Lounais-Suomesta pyörämatkailun ykköskohde

Pyöräilijä tarkastelee karttaopastetta.
Selkeä kartta sekä pitää tiellä että houkuttelee reitille. Kuva: Jouko Parviainen.

 

Kesällä 2020 käynnistyneessä BikeMenu-hankkeessa selvitetään mahdollisuutta luoda Lounais-Suomesta yhteistyössä muiden Itämeren maiden rannikkoalueiden ja Ahvenanmaan kanssa kansainvälinen pyörämatkailukohde. Lähiruoan ja pyörämatkailun yhdistävän BikeMenu-brändin odotetaan vastaavan vähähiilisten matkailupalveluiden kasvavaan kysyntään.

Matkailun on arvioitu tulevina vuosina muuttuvan suosimaan lähikohteita ja paikallisuutta. Lentomatkustamisen vähentyessä luontomatkailun arvo kasvaa, mikä näkyy jo varsinaisena pyörämatkailubuumina Euroopassa. Keski-Euroopan pyöräilysesonki kestää yleensä toukokuusta aina lokakuun lopulle saakka, joten pyörämatkailupalveluita kehittämällä olisi mahdollista pidentää sesonkia ja lisätä matkailun kautta saatavia tuloja myös Suomessa. 

Vuoden 2020 heinäkuussa käynnistyneen BikeMenu-hankkeen tarkoituksena on selvittää millaisia pyöräreittejä Lounais-Suomesta jo löytyy, millaisia palveluita reittien varrella on ja miten niitä voisi edelleen kehittää.

– Suunnitelmana on, että yhdistetään kaksi nousevaa trendiä, jotka tukevat vähähiilistä matkailua: lähiruoka ja pyöräily. Hankkeen tarkoituksena on tukea pyöräilyreittien virkistyskäyttöä ja kehittää maaseudun matkailuyritysten toimintaedellytyksiä. Olemme siten varautuneet jo uudenlaisen matkailun tulemiseen, kertoo BikeMenu-hankkeen projektipäällikkö Jouko Parviainen.

Idea hankkeeseen tuli alun perin ruotsalaisesta Edible Sweden -hankkeesta, jossa neljä huippukokkia suunnitteli ulkotiloissa syötävän lähiruokamenun. Ideaa muokattiin Suomeen sopivaksi, ja siihen päätettiin yhdistää lisäksi pyörämatkailu. Suomessa hanke painottaa Ruotsin tapaan lähiruokaa, mutta menu koostuu pyöräreittien varrella sijaitsevien majoitus- ja ruokailupaikkojen omista uniikeista ruokalistoista, ja riippuu myös siitä, millaisia raaka-aineita lähialueilta saa hankittua.

Hankkeessa on valmistauduttu myös tekemään yhteistyötä Ahvenanmaan, Viron ja Ruotsin kanssa. Kun Lounais-Suomeen yhdistetään kolmen maan rannikkoalueet, syntyy kansainvälisestikin vetovoimainen pyörämatkailukohde, joka on saavutettavissa lauttayhteyksin.

– Ajattelimme, että Itämeren rannikkoalueista voisi luoda yhtenäisen matkailukohteen, joka profiloituisi tämän BikeMenu-brändin ympärille. Virolaiset ovat olleet jo kiinnostuneita yhteistyöstä, kertoo Parviainen.

Alueita yhdistää Itämeren lisäksi yhdeksän Euroopan maan läpi kulkeva pyöräilyreitti Eurovelo 10, joka kiertää Itämeren rantoja. Rengasmainen reitti nousee Tanskasta ensin Ruotsin rannikolle aina Haaparantaan saakka, kunnes kiertää Suomen puolta alas Turkuun. Turusta se taas jatkuu Helsingin kautta kohti Venäjää ja Viroa. Eurovelo 10 -reitti kulkee kaavaillulla BikeMenu-alueella kaikkialla muualla paitsi Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla on kuitenkin pitkät pyörämatkailun perinteet, ja sen saaret houkuttelevat vuosittain pyöräilijöitä niin Suomesta kuin ulkomailtakin, joten yhteistyö olisi Parviaisen mukaan hedelmällistä.

– Ahvenanmaalla on jo 30 vuoden perinteet pyörämatkailusta eli voimme myös oppia heiltä lisää. Yhteisellä markkinoinnilla pystytään myös ylittämään kynnyksiä tehokkaammin, kuin jos kaikki markkinoisivat kohteitansa erikseen, sanoo Parviainen.

Hanketta hallinnoi Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry, jonka kanssa yhteistyössä toimii neljä muuta Leader-ryhmää: Pyhäjärviseutu, Ravakka, I Samma båt – Samassa veneessä ja Ykkösakseli. Hanke on toiminnassa kesään 2021 saakka ja sen budjetti on yhteensä 28 440 euroa.

Pyöräilyopasteita Kaarinassa
Uudet pyöräilyopasteet ilmestyivät viime syksynä Turkuun ja Kaarinaan. Tästä EuroVelo 10 -reittiä voi seurata länteen Turkuun tai itään Piikkiöön, kun taas Saaristotietä pääsee etelään Paraisille ja Kaarinantietä pohjoiseen Auranlaaksoon. Kuva: Jouko Parviainen.

Alueella jo monta vetovoimatekijää

Hankkeessa selvisi, että Lounais-Suomella on jo vahvat edellytykset kehittyä pyörämatkailun huippukohteeksi Suomessa. Alueen luonto on hyvin monipuolista ja kulttuuriperintö rikas – sen vahvuuksiin kuuluvat muun muassa useat kansallispuistot ja kaksi Unescon maailmanperintökohdetta, Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki. Lounais-Suomen vetovoimaa kasvattavat myös ainutlaatuinen saaristo, monipuolinen lähiruoan tuotanto ja tunnetut nähtävyydet: Turun linna ja Muumimaailma. Alue on lisäksi profiloitunut suosituksi pyörämatkailukohteeksi jo olemassa olevien reittien avulla.

–  Lounais-Suomesta löytyy jo useita vaihtelevia retkipyöräilyreittejä, joista matkailullisesti valmiimpia ovat Rannikkoreitti, Saariston rengastie ja Tammireitit. Vanhoja historiallisia reittejä, kuten Pyhän Olavin reittiä ja Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreittiä, voi kehittää myös pyöräreiteiksi, kertoo Parviainen.

Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten alueella on myös hiljattain aloitettu pyörämatkailun kehittämishanke. Pienempiä paikallisreittejä onkin tarkoitus liittää osaksi pitkää Eurovelo 10 -reittiä. Parviaisen mukaan monipuolinen reittivalikoima tekee myös alueesta houkuttelevamman.

– Pyörämatkailijat saadaan viipymään alueella kauemmin, kun heille tarjotaan paljon eri reittivaihtoehtoja, kertoo Parviainen.

Hankkeessa uskotaan, että maaseutu on pyörämatkailubuumin suurin hyötyjä, sillä pyörämatkailu tapahtuu 90 prosenttisesti maaseudulla. Vaikka pyöräreittien varrella käydään tutustumassa myös kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin, ovat pienet kylätiet silti alueen vahvuus. Siksi palveluiden elävöittäminen maaseudulla on ensisijaisen tärkeää.

 

Saariston rengastie -kyltti maalaismaisemassa.
Saariston rengastie on yksi Suomen suosituimmista pyöräilyreiteistä. Kuva: Nina Maunuaho.

Kyläyhdistykset ja nuorisoseurat mukaan hankkeeseen

Hankkeen tarkoituksena on reittien lisäksi kehittää seudun lähiruokakulttuuria maaseudun yritysten avulla. Parviainen korostaa, että myös muut maaseudun toimijat ovat keskeisessä roolissa palveluiden tuotannossa. Siksi olisikin tärkeää, että esimerkiksi kyläyhdistykset ja nuorisoseurat olisivat aktiivisia ja perustaisivat esimerkiksi pop up -kahviloita tai muita ruokapaikkoja pyöräilijöille.

– Myös erilaisia näyttelyitä voisi pystyttää reittien varrelle. Ne palvelisivat pop up -kahviloiden tapaan sekä pyöräilijöitä että toisivat lisää liiketoimintaa alueelle. Seurantalot tai kylätalot voisivat myös toimia kohtuuhintaisina majapaikkoina pyöräilijöille, ideoi Parviainen.

Pyörämatkailukeskus on lanseerannut yrityksille käytettäväksi Tervetuloa pyörämatkailija -merkin. Sen saa, mikäli yritys täyttää tietyt pyörämatkailun vaatimukset: pyörille on turvallinen säilytyspaikka, työkaluja voi lainata pyörän huoltamiseen ja yritys on auki pyörämatkailijoille sopiviin aikoihin. Muutama alueen yritys onkin ottanut merkin jo käyttöön.

– Toivottavasti saamme käyntiin BikeMenu 2 -hankkeen, jossa pääsemme innostamaan lisää yrityksiä pyörämatkailun kehittämiseen. Tarkoitus on yhteistyössä niiden kanssa suunnitella teemareittejä ja markkinoida niitä myös kansainvälisesti. Yritykset ovat avainasemassa, sillä ne tuottavat palvelut reittien varrelle ja tekevät niistä houkuttelevia, summaa Parviainen.

Suuri Postitie -reitin opaste.
Lounais-Suomesta löytyy paljon historiallisia teitä ja reittejä. Kuva: Jouko Parviainen.



 

Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho & Jouko Parviainen 

 

 

 

 

 

 

Lounais-Suomi tähtää tuoremarjojen kärkituottajaksi

Marjoja.

 

Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa. 

ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa. 

Viime vuoden loppupuolella alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan. 

Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasamustikkaan, vadelmaan ja herukoihin. 

– Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta tänä keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta. 

Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä.

Varsinais-Suomessa kunnon mansikkabuumi!

Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa. 

– Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola. 

Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Viime talvenakin mansikoiden juuret makasivat vedessä pitkään Lounais-Suomen alueella. 

Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää. 

– Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla. Siellä on melkein pakko olla sähköaidat, jos haluaa satoa, Pohjola sanoo. 

Minna Pohjolan viljelemä Allegro-mansikka on syystä tai toisesta puhjennut uudelleen kukkaan syyskuussa. Muutama punainen mansikkakin on, mutta koko sato tuskin ehtii kypsyä ennen hallaa.

Uutta tietoa tuottajille

Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Kesän aikana hankkeessa seurattiin yhdeksää mansikkatilaa. Tulokset analysoidaan syksyn aikana ja niistä tiedotetaan loppuvuodesta. 

– Valitsimme jokaiselta tilalta yhden tutkimuslohkon ja kartoitimme maasta taudinaiheuttajia. Niitä oli kaikilla lohkoilla riippumatta siitä, viljeltiinkö siellä kotimaista vai ulkomaista mansikkaa ja olivatko viljelmät uusia vai useamman vuoden vanhoja, selittää Pohjola.

Tutkimuksen valmistumista odotetaan jo kovin, sillä sen perusteella voidaan päästä jyvälle siitä, miksi Suomessa on niin alhaiset keskisadot verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. 

Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin. 

– Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen, Pohjola neuvoo. 

Pohjolan tilalla on viljelty mansikkaa 70-luvulta asti.

Tulevaisuus tunneleissa

Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipisteessä on käynnissä kokeilu, jossa kasvatetaan pensasmustikkaa samanlaisissa kasvuruukuissa sekä taivasalla että tunnelissa. Pian päästään vertaamaan tuloksia. 

Vadelman kanssa kasvutunneleista on jo saatu tuloksia. 

– Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola. 

Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan. 

– Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää pelkkä toimenpideilmoitus. Toimenpidelupa olisi kaikkein toimivin ratkaisu tunneleiden luvittamiseen, Pohjola sanoo.

Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunneleissa ergonomisempaa ja nopeampaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. 

Kasvutunneleissa marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Kuva: Minna Pohjola.

Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia. 

– Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola. 

Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Toisaalta myös jalostus on menossa koko ajan yksivuotisten lajikkeiden suuntaan, koska Euroopassa suurin osa marjoista viljellään jo tunneleissa. 

Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään. 

Johanna Jääskeläinen tekee Aalto-yliopistoon parhaillaan diplomityötä siitä, miten tunnelit sijoitetaan maatalousmaisemaan. 

– Tässä pitää muistaa se, että vaikka maisemaa menetetään, niin viljelypinta-alat pienenevät merkittävästi, muistuttaa Pohjola. 

Pensasmustikka kiinnostaa

Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee. 

– Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola. 

Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja. 

Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin esimerkiksi mansikkaa. 

Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan. 

Viinimarjoja Cordon-tyyliin

Viinimarjojen viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. Aktiivisinta viinimarjojen kasvattaminen on Itä- ja Keski-Suomessa. 

– Hankkeessa on tarkoitus koota marjapienryhmä, jossa hommaa voisi lähteä kehittämään. Tarkoitus on selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola. 

Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä.

– Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola. 

Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa. Marjoille on kysyntää sekä pienissä rasioissa että isoissa erissä jatkojalostusta varten.

Janica Vilen

Laatumarja-hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta.