marjukka kulmala

Varsinais-Suomen vaikuttavin kulttuurihanke teki Hemminki Maskulaista tunnetuksi

kirjoittaja
Marjukka Kulmala pöydän ääressä.
Marjukka Kulmala muistaa itse kiinnostuneensa Hemminki Maskulaisesta todenteolla löydettyään vanhempiensa luota Hemminki Maskulaisen pienoismallin (kuvassa vasemmalla), jonka paikalliset partiolaiset olivat 80-luvulla suunnitelleet Maskun matkamuistoksi.

 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät palkitsivat Masku-Seuran EU:n maaseutuohjelmakauden 2014–2022 vaikuttavimman kulttuurihankkeen toteutuksesta Varsinais-Suomen maaseutugaalassa maaliskuussa 2023. Maskun Hemminki 400 vuotta -hanke tutustutti maskulaiset omaan kotiseutuhistoriaansa ja nosti Hemminki Maskulaisen saavutukset aivan uuteen arvoon. 

Maskun Hemminki 400 vuotta -hanke sai alkunsa vuonna 2019, kun Hemminki Maskulaisen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta. Hemminki Maskulainen oli aikansa suurmies, Maskun kymmenes kirkkoherra, merkittävä kirjakielen kehittäjä ja virsirunoilija sekä valtiomies ja kulttuuripersoona. Silti suuri osa maskulaisista ei ennen hanketta tiennyt hänestä mitään. 

Hankkeessa kerrottiin ihmisille monin eri tavoin Hemmingistä ja samalla koko Maskun historiasta. Hemminki Maskulainen syntyi Turussa kauppiaan pojaksi 1500-luvun puolivälissä. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa ja valmistuttuaan hänestä tuli Maskun kirkkoherra vuonna 1586. Hän kirjoitti elämänsä aikana kymmeniä virsiä, joista tunnetuin on Enkeli taivaan. 

– Hemminki oli todennäköisesti Mikael Agricolan pojan koulukaveri. Kouluissa opetetaan yleensä, että Mikael Agricola loi suomen kirjakielen, mutta sitä kerrotaan harvoin, kuinka paljon Hemminki ja monet muut kehittivät kieltä eteenpäin. Heidän vaikutuksestaan suomen kielestä tuli kaunista ja soljuvaa – sellaista, josta voi kirjoittaa vaikka runoja, kommentoi hanketta koordinoinut Marjukka Kulmala. 

Tapahtumat tavoittivat 600 ihmistä

Ilmakuva Maskun kirkosta.
1500-luvulla eläneen Hemminki Maskulaisen työpaikka eli 1400-luvun lopulla valmistunut Maskun kirkko on pystyssä edelleen.

Masku-Seuran lisäksi hankkeessa olivat mukana Maskun kunta ja Maskun seurakunta, ja yhteistyökumppaneiksi tapahtumiin lähtivät esimerkiksi Maamiesseura sekä Maa- ja kotitalousnaiset.

– Havahduimme vasta alkuvuodesta siihen, että juhlavuosi on käsillä ja saimme kokouksissa monet hyvät naurut, kun totesimme, että Hemmingin kuolema tuli meille vähän yllätyksenä, muistelee Kulmala. 

Tiukasta aikataulusta huolimatta työryhmä sai paljon tapahtumia aikaan. Hankkeessa järjestettiin esimerkiksi kylvön siunaustilaisuus, sanataidepajoja vanhusten palvelutaloissa, nukketeatterikiertue Maskun esikouluissa ja Hemminki-näyttely Maskun museolla. Teemanäyttelyn myötä Maskun museossa tehtiin kävijäennätys ja yhteensä hankkeen tapahtumat tavoittivat noin 600 ihmistä. 

Juhlavuoden aikana kuultiin myös kolme esitelmää Hemminki Maskulaiseen liittyvistä aiheista. Entinen arkkipiispa Jukka Paarma esitelmöi Hemmingin ajan kirkollisesta elämästä. Arkkitehti Aaro Söderlund puhui kristillisyyden alkuajoista Suomessa. Teologian tohtori Suvi-Päivi Koski taas kertoi Rostockista löytyneestä Hemmingin virsikirjan kopiosta.

