Loimaan kaupunki on panostanut kylien ja kaupungin väliseen yhteistyöhön Asukkaiden Loimaa -hankkeen avulla. Projekti jatkuu vielä ensi vuoteen.
Loimaan kaupungissa kulunut vuosi on ollut asumisen teemavuosi. Juuri teemavuoteen liittyen kaupunki aloitti Asukkaiden Loimaa -hankkeen, jolla jalkautetaan asuinympäristöjen kehittämistä kyliin ja tuodaan samalla yhteisöille vahvempi mahdollisuus vaikuttaa oman alueen asumisviihtyvyyden kehittämiseen. Hankkeen vetäjä Eija Martti kertoo, että kaupunki tukee asukkaiden ideoita.
– Totta kai kaupunki tekee myös asioita asumisviihtyvyyden eteen, mutta hankkeessa on tarkoitus saada asukkaat enemmän mukaan. Teemavuoden aikana on esimerkiksi järjestetty tapahtumia, joita on jalkautettu kyliin, hän sanoo.
Martin mukaan asumisviihtyvyyden lisäksi yksi hankkeen keskeisimmistä aiheista on ollut viestintä: tieto ei nimittäiin ole kulkenut kovin hyvin kylien ja kaupungin välillä, ja kylillä on koettu, ettei omiin kysymyksiin välttämättä saa vastauksia. Martti onkin toiminut yhteyshenkilönä yhteisöjen välillä.
– On kaivattu matalan tason yhteyshenkilöä, johon voi olla yhteydessä. En tiedä kaikkea, mutta otan selvää ja vien asioita eteenpäin. Ne ovat pieniä asioita, mutta tekevät ihmisiä iloisiksi.
Kimppakävelyitä ja seniorisumppeja
Heti teemavuoden ja hankkeen alussa Martti järjesti yhdessä kyläyhdistysten kanssa kyläiltoja mahdollisimman monessa Loimaan kylässä. Tilaisuuksissa hän kertoi hankkeesta, sen tavoitteista ja omasta osastaan yhteyshenkilönä. Lisäksi kyläilloissa käsiteltiin Loimaan kaupungin osallistavaa budjetointia, jonka varat menivät tänä vuonna kylille niiden viihtyvyyden parantamiseksi.
– Jokainen kylä teki hakemuksen siitä, mihin he käyttäisivät 1000 euroa. Sillä rahalla on saatu paljon aikaiseksi kuten laituri, puuvaja, esiintyjiä tapahtumiin ja kylärakennusten korjauksia. Itse osallistumalla pystyy saamaan paljon aikaan, Martti kertoo.
Kylät on otettu myös mukaan isompiin keskustan tapahtumiin kuten kesän avaukseen. Yhdistykset olivat myös mukana OKRA-tapahtumassa kesällä. Suosittuja tapahtumia ovat myös olleet kimppakävelyt, joita järjestettiin yhteensä seitsemän eri puolilla Loimaata.
– Kävelimme eri luontopolkuja ja hyvin saatiin ihmisiä mukaan. Kolmessa kävelyssä oli mukana kyläyhdistyksen järjestämää toimintaa kuten makkaranpaistoa nuotiolla.
Hanke on tehnyt yhteistyötä myös kaupungin liikuntapalveluiden kanssa olemalla apuna kerran kuussa järjestettävillä seniorisumpeilla. Tilaisuuksissa kaupungin seniorit kutsutaan kahville ja jumpalle, mutta lisäksi joka kerta tiedossa on vaihtuvaa ohjelmaa. Esimerkiksi marraskuussa yli 300 senioria saapui kuuntelemaan tohtori Kiminkisen luentoa.
Hanke järjesti yhteistyössä Suomen maatalousmuseo Saran ja MTK:n kanssa Paalit maaliin -tapahtuman, joka innosti Loimaan asukkaita luovuuteen.
Yhteistyötä kehitetään edelleen
Kaiken kaikkiaan Asukkaiden Loimaa -hanke on saanut oikein positiivista palautetta Martin mukaan: tapahtumat ovat onnistuneet hyvin, viestintä on parantunut ja yhteyshenkilölle on ollut selkeä tarve. Martti nostaa itse esiin tapahtumien onnistumisen.
– Meillä on ollut hyvää tuuria kelien suhteen. Kyllä on aina huokaissut helpotuksesta, kun tapahtumat on saatu vietyä onnistuneesti loppuun, hän kertoo.
Tapahtumien lisäksi hanke on saanut erilaiseen toimintaan mukaan kyläläisiä, jotka eivät kuulu itse kyläyhdistyksiin. Tätä kautta asukkaat ovat tutustuneet paremmin toisiinsa.
– Tällaisilla asioilla on iso merkitys, kun kylien toiminnassa mukana olevien ihmisten kasvot tulevat tutuiksi. Samalla kaupungista ja sen työntekijöistä tulee helpommin lähestyttäviä.
Asukkaiden Loimaa -hanke jatkuu vielä ensi vuoden huhtikuulle. Martin mukaan suunnitelmissa on ollut järjestää uusia kyläiltoja alkuvuonna ja hakea niiden kautta uusia ideoita kylien ja kaupungin välisen yhteistyön kehittämiseen. Yksi tavoitteista on lisätä vielä esimerkiksi puistokummi-toimintaa: siinä asukkaat saavat itselleen puistokummi-liivin, roskapoimurin, roskapusseja ja hanskat roskien keräämistä varten.
– Kun roskat on kerätty, niin voi ilmoittaa kaupungille, missä on säkillinen roskia ja kaupunki hakee sen pois. Loimaan keskustassa toiminnassa on mukana noin 15 henkilöä ja siihen voi lähteä vapaasti mukaan. Sitä voisi tuoda myös kyliin enemmän. Puistokummit ovat hyvä esimerkki siitä, miten voi parantaa itse omaa asumisviihtyvyyttä.
Asukkaiden Loimaa -hanke
Toteuttaja: Loimaan kaupunki
Rahoittaja: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry
Viestintäfoorumin teemoja olivat sosiaalinen media ja saavutettavuus. Yhteensä tilaisuudessa kuultiin neljä puheenvuoroa, joista kaksi olivat koulutuksia.
Haloo maaseutu! -viestintähankkeen viimeinen viestintäfoorumi järjestettiin keskiviikkona 23.8.2023 Loimaalla Novidan Turuntien oppilaitoksessa. Aamupäivän aikana tilaisuuden ohjelmassa oli sosiaalisen median käyttö hankeviestinnässä ja Loimaan maaseutupalvelujen toiminta ja viestintä. Iltapäivällä vuorossa oli kaksi koulutusta: ensimmäinen koski saavutettavuutta ja toinen maaseutubrändin käyttöä viestinnän tukena.
Omat vahvuudet käyttöön somessa
Tilaisuus alkoi sukelluksella hankeviestinnän ja nimenomaan sosiaalisen median maailmaan, jonne osallistujat johdatti ProAgria Länsi-Suomen matkailu- ja ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää. Hänen mukaansa sosiaalinen media antaa hankkeissa muun muassa mahdollisuuden vaikuttaa isosti, se lisää näkyvyyttä ja auttaa lisäksi jäämään ihmisten mieleen. Lisäksi somea voi tehdä missä ja milloin vain: Kylänpää on itse esimerkiksi tuottanut sisältöä someen esimerkiksi vehnäpelloilla, tapahtumissa ja nuotion äärellä metsässä.
Kylänpään mukaan jokainen voi sosiaalisessa mediassa hyödyntää omia taitojaan. Lisäksi on tärkeää miettiä oman sisällön kohderyhmät ja käytettävät kanavat.
– Somelle on myös annettava aikaa, eikä tiliä saisi unohtaa, hän kertoo.
Sosiaalisen median kanavat tarjoavat myös erilaisia työkaluja, joita kannattaa Kylänpään mukaan hyödyntää: julkaisuja voi esimerkiksi ajastaa.
Janita Kylänpää piti puheenvuoron sosiaalisen median käytöstä hankeviestinnässä.
Loimaan maaseutupalvelut viestii sähköisesti ja perinteisesti
Viestintäfoorumi jatkui Loimaan maaseutupalvelujen puheenvuorolla, jonka piti johtava maaseutuasiamies Markku Paija. Loimaan yhteistoiminta-alue on perustettu vuonna 2013, ja siihen kuuluu Varsinais-Suomen alueella Loimaan, Pöytyän ja Oripään kunnat sekä Hämeen puolella Jokioinen, Humppila ja Ypäjä. Yhteensä peltotukia hakevia tiloja on 1244, ja tukimaksuja välitetään vuodessa noin 59 miljoonaa euroa.
Paija kertoi maaseutupalvelujen toiminnasta ja viestinnästä, jota toteutetaan sähköisesti esimerkiksi sähköpostitse, Whatsappilla ja kotisivujen kautta, mutta niiden rinnalla käytössä on myös perinteinen kirjeposti. Lisäksi Loimaan maaseutupalvelut järjestää koulutuksia asiakkailleen usean kanavan kautta.
