Salon Halikossa sijaitseva Hippo-arena on saanut lisää aitaa ympärilleen Leader Ykkösakselin tukemassa hankkeessa.
FC Halikko on kehittänyt Halikon asemalla sijaitsevaa Hippo-arenaansa jo neljän Leader-hankkeen avulla. Vanhan hiekkakentän tilalle tehtiin uusi tekonurmikenttä vuonna 2011. Vuonna 2016 kenttä sai led-valaistuksen ensimmäisenä ulkokenttänä Suomessa. Vuonna 2020 kentän toiseen päätyyn ja toiselle sivulle hankittiin huoltovapaa kolmilanka-aita ja vuonna 2022 saatiin uusi aita vielä metsän puoleiselle sivulle.
– Uusi aita on loistava, tosi nätti ja tukeva! Samalla sivulla oli aikaisemmin vanha ja huonokuntoinen aita, joka kaatui lopulta ilkivallan seurauksena. Uusi korkea aita tekee kentästä ryhdikkäämmän ja turvallisemman ja helpottaa toimintaa paljon, kun palloja ei enää tarvitse lähteä hakemaan tuolta pusikosta, kommentoi seura-aktiivi Merja Kaunisvaara.
Lisäksi hän kertoo, että aidasta on iloa myös frisbeegolfin harrastajille. Halikon asemalla ei ole frisbeegolfrataa, joten lajin harrastajat treenaavat Hippo-arenalla niinä aikoina, kun kenttä ei ole FC Halikon omassa käytössä. Myös alueen koulut ja päiväkodit hyödyntävät kenttää ahkerasti. Halikkoon rakennetaan koko ajan lisää asutusta, mikä nostaa kentän käyttöastetta entisestään.
Hippo-arenan vieressä on myös toinen kenttä ja alueella kiertää 800 metrin pituinen pururata.
Paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle
Kesällä 2022 päättyneessä hankkeessa oli tavoitteena tehdä aita myös toiseen päätyyn, mutta Venäjän hyökkäyssodan vuoksi rakentamisen kustannukset nousivat kevään aikana niin paljon, että viimeinen kallioon rajoittuva pääty jäi vielä aitaamatta.
– Teemme sen joskus myöhemmin ja riittää täällä puuhaa sen jälkeenkin. Haaveilemme vielä uudesta katsomosta ja pukuhuoneista, sillä vanha rakennus piti purkaa homeongelman vuoksi. Lisäksi olemme haaveilleet pienestä ulkokuntosalista, jossa vanhemmat voisivat kuntoilla sillä aikaa, kun lapset pelaavat. Ja frisbeegolfradalle olisi täällä myös kysyntää, sanoo Kaunisvaara.
Uusi kolmilanka-aita on huoltovapaa ja pysyy hyvänä noin 50 vuotta.
FC Halikko panostaa lapsiin ja nuoriin
FC Halikko perustettiin vuonna 2000 jalkapalloon ja futsaliin keskittyväksi harrasteseuraksi. Jalkapallon puolella seura keskittyy lapsiin ja nuoriin. Futsalin puolella menestystä on tullut sekä naisten että miesten sarjoissa.
– Meillä on perhefutista ihan pienille, sen jälkeen alkaa pallokoulu ja vasta sitten siirrytään tyttöjen ja poikien omiin joukkueisiin, Kaunisvaara kertoo.
– Tänä vuonna järjestämme myös Junnuliigaa 2009–2015 syntyneille torstaisin yhdessä Salon Wilppaan kanssa. Kevätkaudella me järjestimme 5v5-sarjojen pelit ja Wilpas järjesti 8v8-pelit. Syyskaudeksi vaihdamme toisin päin, hän jatkaa.
Junnuliigaan on tullut osallistujia Salon lisäksi myös kauempaa, esimerkiksi Aurasta, Hangosta ja Tammisaaresta.
– Ja paikalliset nuoret ovat saaneet Junnuliigan puhaltamisesta hyvän kesätyön!
Erityisesti varsinaissuomalaiseen makuun sopiva aromikas Antsun Sinappi on samaan aikaan makea ja sopivan väkevä! Nyt Perniön sinappitehtaalla kokeillaan Leader-tuen turvin, miten 60-luvulta peräisin oleva perinteinen resepti toimii kotimaisesta sinapista tehtynä.
Perniöläinen Jellow Factory on saanut Leader Ykkösakselilta 10 000 euron kokeilutuen kotimaisen sinapin kehittämiseen. Tällä hetkellä yritys valmistaa Antsun Sinappia vuonna 1963 tehdyllä reseptillä. Toiveissa olisi kuitenkin saada tuotteesta kotimainen, sillä se voisi olla valttikortti, jolla sinappi erottuisi edukseen kaupan sinappihyllyltä kymmenten kilpailijoiden joukosta.
Yrittäjät Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat löytäneet Iisalmesta sinapin viljelijän, joka olisi avoin yhteistyölle salolaisten sopimusviljelijöiden kanssa. Perniöstä on jo löytynyt sinapista kiinnostuneita viljelijöitä.
– Hyvien siementen löytäminen tuntuu olevan tässä se vaikein asia. Sinapinsiementähän myydään paljon maanmuokkaukseen, mutta varsinaiseen sinapin valmistukseen siemeniä ei ole niin vain saatavilla. Lajikkeita on kyllä paljon. Ihan jo keltaista sinappia on useita eri lajikkeita ja sitten on vielä ruskeaa ja mustaa sinappia, Jonas Jokilehto kertoo.
Varsinainen viljely ei hänen tietojensa mukaan ole vaikeaa, jos hyvä siemen löytyy. Ja heidän tuotantoonsa riittäisi vielä aika pieni peltopinta-ala. Sen sijaan haastetta tulee olemaan siementen erottelussa, sillä pienikin määrä vihreitä siemeniä pilaa maun. Öljyisen kasvin jauhaminen hienoksi ei myöskään ole ihan yksinkertainen juttu.
– Nyt testaamme Iisalmen viljelijältä saatujen siementen makua ja toivomme, että se on hyvää!
60-luvulta tähän päivään
Antsun Sinapin resepti on peräisin Somerolta, jossa Anton Tapio piti aikanaan grilliä ja teki sen käyttöön omaa sinappia. Kun hän lopulta myi grillin seuraavalle yrittäjälle, sinapin resepti lähti Jokioisiin.
– Ostimme reseptiikan, koneet, laitteet ja kaluston vuonna 2019 ja siitä lähtien Antsun Sinappia on valmistettu Perniössä. Pääsimme Perniön Lihan vanhoihin tiloihin, eli makkaratehdas muuttui sinappitehtaaksi, kertoo Jonas Jokilehto.
Kun resepti siirtyi Jellow Factorylle, myös sinappipullon ilme uudistui.
Antsun sinappia on neljää eri makua.
– Halusimme antaa Antsulle uudet kasvot, joten teimme fiktiivisen ja retrohenkisen kasvokuvan yhteistyössä perniöläisen Anna-Liisa Salmelinin kanssa. Myynnissä on tällä hetkellä neljä eri makua: perinteinen, valkosipuli, konjakki ja chili. Antsulla on eri pulloissa aina hiukan erilainen ilme.
Nyt suunnitelmissa on tuoda markkinoille myös lasipurkki.
– Lasipurkin avulla uskomme saavamme uusia asiakkaita erityisesti pääkaupunkiseudulta. Ulkonäön lisäksi lasipurkissa on se etu, että sinapin voi jättää tönkömmäksi. Pullossa myytävästä sinapista pitää tehdä vähän löysempää, jotta sen saa hyvin ulos.
Eroon lisäaineista
Kotimaisuuden lisäksi Jellow Factory tekee tuotekehitystä saadakseen Antsun Sinapista lisäaineetonta.
– Alkuperäisessä reseptissä ei ole maitoa, kuten monissa muissa sinapeissa, joten se helpottaa työtä oleellisesti.
Myös lisäaineettomuuden uskotaan olevan hyvä myyntivaltti.
