksi ja symmetriseksi. Kehuja saavat myös kukkaistutukset ja kivet, joilla on saatu uutta ilmettä ja viihtyisyyttä. “Ei missään muualla Suomessa ole näin hyvää satamaa!” he toteavat.Esa Ruotsalainen ja Maija Strandström sanovat itseään Nauvon vierasvenesataman epävirallisiksi rantavahdeiksi. He mökkeilevät sataman vieressä ja tulevat kävelylle lähes joka päivä. Erityisen mielissään he ovat uudesta rantamuurista, jolla kelpaa istuskella ja nauttia merimaisemista. Pariskunta viihtyy Nauvossa ympäri vuoden ja kiittelee erityisesti Nauvon kulttuuritarjontaa.Uusitulla rantamuurilla on turvallista ja viihtyisää.
60-luvulta nykypäivään
Nauvon vierasvenesatamaa on kehitetty Tomas Eklundin mukaan jo 60-luvusta asti. Nykyisin veneilijöillä on siellä hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula. Lisäksi rannassa on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, ruokakauppa, paljon myyntipisteitä, turisti-info, keskiaikainen kivikirkko ja yhteysalusten laituri. Kaikki palvelut ovat pienellä alueella, ja siksi Nauvo on jo pitkään ollut suosittu matkailukohde veneilijöiden lisäksi myös pyöräilijöiden ja autoilla matkustavien keskuudessa.
– Sesongin aikana parkkitilaa on aina liian vähän. Suurin tarve olisi matkailuautojen omalle alueelle. Niitä on nykyisin todella paljon, eikä leirintäalueita ole Paraisten jälkeen kuin vasta Houtskarissa. Ei Nauvoon ehkä leirintäaluetta tarvita, mutta jonkinlainen alue matkailuautoille, Eklund punnitsee.
Muutenkin hän toivoisi, että satama-aluetta voitaisi laajentaa tulevaisuudessa.
– Myyjät ovat nyt mökeissä, joita toivotaan koko ajan lisää. Tulijoita olisi aina enemmän kuin on mahdollisuus ottaa, hän kertoo.
Nauvon vierasvenesatamassa on hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula.Nauvon vierasvenesatamassa on myös yhteysaluslaituri, jolta pääsee lähtemään Seiliin, Ahvensaarelle tai Houtsalaan.Kun vierasvenesataman vanha laituri purettiin, uudempia osia pystyttiin vielä hyödyntämään uimarannan puolella eli kuvassa etualalla olevan Nauvon purjehdusseuran (Nagu Segelsällskap, NSS) laiturissa.
Kemiönsaarelainen matkailuyritys Natureffect tarjoaa elämyksellistä luontomajoitusta ja matkailupalveluita Saaristomeren alueella. Asiakkailla on muun muassa mahdollisuus yöpyä puihin kiinnitettävissä teltoissa ja osallistua opastetuille retkille. Yrityksen perusarvona on elämyksellisyyden lisäksi myös ympäristövastuullisuus, mikä näkyy vahvasti sen toiminnassa.
Saaristomerellä päivät voi viettää luontopoluilla seikkaillen tai merellä meloen, mutta yöt nukutaan tukevasti pari metriä maanpinnan yläpuolella. Ville Laitisen vuonna 2018 perustama yritys Natureffect tarjoaa asiakkailleen majoitusta leijuvissa Tentsile-teltoissa ja matkailupalveluita laidasta laitaan. Yritys sijaitsee Taalintehtaalla, jonne alun perin Vaasasta kotoisin oleva Laitinen muutti muutama vuosi sitten asuttuaan jonkin aikaa sekä Helsingissä että Turussa. Hän kokee, että kaupungista saaristoon muuttanut perhe otettiin paikallisten avarakatseisuuden vuoksi hyvin vastaan. – Täällä on totuttu aina ottamaan tulijoita vastaan, koska rautaruukille on saapunut työntekijöitä muualta. Siksi meidätkin otettiin lämmöllä vastaan, kun aikanaan tänne muutimme, kertoo Laitinen. Koulutukseltaan Laitinen on luonto-opas ja luonnontieteiden kandidaatti, joten myös oman luontomatkailuyrityksen perustaminen tuntui luontevalta. Hänellä on tällä hetkellä kädet täynnä töitä, sillä yrityksen lisäksi hän työskentelee toiminnanjohtajana Norpas ry:ssä, joka järjestää Taalintehtaalla muun muassa samannimistä festivaalia. – Yrityksen toiminta on viime vuosien aikana kasvanut eli sen parissa riittäisi työtä enemmän kuin ehdin tekemään. Haluaisinkin tulevaisuudessa työllistää esimerkiksi paikallisia nuoria luontomatkailun ja ympäristökasvatuksen pariin, kertoo Laitinen. Yritys sai ensimmäisenä toimintavuotenaan I samma båt – Samassa veneessä ry:n Leader-tukea, jolla yrityksen alkuhankintoja tehtiin. Lisäksi Laitinen ja muut alueen yrittäjät saavat hyödyntää Leader-tuella tehtyjä matkailumateriaaleja ja useita alueella sijaitsevia luontopolkuja.
