parainen

Lämpö on saaristossa varhaisperunan viljelijöiden valttikortti

kirjoittaja
Pontus Franzén traktorin kyydissä.

 

Yli 70 % suomalaisesta varhaisperunasta viljellään Varsinais-Suomessa. Perinteisesti vuoden ensimmäiset pellolla viljellyt perunat tulevat saaristosta jo toukokuun puolella. 

Varhaisperunaa aletaan vuosittain nostaa säistä riippuen touko–kesäkuun vaihteessa. Ne, jotka pääsevät nostamaan perunaa ensimmäisinä, voivat saada tukkuhinnaksi kilosta jopa viisi euroa. Ensimmäisten nostojen jälkeen hinta putoaa joka päivä ja juhannusviikolla tukkuhinta on tuottajalle usein jo alle euron per kilo. 

– Saaristossa on sen verran lämpimämpää, että pääsemme yleensä istuttamaan ja myös nostamaan perunaa noin puolitoista viikkoa aikaisemmin kuin mantereella. Se on meidän ainoa kilpailuvalttimme. Muuten täällä on pienempiä aloja ja huonompia lohkoja. Pitkät välimatkat kasvattavat tuotantokustannuksia ja peurat tekevät paljon tuhoja, toteaa nauvolainen maanviljelijä Pontus Franzén. 

Franzén on viljellyt varhaisperunaa nyt 13 vuotta, mutta vietti jo lapsuutensa kesät perunapelloilla, sillä ennen häntä saman tilan peltoja viljeli hänen isänsä.

– Nyt varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria, mutta sato tietysti vaihtelee vuosittain. Eniten viljellään Timoa ja Siikliä, mutta viime vuosina kokeilussa ovat olleet myös Colomba ja Avanti. 

Varhaisperunan lisäksi Franzénin tilalla on viljan viljelyä ja metsätaloutta – ja moni tuntee heidän saaristolaislimppunsa, jota myydään nimellä Björkdals delikatesslimpa. 

Ilmakuva perunapelloista muovien alla.
Pontus Franzénin tilalla varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria. Yhteensä Suomessa viljeltiin vuonna 2020 perunaa noin 21 000 hehtaarilla. Varhaisperunaa alasta oli noin 800 hehtaaria. 

Paljon riippuu säästä

Tänä vuonna Franzén alkoi istuttaa varhaisperunaa 26. maaliskuuta ja viimeiset perunat saatiin maahan 16. huhtikuuta. Tällä hetkellä pellot ovat valkoisten muovien ja harsojen peitossa. Kun muovit poistetaan, alkaa työläin vaihe. Jos toukokuussa tulee yöpakkasia, pitää olla valmiina hallakasteluihin. 

– Viime vuonna valvoin 16 yötä. Siinä oli kyllä ihan loppu, kun valvotun yön jälkeen piti kuitenkin aloittaa aamulla vielä toinen työpäivä. Mutta on ollut sellaisiakin vuosia, jolloin toukokuussa on ollut vain yksi pakkasyö. Varhaisperunan viljelyssä työmäärä riippuu todella paljon säästä, Franzén selventää.

Hallakastelu perustuu siihen, että vesi on lämpimämpää kuin ilma. Kun vesi osuu harsoon, lämpö siirtyy sen läpi. Harson päälle saattaa kertyä sentin paksuinen jääkerros, mutta veden lämpö jää talteen harson alle kasvin avuksi. 

Hallaöistä Franzénille tulee hälytys puhelimeen, mutta harvoin pakkaset pääsevät yllättämään. 

– Tässä työssä on oppinut jo hyvin tulkitsemaan illan säästä, millainen yö on tulossa. Yleensä selkeä ja tyyni ilta tarkoittaa pakkasyötä, hän sanoo. 

Toisaalta myös kuumuus voi lisätä paljon kastelun tarvetta. Joinain vuosina vedestä on ollut loppua kohden jo kova pula. 

Kuvassa Pontus Franzén perunamaansa laidalla.
Pontus Franzén on opiskellut agrologiksi, mutta opintoja enemmän häntä on viljelijän uralla auttanut eteenpäin kaikki se, mitä hän on oppinut työskennellessään tilalla lapsesta asti.

Varhaisperuna työllistää ympäri vuoden

Vaikka varhaisperunan viljelyn työläin vaihe onkin istutuksesta nostoon, eli maaliskuun lopulta juhannukseen, työtä riittää kuitenkin koko vuodeksi. Varhaisperunan noston jälkeen maahan istutetaan keräilykasvia. Franzén on todennut omalla maallaan öljyretikan parhaaksi vaihtoehdoksi.

– Se kylvetään heinäkuussa. Kasvaessaan se käyttää hyväkseen peltoon jääneet ravinteet. Vahvat juuret muhentavat maata ja parantavat samalla vesitaloutta seuraavan vuoden viljelyä varten. Lokakuussa kasvusto murskataan – kaikki jätetään peltoon, mitään ei viedä pois. Sitten pellot kynnetään alas, jolloin ravinteet ovat käytössä myös ensi vuonna, Franzén selittää. 

Lisäksi Franzénin tilalla työtä teettää myös siemenperuna. Sitä viljellään varhaisperunan jälkeen ja nostetaan kesän lopulla. Syksyllä aikaa kuluu siemenperunan lajitteluun ja varastointiin. Ja joulun aikoihin alkaakin sitten jo seuraavan vuoden perunoiden idätys. 