– Maku on kuitenkin se, mikä ratkaisee! Antsun Sinappi tunnetaan aika hyvin Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, mutta jotta saisimme muualtakin asiakkaita, pitäisi lähteä maistattamaan tuotetta. Ensiostokselle on aina se korkein kynnys.
Leader-ryhmät maistelivat Antsun sinappeja erilaisten makkaroiden kanssa.
Monta rautaa tulessa
Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat molemmat koulutukseltaan vaatesuunnittelijoita. Valmistuttuaan he perustivatkin oman vaatekaupan Salon keskustaan, mutta kun Nokia lopetti toimintansa Salossa vuonna 2012 ja keskusta hiljeni, oli pariskunnan aika keksiä jotain uutta.
– Ensin ostimme maatalousnaisten vanhan mehustamon, joka tuli meidän ulkorakennukseen. Sitten hankimme muutaman jäätelökioskin ja aloimme myydä niissä kesäisin Pappagallon jäätelöitä. Sinapin pariin päädyimme sattumalta, kun olimme ostamassa mehustamoon uusia laitteita. Samalla meille esiteltiin Antsun Sinappi ja päätimme ostaa myös sen.
Uusien yritysten lomassa pariskunta pitää edelleen myös kädentaitojaan yllä muun muassa verhoilemalla ja tekemällä puvustuksia teatteriin.
Teksti ja kuvat: Janica Vilen
Tiesitkö?
Kokeilutukea voidaan myöntää liiketoimintasuunnitelman mukaisten kokeilutoimenpiteiden toteuttamiseen uudelle tai toimivalle yritykselle korkeintaan 10 000 euroa. Lue lisää maaseuturahaston yritystukimuodoista:
Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat ohjelmakauden 2014–2022 aikana tukeneet 17 frisbeegolfradan rakentamista. Kuusjoen Vähäjärvelle tehty rata on houkutellut väkeä kauempaakin ja lisännyt samalla koko virkistysalueen käyttöastetta.
Salon Kuusjoella Tiskarlan kylässä on toukokuisena maanantai-iltana kova kuhina. Talkoolaiset siivoavat paikkoja kuntoon tulevaa kesää varten ja frisbeegolfradalla kiertää kymmeniä ihmisiä. Vähäjärven rantaan rakennetaan uutta vessaa, moottorisahalla tehdään tilaa kulkureiteille ja kerhotalon terassille katetaan jo kakkukahveja kesäkauden avauksen kunniaksi.
Vähäjärven rannalla oli aikoinaan leirintäalue, jonka aktiivinen toiminta alkoi hiipua 80-luvun jälkeen. Toiminta loppui kokonaan vuosituhannen vaihteessa ja alue jäi unohduksiin – kunnes 10 vuotta sitten Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys vuokrasi yhdeksän hehtaarin alueen kaupungilta ja alkoi kehittää sitä yhteistyössä Leader Ykkösakselin kanssa.
Tiskarlan kylän talkoolaiset laittoivat Vähäjärvellä paikkoja kuntoon kesäkautta varten maanantaina 9. toukokuuta.
Tiskarlan puuhakaksikkona tunnetut sisarukset Sinikka Nikander ja Pekka Välikangas ovat huomanneet, että Leader-hankkeiden jälkeen alueen käyttö on kasvanut huimasti.
– Tänne on tehty Leader-tuella 9-väyläinen frisbeegolfrata ja kahdet kuntoportaat. Kerhohuone on maalattu ja musta mökki remontoitu majoituskäyttöön. Nyt rakennamme vielä uutta ekovessaa järven rantaan saunojia varten, kertooNikander.
– Täällä on hyvä yhteishenki ja paljon aktiivisia ihmisiä. Ja nyt olemme saaneet vähän nuorempaakin väkeä mukaan, hän jatkaa.