Markku Paija esitteli Loimaan maaseutupalvelujen toimintaa ja viestintää.
Saavutettavuus entistä tutummaksi
Lounaan jälkeen vuorossa oli 1,5 tunnin mittainen koulutus saavutettavien asiakirjojen luomisesta Officen työkaluilla. Koulutuksen pitivät Annanpuran Reijo Juntunen ja Markus Etelämäki.
Saavutettavan asiakirjan luomisessa pitää ottaa monta asiaa huomioon. Muun muassa fonttien on oltava selkeitä ja riittävän kokoisia: esimerkiksi Arial on yksi yleisimpiä käytettyjä fonttityylejä. Fontin pitäisi olla kooltaan vähintään 12, mutta luettavuutta parantaa, jos fontin pistekoko on 14. Lisäksi asiakirja olisi hyvä nimetä selkeästi ja lyhyesti ilman pitkiä numerosarjoja. Myös käytettävän kielen tulisi olla ymmärrettävää ja selkeää. Kannattaa myös käyttää yhtä valittua kieltä ja välttää aina sekakielisyyttä.
Maaseutubrändin ja -verkoston hyödyntäminen viestinnässä
Viestintäfoorumin lopuksi kuultiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maaseutuviestinnän koordinaattori Janica Vilenin koulutus maaseutubrändin käytöstä viestinnän tukena. Vilen kertoi ensin maaseutuviestinnän toteuttamisesta Varsinais-Suomessa, sen kohderyhmistä, pääviesteistä ja kanavista. Lisäksi hän esitteli muun muassa Varsinais-Suomen maaseutuviestinnän omaa materiaalipankkia, jonne on koottu muun muassa esityksiä, valokuvia ja videoita verkoston käyttöön.
Vilen myös muistutti viestintäverkostoa siitä, että viestintää tekevät kaikki yhdessä. Lisäksi häneen saa aina olla yhteydessä.
– Maaseutuviestinnän koordinaattori on verkoston yhteinen resurssi!
Tilaisuudessa perehdytään niin sosiaaliseen mediaan kuin maaseutuviestintään. Niiden lisäksi foorumin ohjelmaan kuuluu kaksi koulutusta.
Tervetuloa mukaan Haloo maaseudun seuraavaan ja samalla viimeiseen viestintäfoorumiin keskiviikkona 23.8. klo 10–15. Tilaisuus pidetään Loimaalla Novidan oppilaitoksen neuvotteluhuoneessa osoitteessa Turuntie 31. Tilaisuus on avoin koko Varsinais-Suomen maaseutuverkostolle, eli kaikille maaseudun kehittäjille ja toimijoille.
Aamupäivän aikana sukelletaan sosiaalisen median ja maaseutuviestinnän maailmoihin. Iltapäivällä vuorossa on kaksi koulutusta: ensimmäisen aiheena on saavutettavien asiakirjojen luominen Power Pointilla ja muilla Officen työkaluilla ja toisessa koulutuksessa perehdytään maaseutubrändin käyttöön viestinnän tukena. Koulutuksia varten tarvitset oman kannettavan.
OHJELMA
klo 9.45 aamukahvit
klo 10 tilaisuus alkaa
Avaussanat Liisa Kallio, viestinnän asiantuntija, Haloo maaseutu!
Sosiaalinen media hankeviestinnässä – pakollinen paha vai välttämättömyys? Janita Kylänpää, matkailu- ja ruoka-asiantuntija, ProAgria Länsi-Suomi
Maaseutupalvelujen toiminta ja viestintä, Loimaan maaseutupalvelut
klo 11.30 lounas
klo 12.30 Koulutus saavutettavien asiakirjojen luomisesta Power Pointilla ja muilla Officen työkaluilla, Annanpura
Voit osallistua tilaisuuteen paikan päällä Loimaalla tai etänä Teamsin välityksellä. Lähitilaisuuteen mahtuu ensimmäiset 30 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Teams-linkin ja lisäinfoa tilaisuudesta saat ilmoittautumisen päätyttyä.
Viestintäfoorumin järjestää Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteinen viestintähanke Haloo maaseutu. Järjestäjä tarjoaa kahvituksen tilaisuudessa, mutta lounas on omakustanteinen.
Haloo maaseutu! -hanke on järjestänyt viestintäfoorumeja aiemmin muun muassa Kemiönsaaressa, Uudessakaupungissa ja Liedossa. Elokuun viestintäfoorumi on hankkeen viimeinen, sillä hanke on päättymässä.
Haloo maaseutu haastatteli Suomen Miljöörakennuksen yrittäjää Ville Alasta maatalousnäyttely Okrassa. Alasen mukaan muun muassa yhtiön takapiha koki muodonmuutoksen Jokivarsikumppaneilta saadun yritystuen myötä.
Tämän vuoden maatalousnäyttely Okrassa näytteilleasettajana mukana oleva Suomen Miljöörakennus valmistaa puusta kaikenlaisia pihakalusteita kuten keinuja, kukkalaatikoita, pihalaattoja ja koristekaivoja. Yrittäjä Ville Alanen kertoo, että Okra on yksi harvoista mahdollisuuksista ostaa yhtiön tuotteita suoraan valmistajalta.
– Suoramyyntiä ei ole muuten paitsi messuilla. Muuten myymme tuotteita jälleenmyyjille ja teemme myös yhteistyötä rakennusurakoitsien kanssa.
Loimaalainen Suomen Miljöörakennus on perustettu vuonna 1991. Yhtiön noin 3000 neliön toimitilat löytyvät Konepajantieltä Hirvikoskelta, ja työntekijöitä on yhteensä 20. Muutama vuosi sitten yhtiö sai Leader-ryhmä Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneilta yritystukea, jonka se käytti koneiden ja laitteiden uudistamiseen. Lisäksi tuen avulla Suomen Miljöörakennus sai laitettua pihansa kuntoon.
– Toimitilamme ovat vanhassa tehdasmiljöössä, ja takapiha oli aiemmin hyvin kivikkoinen. Saimme sen asvaltoitua tuen avulla. Nyt piha toimii hyvin, ja on olennainen osa toimintaamme. Investointituki edesauttoi toteutusta, Alanen kertoo.
– Hankemaailma oli jo entuudestaan tuttu, sillä olin mukana Loimaan tekonurmikentän uusimishankkeessa. Onhan se työlästä välillä, mutta vaiva kannattaa aina.
Suomen Miljöörakennus valmistaa muun muassa pihakeinuja.
Maatalousnäyttely Okraan Suomen Miljöörakennus on osallistunut muutamaa kertaa lukuun ottamatta jo 1990-luvulta asti.
– Okra on aina ollut hyvä tapahtuma meille. Tänne on helppo tulla ja kustannukset ovat pieniä esimerkiksi Helsingin messuihin verrattuna. Ylipäätään on hienoa olla mukana, Alanen kehuu.
Tulevaisuuden näkymistä kysyttäessä yrittäjä Ville Alanen kertoo, että näkymiä on vaikea ennustaa mutta siitä huolimatta stressiä on turha ottaa.
– Maailmanpoliittinen tilanne ja muut tekijät vaikuttavat tulevaisuuteen. Yksi konsultti sanoi kerran, että aamulla kun lähtee töihin ja tulee viideltä kotiin, niin se riittää. Turhan isoja riskejä ei kannata ottaa.
Viljelijät pystyvät sopeutumaan ilmastonmuutokseen tai jopa hidastamaan sitä monilla eri tavoilla, esimerkiksi kasvivalinnoilla, viljelykierrolla, maan kasvunkuntoa parantamalla tai vaikka pitämällä maat nurmipeitteisinä kasvukauden ulkopuolella. Tietoa on tarjolla paljon, mutta nyt Varsinais-Suomessa tarjotaan apua myös käytännön kokeiluihin tila- ja lohkotasolla.
Varsinais-Suomessa on parhaillaan käynnissä Tieto käyttöön, hiili peltoon (Hiilipelto) -hanke, jonka tavoitteena on edistää ilmastokestävää maataloutta. Hankkeessa jalkautetaan tutkittua tietoa viljelijöille, kokeillaan hyviksi testattuja käytäntöjä ja arvioidaan niiden vaikutuksia tilatasolla ja erilaisilla lohkoilla.
Hankkeessa perustettiin paikallisista viljelijöistä kaksi pienryhmää syksyllä 2022, ja yksi ryhmä perustetaan vielä maaliskuussa. Haku viimeiseen pienryhmään on auki 28.2. asti. Ryhmien tapaamisia on muutaman kerran vuodessa syksyyn 2024 asti ja niihin osallistuminen on maksutonta.