– Tämän vuoden ensimmäisiä perunoita aloin idättää joulun välipäivinä. Yleensä teen idätyksen kolmessa tai neljässä osassa, koska istutuskin tehdään vaiheittain. Idätys on onnistumisen kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos idättää liikaa, tulee nopea kasvu, mutta huono sato. Maltti on valttia!

Kuvassa itävä peruna.
Perunoiden idätys alkaa joulun aikoihin ja istutus yleensä maaliskuun viimeisinä päivinä.

Saaristossa huomioitava monta asiaa

Saaristossa varhaisperunan viljely on kannattavaa meren tuoman lämmön vuoksi. Usein toukokuussa mantereella on huomattavasti kylmemmät yöt kuin saaristossa. Saaristossa työtä hankaloittaa kuitenkin sumu, haastava maaperä, pitkät välimatkat ja peurat. 

– Nauvossa on savimaata, hiekkarinteitä ja vanhaa merenpohjaa. Me viljelemme vanhaa merenpohjaa ja hiekkamaata. Hiekka on huomattavasti helpompi, varsinkin, jos tulee paljon sateita. Vanhaa merenpohjaa viljellessä on todella tärkeää, että maa on välillä roudassa. Se parantaa maata. Jos kunnon talvet menetetään, ollaan pahassa pulassa, Franzén sanoo.

Peurat puolestaan hankaloittavat työtä paitsi kaivamalla perunoita, myös rikkomalla harsoja ja muoveja juostessaan. Jos peurat eivät juoksisi pelloilla, samoja harsoja voi käyttää jopa viisi vuotta ja muoveja vielä kauemmin. Harsojen ja muovien kierrätys aiheuttaa myös lisäkuluja saaristossa, sillä kierrätysfirmoilla on kovat taksat, kun ne hakevat muoveja lossimatkan takaa. 

Saaristossa merenläheisyys asettaa painetta myös ympäristönsuojelulle. 

– Tärkeintä on se, että kasteluvesi kerätään talteen. Olemme sijoittaneet kastelualtaat ja pumput peltojen ja meren väliin niin, että kaikki kasteluvesi saadaan talteen. Käytämme samaa vettä uudelleen ja uudelleen. Vedestä tehtyjen mittausten perusteella tiedetään, että ensimmäisen yön jälkeen ravinteita valuu veden mukana paljon altaisiin, mutta muutaman viikon päästä vesi on jo ihan puhdasta. Se tarkoittaa, että kasvi on saanut käytettyä kaikki ravinteet, kertoo Franzén. 

kuva traktorista, jonka kanssa perunaa istutetaan.
Istutustyöt tehtiin Pontus Franzénin tilalla tänä vuonna 26.3.–16.4. Tilalla viljellään pääosin perheen kesken. Franzénin apuna on hänen vaimonsa sekä heidän molempien vanhemmat. Nostokaudella otetaan yleensä kesätöihin myös muutama paikallinen koululainen.

Moninaiset markkinat

Vaikka varhaisperunan viljely on työlästä, Franzén nauttii siitä, että haasteita riittää. 

– Jos käy niin, että kaikkialla saadaan huippuhyvä sato, niin varhaisperunaa tulee markkinoille samaan aikaan liikaa, jolloin hinta laskee dramaattisesti, Franzén selittää.

Kotimaan markkinoiden lisäksi saaristossa seurataan tarkkaan myös Ruotsin markkinoita, sillä ruotsalaista varhaisperunaa tulee kauppoihin usein pari viikkoa aikaisemmin ja sen hinta on toukokuun lopussa jo todella kilpailukykyinen. 

– Viime vuosi oli poikkeus. Ruotsissa oli paljon hallavahinkoja ja lisäksi korona hankaloitti tuontia. Sen vuoksi kotimainen varhaisperuna oli arvossaan viime kesänä. 

Franzénin perunat lähtevät kauppoihin tukkuliikkeiden kautta. Suoramyyntiä on vain pariin paikalliseen kauppaan. Oman tilansa lisäksi hän seuraa varhaisperunan viljelyn ja markkinoiden kehitystä myös MTK:n varhaisperunajaostossa. 

ilmakuva perunoiden istutuksesta.
Suomalaiset syövät keskimäärin 50 kiloa perunaa vuodessa. Perunassa on muun muassa C-vitamiinia, kaliumia, magnesiumia, kuitua ja hiilihydraatteja. Peruna on kotoisin Perusta. Suomessa sitä alettiin syödä 1760-luvulla, mutta varhaisperunaa alettiin viljellä vasta 1930-luvulla.

 

Janica Vilen

Cafe Simppu on Korppoon torin sydän!

kirjoittaja
Anne Marie Taina ja lautasellinen joulutorttuja Cafe Simpussa.

 

Pääsiäisenä 2019 Korppoon torilla avattiin I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella Cafe Simppu. Keskeisellä paikalla toimivasta kahvilasta muodostui nopeasti kyläläisten kohtaamispaikka ja epävirallinen turisti-info. Mutta pääosassa ovat kuitenkin leivonnaiset ja saaristolainen kotiruoka. 

Cafe Simppu on hurmannut lyhyen historiansa aikana niin korppoolaiset kuin turistitkin. Yrittäjä Anne-Marie Taina tekee kaikki myynnissä olevat tuotteet itse. Joulun alla tarjolla oli muun muassa glögikakkua ja sienipiirakkaa itse kerätyistä sienistä. Haastattelun aikana hän paistoi itse leipomastaan voitaikinasta tehtyjä joulutorttuja, joita vakiasiakkaat osasivat tulla kysymään juuri oikeaan aikaan. 

– Kaikki on itse tekemääni. Hyödynnän mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita ja esimerkiksi villiyrttejä. Keväällä oman pihan nokkosista tehty nokkos-fetapiirakka oli todella suosittua, yrittäjä kertoo. 

