parainen - haloomaaseutu.fi

Koirabaanan kuntoportaat voitti Varsinais-Suomen vaikuttavin yhteistyö -palkinnon

26.5.202325.5.2023 kirjoittaja Liisa Kallio

Varsinais-Suomen ELY-keskus ja maakunnan Leader-ryhmät palkitsivat Koirabaanan kuntoportaat EU:n maaseutuohjelmakauden 2014–2022 vaikuttavimman yhteistyön palkinnolla Varsinais-Suomen maaseutugaalassa 25. maaliskuuta.

Länsi-Turunmaan Yrittäjät toteutti Paraisilla korkeuksiin kohoavan hankkeen: kaupungin keskustan tuntumaan, kalkkikivilouhoksen viereiselle kivimäelle nousivat 470-askelmaiset kuntoportaat. Portaiden yläpäässä on näköalatasanne, josta voi seurata kalkkikivilouhoksen tapahtumia, ihailla Kvinnan ur berget -taideteosta ja merta kuin myös tähyillä Turussa sijaitsevaa Pääskyvuoren linkkitornia.

Kuntoportaat sijaitsevat Paraisilla Pajbakantiellä. Sijainnin lisäksi ne ovat saaneet erityistä kiitosta valaistuksestaan, pituudestaan, leveydestään ja askelkorkeudestaan. Hanketta vetänyt Johan Kronberg kertoo, että portaat haluttiin tehdä nimenomaan kaikkien käyttöön.

– Täällä käy niin urheilujoukkueita kuin eläkeläisiä kuntoilemassa. Juuri sen takia askelkorkeudeksi valittiin 10 senttimetriä, jotta jokainen voi käyttää portaita.

Koirabaanan kuntoportaiden alaosa. — Kuntoportaat löytyvät Paraisilta osoitteesta Pajbakantie 2.

Kuntoportaiden paikka löytyi sivukivimäeltä

Idea kuntoportaista syntyi jo vuonna 2016. Kronberg oli tällöin vieraillut Malminkartanon kuntoportailla Helsingissä, jolloin syntyi toive samankaltaisten portaiden rakentamisesta saaristoon Paraisille. Ongelmana oli kuitenkin rahoituksen kuin myös kuntoportaiden paikan puuttuminen.

Ajatus jäi hautumaan, kunnes vuonna 2019 Kronberg luki seinäjokelaisesta paikallislehdestä alueelle rakennetuista kuntoportaista ja niiden Leader-rahoituksesta. Paikka kuitenkin puuttui edelleen, kunnes Kronberg keksi poikansa Jimmyn kanssa Koirabaanan kivimäen. Nordkalkin kalkkikivilouhoksesta syntyy sivutuotteena kiveä, joka on kasattu louhoksen viereen. Kuntoportaiden kivikasaan on tuotu viimeksi kiveä 1950-luvulla.

Kronbergit päättivät ottaa yhteyttä kalkkilouhoksen omistavaan Nordkalkiin. Nordkalkilla työskentelevä Tarmo Tuominen innostui ideasta, ja sen jälkeen asiat etenivät vauhdilla.

– Vuokrasimme Nordkalkilta maa-alueen kuntoportaita varten, jolloin saimme oman alueen kaivosalueen sisältä, Kronberg kertoo.

Metsäistä maisemaa Koirabaanan kuntoportailla. — Koirabaanan kuntoportailta näkee Pääskyvuoren linkkitornille saakka.

Hanke toi ihmiset yhteen

Hanketta vetämään saatiin Länsi-Turunmaan Yrittäjät. Kokonaisbudjetti oli noin 150 000 euroa alun perin, mutta todellisuudessa portaat kustansivat noin 200 000 euroa. Suurin yksittäinen kuluerä oli portaita reunustavan aidan rakentaminen, sillä viereinen kaivos on 130 metriä syvä – pitkä pudotus sivukivikasan päältä siis. Rahoitusta saatiin muun muassa I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmältä, joka toimii saariston alueella.

Hakkuut ja maatyöt starttasivat vuoden 2020 kesällä, ja itse portaiden rakennustöihin päästiin seuraavana vuonna. Talkootöitä kertyi runsaasti: yli 2000 tuntia. Hanke toi yhteen monia eri tahoja paikallista asukkaista yhdistyksiin ja yrityksiin. Portaat avattiin lopulta syksyllä 2021.

– Koronakriisin myötä puun hinta nousi kesken rakennustöiden. Se toi oman haasteensa projektiin ja haimme lisärahoitusta yrityksiltä. Kuitenkin suurimpia onnistumisia oli taas se, kun saimme niin monia ihmisiä mukaan projektiin. Se oli todella hienoa.

Mies seisoo kuntoportaiden välitasanteella. — Johan Kronberg sai idean kuntoportaisiin Helsingistä.

Uusi nähtävyys Paraisilla

Koirabaanan kuntoportaat ovat muutaman vuoden aikana herättäneet laajaa kiinnostusta. Ne ovat esimerkiksi rikkoneet uutiskynnyksen mediassa useita kertoja.

– Portaat ovat päässeet niin paikallisuutisiin kuin valtakunnan mediaan. Yhdessä uutisjutussa sanottiin, että Koirabaanan ainoa huono puoli on, että portaat sijaitsevat liian kaukana Helsingistä.

Kronbergin mukaan portaille tullaan treenaamaan ja tapaamaan ihmisiä niin Paraisilta kuin muilta paikkakunnilta. Kuntoilijoita on tullut jopa bussilastillinen Hyvinkäältä saakka. Hyvien treenimahdollisuuksien ja hienojen näköalojen lisäksi portaat ovat tunnetut siitä, että siellä kuntoilijat tervehtivät aina toisiaan.

Käyttäjien mukaan toivomisen varaa olisi siinä, että Koirabaanalle saisi tulla nimensä mukaisesti koiran kanssa – se on kuitenkin turvallisuuden takia kielletty. Kuntoilijat toivoisivat myös pääsevänsä treenaamaan talvisin, jolloin portaat ovat useiden muiden kuntoportaiden tavoin kiinni.

Muuten portaista saatu palaute on ollut erittäin positiivista.

– Tämä on aivan saariston rengastien varrella, ja moni pysähtyykin tässä matkalla saaristoon. Koirabaanan kuntoportaista onkin tullut liikuntapaikan lisäksi nähtävyys.

Hundbanans konditionstrappa prisbelönt som Egentliga Finlands mest imponerande samarbete

25.5.2023 kirjoittaja Liisa Kallio

NTM-centralen i Egentliga Finland och Leadergrupperna i landskapet utsåg vid landsbygdsgalan den 25 mars Hundbanans konditionstrappa till det mest imponerande samarbetet under EU:s landsbygdsprograms period 2014–2022.

Det var Väståbolands Företagare som förverkligade projektet, som i närheten av Pargas centrum strävar mot höjden. Uppför backen av sidosten invid kalkgruvan går en konditionstrappa med 470 steg. Högst uppe finns en utsiktsplattform därifrån man kan följa med skeendet i kalkgruvan, beundra konstverket Kvinnan ur berget eller kika bort mot länktornet i Svalberga, Åbo.

Konditionstrappan startar vid Pajbackavägen i Pargas. Den får beröm inte bara för sin placering men också för belysningen, hur lång och bred den är och den bekväma steghöjden. Johan Kronberg, som var projektledare, ville att trappan görs så att den passar för alla.

– Här motionerar såväl pensionärer som idrottslag. Just med tanke på det valde vi 10 centimeter som steghöjd, så att var och en kan komma upp.

Berget av sidosten var den rätta platsen

Tanken på en konditionstrappa föddes redan 2016. Kronberg hade då besökt Malmgårds konditionstrappa i Helsingfors och önskan om att få en liknande trappa i Pargas väcktes. Men det saknades både finansiering och en lämplig plats.