Pienryhmäneuvonta tarjoaa viljelijöille tietoa ja osaamista ilmastokestävän maatalouden menetelmistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta omalla tilalla. Tarkoitus on perehtyä esimerkiksi hiilen sidontaan, maan kasvukunnon parantamiseen, pellon vesitalouteen ja sadontuottokykyyn. Tavoite on myös analysoida peltojen viljavuutta.
Hanketta koordinoivat ProAgrian ympäristö- ja luomuasiantuntija Satu Paananen ja kasvituotannon asiantuntija Kati Knuutila.
– Tässä hankkeessa haluamme viedä teoreettisen tiedon käytäntöön ja löytää uusia hyviä toimintatapoja tiloille, kommentoi Paananen.
– Myös verkostoituminen muiden viljelijöiden kanssa on yksi tärkeä osa hanketta. Pienryhmissä pystytään jakamaan sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Ryhmissä on mukana hyvin erilaisia tiloja: isoja ja pieniä, tavanomaisia ja luomuja, kasvinviljelyyn keskittyviä ja kotieläintiloja, kertoo Knuutila.
Lisäksi kaikille hankkeessa mukana oleville tiloille tehdään alkukartoitukset, joita analysoidaan ryhmissä tilakohtaisten toimenpiteiden löytämiseksi ja ympäristöohjelmien tekemiseksi.
– Tavoitteena on tietysti sekin, että toimenpiteillä olisi positiivinen vaikutus taloudellisesti. Monet toimenpiteet ovat kuitenkin sellaisia, että taloudellinen hyöty tulee vasta vuosien viiveellä. Siksi tätä työtä pitää tehdä pitkäjänteisesti, Knuutila lisää.
Vastaavien teemojen parissa on toteutettu hankkeita aikaisemminkin. Moni pienryhmien viljelijöistä onkin ollut mukana esimerkiksi MTK:n Maan vesitalous- ja kasvukunto -hankkeessa tai Carbon Action -hankkeissa. Hiilipelto-hanke myös hyödyntää aikaisemmissa hankkeissa tuotettuja työkaluja, esimerkiksi ympäristökioski-sovellusta, hiilikartoitustyökalua, LumoVesi-työkalua ja hiililaskuria.
– Tässä hankkeessa saatavat kokemukset ja löytämämme hyvät käytännöt kerätään lopuksi pienryhmien intraan ja julkaistaan sitten kokonaisuutena, jotta muutkin pääsevät hyötymään hankkeen tuloksista, Paanenen kertoo.
Suunnitteilla on myös kaikille avoin koulutussarja, jossa käydään läpi asioita, joita hankkeen aikana opitaan.
Pellonpiennarpäiviä ja podcasteja
Pellonpiennarpäivä Tuorlassa 5.7.2022. Kuva: Katariina Yli-Heikkilä.
Hankkeessa järjestetään pienryhmätoiminnan lisäksi koulutuksia, tilavierailuja ja pellonpiennarpäiviä eri teemoilla. Pellonpiennarpäivät aloitettiin heinäkuussa 2022 Kaarinasta Tuorlan koulutilalta, jossa tutustuttiin hiilensidonnan menetelmiin ja havainnointiin asiantuntijoiden johdolla. Syyskuussa hanke järjesti tapahtuman Loimaalla Novidan koulutilalla, jossa perehdyttiin keväällä 2022 perustettuihin kerääjäkasvikoelohkoihin. Sekä Tuorlan että Novidan koulutilat toimivat hankkeessa seurantatiloina, joissa voidaan kokeilla ja havainnoida monenlaisia uuteen tietoon perustuvia toimenpiteitä.
Lisäksi hankkeessa tehdään podcastia. Hiilipelto-hankkeen tuottamia jaksoja on julkaistu nyt kolme Kasvua-podcast-sarjassa. Ensimmäisessä osassa keskustellaan hiilensidonnan mahdollisuuksista savimailla ja sen merkityksestä maan kasvukunnolle. Toisessa jaksossa keskustellaan ilmastokestävistä viljelyratkaisuista talouden näkökulma huomioiden. Kolmas jakso käsittelee EU:n maaseutupolitiikan rahoituskautta 2023–2027. Se onkin aihe, joka viljelijöitä nyt puhuttaa.
– Nyt vasta tutustutaan uuteen ohjelmaan ja odotetaan lopullisia ohjeita ja tulkintoja. Kaikilla on vielä tässä vaiheessa vähän epävarmuutta, joten on hyvä pohtia yhdessä esimerkiksi uuden kauden ympäristövaatimuksia ja kasvivalintoja, Satu Paananen kommentoi.
Hanketta koordinoi ProAgria Länsi-Suomi. Lisäksi hankkeessa ovat mukana Valonia ja MTK Varsinais-Suomi. Hanketta rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö ja se jatkuu lokakuuhun 2024 asti.
Kun Trombilandia on auki, Hirvihovin parketilla riittää vilskettä! Kaukalossa pelataan salibandya, lapset juoksevat kilpaa pomppulinnojen esteradoilla, osa yrittää iskeä pallotykin ampumia lentopalloja maaliin ja osa tekee näyttäviä voltteja trampoliineilta patjoille. Yläkerran ravintolassa keskitytään herkuttelemaan, askartelemaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Loimaalaiset lentopalloseurat Jankko lentopallo ja Hurrikaani-Loimaa järjestävät parin kuukauden välein lapsille hauskoja liikuntapäiviä Hirvihovin liikuntahallissa. Trombilandiaksi nimetyssä peuhupuistossa on pomppulinnoja, temppuratoja, lentopalloverkkoja, polkuautoja, air track -mattoja ja vaikka mitä! Neljän tunnin mittaiset tapahtumat vetävät aina paikalle satoja ihmisiä liikkumaan, leikkimään ja tapaamaan toisiaan.
– Saimme idean Raumalta, jossa Rauman Pallo-Iirot järjestävät Iirolandiaa. Heillä on siellä iso jalkapallohalli, joten tapahtuma on aika erilainen. Meillä on täällä vähän kompaktimpi paketti, kertoo Jankko lentopallon johtokunnan puheenjohtaja Jaakko Haltia.
Edellinen Trombilandia pidettiin loppiaisena. Silloinkin paikalla oli yli 400 ihmistä, mutta parhaimmillaan tapahtumat ovat vetäneet yli 600 kävijää. Perheitä tulee paljon myös Loimaan ulkopuolelta, ja esimerkiksi vanhat loimaalaiset ovat tuoneet lapsiaan liikkumaan kauempaakin.
– Tällaisten tapahtumien avulla jokaisessa kunnassa ei tarvita omaa HopLoppia. Tavoitteena on tarjota lapsille mahdollisuuksia matalan kynnyksen liikuntaan ja olla osa tämän seudun tapahtumien verkostoa, Haltia jatkaa.
Lisää liikettä ja lentopalloa!
Trombilandiassa pääsee pelailemaan ja leikkimään Hurrikaanin pelaajien ohjauksessa!
Jankko on liikuttanut lapsia aktiivisesti myös esimerkiksi liikuntaleikkikouluissa. Heille on tärkeää tukea lasten liikuntaa, sillä nykypäivänä yhä harvempi lapsi liikkuu tarpeeksi. Leikin kautta syntyvä liike tekee hyvää ja samalla perheet pääsevät tapaamaan toisiaan. Tekemistä riittää 0–12-vuotiaille lapsille. Hirvihovin yläkerrassa on varattu oma tatami perheen pienimmille, jotta he eivät jää isompien jalkoihin alakerran parketilla.
Hurrikaanin pelaajat ohjaavat lapsia tapahtumissa. Seuroissa onkin huomattu, että tapahtumien myötä myös Hurrikaanin peleissä on käynyt entistä enemmän lapsiperheitä.
– Emme me täällä markkinoi lentopalloa, mutta toki seurat ovat esillä ja sitä kautta uusilla lapsilla on kiinnostus herännyt myös lentopalloa kohtaan, Haltia kommentoi.
Trombilandian pääsymaksu on 5 euroa. Aikuiset ja sylivauvat pääsevät tapahtumiin maksutta.
– Tämän ei ole tarkoitus olla meille mikään kultakaivos, mutta kulut pitää saada peitettyä, Haltia kommentoi.
Trombilandiaa on järjestämässä aina iso joukko aikuisia. Väkeä tarvitaan paitsi pystyttämiseen ja purkamiseen, myös lipunmyyntiin, ravintolaan, kasvomaalauksiin, lasten ohjaamiseen ja järjestyksen valvontaan.
Leader-tuella tapahtuma vietiin seuraavalle asteelle
Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden toiminnanjohtaja Taina Sainio ja Jankko lentopallon johtokunnan puheenjohtaja Jaakko Haltia seurasivat loppiaisen Trombilandiassa mielissään lasten riemua.
Trombilandiat alkoivat syksyllä 2021. Vuonna 2022 Jankko toteutti Leader-hankkeen, jossa tapahtumia kehitettiin eteenpäin. Leader-tuella saatiin hankittua kaksi uutta pomppulinnaa ja ilmatäytteinen lentopalloverkko.