Leivonnaisten ja kahvin lisäksi tarjolla on myös Anne-Marie Tainan puolison tekemää kotiruokaa. 

– Hän on ammattikokki, joka on nyt jo eläkkeellä, joten hän laittaa täällä ruokaa. Suurimmaksi osaksi tarjolla nopeita ja yksinkertaisia kotiruokia, jotka ovat erityisesti lounaalle tulevien työmiesten mieleen. Esimerkiksi protto on perinteinen saaristolaisherkku. Se on vähän niin kuin lihasoppa ilman lientä: porkkanaa, lanttua ja perunaa hyvässä liemessä keitettynä ja siihen lisäksi kinkkua tai savukylkeä, Taina selventää. 

Ruokapuolen päätuote on kuitenkin pariskunnan naapurin Black Angus -lehmistä tehdyt purilaiset. 

– Niitä ihmiset tulevat syömään kauempaakin, Taina kehuu.

Cafe Simpun ruokalistalla korostuu saaristolaisuus, mutta leivonnaiset ovat saaneet vaikutteita ennen kaikkea Itä-Suomesta, sillä Anne-Marie Taina on kotoisin Kouvolasta.

Torin piristys!

Cafe Simppu on kesäisin auki maanantaista lauantaihin ja muina vuodenaikoina keskiviikosta lauantaihin Korppoon torilla. Tori on pariskunnalle tuttu paikka, sillä vuosituhannen vaihteessa he myivät siellä kalaa lähes kymmenen vuoden ajan. 

– Yhden vuoden elimme oikeastaan pelkillä simpuilla. Simppu on pohjakala, jolla on täällä Korppoossa sellainen aivan turkoosin vihreä mäti, joka on erityistä herkkua, kertoo alun perin kalakoulusta valmistunut yrittäjä. 

Myös muut oppivat muistamaan Anne-Marie Tainan simpuista ja pian Simppu olikin hänen lempinimensä paikallisessa partiotoiminnassa ja sen jälkeen koko saaressa. Sen vuoksi nimi oli sopiva myös kahvilalle. 

– Suomenkieliset tulevat kahville Simpulle ja ruotsinkieliset Simpalle, Taina sanoo hymyillen. 

Nyt kun torilla on säännöllisesti toimintaa, myös muille on matalampi kynnys tulla myymään omia tuotteitaan. 

– Harva lähtee myymään mitään tyhjälle torille. Kahvila toimii hyvänä selkänojana muille kauppiaille. Yritämme aina auttaa parhaamme mukaan!

Usein kahvilan viereen tuleekin ihmisiä myymään muun muassa kukkataimia, kalaa ja kasviksia sekä satunnaisesti muutakin. 

Torimyyjien lisäksi Cafe Simpussa autetaan myös matkailijoita. Kahvilasta muodostui hyvin nopeasti Korppoon epävirallinen turisti-info, josta matkailijat ovat saaneet kullan arvoisia vinkkejä sekä esimerkiksi lautta-aikatauluja ja karttoja. 

– Matkailuneuvonta kuului aiempaan työhöni Amalias Hemin kahvilassa. Ja olen asunut täällä vuodesta 1992, joten osaan vastata lähes aina turistien kysymyksiin. Tässä on kielitaidosta paljon hyötyä. Puhun sujuvasti suomea ja ruotsia, hyvin englantia ja auttavasti saksaa. 

Cafe Simppu tuo valoa ja iloa Korppoon torille.

Leader-tuella vauhtiin

Cafe Simppu pääsi alkuun I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella. 

– Ostin tämän vaunun uutena ja lisäksi piti hankkia kaikki muu paistopisteestä ja vitriinistä lähtien. Alkuinvestointi oli siis aika iso, mutta se on osoittautunut kannattavaksi. Ilman Leader-rahoitusta kynnys yrityksen siirtymisestä torille olisi ollut paljon korkeampi. Nyt uskalsin investoida torikahvilaan ja myös hankkia uusia hiukan kalliimpia laitteita. Ne ovat olleet korvaamattomia toiminnan sujuvana pitämiseksi, yrittäjä kiittelee. 

Moni paikallinen on ottanut kahvilan omakseen ja erityisesti koronan aikaan isolla torilla kahvin juominen on houkutellut. 

– Täällä pystyy pitämään juuri niin ison turvavälin kuin haluaa. Rollaattorilla pääsee kuitenkin helposti luukulle ja istumapaikkojakin löytyy. Telttammekin on saanut paljon kehuja. Se tuo valoa ja iloa torille, joka olisi muuten ihan pilkkopimeä. 

Simpun edessä kokoontuu myös Korppoon toriparlamentti. 

– Jokaisella itseään kunnioittavalla kahvilalla pitää olla omat vakiasiakkaat. Tänne muodostui todella nopeasti se joukko, joka tulee aina aamuisin kahvikupin äärelle parantamaan maailmaa, Taina naurahtaa. 

Joulun alla myynnissä oli myös sinappia ja kinuskipopcornia!

 

Janica Vilen

Lenholman haka voitti Vuoden 2020 maisemateko -kilpailun

kirjoittaja
Kaatunut kelopuu.

 

Arvokas perinnebiotooppi Lenholman haka Paraisilla vei voiton valtakunnallisessa Niityn lumo – Vuoden maisemateko -kilpailussa.