Men tanken hade slagit rot, och år 2019 läste Kronberg i en lokaltidning i Seinäjoki om en konditionstrappa som byggts med Leaderfinansiering. I Pargas saknades ändå fortfarande en plats, ända tills Kronberg tillsammans med sonen Jimmy fick upp ögonen för Hundbanans stenhög. Invid Nordkalks kalkstensgruva har man lagt upp en hög sten som är en sidoprodukt. Senast stenar lades på sidostenshögen var på 1950-talet.

Kronbergs beslöt att ta kontakt med Nordkalk, som äger gruvan. På Nordkalk blev Tarmo Tuominen intresserad av idén, och efter det gick saken snabbt framåt.

– Vi arrenderade området för konditionstrappan av Nordkalk, så vi fick ett eget område innanför gruvans gränser, berättar Kronberg.

Projektet förenade folk

Som projekthuvudman fick man Väståbolands Företagare. Hela budgeten gick ursprungligen på 200 000 euro, men i verkligheten kostade trappan omkring 200 000. Den enskilt dyraste detaljen var trappans räcke, för gruvan invid är 130 meter djup – det skulle vara ett långt fall utför sidostenshögen.

Finansieringen kom bland annat från Leadergruppen I samma båt – Samassa veneessä, som har skärgården som verksamhetsområde.

Avverkningen och schaktningen började sommaren 2020, och nästa år kunde man börja bygga själva trappan. Det blev en ansenlig mängd frivilligarbete, över 2 000 timmar. Projektet knöt nya band mellan flera aktörer, såväl ortsborsom föreningar och företag. Hösten 2021 kunde man slutligen öppna trappan.

– I samband med coronakrisen steg priset på trävaror mitt under byggarbetet. Det var en utmaning i sig, och vi sökte mera stöd från företagen. Men mest lyckat var kanske att vi fick med så mycket människor i projektet. Det var verkligen fint.

En ny sevärdhet i Pargas

Hundbanans konditionstrappa har på några år hunnit väcka intresse vida omkring. Den har flera gånger nått över massmedias nyhetströskel.

– Trappan har presenterats såväl i lokalnyheterna som i riksmedia. I en nyhetstext sades att Hundbanans enda dåliga sida är att den är så långt ifrån Helsingfors.

Enligt Kronberg kommer man både från Pargas och annanstans ifrån till trappan för att träna konditionen och för att träffa folk. Det har kommit en busslast motionärer ända från Hyvinge. Hundbanans trappa är känd inte bara för den goda motionen och den fina utsikten utan också för att man alltid hälsar på dem man möter där.

Det enda användarna har saknat är att man skulle få ta sin hund med i trappan – då det nu heter Hundbanan – men det är förbjudet av säkerhetsskäl. Motionärerna skulle också gärna träna vintertid, men då är trappan ofta liksom andra trappor stängd. I övrigt har trappan väckt mycket positiv respons.

– Det här är alldeles invid Skärgårdens ringväg och många tar en paus här på vägen till skärgården. Hundbanans motionstrappa är inte bara en motionsplats, den har också blivit en sevärdhet.

Aurinkosähkö tuo Korppoon nuorisoseuralle vuosittain valtavan säästön

29.9.2022 kirjoittaja Janica Vilen

Korppoon nuorisoseurantalolle asennettiin marraskuussa 2020 aurinkopaneelit. Tavoitteena oli saada aurinkoenergian avulla 40 prosentin säästö ison talon sähkölaskuihin, ja Leader-rahoituksella tehty investointi täytti odotukset.

Korppoon nuorisoseuran 28 paneelin aurinkosähköjärjestelmä Gjallarhornin pihapiirissä on tuottanut sähköä vajaassa kahdessa vuodessa jo 17 000 kilowattituntia. Talvella tuotto on luonnollisesti pienempää, jolloin sähköä ostetaan lisää; kesällä sitä taas voidaan myydä ulos hyvään hintaan.

– Yleensä tällainen järjestelmä maksaa itsensä takaisin viimeistään 15 vuoden jälkeen, mutta täällä näyttää, että puhdasta voittoa voi alkaa tulla jo parin vuoden päästä, toteaa paneelit asentanut paikallinen yrittäjä Johnny Pettersson.

Korppoossa on useampia aurinkopaneeleiden toimittajia, joista Johnny Petterssonin IP Solar voitti nuorisoseuran kilpailutuksen. Lupamaksuineen aurinkopaneelien hankintaan ja asentamiseen kului 13 960 euroa. Leader I Samma båt – Samassa veneessä myönsi hankkeelle 65 prosentin tuen, mikä tiputti heti paneelien arvioidun takaisinmaksuajan reiluun viiteen vuoteen. Vallitsevan energiakriisin vaikutuksesta aurinkoenergian hinta on kuitenkin noussut niin paljon, että oman aurinkosähkön myynti on nyt erityisen kannattavaa. Pelkästään heinäkuussa paneelit tuottivat sähköä yli 200 euron edestä.

– Ennen aurinkoenergian myynnistä sai muutaman sentin kilowattitunnilta, mutta tänä kesänä parhaina päivinä hinta on ollut jopa 70 senttiä, kertoo Pettersson.

Viime vuosina Gjallarhornin sähkölaskut ovat olleet niin suuria, että yhdistys alkoi olla niiden kanssa pulassa, kun tuloja on ollut koronan vuoksi hankala saada. Vuonna 2019 talon sähkölasku oli noin 3 600 euroa. Vuonna 2020 talo oli koronan vuoksi tyhjillään peruslämmöllä, mutta silti vuotuinen sähkölasku oli yli 3 000 euroa. Vuonna 2021 sähkölaskusta säästettiin aurinkopaneelien avulla noin 20 % ja tänä vuonna säästöä tulee jo yli tavoitteiden. Gjallarhornin aurinkosähköjärjestelmällä on 25 vuoden takuu, joten luvassa on vielä paljon tuottoisia vuosia.

Aurinpaneelit vasemmalla ja nuorisoseurantalo pilkistää oikealla. — Tänä vuonna Korppoon nuorisoseura on säästänyt jo yli 1 000 euroa tammi–heinäkuun aikana aurinkosähköjärjestelmän avulla.

Yli satavuotias talo uudistuu jatkuvasti

Korppoon nuorisoseura on perustettu vuonna 1903 ja Gjallarhorn valmistui vuonna 1907.

– Alusta asti oli selvää, että vanhaa kaunista taloa ei haluta piilottaa aurinkopaneelien alle. Siksi paneelit asennettiin ulos tien viereen. Samalla tavalla on tehty esimerkiksi Korppoon kotiseutumuseolla, kertoo yhdistysaktiivi Kirsi Sukala-Pettersson.

Vaikka paneelit ovat Gjallarhorniin tulevan pienen hiekkatien laidassa massiiviset, talon pihapiiristä niitä ei juurikaan enää huomaa. Ja kun paneelit eivät ole kiinni katossa, ne eivät häiritse esimerkiksi tulevaisuuden kattoremontteja.

Kun seura päätti investoida uusiutuvaan energiaan, aurinkosähkö oli helppo valinta. Tuulivoiman kustannukset ovat paljon korkeammat ja maalämpö on kustannustehokasta sellaisissa kohteissa, joissa on jo valmiina vesikiertoinen patteriverkosto esimerkiksi öljylämmityksen jäljiltä.

Gjallarhorn on alun perin lämmennyt puilla, mutta 1980-luvulla tehdyn remontin yhteydessä puulämmityksestä luovuttiin ja siirryttiin suoraan sähkölämmitykseen. Ennen aurinkoenergian hankintaa taloon asennettiin jo kaksi ilmalämpöpumppua, jotka helpottivat tilannetta hieman, mutta eivät tarpeeksi.

– Seuraavaksi on tarkoitus tiivistää vielä ikkunoita ja päivittää keittiökoneet sellaisiin, jotka kuluttavat vähemmän energiaa. Näin talosta saadaan pikkuhiljaa energiatehokkaampi, Sukala-Pettersson sanoo.

Vanha vihreä kakluuni. — Gjallarhornissa oli alun perin puulämmitys ja silloin talo olikin käytössä vain kesäkaudella. Enää puilla ei pysty lämmittämään, mutta vanhat kakluunit on säästetty.

Häitä ja harrastajateatteria

Gjallarhornia vuokrataan yksityistilaisuuksiin, muun muassa häihin ja muihin juhliin. Lisäksi talossa on säännöllisesti yhdistyksen omaa toimintaa, esimerkiksi teatteriesityksiä.

– Seuran harrastajateatteri ehti harjoitella pitkään Robin Hood -näytelmää, jonka näytöskausi jouduttiin perumaan päivää ennen ensi-iltaa muuttuneiden koronarajoitusten vuoksi. Nyt täällä suunnitellaan kevääksi revyytä. Toivottavasti se toteutuu suunnitelmien mukaan, Sukala-Petterson sanoo.

Esityksistä seura saa lipputuloja toimintansa pyörittämiseen, ja samalla kylälle saadaan eloa ja yhteisöllisyyttä, kun ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan. Ja tulee esityksiin yleensä paljon väkeä naapurisaaristakin!

Tällä hetkellä Korppoon nuorisoseuralla on 259 jäsentä. Seuran historian merkkihetkistä on Gjallarhornin seinillä valokuvia. Vanha talo kiinnittää aina seuran uudetkin jäsenet kylän omaan historiaan.

Pariskunta nuorisoseurantalon edessä. — Johnny Pettersson ja Kirsi Sukala-Pettersson ovat molemmat kasvaneet Korppoossa ja muistavat hyvin lapsuudestaan esimerkiksi Gjallarhornin suositut keskiviikkodiskot.

Ilmakuva nuorisoseurantalosta. — Uusi aurinkosähköjärjestelmä toimii jopa paremmin kuin toivottiin.

Solenergi ger Korpo Ungdomsförening en stor årlig inbesparing

Turunmaan saaristossa kehitetään infrastruktuuria vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan avulla

20.6.2022 kirjoittaja Janica Vilen

Turunmaan saaristo houkuttelee yhä useampia, mutta sen infrastruktuuri on jo nyt ylikuormittunut. Puutteellinen infrastruktuuri uhkaa sekä asumisen että yrittämisen perusedellytyksiä ja siksi alueelle on tehty oma tiekartta: konkreettinen suunnitelma, jonka avulla puutteita lähdetään korjaamaan yksi kerrallaan.

Henkilökuva tummalla taustalla. — Anders Jungar.

PBI Stiftelsen on tehnyt Turunmaan saaristolle eli Paraisten ja Kemiönsaaren alueille vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan, jossa määritellään, millaista infraa tarvitaan, jotta saaristo voi kehittyä kestävällä tavalla ympäristöälykkääksi, hyvin toimivaksi ja elinvoimaiseksi. Tiekartta luotiin I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän tukemassa hankkeessa, jossa oli mukana PBI Stiftelsenin lisäksi Paraisten kaupunki, Kemiönsaaren kunta ja Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK). Työhön osallistui tiiviisti myös yrityselämän edustajia ja sijoittajia.

– Hankkeen taustalla on aito huoli saariston tulevaisuudesta. Saaristomeri on aivan uniikki paikka maailman mittakaavassa. Nykyään yhä useampi haluaa tehdä saaristosta käsin etätöitä tai matkailla siellä, mutta samaan aikaan asumisen ja yritystoiminnan perusedellytykset ovat uhattuina puutteellisen infrastruktuurin vuoksi, kertoo hankkeen projektipäällikkö Anders Jungar, joka asuu itsekin saaristossa.

Tiekartta on paitsi asiakirja myös työkalu, jonka Paraisten kaupunki ja Kemiönsaaren kunta ovat ottaneet käyttöön.

– Siellä on määritelty ihan konkreettiset toimenpiteet, jotka tehdään seuraavan 6–12 kuukauden aikana ja kun ne ovat valmiit, mennään taas eteenpäin seuraaviin tavoitteisiin, Jungar selittää.

Kunnat ovat päättäneet kokoontua jatkossa kaksi kertaa vuodessa katsomaan, miten tiekartan toimeenpano etenee.

– Yksi tämän hankkeen positiivinen vaikutus on se, että Paraisten ja Kemiönsaaren kunnat löysivät yhteisen tahtotilan ja tavoitteet, joita virkamiehet voivat edistää yhteistyöllä.

Tiekartan tavoitteet näkyvät selkeästi myös esimerkiksi Paraisten kaupungin uudessa strategiassa.

Viisi kategoriaa

Tiekartassa on määritelty keskeisimmät tavoitteet infrastruktuurin kehittämiseen viidessä eri kategoriassa, joita ovat fyysiset yhteydet, digitaaliset yhteydet, asuminen, vesi ja viemäri sekä yrittäjyys. Kaikkiin kategorioihin on määritelty strategiset päämäärät ja niiden toteuttamiseen tarvittavat investoinnit. Tiekarttaan valittuihin investointeihin tarvitaan yhteensä noin 70 miljoonaa euroa, joten yksi tärkeä tehtävä tiekartan toteuttamiseksi on rahoituksen hankkiminen.

Fyysisten yhteyksien kategoriassa lähdetään etsimään rahoitusta Paraisten väylälle, eli uudelle tieyhteydelle Kirjalansalmen sillalta Kuusiston läpi Piispanristille uutta siltaa pitkin. Listalla on myös kevyenliikenteen väylien kehittämistä Saariston rengastielle ja merkittävälle osalle Rannikkoreittiä välillä Kasnäs – Taalintehdas – Kemiö.

Digitaalisten yhteyksien puolella fokus on kuituyhteyksien rakentamisessa. Saaristossa on tällä hetkellä paljon kapasiteettiongelmia, ja esimerkiksi Nauvossa maksuliikenne saattaa katketa, kun risteilyalus lipuu ohi. Sekä Paraisilla että Kemiönsaarella rakennetaan uusia verkkoyhteyksiä parhaillaankin. Paraisten Puhelin Oy on saanut EU:n maaseuturahastosta rahoituksen yhteensä 18 valokuituhankkeeseen. Kemiössä kuitua rakennetaan vähintään viidelle uudelle alueelle.

Asuntojen kategoriassa aletaan kartoittaa muun muassa sitä, kuinka paljon ja missä saaristossa on käyttämätöntä rakennusoikeutta. Paraisilla panostetaan asuntotuotannon laajentamiseen myös Länsi-Turunmaan Vuokratalot Oy:n kautta.

Vesi ja viemäri -kategoriassa konkretisoidaan, mitä Länsi-Suomen vesistrategia 2050 tarkoittaa Turunmaan saariston osalta. Lisäksi saariston vesi- ja viemäriverkostoon asennetaan uusia mittaristoja, joiden avulla saadaan kerättyä dataa saneerauspäätösten tueksi.

Yrittäjyyden osalta tavoitteena on houkutella Turunmaan saaristoon uusia yrityksiä. Tiekartta-projekti on jo nyt poikinut yhden uuden yrityksen: A’Pelago Experience -yritys aikoo muun muassa tarjota yhteisöllisiä työtiloja saaristoympäristössä ja järjestää tapahtumia kestävään liiketoimintaan ja Web3-kehitystyöhön liittyen. Web3 on uuden sukupolven internet, jossa sovelluksia rakennetaan avointa lähdekoodia käyttämällä julkiseen lohkoketjuun.

