MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki on kohdannut työssään niin katovuodet kuin pääministeriltä saadun arvostuksen. Hänen toimintaansa maaseudun hyväksi on aina ohjannut ajatus siitä, että vaikuttamisen keinot kyllä löytyvät yrittämisen kautta.
Kesän vihreys on vaihtumassa syksyn punaisen ja keltaisen sävyihin, kun tapaamme MTK Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäen kanssa hänen kotonaan Raisiossa. Vanhalla maalaistalolla on pitkä historia: se kuului alun perin Venäjän aikaiselle kuvernööri Vuoriselle, joka myi talon Myllymäen isovanhemmille 1920-luvulla. Heidän jälkeensä talo periytyi Myllymäen vanhemmille ja lopulta nykyiselle isännälle muutama vuosi sitten.
– Olen syntynyt Raisiossa. Ostimme sitten tilan Mietoisista, ja vanhempani asuivat täällä. Tällä hetkellä viljelen peltoa molemmilla paikkakunnilla. On sokerijuurikasta, leipäviljoja ja öljykasveja, Myllymäki kertoo.
Viljelijän työn lisäksi Myllymäki on luonut uransa MTK Varsinais-Suomessa, jossa hän aloitti ensimmäiset työt vuonna 1985. Toiminnanjohtajana hän aloitti vuonna 1997. Muutaman kuukauden kuluttua, vuodenvaihteessa, Myllymäki jää eläkkeelle.
– Katsotaan, mitä sitten tulee vastaan. Onhan se mielenkiintoista aikaa. Maatilan hoitaminen jatkuu kuitenkin edelleen, hän summaa tunnelmia työuran lähestyessä päätöstään.
Työura veti mukanaan
Myllymäki on aina kokenut maaseudun omaksi paikakseen: hän esimerkiksi kuvailee kauneimman metsämaiseman löytyvän sieltä, mistä näkyy peltoa puiden takaa. Rakkaus maaseutua ja maanviljelyä kohtaan vei hänet opiskelemaan maataloutta Helsingin Viikkiin, mutta opinnot saivat jäädä, kun Myllymäki siirtyi töihin MTK Varsinais-Suomelle erikoiskasviasioiden pariin. Täyspäiväinen työskentely organisaatiossa alkoi pari vuotta myöhemmin vuonna 1987, ja sillä tiellä Myllymäki on edelleen.
– Työ imaisi samantien mukaansa, ja olen kyllä viihtynyt hyvin. Elämänuran voi tehdä näinkin.
Täyspäiväinen työ MTK:ssa alkoi haastavissa olosuhteissa: vuosi 1987 oli kova katovuosi, sillä kasvukausi oli erittäin kylmä. Myllymäen mieleen on myös jäänyt vuosi 1995, sillä kevät oli sateinen ja viimeiseksi kylvöpäiväksi oli asetettu 15. kesäkuuta. Kuun alussa pellot olivat kuitenkin vielä veden alla.
– Viljelijät olivat hyvin ahdistuneita, kun siinä tilanteessa viranomainen tulee sanomaan, että milloin saa kylvää. Siitä sitten keskusteltiin, ja niistä hetkistä opittiin paljon.
Työssään MTK:ssa Myllymäki on ollut jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, eikä silloin jokaisesta kommentista voi ottaa itseensä. Joskus saa vähän kiukutellakin, mutta ratkaisuun on aina pyrittävä.
– Kun yrittää, niin aina löytyy vaikuttamisen keinot. Aina on myös oltava rakentava, ja tekemisen takana pitää olla kannustava ajatus.
Suomen paras maakunta
Varsinais-Suomessa kasvanut ja työuransa tehnyt Myllymäki näkee kotimaakuntansa maaseudun monipuolisena. Hän kuvailee kaikkien maaseudun tapahtumien koskettavan Varsinais-Suomea poroja lukuun ottamatta.
– Luonnonolosuhteiltaan Varsinais-Suomi on Suomen paras maakunta. Ihmiset ovat avarakatseisia, harkitsevia ja viljelijöiden osaamistaso on korkea. Kun asioihin tartutaan, niihin tartutaan kovaa, Myllymäki kertoo.
Hän kehuu myös maakunnan yhteistyökumppaneita ja ilmapiiriä, jossa uskalletaan katsoa kotimaan lisäksi muualle Eurooppaan. Lisäksi hän kuvailee Varsinais-Suomen maaseudun hanketoimintaa ja investointeja äärimmäisen tärkeiksi.
– Varsinais-Suomessa on käytetty paljon aikaa ja tarmoa ympäristöasioihin, mikä kehittää koko yhteiskuntaa. MTK Varsinais-Suomen ensimmäinen yleishanke oli nimeltään Tarmonpesä, jolla saimme paikallistoimintaa aktivoitua. Yleisesti hankkeet ovat vaikuttaneet myös yritystoiminnan syntyyn.
Hanketoiminnan huonoksi puoleksi Myllymäki nimeää esimerkiksi sen, että säädökset eivät aina vastaa hankkeiden tarvitsemaa aikaa.
– Kehittäminen jatkuu kuitenkin yleensä vuosikymmenen eikä vain kaksi tai kolme vuotta.
Unohtumattomia hetkiä
Lähes 40 työvuoden varrelle on mahtunut myös positiivisesti mieleenpainuneita tilanteita. Esimerkiksi vuonna 1999 Turussa järjestettiin Euroopan, Pohjois-Amerikan, Kanadan ja Meksikon tuottajajärjestöjen kokous. Pääministeri Lipponen avasi tapahtuman unohtumattomilla sanoilla.
– Hän toivotti vieraat tervetulleiksi Suomen ruokapääkaupunkiin Turkuun. Silloin nuorena uransa alussa olevana toiminnanjohtajana ajatteli, että ollaan oikealla tiellä.
Seuraavasta mieleenpainuneesta muistosta ei ole kovin pitkä aika: koronasulun alkaessa arkkipiispa Tapio Luoma piti kylvösiunauksen etäyhteyden kautta.
– Se oli todella hieno hetki. Toki muistimme sitten kertoa, että Turun piispa Kaarlo Kallialan siunaus kaksi vuotta aiemmin tuotti paremman sadon.
Yhteistä työtä maaseudun hyväksi
Eläkkeen osalta Myllymäellä ei ole erikoisempia suunnitelmia, eikä hän esimerkiksi tiedä tällä hetkellä, mitä tekee tammikuussa. Osaamista erilaisiin töihin ja luottamustoimiin kyllä löytyy, mutta samaan aikaan Myllymäki on hyvin realistinen taitojensa suhteen.
– Täytyy aina muistaa, että laajaa ja pitkäaikaista kokemusta on, mutta se on kaikki historiassa, hän kiteyttää.
Maaseudun tulevaisuudesta puhuttaessa Myllymäki on huolissaan muun muassa ilmastonmuutoksesta. Samaan aikaan hän kuitenkin uskoo, että viljely jatkuu Varsinais-Suomessa jatkossakin ja että maatalouden ja ruuantuotannon merkitys vain korostuu tulevaisuudessa.
– Luotan siihen, että Suomen poliittisessa päätöksenteossa tiedetään omavaraisen ruuantuotannon arvo ja ettei sitä voi jättää muiden maiden hyväntahtoisuuden varaan. Se antaa hyvän pohjan tulevaisuudelle.
Lopuksi Myllymäki haluaa välittää kiitokset MTK Varsinais-Suomen vapaaehtoisille, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää työtä.
– On todella hienoa, että kaikki tekevät töitä suomalaisen maatalouden ja elintarvikkeiden puolesta Varsinais-Suomessa ja muualla Suomessa. Joskus viljelijöillä unohtuu, että ollaan samassa veneessä, mutta ihmiset tarkoittavat aina hyvää.