Lenholman haka voitti lokakuussa Maa- ja kotitalousnaisten järjestämän Varsinais-Suomen alueellisen maisematekokilpailun ja pääsi edustamaan maakuntaa valtakunnalliseen kilpailuun. Raati nosti Lenholman haan myös koko valtakunnan voittajaksi yhteensä 17 maakunnallisen tunnuksen saaneista teoista.

Saariston Rengastien varrella sijaitsevan Lenholman haan perinnemaisema muodostuu monimuotoisesta ja mosaiikkimaisesta laidunalueesta, jossa erilaiset niittykuviot ja hakamaat vuorottelevat. 31 hehtaarin laajuinen alue on yksityistä luonnonsuojelualuetta, joka tarjoaa suojan monille uhanalaisille lajeille.

– Lenholman haka on luonnon monimuotoisuuden puolesta poikkeuksellisen merkittävä. Monimuotoinen laidunalue on myös maisemallisesti arvokas kokonaisuus ja helposti suuren yleisön saavutettavissa. Sillä on tärkeä virkistysarvo, kehitysjohtaja Leena Lahdenvesi-Korhonen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta perustelee raadin päätöstä.

– Lisäksi arvostamme pitkään jatkunutta laidunnusta, jolla tuetaan luonnon monimuotoisuutta, säilytetään suomalaista kulttuuriympäristöä ja hillitään ravinteiden pääsyä veteen, hän jatkaa.

Raatiin teki vaikutuksen myös pitkäjänteinen, eri tahojen välinen yhteistyö ja yhteisöllisyys.

– Hienoa, että pitkän linjan maisemanhoito ja yhteisöllinen työ luonnon suojelemiseksi huomioidaan tällaisella palkinnolla, alueen hoidosta vastaava Niklas Reuter iloitsee.

Hän painottaa, että Reuterin suvun lisäksi alueen kehittämisessä on mukana useita tahoja. Metsähallitus on aikanaan perustanut alueelle luontopolun sekä lintutornin ja hoitaa alueella sijaitsevaa lehtojen suojelualuetta. Paikallisten rooli alueen hoidossa on merkittävä.

– Paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg tuovat parikymmenpäisen nautakarjansa ja Markus Karlsson lampaansa laiduntamaan alueelle. Paraisten Luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivit osallistuvat talkoisiin ja Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat huolehtivat, että niityt pysyvät avoimina. Suomen Talousseuran maisema- ja ympäristöasiantuntija Riitta-Liisa Petterssonin jatkuva tuki ja hoitosuositukset ovat vuosien mittaan olleet meille hyvin arvokkaita, Reuter kertoo.

Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.
Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholmin maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.

109 ehdotusta

Kilpailuun kertyi yhteensä 109 ehdotusta. Suurin määrä, 32 prosenttia, oli pihaniittyjä. Lisäksi kilpailuun ilmoitettiin rantaniittyjä, monilajisia tienpientareita, uusniittyjä ja monilajisiksi kehitettyjä entisiä peltoja. Inventoitujen arvokkaiden perinnebiotooppien osuus oli 28 prosenttia.

– Oli ilahduttavaa, että osallistujia oli paljon. Kilpailu oli hyvin kovatasoinen. Vaikuttavia kohteita oli runsaasti, ja ne olivat hienoja hyvin eri tavalla, Lahdenvesi-Korhonen summaa raadin mietteet.

Vaikka voittaja ratkesi helposti, halusi raati nostaa esiin myös yksittäisten ihmisten ja tilojen arvokkaan työn niittyjen hyväksi. Raati myönsi kunnianmaininnan Koskelan luomumaitotilalle Sulkavalla.

– Nautakarjan laidunnus on erityisen tehokasta monimuotoisuuden näkökulmasta. Sisä-Suomessa nautakarjalaidunnus on kuitenkin vähissä pienialaisilla kohteilla. Koskelan luomumaitotila pitää huolen laidunmaiden säilymisestä omalla työllään, Lahdenvesi-Korhonen sanoo.

Niityn lumo

Maisematekokilpailu on järjestetty kuusi kertaa. Teema vaihtelee vuosittain. Vuoden 2020 teemana oli ”Niityn lumo”. Teema kannusti  suomalaisia hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Voittajateon ja kunniamaininnan saajan valitsivat ympäristöneuvos Tapio Heikkilä ympäristöministeriöstä, asiantuntija Petra Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä, biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro Suomen Ympäristökeskuksesta (SYKE), suojelubiologi Katja Raatikainen Metsähallituksesta sekä toiminnanjohtaja Mirja Hellstedt, Koti ja maaseutu -lehden toimituspäällikkö Tuula Lehtonen ja viestintäpäällikkö Tiina Makkonen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta.

Vuonna 2021 maisematekokilpailun teemana on ”Pieniä, suuria tekoja luonnon hyväksi”. Teemalla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa huolehtimaan luonnosta ja tekemään kaikenlaisia tekoja, pieniä tai suuria, luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

Opetus ja kulttuuriministeriö tukee vuoden maisemateon valintaa.

Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen ruoan, maiseman- ja luonnonhoidon ja yrityspalveluiden neuvontajärjestö sekä kymmenien tuhansien maaseutuhenkisten ihmisten aktiivinen verkosto. Ammatillisesta neuvonnasta vastaavat 9 piirikeskusta Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry:n johdolla. Järjestössä työskentelee noin 70 asiantuntijaa, jotka rakentavat elinvoimaista maaseutua. MKN maisemapalvelut edistää luonnon ja kulttuuriympäristön hoitoa ja ympäristön kestävää hyödyntämistä. 

Paraisilla panostetaan retkeilymaastoihin

kirjoittaja
Mies kantaa kuusenoksia.

 

Kanta-Paraisilla ollaan viime vuosina panostettu luontopolkuihin ja retkeilymaastoihin: Pargas Port Rotaryklubb on tehnyt Varassaarelle (Tjuven) laiturin, puuceen ja grillikatoksen. Luonnonsuojeluyhdistys on kunnostanut Munkvikenin luontopolkua ja Helena Särkijärvi vetää parhaillaan KuntaHelmi-hanketta, jonka kohteena ovat Långholmenin ja Norrbyholmenin saaret. 

Paraisilla tehtiin vuonna 2017 Paraisten polut -niminen I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän rahoittama hanke, jossa kartoitettiin Kanta-Paraisten alueen luontopolut ja virkistysreitit, sekä selvitettiin uusien mahdollisten reittien perustamisedellytyksiä. Hankkeessa tuotetussa raportissa on pitkä lista ehdotuksia, joilla virkistysmahdollisuuksia Kanta-Paraisten luonnossa voisi kehittää. 

Hanketta vetänyt Helena Särkijärvi on tyytyväinen, kun ideoita ollaan alettu toteuttaa myös käytännössä. 

– Esimerkiksi keskustan lähellä oleva Varassaari eli Tjuven oli mukana hankkeessa. Nyt paikallinen Rotary-yhdistys on tehnyt sinne laiturin, puuceen ja grillikatoksen erillisenä Leader-hankkeena, Särkijärvi kiittelee. 

Lisäksi Paraisten polut -hankkeessa saarelle ideoitiin vanhaan kansantarinaan perustuvia patsaita: sikaa ja makkaraa. 

– Paraislaiset ja kemiöläiset ovat aina olleet kilpaveikkoja keskenään. Tarinan mukaan kemiöläiset olivat aikoinaan varastaneen paraislaisten siat, leikanneet ne lihoiksi juuri sillä saarella ja paenneet paikalta. Paraislaisille jäi sitten pelkät makkarantekoainekset. Sen vuoksi kemiöläisiä alettiin kutsua sioiksi ja paraislaisia makkaroiksi. Jos saarelle tulisi patsaat, se voisi herättää veneilijöiden huomion. Ja kun he tulisivat katsomaan patsaita, he saisivat samalla kuulla tämän hauskan tarinan, Särkijärvi avaa ideaansa. 

Saaren suosio on kasvanut parantuneiden puitteiden vuoksi. Se on suosittu retkikohde myös kunnon pakkastalvina, kun sinne voi kävellä tai hiihtää jäitä pitkin. Kesällä vierailua varten tarvitaan vene. 

Varassaari (Tjuven) on pieni saari Paraisten keskustan tuntumassa. Kuvassa vasemmalla.

Långholmen ja Norrbyholmen kehityskohteina

Vuonna 2018 tehtiin myös Leader-hanke, jonka aikana suunniteltiin luontopolku Norrbyholmenin saarelle. Polun lisäksi saarella tehtiin maisemanhoitoa ja Sollidenin leirintäalueelta sai vuokrata veneitä päiväretkiä varten. 

Nyt Norrbyholmen on yhdessä Långholmenin kanssa mukana KuntaHelmi-hankkeessa, jota vetää niin ikään Helena Särkijärvi. Kyseessä on ympäristöministeriön käynnistämä elinympäristöohjelma, jossa ehkäistään Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.

– Långholmenia on tarkoitus hoitaa lehtona ja sinne on suunnitteilla myös laidunnusta, jos vain löydämme laiduntajat. Siellä on kaupungin maata lähes 65 hehtaaria, Särkijärvi kertoo. 

Norrbyholmen on puolestaan alle kahdeksan hehtaarin saari, joka on kokonaisuudessaan määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Siellä on luontopolku, joskin vielä vailla opasteita, ja lisäksi saaressa laiduntaa lampaita. 

– Tänä vuonna ollaan taas paljon niitetty ja raivattu kuusikkoa, jotta alue ei muutu umpimetsäksi. Täällä on aivan omanlainen elinympäristö, jota pitää joka vuosi hoitaa, jotta se saadaan säilymään! Tarkoitus olisi laittaa tänne vielä puucee, grillipaikka ja kunnon kyltitys, Särkijärvi kertoo. 

Roger Gruner ja Helena Särkijärvi ovat ahkeroineet Norrbyholmenilla.

Saari on ollut jo pitkään virkistyskäytössä ja erityisesti 80-luvulla se oli paikallisen nuorison keskuudessa niin suosittu, että rannalle laitettiin kyltti, jossa lukee: Vain paikallisille! Nykyisin kaikki ovat tervetulleita.

Norrbyholmenin ja Långholmenin suurin ongelma on tällä hetkellä saavutettavuus.

– Sellainenkin idea on esitetty, että brändäisimme keltaisia soutuveneitä, jotka olisivat nimeltään sundoleja. Sana tulee Suntista (Paraisten kirkkosalmi) ja gondolista. Niitä voisi vuokrata vaikka paikalliselta leirintäalueelta tai keskuspuistossa sijaitsevalta seikkailugolfradalta, Särkijärvi kertoo visioista. 

Sundoli-nimen on keksinyt paraislainen Marcus Lindström, ja soutuveneiden lisäksi sundolit voisivat olla myös esimerkiksi kajakkeja. 

KuntaHelmi-hankkeeseen kuuluu virkistyskäytön suunnittelu Norrbyholmenin ja Långholmenin saarille, mutta toteutukseen pitää etsiä rahoitus erikseen. 

