Lehmät herättävät usein ihmisissä suuria tunteita. Näitä tunteita pääsee tutkimaan Jos lehmät puhuisivat -näyttelyssä Okrassa.
Vuoden 2019 Okrasta tuttu Jos lehmät puhuisivat -näyttely nähdään jälleen tämän kesän maatalousnäyttelyssä Oripäässä 5.–8.7. Kaarihallista löytyvän näyttelyn on koonnut MTK Varsinais-Suomi osana Leader-rahoitteista tiedonvälityshanketta, jonka tavoitteena oli muun muassa parantaa kaupungin ja maaseudun välistä yhteyttä.
Näyttelyn tuottajan Katja Mahalin mukaan samankaltaista näyttelyä ei ole ennen tehty. Erikoiseksi näyttelyn tekee myös sen aihe ja syntypaikka: lehmät eivät ole Mahalin mukaan Varsinais-Suomessa enää suuressa osassa, mutta silti maaseutu henkilöityy usein juuri lehmiin.
– Lehmät eivät enää näy samalla tavalla Varsinais-Suomen maaseudulla kuten ennen. Silti lehmät herättävät aina voimakkaita tunteita ihmisissä. Niiden kautta jokainen voi tutkia omaa suhdettaan maaseutuun. Näkeekö kuvissa enemmän iloa, vihaa, kuormituksen tunteita, haasteita vai ratkaisuja? Mahal pohtii.
– Esimerkiksi autolla ajaessa syntyy aina riemunkiljahduksia, kun näkyy lehmiä. Jokaisella on jokin mielikuva lehmistä, hankeasiantuntija Taina Simola Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneista sanoo. Jokivarsikumppanit oli yksi hanketta rahoittaneista Leader-ryhmistä.
Näyttely koostuu valokuvista ja veistoksista. Se avattiin Berliinissä Saksassa vuonna 2019, ja Mahalin mukaan moni saksalainen muistaa näyttelyn edelleen hyvin juuri lehmien takia. Hän kuvailee näyttelyn olleen taukopaikka ja rauhan tyyssija meluisassa Grüne Wochen messuympäristössä. Saksan ja Varsinais-Suomen lisäksi näyttely on kiertänyt muun muassa Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja viime vuonna Keski-Pohjanmaalla. Näyttelyssä esillä olevia kuvia on tullut lisää vuosien varrella, ja osa niistä on muokkautunut myös sisustustuotteiksi.
Mahal toivoo, että näyttely herättää keskustelua maaseudun elinvoimatekijöistä laajemminkin.
– Näyttely voi antaa uusia havaintoja elämästä. Kuvat kertovat etenkin kiireettömyydestä ja toivon, että ihmiset kokevat samaa tunnetta näyttelyssä.
Kolmekymppinen kasvituotannon asiantuntija, aktiivinen yhdistystoimija, kahden pienen lapsen äiti ja tuleva maatalousyrittäjä Kati Knuutila nauttii maaseudun rauhasta ja luonnosta sekä siitä, ettei tekeminen lopu koskaan kesken!
Puolisonsa, 3-vuotiaan tyttärensä ja vastasyntyneen vauvansa kanssa Someron Joensuun kylässä, Yli-Seppälän tilalla asuva Kati Knuutila (s.1992) kokee, että elämä on nyt täydellistä.
– Aina minulla joku uusi projekti on käynnissä, mutta koen, että oikeastaan kaikki unelmani ovat toteutuneet tavalla tai toisella!
Knuutila on lapsesta asti auttanut kotitilansa töissä ja haaveillut maatilayrittäjän arjesta. Nyt hän kasvattaa Yli-Seppälän tilalla jo suvun viidettä polvea.
– Täällä on ollut aikoinaan kolme kantatilaa: Kiiru, Hoppu ja Hätä. Tämä tila on irrotettu Hopun tilasta, ja minun isovanhempieni vanhemmat ovat ostaneet tämän joskus 30-luvulla. Omassa lapsuudessani täällä oli vielä sikojakin, mutta nykyisin tämä on ihan perinteinen viljatila, Knuutila kertoo.
Peltoja tilalla on 70 hehtaaria ja metsää 100 hehtaaria. Tila on vielä Knuutilan isän omistuksessa, mutta töitä tehdään tiiviissä yhteistyössä ja sukupolvenvaihdosta jo suunnitellaan.
– Tämä meidän talo rakennettiin vanhan hevoshaan paikalle silloin, kun isäni ja isovanhempani tekivät sukupolvenvaihdoksen. Silloin isovanhempani siirtyivät tänne ja isä muutti päärakennukseen, missä minäkin olen kasvanut. Aikanaan meillä on tarkoitus tehdä samanlainen vaihto.