Hemmingin koulu keskipisteenä

Marjukka Kulmala Hemmingin koululla.
Hemmingin koulun seinää koristaa nykyisin Hemminki Maskulaisesta inspiraationsa saanut muraali.

Hemminki Maskulaisen nimeä kantava Hemmingin koulu oli myös yhteistyössä hankkeen kanssa. Oppilaille järjestettiin Hemminki-teemainen koulupäivä, jonka aikana kaikissa oppiaineissa käsiteltiin jollain tavoin Hemminki Maskulaista. Esimerkiksi kuvaamataidossa tehtailtiin Hemmingin muotokuvia ja kotitalouden tunnilla tehtiin 1600-luvun ruokia. 

Teemapäivässä julkistettiin myös hankkeessa tehty julkaisu Maskun Hemmingin jalanjäljissä. 

– Se on kouluikäisille suunnattu A5-kokoinen vihkonen, jota on lahjoitettu kaikkiin Maskun alakouluihin. Toiveissa on, että koulut käyttäisivät sitä jatkossakin opetuksen tukena, jotta Maskun lapset oppisivat kotiseutunsa historiasta. 

Julkaisun ovat kirjoittaneet suomen kielen professori emerita Kaisa Häkkinen ja historian tutkija Veli-Pekka Toropainen. Häkkinen on kirjoittanut kielen kehityksestä ja Toropainen taas historiaan liittyvistä tapahtumista ja arkielämästä 1600-luvulla. Julkaisun on kuvittanut turkulainen graafikko Kristiina Elo. 

Vuonna 2021 Hemmingin koulun seinään tehtiin vielä yhteisötaiteen keinoin muraali. 

– Projektia ohjasi turkulaistaiteilija Jukka Hakanen, jonka muraaleja on nähtävissä erityisesti Turussa. Hän piti paikallisille nuorille työpajan, jossa nuoret tutustuivat ensin Hemmingin historiaan ja ideoivat sitten erilaisia elementtejä, joista Hakanen koosti yhtenäisen teoksen, Kulmala kertoo. 

Teoksessa näkyy muun muassa Hemminki Maskulaisen puumerkki ja nimikirjaimet, Maskun merellisiä maisemia ja rosariumin ruusuja sekä Varsinais-Suomen maakuntaeläin kettu.

Historia osaksi nykypäivää

Kulmala uskoo, että Leader-hanke on kasvattanut maskulaisten paikallisidentiteettiä ja arvostusta omaa kotiseutuaan kohtaan. Lisäksi myös ulkopaikkakuntalaiset ovat saaneet tietää Maskun historiasta ja Hemminkin Maskulaisen teoista lukuisten hankkeesta kirjoitettujen artikkelien kautta. 

– Monille Maskun pitkä historia on tullut ihan yllätyksenä. Täältä tunnetaan kyllä Maskun kalustetalo ja Rivieran uimapaikka, mutta historiassa täällä on tehty paljon merkittäviä asioita!

Paljon talkootyötä sisältänyt hanke toi ihmisiä yhteen ja elävöitti maaseutua. Marjukka Kulmalan hankkeessa tekemä valtaisa talkootyömäärä noteerattiin kunnassa ja hänelle myönnettiin sen kunniaksi Paremman Maskun tekijä -palkinto vuonna 2019.

Varsinais-Suomen maaseutugaalassa jaettiin 12 palkintoa!

Maskun historia tuli tutuksi Leader-hankkeen avulla

kirjoittaja
Marjukka Kulmala esittelee Hemmingin koulun seinällä olevaa muraalia.