Norrbyholmen on kahdeksan hehtaarin kokoinen saari, jonka yhtenä hoitotoimenpiteenä mainitaan sitä ympäröivän ruovikon poisto.
Lampaat hoitavat osan Norrbyholmenin maisemanhoidosta.
Norrbyholmenista avautuu upea maisema kohti Paraisten korkeinta kohtaa eli Vepon kallioita.

Munkvikenin luontopolku on kovassa käytössä

Lähellä keskustaa kulkeva parin kilometrin mittainen Munkvikenin luontopolku on jatkuvasti kovassa käytössä. Kunnan ja seurakunnan mailla kulkeva parin kilometrin mittainen polku on helposti saavutettava ja luontoarvoiltaan rikas. Polun varrella on kaunista ja rehevää pähkinäpensaslehtoa, merenrantaa sekä kosteita puronotkoja, joihin kasvaneet pusikot tarjoavat linnuille oivallisia pesimäpaikkoja. Siksi polulla saa erityisesti keväisin nauttia samalla lintujen tarjoilemasta konsertista. 

– Luonnonsuojeluyhdistys on laittanut täällä paikkoja kuntoon. Paraisten polut -hankkeessa ehdotettu penkkikin on tullut rantaan, Särkijärvi huomaa. 

Polkua hyödynnetään paljon lähivirkistyspaikkana, mutta myös koulujen ja päiväkotien ympäristökasvatuksessa. Lisäksi Kalakamut ovat jättäneet lapsille etsittävää polun varrelle. 

Munkvikenin uimarannalla on yksi hyvä lähtöpaikka Munkvikenin luontopolulle.
Helena Särkijärvi on koirineen tuttu näky Munkvikenin luontopolulla.
Kalakamutkin ovat jättäneet jälkensä Munkvikenin luontopolulle.

Kohteita riittää

Kanta-Paraisilla on edellä mainittujen kohteiden lisäksi esimerkiksi kolme Lofsdalin kartanon mailla kulkevaa vaellusreittiä, jotka lähtevät Sattmarkin kahvilalta. Lyhin on 2,5 kilometriä, seuraava 5,5 kilometriä ja pisin 11 kilometriä pitkä. 

Jos jatkaa kahvilalta Saaristotietä vielä hiukan eteenpäin, pääsee Lenholman luonnonsuojelualueelle, jossa on parin kilometrin mittainen luontopolku ja sen varrella lintutorni. Alue voitti tänä syksynä Varsinais-Suomen maisematekokilpailun. 

Lemlahden kartanon alueella taas on 2,8 kilometrin mittainen Mustikkapolku ja 1,3 kilometrin pituinen Puolukkapolku. 

– Nimet ovat kyllä kuvaavia, sillä polut kulkevat kangasmetsässä, jonka varrella kasvaa paljon marjoja, Särkijärvi kertoo. 

Lenholman luontopolku.

 

Janica Vilen

 

Lenholman haka voitti Varsinais-Suomen maisematekopalkinnon

kirjoittaja
Ilmakuva Lenholman alueesta.

 

Paraisilla sijaitseva Lenholman haka on voittanut Varsinais-Suomen vuoden 2020 maisematekopalkinnon. Seuraavaksi Lenholm lähtee kisaamaan valtakunnallisesta maisematekopalkinnosta, joka jaetaan marraskuussa.

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset julkistivat 13. lokakuuta alueelliset Vuoden maisemateko -kilpailun voittajat. Varsinais-Suomessa voiton vei Niklas Reuter Paraisilla sijaitsevalla Lenholman haalla ja Satakunnassa Euran kunta Kauttualla sijaitsevalla Luistarin kedolla. Molemmat voittajat lähtevät edustamaan alueitaan valtakunnalliseen kilpailuun, joka ratkeaa marraskuussa.

Tänä vuonna maisematekokilpailun teemana on Niityn lumo. Teeman avulla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa kiinnittämään huomiota luonnon monimuotoisuuteen sekä hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Kilpailun suojelijana toimii Pirkka-Pekka Petelius.

Palkinto useammalle sukupolvelle

Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholman maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.

Lenholman haka on monimuotoinen ja mosaiikkimainen laidunalue, jossa vuorottelevat hakamaat, erilaiset niittykuviot, lehtomaiset ja puustoiset perinnebiotoopit, katajakedot, peltosaarekkeet, avoimet merenlahden rantalaitumet sekä useita satoja vuosia vanhat tammet.

– Jo 1600-luvun kartoissa tämä on merkitty tammialueeksi. Olen kuullut sellaisen legendan, että tammet olisi istutettu Ruotsin vallan aikana, kun tammea tarvittiin laivanrakennukseen. Mutta en tiedä, pitääkö se paikkansa, Reuter kertoo.

Joka tapauksessa alueen vanhimmat tammet ovat jo yli 400 vuotta vanhoja. Kun ne kelottuvat tai kaatuvat, ne saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten.

Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.

Vaikka maisematekopalkinto myönnettiin Niklas Reuterille, hän itse näkee, että on vain yksi sukupolvien välisen viestikapulan kantajista. Heidän sukunsa on hallinnoinut maata jo pitkään ja erityisesti hänen isänsä on ollut aktiivinen alueen kehittämisessä.

– Täällä on laidunnettu vuosisatojen ajan aina 60-luvulle asti. 80-luvun lopulla alue suojeltiin ja 90-luvun alussa laidunnus aloitettiin uudestaan maiseman ja niityn entisöimiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tämä on vanha, kaunis ja arvokas miljöö, joka on myös näkyvällä paikalla Saaristotien varrella. Senkin vuoksi sitä kannattaa suojella, Reuter kommentoi.

Lofsdalin kartano sijaitsee palkitun alueen vastarannalla.