Somerolla käydyn lukion jälkeen Knuutila opiskeli Helsingin yliopiston Viikin kampuksella agronomiksi. Hänellä on yliopistolla vielä kesken väitöstutkimus nurmikasvien juurista. Kun omalta kotipaikkakunnalta löytyi mielenkiintoinen työ ProAgria Länsi-Suomen kasvituotannon asiantuntijana, oma tutkimus jäi kesken, mutta sen pariin on tarkoitus palata jossain vaiheessa.
Kati Knuutilaa rentouttaa se, että ikkunasta voi katsella metsän reunaa. Opiskeluaikanaan Helsingissä hänestä tuntui usein, ettei kaupungissa ole mitään tekemistä, mutta maaseudulla ei ole koskaan tekemisestä pulaa.
Kati Knuutila on aktiivinen yhdistystoimija. Hän on ollut muutaman vuoden mukana Someron MTK:n johtokunnassa ja nyt hän on ensimmäistä vuotta myös MTK Varsinais-Suomen johtokunnassa.
Lisäksi hän on tiiviisti mukana paikallisen Martta-yhdistyksen toiminnassa.
– Meillä on joka kuukausi jotain ohjelmaa, esimerkiksi retkiä tai yhdessäoloa eri teemojen ympärillä. Joskus olemme laittaneet yhdessä kasvisruokaa ja joskus neuloneet villasukkia.
Knuutila on yhdistystoiminnassa tottunut siihen, että hän on jäsenistön nuorimmasta päästä, mutta se ei ole menoa haitannut.
– Yhdistystoiminta tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja kotona olemiseen. Ja kesäksi toiminta yleensä hiljenee. Silloin on aikaa keskittyä maatilan töihin, puutarhan hoitoon ja esimerkiksi kansallispuistojen kiertämiseen tai käsitöiden tekoon, mikä on minulle paras tapa rentoutua.
Kehityksessä mukana
Knuutila näkee kotitilallaan paljon mahdollisuuksia esimerkiksi satovarmuuden ja peltojen kunnon kohentamiseksi.
Knuutila seuraa aktiivisesti maatalouden kehitystä kolmesta eri näkökulmasta. Kesken oleva väitöskirja pitää hänet kiinni akateemisessa tutkimuksessa, ProAgriassa hän on mukana viemässä uusinta tutkimustietoa käytäntöön ja kotitilallaan hän pääsee seuraamaan alaa viljelijän näkökulmasta.
Yli-Seppälän tilalla viljellään tällä hetkellä vehnää ja ohraa sekä öljykasveja: rypsiä ja pellavaa.
– Tämä on vielä niin pieni tila, että sen pyörittäminen onnistuu muiden töiden ohella. Isällänikin on koko ajan ollut toinen työ. Mutta toki pohdimme yhdessä, millä tavoin toimintaa voisi vielä kehittää. Esimerkiksi satovarmuuden ja peltojen kunnon kohentamiseksi olisi paljon mahdollisuuksia. Kasvipeitteisyyttä aiomme lisätä ja kokeilla joitain uusia maanparannuskasveja. Tilakokoakin pystyisi vielä kasvattamaan, Knuutila pohtii.
Naisten kiinnostus maataloutta kohtaa kasvussa
Naisten kiinnostus maataloutta ja ruokaketjua kohtaan on tällä hetkellä selkeässä kasvussa. Esimerkiksi Agronomiliiton seniorijäsenistä naisia on 43 %, työikäisistä jäsenistä 71 % ja opiskelijajäsenistä jo 78 %.
– Alan sukupuolijakauma on muuttunut ihan selvästi jo tässä minun elinaikanani. Esimerkiksi asiantuntijatehtävissä ja neuvonnan töissä on naisia paljon, kommentoi Knuutila.
Maatalousyrittäjien joukko on edelleen melko miehinen, mutta se ei tuo nuorelle naiselle paineita.
– Olen itse eniten kiinnostunut viljelyn suunnittelusta ja tykkään toki istua traktorissakin, mutta jos sitä traktoria pitää alkaa korjata, niin siinä vaiheessa tarvitsen apua. Toisaalta ei ole edes järkeä yrittää selviytyä kaikesta itse, joten täytyy vain miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joihin kannattaa pyytää muilta apua, Knuutila puntaroi.
Metsätalous on Knuutilalle vieraampi ala, mutta silläkin saralla on apua tarjolla. Esimerkiksi paikallinen metsänhoitoyhdistys on taho, jolta saa tarvittaessa neuvoja.
Knuutilaa on aina kotona kannustettu omissa unelmissaan.
– Meitä on ollut kaksi tytärtä, joten en toki tiedä, olisivatko asiat menneet toisin, jos minulla olisi ollut veli. Pikkusiskoni on aina ollut kiinnostunut ihan muista asioista, mikä on toki hyväkin, sillä näin pienen tilan jakaminen voisi olla hankalaa.