Omalla kustannuksellaan yhdistys on rakentanut alueelle viime vuosina uuden parkkipaikan ja laiturin, pitänyt kunnossa vessoja, saunaa ja grillikatosta sekä huolehtinut muutenkin alueen viihtyvyydestä. Juhannuksena on aina perinteiset juhannusjuhlat ja heinäkuussa väki kokoontuu järvikirkkoon. Yleinen saunavuoro on maanantaisin ja muina aikoina tilat ovat kaikkien vuokrattavissa.
Paikka on myös koirien suosiossa. Team Vähäjärvi kouluttaa koiria alueella säännöllisesti.
Sinikka Nikander ja Pekka Välikangas ovat paljasjalkaisia tiskarlalaisia.Majoitusta tarjoava musta mökki on rakennettu Ylikulman koulun vanhoista hirsistä.
Frisbeegolfradalla riittää haastetta
Yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Välikangas kertoo, että erityisesti frisbeegolfrata on tuonut alueelle paljon uusia kävijöitä. Frisbeegolffaajat myös vuokraavat usein majoitustiloja, saunaa ja kerhohuonetta, mikä tuo yhdistykselle kassavirtaa.
– Korona-aikana tämä paikka on ollut todella suosittu, kun ulkona on voinut rauhassa touhuta ilman pelkoa tartunnoista, Välikangas toteaa.
Vähäjärven frisbeegolfradan ovat suunnitelleet Mauri Lokkila ja Harri Saari. Pari ensimmäistä väylää on tehty lämmittelyyn, mutta sitten paljastuu radan todellinen luonne. Heittää saa kovaa ja pitkälle, mutta koria lähestyttäessä myös tarkkaan, sillä väylät ovat metsän siimeksessä. Kuntoportaat on tehty yhdelle heittoväylälle niin, että jos kiekko jää hiekkamonttuun, pääsee toisia kuntoportaita pitkin alas ja toisia ylös. Parhaat heittäjät välttyvät kuntoilukierrokselta, mutta suurin osa pääsee treenaaman portaisiin kiekkoa hakiessaan.
Lähistöllä asuvat Katri Lehtinen ja Maria Tuominen ovat käyneet muutaman kerran heittämässä Vähäjärven radan läpi. “Kiva, mutta tosi vaikea”, nuoret kommentoivat.Kuntoportaat ovat myös frisbeegolffaajien käytössä.
Helppokulkuisen, mutta vaikeatasoisen frisbeegolfradan kruunaa vieressä oleva Vähäjärvi, johon voi pulahtaa kierroksen päätteeksi. Matala hiekkaranta on aina kaikkien käytettävissä, vaikka sauna ja sen laituri olisivat vuokrattuina yksityiskäyttöön.
– Täällä on niin hyvä vesi, että ihmiset tulevat uimaan kauempaakin. Se tutkitaan joka vuosi ja koskaan ei ole löytynyt mitään. Makua siihen alkaa tulla, kun veden lämpötila nousee yli 24 asteen, mutta vaarallista se ei ole ollut silloinkaan, kertoo Välikangas.
Vähäjärven yleinen saunavuoro on maanantaisin. Hiekkarannalle saa mennä uimaan koska tahansa.
100 vuotta maaseudun asialla
Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys on perustettu vuonna 1925, joten kohta vietetään 100-vuotisjuhlia.
– Perustajajäsenistä moni on meidän nykyisten jäsenten isovanhempia. Toiminta on jatkunut sukupolvelta toiselle, kertoo Välikangas.
Yhdistyksellä on aktiivista toimintaa, muun muassa ruuan parissa.
– Viime vuonna meillä oli täällä grillikatoksella nuotioruokakurssi ja kalakurssi. Ja tänä vuonna meidän teemana on sienet, kertoo Nikander.
Tiskarlan kylä on tiiviissä yhteistyössä myös muiden Kuusjoen kylien kanssa.
– Kylätoiminta on piristynyt viime vuosina todella paljon. Kaikki menevät aina paikalle, kun joku jotain järjestää. Ja tapahtumia suunnitellaan niin, etteivät ne kilpaile keskenään, sisarukset kertovat.
Valtakunnallista Avoimet Kylät -päivää vietetään muun muassa Kuusjoen ympäripyöräilyn merkeissä. Pysähdyspaikkoja on jokaisessa kylässä, myös Tiskarlan Vähäjärvellä.
Samana päivänä vietetään myös Kuusjoki-seuran uusien näyttelyiden avajaisia vanhalla viljamakasiinilla Kuusjoen kirkon kupeessa. Yhteen näyttelyyn on koottu vanhoja huoneentauluja; toiseen asuja ja asusteita 50–80-luvuilta; kolmannessa näyttelyssä kerrotaan, miten Kuusjoki sai sähköt sata vuotta sitten! Makasiinin alakerrassa on vielä Gloria Badarau-Heikkilän ja Sofia Maleike-Ruoholan taidenäyttelyt sekä Kuusjoen koululaisten oma näyttely. Avajaisten jälkeen näyttelyt ovat auki aina sunnuntaisin klo 12–15.
Muita Kuusjoen tulevia tapahtumia ovat museopäivä 17. heinäkuuta, jolloin Reijo Reunanen avaa yksityisen kotimuseonsa ovet yleisölle klo 13–17. Kuusjoki-päivää vietetään kirkonmäellä 14. elokuuta ja Yö Kuusjoella -tapahtumaa 29. lokakuuta.
Kuusjoki-seuran perinnetoimikunta on puolestaan urakoinut vanhojen valokuvien ja lehtileikkeiden digitoinnin parissa. Kuusjoki-seuran arkistoihin pääsee tutustumaan aina kuukauden ensimmäisenä lauantaina, mutta tavoitteena on pian saada materiaalit myös verkkoon avoimesti nähtäville.
Viljamakasiinin näyttelyiden ja kesäkahvilan avajaisia vietetään 11. ja 12. kesäkuuta klo 12–15. Kuva: Kuusjoki-seura.
Millaisilla tarinoilla houkutellaan maallemuuttajia ja millaisilla yrityksiä? Mistä syntyy kylien veto-, pito- ja lumovoima ja pitäisikö kyliä brändätä? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Lumoavat kylät -hankkeen webinaarissa!
Tiistaina 15. maaliskuuta klo 17.30 järjestetään webinaari otsikolla Seksikäs maaseutu – lumoavat kylät! Webinaarissa Vaasan yliopiston tutkija Tuomas Honkaniemi avaa paikkaseksikkään maaseudun käsitettä muun muassa yritysesimerkkien kautta.
Maaseudun lumovoimaa hyödyntävät markkinoinnissaan esimerkiksi Kyrö Distillery Company ja Myssyfarmi.
– Samanlaista otetta voisi tuoda muuhunkin maaseudun kehittämiseen. Maaseutua voisi markkinoida paljon muunakin kuin kauniina maisemina ja luonnon rauhana, toteaa Varsinais-Suomen kyläasimies Tauno Linkoranta.
Honkaniemen lisäksi tilaisuudessa kuullaan puheenvuorot ainakin Suomen Kylien maallemuuton asiantuntija Johanna Niilivuolta ja lohjalaiselta pitkän linjan kylätoimijalta Pirjo Sjögreniltä.
Webinaari on maksuton ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ilmoittaudu mukaan viimeistään 14.3. klikkaamalla tästä!
Lumoavat kylät -hanke etsii osallistujia
Seksikäs maaseutu – lumoavat kylät -webinaari on samalla Leader Ykkösakselin tukeman Lumoavat kylät -hankkeen avaustilaisuus. Hanketta toteuttavat yhdessä Varsinais-Suomen Kylät ja Uudenmaan Kylät. Tavoitteena on kehittää kylätoimintaa koko Ykkösakselin toiminta-alueella: Salossa, Lohjalla, Vihdissä ja Karkkilassa.
– Sekä Varsinais-Suomen että Uudenmaan puolella on aktiivista ja mielenkiintoista kylätoimintaa, mutta hyvät esimerkit ja kokemukset eivät kulkeudu itsestään maakuntarajan yli. Siksi halusimme kokeilla tällaista hanketta, jossa eri kuntien kylät kahden maakunnan alueella voivat hyötyä toinen toisistaan, kommentoi Leader Ykkösakselin toiminnanjohtaja Maarit Teuri.