 

Nykyään lähes kaikki Maskussa tietävät, kuka on Hemminki Maskulainen, mutta vielä muutama vuosi sitten hänen tarinansa oli vieras monille. Suomen kielen kehittäjänä, virsirunoilijana ja valtionmiehenä tunnetun kirkkoherran historia tuotiin nykypäivään osana kolmevuotista Leader-hanketta, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Maskun Hemminki 400 vuotta -hanke sai alkunsa vuonna 2019, kun Hemminki Maskulaisen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta. 

– Hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä ja siksi päädyimme juhlistamaan kuolinvuotta, kertoo hanketta koordinoinut Marjukka Kulmala (artikkelikuvassa).

Hemminki Maskulainen syntyi Turussa kauppiaan pojaksi 1500-luvun puolivälissä. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa ja valmistuttuaan hänestä tuli Maskun kirkkoherra vuonna 1586. Hän kirjoitti elämänsä aikana kymmeniä virsiä, joista tunnetuin on Enkeli taivaan. 

– Hemminki oli todennäköisesti Mikael Agricolan pojan koulukaveri. Kouluissa opetetaan yleensä, että Mikael Agricola loi suomen kirjakielen, mutta sitä kerrotaan harvoin, kuinka paljon Hemminki ja monet muut kehittivät kieltä eteenpäin. Heidän vaikutuksestaan suomen kielestä tuli kaunista ja soljuvaa – sellaista, josta voi kirjoittaa vaikka runoja!

Marjukka Kulmala ideoi muutama vuosi ennen hanketta Maskuun valokuvakampanjan, jossa Hemminki Maskulaista esittävää matkamuistonukkea kuvattiin Maskun nykypäivän maisemissa. Kampanjan aikana nukke poseerasi muun muassa paikallisten julkkisten Kike Elomaan ja Toivo Sukarin kanssa. 

– Kampanjan myötä Maskun kulttuurisihteeri Maarit Lindström tiesi, että olen tämmöinen Hemminki-aktivisti ja otti minuun yhteyttä. Perustimme Masku-Seuran, Maskun kunnan hyvinvointipalveluiden ja Maskun seurakunnan kanssa työryhmän, joka alkoi ideoida, mitä kaikkea voisimme juhlavuoden kunniaksi tehdä. Lopulta ideoita ja kuluja alkoi olla niin paljon, että päätimme hakea toteutukseen tukea Leader Varsin Hyvältä.

Tapahtumissa kävi 600 ihmistä

Pastori lukee raamattua oikealla ja lehmä katselee häntä vasemmalla.
Hankkeen logon suunnitteli graafikko Kristiina Elo. Logoa käytettiin markkinoinnissa ja ensimmäistä kertaa se näkyi hankkeen avajaistilaisuuden mainoskuvassa, jossa Hemminki Maskulainen (kirkkoherra Jouko Henttinen) siunaa tulevan kasvukauden ja kaikki elolliset. Kuva: Antti Salomaa.

Hankepäätös tuli huhtikuussa 2019 ja ensimmäinen tapahtuma pidettiin jo toukokuussa. 

– Hanke aloitettiin näyttävästi kylvön siunauksella, jossa Maskun kirkkoherra Jouko Henttinen esitti Hemminki Maskulaista. Saimme yhteistyökumppaneiksi Maamiesseuran sekä Maa- ja kotitalousnaiset. Paikalle tuli paljon porukkaa ja Ylekin uutisoi tapahtumasta, muistelee Kulmala.

Juhlavuoden aikana kuultiin myös kolme esitelmää Hemminki Maskulaiseen liittyvistä aiheista. Entinen arkkipiispa Jukka Paarma esitelmöi Hemmingin ajan kirkollisesta elämästä. Arkkitehti Aaro Söderlund puhui kristillisyyden alkuajoista Suomessa. Teologian tohtori Suvi-Päivi Koski taas kertoi Rostockista löytyneestä Hemmingin virsikirjan kopiosta.

Maskun museoon tehtiin juhlavuodeksi näyttely, joka kertoi kuolemasta 1600-luvulla. Hemminki Maskulaista esittävä mallinukke laitettiin kuolinvuoteelle, jonka ympärille kerättiin tuoksuvia kasveja. 

– 1600-luvulla vainaja pidettiin kotona hautajaisiin asti. Ruumiin mätäneminen alkoi nopeasti ja siksi huone piti täyttää tuoksuvilla kasveilla, Kulmala taustoittaa. 

Teemanäyttelyn myötä Maskun museossa tehtiin kävijäennätys ja yhteensä hankkeen tapahtumat tavoittivat noin 600 ihmistä. Tapahtumia suunniteltiin niin, että tarjolla oli ohjelmaa niin pikkulapsille kuin vanhuksillekin. Esikoululaisille tilattiin Hemminki Maskulaisesta kertova nukketeatteriesitys taiteilija Lotta Virtaselta. Ikäihmisille taas järjestettiin sanataidetyöpaja osana Varsinais-Suomen runoviikkoa. 

Ikäihmiset kirjoittavat pöydän ääressä.
Yhdessä tekeminen eri toimijoiden ja eri ikäpolvien välillä oli voimauttavaa ja lisäsi kiintymystä ja kunnioitusta omaa asuinpaikkaa ja paikallisyhteisöä kohtaan. Varsinais-Suomen runoviikolla järjestettiin Hemminki-aiheinen sanataidepaja Maskun ikäihmisille. Kuva: Vesa Penttilä.

Hemmingin koulu keskipisteenä

Hemminki Maskulaisen nimeä kantava Hemmingin koulu ja sen oppilaat olivat hankkeen keskiössä. Oppilaille järjestettiin esimerkiksi Hemminki-teemainen koulupäivä, jonka aikana kaikissa oppiaineissa käsiteltiin jollain tavoin Hemminki Maskulaista. Esimerkiksi kuvaamataidossa tehtailtiin Hemmingin muotokuvia ja kotitalouden tunnilla tehtiin 1600-luvun ruokia. 

Teemapäivässä julkistettiin myös hankkeessa tehty julkaisu Maskun Hemmingin jalanjäljissä. 

– Se on kouluikäisille suunnattu A5-kokoinen vihkonen, jota on lahjoitettu kaikkiin Maskun alakouluihin. Toiveissa on, että koulut käyttäisivät sitä jatkossakin opetuksen tukena, jotta Maskun lapset oppisivat kotiseutunsa historiasta. 

Julkaisun ovat kirjoittaneet professori emerita Kaisa Häkkinen ja historian tutkija Veli-Pekka Toropainen. Häkkinen on kirjoittanut kielen kehityksestä ja Toropainen taas historiaan liittyvistä tapahtumista ja arkielämästä 1600-luvulla. Julkaisun on kuvittanut turkulainen graafikko Kristiina Elo. 

Hemminki Maskulaisesta tehtyä esitemateriaalia pöydällä.
Hankkeessa julkaistua Maskun Hemmingin jalanjäljillä -teosta ylistettiin heti sen ilmestyttyä kulttuuritekona, koska siinä tiivistetään helposti luettavaan muotoon valtava määrä tietoa. Julkaisun kuvituksia hyödynnettiin myös postikortteihin ja kirjanmerkkeihin. Kuva: Marjukka Kulmala.

Vuonna 2021 Hemmingin koulun seinään tehtiin vielä yhteisötaiteen keinoin muraali. 

– Projektia ohjasi turkulaistaiteilija Jukka Hakanen, jonka muraaleja on nähtävissä erityisesti Turussa. Hän piti nuorille työpajan, jossa nuoret tutustuivat ensin Hemmingin historiaan ja ideoivat sitten erilaisia elementtejä, joista Hakanen koosti yhtenäisen teoksen, Kulmala kertoo. 

Teoksessa näkyy muun muassa Hemminki Maskulaisen puumerkki ja nimikirjaimet, Maskun merellisiä maisemia ja rosariumin ruusuja sekä Varsinais-Suomen maakuntaeläin kettu.