Yhdessä tehden yhteiseksi hyväksi

Reuterin suvun lisäksi alueen maisemanhoitoon ovat vuosikymmenten varrella osallistuneet monet muutkin. Suurimman maisemointityön tekee alueella vaeltava karja, jonka omistaa paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg. Lisäksi kortensa kekoon ovat kantaneet Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen talkoolaiset sekä Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat.

Luonnonsuojeluyhdistyksen talkoissa on muun muassa poistettu ruovikoita, mikä on mahdollistanut karjan tehokkaamman laiduntamisen.

– Vuosien saatossa myös Pro Agria Finska Hushållningssällskapet – Suomen Talousseuran laadukkaasta neuvonnasta on ollut paljon hyötyä, Reuter kiittelee.

Kelottuneet ja kaatuneet puut saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten. Ne kuhisevat elämää ja siksi niihin ei kannata koskea. Lenholmassa tavataan esimerkiksi kaikki tylppökuoriaislajit.

31 hehtaarin kokoinen alue sijoittuu Saaristotien molemmille puolille. Jotta Reuterin suvun lisäksi myös muut pääsisivät nauttimaan ainutlaatuisesta ympäristöstä, alueelle on tehty vajaan parin kilometrin mittainen luontopolku ja lintutorni. Ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ja niiden ylläpidosta vastaa Metsähallitus.

Luontopolun lintutornilta voi bongata monia vesilintuja ja kahlaajia. Alueella pesii muun muassa kyhmyjoutsen, silkkiuikku, nokikana, tukkasotka, telkkä ja punajalkaviklo. Lisäksi Mattholm fladen on monien lajien suosima levähdyspaikka. Siksi siellä voi nähdä myös laulujoutsenia ja merihanhia.

– Luontopolku on erityisen suosittu keväisin, kun lehtoalueen nittykukat kukkivat ja lintutornilla riittää bongattavaa. Sen edessä oleva matala sisävesialue on ainutlaatuinen, Reuter kertoo.
Luontomatkailu on viime vuosina kasvattanut suosiotaan ja tämä vuosi on koronan vuoksi ollut ennätyksellisen vilkas. Reuter pitää vain hyvänä asiana, jos alueen suosio ja virkistyskäyttö kasvaa palkinnon myötä. Hän pitää tärkeänä, että ihmiset pääsevät luontoon ja kauniisiin maisemiin. Luontopolun kyltitykset vain alkavat olla jo aika kuluneet. Niiden kunnostuksesta hän on vinkannut Metsähallitukselle.

Luontopolun lisäksi Reuterin suvun mailla on Sattmarkin kesäkahvila ja sen yhteydessä kolme pyörämatkailijoiden suosimaa savipaalimökkiä. Kahvilalta lähtee myös kolme luontopolkua, joista lyhin on 2,5 km, seuraava 5,5 km ja pisin 11 km pitkä.

Tämä tammivanhus kaatui talvella 91–92 yli 450-vuotiaana. Kaatuessaan sen rungon ympärysmitta oli noin 7,5 metriä ja latvuksen halkaisija jopa 8 metriä.

 

Janica Vilen

Leader-ryhmä kartoitti rengasreitin luontopolut

kirjoittaja
Henkilö kävelee luontopolulla.

 

Saariston Rengastie tunnetaan hyvin pyöräilijöiden keskuudessa, mutta reitin varrelle osuu myös upeita patikointipaikkoja. Outdoor Leader -hankkeen työntekijä Sara Söderlund kartoitti rengasreitin varrelta Paraisten ja Kustavin alueelle osuvat olemassa olevat ja tekeillä olevat luontopolut ja listasi samalla parhaat paikat uusille mahdollisille poluille.

Leader I samma båt – Samassa veneessä on juuri saanut päätökseen oman Outdoor Leader -hankkeensa, jossa tehtiin töitä paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. 

Paikallisella tasolla kartoitettiin Saariston Rengastien kaikki luontopolut ja taukopaikat sekä tehtiin yhdistyksille suunnatut ohjeet luontopolun tekemisestä. Alueellisella tasolla selvitettiin muiden Leader-ryhmien kanssa, miltä sähköisiltä alustoilta reittejä löytyy ja lähti markkinoimaan virkistysalueita yhteistyössä. Kansainvälinen osuus hankkeesta keskittyi opintomatkoihin, joita ehdittiin koronan vuoksi tehdä vain kaksi. 

Hankkeen paikallisista toimenpiteistä vastasi hanketyöntekijä Sara Söderlund. 

– Tällä hetkellä Saariston Rengastien varrelle osuu parikymmentä luontopolkua. Lisäksi useampi polku on parhaillaan suunnitteilla ja niiden lisäksi kartoitin vielä sellaisia paikkoja, joihin olisi hyvä saada luontopolku. Tällä hetkellä luontopolkuja on eniten Nauvossa, mutta monia hienoja kohteita löytyy myös muista saarista, kertoo Söderlund. 

Esimerkiksi Korppooseen on tulossa ympäristötaidetta esittelevän Paljasjalkapolun lisäksi pian kaksi uutta luontopolkua: Kotiseutumuseon historiallinen luontopolku sekä Biosfääripolku Verkanille. Lisäksi hyviä paikkoja uusille poluille olisi Söderlundin mielestä Markombyssä ja Korpoströmissä.

Kartoissa olemassa olevat luontopolut ja retkeilykohteet on merkitty sinisellä, tekeillä olevat tai suunnitellut kohteet punaisella ja Sara Söderlundin ehdotukset uusien polkujen paikoiksi keltaisella.

Lisää taukopaikkoja tarvitaan!

Hankkeessa kartoitettiin myös taukopaikat, joista on kova pula. 

– Iso tarve olisi sellaisille taukopaikoille, joissa olisi vaikka vessa, piknik-pöytä ja roskis. Lisäksi pulaa on telttailupaikoista. Saahan moniin metsiin mennä telttailemaan, mutta esimerkiksi ulkomaalaiset turistit eivät tiedä jokamiehen oikeuksista, Söderlund toteaa. 

Lisäksi telttailu rasittaa metsiä, sillä rengasreitillä voi Söderlundin mukaan olla saman illan aikana sata ihmistä etsimässä yösijaa. Telttailun myötä metsiin jää myös roskia, ulosteita ja nuotioita. Siksi telttailulle olisi hyvä osoittaa paikka, jossa olisi samalla myös muita palveluita.

Samalla polulla

Suurin osa saariston luontopoluista on paikallisten yhdistysten tekemiä, mutta joukkoon mahtuu myös esimerkiksi yrittäjien, kuntien ja maanomistajien tekemiä polkuja. I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän toiminnanjohtaja Minna Boström perää toimijoilta yhteistyötä.

– Maanomistajalle luontopolku voi olla hyvä sijoitus. Jos metsässä kulkee polku, suurin osa ihmisistä seuraa sitä ja jättää muun metsän rauhaan, hän huomauttaa. 

Lisäksi hyvä luontopolku voi avata mahdollisuuden yritystoiminnalle, sillä retkeilijät tarvitsevat myös palveluita. Esimerkiksi Paraisilla Sattmarkin luontopolkujen kulkijat ovat lähtöpaikalla olevan kahvilan vakiasiakkaita. 

Luontopolkujen lisäksi Saariston Rengastien varrella olevasta luonnosta löytyy paljon muutakin nähtävää, kun malttaa jäädä katsomaan. Itse Korppoossa asuva Minna Boström muistuttaa, että asiat, joita paikalliset pitävät itsestäänselvinä voivat olla turisteille vaikea löytää. 

– Turisteille voisi hyvin tehdä opasteita vaikka parhaille paikoille ihailla auringonlaskua, hän ehdottaa.

– Sekin voisi olla hauska idea listata saariston korkeimmat kohdat, joita retkeilijät voisivat lähteä huiputtamaan Alppien tyyliin, Söderlund jatkaa. 

Nauvon metsistä voi bongata mufloneita eli suurisarvisia villilampaita tai vaikka kuusipeuroja eli täpläkauriita, joiden uroksilla on suuret lapiomaiset sarvet. Iniön vesissä taas saattaa loppukesästä päästä uimaan meduusojen joukkoon ja jos suuntaa katseensa taivaalle, voi ihailla merikotkan lentoa.

Huoltotarpeita ei saa unohtaa

Kun lähtee tekemään luontopolkua, kannattaa jo suunnitteluvaiheessa miettiä myös huoltotarpeita. Esimerkiksi puutteellinen viitoitus tai rikkoutuneet pitkospuut voivat aiheuttaa retkeilijöille vaaratilanteita. 

– Luontopolkuja on tehty paljon hankkeilla ja kun hanke on loppunut, polku on jäänyt oman onnensa nojaan, Sara Söderlund selittää. 

Leader-tukea ei voi saada polun kunnostamiseen, sillä rahoitus on suunnattu kehittämiseen ja uuden luomiseen. Siksi hankkeella tehtävä polku kannattaa suunnitella mahdollisimman kestäväksi ja varmistaa, että joku sitoutuu huoltotöihin tulevina vuosina. Poikkeuksena vanhoja polkuja on voitu kunnostaa Leader-varoin, jos polkua on samalla kasvatettu tai muokattu vaikka opastetuksi teemapoluksi. 

Leader-tukea tarjolla

I samma båtin toiminnanjohtaja Minna Boström kaipaa saaristoon lisää luontopolkuja. Hyviä paikkoja poluille löytyy vaikka kuinka!

Luontopolut ovat suosittuja Leader-hankkeita. Polun voi rakentaa joko omana Leader-hankkeena tai sitten tukea voi hakea sopivan teemahankkeen kautta. Esimerkiksi nyt käynnissä olevan SMILe-hankkeen kautta myönnettiin rahoitus Kirjais- och sommaröbygdens utveckling -yhdistykselle luontopolun rakentamiseen Nauvon Kirjaisiin. 

– Leader-tukea myönnettäessä mietitään aina toimenpiteiden yleishyödyllisyyttä ja pitkäikäisyyttä. Siksi kaikille avoimet luontopolut ja grillipaikat ovat hyviä Leader-hankkeita, Boström toteaa. 

Osana Outdoor Leader- hanketta Söderlund teki myös yhdistyksille suunnatun hankeoppaan, josta saa vinkkejä luontopolun tai taukopaikan tekemiseen Leader-hankkeena. Oppaassa on listattuna muun muassa lupa-asioita, turvallisuusnäkökulmia, ohjeita polkujen merkitsemiseen, vinkkejä hankehakemuksen tekemiseen ja kriteerit esteettömälle luontopolulle. Esteettömille retkeilypaikoille on nykyisin nimittäin paljon kysyntää.

Kirjallisen version lisäksi oppaasta on tehty myös video. Oppailla pyritään madaltamaan kynnystä Leader-rahoituksen hakemiseen. Leader-varat on tarkoitettu maaseudun kehittämiseen ja ne tulevat maaseutuohjelmasta, jonka tarkoitus on luoda maaseudulle kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta. 

Janica Vilen