Karttakuva Turunmaan saaristosta ja sen päälle merkitty investointitarpeita eri väreillä. — Yhteenveto tunnistetuista infrastruktuuri-investoinneista. Fyysiset yhteydet keltaisella, digitaaliset yhteydet vihreällä, asuminen punaisella, vesi ja viemäri sinisellä ja yrittäjyys oranssilla.

50 syvähaastattelua ja kansainvälinen vertaisanalyysi

Tiekartta luotiin laajassa yhteistyössä. Kunnista oli mukana 16 virkamiestä ja SANK toi arvokkaan lisän hankkeen ohjausryhmään. Hankkeessa tehtiin lähes 50 syvähaastattelua saariston asukkaille, yrittäjille, sijoittajille ja virkamiehille. Lisäksi toteutettiin kansainvälinen vertaisanalyysi, jossa haastateltiin ihmisiä Ahvenanmaalta, Ruotsin Värmdöstä, Tanskan Samsøstä, Viron Hiiumaalta ja Saarenmaalta sekä Norjan Valdresista.

– Halusimme arvioida, mitä voisimme oppia muiden maiden saaristoasukkailta. Esimerkiksi Tanskan Samsø on maailmankuulu siitä, että he lähtivät kehittämään saarestaan energiaomavaraista jo 20 vuotta sitten. Yhteistä kaikissa näissä yhteiskunnissa tuntuu olevan se, että tarvitaan pitkäjänteisyyttä, selkeä visio ja strateginen suunta. Käytännön tasolla asioiden edistämiseksi tarvitaan aina paikallisia priimusmoottoreita, Jungar sanoo.

Tiekartta-hanke päättyi toukokuussa 2022, mutta tästä se työ oikeastaan vasta alkaa.

– Vastaanotto on ollut hyvä ja nyt on odotukset korkealla, Jungar päättää.

Mies luennoi oikealla, vasemmalla näkyy näytössä Tiekartan kansi. — Professori Kim Wikström esitteli Tiekarttaa Saaristomeren huippukokouksessa perjantaina 17.6.2022.

Tiekartta-hanke toteutti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2022. Hankkeen kokonaisrahoitus oli 101 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 44 %. Lisäksi hanke sai rahoitusta Svenska Kulturfondenilta ja PBI Stiftelseniltä.

Svenska kulturfonden on säätiö, jonka tarkoitus on tukea suomenruotsalaista kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä sekä suomenruotsalaista toimintaa.

PBI Stiftelsen on vuonna 2001 perustettu yleishyödyllinen tutkimussäätiö, jonka tavoitteena on tukea ja edistää tutkimusta ja osaamisen kehittämistä, erityisesti teollisen projektiliiketoiminnan ja teollisuuden alalla.

På svenska:

Infrastrukturen i Åbolands skärgård utvecklas med en vägkarta fram till 2030

Paraislainen Lauri Mattila perusti Nuori Yrittäjä -rahoituksen avulla Venekuvaus-yrityksensä! Tämän kevään haku päättyy 1.4.

21.3.2022 kirjoittaja Janica Vilen

purjevene, jonka reunalla istuu ihmisiä. Taustalla useita muita purjeveneitä.

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-yhdistys on lanseerannut uuden rahoituksen Paraisilla, Kemiönsaarella ja Kustavissa asuville nuorille: Nuori Yrittäjä -rahoituksen tavoitteena on rohkaista nuoria työllistämään itsensä yrittäjinä. Hakijoiden yläikäraja on 25 vuotta ja rahoitusta voi saada jopa 1 000 euroa.

Nuori Yrittäjä -rahoitusta pilotoitiin jo kesällä 2021. Silloin paraislaiselle Lauri Mattilalle myönnettiin rahoitusta oman Venekuvaus-yrityksen perustamiseen. Hän videokuvasi yksityishenkilöiden veneitä dronella ja projekti onnistui niin hyvin, että Mattila suunnittelee jatkavansa kuvaamista myös ensi kesänä. Videolla hän kertoo yrityksensä ensimmäisestä kesästä ja suosittelee rahoituksen hakemista myös muille nuorille.

Nuorisorahoitusten hanketyöntekijä Nelli Salosen mukaan pilottiprojekti osoitti, että tällaiselle rahoitukselle on tarvetta.

– Hakeminen pitää olla helppoa ja sujuvaa, ja haluamme myös tätä kautta edistää saariston nuorten myönteistä asennetta yrittäjyyttä kohtaan, hän sanoo.

Paraisten kaupungin yritysneuvoja John Forsman painottaa, että on tärkeää saada alueen nuoret näkemään yrittämisen myös mahdollisena elinkeinona.

– Yrittäjyys tarkoittaa aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta, itsenäisyyttä ja luo hyvää itsetuntemusta sekä uskoa itseensä, sanoo Forsman.

Nuori Yrittäjä -rahoituksen tämän kevään haku päättyy perjantaina 1.4. Rahoituspäätös tulee kahden viikon kuluessa. Hakulomake löytyy osoitteesta www.sameboat.fi/nuoriso.

Paraisten palokuntavarasto on yksi Lux Archipelagon kohteista!

9.11.2021 kirjoittaja Janica Vilen

Paraisten kirkon kupeeseen vuonna 1907 rakennettu palokuntatalo ehti olla unohduksissa vuosikymmeniä. Nyt uuteen loistoonsa Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista!

Paraisten vapaapalokunta perustettiin vuonna 1894 ja vuonna 1907 kirkon kupeeseen valmistui Paraisten ensimmäinen palokuntatalo. Se jäi kuitenkin nopeasti pieneksi ja vapaapalokunnan toiminta päätettiin siirtää keskustaan VPK:n talon viereen vuonna 1926. Vanha rakennus jäi varastoksi. Vuonna 1933 seurakunta osti sen itselleen työkaluvajaksi.

Myöhemmin 70-luvulla seurakunta oli aikeissa purkaa rakennuksen ja silloin kotiseutuyhdistys heräsi.

– Kotiseutuyhdistys halusi säästää rakennuksen ja nyt se on kotiseutuyhdistyksen omistuksessa, vaikkakin kirkon tontilla. Silloin yhdistys teki rakennukseen uuden tornin vanhojen piirustusten mukaan ja tänne avattiin vapaapalokunnan näyttely, kertoo kotiseutuyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Lena Långbacka.

Tavaraa kertyi kuitenkin niin paljon, että rakennus jäi käytännössä vapaapalokunnan vanhojen tavaroiden varastoksi. Ajan saatossa katto alkoi vuotaa ja rakennus muutenkin rapistua.

Nainen palokuntavarastosta kertovan näyttelyn keskellä. — Paraisten kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Lena Lånbacka esitteli näyttelyä Leader-toimijoille perjantaina 5. marraskuuta.

Kaksi Leader-hanketta

Vuonna 2018 Paraisten kotiseutuyhdistys alkoi kunnostaa suojeltua rakennusta I samma båt – Samassa veneessä ry:n tukeman Leader-hankkeen turvin. Kunnostushankkeen budjetti oli 62 000 ja siihen myönnetyn Leader-tuen osuus 65 %. Muita rahoittajia olivat Svenska kulturfonden, Konstsamfundet, Martha och Albin Löfgrenin kulttuurirahasto, Vanhan Malmin säätiö, Nordkalk ja Lähitapiola Etelärannikko.

– Täällä oli sen verran vesivahinkoja, että torni oli lähellä romahtaa. Ensin rakennus piti tukea ja tyhjentää. Sitten oli paljon paperitöitä ja vasta sitten alkoi varsinainen kunnostus. Sisäkatto on uusittu melkein kokonaan ja peltikatto kokonaan. Tällainen katto on todella harvinainen, Långbacka kertoo.