Muraali, jossa mustaa, vakoista sekä sinisen ja vihreän eri sävyjä.
Maskulaisnuorten ideoima ja taiteilija Jukka Hakasen toteuttama muraali Hemmingin koulun seinässä on täynnä yksityiskohtia.

Historia osaksi nykypäivää

Kulmala uskoo, että Leader-hanke on kasvattanut maskulaisten paikallisidentiteettiä ja arvostusta omaa kotiseutuaan kohtaan. Lisäksi ulkopaikkakuntalaiset ovat saaneet tietää Maskun historiasta ja Hemminkin Maskulaisen teoista lukuisten hankkeesta kirjoitettujen artikkelien kautta. 

– Monille Maskun pitkä historia on tullut ihan yllätyksenä. Täältä tunnetaan kyllä Maskun kalustetalo ja Rivieran uimapaikka, mutta historiassa täällä on tehty paljon merkittäviä asioita!

Paljon talkootyötä sisältänyt hanke toi ihmisiä yhteen ja elävöitti maaseutua. Eri puolilla Maskua järjestetyt tapahtumat houkuttelivat monia ihmisiä tutustumaan ensi kertaa esimerkiksi Maskun museoon ja Maskutaloon. 

Kulmala toivoo, että hankkeessa aikaan saadulle materiaalille on kysyntää vielä tulevinakin vuosina. 

– Masku viettää nyt 790-vuotisjuhliaan ja olemme ehdottaneet, että hankkeessa tehty nukketeatteriesitys esitettäisi taas uusille esikoululaisille! Ja tekemämme julkaisun oheen olemme ajatelleet suunnitella vielä valmiita tehtäviä, jotta opettajat saisivat aiheesta oppitunnin aikaan nopeallakin valmistautumisella. 

Kulmala itse ehti hankkeen aikana innostua aiheesta niin paljon, että suunnittelee Masku-oppaaksi kouluttautumista. Hänen tekemänsä valtaisa talkootyömäärä noteerattiin kunnassa ja hänelle myönnettiin sen kunniaksi Paremman Maskun tekijä -palkinto. 

Hankkeen myötä löytyi myös Hemminki Maskulaisen jälkeläisiä. 

– Yksi heistä kävi museolla ja ostamassa tekemämme julkaisun, mutta heitä voi olla keskuudessamme enemmänkin, sillä esimerkiksi Hemminki Maskulaisen Elina-tytär jäi tänne Kairisten tilalle emännäksi!

 

Hankkeen kokonaiskustannus: 31 700 €

Leader-tuen osuus: 80 %

Tänään juhlitaan maaseudun naisia!

kirjoittaja
Henkilö avaa tien varteen parkkeeratun auton ovea.

 

Tänään, 15. lokakuuta, vietetään kansainvälistä maaseudun naisten päivää. Vuodesta 1995 asti vietetyn YK:n teemapäivän tarkoituksena on huomioida naisten rooli maaseudun kehittäjinä, viljelijöinä, metsänomistajina ja yrittäjinä sekä hyvinvoinnin turvaajina. Juhlapäivän haastattelussa ammattiemäntä, opettaja, kyläpäällikkö ja nykyinen Paimionjokiyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala.

Maaseudulla on naiskato – tarkemmin sanottuna korkeasti koulutettujen nuorten naisten kato. Sataa 18–29-vuotiasta naista kohti maaseudulla asuu 136 samanikäistä miestä. Erot kaventuvat vuosien karttuessa ja vanhimmissa ikäluokissa naisia onkin jo selkeä enemmistö, mikä selittyy naisten korkeammalla eliniällä.

Suunta on ollut sama jo 60-luvulta asti, jolloin kaupungistuminen alkoi kiihtyä. Naiset eivät enää jääneet maatilojen emänniksi, vaan hankkivat oman uran, joka oli helpompi löytää kaupungista. Asia alkoi huolettaa yhteiskunnallisessa keskustelussa 80-luvulla, kun nähtiin, miten se vaikuttaa myös syntyvyyden laskuun. Viime vuosina naisten kaupungistumista on vauhdittanut kyläkoulujen ja terveyskeskusten lakkauttaminen, sillä opettajista ja hoitoalan ammattilaisista suuri osa on naisia. Työ on se, joka maaseudulle vetää ja siellä pitää. 