Laitinen osoittaa Pientä Masuunijärveä, joka oli Suuren Masuunijärven kanssa ratkaisevassa roolissa siinä, että Taalintehtaalle ylipäätään tuli tehdas aikoinaan. Järvestä saatiin vesivoimaa teräksen tuotantoon.
Päätuotteena leijuva teltta Taalintehdas on yksi Natureffectin neljästä telttamajoituskohteesta. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Taalintehtaan keskustasta sijaitsevan Suuren Masuunijärven rannalle Laitinen pystyttää kesäisin yleensä kolmesta viiteen telttaa. – Maisemat ovat tosi hienot, sillä valitsemani telttapaikat yleensä sijaisevat vesistön äärellä. Täällä Taalintehtaalla teltat pystytetään järven rannalle, kun taas Kasnäsissa ja Rosalassa teltat sijaisevat meren rannalla. Kansallispuiston alueella sijaitsevaa Högsåran telttapaikkaa käytetään vain erityistilanteissa, kertoo Laitinen. Teltat kiinnitetään halutulle korkeudelle kolmeen puuhun, jotka sijaitsevat vähintään neljän metrin etäisyydellä toisistaan. Lisäksi Laitinen kiinnittää teltan alapuolelle toisen tason oleskelutilaksi. Sen päältä pääsee myös kiipeämään sisälle telttaan, jonka pohjassa oviaukko sijaitsee. Teltat ovat myös täysin vedenpitäviä eli majoittua voi säällä kuin säällä.
– Kovissakaan ukkosmyrskyissä ei ole teltasta vesi tullut läpi, kertoo Laitinen. Joskus teltta voidaan myös kiinnittää istumakorkeudelle sellaisia asiakkaita varten, jotka eivät pysty kiipeämään korkealle. Tällöin leijuva teltta voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin tavallinen maahan kiinnitettävä teltta, sillä sinne on usein helpompi päästä sisään. Leijuvan teltan voi myös pystyttää sellaiseen paikkaan, mihin tavallista telttaa ei voi laittaa, sillä maaston ei tarvitse olla tasaista.
Leijuvaan telttaan kuuluu myös alakerros, jonka päältä pääsee kiipeämään sisälle telttaan. Kuva: Teemu Saloriutta.
Pyörämatkailutrendi näkyy myös saaristossa Majoituksen yhteydessä asiakkaat usein myös vuokraavat Laitiselta polkupyöriä. Tällä hetkellä saatavilla on vain perinteisiä pyöriä, mutta tulevaisuudessa Laitinen haluaisi kehittää toimintaa hankkimalla vuokrattavaksi myös sähköpyöriä. – Pyörämatkailu on tällä hetkellä nosteessa, ja Keski-Euroopan pyörävillitys näkyy jo Suomessakin. Sähköpyöriä kysytään usein, mutta tällä hetkellä niitä ei ole valitettavasti varaa hankkia, kertoo Laitinen. Natureffectin palveluihin kuuluu pyörä- ja välinevuokrauksen lisäksi myös erilaiset opastukset ja retket. Suosituin kohteista on Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva puolustusvoimien linnakesaari Örö. – Örölle järjestämme päiväretkiä ja pyöräopastuksia. Asiakkaiden on mahdollista vuokrata siellä halutessaan kanootteja tai kajakkeja yhteistyöyrittäjien kautta. Tällöin myös melontaretket onnistuvat opastettuna, kertoo Laitinen. Natureffect järjestää toimintaa tarvittaessa myös työporukoille. Laitisen tarjoamaan pakettiin kuuluu majoitus leijuvissa teltoissa, ruokailut sekä erilaisia aktiviteetteja, kuten kiipeilyä tai vaellusta.