Myös lattia piti purkaa kokonaan, mutta osa lankuista pystyttiin vielä hyödyntämään. Koko rakennus nousi 15 senttiä ja torni sai uudet ikkunat. Suurin osa töistä piti teettää ammattilaisilla, mutta silti kotiseutuyhdistyksen väelle ja muille talkoisiin osallistuneille kertyi 250 tuntia vapaaehtoistyötä esimerkiksi maalaamisesta ja sitä edeltävistä pohjatöistä.

Rapistunut rakennus, jonka seinän edessä rakennustelineet. — Talkootyötunteja kertyi 250. Kuva: Paraisten kotiseutuyhdistys.

Kun rakennus saatiin kuntoon, kotiseutuyhdistys toteutti vielä toisen Leader-hankkeen. Siinä tehtiin palokuntavarastoon näyttely rakennuksen historiasta ja vapaapalokunnan vaiheista Paraisilla. Näyttelyhankkeen kokonaisbudjetti oli 13 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 70 %.

Kotiseutuyhdistys on saanut paikallisilta paljon kiitosta urakastaan. Ovet avattiin kesäkuussa 2021 ja sen jälkeen on kävijöitä riittänyt.

Punainen hevosvetoinen koneruisku, jonka päällä kaksi palokypärää. — Palokuntatalon valmistumisvuonna Paraisten vapaapalokunta sai paloapuyhdistykseltä lahjoituksena hevosvetoisen koneruiskun, jota leikkimielisesti kutsuttiin Paksuksi Bertaksi. Nyt Paksu Bertta on osa palokuntavaraston näyttelyä.

Näyttelyn esineitä. Palotorvi on kuvassa etualan vasemmassa reunassa. — Kun palokuntatalo valmistui vuonna 1907, Paraisilla oli vasta vaatimaton puhelinverkko. Malmilla asuva palomies vastaanotti hätäpuhelut ja hälytti muut palokuntalaiset paikalle puhaltamalla palotorveen (kuvassa vasemmalla) palokuntatalon tornissa.

Valoa pimeyteen!

Palokuntavaraston sisälle näkee aina lasioven läpi ja näyttelyteksit pääsee lukemaan tai kuuntelemaan pihalla olevan qr-koodin kautta, joten kohteessa voi vierailla koska tahansa. Varsinaisia aukioloaikoja kohteella ei ole, mutta kotiseutuyhdistyksen aktiivit tulevat tarvittaessa opastamaan.

Nyt käynnissä on Lux Archipelago -tapahtuma, jonka aikana rakennus komeilee juhlavalaistuksessa ja ovet pidetään auki. Tapahtuma jatkuu 21. marraskuuta asti.

Palkuntavaraston rakennus iltavalaistuksessa. — Leader-tuella remontoitu rakennus on yksi Lux Archipelago -viikon kohteista. Kuva: Lena Långbacka.

Paraisten uudet kuntoportaat viittä vaille valmiit

31.8.2021 kirjoittaja Janica Vilen

Paraisten kalkkilouhosta ympäröivälle jätekivimäelle rakentuu uudet 470-askelmaiset kuntoportaat. Suurilta osin talkootyönä toteutettujen portaiden olisi tarkoitus olla valmiit syyskuuhun mennessä. Tällä hetkellä hankkeen parissa ahertavilla talkoolaisilla on edessään vielä muun muassa näköalatasanteen rakentaminen portaiden yläpäähän.

Paraisten Pajbakantiellä raikuu moottorisahan ja porakoneen hurina. Talkoovuorossa puurtavat eläkeläiset kiinnittävät portaisiin asennettujen paalujen päälle kaidelautoja. Käynnissä on kalkkilouhoksen jätekivimäelle rakennettavien kuntoportaiden viimeinen silaus, jonka jälkeen vuoden 2020 kesällä aloitettu hanke alkaa olla loppusuoralla.

– Rakentaminen aloitettiin viime vuoden kesällä hakkaamalla puita rinteiltä, ja lisäksi jouduimme kaivamaan maata pois todella paljon, jotta saimme rinnettä loivennettua. Kesäkuun alussa tänä vuonna taas aloitettiin varsinaisten portaiden tekeminen, kertoo hankkeen vetäjä Johan Kronberg.

Portaiden rakennustyöt on toteutettu suurelta osin talkootyönä. Paikalla on ollut myös ammattilaisia hoitamassa pohjatyöt, joiden jälkeen muun muassa vapaaehtoiset eläkeläiset ja muut talkooporukat ovat jatkaneet rakennustöitä. Tällä hetkellä vuorossa on kaiteiden kiinnitys varsinaisiin portaisiin.

– Kiinnitetään kaiteita vielä tänään, sillä huomenna pitäisi olla jo valmista. Meillä on tällainen eläkeläisporukka, jonka kanssa tehdään töitä kahden hengen ryhmissä neljä tuntia päivässä. Yleensä tullaan talkoisiin kahtena päivänä viikossa, kertoo Mårten Malmlund.

Portaisiin on käytetty Johan Kronbergin mukaan jo noin 2000 talkootyötuntia. Hankkeen kokonaisbudjetti on 158 670 euroa, ja sen vetäjänä toimii Länsi-Turunmaan yrittäjät. Rahoitusta hanke on saanut myös paikalliselta Leader-ryhmä I samma båt – Samassa veneessä ry:ltä.

– Leader-tuen hakemisen jälkeen otettiin myös yhteyttä paikallisiin tahoihin, ja sitä kautta hankimme myös muuta rahoitusta ja yhteistyökumppaneita hankkeelle. Käännyimme Länsi-Turunmaan yrittäjien puoleen ja he nyt sitten vetävät tätä projektia, kertoo Kronberg.

Kaksi henkilöä portaiden rakennustöissä. — Mårten Malmlund ja Bernt Engström asentavat kaidelautoja portaisiin.

Portaissa talkoilevat eläkeläisten lisäksi myös urheiluseurojen jäsenet. Linnea Nyström-Salonen on ollut talkoissa mukana useita kertoja, ja odottaa innolla kuntoportaiden avautumista.

Idea saatiin Helsingin Malminkartanon kuntoportaista

Ajatus portaiden rakentamisesta syntyi, kun Johan Kronborg vieraili Helsingissä Malminkartanon kuntoportailla, jotka ovat yhdet Suomen ensimmäisistä kuntoportaista.

– Olin mukana start upissa, jossa oli tarkoitus tehdä matkailijoille sovellus, jossa on tietoa kaikkien isompien kaupunkien ulkoliikuntamahdollisuuksista. Silloin tutustuin Helsingissä kohteeseen, josta en tiennyt aikaisemmin mitään – Malminkartanon kuntoportaisiin. Silloin tuli jo vähän ajatus siitä, että tänne Paraisillekin voisi tehdä sellaiset, kertoo Kronberg.

Rakennusintoa kuitenkin hidasti se, että Paraisilla ei juurikaan ole korkeuseroja tai sopivia mäkiä portaiden rakentamiselle. Kronberg sai kuitenkin lopulta yhdessä vanhimman poikansa Jimmy Kronbergin kanssa idean portaiden rakentamisesta Paraisten kalkkilouhoksen jätekivikasan päälle. Louhoksen omistavalta Nordkalkilta tulee päivittäin monta tonnia jätekiveä kalkin louhimisen sivutuotteena, ja se pinotaan louhoksen ympärille kasoiksi. Kivikasa, jolla portaat sijaitsevat, on melko vanha, sillä siihen ei ole tuotu uutta kiveä sitten 1950-luvun.

– Päätimme Jimmyn kanssa mennä Nordkalkiin tapaamaan tuttavaamme Tarmo Tuomista, ja hän lupasi selvittää olisiko tämä mahdollista. Kyseessä on kuitenkin kaivosalue, joten sinne on ulkopuolisilta pääsy kielletty. Asia eteni tästä huolimatta nopeasti, ja ongelma ratkaistiin vuokraamalla maa-alue Nordkalkilta ja tekemällä meille oma alue kaivosalueen sisälle. Nordkalk on ollut kannustava tässä projektissa, ja he ovat muun muassa antaneet meille käyttöön irtokiveä portaiden väylän pohjaksi, kertoo Kronberg.

Kaivos itsessään on 130 metriä syvä, joten sinne on iso pudotus kivikasan päältä. Siksi portaiden vaatima maa-alue on aidattu verkkoaidalla. Erona moniin muihin suomalaisiin kuntoportaisiin Paraisilla on myös se, että rinnettä jouduttiin muokkaamaan portaille sopivaksi ja tekemään siihen 10 metrin paljas väylä portaita varten. Yleensä ne rakennetaan esimerkiksi laskettelukeskuksen yhteyteen tai maastoon.

Johan Kronberg on toiminut porrashankkeen vetäjänä jo toista vuotta. Hän koordinoi päivittäin muun muassa mäellä työskenteleviä talkooryhmiä.

Hienosäätöä vielä ennen avajaisia

Suomeen on rakennettu Leader-tuen avulla monia kuntoportaita, joista Paraisten portaisiinkin on otettu mallia. Kestäviin näköalatasanteisiin saatiin malli muun muassa Loimaan kuntoportaista.

– Ollaan vähän kopioitu tähän ideoita monista eri suomalaisista portaista. Näköalatasanteeseen saatiin vinkki Loimaan kuntoportaista, jonka tasanteen penkit eivät kestäneet kuin pari kuukautta. Paraisille penkkeihin laitettiin heti rakennusvaiheessa vahvikkeet, jotta ne olisivat kestävämmät, kertoo Johan Kronberg.

Portaiden alle olisi tarkoitus asentaa vielä led-valot, jotta niitä voitaisiin käyttää myös talviaikaan. Valaistusjärjestelmä on kopioitu suoraan Sipoossa sijaitsevista kuntoportaista, joihin on asennettu liikkeen tunnistava sensori. Jos portaissa ei ole ketään, valot ovat pois päältä, mutta kun paikalle saapuu käyttäjiä, syttyvät valot päälle. Sensori myös laskee kävijämäärät portailla.

Portaiden sijainti Pajbakantiellä lähellä kaivosaluetta tarkoittaa sitä, että alueella ei ole kovin paljon parkkitilaa portailla vieraileville. Ensi kesäksi alueelle olisi tarkoitus kuitenkin rakentaa myös suurempi parkkipaikka, sillä portaille on odotettavissa suuri määrä kävijöitä. Paikalliset ovat ottaneet porrashankkeen innolla vastaan.

– Paikalliset ovat olleet oikein mielissään kuultuaan hankkeesta. Portaiden askelväli on tehty tarkoituksella matalaksi, sillä niiden kohderyhmäksi on ajateltu kaikenlaiset ihmiset, eikä vain urheilijat, kertoo Kronberg.

Kronbergin mukaan portaat saadaan avattua viimeistään syyskuun aikana. Sitä ennen tarkoitus olisi asentaa portaisiin vielä kameravalvonta ja rakentaa niiden yläpäähän näköalatasanne.

Kuntoportaiden kyltti verkkoaitaan kiinnitettynä. — Portaita ja sitä ympäröivää aluetta kutsutaan Hundbanaksi eli Koirabaanaksi. Nimi tulee alueella aikanaan sijaitsevasta junaradasta, jonka veturi on ollut koiran näköinen.

Timpuri Ari Adolfsson valmistelee kaidepylväitä eläkeläistalkoolaisia varten.

Portaat kohoavat 50 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Portaiden yläpäähän rakennetaan näköalatasanne, josta voi nähdä selkeällä säällä jopa Turkuun saakka.

Portaat sijaitsevat Paraisten kalkkilouhoksen kupeessa. Niille on vuokrattu erillinen tila vanhan jätekivikasan päästä.

Nina Maunuaho

Paraisten rullahiihtorata tarjoaa vauhdin hurmaa, mutta ei vaarallisia tilanteita!

25.8.2021 kirjoittaja Janica Vilen

Leader I samma båt – Samassa veneessä myönsi maaseuturahastosta tukea Paraisten uuden rullahiihtoradan rakentamiseen. Tänä kesänä rata on ollut kovassa käytössä, ja ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailutkin keräsivät kiitosta. Rullasuksien ja -luistimien lisäksi radalle pääsee myös perinteisillä suksilla, sillä asvaltoitu reitti toimii talvikaudella hiihtoladun pohjana.

Finbyn hiihtokeskuksella vietettiin syyskuussa 2020 Paraisten rullahiihto- ja rullaluisteluradan avajaisia. Innokkaimmat ehtivät nauttia radasta jo viime syksynä, mutta viimeistään tänä kesänä se on ollut kovassa käytössä.

– Radan rakentamiseen meni koko viime kesä, mutta se oli sen arvoista! Nyt työ palkitsee, kun näkee, miten hyvin rata on otettu vastaan, kommentoi Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson.

Tänäkin kesänä 2,6 kilometrin mittaiselle radalle tehtiin vielä pieniä korjauksia ja loppukesästä päästiin jo järjestämään ensimmäiset kansalliset rullahiihtokilpailut.

– Ihmisiä tuli ympäri Suomen ja kilpailijat antoivat radasta paljon positiivista palautetta. Rata on kilpailuja varten tarpeeksi tekninen, mutta jos ei halua tehdä niin raskasta lenkkiä, radalta voi valita vain sellaiset osuudet, joissa ei ole kovia nousuja, kertoo Johansson.

Rata sopii siis hyvin kilpailijoiden lisäksi myös kuntohiihtäjille ja vasta-alkajille. Moni onkin uskaltautunut rullasuksille ensimmäistä kertaa nyt, kun lajia varten on oma turvallinen harjoittelupaikka.

– Monelle se on iso este, jos joutuu hiihtämään liikenteen sekaan ja sen vuoksi rullahiihtoa ovatkin harrastaneet tähän asti lähinnä kilpahiihtäjät. Mutta täällä on turvallista kokeilla, kun ei ole muuta liikennettä, vaarallisia risteyksiä tai kaivonkansia, selittää Johansson.

Patrick Johansson seisoo rullahiihtoradan lähtöpaikalla. — Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson on iloinen nähdessään, miten iso työ kantaa nyt hedelmää. Hänen omassakin perheessä on neljä kilpahiihtäjää, joilla on nyt hyvät harjoittelumahdollisuudet ympäri vuoden.

Uusi rata on parantanut ennen kaikkea lasten harrastusmahdollisuuksia seurassa. Aikaisemmin rullahiihtotreenit pidettiin liikenteen joukossa, minkä vuoksi nuorimpia hiihtäjiä ei voitu ottaa mukaan. Nyt harjoittelu on turvallista junioreillekin.

Rullasuksien lisäksi radalle voi lähteä myös rullaluistimilla. Valaistu rata on päivittäin vapaassa käytössä ja se pyritään pitämään kunnossa pitkälle syksyyn.

– Sadekaan ei haittaa, jos rata vain on puhdas lehdistä ja neulasista. Niitä aletaan syksyn tullen harjata tai puhaltaa, kertoo Johansson.

Keskellä seitsemän lasta rullasukset jalassa ja molemmissa reunoissa aikuinen neuvomassa. — Kuva: Pargas IF.

Asvaltointi auttaa talvellakin

Radan asvaltointi parantaa hiihto-olosuhteita talvellakin, sillä tasaiselle radalle tarvitaan vähemmän lunta hyvän ladun tekemiseksi. Lisäksi asvalttipohja kantaa latukoneet paremmin, eikä lumi sula asvaltin päältä yhtä helposti. Viime talvenakin Finbyssä pääsi hiihtämään vielä pitkään sen jälkeen, kun muualta oli ladut jo sulaneet.