Yliopistolta lantaa luomaan

Paimiossa kasvanut Marjukka Kulmala piti aina itsestään selvänä, että haluaa elää maaseudulla. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon, mutta heti valmistumisensa jälkeen hän palasi maaseudulle ja perusti perheen. Muutamia vuosia hän toimi opettajana, mutta sitten hän ryhtyi ammattiemännäksi Kaiturin tilalle Maskuun, jossa hän pitää vieraille opastettuja kierroksia tilan historiasta, eläimistä ja maalaiselämänmenosta.

– Meillä on lampaita, lehmiä, kanoja, kaksi kissaa ja kaksi kania. Siat ovat tulleet aina keväällä ja sitten ne on teurastettu syksyllä. Kun eläimet teurastetaan kotona, ne saavat kuolla ilman kuljetuksen ja teurastamon aiheuttamaan stressiä. Olen myös vierailijoiden kanssa ottanut usein sikoja rapsutellessa puheeksi sen, mistä ruoka tulee, hän kertoo. 

Kulmala on myös aktiivinen kotiseutu- ja kylätoimija. Jo teini-ikäisenä hän toimi aktiivisesti Paimiossa Sukselan kyläyhdistyksessä. Maskuun muutettuaan hän ryhtyi Pakaisten kyläyhdistyksen puheenjohtajaksi, eli omien sanojensa mukaan kyläpäälliköksi.

Hän kuuluu myös Maskun maa- ja kotitalousnaisiin ja profiloituu vahvasti maaseudun yrittäjänaiseksi. 

Nykyisin on entistä helpompaa valita elää maaseudulla, sillä sekä liikenne- että tietoliikenneyhteydet alkavat pelata jo joka puolella. Kuitenkin Kulmala toivoo, että myös luonnolle ja eläimillekin jäisi tilaa.

– Moni sanoo, ettei susi kuulu asutulle alueelle, mutta mitä jos ihmisiä asuu ihan joka paikassa? Ajattelen, että susi kuuluu Suomen luontoon paljon enemmän kuin ihminen. Siksi meillä pitäisi olla erämaata, jossa ne saisivat vaeltaa rauhassa, hän punnitsee. 

– Turun seudulla maaseutu on kuitenkin niin lähellä kaupunkia, että sillä on asuinpaikkana vain voitettavaa, hän jatkaa. 

Paimionjokiyhdistyksen toimintaa johtamaan

Marjukka Kulmalalle oli itsestään selvää, että yliopiston jälkeen hän jatkaisi elämää maaseudulla. Someron Painiosta Koski TL:n, Marttilan, Liedon ja Paimion kautta Paimionlahteen laskeva 110 kilometria pitkä Paimionjoki on nyt hänen työmaataan.

Kesäkuussa Marjukka Kulmala aloitti Paimionjokiyhdistyksen toiminnanjohtajana. Kyseessä on puolipäivätyö, mikä sopii Kulmalalle hyvin, sillä näin hän pystyy jatkamaan myös yritystoimintaansa Kaiturin tilalla ilman, että rakennukset kaatuvat niskaan. Lisäksi hänellä on Paimionjokeen niin vahva side, että työhakemusta lähettäessään hän oli jo varma, että hän olisi kyseiseen työhön paras tekijä.

– Kun kävin Paimion yläastetta, meillä oli vuonna 1993 Paimionjoki-teemaviikko. Silloin innostuin Paimionjoesta, sen niityistä ja niittykasveista: arkeofyyteistä, jotka kertovat muinaisuudesta, hän muistelee. 