Kolme vuotta kestävään hankkeeseen valitaan mukaan 11 kylää, joiden kanssa lähdetään toteuttamaan hankesuunnitelmassa määriteltyjä toimenpiteitä. Mukaan voi ilmoittautua ottamalla yhteyttä kyläasiamiehiin. Luvassa on muun muassa retkiä innovatiivisiin kyliin, maallemuuton edistämistä, kyläbrändäystä, viestintäkoulutusta ja yhteistyötä muiden kylien ja kuntien kanssa.
– Kuntien kanssa käsitellään esimerkiksi maallemuuton konkreettisia edellytyksiä, kuten asunto- ja tonttitarjontaa sekä kaavoitusta. Nyt käynnissä oleva maallemuuttobuumi kannattaa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Jos haluaa muuttaa pääkaupunkiseudulta maalle, niin ei tarvitse lähteä kauas, sillä jo Uudenmaan sisällä on upeaa maaseutua, toteaa Uudenmaan kyläasiamies Anu Nilsson.
Esimerkiksi Salossa kunta markkinoikin jo ahkerasti kyliään potentiaalisille muuttajille. Uusien asukkaiden myötä myös kylien palvelut pystytään säilyttämään ja toisaalta maallemuutajien on helpompi kotiutua kyläyhteisöön kuin keskustaajamiin.
Veto-, pito- ja lumovoimaa!
Hankkeessa tutkitaan kylien tulevaisuutta – mutta ei kristallipalloon katsomalla, kuten näissä kuvauksissa. Kuvat: Anu Pekanniemi.
Kylien brändäyksessä kannattaa Tauno Linkorannan mukaan lähteä liikkeelle kylän oman identiteetin löytämisestä.
– Ensin mietitään, mitä ne veto-, pito- ja lumovoima ovat milläkin kylällä ja sitten aletaan edistää kyläkohtaisia tavoitteita. Suunnitelmissa on tehdä muun muassa kylävideoita, joiden avulla kylät voisivat markkinoida itseään, hän kertoo.
Kyliä on kehitetty viime vuosina paljon lähimatkailukohteina, mutta tässä hankkeessa niitä tarkastellaan nimenomaan asuinpaikkoina. Kylien lumovoima halutaan esiin, jotta unelmiensa kotia etsivät ihmiset löytävät juuri sinne, missä oikeasti viihtyvät.
– Yleensä maalle muutetaan elämäntavan vuoksi. Halutaan korjata hienoja vanhoja rakennuksia, tilaa pitää eläimiä tai lapsille turvallinen kasvuympäristö ja pieni kyläkoulu. Nyt kun etätyön tekeminen kotona on yleistynyt, halutaan kodista niin viihtyisä kuin mahdollista, Linkoranta listaa maallemuuton yleisimpiä syitä.
Kun polttoaineiden hintakehitystä seuraa, muuttuu etätöiden teko vain entistä houkuttelevammaksi, vaikka korona väistyisikin. Laaja etätyöskentely vaatii kuitenkin kylien infralta paljon. Tässä ajassa valokuitu on todellinen valttikortti, kun kilpaillaan uusista asukkaista.
Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalle sijoittuvissa kylissä yksi vetovoimatekijä voi tulevaisuudessa olla myös junayhteys. Kun tunnin juna Turun ja Helsingin välillä alkaa aikanaan kulkea, vanhat raiteet vapautuvat paikallisjunaliikenteelle, jolloin työmatkapendelöinti helpottuu.
Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maaseutualueita on tutkittu esimerkiksi Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian toteuttamissa Maaseutuluotain-tutkimuksissa. Niiden perusteella molempien maakuntien alueella on hyvämaineista, elinvoimaista ja turvallista maaseutua, jolla on positiiviset tulevaisuuden näkymät. Paikkariippumattoman tietotyön edistäminen, maaseudun arjen toimivuus ja ihmisten osallistaminen paikalliseen kehittämiseen ovat puolestaan asioita, joihin tulisi jatkossa panostaa enemmän. Myös väestön vanheneminen on uhkakuva, johon maaseudulla tulisi kiinnittää huomiota.