Natureffect tarjoaa majoitusta neljässä saariston kohteessa: Taalintehtaalla, Rosalassa, Högsårassa ja Kasnäsissä.
Arvoina elämyksellisyys ja ympäristöystävällisyys Matkailupalveluiden lisäksi Natureffect tekee ympäristöasioihin liittyvää konsultointia. Laitisen palkkaamat työntekijät antavat kiertotalous- ja jäteneuvontaa muun muassa kouluissa, ja sen lisäksi yritys tarjoaa ympäristöneuvontaa myös yrityksille ja kunnille. Ympäristöystävällisyys näkyy vahvasti myös Natureffectin tarjoamissa palveluissa. Teltat ja kaikki muut majoittumisessa käytettävät materiaalit hankitaan mahdollisimman kestävinä ja hyvälaatuisina. – Yritämme mennä kaikissa materiaalihankinnoissa ja palveluissa vastuullisuus edellä. Kertakäyttötavaraa emme missään nimessä hanki, korostaa Laitinen. Retkeilijää muistutetaan aina myös hänen omasta vastuustaan, joka on erittäin tärkeä osa kestävää luonnossa majoittumista. Asiakkaita varten on telttapaikoille laitettu esimerkiksi jäteastiat, jotta he pystyvät itse kierrättämään jätteensä. Ympäristövastuullisuuden lisäksi yritykselle tärkeää on elämyksellisyys. Yrityksen yhtenä päätarkoituksena onkin ollut alusta asti, että ympäristövastuullisuutta tuodaan ihmisten tietoisuuteen juuri elämysten kautta. Kun ihminen viettää aikaa ja majoittuu luonnossa, hän usein havahtuu siihen, että luontoa pitää suojella. – Kun luontosuhde syvenee, ihminen alkaa yleensä käyttäytymään ympäristövastuullisemmin, kertoo Laitinen. Leijuvat teltat tarjoavat uusia elämyksiä myös ulkoilmaelämään tottuneille. Vaikka ulkona yöpyminen olisi jo asiakkaille tuttua, ei heillä välttämättä ole kokemusta korkealla puussa nukkumisesta. Myös kohteet, joissa telttapaikat sijaitsevat ovat Laitisen mukaan hienoja ja säväyttäviä. – Saaristoluonto on hyvin monimuotoinen ja maisemat vaihtuvat pienelläkin alueella tiuhaan, kertoo Laitinen.
Leijuvassa teltassa majoittuminen tarjoaa uusia elämyksiä myös niille, joille perinteinen telttamajoitus on jo tuttua. Kuva: Ville Laitinen.
Kestävyyttä myös tulevaisuuden luontomatkailuun Tulevaisuudessa Laitinen haluaisi kehittää palveluistaan paketteja, joihin kuuluu majoituksen lisäksi myös opastukset ja ruokailut. Kemiönsaaren kunnalta vuokraamalleen maa-alueelle hän on lisäksi suunnitellut rakentavansa laavun ja tulentekopaikan, mikäli kunta antaa siihen luvan. Sille on tarvetta, sillä monet asiakkaista ovat kyselleet nimenomaan tulentekomahdollisuuden perään. Laitisen mukaan luontomatkailu ammattimaistuu saaristossa koko ajan. Tähän on vaikuttanut Suomen viimeisen alkuperäisen ruukin lopettaminen Taalintehtaalla vuonna 2012, minkä jälkeen matkailun arvo alueen elinkeinona ymmärrettiin ja siihen alettiin panostaa. Jo muutama vuosi sitten Laitisen ja muiden alueen luontomatkailutoimijoiden visiona olikin brändätä Saaristomeren alueesta Suomen kestävän luontomatkailun ykköskohde. Ehdotus ei saanut tuolloin vielä laajempaa kannatusta, vaan useimmat alueen matkailutoimijoista halusivat panostaa erityisesti ulkomaalaisten ryhmämatkoihin. Laitinen itse ei kuitenkaan ole halunnut markkinoida palveluitaan ulkomaille, sillä saariston kestävä luontomatkailu on vihdoin saanut ansaitsemaansa nostetta myös Suomen rajojen sisäpuolella. Syynä on myös toive siitä, ettei Suomeen matkustettaisi lentäen.