Vaikka Knuutilan elämää voi pitää poikkeuksellisena 2020-luvun Suomessa, hänen omassa ystäväpiirissään tarina on tuiki tavallinen.
– Iso osa ystävistäni on tullut opintojen kautta ja heillä on monilla hyvin samanlaisia elämäntilanteita. Ja täällä Somerollakin eletään niin lähellä maataloutta, että esikoiseni vauvakerhossa kaikilla vanhemmilla tuntui olevan joku linkki ruuantuotantoon – jos ei oman tai puolison ammatin kautta, niin vähintään isovanhempien kautta, Knuutila naurahtaa.
Maatalousyrittäjä Ville Virtanen viljelee ja jalostaa öljyhampusta erilaisia tuotteita Marttilassa sijaitsevalla tilallaan. Murtolan Hamppufarmi työllistää tällä hetkellä Villen ja hänen puolisonsa Virven lisäksi yhden ulkopuolisen henkilön. Yrityksen tämän hetken suosituin tuote on herkullinen Hamppusnacks, joka on perunalastua terveellisempi suolainen naposteltava.
Ville kertoo, että hamppuinnostus lähti liikkeelle Turun ammattikorkeakoulun hyötyhamppu-hankkeesta. Hankkeen tavoitteena oli lisätä kotimaisen hyötyhampun tunnettavuutta, viljelyä ja jalostusta.
– Sitä ennen emme tienneet hampusta tai sen viljelystä mitään. Hamppuhan on 4000 vuotta vanha kasvi. Innostus kasvoi, kun tutustui hampun monipuolisuuteen ja ravintoarvoihin. Hampun siemen sisältää hyvälaatuista öljyä, kuitua ja proteiinia, Ville Virtanen kuvailee.
Suomessa viljellyn hampun öljy on erityisen laadukasta
Suomessa viljeltävä Finola-lajike on jalostettu juuri pohjoisiin olosuhteisiin. Lyhyt kesä riittää juuri ja juuri kasvin viljelemiseen. Kylvö tehdään ajoissa keväällä ja hamppu puidaan myöhään syksyllä. Suomen kesän lyhyt kasvuaika ja pitkä valo tekevät kasvin öljystä erityisen laadukasta.
– Juhannuksen pitkä valo ja lyhyt kasvuaika tekevät öljyhampusta erilaisen, jos sitä vertaa etelämpänä Euroopan alueella viljeltyyn öljyhamppuun. Öljystä tulee laadukkaampaa, kommentoi Virtanen.
Murtolan Hamppufarmilla tehdään jatkuvasti tuotekehittelyä. Tällä hetkellä yrityksen valikoimissa on jo toistakymmentä erilaista öljyhampusta valmistettua tuotetta. Valikoimasta löytyy muun muassa hampunsiementä, -rouhetta, -suklaata, -öljyä ja -proteiinia.
Tuotekehittely tehdään tilan omissa tuotantotiloissa, joiden rakentamiseen yrittäjät hakivat tukea maaseuturahastosta. Maaseuturahaston kautta yritys sai noin 135 000 euron rakentamiskustannuksiin 20 prosenttia investointitukea. Rahoituksen myönsi Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry, jonka on yksi viidestä Varsinais-Suomessa toimivista Leader-yhdistyksestä. Tuotantotilat rakennettiin vuonna 2014.
Ihmiset tuntevat kasvin huumeena
Tällä hetkellä yritys panostaa tuotteiden markkinointiin. Hampun markkinoimisessa on omat haasteensa, sillä yleisesti kasvi tunnetaan huumeena.
– Ihmiset tuntevat kasvin huumehamppuna. Tätä käsitystä täytyy korjata, eli tämä öljyhamppu on hyvä elintarvike. Öljyhampusta ei löydy huumaavaa arvoa ollenkaan, sillä se on kokonaan eri lajike, täsmentää Virtanen.
Hamppufarmin tulevaisuuden näkymät ovat valoisat, sillä monipuolisessa kasvissa riittää mahdollisuuksia. Yritys aikoo kasvattaa öljyhampun sopimusviljelijöiden määrää, jotta kuluttajien kasvavaan kysyntään voidaan vastata. Suunnitteilla on myös nykyisen tuotantotilojen laajennus, sillä alkuperäiset tilat ovat käyneet jo hieman ahtaaksi.
Virtanen rohkaisee myös muita maaseudun yrittäjiä selvittämään tarjolla olevia rahoitusmahdollisuuksia tuleviin investointeihin ja kehittämiseen.
– Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä esimerkiksi paikalliseen Leader-yhdistykseen. Neuvontaa ja tukea saa kyllä hankepapereiden täyttämiseen.
