maaseutu

Varsinais-Suomea kehitettiin maaseutuohjelman kautta 65,8 miljoonalla eurolla vuosina 2014–2020

kirjoittaja

 

Maaseutuohjelman avulla tuettiin maaseudun kehittämistä Varsinais-Suomessa vuosina 2014–2020 yhteensä 65,8 miljoonalla eurolla! 

Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Varsinais-Suomessa maaseuturahaston tukea myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus sekä viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Vuosina 2014–2020 Ely-keskuksen kautta maaseuturahaston tukia ohjattiin maakuntaan 48,6 miljoonaa euroa ja Leader-ryhmien kautta 17,2 miljoonaa euroa. Yhteensä maaseutuohjelman kautta ollaan siis kehitetty Varsinais-Suomen maaseutua 65,8 miljoonalla eurolla. Tuo raha on jakautunut  yhteensä 936 eri hankkeeseen: 470 yleishyödylliseen hankkeeseen ja 466 yritystukeen. 

Maaseuturahaston tuki kannustaa investoimaan ja talkoilemaan

Maaseuturahaston tuella katetaan aina vain osa hankkeen kustannuksista. Leader-ryhmät ovat laskeneet, että heidän tukemiensa hankkeiden ja yritystukien omarahoitusosuus oli 11,6 miljoonaa euroa. Leader-hankkeiden myötä maakuntaan on siis investoitu yhteensä 28,8 miljoonaa euroa. 

Ely-keskuksen myöntämien yritystukien omarahoitusosuus on jopa 108 miljoonaa euroa. 

Rahallisen avun lisäksi erityisesti yritystuilla on toinenkin positiivinen vaikutus: Kun asiantuntijat arvioivat investoinnin niin kannattavaksi, että sille voidaan myöntää tukea, myös yrittäjä itse saa rohkeutta omarahoitusosuuden kattamiseen ja perusteellisen selvityksen investoinnin hyödyistä esimerkiksi lainahakemusta varten. 

Yleishyödyllisissä hankkeissa maaseuturahaston tuki taas kannustaa tekemään talkoita, sillä omarahoitusosuutta pystyy kattamaan myös talkootyöllä. Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa tehtiin vuosina 2014–2020 yhteensä yli 100 000 tuntia talkoita.

Työ paremman maaseudun hyväksi jatkuu!

Työ maaseudun kehittämiseksi jatkuu edelleen. Uutta ohjelmakautta valmistellaan alkavaksi vuonna 2023. Siihen asti toimitaan vielä ohjelmakauden 2014–2020 säädöksillä, mutta uusilla varoilla. 

Varsinais-Suomen Ely-keskus on saanut kuluvalle vuodelle 5,12 miljoonan euron myöntövaltuuden maaseutuohjelman hanke- ja yritystukiin. Leader-ryhmät jakavat Varsinais-Suomeen tämän ja ensi vuoden aikana yhteensä 3,7 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:sta odotellaan parhaillaan elpymisvaroja, joita on varattu maaseudun kehittämistarpeisiin valtakunnallisesti yhteensä 50 miljoonaa euroa. Rahoitusvaroja ei jaeta alueittain, vaan tarveperusteisesti. On siis hakijoiden aktiivisuudesta kiinni, miten varat jakautuvat maakuntien välillä.

Nuoret haluavat edistää maallemuuttoa! Suomen Kylät ry:n nuorten tulevaisuusjaosto aloitti toimintansa

kirjoittaja
Nina Kuusisto-Huuskonen talvisessa järvimaisemassa.

 

Nuorten tulevaisuusjaosto haluaa edistää maallemuuttoa parantamalla kuntien nuorisovaltuustotyötä, etäopiskelu- ja harrastusmahdollisuuksia sekä maaseudun imagoa. Varsinais-Suomen edustaja Nina Kuusisto-Huuskonen puhuu myös osallistamisen ja yhteisöllisyyden puolesta. 

Suomen Kylät ry:n uusi valtakunnallinen nuorten tulevaisuusjaosto aloitti toimintansa 23. maaliskuuta etäyhteyksin. Tulevaisuustyö korostuu nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä,  ja Suomen Kylät ry:n puheenjohtaja Petri Rinne kertoo, että se onkin tärkeä osa kaikkien Suomen Kylät ry:n jaostojen toimintaa. 

– Paikallisen kehittämisen jatkuvaksi uudistamiseksi ja nimenomaan nuorten osallisuuden vahvistamiseksi perustimme viidenneksi jaostoksemme nuorten tulevaisuusjaoston, hän kertoo.

Nuorten tulevaisuusjaosto koostuu 16 nuoresta, joista nuorin on 16-vuotias ja vanhin 27-vuotias. Useimmilla on kylä- tai Leader-osaamisen lisäksi kokemusta niin järjestö- kuin asuinkuntansa nuorisovaltuustotyöstä. Osa on mukana myös kuntapolitiikassa tai kuntavaaliehdokkaina.  Puheenjohtajaksi valittiin liikunnanohjaaja Karoliina Ahtiainen Lappeenrannasta ja varapuheenjohtajaksi tapahtuma- ja viestintäkoordinaattori Eevasisko Mehtätalo Oulusta. 

– Suomen Kylät tulee saamaan roimasti uusia näkemyksiä, innovatiivisuutta ja tukea kehitysaskeliin näiden uusien jaostolaistemme avulla, intoilee myös kokoukseen osallistunut Rinne.

Jaoston odotetaan valmistelevan ja tekevän Suomen Kylät ry:n hallitukselle ajantasaisia ehdotuksia liittyen paikalliseen kehittämiseen ja tulevaisuuteen suuntautumiseen erityisesti nuorten näkökulmasta. Jaoston toimikausi on kolme vuotta.

Varsinais-Suomen edustaja haluaa osallistaa nuoria

Varsinais-Suomea jaostossa edustaa 26-vuotias Rauman kaupungin nuoriso-ohjaaja Nina Kuusisto-Huuskonen, joka asuu Uudessakaupungissa. Sen lisäksi, että hän on itsekin vielä nuori, hän tuntee hyvin maaseudulla asuvien nuorten ajatuksia työnsä puolesta. 

–  Vastaan Raumalla nuorten osallisuusryhmistä ja luotsaan esimerkiksi lasten parlamenttia ja nuorisovaltuustoa. Tykkään tästä työstä hirveästi! Ja tätä kautta pystyn tuomaan tulevaisuusjaoston tietoon isommankin porukan ideoita ja mielipiteitä.

Lisäksi hän toimii Leader Ravakan nuorisotyöryhmässä, jossa päätetään muun muassa Nuoriso-Leaderin kautta rahoitettavista hankkeista ja kehitetään nuorten osallisuutta Ravakan alueella. Lisäksi hänellä on taustaa vaikuttamiseen muun muassa Uudenkaupungin nuorisovaltuustosta. 

Ilokseen Kuusisto-Huuskonen on huomannut, että monet nuoret haluavat muuttaa nimenomaan maaseudulle, mutta ei heille riitä se, että on kiva talo keskellä kaunista maalaismaisemaa. 

– Tarvitaan palveluita ja yhteisö, johon kuulua. Nuoret kaipaavat paljon verkostoitumista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, hän kertoo. 

Kuusisto-Huuskonen uskoo, että ratkaisu nuorten viihtyvyyteen maaseudulla on osallistaminen. 

– Esimerkiksi kyläyhdistykset järjestävät paljon toimintaa ja tapahtumia, mutta aika monet niistä järjestetään ihan samalla tavalla kuin kymmenen edellistäkin vuotta. Usein maaseudun kylätapahtumissa huomioidaan lapset vaikka pomppulinnalla tai poniajelulla, mutta 13–17-vuotiaiden ohjelmaa ei juurikaan ole. Heille voisi järjestää vaikka kyselyn siitä, millaista ohjelmaa kaivataan. Ei kaikille tarvitse olla kaikkea, mutta olisi edes jokaiselle jotain, hän toivoo.

Julkinen liikenne ja hyvät etäyhteydet ovat maaseudulla asumisen kulmakiviä. Nykyisin maaseudun nuoret voivat saada ajokortin poikkeusluvalla jo 17-vuotiaana ja moni toivoisi ikärajan tiputusta vielä 16 ikävuoteen. Samoin kuntavaalien äänestysikärajan laskua 16 vuoteen ollaan ehdotettu jo useammassakin yhteydessä.

New York opetti arvostamaan lähimetsiä

Nina Kuusisto-Huuskonen on asunut Uudessakaupungissa lähes koko elämänsä – poikkeuksena opiskeluaika Ilmajoella ja au pair -vuosi New Yorkin kupeessa. 

– New Yorkin jälkeen opin arvostamaan luontoa ja merta. Aikaisemmin kävin metsässä lähinnä koulun liikuntatunneilla pakosta, mutta nykyään retkeilen mielelläni paljon. Uudet luontokohteet ja niiden kehittäminen kiinnostavat erityisesti ja usein huomaan metsässä jo suunnittelevani, että tähän sopisi laavu ja tuonne pitäisi saada polku. 

Lisäksi häntä kiinnostaa kansainvälisyys.

– On aina mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen, miten vaikka naapurimaissa nuoret jonkin asian kokevat ja mitä voisimme toinen toisiltamme oppia, Kuusisto-Huuskonen toteaa. 

Ensimmäisessä tulevaisuusjaostossa hänet valittiin Maaseudun nuoret tulevaisuuden tekijöinä -teemaryhmään, jossa on pääpainona tällä hetkellä lokakuisen Maaseutuparlamentin suunnittelu. 

– Tykkään tapahtumien suunnittelusta ja järjestämisestä, joten tämä on minulle mieluisa tehtävä!

 

Teksti: Janica Vilen

Kuva: Antti Huuskonen

 

Suomen Kylät ry:n nuorten tulevaisuusjaoston kokoonpano:

Etelä-Karjala: Karoliina Ahtiainen, Lappeenranta

Etelä-Pohjanmaa: Mikko Jaskari, Ylihärmästä (Kauhava)

Häme: Essi Tuomenoja, Vojakkala

Itä-Uusimaa: Tiia Åhl, Myrskylä

Kainuu: Tia-Maria Tikkanen, Sotkamo

Keski-Suomi: Juho Paananen, Muurasjärvi (Pihtipudas)

Kymenlaakso: Meea Niemelä, Villikkala

Lappi: Senni Välimaa, Ylitornio

Pirkanmaa: Emmi Sarvijärvi, Parkkuu (Ylöjärvi)

Pohjanmaa: Jennica Lattunen, Vaasa

Pohjois-Pohjanmaa: Eevasisko Mehtätalo, Oulu

Pohjois-Savo: Jussi Mikkonen, Harjuranta

Päijät-Häme: Heta Järvelä, Asikkala

Satakunta: Tyyne Vuorela, Siikainen (/Helsinki)

Uusimaa (keski- ja länsi-): Kaisla Dahlqvist, Pohja (Raasepori)

Varsinais-Suomi: Nina Kuusisto-Huuskonen, Uusikaupunki

 

Suomen Kylät ry on kylä- ja Leader-toimintaa sekä paikallista kehittämistä edistävien verkostojen valtakunnallinen yhteistyöjärjestö. Yhdistys edistää kylien ja niiden asukkaiden elinoloja ja hyvinvointia. Jäseniä ovat paikallista kehittämistä edistävät valtakunnalliset järjestöt, kaikki Leader-ryhmät ja maakunnalliset kyläyhdistykset, maakunnan liittoja sekä kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä. 

 

Yhteistyössä on voimaa! – Kolme yritystä juhlii kohta kansainvälisiä kauppoja

kirjoittaja

 

Birkkalan tila ja Karviaisten tila Salosta sekä Murtolan HamppuFarmi Marttilasta ovat aloittaneet kansainvälistymiseen tähtäävän yritysryhmähankkeen. Yritykset ovat hiljattain lähettäneet tuotteitaan myyntiin Amazonin verkkokauppaan ja nyt odotellaan ensimmäisiä tilauksia.

Spelttiä viljelevän Birkkalan tilan yrittäjä Simo Larmo, härkäpapua viljelevän Karviaisten tilan yrittäjä Katriina Klinckowström ja Murtolan HamppuFarmin yrittäjä Ville Virtanen ovat yhdistäneet voimansa saadakseen tuotteensa Amazon-verkkokaupan listoille. Viime keväänä aloitettu yritysryhmähanke on edennyt siihen pisteeseen, että ensimmäinen erä tilojen itse jalostamia ruokatuotteita on toimitettu kansainvälisille markkinoille klikkauksen päähän kuluttajista, ja nyt odotellaan ensimmäisiä tilauksia kuohuvat kylmässä. 

– Mutta ei työ suinkaan tähän lopu. Nyt vasta alkaa kunnon markkinointi, ettei homma jää siihen yhteen lavalliseen, huomauttaa Ville Virtanen. 

Birkkalan tilalta myyntiin lähti kolmea erilaista spelttijauhoa, spelttihiutaleita sekä speltistä tehtyä mysliä ja pastaa. Karviaisten tilalta Amazoniin lähti Voima-Papu -brändin alla myytäviä härkäpapujauhoja ja -muroja, kahta eri suklaapäällysteistä härkäpapua, paahdettua härkäpapurouhetta ja snäksipalloja, joita voi käyttää krutonkien tavoin vaikka sosekeitoissa ja salaateissa. HamppuFarmilta myyntiin valittiin hamppuproteiinijauhoja, hamppusnackseja, kuivan ihon hamppuöljyä, marjoilla höystettyä hamppurouhetta ja paahdettuja hampunsiemeniä. 

Yritysryhmähanke edellyttää luottamusta

Yritykset aloittivat yhteistyön jo viime keväänä kylvöjen aikaan. Syksyllä mukaan saatiin hanketta koordinoivaa ProAgria Länsi-Suomea edustava yritysasiantuntija Sari Uoti, joka hoitaa hankkeeseen liittyvän paperityön: sopimukset, laskujen maksun, raportoinnin ja maksatukset.

– Se on meille korvaamattoman tärkeä apu, että hankkeella on ulkopuolinen hallinnoija, jotta me yrittäjät voimme keskittyä oleelliseen, kiittelee Simo Larmo.  

Yritysryhmähanketta suunniteltiin alun perin isommalle joukolle, mutta lopulta mukaan jäi kolme yritystä. 

– Tällaiset hankkeet vaativat onnistuakseen yrittäjien keskinäisen luottamuksen, sillä hankkeen onnistumiseksi jokaisen pitää uskaltaa avata muille oman yrityksensä asioita. Pitää olla yhteinen tarve ja mielellään vähän samankaltaiset tuotteet, jotta pääsee nopeasti samalle aaltopituudelle. Tämän ryhmän muotoutumisessa on varmasti auttanut sekin, että kaikki kolme ovat perhetiloja, jotka jalostavat itse tuotteitaan, Uoti kommentoi. 

Tässä tapauksessa kaikilla on omista erikoiskasvista jalostettuja ruokatuotteita, jotka eivät kilpaile keskenään. Sari Uodin mukaan viennin edistämiseen tähtäävissä hankkeissa edut ovat usein niin isot, että kannattaa tarvittaessa tehdä yhteistyötä myös omien kilpailijoidensa kanssa.

Osittain ryhmän muodostumista on helpottanut myös se, että yritykset ovat olleet toisilleen tuttuja jo entuudestaan MTK:n ja Yrityssalon hankkeista. Toisaalta tutustumista on vaikeuttanut se, että koronan vuoksi kaikki tapaamiset on järjestetty etäyhteyksin. 

Birkkalan tila haluaa korostaa viennissä luomuspeltin lisäksi myös suomalaisen perhetilan brändiä. Nyt yrittäjinä toimivien Simo ja Riina Larmon lapset edustavat jo tilan kuudetta sukupolvea.

Amazon on nimensä mukaan aikamoinen viidakko

Amazon on yksi maailman ensimmäisistä verkkokauppayhtiöistä. Se perustettiin Yhdysvalloissa alun perin kirjojen myyntiin, mutta nykyisin valikoimissa on jo lähes kaikkea mitä kuvitella saattaa. Lähin Amazonin toimipaikka avattiin Ruotsiin viime vuoden lopulla. 

Sari Uoti on vaikuttunut yrittäjien tekemästä työstä.

– Amazon on valtava yhtiö, jossa on älytön määrä ohjeita ja toimintatapoja. Monella muulla olisi usko loppunut tässä hommassa kesken, hän kommentoi. 