– Onhan se toki hienoa, jos myös ulkomaalaiset löytävät tänne. Markkinointia voisi kuitenkin alkaa tehdä sillä näkökulmalla, että kannustetaan vierailijoita tulemaan tänne nimenomaan maateitse, pohtii Laitinen lopuksi. Teksti: Nina Maunuaho Kuvat: Nina Maunuaho, Teemu Saloriutta ja Ville Laitinen
Ravintolayrittäjänä Jurmon saarella kannattaisi aina nukkua käsi ulkona ikkunasta. Jos on tuulinen aamu, voi kääntää kylkeä, jos taas on tyyni sää, kannattaa varautua siihen, että lounasaikaan nälkäisiä veneilijöitä riittää. Parhaillaan kotimajoitusta ja ruokaa tarjoavan Jurmo Innin pihapiiriin rakentuu uusi ruokasali, jolla vastataan ravintolapalveluiden kasvavaan kysyntään.
Paraisten kaupunkiin kuuluvalla Jurmon saarella asuu 10 ihmistä. Vapaa-ajan asukkaita on 60 ja lisäksi taianomaisella saarella käy vuosittain noin 20 000 vierailijaa. Se asettaa painetta pienen saaren ainoalle ravintolalle Jurmo Innille. Kauniina kesäpäivänä nälkäisiä turisteja voi helposti tulla toista sataa ja tähän mennessä yrittäjä Tiina Johansson on ruokkinut heidät oman kotinsa keittiössä ja terassilla.
Ensi kesänä kotimajoitusta ja ruokapalveluita tarjoavan Jurmo Innin asiakkaat pääsevät syömään uuteen ruokasaliin. Jurmo Innin päärakennuksen viereen rakentuu parhaillaan noin 30 hengen ruokailutila.
– Ruokailijoita tulee joka vuosi enemmän ja enemmän. Viime heinäkuussa meillä oli yli 1 000 syöjää, kertoo Tiina Johansson.
Jurmo Innillä on itsellään kahdeksan majoituspaikkaa, ja yhteensä saarella on noin 40 vuodepaikkaa. Lisäksi saarelta löytyy Metsähallituksen telttailualue ja myös monet veneilijät pysähtyvät syömään Jurmoon.
– Ja ryhmiä käy paljon. Erityisesti eläkeläiset ovat tärkeä ryhmä kotimaan matkailussa, Johansson lisää.
Kesällä Jurmo Innissä on seisova pöytä päivittäin kello 12–18. Aamiaista ja illallista saa tilauksesta. Seisovassa pöydässä on vaihtelevasti kotiruokaa, mutta esimerkiksi illalliseksi voi tilata perinteisen saaristolaispöydän. Ravintolassa on A-oikeudet.
Tiina Johansson vietti lapsuutensa kesät Jurmossa isovanhempiensa luona ja päätti jo silloin, että joskus tulee se aika, kun hänen ei enää tarvitse palata syksyn tullen mantereelle. Nyt hän on asunut Jurmossa vakituisesti 20 vuotta.
Investointitukea maaseuturahastosta
I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmä tukee Jurmo Innin investointia 35 prosentin osuudella. Silti rakennushanke on yrittäjältä iso ponnistus.