Jo heti teemaviikon jälkeen Kulmalalla oli gradun aihe selvä. Enää piti päästä lukioon ja sen jälkeen yliopistoon, jotta hän pääsisi kunnolla tutkimaan Paimionjokilaakson perinnebiotooppeja. Näin myös kävi. 

– Lukion jälkeen minua haastateltiin Kunnallislehteen. Jutussa luki jotenkin niin, että nyt Marjukka on jo täysin tympääntynyt koulunkäyntiin ja mieluiten hän vain haravoisi ketoja. Se oli ihan tottakin. Silloin olin niin kyllästynyt koulussa istumiseen, että opettajaa minusta ei ainakaan pitänyt tulla. Toisin kuitenkin kävi, hän naurahtaa.  

Yksi syy siihen, miksi Kulmala niin paljon innostui Paimionjoesta, oli toinen maaseudun nainen: Viri Teppo-Pärnä. 

– Hän toimi Paimionjokiviikolla oppaanamme ja oli todella innostava ja hyvä selittämään asioita. Hän oli sellainen persoona, jota en ollut koskaan ennen tavannut ja hän myös avasi silmäni omaan kotiseutuuni, kiittelee Kulmala. 

Viri Teppo-Pärnän kautta Kulmala lähti mukaan myös Askalan ketoleirille ja myöhemmin hakemaan hankerehoitusta Askalaan silloisesta POMO-ohjelmasta (paikallinen, omaehtoinen maaseutuohjelma), joka edelsi nykyistä EU-rahoitteista maaseutuohjelmaa. Nykyään hankehakemusten kirjoittaminen onkin hänelle jo tuttua puuhaa.   

Paimionjokiyhdistys perustettiin 10 vuotta sitten käynnistämään ja ylläpitämään vedenlaatua ja virkistyskäyttöä parantavia käytännön hankkeita. 

– Paimionjoki on suurin Saaristomereen laskeva joki ja sitä kautta myös sen suurin ravinnekuormittaja. Saaristomeri on nyt tosi huonossa jamassa ja sen eteen pitää tehdä pitkäjänteistä työtä. Se on jo selvää, että minä en enää omana elinaikanani ehdi nähdä tervehtynyttä Saaristomerta, mutta pitää toivoa, että ihmiset jatkavat työtä niin, että joku joskus saa nähdä lopputuloksen, hän pohtii. 

Kulmala kutsuu itseään tiedeuskovaiseksi. Hän kasvoi maailmassa, jossa tieteilijät jo kirjoittivat ilmastonmuutoksesta, mutta asiaa ei otettu vakavasti. 

– Oli aika järkyttävää aikuistua sellaisessa maailmassa. Siksi haluan itse elää niin, että yritän edes jotain. Tällä työllä on selkeästi sellainen merkitys, että maailma muuttuu paremmaksi, hän sanoo. 

Paimionjoki.

Tähtäimenä mummous maaseudulla

Tällä hetkellä Kulmalan lapset ovat teini-ikäisiä, joten ihan vielä hän ei odottele lapsenlapsia. Mutta maalaismummon identiteetti on jo syntynyt. Siksi hän on ajatellut, että voisi hyvin alkaa toimia varamummona jollekin lapselle, joka pitää eläimistä. Tai vaikka kutsua tukiperheitä vierailulle Kaiturin tilalle. Nyt kun opastetut kierrokset ovat koronan vuoksi jäissä, eläimet kaipaavat rapsutuksia. 

Vaikka elämä maistuukin maaseudulla, kyllä Kulmala joskus kaipaa myös kaupunkia – sen valoja, asfalttia ja näyteikkunoita.

– Erityisesti viime talvena kaipasin kaupunkiin, kun koko talven satoi vettä ja maatilan töitä piti tehdä nilkkoja myöten mudassa. Muistan elävästi, miten jouluaattona työnsin vesisateessa sontakottikärryjä mutaan uponneena ja mietin, että tästä kun selviä, pääsen suvun yhteiselle  jouluaterialle, hän muistelee nyt jo hymyillen.

 

Janica Vilen