Hankkeessa on mukana palveluntarjoaja, jolta yrittäjät ovat saaneet apua joihinkin pulmiin.

– Mutta paljon on myös asioita, joita yrittäjät ovat itse selvittäneet ja joissa on ollut hyötyä siitä, että yrittäjät ovat olleet valppaana ja osanneet kysyä asioita, Uoti jatkaa. 

Birkkalan tila yritti Amazoniin kertaalleen yksin, mutta homma kaatui jo rekisteröintiin. Tietoa ehti kuitenkin kertyä paljon, mikä on ollut nyt koko yritysryhmän hyödyksi. 

– Yhdessä meitä on enemmän selvittämässä asioita ja kaikilla on omaa osaamista, joten voimme oppia toinen toisiltamme. Ja on tässä myös rahdilliset hyödyt, kun voimme lähettää kaikkien yritysten tuotteet kerralla, Larmo listaa hankkeen etuja. 

Katriina Klinckowströmin mukaan hankkeen suurin etu on ollut muiden yrittäjien tuki ja keskinäinen sparraus. 

Kaikilla kolmella on ollut ulkomaan kauppaa jo entuudestaan, mutta pääsy Amazoniin avannee vielä lisää ovia. 

– Amazon voi toimia myös ponnahduslautana jälleenmyyjille. Uskomme, että voimme olla ulkomaisten sisäänostajien silmissä kiinnostavampi ja luotettavampi toimija, kun olemme mukana Amazonissa, Simo Larmo pohtii. 

– Aivan varmasti! Jos selviää Amazonista, se on merkki siitä, että selviää mistä vain, Uoti lisää.

Maatalousyrittäjä Ville Virtanen (vas.) viljelee ja jalostaa öljyhampusta erilaisia tuotteita Marttilassa sijaitsevalla tilallaan. Kuvassa myös tilan emäntä Virve Kettunen.

Maaseuturahasto tukena

Leader Ykkösakseli ja Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ovat myöntäneet alueiden väliselle yritysryhmähankkeelle 16 983 euron tuen. Hankkeen kustannusarvio on kokonaisuudessaan 22 644 euroa, joten kyseessä on 75 prosentin tuki. 

Yritysryhmähankkeen kriteerit täyttääkseen maatilan pitää myös jalostaa omia tuotteitaan. 

– Tämä on vielä aika uusi ja harvinainen tukimuoto. Se vaatii onnistuakseen yrittäjiltä paljon rohkeutta, mutta tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia. Tämä on hyvä esimerkki onnistuneesta hankkeesta, Sari Uoti kehuu. 

Kaikki kolme yritystä ovat jo entuudestaan linkittyneet maaseudun kehittämisohjelmaan Ely-keskuksen ja paikallisten Leader-ryhmien myöntämien yritystukien kautta. Esimerkiksi Birkkalan tilalla on kehitetty Leader Ykkösakselin tuella ennen hukkaan menneistä speltin kuorista uusia tuotteita, kuten pellettejä, rehua ja kuiviketta. 

Salon Angelniemellä sijaitseva Voima-papu sai alkunsa vuonna 2016, kun Karviaisten tilan viljelijäpariskunta Katriina ja Martin Klinckowström kokeilivat pelloillaan härkäpapua.

Janica Vilen

Verkkokauppa tarjoaa rajattomat mahdollisuudet maaseudun yrityksille! Nappaa vinkit talteen!

kirjoittaja
Maammekaupan tuotteita: vaatteita, kosmetiikkaa ja pellavapyyhkeitä.

 

Ihmiset välttelevät koronan vuoksi kontakteja kaupoissa, mutta verkossa tehdään ostoksia sitäkin enemmän. Kun asiointi siirtyy verkkoon, yritykset eivät enää saa kilpailuetua esimerkiksi kaupunginläheisestä sijainnista. Laitilan Maammekauppa ja Uudenkaupungin Yrittäjät kertovat oman tarinansa ja antavat vinkkejä verkkokaupan perustamiseen!

Verkko on oiva ja koronaturvallinen paikka kaupankäynnille, mutta Uudenkaupungin Yrittäjien puheenjohtaja Erkka Jäsperlä toteaa, ettei verkkokauppa ole vain korona-ajan työkalu, vaan tulevaisuuden työkalu. 

– Verkkokauppa on ihan ehdoton riippumatta siitä, puhutaanko B2B- vai B2C-myynnistä. Me olemme saaneet hyvin myyntiä verkkokaupan kautta, mutta verkkokaupat ovat meille erittäin tärkeä työkalu myös tukusta tilatessamme. Ei ole kyllä yhtään ikävä sitä aikaa, kun piti kysellä tuotetietoja sähköpostilla tai sitä ennen faksilla, Jäsperlä kommentoi. 

Hänen sähköalan yrityksensä Telmarin myy Uudenkaupungin Yrittäjien yhteisen UkiApp-verkkokaupan kautta muun muassa työkaluja ja valaisimia. 

Alun perin yritykset halusivat perustaa verkkokaupan palvellakseen joustavammin jo olemassa olevaa asiakaskuntaa, mutta tilaukset yllättivät. 

– Tähän asti kaikki myynti on ollut vuorenvarmasti lisämyyntiä, koska tilaukset ovat tulleet ihan eri puolilta Suomea. Se kertoo siitä, että hakukoneoptimointi on meidän alustalla onnistunut, Jäsperlä toteaa. 

– Tähän asti olemme olleet ihan paikkakuntalaisten asiakkaiden varassa, koska Uudessakaupungissa ei ole ohikulkuliikennettä. Tämä tuo Uudenkaupungin yrityksille paljon uusia mahdollisuuksia, hän jatkaa. 

Tällä hetkellä verkkokaupassa on mukana parinkymmenen yrityksen joukko, jonka kanssa palvelua on kehitetty. Tavoitteena on kuitenkin kasvattaa yritysten ja sitä myötä myynnissä olevien tuotteiden määrää. 

– Mitä enemmän tavaraa saadaan myyntiin, sitä enemmän sivulle saadaan silmäpareja. Nyt mukana on vain Uudenkaupungin yrittäjiä, mutta olemme avoimia myös seudulliselle yhteistyölle. 

Paljon on vielä kehitettävää

näyttökuva ukiapp-verkkokaupan etusivulta.
Uudenkaupungin yrittäjien verkkokauppa löytyy osoitteesta ukiapp.fi. Mukana on tällä hetkellä 24 yrityksen tuotteita.

UkiApp-verkkokauppa on rakennettu Vilkkaan alustalle. Leader Ravakan tukemaa verkkokauppahanketta hoitaa pääosin Laura Lehmuskoski, mutta Vakkaverstaan yrittäjä Esko Kangas on ollut projektissa teknisenä apuna. Tämän vuoden loppuun jatkuvasta hankkeesta ollaan kerätty jo paljon arvokasta kokemusta.

–  Nyt ollaan päästy hyvään alkuun, mutta paljon on vielä kehitettävää. Tämä alusta on selvästi ajateltu yhden yrityksen verkkokaupaksi. Sellaista alustaa ei ole, joka toimisi hyvin useamman yrityksen markkinapaikkana. Kaikkein paras olisi sellainen alusta, joka toimii yhden luukun periaatteella, jolloin maksupalvelu, varastonhallinta, pakettikauppa ja laskutus hoituisi automaattisesti ja yhdellä kilpailutuksella. Nyt kaikista palveluista pitää tehdä omat sopimukset, Kangas kertoo verkkokaupan ongelmakohdista. 

Kun lähtee suunnittelemaan verkkokauppaa, Uudenkaupungin Yrittäjät neuvovat miettimään ajoissa hyvää nimeä ja varaamaan tarvittavat domainit. Heidän verkkokauppansa kantaa nyt samaa nimeä kuin Uudenkaupungin oma sovellus, UkiApp. Verkkokaupalle on kyllä järjestetty nimikilpailu, mutta hyvät ehdotukset on jouduttu sivuuttamaan, koska vastaavat domainit ovat olleet jo käytössä. 

Lisäksi he suosittelevat rekisteröitymään pakettikauppa.fi -palveluun, jolloin ei tarvitse erikseen neuvotella monen kuljetusyrityksen kanssa ja säästyy kuljetukseen liittyviltä piilokuluilta. Tuotetietoihin kannattaa kirjoittaa kaikki mahdollinen, jotta asiakkaat löytävät tuotteet hakukoneilla ja myyjät välttyvät turhilta palautuksilta. Selaimessa toimivan verkkokaupan perustaminen on huomattavasti nopeampaa ja edullisempaa kuin oman sovelluksen tekeminen ja yhteistyö on se, mikä kannattaa. 

– Meille voi aina ilman muuta soittaa ja kysyä apua. Yleensä on turha hakata omaa päätä seinään, sillä melkein aina joku muu on jo aikaisemmin hakannut päätään siihen samaan seinään, Jäsperlä sanoo. 

Rohkeaa markkinointia ja panostusta omiin vahvuuksiin

Kuva Maammekaupan yrittäjästä Jarkko Knuutilasta tiskin takana.
Maammakaupan yrittäjä Jarkko Knuutila neuvoo markkinoimaan rohkeasti, sillä heittäytymistä arvostetaan. Maammekauppa löytyy osoitteesta maammekauppa.fi.

Myös laitilalainen Maammekauppa on perustettu nelisen vuotta sitten Leader Ravakan tuella. Maammekauppa myy vain Suomessa valmistettuja tuotteita, pääosin verkkokaupan kautta, vaikka nykyisin yrityksellä on myös myymälä Laitilan keskustassa. 

– Meidän verkkokauppa on WordPressin päälle rakennettu WooCommerce-kauppa. Nykyisin yksi helpoimmista ja yleisimmistä alustoista on Shopify, mutta neljä vuotta se ei vielä ollut varteenotettava vaihtoehto, kertoo Maammekaupan yrittäjä Jarkko Knuutila. 

Teknisiä ratkaisuja kannattaa hänen mukaansa miettiä ennen kaikkea sen kannalta, mitä aikoo myydä ja kenelle. 

– Ja tekniikka ei välttämättä ole se asia, johon kannattaa laittaa omaa aikaansa. Sen olen tässä oppinut, että kannattaa laittaa oma energia siihen, missä on hyvä. Tekniset ratkaisut voi tilata ulkopuolelta, jolloin omaa aikaa jää enemmän vaikka tuotteiden valmistukseen. Pitkässä juoksussa verkkokaupan alkuinvestointi on kuitenkin aika pieni, Knuutila neuvoo.  

Markkinoinnissa kannattaa hänen mukaansa olla aito, samaistuttava ja rohkea. 

– Heittäytyminen huomataan ja sitä arvostetaan!

Lisäksi Knuutilan mukaan kannattaa profiloitua tiettyihin tuoteryhmiin. 

– Aluksi meillä oli myynnissä epämääräisesti kaikkea, mutta nyt panostamme selkeästi vaatteisiin, luonnonkosmetiikkaan ja lahjatavaroihin. Meillä on myynnissä toisaalta paljon hyvin vanhoja suomalaisia merkkejä ja toisaalta taas ihan uusia, hän kertoo. 

Esimerkiksi Jokipiin pellava on yli sata vuotta vanha brändi. Puukoista tunnettu Marttiini on yli 90-vuotias ja huopatossuista tunnettu Lahtiset yli 80-vuotias. Sen sijaan uutta kotimaista vaatetuotantoa edustaa muun muassa Paapii Design. 

Tällä hetkellä Maammekauppa on täysin suomenkielinen verkkokauppa, mutta mahdollisuuksia olisi toki myös kansainvälisille markkinoille. 

– Seuraava askel olisi markkinoida verkkokauppaa muualla asuville suomalaisille, Knuutila pohtii. 

Ulkosuomalaisia on tällä hetkellä noin 1,6 miljoonaa, joista suurin osa asuu Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.  

Jos valmistaa omia tuotteita, kannattaa aina Knuutilan mielestä perustaa oma verkkokauppa. 

– Vaikka kaikki myynti tapahtuisi jälleenmyyjien kautta, se oma verkkokauppa on paras näyteikkuna tuotteille ja vahvistaa brändiä. Ja jälleenmyyjienkin on helpompi tutustua tuotteisiin siellä verkossa, Knuutila ohjeistaa. 

 

Janica Vilen

Etiopialaista kahvia Kaarinassa paahdettuna!

kirjoittaja
Yrittäjä Micael Tesfazghi.

 

Micael Tesfazghi ja Helen Ghebrehiwet tuovat suomalaisille paahtimoille laadukasta, aromikasta ja pehmeää etiopialaista kahvia suoraan viljelijöiltä. Viime keväänä he perustivat myös oman paahtimon Kaarinaan Leader Varsin Hyvän tuella. 

Kahvitukku ABI alkoi paahtaa kahvia Kaarinan Asianajajankadulla keväällä 2020. Jo sitä ennen Kahvitukku toimitti etiopialaista raakakahvia suomalaisille paahtimoille suoraan Sidamosta, josta yrittäjäpariskunta on kotoisin. 

Micael Tesfazghi ja Helen Ghebrehiwet ovat kasvaneet kahvin parissa. Sidamossa on pitkät kahvintuotannon perinteet ja tuonnin kulmakivi onkin henkilökohtaiset hyvät suhteet kahvinviljelijöihin – niihin pieniin toimijoihin, jotka eivät muuten saisi tuotteitaan Euroopan markkinoille. Kahvin synnyinseuduilla Etiopiassa on arviolta noin neljä miljoonaa kahvin viljelijää, mutta tilat ovat keskimäärin alle hehtaarin kokoisia.

Kahvi lähetetään Suomeen aina tuoreena, juuri kuorittuna ja ilman välikäsiä. Matka Sidamosta Rauman satamaan kestää 31 päivää. Sen jälkeen osa kahvista myydään muille pienpaahtimoille ja osa paahdetaan itse Kaarinassa. 

Etiopialainen kahvi on Ghebrehiwetin mukaan samaan aikaan korkealaatuista, aromikasta ja pehmeää – ja siksi niin suosittua. Kaikki aromit tulevat maaperästä, eikä viljelyssä käytetä kemikaaleja. 

– On ihana nähdä, miten Suomessa arvostetaan laadukasta kahvia, yrityksen tarinaa ja  viljelijöitä. Olemme kaikista asiakkaista todella kiitollisia, hän sanoo. 

Kahvitukku ABI myy itse paahtamaansa kahvia suoraan kuluttajille verkkokaupan kautta ja muutamissa kaupoissa Turussa, Helsingissä, Porissa, Tampereella ja Joensuussa. Lisäksi he paahtavat kahvia tilauksesta yrityksille. Esimerkiksi jouluna Kahvitukku ABIn paahtama kahvi yrityksen omalla etiketillä oli suosittu liikelahja. 

Varsin Hyvä auttoi laitehankinnoissa

Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen (vas.) ja Helene Ghebrehiwet uskovat, että Kahvitukku ABIn saamalla maaseuturahaston tuella tulee olemaan pian myös työllistävä vaikutus.

Kahvitukku ABI sai Leader Varsin Hyvältä 35 prosentin tuen paahtimolaitteiston, myllyn ja pakkauskoneen hankintaan. Investoinnin kokonaiskustannus oli 40 840 euroa, josta maaseuturahaston tuki oli 14 294 euroa. 

Varsin Hyvän myöntämä taloudellinen tuki vakuutti yrittäjäpariskunnan siitä, että heidän yritysideansa on hyvä ja kannattava.

– Kun ulkopuoliset asiantuntijat näyttivät vihreää valoa, uskalsimme itsekin sijoittaa, Helen Ghebrehiwet kiittelee. 

Alan parhaimmistoon kuuluva laitteisto saapui Saksasta Kaarinaan vuoden 2020 huhtikuussa ja ensimmäiset kahvit myytiin jo toukokuussa. 

– Sitten aloimme kutsua kahvila- ja ravintolayrittäjiä maistamaan meidän kahvia. Ihmiset ovat olleen todella kannustavia ja arvostavat sitä työtä, joka kahvin eteen on tehty. Ihmisiä kiinnostaa tietää, mistä kahvi tulee, Ghebrehiwet kommentoi. 

Kaksi maata, kolme kahvia

Kaarinassa paahdettua kahvia saa esimerkiksi Turku-aiheisena. Wahva Turku on tehty sidamosta, Wanha Turku gujista ja Wieno Turku yirgacheffestä.

Yrittäjäpariskunnan haaveena on aina ollut tehdä yhteistyötä Etiopian ja Suomen välillä.

– Tässä työssä voimme hyödyntää taustaamme, suhteitamme viljelijöihin ja alan osaamista, Ghebrehiwet tiivistää. 

Valikoimassa on kolme eri kahvilaatua: guji, sidamo ja yirgacheffe, joista jokaisessa on oma arominsa. 

– Yirgacheffe on oma suosikkini. Siinä on viinin, marjojen ja kukkien aromia ja maistuu erityisesti tumman suklaan kanssa. Guji on pehmeää, jasmiinin ja hunajan makuista ja lisäksi siinä on vähän lakan aromia. Sidamo taas on sitruksen makuista. Siinä ei ole yhtä voimakkaat aromit kuin muissa, Ghebrehiwet esittelee. 

Kaikkia kolmea kahvia saa kolmella eri paahtoasteella: vaaleana, keskipaahteisena ja tummana. 

Paahtimossa saa käydä tutustumassa paahtamiseen ja maistelemassa kahveja, kun vain sopii ajan ennakkoon yrittäjien kanssa. 

 

Janica Vilen

 

Outdoor Leader -hanke järjestää kaksi webinaaria luontomatkailusta ja reitistöistä 18.3. ja 15.4.

kirjoittaja
Paimion luontopolku.

 

Mitä pitää tietää reittien suunnittelusta, kunnostuksesta ja muusta ylläpidosta? Miten varmistetaan reittien turvallisuus ja siisteys? Entä miten voisi huomioida erityisryhmät luontokohteissa? Tule Outdoor Leader -webinaariin kuulemaan asiantuntijoiden vinkit ja keskustelemaan alan toimijoiden kanssa. 

Kansainvälisessä Outdoor Leader- hankkeessa mukana olevat suomalaiset Leader-ryhmät järjestävät kevään aikana kaksi kaikille avointa ja maksutonta webinaaria luonto- ja reitistöteemoista. Torstaina 18. maaliskuuta klo 17.30 – 19.30 aiheena on reitistöjen suunnittelu, ylläpito, turvallisuus ja esteettömyys. Torstaina 15. huhtikuuta klo 17–19 taas puhutaan muun muassa digitaalisista karttapalveluista ja opastetuista luontoretkistä.

– Webinaarit on tarkoitettu ennen kaikkea pienille retkeilyreittien toimijoille, kuten yhdistyksille ja yrityksille. Helmikuun kansainvälinen webinaari sai paljon kehuja, mutta lisäksi toivottiin kokonaan suomenkielistä tilasuutta, jossa olisi mahdollisuus myös vertaistukeen toimijoiden kesken, kertoo webinaareja valmisteleva Taina Simola Varsinais-Suomen jokivarskikumppanit ry:stä.

Maaliskuun webinaarin ilmoittautuminen on auki osoitteessa: http://bit.ly/2MBNwRu 

Linkki webinaariin lähetetään ilmoittautuneille ennen tilaisuutta.

Huhtikuun webinaarin ilmoittautuminen alkaa myöhemmin.

OHJELMA 18.3. webinaarissa

klo 17.30 Outdoor Leader-hankkeiden yhteistyön esittely ja webinaarin teemat

Taina Simola, Leader Jokivarsikumppanit & Outdoor Leader-hankkeet 

klo 17.40–18.00  Reittien, polkujen ja ulkoilualueiden suunnittelu ja toteutus  

Jouko Parviainen, Leader Varsin Hyvä ja Ravakka 

Tapio Hartikainen, BikeMenu-hanke 

klo 18.00–18.20 Retkeilyreittien turvallisuus ja palvelurakenteet 

Minna Boström, Leader I samma båt – Samassa veneessä  

klo 18.20–18.40 Miten voimme paremmin ottaa huomioon esteettömyyden? 

Laura Lehtonen, Metsähallitus  

Case: uusi esteetön Karpalopolku (2 km) valmistuu keväällä 2021 Kurjenrahkan kansallispuistoon 

klo 18.40–19.00 Reitistön ylläpito 

Rauma Latu ry / Terhi Lindfors 

Case: Rauman Ladun Nasulampi 

klo 19.00–19.20 Miten onnistuu vanhan Kirkkopolun ylläpito? 

Tourulan-Keihäskosken kyläyhdistys / pj Seppo Mattila 

Case: Paimenenmäeltä Kirkkopolkua pitkin Yläneen kirkolle 

klo 19.20–19.30 Keskustelua, kysymyksiä ja kommentteja 

 

Huhtikuussa asiaa karttapalveluista, opastuksista ja geologiasta matkailutuotteena

Huhtikuun webinaarin ohjelma julkistetaan kokonaisuudessaa myöhemmin keväällä. Luvassa on asiaa muun muassa digitaalisista karttapalveluista ja siitä, miten erilaisilla opastuksilla saa lisää sisältöä patikointiin. Esittelyssä on muun muassa Digisaapas-hanke ja Luontokapinetin tarjonta. Helmikuun kansainvälisessä And Out We Go! -webinaarissa geologiasta matkailutuotteena puhunut geologi Teemu Öhman on puhujana myös huhtikuun webinaarissa – tällä kertaa suomen kielellä.

 

 

Lisätietoja webinaareista:

Taina Simola, p. 044 0251521

taina.simola@jokivarsi.fi

 

Varsinais-Suomen maaseudun vahvuuksina turvallisuus, monimuotoisuus, hyvä maine ja sähköiset palvelut!

kirjoittaja
Varsinais-Suomen kartta, josta näkyy, mitkä osat maakunnasta ovat kaupunkia ja mitkä maaseutua.
.
Tiesitkö, että joka neljäs varsinaissuomalainen asuu maaseudulla? Tai että maaseutumme väestö kasvaa aina heinäkuussa viralliseen tilastoon verrattuna yli 70 000 asukkaalla? Maaseudulla asuvat 20–64-vuotiaat ovat keskimäärin hieman tyytyväisempiä ihmissuhteisiinsa kuin samanikäiset kaupunkilaiset, ja työttömyysaste on maaseudulla pienempi kuin kaupunkialueilla. Tämä kaikki ja paljon muuta selviää juuri valmistuneesta Maaseutuluotaimesta.
.

Varsinais-Suomen maaseudun vahvuuksia ovat hyvä ja turvallinen asuinympäristö, monimuotoinen luonto, maaseudun hyvä maine sekä sähköisten palvelujen saatavuus. Sen sijaan parannettavaa löytyy kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksesta, maaseudun markkinoinnista asuinpaikkana, maaseutuyritysten kansainvälistymisessä sekä Manner-Suomen maaseutuohjelman tunnettuudessa.

Varsinais-Suomen maaseudun tilannetta ovat tutkineet Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian asiantuntijat Pasi Saukkonen ja Niina Tiittanen. Maaseutuluotaimeksi nimetty tutkimus yhdistelee monipuolisesti maaseudusta saatavilla olevaa tietoa ja erilaisten maaseudun toimijoiden kokemuksia, joita kerättiin kyselyn avulla viime syksynä. 

Vastaavia tutkimuksia on tehty myös muissa maakunnissa. 

– Vaikuttaisi siltä, että maaseudun tilasta ja kehittämisestä ajatellaan Varsinais-Suomessa hieman myönteisemmin kuin aiemmissa Maaseutuluotain-kohteissamme Uudellamaalla, Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa, kommentoi projektitutkija Pasi Saukkonen. 

Vaikka maaseudun tulevaisuuteen katsotaan alueella luottavaisin mielin, myös kehitettävää löytyy. 

– Näin alueen ulkopuolisen silmin katsottuna nostaisin tärkeinä, laajempina kehittämiskohteina esille toimijayhteistyön tiivistämisen, paikallisten mahdollisuuksien tunnistamisen, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen sekä kaupunki-maaseutuyhteyden tiivistämisen, Saukkonen listaa. 

Maaseutuluotaimen perusteella Varsinais-Suomen maaseudun kehittämispanostuksia tulisi suunnata myös erityisesti paikkariippumattoman tietotyön edistämiseen, työvoiman saatavuuden parantamiseen, elintarvikkeiden jatkojalostukseen ja lähiruoan saatavuuteen, vesien tilan kohentamiseen, hajautetun energian tuotannon ja uusiutuvan energiaratkaisujen edistämiseen sekä maaseudun saavutettavuuden parantamiseen ja peruspalvelujen turvaamiseen.

Maaseutuluotainta hyödynnetään Varsinais-Suomessa ennen kaikkea maaseudun kehittämistyössä niin Ely-keskuksessa ja Leader-ryhmissä kuin muissakin maaseudun kehittämiseen liittyvissä organisaatioissa. 

– Saamme tästä hyvän työkalun toimintamme kehittämiseen ja uuden ohjelmakauden valmisteluun. Maaseutuluotaimen avulla pystymme paremmin arvioimaan, mihin maaseudun kehittämisvaroja kannattaa käyttää, kommentoi Leader Ykkösakselin toiminnanjohtaja Maarit Teuri. 

Maaseutuluotaimen on kehittänyt Itä-Suomen yliopiston alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Varsinais-Suomen maaseutua koskevan tutkimuksen on rahoittanut Keskitien säätiö.

Koko tutkimusraportti on luettavissa täällä:

Maaseutuluotaimen raportti 1.3.2021

 

Korona kasvatti lähiruuan ja viljelijöiden arvostusta

kirjoittaja
Tero Sarkala perunalaatikoiden keskellä.

 

Sipulinviljelijän Tero Sarkalan mukaan ikävällä koronatilanteella on ollut positiivinenkin puoli: Suomalaisen ruuan ja sen viljelijöiden arvostus on noussut. Laadukkaan ruuan lisäksi Sarkalaa ja muita Aurajokilaakson viljelijöitä voi kiittää heidän muokkaamastaan kansallismaisemasta. 

Tero Sarkalan luotsaamalla perhemaatilalla Liedossa viljellään keltaista, punaista ja valkoista sipulia sekä sipulin vaatiman pitkän viljelykierron vuoksi muun muassa viljaa ja heinää. 

– Sipuli on arvoituksellinen kasvi. Leikkisästi voisi sanoa, että siitä paljastuu kuori kerrallaan aina uusia piirteitä ja ominaisuuksia. Se vaatii pellolla aika paljon toimenpiteitä kasvaakseen hyvin, mutta on myös tosi palkitseva kasvi, hän kertoo. 

Sipulin viljelykierto on viitisen vuotta, joten aina kun pellolla on viljelty vuosi sipulia, pitää sen jälkeen viljellä viisi vuotta jotain muuta ennen kuin maa on taas valmis seuraavia sipuleita varten. 

Silti Sarkalan tilalla viljellään sipulia lähes 10 hehtaarilla niin paljon, että työtä riittää pakkaamon puolella koko vuodeksi. 

– Elokuussa korjattavia sipuleita pakataan ja myydään aina seuraavaan juhannukseen asti. Siksi tässä on kädet täynnä töitä ympäri vuoden. Tämä on tosi puoleensa vetävää hommaa, mutta kyllä sitä toisaalta joskus kaipaisi sellaista selkeää irtiottoa ja lomaa, joka monen muun kasvin viljelijälle tulee itsestään, Sarkala kommentoi. 

Kotimaisen viljelijän arvostus kasvoi koronan myötä

Sarkalan mukaan ikävällä koronatilanteella on ollut positiivinenkin puoli: Suomalaisen ruuan ja sen viljelijöiden arvostus on noussut. 

– Kotimainen ruuantuotanto on tärkeä juttu ja haluan olla kantamassa omaa korttani soppaan. Meillä on tosi hyvä ruokahuolto ja hyvin toimiva ruokaketju. Kyllä se kasvattaa motivaatiota, että muutkin vihdoin näkevät sen, hän toteaa. 

Suomalaisissa kaupoissa myytävät sipulit ovat lähes poikkeuksetta kotimaisia. Vain erikoissipulia, kuten hopeasipulia ja pinkkisipulia, tuodaan ulkomailta ja niitäkin pääosin muista Euroopan maista: Hollannista, Espanjasta ja Ranskasta. 

Sarkalan sipuleista suurin osa myydään paikallisissa K- ja S-ryhmien kaupoissa. Lisäksi pieni osuus lähtee tukkuihin ja teollisuuteen vähän kauemmas. Kaikki noin 250 000 kiloa Sarkalan sipulia tulee kuitenkin syötyä Suomen sisällä. 

Kuva sipuleista.
Sipulia viljelevän Tero Sarkalan kesä alkaa siitä, kun hän saa ensi kertaa lautaselleen uusia perunoita ja uusia sipuleita. Se on hänen mielestään ruokaa parhaimmillaan. Vaikka alkukesän nippusipulit ovatkin aivan omassa luokassaan, maistuu sipuli viljelijälleen ympäri vuoden. Talvella Tero Sarkalan suurinta herkkua on kermainen sipulikeitto höystettynä timjamilla.

Viljelijä kolmannessa polvessa

Tero Sarkalan isä aloitti sipulin viljelyn vuonna 1997, mutta jo häntä ennen sukutilan maat olivat viljelyksessä. 

– Muistan, että olen 7–8-vuotiaana ollut kesällä pellolla isän kanssa ja tohissut kovaan ääneen, että minusta tulee isona maanviljelijä. Ajan mittaan se ajatus vahvistui ja lopulta opiskelin vielä maataloutta yliopistossa, hän taustoittaa. 

Tähän asti tilalla ollaan pärjätty oman perheen voimin. Tero Sarkalan äiti on vielä aktiivisesti mukana toiminnassa ja hänen puolisonsakin on isona tukena, vaikka käykin töissä kotitilan ulkopuolella. 

Tilan pitkällä viljelyshistorialla on ollut vaikutusta muuhunkin kuin varsinaissuomalaiseen ruuantuotantoon. Sarkalaa ja muita Aurajokilaakson viljelijöitä voi kiittää myös kansallismaisemasta. Kun maat ovat viljelyksessä, ne avaavat ihmisille näkymän Aurajoelle. Aurajoen rinnalla Liedonkin läpi kulkeva vanha Varkaantie on alkuvuodesta saanut virallisen matkailutien statuksen. Äänestyksen jälkeen Aurajoentieksi nimetty matkailutie kulkee yhtäjaksoisesti kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa. 

MTK antaa hyvän selkänojan

Sarkala toimii aktiivisesti myös MTK:ssa. Liedon MTK:ssa hän on sihteerinä ja lisäksi hänet on juuri valittu Varsinais-Suomen MTK:n johtokuntaan. 

– Liedossa viljellään paljon. Täällä on useampi iso tila ja esimerkiksi Aurajokirannassa on komeat peltoaukeat. Liedon MTK:ssa pinnalla on nyt ennen kaikkea kuntavaaliasiat ja toisaalta Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka, jota parhaillaan uudistetaan. Odotamme sormet syyhyten tietoja Brysselistä, Sarkala kertoo. 

– Itse viljelijänä toivoisin avoimempia markkinoita, mikä vaatisi tiettyjä muutoksia lainsäädäntöön. Ja kaikki viljelijät tietysti toivovat, että lomakkeisiin kuluisi jatkossa vähemmän aikaa. Paperisota vähemmälle ja asiat yksinkertaisemmiksi, Sarkala tiivistää omat toiveensa maatalouspolitiikan suhteen. 

Viisasten kiveä hänen toiveidensa täyttämiseksi ei vain tunnu löytyvän. 

– Tässä on aina vähintään neljä osapuolta: viljelijä, asiakas, poliittinen päättäjä ja kauppa. Asiat ovat monimutkaisia. MTK tekee viljelijöiden eteen paljon sellaista hiljaista puurtamista, joka ei näy ulospäin, hän toteaa. 

Lisäksi MTK järjestää viljelijöiden avuksi monenlaista koulutusta ja neuvontaa. 

 

Janica Vilen

Ensimmäinen minuutti ratkaisee! Vinkkejä menestyvän podcastin tekemiseen

kirjoittaja
Kuvassa nainen, joka kuuntelee kuulokkeilla, Suomen podcast median logo ja koulutuksen otsikko: Ensimmäinen minuutti ratkaisee.

 

Haloo maaseutu -viestintähanke järjesti podcast-koulutuksen keskiviikkona 2. helmikuuta 2021. Koulutuksen aikana saatiin kattavat ohjeet hyvän podcastin tuottamiseen: käsikirjoitukseen, tekniseen toteutukseen, julkaisuun ja markkinointiin. Koulutuksen piti Suomen Podcastmedian vastaava tuottaja Joona Haarala, ja se on kokonaisuudessaan katsottavissa myös jälkikäteen Haloo maaseudun Youtube-kanavalla:

 

Tiesitkö, että 80 % ihmisistä ratkaisee jo ensimmäisen minuutin aikana, kuunteleeko podcastin loppuun vai ei? Radio-ohjelmaa muistuttava podcast on melko uusi median muoto, josta on tullut vuosi vuodelta suositumpi. Koukuttava podcast syntyy noudattamalla muutamaa yksinkertaista vinkkiä.

Podcast on suhteellisen uusi audiomedian muoto, mutta se on kasvattanut suosiotaan tasaisesti 2010-luvun loppupuolelta saakka. Suuren kuuntelijamäärän sijaan podcastin viehätys piilee kuuntelijasuhteen syvyydessä: keskimääräinen kuuntelukerta kestää 20–25 minuuttia, ja yleensä kuuntelija kuuntelee lähes puolet podcastin jaksoista. Podcast toimii siksi hyvin niin markkinoinnin kuin tiedottamisen välineenä ja jopa opetusmateriaalina.

– Podcastia voi käyttää äänimuodossa olevana tiedotteena, jonka pohjalta muut mediat voivat tehdä juttuja. Podcastista on yleensä helppoa poimia aihe uutiseen, kertoo Suomen Podcastmedian vastaava tuottaja Joona Haarala.

Podcastia kuunnellessa ihmiset haluavat viihtyä ja rentoutua, mutta samalla myös oppia uutta. Siksi Haaralan mukaan podcastit toimivat parhaiten, kun niissä kerrotaan tarinoita. Tarinallisuuden lisäksi paikallisuudesta voi myös tehdä valtin, kunhan näkökulma on tarpeeksi hyvin mietitty. Paikallisuus toimiikin hyvin maaseudusta kertovissa podcasteissa.

– Maaseutu on täynnä tarinoita, jotka kannattaa kertoa. Kylistä löytyy aina vähintään yksi paikallinen tietäjä tai opas, jota voi haastatella podcastiin. Maaseutupodcasteihin saa usein myös helposti apurahaa, kertoo Haarala, joka on tuottanut podcasteja muun muassa yrityksille, järjestöille ja urheiluseuroille.

Miten alkuun podcastien teossa?

Podcastien tekeminen onnistuu usein hyvinkin pienellä budjetilla. Yleensä alkuun pääsee sanelukoneella ja tietokoneeseen liitettävällä usb-mikrofonilla, mutta halvimmillaan podcasteja voi tehdä jopa puhelimella. Mikäli äänenlaatuun haluaa tosissaan panostaa, voi hankkia ammattitason podcast-laitteiston, joka yleensä maksaa noin 2000 euroa. Laitteiston lisäksi podcastien tuottamiseen tarvitsee leikkausohjelman, joita ovat muun muassa maksuttomat Audacity ja Garage Band.

Podcastin muoto ja rytmi yleensä määräytyvät sen mukaan, kenelle podcast tehdään. Siksi kohderyhmä kannattaa valita tarkasti. Podcast on Haaralan mukaan myös tehokkaimmillaan juuri silloin, kun yleisö on tarkkaan rajattu. Podcastin suunnittelu kannattaakin aloittaa miettimällä, millainen kyseisen podcastin kuuntelijan stereotyyppi on.
– Kun tehdään podcasteja maaseutuhankkeista tai kylätarinoista, kannattaa miettiä, kuka kuulija on ja minkälaisessa tilanteessa hän podcastia kuuntelee. Jos yrittää tehdä kaikille kaikkea, ei välttämättä miellytä ketään, täsmentää Haarala.

Haarala myös muistuttaa, että podcastit eivät koskaan kerää miljoonayleisöjä. Yleensä esimerkiksi kyläyhdistyksen podcastin kuuntelijoita ovat kylän asukkaat, mutta mikäli podcast on erityisen hyvä, he saattavat myös jakaa sen esimerkiksi sosiaalisen median alustoillaan. Näin podcast saa lisää kuuntelijoita.

– Joskus podcast on suunnattu hyvinkin suppealle kohderyhmälle, jolloin kuuntelukertojen määrä jää pieneksi. Tyypillinen suomalaisen podcastin kuuntelumäärä on noin 3000, kertoo Haarala.

Podcast-tuotannon yleisimmät sudenkuopat helposti vältettävissä

Avaimet podcastin menestykseen ovat yleensä ammattimainen käsikirjoittaminen ja tuotanto, kiinnostavat vieraat, sopivan mittaiset jaksot ja markkinointi oikeissa kanavissa. Haaralan mukaan usein ongelmana on, ettei jaksoja julkaista oikeilla alustoilla tai markkinoida aktiivisesti, vaikka se olisi helppoa ja edullista. Spotifyyn voi esimerkiksi julkaista podcastin ilmaiseksi Anchor-ohjelmalla. Podcastia kannattaa myös markkinoida alustoilla, joilla halutun kohderyhmän tavoittaa.

– Esimerkiksi Spotify-mainos on erittäin tehokas tapa markkinoida podcastia. Todella suuri osa Spotifyn käyttäjistä ei maksa premium-versiosta, vaan kuuntelee ilmaisversiota, jossa kuuluvat myös mainokset, kertoo Haarala.

Tyypillinen podcastin kuunteluaika on noin kaksikymmentä minuuttia, joten jaksojen pituus kannattaa mitoittaa sen mukaiseksi. Mikäli podcastilla on jo vakiintunut yleisö, voivat jaksot olla myös pidempiä. Jaksoja kannattaa Haaralan mukaan myös olla tarpeeksi monta, jotta suhde kuulijaan ehtii muodostua ja asiaa ehtii käsitellä tarpeeksi monelta eri kantilta.

– Kahdeksan jaksoa on yleensä sopiva määrä, sillä siinä ajassa ehtii käsitellä asioita tarpeeksi syvällisesti, kertoo Haarala.

Uusi jakso kannattaa julkaista kerran viikossa, sillä uudet jaksot vetävät vanhoja puoleensa. Jos kaikki jaksot julkaistaan yhtä aikaa, sarja jätetään helposti kesken. Jaksoja voi julkaista myös verkkaisemmalla tahdilla, mikäli podcast on saavuttanut jo valmiin yleisön.

– Podcast on maratonlaji. Yleensä pitää tehdä useita tuotantokausia, jotta yleisöä saisi kerrytettyä runsaammin. Podcast lähteekin kasvuun pikkuhiljaa, kertoo Haarala.

Haarala korostaa, että podcastia ei tarvitse käsikirjoittaa sanasta sanaan. Riittää kun miellekartan tapainen runko podcastin kulusta on valmiina ennen jakson nauhoitusta.

Jokaisen jakson aloitus kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan. Yleensä päätös jatkaa podcastin kuuntelua syntyy usein ensimmäisen minuutin aikana, ja jakson aloittaneista kuuntelijoista vain noin 50–60 % kuuntelee sen loppuun saakka.

– Aloituksen on tärkeää olla mukaansatempaava, ja siinä pitäisi tuoda heti selkeästi esille, mitä podcast-jakso käsittelee. Ei kannata jaaritella kuulumisia alussa, vaan mennä suoraan asiaan. Alkuun voi laittaa myös voiceover-äänen, joka kertoo aiheesta tai siihen voi leikata parhaita paloja valmiista jaksosta, kertoo Haarala.

Vieraiksi kannattaa Haaralan mukaan pyytää henkilöitä, jotka ovat jo tunnettuja, mutta myös osaavat puhua podcastin aiheesta. Juontajan ei tarvitse olla julkisuuden henkilö, mutta on hyvä että hän on oman alansa asiantuntija. Myös äänitysympäristöön kannattaa kiinnittää tuotantovaiheessa huomiota.

– Ympäristön tulisi myös olla hiljainen ja mikrofonit sijoiteltuina tarpeeksi lähelle haastateltavia. Jos omat tilat eivät sovi podcastin tekemiseen, voi tarkoitukseen sopivia tiloja myös vuokrata. Usein normaali neuvotteluhuone on kuitenkin tarpeeksi hyvä, kertoo Haarala.

Seminaarista saavutettavaksi podcastiksi

Jos haluaa muuttaa seminaarin tai muun verkko-koulutuksen podcastiksi, kannattaa jakaa se järkevästi osiin sen sijaan, että kertoisi kaiken yhdessä jaksossa. Haaralan mukaan jaksoista kannattaa tehdä teemakartta, jotta olisi helpompi hahmottaa jo olemassa olevat aiheet. Jos aiheita on paljon, kannattaa suosiolla tehdä useampi tuotantokausi. Keskimäärin podcastista jää kuuntelijalle mieleen 1,5 asiaa, joten sisällössä kannattaa olla ytimekäs ja johdonmukainen.

– Seminaarit voivat olla tylsimmillään todella tylsiä, mutta hyvästä seminaarista voi oppia paljon. Siksi seminaareja on hyödyllistä muuntaa viihdyttävämpään muotoon podcasteiksi. Vaikkapa EU-tukirahojen jakamisesta saa hyvän podcastin aikaiseksi, Haarala vakuuttaa.

Haaralan mukaan on tärkeää muistaa, että jos podcast on saanut julkista rahoitusta yli 50 prosenttia, pitää sen olla saavutettava. Saavutettavuus tarkoittaa esteettömyyttä digitaalisessa ympäristössä. Podcastien kohdalla se käytännössä tarkoittaa jaksojen litteroimista tekstimuotoon, jotta sisältö olisi saatavilla myös niille, jotka eivät kuule tai voi kuunnella.

– Podcastin voi tehdä saavutettavaksi litteroimalla sisällön ja julkaisemalla käsikirjoituksen verkossa. Toinen vaihtoehto on tehdä Youtubeen podcastista video ja upottaa siihen tekstitykset, selventää Haarala.

Jos julkaisee podcastin Spotifyssa, kannattaa jakson kuvaukseen kannattaa laittaa linkki sivulle, josta saavutettava versio löytyy. Vaikka podcastin tekeminen saavutettavaksi voi tuntua työläältä, auttaa se usein myös kuulijamäärän kasvattamisessa.

– Podcastin litterointi kasvattaa yleisöä, jonka podcast tavoittaa. Samalla podcastista saa myös hyvän blogitekstin julkaistavaksi, summaa Haarala.

Nina Maunuaho

Kyvykkäät Kylät avuksi elinkeinoelämän kehittämiseen Liedossa, Aurassa, Marttilassa ja Paimiossa

kirjoittaja
Ilmakuva joesta, joka on padottu.

 

Neljä kuntaa etsii lisää elinvoimaa maaseudulleen kylätoimijoita konsultoivan Leader-hankkeen avulla! Esimerkiksi Tarvasjoen alue kiinnostaa hankevetäjiä erityisesti, sillä siellä on kuntaliitoksen jäljiltä paljon hyviä tiloja tyhjänä sekä lisäksi aktiivista kylätoimintaa ja tarvetta uusille palveluille. 

Liedon, Auran, Marttilan ja Paimion alueella alkoi tammikuussa kolme kuukautta kestävä esiselvityshanke, jonka tavoitteena on kartoittaa kuntien reuna-alueiden elinkeinotoiminnan nykytilannetta ja asukkaiden tarpeita yhteistyössä kuntarajoista välittämättä. Esiselvitys tehdään kyselytutkimuksen ja haastattelujen avulla nostamalla kylätoimijat avainasemaan. 

– Tarkoitus on saada hyvä tilannekuva reuna-alueiden osaamisesta, vapaista liiketiloista ja palveluiden tarpeesta. Parhaassa tapauksessa päästään win-win-tilanteeseen, jossa naapurikunnasta löytyy sellaista hyödyntämätöntä osaamista, jota meillä juuri kaivataan, selittää hankevastaavana toimiva Liedon kunnan yritys- ja työllisyyskoordinaattori Mika Stepanoff. 

Auran ja Marttilan kuntien osuudesta vastaa elinkeinoasiantuntija Anna-Mari Alkio ja Paimion osuudesta elinkeinojohtaja Mika Ingi. Lisäksi mukana ovat Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä Novida ja Suomen Omakotiliiton Varsinais-Suomen piiri, paikalliset Yrittäjä-yhdistykset sekä Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta, joka toimii linkkinä kylien suuntaan. 

– Kaikilla näillä alueilla on kyläyhdistyksiä, joilla on paljon tietoa omien kyliensä elinvoimasta, toimeliaisuudesta ja tarpeista. Uskon, että kaikkien kuntien elinkeinopalvelut tulevat saamaan omista kylistään arvokasta tietoa, Stepanoff kommentoi. 

Maaseudulla kuntarajaa ei mietitä

Stepanoff kertoo, että monet Liedon reuna-alueiden asukkaat hakevat palveluita naapurikunnista Liedon keskustan sijaan jo nyt. Myös yrittäjien välistä yhteistyötä on jonkin verran, mutta tämän hankkeen myötä toivotaan, että tarvittavaa työvoimaa ja alihankkijoita löytyisi entistä helpommin naapurikunnista. 

– Esimerkiksi Tarvasjoelle tulee Turusta jo sen verran pitkä matka, että uusia työntekijöitä kannattaakin ennemmin etsiä vaikka juuri Paimiosta, Marttilasta tai Aurasta.  

Kunnissa on toki jo valmiiksi paljon tietoa olemassa olevista yrityksistä, mutta Stepanoff uskoo, että selvityksessä voidaan löytää esimerkiksi sellaisia yrittäjiä, joilla voisi olla aikaa ja osaamista tehdä jotain muuta työtä johonkin tiettyyn aikaan vuodesta tai sellaisia yrityksiä, jotka pystyisivät vuokraamaan liiketilaa sellaisille palveluille, joita alueella kaivataan. 

– Lähes kaikkien kuntien reuna-alueilla on tällä hetkellä tyhjiä liiketiloja, joita ei hyödynnetä ja samaan aikaan on tarvetta palveluille. Tyhjissä tiloissa voisi toimia vaikka joku kiertävä palveluntarjoaja. Esimerkiksi Tarvasjoella väestö ikääntyy, joten siellä voisi olla tarvetta ruokapalveluille, kotipalveluille tai kampaamopalveluille, Stepanoff ehdottaa. 

– Ja varmasti selvityksen aikana tulee esiin myös sellaisia tarpeita ja sellaista osaamista, jota emme osaa tässä vaiheessa arvata ollenkaan. Ainakin itseäni kiinnostaa nähdä, mitä kaikkea täältä löytyykään. On tosi hieno juttu, että tämä selvitys tehdään yhdessä eikä yksin, hän jatkaa. 

Kylät ja yritykset yhteistyöhön?

Tauno Linkoranta toivoo yrityksiltä ja yhdistyksiltä läheisempää yhteistyötä maaseudun elävöittämiseksi.

Esiselvityshankkeessa jokainen kunta vastaa omien kyliensä kontaktoinnista ja Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta toimii myös omalta osaltaan linkkinä kyliin. 

– Esiselvityksessä voidaan miettiä myös sitä, voisivatko kylät innostua yritystoiminnasta tai yhteistyöstä yrittäjien kanssa, kertoo Linkoranta. 

Hänen mukaansa yrittäjillä ja kunnilla on aina ollut tiiviit välit ja viime vuosina kunnat ja kylätoimijat ovat tulleet lähemmäs toisiaan. 

– Nyt olisi yrityksillä ja yhdistyksillä yhteistyön paikka. Yhteistyö voisi olla hyvinkin hedelmällistä vaikka kylätalon kunnostuksessa, jos pystyy ylittämään sen periaatteellisen kynnyksen, että yhdistykset tekevät vapaaehtoistyönä samaa projektia, jota yrittäjä tekee elääkseen. Tämäntyyppistä yhteistyötä on ollut Varsinais-Suomessa tähän asti melko vähän, Linkoranta kommentoi. 

Esiselvityshanke on käynnissä 15. huhtikuuta asti. 

– Tässä vaiheessa selvitellään tilannetta ja tutustutaan toimijoihin. Esiselvityshankkeen loppuraporttiin tehdään listaus jatkotoimenpiteistä, joita varten voidaan hakea isompaa jatkohanketta. Tavoittena olisi saada mukaan kymmenkunta yhdistystä, joiden kanssa lähdetään syventymään asiaan, selventää Linkoranta. 

Esiselvityshankkeen rahoittavat yhdessä Leader Varsin Hyvä ja Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry. 

 

Janica Vilen