Vaikka hankkeen yksityiskohtaisia toimenpiteitä toteutetaan vain mukaan valittavien 11 kylän kanssa, on hankkeesta hyötyä laajemmallekin joukolle. Hanke järjestää kaikille avoimia yleisötilaisuuksia erilaisista kyläkehittämiseen liittyvistä teemoista jatkossa pari kertaa vuodessa.
Salolainen urheiluseura Salon Palloilijat hankki viime syksynä jalkapallokentälleen uudet LED-valot. Leader-tuen avulla hankitut valot pidentävät pelikautta ulkona ja mahdollistavat harjoittelun ulkokentällä myös iltaisin. Tulevaisuudessa seuralla on suunnitelmissa siirtää toimintaansa yhä enemmän kentän läheisyyteen. Salon Palloilijoiden jalkapallokenttä sai viime vuonna jo kauan seuran haaveena olleet led-valot. Valot valmistuivat Salon Paukkulassa sijaitsevalle kentälle viime syksynä juuri ennen ulkopalloilukauden päättymistä. Uusi hankinta mahdollistaa ulkopelikauden pidentämisen ja harjoittelun myös ilta-aikaan syksyisin. – Tuli painetta valmentajilta, että syksyllä olisi kivaa pelailla myös ulkokentällä, mutta kun on jo niin pimeää. Nyt sesonki kestää maaliskuusta marraskuuhun saakka eli hyvällä tuurilla voimme siis käyttää kenttää yhdeksän kuukautta vuodessa. Talvella ei tietysti pakkasella voi pelata, koska nurmi vaurioituu liian kylmissä lämpötiloissa, kertoo Salon Palloilijoiden puheenjohtaja Jukka Toivonen. Hankkeen kokonaisrahoitus oli 23 000 euroa, ja urheiluseura sai siihen tukea paikalliselta Leader-ryhmä Ykkösakselilta. Hankkeen toteuttivat rakennusliike ja paikallinen led-valoja asentava yritys. – Kyseessä oli aikamoinen urakka, sillä kaapeli piti kaivaa koko kentän ympäri ja sen jälkeen taas täyttää kaivetut osuudet. Sitten piti pystyttää kuusi tolppaa ja asentaa niihin valot. Suuri projekti oli siis kyseessä, mutta lamppujen käyttöikä on varmasti yli kymmenen vuotta, kertoo Toivonen. Seura sai Leader-tukea myös itse jalkapallokentän rakentamiseen vuonna 2015. Tuolloin kustannukset olivat noin 200 000 euroa, josta Leader-tukea oli noin 25 prosenttia. Kenttää käyttävät etenkin jalkapallojuniorit, mutta yhteensä seuralla on noin 500 jalkapallon harrastajaa aikuisten joukkueet mukaan lukien. Kenttä on helpottanut seuran toimintaa, ja nykyään harjoitteluvuoroja on helpompi jakaa joukkueiden kesken. – Kentästä on tullut meidän toimintamme keskus. Ostimme sinne juuri uuden vaihtoaitionkin, kertoo Toivonen.
Salon koulut voivat myös käyttää kenttää opetuksessaan, sillä SalPalla on sopimus heidän kanssaan. Lisäksi muut salolaiset harrasteryhmät käyttävät kenttää mahdollisuuksien mukaan. Valojen hankkiminen on hyödyttänyt siis SalPan lisäksi myös muita toimijoita.
– Valojen hankkiminen oli hieno hanke. Siitä oli paljon puhuttu, ja ajateltiin että nyt on pakko tehdä asialle jotain, sillä seuraa täytyy aina pikkuhiljaa viedä eteenpäin resurssien mukaan. Kyllä tällaisissa hankkeissa tarvitaan aina kuitenkin tukijaa, eikä urheiluseura voi lähteä kylmiltään tällaiseen eli Leader-tuesta iso kiitos, sanoo Toivonen.
Salon Palloilijoiden puheenjohtaja Jukka Toivonen korostaa Leader-rahoituksen tärkeyttä seuran hankkeiden mahdollistajana. Ilman ulkopuolista rahoitusta seuran olisi hänen mukaansa mahdotonta kasvaa ja kehittyä.
Monipuolinen urheiluseura Salon Palloilijoilla on juniorijalkapallon lisäksi myös aikuisten toimintaa monessa eri lajissa. Seuran valikoimasta löytyy taitoluistelua, salibandya ja aikuisten jalkapalloa, ja sillä onkin toista tuhatta harrastajaa ja jäsentä. Seuralla on lisäksi kuusi täysipäiväistä työntekijää, jotka valmentavat junioreja. Salon asukasluvun pieneneminen näkyy myös kuitenkin Toivosen mukaan jalkapalloharrastajien määrässä.
– Koska Salossa lasten määrä vähenee ja ikäryhmät pienenevät, eri lajit joutuvat niin sanotusti kilpailemaan keskenään. Olemme yrittäneetkin käydä esimerkiksi päiväkodeilla kertomassa mahdollisuuksista jalkapalloharrastukseen, kertoo Jukka Toivonen. Salon Palloilijat houkuttelevat uusia harrastajia lajin pariin tarjoamalla tukea harrastuksen vuosimaksuun vähävaraisille perheille. – Meillä on myös tukijärjestelmä vähävaraisille perheille, jotta lasten harrastus ei jäisi rahoituksesta kiinni. Tälläkin kaudella tarjottiin melkein yli 40:lle lapselle vuosimaksu. Meillä on erillinen rahasto, jota käytämme näihin tarkoituksiin, sanoo Toivonen. Seura pyrkii hankkimaan sponsoreita erityisesti junioritoiminnalle, ja siten saamaan rahoitusta uusille hankkeilleen. Seuran kentän nimi on esimerkiksi myyty paikalliselle Valmet Automotivelle, mistä juontuu kentän nimi Valmet-areena. Seuralla on lisäksi käynnissä myös Prisman sponsoroima junioriliiga.
Paikallisen akkutehdas Valmet Automotiven mukaan nimetty kenttä sijaitsee Salon Paukkulassa.
Tulevaisuudessa suunnitelmissa pukukopin korjaus ja kentän pidentäminen
Nyt kun kentälle on saatu uudet toimivat led-valot, on seuralla suunnitelmissa siirtää toimintaansa entistä enemmän kentän läheisyyteen. Mietinnässä on myös kentän vieressä sijaitsevan pukukopin kunnostus seuran tarkoituksiin. – Olen jutellut liikuntatoimen päällikön kanssa siitä, että ottaisimme kentällä sijaitsevan pukukopin haltuumme ja kunnostaisimme sen. Silloin voisimme myös käyttää sitä vapaammin. Seurassa pelaavien lasten vanhemmista löytyy kirvesmiestä ja jos jonkinmoista taitajaa, joten uskon, että kopin saisi talkoilla hyvään kuntoon ja katon korjattua. Olemme miettineet, että siirtäisimme jopa toimistomme sinne kentän läheisyyteen. Siitä tulisi niin sanotusti keskus meille, kun kaikki löytyisi samasta osoitteesta, kertoo Toivonen.
Toinen tulevaisuuden hanke on Toivosen mukaan kentän pidentäminen viidellä metrillä, jotta siitä tulisi täysimittainen jalkapallokenttä. Kentän pidennykseen SalPa on suunnitellut hakevansa tukea joko Leaderilta tai Palloliitolta.
– Tosi hienoa, että hankkeisiin saa tällaista tukea. Koko yhteiskunta hyötyy siitä, kun rahaa laitetaan lasten liikkumiseen. Koulut ja kaupungin toiminta eivät enää oikein tunnu riittävän, sillä nykyajan lasten kunto huononee koko ajan, päättää Toivonen.
SalPa on suunnitellut kunnostavansa kentän laidalla sijaitsevan pukukoppirakennuksen talkoovoimin.