– Ensimmäisissä tapahtumissa jonot olivat ihan tolkuttomia, joten uudet toimintapisteet ovat olleet avuksi. Pomppulinnat ovat olleet todella suosittuja, eikä niitä olisi ilman Leader-tukea saatu hankittua, Haltia kiittelee.
Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden myöntämä Leader-tuki vajaan 15 000 euron hankkeelle oli 75 %. Jokivarsikumppaneiden toiminnanjohtaja Taina Sainio on hankkeeseen todella tyytyväinen.
– Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten pienellä tuella voi olla valtavan suuri vaikutus, hän kehuu.
Jankko lentopallo ry on hyödyntänyt Leader-tukea aikaisemminkin. Esimerkiksi Jankon keltaiset katokset on hankittu Leader-tuen avulla.
Seuraavat Trombilandiat Hirvihovissa (Kuusitie 1, Loimaa)
Maatalon tytöstä politiikan ammattilaiseksi ponnistanut MTK:n johdon erityisavustaja Tiina Perho on 60 vuoden aikana nähnyt sukupuolten tasa-arvon ja maaseudun kehittyvän, mutta vielä on työtä jäljellä molemmilla kentillä.
Loimaalainen Tiina Perho syntyi vuonna 1962 maatilan melskeeseen parin kilometrin päähän nykyisestä kodistaan. Kansakoulun, oppikoulun ja lukion käytyään hän haki luokanopettajakouluun, mutta ei päässyt sisään. Niimpä hän kävi talouskoulun, meni nuorena naimisiin, ryhtyi maatilan emännäksi ja sai neljä lasta.
Tämä tarina on Perhon elämästä kuitenkin vasta ensimmäinen luku. 16 vuotta maatilan emäntänä sai riittää. Ja sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon.
– Vuonna 1997 meidän perheessä oli muutoksen syksy, kun minä menin töihin ja pääsin opiskelemaan yliopistoon kasvatustiedettä, esikoinen aloitti lukion, kaksoset aloittivat yläkoulun ja kuopus ensimmäisen luokan, Perho muistelee.
– Myöhemmin olen ajatellut, että oli vain hyvä, etten päässyt opiskelemaan heti lukion jälkeen. Moni on varmasti kypsä jo silloin, mutta minä en ollut. Olisin ollut yliopistoon ihan liian nuori ja ihan liian pihalla. Kun olin ensin kasvattanut omat lapseni, pystyin ihan eri tavalla omaksumaan kasvatustieteen teoriaa, hän jatkaa.
Perho sai paikan ammattistarttiopettajana jo ennen valmistumistaan. Ammattistartti valmistaa opiskelijoita peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen ja antaa mahdollisuuden tutustua eri aloihin.
– Sanoin aina opiskelijoille, että sillä ei ole mitään väliä, jos 16-vuotiaana on valinnut alansa väärin. Suomi on siitä mahtava maa, että täällä voi vaihtaa alaa vaikka viisi kertaa. Minunkaan polkuni ei ollut mikään ihan tavallinen! Kaikki on mahdollista ja omaa mieltään saa muuttaa!
Ja niin muutti Perhokin mieltään. Jo vuonna 2004 hänen unelmauransa opettajana sai väistyä poliittisen uran tieltä.
– Silloinen kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä soitti ja pyysi minua avustajakseen eduskuntaan. Olin tehnyt politiikkaa kokoomuksessa jo 15-vuotiaasta asti, joten olin hyvin verkostoitunut, vaikka en siinä vaiheessa mitenkään haaveillut poliittisesta urasta. Mutta olen aina ollut tällainen kylmään veteen hyppääjä, joten päätin lähteä kokeilemaan.
Eduskunnasta Perhon ura jatkui Ville Itälän avustajana Euroopan parlamenttiin.
– Itälä valittiin parlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa. Aluksi minun piti lähteä Brysseliin vain auttamaan hänet alkuun, mutta se keikka kesti lopulta kuusi vuotta.
Vuonna 2010 hän palasi Suomeen Itälän kotimaan avustajaksi, jotta hän pääsi viimeistelemään opintonsa ja lähemmäs ensimmäistä lastenlastaan. 15 vuoden rupeaman jälkeen hän valmistui maisteriksi 52-vuotiaana.
Kun maisterin paperit oli kädessä, politiikka kutsui taas. Tällä kertaa soittaja oli juuri maa- ja metsätalousministeriksi valittu Petteri Orpo. Hän tarvitsi ministeriöön erityisavustajan ja Perho jos kuka tunsi maatalouspolitiikan, sillä sen parissa hän oli työskennellyt Brysselissäkin.
Tällä hetkellä Perho työskentelee MTK:n johdon erityisavustajana sekä vt. viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajana.
– Sekin on poliittista vaikuttamista, vaikka ei olekaan puoluepolitiikkaa. Teemme koko ajan muun muassa maatalous-, ympäristö-, metsä- ja koulutuspolitiikkaa, mutta näkökulma on eri.
Euroopan parlamentissa sekä Maa- ja metsätalousministeriössä tutuksi tullutta maatalouspolitiikkaa hän käsittelee jatkuvasti edelleen. Nykyisessä työssään hän ei kuitenkaan puutu sisältöihin, vaan siihen, miten asioihin vaikutetaan ja miten niistä viestitään eteenpäin. Työnsä lisäksi hän toimii samojen teemojen parissa myös kokoomuksen maaseutupoliittisen verkoston toisena puheenjohtaja.
Naistenpäivän teemat koskettavat
Kotona Loimaalla Tiina Perho rentoutuu ulkoilemalla luonnossa ja tekemällä palapeliä kuistillaan.
Brysselin vuosina Perho kertoo juhlineensa naistenpäivää vielä enemmän, mutta edelleen se on päivä, joka pysäyttää miettimään.
– Lapsena leikimme aina kaksoisveljeni kanssa yhdessä, mutta kun piti osallistua maatilan töihin, minä olin piikana keittiössä ja veljeni pääsi ajamaan traktoria pellolle. Silloin kismitti, mutta voihan se olla, että minäkin olisin päässyt pellolle, jos olisin osannut pyytää. Muuten meitä on kuitenkin aina tasapuolisesti kannustettu toteuttamaan unelmiamme.
Nuorena emäntänä hän hoksasi nopeasti, ettei hänen tarvitse mahtua siihen tuttuun maatilan emännän muottiin, vaan voi tehdä asiat omalla tavallaan. Emäntä-termin kanssa hän oli kuitenkin sujut, sillä maatalousyrittäjistä alettiin yleisemmin puhua vasta myöhemmin.
– Sen kyllä muistan, että jouduin usein perustelemaan, että minunkin työni on ihan oikeaa työtä. Joku oli jopa sitä mieltä, ettemme tarvitse kotihoidon tukea, kun minä olen kerran kotona. Todellisuudessa vuodet emäntänä olivat rankkaa aikaa. Koko ajan rakennettiin, tilalla oli jatkuvasti harjoittelijoita ja töitä oli paljon juuri silloin kun lapset olivat pieniä. Mutta olin toisaalta tottunut maatilan arkeen. Ja nykyään ajattelen, että oli etuoikeus tehdä töitä kotona.
Perhon poliittinen urakin on herättänyt ihmisissä kummastusta.
– Kun lähdin Brysselliin, muistan että opettajahuoneessa kollegat ihmettelivät, että miten minä voin lähteä ulkomaille töihin, kun minulla on perhe. Ei sellaista miesten kohdalla kauhistella.
Lapset ovat kuitenkin itse olleet äidistään ylpeitä ja nauttineet siitä, että ovat päässeet viettämään lomia Brysselissä.
– Kaikki ovat tiedostavia ja aktiivisia ihmisiä – jonkin verran myös puoluepolitiikassa, Perho kehuu.
Vahvan naisen mallia he ovat saaneet äitinsä lisäksi myös edellisiltä sukupolvilta.
– Isoäitini muutti 20-luvulla uudisraivaajaksi Kanadaan miehensä kanssa ja äitini syntyi siellä. 30-luvulla isovanhempani erosivat ja mummu palasi kotitilalleen Suomeen äitini kanssa, alkoi yksin pitää maatilaa ja selvisi siitä hyvin. Oma äitini kirjoitti espanjan ylioppilaskokeen 72-vuotiaana ja itsekin olen ajatellut vielä opiskella.
Euroopan parlamentissakin on tasa-arvo edistynyt Perhon poliittisen uran aikana. Kun Perho lähti Brysseliin, naisedustajien osuus parlamentista oli 29,9 %. Nyt se on 39,3 %. Virkamieskunnan keskuudessa työyhteisö oli tasa-arvoinen, mutta meppien keskuudessa näkyi myös epäasiallista vallankäyttöä. Ja koska Perho oli vanhempi kuin suurin osa muista avustajista, häntä luultiin jopa päämiehensä Ville Itälän vaimoksi.