Viime talvena uuden radan lähtöpaikalle kasattiin lunta säilöön 4 400 kuutiota, joten toiveissa on, että hiihtämään päästäisiin jo joulukuussa.

– Nyt meillä oli poikkeuksellisen kuuma kesä, mutta vielä kasa näyttää ihan hyvältä. Jos hyvin käy, saamme säilölumella kilometrin verran latua aikaiseksi.

Finbyn hiihtokeskuksen hiihtorata on ollut käytössä jo yli 20 vuotta. Viime talvena lumitilanne oli niin hyvä, että pitkästä aikaa kaikki Finbyn ladut olivat käytössä. Asvaltoidulta ladulta pääsee hiihtämään yhteensä lähes 15 kilometriä eri latuja.

Latukartta. — Finbyssä on hyvänä talvena latuja jopa 15 kilometrin edestä.

Pargas IF on ollut useita vuosia Hiihtoliiton luokituksen mukaan Suomen 20 parhaan seuran joukossa.

– Se on aikamoinen saavutus, kun Suomessa on yli 300 hiihtoseuraa, joista osa pääsee laduille jo lokakuussa. Lumiolosuhteet ovat vaikuttaneet paljon harjoitteluun, mutta nyt tilanne tasoittuu, sillä rullahiihto toimii hyvin harjoitteluna hiihtokautta varten, kommentoi Johansson.

Viime vuosina Pargas IF:n juniorityö on tuottanut tulosta, ja nyt riittää jännitettävää myös aikuisten puolella. Seuraa edustava Anni Lindroos teki läpimurtonsa viime kaudella nuorten suomenmestaruuskisoissa. Pian nähdään, miten kaksi SM-kultaa Paraisille tuonut hiihtäjä pärjää aikuisten sarjassa.

Yhteinen ponnistus

Ilmakuvassa näkyy vasemmalla rullahiihtorata ja oikealla golfkenttä, väliin jää sinipohjainen padel-kenttä. — Radan lähtöpaikan vieressä on 4 400 kuutiota säilölunta odottamassa seuraavaa hiihtokautta. Lunta on säilötty Finbyssä aikaisemmin sahanpurun alla, mutta nyt apuna on myös lumensuojamattoja.

Hankkeen kokonaisbudjetti oli 60 900 euroa, josta I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän myöntämän julkisen tuen osuus oli 39 600 euroa, eli 65 prosenttia.

– Ilman Leader-tukea tätä ei olisi rakennettu. Lisäksi auttoi se, että kaupunki oli niin myötämielinen ja paikalliset yrityksetkin auttoivat meitä. Ja paljon tehtiin talkoita. Muualla Suomessa samanlaisia ratoja on rakennettu kolminkertaisella budjetilla, tietää Johansson.

Rullahiihtorata täydentää Finbyn muutenkin vaikuttavaa urheilupalettia. Samalla alueella pääsee harrastamaan golfia, padelia, frisbeegolfia ja maastojuoksua. Elokuun viimeisenä viikonloppuna uusi rata toimiikin SaaristoTrail-polkujuoksutapahtuman lähtöpaikkana.

Janica Vilen

Pargas IF esittelee rataa PiffenTV:ssä

Uusi vierasvenesatama houkutteli ennätysmäärän veneilijöitä Nauvoon!

16.3.20215.10.2020 kirjoittaja Janica Vilen

Laituri, johon kiinnitettyinä purjeveneitä.

Nauvoon rakennettiin kesäksi 2020 uusi vierasvenesatama. Jo entuudestaan koko Saaristomeren suosituimpaan satamaan rantautui ennätysmäärä kävijöitä ihastelemaan lopputulosta: uusia laitureita ja rantamuuria sekä kelluvaa satamakonttoria. Yöpymisiä oli jopa 35 % enemmän kuin vuonna 2019.

Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin miljoonan euron remontti. Varsinais-Suomen Ely-keskus rahoitti hanketta 700 000 eurolla maaseutuohjelmasta. Loput 300 000 euroa budjetista maksoi hankkeen toteuttaja eli Paraisten kaupunki.

Lisäksi satamaisäntä Tero Sintonen osallistui sataman kehittämiseen omalla panoksellaan, eli tekemällä uuden kelluvan satamakonttorin, joka on kerännyt koko kesän positiivista palautetta tyylikkyytensä vuoksi. Lisäksi Ely-keskus uusi myös yhteysaluslaituria.

– Nauvon vierasvenesatama on meidän koko kaupungin ykkösmatkailuvaltti, kehuu elinkeinopäällikkö Tomas Eklund.

Investoinnista oli matkailulle selkeä hyöty. Tänä vuonna vierasvenesatamassa oli kesän aikana yöpymisiä 9 300. Vuoden 2019 kesänä yöpymisiä oli 6 855 ja vuoden 2018 kesänä 6 500. Lisäksi satama-alueen palveluista nauttivat toki muutkin kuin veneilijät. Rannan ravintoloihin ja markkinahumuun tullaan myös Nauvon kesämökeiltä sekä kauempaa autoilla, pyörillä sekä joukkoliikenteen avulla. Yhteensä Nauvossa käy tavallisena kesänä yli 120 000 matkailijaa.

Helsinkiläiset Henrik (13), Anna (11) ja heidän äitinsä Satu Sjöman mökkeilevät Nauvossa ja käyvät aina kauppareissun yhteydessä pyörähtämässä myös satamassa. Erityisesti jäätelökioski ja savukala houkuttelevat paikalle. Heidän mielestään vierasvenesataman helmi on nykyään kelluva satamakonttori.

Miljoonan euron investoinnista 70 % tuli Varsinais-Suomen Ely-keskukselta.

Pitkään kaivattu remontti

Nauvon vierasvenesatamassa ehdittiin kaivata remonttia pitkään.

– Päälaituri oli osin erittäin huonokuntoinen ja jopa vaarallinen. Sitä oli vuosien varrella korjattu moneen kertaan. Joku osa oli 50 vuotta vanha, muut uudempia. Samalla rantamuuri oli alkanut pettää. Hiekka pääsi valumaan rannalta suoraan mereen ja ihmisten oli vaarallista kävellä siinä, Eklund taustoittaa.

Hankkeeseen kuului vanhojen laitureiden purku – myös betonilaiturin, joka esti veden virtaamista ja vaikutti siten rantaveden laatuun. Lisäksi rakennettiin uudet laiturit ja rantamuuri, josta tulikin monen mielestä koko sataman vetonaula. Iso osa budjetista upposi myös ruoppaukseen. Nyt satamaan pääsee turvallisemmin myös isommilla veneillä.

– Turvallisuuteen panostettiin myös lisäämällä aisapaikkoja, joita aloittelevienkin veneilijöiden on helppo käyttää. Ja uudet mobiilipalvelutkin ovat saaneet kiitosta helppokäyttöisyydestään, kertoo Eklund.

Pääkaupunkiseudulta tulleet Tara Roisko ja Hannu Vaarama ovat käyneet Nauvossa monta kertaa. Uusittua satamaa he kehuvat kauniiksi ja symmetriseksi. Kehuja saavat myös kukkaistutukset ja kivet, joilla on saatu uutta ilmettä ja viihtyisyyttä. “Ei missään muualla Suomessa ole näin hyvää satamaa!” he toteavat.

Esa Ruotsalainen ja Maija Strandström sanovat itseään Nauvon vierasvenesataman epävirallisiksi rantavahdeiksi. He mökkeilevät sataman vieressä ja tulevat kävelylle lähes joka päivä. Erityisen mielissään he ovat uudesta rantamuurista, jolla kelpaa istuskella ja nauttia merimaisemista. Pariskunta viihtyy Nauvossa ympäri vuoden ja kiittelee erityisesti Nauvon kulttuuritarjontaa.