– Joidenkin arvioiden mukaan rakentaminen on saaressa 30 % kalliimpaa kuin mantereella, toisten arvioiden mukaan jopa 50 % kalliimpaa. Ja onhan se ihan selvä asia, kun matkat ovat pitkiä. Esimerkiksi sähköasentajaa tarvitaan vain parin tunnin ajan, mutta muutamassa eri vaiheessa, joten joka vaihetta varten pitää matkustaa, Johansson avaa saaristorakentamisen haasteita.
Tällä hetkellä Jurmoon kuljetaan M/S Baldurilla Nauvon vierasvenesatamasta ja matka kestää nelisen tuntia. Kesällä Jurmoon pääsee Pärnäisistä, jolloin matka taittuu hieman nopeammin.
Investointi parantaa kuitenkin koko saaren mahdollisuuksia ottaa turisteja vastaan. Satamassa on kesäisin kahvila ja ruokaa pystyy tekemään myös itse vuokramökeissä ja telttailualueen nuotiopaikalla, mutta yhä enemmän turistit haluavat istua valmiiseen pöytään.
Jurmo Innin nykyinen rakennus valmistui yhdeksän vuotta sitten, mutta jo sitä ennen Johanssonilla oli pienimuotoista yritystoimintaa. Nyt rakennuskanta laajenee uudella ruokasalilla.
Pienellä saarella mielenkiintoinen historia
Tasan 200 km päässä sekä Helsingistä että Tukholmasta sijaitseva Saaristomeren helmi houkuttelee turisteja ennen kaikkea mielenkiintoisen historiansa ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi. Tarinoiden mukaan Jurmo on aikanaan ollut merirosvojen pesäpaikka, minkä vuoksi Kustaa Vaasa määräsi koko saaren poltettavaksi 1500-luvulla. Tämän polton kerrotaan muokanneen maiseman sellaiseksi kuin se nyt on: avoimeksi ja karuksi. Saaressa vapaana laiduntava karja ja nykyään myös alpakat ovat jatkaneet maisemointityötä omalta osaltaan. Suurimmaksi osaksi maata peittää matala katajakasvusto ja kanervanummi, joiden lisäksi siellä on nykyisin myös istutettua mäntymetsää.
Jurmon saari kuuluu Salpausselän päätemoreeniin, mikä selittää pitkulaisen muodon. Saari myös kasvaa koko ajan, sillä se kohoaa merestä noin neljä senttiä vuodessa.
– Maisemien lisäksi täällä käydään paljon myös surffaamassa ja bongaamassa lintuja. Lintujen pesimisaikaan kesällä toinen puoli saaresta on suljettu. Ja on täällä myös 150 harvinaista kasvia. Lista niistä löytyy Metsähallituksen sivuilta, kertoo Johansson.
Uimaan pääsee molemmilla puolilla saarta: toisella puolella on hiekkaranta ja toisella kallioranta. Saunavuoron voi varata mökkejäkin vuokraavalta Klas Mattssonilta. Matkailukaudella satamassa oleva Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä.
Jurmon satama.Vuonna 1846 rakennettu kappeli on yksi Jurmon nähtävyyksistä. Pappi käy paikalla kerran vuodessa, mutta kyläläiset saattavat kokoontua kappeliin myös keskenään vaikkapa laulamaan joululauluja. Muita nähtävyyksiä ovat hautausmaa ja tuulimylly.Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä.Jurmon korkein kohta Kapellbacken yltää vain noin 17 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kapellbacken on vanha kappelin paikka. Saaresta löytyy myös toinen vanha kappelin paikka ja neljä muuta munkinkehää: kivikehää, joiden tarkoitusta ei tiedetä.Jurmon ainutlaatuinen luonto on herättänyt turistien mielenkiinnon.Tältä penkiltä näkee hyvin, kun hylkeet tulevat Jurmon edustalle.Yhteysalusliikenne Jurmoon alkoi vuonna 1964. Laivamatka on maksuton.Jurmo Innissä yövytään aidoissa saaristotunnelmissa ja käytetään ulkohuussia. Sähköt saatiin vuonna 1996, mutta edelleenkään saaressa ei koreilla puitteilla, minkä vuoksi myös hinnat ovat maltilliset. Varauskalenteri on täynnä aina monta kuukautta eteenpäin.