– Mutta silloinkin oli jo valtavan vahvoja ja arvostettuja naismeppejä! Ja yleisesti koen, että minäkin olen saanut ääneni kuuluviin aina kun olen halunnut.
Eduskuntaan Perho on hakenut kaksi kertaa. Hänen isänsä Heikki Perho ja 14 vuotta vanhempi siskonsa Maija Perho ovat molemmat olleet kokoomuksen kansanedustajia. Pettymys vaalituloksista ei kuitenkaan ole ollut karvas, sillä Perho on keksinyt muita tapoja vaikuttaa.
– Minut tunnetaan puolueen sisällä ja jotain olen varmasti tehnyt oikein, kun puhelin on tätä tahtia soinut.
Palkkatasa-arvo kuntoon
Tiina Perho täyttää kesällä 60 vuotta, joten sukupuolten tasa-arvon suhteen hän on ehtinyt nähdä jo monta edistysaskelta. Yhden kauden hän on ollut mukana myös Kokoomuksen Naisten Liiton hallituksessa. Jos hän saisi muuttaa yhden asian tasa-arvon edistämiseksi, se olisi palkkatasa-arvo. Tällä hetkellä naisen euro on Suomessa 84 senttiä.
– Näissä töissä, joita minä teen, on kyllä sama palkka naisilla ja miehillä, mutta esimerkiksi hoitajien ja opettajien kohdalla epäkohta on räikeä. Jotain liikahdusta pitäisi nyt saada aikaan, varsinkin kun näillä aloilla alkaa olla työvoimapulaa.
Monet maatilojen pariskunnat jakavat tilan tulot nykyään puoliksi, mutta Perhon vanhempien aloittaessa tilan pitoa, tulo meni vielä kokonaan miehelle.
– Sen vuoksi monilla maaseudun naisilla on nyt ihan toivottoman huonot eläkkeet, Perho selittää.
Tukikohta maaseudulla
Tiina Perho on maatalon tyttö ja maatalouspolitiikan ammattilainen.
Paremman maaseudun eteen Perho on tehnyt paljon töitä uransa aikana. Yksi suurimmista muutoksista maaseudun kehittymisessä on ollut liittyminen Euroopan Unioniin.
– Sitähän ei tiedä, mikä tilanne olisi nyt, jos emme olisi EU:ssa, mutta uskon, että teimme oikean ratkaisun. Liittyminen jakoi aikanaan maanviljelijöiden mielipiteitä ja meillä oli perheessäkin kiivasta väittelyä aiheesta. Mutta itse olen koko ajan ajatellut, että Suomen ei kannata jäädä yksin!
Vaikka työt ovat vieneet Perhoa kaupunkeihin, hänellä on aina ollut tukikohta maaseudulla.
– Maaseudussa parasta on se, että saa olla luonnon keskellä. Täällä voi lähteä lenkille tai hiihtämään suoraan omalta kotiovelta. Lisäksi täällä saa olla ihan omassa rauhassaan, mutta toisaalta apuakin saa aina, kun sitä tarvitaan.
14 vuotta sitten Perho solmi uuden avioliiton. Hänen puolisossaan Harri Syväsalmessa maaseutu herätti aluksi aikamoista hämmennystä.
– Kun ostimme tämän vanhempieni vanhan talon, teetimme remontin niin, että olimme itse kotona Brysselissä tai lomalla Nizzassa. Soittelin vanhoille koulukavereille ja he huseerasivat täällä meidän poissa ollessa. Maaseudulla on helppo luottaa siihen, että kaikki sujuu niin kuin sovitaan, kun ihmiset tuntevat toinen toisensa. Mieheni oli siitä ihan ihmeissään, mutta nykyään hänkin on jo ihan loimaalainen!
Pariskunnalla on myös kaupunkiasunto Espoossa, mutta ykköskoti on ja pysyy maalla. Maalla on tilaa myös kutsua koko perhe koolle. Perholla on neljä lasta ja hänen puolisollaan viisi, joten lapsenlapsia syntyy nyt tiuhaa tahtia.
Onkijoella harmonikkansa kanssa tanssimusiikkia säveltänyt Viljo Marttila nousee oman kylänsä harrastajateatterin ensi vuoden näytelmän päätähdeksi. Elämäkerrallinen musikaali on kerännyt yhteen kymmeniä kyläläisiä!
Haara–Onkijoen kyläyhdistys esittää Loimaalla lokakuussa 2022 musiikkinäytelmän paikallisen taiteilijan Viljo Marttilan (1910–1995) elämästä hänen itsensä säveltämällä musiikilla höystettynä. Puutarhurin valssin näytökset tullaan järjestämään kyläyhdistyksen tukikohdassa, eli Pääskynpesässä.
– Viljo Marttila asui tässä ihan 500 metrin päässä. Hän oli ammatiltaan maalari, mutta kun hän jäi eläkkeelle 60-luvun lopulla, hän alkoi säveltää, kertoo näytelmän käsikirjoitusprojektissa mukana ollut Elsa Hietala.
Marttila ehti säveltää yli sata kappaletta, suurimmaksi osaksi iskelmää ja tanssimusiikkia. Omat kappaleensa hän sävelsi ja esitti harmonikalla, mutta lisäksi hän soitti ainakin viulua ja pianoa.
Näytelmä kantaa sen kappaleen nimeä, joka toi hänet valtakunnallisesti ihmisten tietoisuuteen, sillä Puutarhurin valssi -kappaleen jälkeen Yle kävi tekemässä hänestä dokumentin, joka esitettiin televisiossa.
Musiikkiuran lisäksi Marttila tuli tunnetuksi maisematauluistaan ja puutarhastaan. Onkijoen rannalla sijainnutta puutarhaa käytiin aikanaan ihmettelemässä bussilasteittain.
Paikallinen työryhmä
Sari Jokela (vas.) vastaa näytelmän musiikista ja Elsa Hietala on tehnyt suuren työn käymällä läpi Viljo Marttilasta tehtyjä lehtijuttuja ja haastattelemalla kyläläisiä.
Näytelmän ovat käsikirjoittaneet yhdessä kylällä itsekin asuva Elsa Hietala ja loimaalainen musiikkiteatteriohjaaja Merikerttu Mutala. Hietala on ammatiltaan historioitsija ja aktiivinen musiikin harrastaja, joten samalla kylällä asuneen Marttilan tuotanto ja elämänvaiheet olivat hänellä jo hyvin hallussa. Hän vastasi tausta-aineiston keräämisestä ja Mutala dramatisoinnista.
Viljo Marttila sai elinaikanaan paljon mediahuomiota, joten aineistoa hänen elämästään oli hyvin saatavilla. Silti Hietala lähti keräämään myös kyläläisten omia muistoja paikallisesta taiteilijasta.
– Kaikki muistavat, että hän hymyili aina. Ja itsekin muistan hänen olleen hyvin ystävällinen ja auttavainen ihminen. Yhtään negatiivista muistoa en hänestä ole kuullut.
Näytelmän musiikista ja sen harjoittamisesta vastaa niin ikään loimaalainen Sari Jokela. Hänen kokoamastaan orkesterista löytyy jo rummut, basso, kitara, harmonikka ja huilut. Viulistia vielä etsitään.
– Musiikki elää ajassa, joten näytelmässä tuttuja kappaleita tullaan esittämään vähän uudenlaisella otteella, hän paljastaa.
Viljo Marttilan musiikki on yhdistänyt Jokelaa ja Hietalaa jo aiemminkin. Kaksikko on esittänyt Marttilan kappaleita joka kesä pidetyssä kyläyhdistyksen laulutapahtumassa. Tähän näytelmään idea tuli kuitenkin muilta kyläläisiltä.
Neljä Viljoa näyttämöllä
Haara–Onkijoen kyläyhdistys on tehnyt teatteria jo pitkään. Ensin kyläläiset järjestivät perinnepäivien yhteydessä esityksen 1800-luvun perinnehäistä ja siitä projektista innostuneina he alkoivat tehtailla omia näytelmiä.
Näyttelijöitä on yhteensä parikymmentä lähes vauvasta vaariin – ja muuta väkeä vähintään saman verran kahvinkeittäjistä katsomon rakentajiin ja liikenteenohjaajiin. Monelle työryhmän jäsenelle Viljo Marttila oli henkilökohtaisesti tuttu, mikä lisäsi innokkuutta osallistua.
Näytelmässä käydään läpi Marttilan elämän kaikkia vaiheita ja siksi päärooliin tarvittiin neljä eri-ikäistä näyttelijää, joista nuorin on 11-vuotias. Näytelmän ensimmäinen osa sijoittuu Punkalaitumelle, josta Marttila on kotoisin. Toinen puoli sijoittuu Onkijoen kylään, johon Marttila muutti rakastuttuaan kylällä asuneeseen Helvi Rajalaan, josta tuli hänen vaimonsa.
Marttilan hahmon lisäksi näyttämöllä nähdään useita muitakin kyläläisille tuttuja henkilöitä, jotka liittyvät taiteilijan tarinaan, esimerkiksi soittokavereita ja ystäviä.
– Aloitamme harjoitukset tammi–helmikuun vaihteessa ja silloin tehdään viimeiset viilaukset myös käsikirjoitukseen. Täällä on perinteisesti toimittu niin, että ensin kerätään porukka kasaan ja sitten kirjoitetaan jokaiselle rooli, kertoo Hietala.
Leader-tukea hyödynnetty jo kolmeen kertaan
Haaran ja Onkijoen yhteinen kyläyhdistys toimii Pääskynpesässä, joka on rakennettu parikymmentä vuotta sitten Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tuella. Kuvassa oikealla näkyy vuonna 2016 niin ikään Leader-tuella rakennettu leikkipaikka.
Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry on myöntänyt teatterihankkeelle Leader-tukea.
– Olisi ollut aika vaikea lähteä liikkeelle ilman rahoitusta nyt, kun kaikki olivat koronan jäljiltä omissa poteroissaan. Juuri tällaisena korona-aikana tuntuu todella hyvältä, että voimme palkata ammattiohjaajan, kommentoi Hietala.
– Enkä keksi montaa parempaa tapaa elävöittää kylää ja kerätä ihmisiä yhteen, hän lisää.
Leader-tukea on hyödynnetty kyläyhdistyksessä ennenkin. Vuonna 2016 kylätalon pihalle valmistui uusi leikkipaikka, joka osaltaan tukee kylätalon toimintaa ja palvelee ennen kaikkea kylällä asuvia lapsiperheitä. Ja myös 2000-luvun alussa valmistunut Pääskynpesä on saanut tukea Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneilta.
Pääskynpesä on nykyisin paitsi kyläyhdistyksen myös muiden paikallisten yhdistysten tukikohta. Saman katon alla toimii muun muassa työväenopiston harrastuspiirejä, Loimaan metsästysseura, paikallinen pienviljelijäyhdistys sekä Maa- ja kotitalousnaiset. Lisäksi taloa vuokrataan juhlatilaksi.
Kotimainen lähiruoka on kasvattanut suosiotaan jo pitkään. Sen lisäksi, että ihmiset haluavat tietää, mistä heidän oma ruokansa tulee, on kiinnostus kasvanut myös sen suhteen, mistä perheen lemmikkien ruoka tehdään. Loimaalla tuotetaan nyt koirien ja kissojen ruokakuppeihin kotimaisia vaihtoehtoja kolmen yrityksen voimin – maaseuturahaston tuella.
Suomalaisille kissoille ja koirille ostetaan ulkomailta tuotua valmisruokaa vuosittain arviolta lähes 400 miljoonalla eurolla. Pelkästään koiranruokaa tuodaan Suomeen ulkomailta vuosittain jopa 50 miljoonaa kiloa. Korona-ajan tuoma lemmikkibuumi on lisännyt ruuan kysyntää entisestään, joten aika on otollinen kotimaisten vaihtoehtojen kehittämiselle.
Varsinais-Suomen Ely-keskus on myöntänyt maaseuturahastosta tukea kolmelle eläinruokatehtaalle, jotka kaikki sijaitsevat Loimaalla. Rovio Pet Foods tekee lemmikeille kotimaisia Werraton-nappuloita lähitilojen raaka-aineista ja Dagsmark Petfood alkaa valmistaa kissoille ja koirille kotimaista märkäruokaa. Aristo Oy keskittyy koirien kotimaisiin puruluihin ja herkkuihin. Kaikkien kolmen yrityksen tuotteille on myönnetty suomalainen avainlipputunnus merkiksi vahvasta kotimaisuusasteesta.
Yrityksille on myönnetty maaseuturahastosta tukea niin tehtaiden perustamiseen, laajentamiseen kuin laiteinvestointeihin. Tuet ovat olleet 30–35 prosentin luokkaa hankkeiden kokonaiskustannuksista, joita on tullut yhteensä lähes seitsemän miljoonaa euroa.
Loimaa sijaitsee erinomaisten viljelysmaiden välittömässä läheisyydessä Varsinais-Suomen lukuisten eläintilojen keskellä – ja logistisesti helpon yhteyden päässä Turusta, Tampereesta ja pääkaupunkiseudusta. Ei siis ihme, että kolme eläinruokatehdasta päätyi naapureiksi juuri Loimaalle.
Rovio Pet Foods vähentää lemmikkiruokien ympäristövaikutuksia
Rovio Pet Foodsin perustaja ja toimitusjohtaja Tero Rovio. Kuva: Kuva: Rovio Pet Foods.
Loimaalainen Tero Rovio perusti Rovio Pet Foodsin vuoden 2019 lopulla, ja vuotta myöhemmin lemmikkiruokien valmistukseen suunniteltu eläinruokatehdas oli jo toiminnassa. Tehdas sijaitsee 12 kilometrin päässä hänen omalta tilaltaan, josta tulee kaikki ruokiin käytettävä kaura. Kananmunat tulevat osin omalta tilalta; osin kilometrin päässä tehtaalta olevalta kananmunapakkaamolta, josta lähetettiin ennen kakkoslaatuisia munia ulkomaille. Nyt ne hyödynnetään naapurissa! Kaikki muutkin raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista: härkäpavut, peruna, viljat ja siipikarja.
– Tähän asti suomalaisia raaka-aineita on roudattu ympäri Eurooppaa ja tuotu sitten jalostettuina takaisin. Silloin kun me aloitimme, Suomessa myytävistä lemmikkien kuivaruuista vain prosentti oli kotimaisia, Rovio taustoittaa.
Rovio Pet Foodsin valmistamat kotimaiset koirien ja kissojen Werraton-nappulat ovat saaneet markkinoilta hyvin jalansijaa.
– Tuotteista on tullut tosi hyvää palautetta ja sitä arvostetaan, että koko prosessi tapahtuu saman katon alla tuotekehityksestä alkaen, Rovio kertoo.
Hintakin on ulkomaisiin vaihtoehtoihin nähden kilpailukykyinen, kun nappuloita vertaa ravintoarvoiltaan samantasoisiin tuotteisiin.
Werraton nappulat tuotannossa. Werraton -ruokasarja on Rovio Pet Foodsin eläinravitsemuksen asiantuntijoiden suunnittelema ja siihen kuuluu kuivaruokia sekä kissoille että koirille. Kuva: Rovio Pet Foods.
Rovio Pet Foods kiinnittää paljon huomiota tuotteidensa ja toimintansa ympäristöystävällisyyteen. Kananmuna on hiilijalanjälkeen nähden paras proteiinin lähde heti villikalan jälkeen – ja sitä hyödynnetään tuotannossa paljon. Samalla se on ravitsemuksellisesti lemmikeille hyvä proteiinin lähde aminohappokoostumuksensa vuoksi.
Tällä hetkellä tehtaan toiminnassa käytetään nestekaasua, joka on mahdollista korvata tulevaisuudessa biokaasulla, jos naapuriin suunnitteilla oleva biokaasulaitos toteutuu. Myös aurinkovoimaa tullaan jatkossa hyödyntämään.
– Tehtaan viereen on jo suunniteltu aurinkopuisto, mutta rakentaminen ei ole vielä alkanut.
Ely-keskuksen myöntämällä maaseuturahaston tuella tehtaalle hankittiin uutta teknologiaa: koneita ja laitteita sekä kuivaruokalinjastolle että pakkaamoon. Rovio uskoo hankkeen kasvattavan sekä työvoiman tarvetta että liikevaihtoa tulevina vuosina reilulla kädellä.
Dagsmark Petfood aloittaa kissojen ja koirien märkäruuan tuotannon
Dagsmark Petfoodin toimitusjohtaja Laura Strömberg ravistelee alaa panostamalla laatuun, vastuullisuuten ja raaka-aineiden jäljitettävyyteen, sillä asiakkailla on oikeus tietää, mitä he lemmikeilleen syöttävät.
Dagsmark Petfood on myynyt tähän asti lähinnä koirien ja kissojen kuivaruokaa, mutta pian kauppoihin tulee ensimmäiset yrityksen itse valmistamat kissojen märkäruuat.
– Kissojen märkäruualla on valtavat markkinat, mutta alalla ei ole tähän asti ollut juurikaan kotimaisia toimijoita. Halusimme kehittyä kokonaisvaltaiseksi eläiruokataloksi ja tartuimme haasteeseen. Ensimmäiset kissojen märkäruuat tulevat myyntiin lokakuussa ja koirien ruuat ensi keväänä, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Laura Strömberg.
Dagsmark Petfood käyttää tuotteisiinsa kotimaisia raaka-aineita, esimerkiksi Liedossa tuotettua antibioottivapaata kanaa sekä kalkkunaa ja nautaa.
– Olemme huomanneet, että kotimaiselle kissanruualle on kova tarve. Perusreseptiikka on meillä hyvin samanlainen kuin ulkomaisilla toimijoilla, sillä reseptit perustuvat siihen, mitä eläin tarvitsee. Mutta jos valitsee ulkomaisen jättiyrityksen tuotteen, ei voi yhtään tietää, mistä raaka-aineet ovat peräisin, Strömberg kommentoi.
Lemmikkien ruokia valvoo Suomessa Ruokavirasto. Lainsäädännössä niitä ei lasketa elintarvikkeiksi vaan rehuksi ja sen vuoksi pakkausselosteessa ei tarvitse mainita edes raaka-aineiden alkuperämaata.
Dagsmark Petfoodin uudet kissanruuat ovat nimeltään Ilves, Tiikeri ja Leopardi. Kuva: Dagsmark Petfood.
Dagsmark Petfood sai lemmikkien märkäruuan tuotannon käynnistämiseksi tukea maaseuturahastosta.
– Hakemus jätettiin loppuvuodesta 2020 ja tällä viikolla alkaa jo kaupallinen tuotanto. Täytyy nostaa hattua meille kaikille, että koko hanke vedettiin läpi alle vuodessa, iloitsee Strömberg.
Yrityksen liikevaihto on tällä hetkellä noin 7 miljoonaa euroa ja toimitusjohtajan laskelmien mukaan sen pitäisi märkäruokabisneksen avulla nousta 3–4 vuodessa 15–20 miljoonaan euroon. Hankkeen työllistävä vaikutus näkyy jo nyt, sillä toimihenkilöpuolelle on rekrytoitu kolme ihmistä lisää ja tuotannon puolelle toiset kolme. Ja ensi vuonna rekrytoinnit jatkuvat.
Loimaalle yritys päätyi sattumalta.
– Toimimme aikaisemmin pienemmissä tiloissa Pohjanmaalla. Asun itse Paraisilla ja lisäksi meillä on alihankkijoita ja raaka-aineiden toimittajia Varsinais-Suomessa. Siksi lähdimme etsimään isompia tiloja täältä. Loimaan Mellilästä löytyi HK:n vanha teurastamo, joka oli meille juuri sopiva, Strömberg taustoittaa.
Puruluut ovat koirien herkkuja
Aristolla käynnissä oleva pentubuumi ja samaan aikaan etenevä lähiruokainnostus näkyvät kotimaisten hirvien ja peurojen nahasta valmistettujen puruluiden kysynnässä. Kuva: Aristo Oy.
Aristo Oy:n RAUH!- ja REKKU-tuotteet tehdään käsityönä niin ikään Loimaalla. Vaikka arkikieleen on vakiintunut termi puruluu, kyseessä on oikeastaan nahasta kääritty rulla. Sen vuoksi puruluut luokitellaan lemmikkiruuaksi, vaikka koirat järsivätkin niitä ajanvietteen ja hampaiden hyvinvoinnin eivätkä ravinnon vuoksi.
Ariston puruluihin käytetään hirven, peuran ja naudan nahkoja.
– Peurannahka tulee kaikkein lähimpää. Loimaan alueella on peuroja todella paljon. Hirvennahkaa tulee metsästysseuroilta ympäri Suomen ja Pohjois-Ruotsista. Naudannahka tulee 95-prosenttisesti Pohjoismaista. Sitä tarvitaan niin paljon, ettei Suomen tuotanto riitä kattamaan kysyntää, kertoo Risto Pelkonen, Aristo Oy:n toinen pääomistaja. Toinen pääomistaja on Ari Hannula.
– Toimintamme ydin on parhaat mahdolliset raaka-aineet ja ammattitaito. Jokainen nahka on erilainen ja lopputulos on käytännössä käsityötä, hän jatkaa.
Aristo Oy:n tuotantoa on laajennettu maaseuturahaston tuella kolmessa osassa. Kahdessa aikaisemmassa toimitilojen laajentamiseen keskittyvässä hankkeessa tuotanto on tuplattu ja tällä hetkellä käynnissä oleva laiteinvestointihanke kasvattaa tuotantoa taas 30–40 prosenttia. Hankkeiden myötä yritykseen on tullut myös kuusi uutta työpaikkaa. Nyt Loimaan tehtaalla työskentelee yhteensä 12 henkilöä, joista osa on alihankkijoita. Neliöitä on käytössä jo 3 000.
Aristo Oy on saanut maaseuturahaston tuella laajennettua toimintaansa. Kuva: Aristo Oy.
Nyt käynnissä oleva hanke valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä ja uutta jo suunnitellaan.
– Tehdas käy koko ajan maksimilla. Olemme Ely-keskukselle todella kiitollisia tuesta, sillä sen avulla olemme pystyneet investoimaan nopeammalla aikataululla. Investointien myötä olemme onnistuneet luomaan tehokkaampia, ympäristöystävällisempiä ja ekologisempia tuotantomenetelmiä, palkkaamaan lisää suomalaista työvoimaa ja vahvistamaan koko Loimaan aluetta sekä veronmaksajina että työnantajina, Pelkonen listaa hankkeiden vaikutuksia.
Aristo Oy palkkasi asiantuntijan avuksi hakuprosessiin. Vaikka asiointi Ely-keskuksen kanssa oli jouhevaa, hakuprosessi oli työläs.
– Sellaisella alalla, jossa on paljon toimijoita, on helppo kerätä esimerkiksi vaadittava määrä tarjouksia laiteinvestoinneista. Meillä tilanne on haastavampi sen vuoksi, että olemme Euroopan ainoa puruluutuotantoon keskittyvä tehdas, joten ei ole olemassa mitään kauppaa, josta löytyisi valmiit laitteet meidän tarpeisiin. Siksi tarjousten saamisessa oli aika iso jumppa ja myös kilpailuteknisiä haasteita, Pelkonen selventää.
Puruluiden lisäksi Ariston valikoimissa on koirien herkuiksi kuivattuja eläinten osia, joihin kaikki raaka-aineet tulevat Suomesta.
Loimaan Orisuolla kuten monissa muissakin Jokivarsikumppaneiden alueen kylissä talkoillaan parhaillaan maaseudun virkistysmahdollisuuksien parantamiseksi. Leader-ryhmän hallinnoiman teemahankkeen kautta myönnettiin maaseuturahastosta tukea eri yhdistyksille yhteensä 142 500 euroa. Orisuolla hankkeen aikana tehdään luontopolku Leppijärven rantaan ja kunnostetaan Kerhotuvan pihaa, johon on tulossa muun muassa kota, uusi hiekkakenttä ja kukkaketo!
Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden virkistysteemahankkeen tulokset alkavat näkyä eri puolilla Leader-ryhmän toiminta-aluetta, johon kuuluu Aura, Koski TL, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Tarvasjoki. Virkistysteemahankkeeseen hyväksyttiin yhteensä 25 toimenpidettä, joita toteutetaan nyt paikallisten yhdistysten voimin.
Esimerkiksi Marttilassa kunnostetaan eräreitistöä ja Koski Tl:ssä tehdään kuntoportaita. Oripäässä tehdään Juvankoskelle kotaa, uimapaikkaa, laituria ja lintujen katselukoppia. Pöytyällä hankitaan välineitä perhepesiksen aloittamiseksi ja Someron Kultelassa tehdään pohjia lentopallokentälle. Tarvasjoella ehostetaan Suurilan Puistoa ja Kertun tuvan pihapiiriin kuuluvaa ulkorakennusta.
Loimaan Orisuolla paikallinen Pienviljelijäin yhdistys toteuttaa kahta virkistyshankkeen toimenpidettä: rakentaa luontopolkua ja kehittää Kerhotuvan piha-aluetta. Molemmissa hankkeissa on lähes 10 000 euron budjetti.
Yhdistyksen aktiivit Liisa Mäkelä, Tarja Kiviniemi ja Ilkka Mäkelä ovat iloisia siitä, että rahoitusta ja talkoolaisia on löytynyt.
– Yhdistyksen toiminta ehti välillä hiipua niin, että yhdessä kokoonnuttiin lähinnä joulujuhliin, mutta nyt toiminta on taas aktiivista. Tänä kesänä järjestettiin esimerkiksi kirppistapahtuma ja kaksi suosittua kyläkävelyä, kertoo Kiviniemi.
Virkistyspaikkojen kunnostus lisännee aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä entisestään – varsinkin, kun niitä tehdään kyläläisten yhteisvoimin talkoilla.
Luontopolkua pitkin uimaan
Leppijärveltä lähtee kylää kohti jo pieni polku, jota ei kuitenkaan pitkälle riitä. Kuvassa vasemmalla Tarja Kiviniemi ja oikealla Liisa Mäkelä.
Luontopolku Orisuon kylältä Leppijärven rantaan tulee todelliseen tarpeeseen. Tällä hetkellä reitti kylältä rantaan kulkee Valtatie 2:n kautta, joten uimaretkelle on käytännössä aina lähdettävä autolla, vaikka matkaa on useimmista torpista vain reilu kilometri. Kakkostien viertä kulkeminen on raskaan liikenteen ja tien vaarallisuuden vuoksi kylän lapsilta kielletty, eikä se turvallista ole aikuisillekaan.
– Luontopolku lähtee Saarenmaantieltä ja tulee metsän läpi Jalasjoentielle, mistä se jatkuu pikatien reunaa pitkin Leppijärven rantaan. Matkaa tulee yhteensä reilut kaksi kilometriä. Polku tulee Leppisuon Natura-alueelle, josta ei voi kaataa puita, joten reitti on suunniteltu niin, että se kiertää puut, kertoo Ilkka Mäkelä.
Luvat luontopolun rakentamiseksi laitettiin hakuun jo lokakuussa 2020, mutta päätökset saatiin vasta elokuussa 2021. Alueelle osuu useampi maanomistaja ja lisäksi luvat piti hakea Ely-keskukselta ja Väylävirastolta. Fyysiset työt päästään siis nyt vasta aloittamaan, mutta valmista pitäisi olla kuitenkin jo lokakuun loppuun mennessä. Sen jälkeen rannalle kulkee turvallinen reitti kävelijöille ja pyöräilijöille.
Leppijärven yleinen uimapaikka oli kovassa käytössä erityisesti tänä kesänä, kun helteitä riitti. Rannalla on laituri ja pukukopit, mutta ei muita palveluita. Aikaisemmin vieressä palveli Motelli Valtatie 2 ja sen parkkipaikka on edelleen uimareiden käytettävissä. Jos mennään vielä kauemmas historiassa, rannalla on ollut myös katettu Orisuon PVY:n rakentama tanssilava, joka oli 50-luvulla niin suosittu, että yhdistys keräsi tansseja järjestämällä vuodessa miljoona markkaa. Tanssilava jouduttiin kuitenkin purkamaan, kun kakkostie rakennettiin Leppijärvien väliin. Korvauksena saaduilla varoilla yhdistys osti kylältä tontin, jolle rakennettiin talkoilla myöhemmin Kerhotuvaksi nimetty uusi kokoontumistila.
Kun Valtatie 2 rakennettiin Leppijärvien välissä olevan harjun päälle, Orisuon kylältä ei enää ollut turvallista kävelyreittiä yleiselle uimarannalle. Kuvassa oikealla näkyvä Motelli Valtatie 2 oli aikanaan suosittu tauko- ja tanssipaikka. Järvillä asustava majava on muokannut rantaviivan mieleisekseen.
Kerhotuvan virkistyskäyttöä kehitetään
Pienviljelijäin yhdistyksen toisessa alahankkeessa kunnostetaan Kerhotuvan julkisivua ja piha-aluetta. Vanhan jääkiekkokaukalon paikalta on nyt raivattu muutaman metrin korkuinen pajukko, jonka tilalle tulee harrastamista varten hiekkakenttä. Kaukalon ylle aikanaan laitetut valot ovat edelleen toiminnassa, joten uudella kentällä on valaistus valmiina.
Kentän viereen on juuri pystytetty kota, joka on jatkossa kaikkien vapaassa käytössä. Kodan ja Kerhotuvan väliin jääneet puut kaadettiin ja pilkottiin kodalle polttopuiksi. Katos polttopuille saadaan nykyisesti roskakatoksesta, kun kylän yhteinen kierrätyspiste uusitaan.
Kodan ja Kerhotuvan väliin on tulossa pieni kukkaketo ja muutenkin piha-alueesta tehdään viihtyisämpi istutusten avulla. Kerhotupa saa uutta maalia pintaan ja pihaan saadaan lisää parkkitilaa.
– Talkoisiin on ollut helppo saada väkeä paikalle, sillä Kerhotupa on kylän yhteinen olohuone. Siellä on kyläkirjasto, kuntosali, tilaa vaikka pienille juhlille ja mikä parasta: kaikilla tiloja käyttävillä on sinne oma avain!
Hankkeiden valmistumista tullaan juhlistamaan heti tänä syksynä ja sen jälkeen katse siirtyykin seuraavaan projektiin. Orisuon Pienviljelijäin yhdistys perustettiin vuonna 1923, eli pian vietetään 100-vuotisjuhlia. Niitä varten kyläaktiivit keräävät kylän historiaa kansien väliin. Asutus Orisuolla alkoi 1700-luvulla, kun isojen tilojen takamaiden niittyjä viljeltiin. 1800–1900-lukujen taitteessa torpat itsenäistyivät ja soita raivattiin viljelykäyttön. Tällä hetkellä kylässä on noin 50 savua. Koska kylä sijaitsee useamman kunnan rajalla, ei sen historiaa ole kukaan tähän mennessä kirjoittanut.
– Tähän mennessä olemme selvittäneet lähinnä talojen historiaa ja esimerkiksi vanhojen tuulimyllyjen paikkoja. Niitä on löytynyt jo 12, kertoo Liisa Mäkelä.
Orisuon PVY:n Kerhotupaa ja sen pihaa ehostetaan parhaillaan Jokivarsikumppaneiden virkistysteemahankkeessa. Kerhotupaa käytetään kylän kokoontumisiin ja tapahtumiin. Tuvalla on myös kuntosali, joka sekin on aikanaan tehty Leader-rahoituksella.
Jokivarsikumppaneiden virkistysteemahankkeeseen hyväksyttiin yhteensä 25 toimenpidettä, joiden yhteenlasketut kustannusarviot ovat yhteensä noin 190 000 euroa. Leader-tuen osuus on kaikissa hankkeissa 75 %, eli yhteensä noin 142 500 euroa. Yhdistysten oman rahoituksen osuus on 25 %, ja sen voi kattaa joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Virkistysteemahankkeen tavoitteena on tuottaa uusia virkistysmahdollisuuksia maaseudun kyliin.
Hankehakemusten määrä ja toimenpiteiden monipuolisuus yllätti Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n toiminnanjohtaja Taina Sainion.
– Oli todella ilahduttavaa huomata, kuinka paljon yhdistyksillä on halua panostaa oman alueensa virkistystoimintaan tällaisena haastavana aikanakin, hän kommentoi.
Artikkelikuva: Liisa Mäkelä
Teksti ja muut kuvat: Janica Vilen
Hankkeen kaikki toimenpiteet
Auranmaan Latu ja Polku: Marttilan eräreitistön kunnostaminen Eläkeliiton Koski Tl:n ry Minigolfradan rakentaminen
Eläkeliiton Someron yhdistys: Siirrettävien äänentoisto- ja karaokelaitteiden hankinta
Jankko lentopallo: Tapahtumateltat ja niiden säilytykseen ja kuljetukseen tarkoitettu peräkärry
Juvankosken PVY: Kota, rannan kunnostus, laiturin ja uimapaikan teko, tien, parkkipaikan ja piha-alueen teko, lintujen katselu- ja kuvauskoppi
Kojonkulman Seudun Metsästysseura: Ampumaradalle tehdään paremmat toimitilat kilpailutapahtumiin, uusitaan radan tulosnäyttölaitteet ja parannetaan parkkipaikkoja.
Kosken kaiku: Kuntoportaat
Kotiseutuyhdistys Tarvaiset: Kertun tuvan pihapiirissä olevan ulkorakennuksen kunnostaminen kokoontumistilan toimintaa tukevaksi tilaksi
Kultelan Kyläyhdistys: Leikkivälineiden uusiminen ja kunnostus, lentopallokentän pohjan perustaminen
Paimionjoki-yhdistys: Marttilassa Kumpulanrannan jokipolun levähdyspaikalle uusi laituri. Karinaisiin uusi jokipolku.
Peltoisten alueen kyläyhdistys: Peltoisten alueen uimarannan laiturin ja grillikatoksen uusiminen
Petäjoen PVY: Rakennetaan esteetön reitti laavulle, esteetön puucee sekä varasto polttopuille
Pöytyän Urheilijat: Pesäpallomailat, -räpylät, -kypärät ja -pallot perhepesiksen aloittamiseen
Someron Palomieskerho: Laiturilautojen ja laiturin runkopuiden uusinta
Suurilan kyläyhdistys: Hankitaan Suurilan Puistoon grilli, penkit ja pöytä. Hankitaan karuselli tai muu vastaava leikkiväline, pävitetään vauvakeinu. Hankitaan Data-projektori, teltta ja esiintymislava erilaisia tilaisuuksia varten.
Tourulan-Keihäskosken kyläyhdistys: Hankitaan Paimenenmäkeen suuri näyttö sekä äänentoistolaitteisto. Uusitaan Paimenenmäen salien ja eteistilan valaistus.
Virttaan Seudun Kyläyhdistys: Grillikodan ja äänentoistolaitteiden ja hankinta