Uusitulla rantamuurilla on turvallista ja viihtyisää.

60-luvulta nykypäivään

Nauvon vierasvenesatamaa on kehitetty Tomas Eklundin mukaan jo 60-luvusta asti. Nykyisin veneilijöillä on siellä hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula. Lisäksi rannassa on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, ruokakauppa, paljon myyntipisteitä, turisti-info, keskiaikainen kivikirkko ja yhteysalusten laituri. Kaikki palvelut ovat pienellä alueella, ja siksi Nauvo on jo pitkään ollut suosittu matkailukohde veneilijöiden lisäksi myös pyöräilijöiden ja autoilla matkustavien keskuudessa.

– Sesongin aikana parkkitilaa on aina liian vähän. Suurin tarve olisi matkailuautojen omalle alueelle. Niitä on nykyisin todella paljon, eikä leirintäalueita ole Paraisten jälkeen kuin vasta Houtskarissa. Ei Nauvoon ehkä leirintäaluetta tarvita, mutta jonkinlainen alue matkailuautoille, Eklund punnitsee.

Muutenkin hän toivoisi, että satama-aluetta voitaisi laajentaa tulevaisuudessa.

– Myyjät ovat nyt mökeissä, joita toivotaan koko ajan lisää. Tulijoita olisi aina enemmän kuin on mahdollisuus ottaa, hän kertoo.

Nauvon vierasvenesatamassa on hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula.

Nauvon vierasvenesatamassa on myös yhteysaluslaituri, jolta pääsee lähtemään Seiliin, Ahvensaarelle tai Houtsalaan.

Kun vierasvenesataman vanha laituri purettiin, uudempia osia pystyttiin vielä hyödyntämään uimarannan puolella eli kuvassa etualalla olevan Nauvon purjehdusseuran (Nagu Segelsällskap, NSS) laiturissa.

Janica Vilen

Jurmo Inn laajentaa ravintolatoimintaansa täksi kesäksi!

13.4.202131.3.2021 kirjoittaja Janica Vilen

Ravintolayrittäjänä Jurmon saarella kannattaisi aina nukkua käsi ulkona ikkunasta. Jos on tuulinen aamu, voi kääntää kylkeä, jos taas on tyyni sää, kannattaa varautua siihen, että lounasaikaan nälkäisiä veneilijöitä riittää. Parhaillaan kotimajoitusta ja ruokaa tarjoavan Jurmo Innin pihapiiriin rakentuu uusi ruokasali, jolla vastataan ravintolapalveluiden kasvavaan kysyntään.

Paraisten kaupunkiin kuuluvalla Jurmon saarella asuu 10 ihmistä. Vapaa-ajan asukkaita on 60 ja lisäksi taianomaisella saarella käy vuosittain noin 20 000 vierailijaa. Se asettaa painetta pienen saaren ainoalle ravintolalle Jurmo Innille. Kauniina kesäpäivänä nälkäisiä turisteja voi helposti tulla toista sataa ja tähän mennessä yrittäjä Tiina Johansson on ruokkinut heidät oman kotinsa keittiössä ja terassilla.

Ensi kesänä kotimajoitusta ja ruokapalveluita tarjoavan Jurmo Innin asiakkaat pääsevät syömään uuteen ruokasaliin. Jurmo Innin päärakennuksen viereen rakentuu parhaillaan noin 30 hengen ruokailutila.

– Ruokailijoita tulee joka vuosi enemmän ja enemmän. Viime heinäkuussa meillä oli yli 1 000 syöjää, kertoo Tiina Johansson.

Jurmo Innillä on itsellään kahdeksan majoituspaikkaa, ja yhteensä saarella on noin 40 vuodepaikkaa. Lisäksi saarelta löytyy Metsähallituksen telttailualue ja myös monet veneilijät pysähtyvät syömään Jurmoon.

– Ja ryhmiä käy paljon. Erityisesti eläkeläiset ovat tärkeä ryhmä kotimaan matkailussa, Johansson lisää.

Kesällä Jurmo Innissä on seisova pöytä päivittäin kello 12–18. Aamiaista ja illallista saa tilauksesta. Seisovassa pöydässä on vaihtelevasti kotiruokaa, mutta esimerkiksi illalliseksi voi tilata perinteisen saaristolaispöydän. Ravintolassa on A-oikeudet.

Tiina Johansson vietti lapsuutensa kesät Jurmossa isovanhempiensa luona ja päätti jo silloin, että joskus tulee se aika, kun hänen ei enää tarvitse palata syksyn tullen mantereelle. Nyt hän on asunut Jurmossa vakituisesti 20 vuotta.

Investointitukea maaseuturahastosta

I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmä tukee Jurmo Innin investointia 35 prosentin osuudella. Silti rakennushanke on yrittäjältä iso ponnistus.

– Joidenkin arvioiden mukaan rakentaminen on saaressa 30 % kalliimpaa kuin mantereella, toisten arvioiden mukaan jopa 50 % kalliimpaa. Ja onhan se ihan selvä asia, kun matkat ovat pitkiä. Esimerkiksi sähköasentajaa tarvitaan vain parin tunnin ajan, mutta muutamassa eri vaiheessa, joten joka vaihetta varten pitää matkustaa, Johansson avaa saaristorakentamisen haasteita.

Tällä hetkellä Jurmoon kuljetaan M/S Baldurilla Nauvon vierasvenesatamasta ja matka kestää nelisen tuntia. Kesällä Jurmoon pääsee Pärnäisistä, jolloin matka taittuu hieman nopeammin.

Investointi parantaa kuitenkin koko saaren mahdollisuuksia ottaa turisteja vastaan. Satamassa on kesäisin kahvila ja ruokaa pystyy tekemään myös itse vuokramökeissä ja telttailualueen nuotiopaikalla, mutta yhä enemmän turistit haluavat istua valmiiseen pöytään.

Jurmo Innin nykyinen rakennus valmistui yhdeksän vuotta sitten, mutta jo sitä ennen Johanssonilla oli pienimuotoista yritystoimintaa. Nyt rakennuskanta laajenee uudella ruokasalilla.

Pienellä saarella mielenkiintoinen historia

Tasan 200 km päässä sekä Helsingistä että Tukholmasta sijaitseva Saaristomeren helmi houkuttelee turisteja ennen kaikkea mielenkiintoisen historiansa ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi. Tarinoiden mukaan Jurmo on aikanaan ollut merirosvojen pesäpaikka, minkä vuoksi Kustaa Vaasa määräsi koko saaren poltettavaksi 1500-luvulla. Tämän polton kerrotaan muokanneen maiseman sellaiseksi kuin se nyt on: avoimeksi ja karuksi. Saaressa vapaana laiduntava karja ja nykyään myös alpakat ovat jatkaneet maisemointityötä omalta osaltaan. Suurimmaksi osaksi maata peittää matala katajakasvusto ja kanervanummi, joiden lisäksi siellä on nykyisin myös istutettua mäntymetsää.

Jurmon saari kuuluu Salpausselän päätemoreeniin, mikä selittää pitkulaisen muodon. Saari myös kasvaa koko ajan, sillä se kohoaa merestä noin neljä senttiä vuodessa.

– Maisemien lisäksi täällä käydään paljon myös surffaamassa ja bongaamassa lintuja. Lintujen pesimisaikaan kesällä toinen puoli saaresta on suljettu. Ja on täällä myös 150 harvinaista kasvia. Lista niistä löytyy Metsähallituksen sivuilta, kertoo Johansson.

Uimaan pääsee molemmilla puolilla saarta: toisella puolella on hiekkaranta ja toisella kallioranta. Saunavuoron voi varata mökkejäkin vuokraavalta Klas Mattssonilta. Matkailukaudella satamassa oleva Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä.