leader varsin hyvä

Pohjois-Turkuun luodaan eloisuutta Leader-hankkeen avulla

kirjoittaja
Saila Äyräntö Maarian kylätalon infopisteellä.

 

Koko Turun pohjoisen kärjen kattavalla Maaria-Paattisten suuralueella toteutetaan parhaillaan Leader-hanketta, jonka avulla kehitetään asukastoimintaa ja luodaan hyvinvointia. Luvassa on vaikka mitä, pysy siis kuulolla!

Leader Varsin Hyvän rahoittamassa Eloisa Pohjois-Turku -hankkeessa kehitetään Pohjois-Turun eri asuinalueille uutta toimintaa, vapaaehtoistyön mallia ja yhtenäistä tiedotusta. Tavoitteena on tukea alueen asukkaiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä muun muassa säännöllisen viikkotoiminnan, asukasiltojen sekä yksittäisten tapahtumien ja tempausten avulla.

Hanketta koordinoi Fingerroosin säätiö yhteistyössä Maarian Kyläyhdistyksen ja Turun kaupungin kanssa. Toimintaa tullaan järjestämään Pohjois-Turun kaikilla asuinalueilla, mutta hankkeen päätoimipaikka on Maarian kylätalo, joka toimii Maarian vanhalla kunnantalolla Arkeologinkadulla. Saman rakennuksen toisessa päässä toimii Turun kaupungin ylläpitämä Maarian nuorisotila.

– Kylätalon toiminta käynnistettiin Turun kaupungin asukasbudjetin turvin vuoden 2021 alussa ja nyt toimintaa kehitetään Leader-hankkeen avulla, kertoo hankkeessa työskentelevä yhteisötyön kehittäjä Saila Äyräntö.

Kylätalolla on yhteisöllinen kirjojen tuonti ja vienti -hylly ja kuukausittain vaihtuva taidenäyttely. Kesäisin siellä pidetään kahvilaa, ja joka tiistai on tarjolla lounasta klo 11–13. Talo toimii alueen yhteisenä kohtaamispaikkana, johon on nyt tavoitteena löytää lisää vapaaehtoisia ja yhteistyökumppaneita, jotta toimintaa saadaan monipuolistettua ja lisättyä.

Ilmakuva Maarian kylätalosta. Vieressä vanha kirjastorakennus ja takana urheilukenttä.
Maarian kylätalon rakennus (kuvassa etualalla oleva punakattoinen rakennus) on aikoinaan ollut Maarian kunnantalo. Vuosien saatossa siellä on toiminut myös ainakin koulu ja kerhokeskus.

Uusi verkkosivu avuksi tiedotukseen

Maaliskuussa 2022 alkaneessa hankkeessa tehdään Pohjois-Turulle oma verkkosivu, joka aukeaa syksyn aikana osoitteeseen www.pohjoisturku.fi.

– Sivulle tulee tapahtumakalenteri ja kaikkien alueella toimivien yhdistysten tiedot. Tällä alueella on paljon aktiivisia yhdistyksiä ja tavoitteenamme on koota toimijoista yhtenäinen verkosto, jotta kaikki tietäisivät paremmin, mitä kukakin tekee. Alueelle ei välttämättä edes tarvita niin paljon uutta toimintaa, jos vain ihmiset tietäisivät, mitä kaikkea täällä on tarjolla jo nyt!

Verkkosivun lisäksi Äyräntö lähettää alueen toimijoille säännöllisesti uutiskirjettä ja lisäksi alueella on paljon aktiivisia Facebook-ryhmiä.

Kaksi naista esittelypöydän takana.
Lattelehmä eli liikkuva kahvipöytä on ollut apuna tiedottamisessa. Sen kanssa työntekijät ovat jalkautuneet kertomaan Pohjois-Turun tapahtumista ja toiminnasta esimerkiksi paikallisten kauppojen edustoille. Kuvassa Saila Äyräntö (vas.) ja Päivi Suominen. Kuva: Maarian kylätalo.

Asukasilloissa naapurit tutuiksi

Hankkeen puitteissa aletaan järjestää myös asukasiltoja, joissa pääsee tutustumaan naapureihin ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Ensimmäisenä vuorossa on Yli-Maarian ja Moision asukasilta 21. syyskuuta Yli-Maarian seurakuntatalolla.

– Kaupunki järjestää vastaavia iltoja asukasfoorumin nimellä suuralueittain. Mutta tämä on niin iso alue, että halusimme järjestää lisäksi myös pienempiä tilaisuuksia kaupunginosittain. Täältä kylätalolta on esimerkiksi Tortinmäkeen vielä 15 minuutin ajomatka, Äyräntö taustoittaa.

Pohjois-Turkuun eli Maaria-Paattisten suuralueeseen kuuluu Haaga, Jäkärlä, Koskennurmi, Lentokenttä, Metsämäki, Moisio, Paattinen, Paimala, Saramäki, Tasto, Urusvuori ja Yli-Maaria. Maaria ja Paattinen ovat aikoinaan olleet itsenäisiä kuntia, ja historian vuoksi alueilla on edelleen vahva paikallisidentiteetti.

Pohjois-Turun yhteinen huolenaihe liittyy palveluiden karkaamiseen.

– Pyrimme yhdessä vaikuttamaan siihen, että loput jäljellä olevat palvelut saadaan säilytettyä. Lisäksi tavoitteena on saada alueelle lisää mielekästä tekemistä ja sitä kautta hyvinvointia.

Tuoleja ja pöytiä puiden katveessa.
Kylätalon suosittu kahvila on toiminut nyt kahtena kesänä nuorten kesätyöntekijöiden ja vapaaehtoisten pyörittämänä. Kuva: Saila Äyräntö.

Kaupunginosaviikot tulossa 20.–29.8.

Maarian kaupunginosaviikkoja vietetään tänä vuonna 20.–29. elokuuta, jolloin luvassa on monenlaisia kerhoja, käsityöpajoja ja tapahtumia.

Esimerkiksi tiistaina 23. elokuuta klo 12–17 järjestetään Hyvää mieltä Jäkärlässä -tapahtuma Jäkärlän toriaukiolla. Tapahtumassa esitellään paikallisten yhdistysten toimintaa ja lisäksi luvassa on koko perheen teatteriesitys Hattujahti, jota esitetään klo 13 ja klo 15.

Perjantaina 26. elokuuta Maarian kylätalolla vietetään iltamat 50–60-lukujen tyyliin. Luvassa on lavaohjelmaa ja pientä visailua sekä levytanssit ja kahvit. Osallistujia pyydetään pukeutumaan teeman mukaisesti.

Eloisa Pohjois-Turku -hanke jatkuu helmikuun 2023 loppuun asti. Hanke toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa.

 

Maarian kaupunginosaviikkojen ohjelma:

La 20.8.

  • Klo 18.00 Maarian kirkon kattomaalausesitteen julkistaminen. Mukana esitetyöryhmän jäseniä.
  • Klo 19.00 Gregoriaanisen kirkkolaulun konsertti, Sibelius-Akatemian ja avoimen yliopiston mestarikurssi konsertoi kattomaalausesitteen julkistuksen jälkeen.
  • Klo 20.30 Vesper, Maarian kirkko, Maunu Tavastinkatu 2, 20380 Turku.

Su 21.8

  • Klo 13-15.30 Luomuspajalla: Nahkakorut-kurssi (35€) Ilmoittautuminen ja lisätiedot www.luomuspaja.fi

Ti 23.8.

  • Klo 9.30–11.30 Perhekerho. Lapsiperheille suunnatussa kerhossa luvassa rentoa yhdessäoloa, jutustelua, leikkiä ja hartaus- tai ohjelmahetki.
  • Klo 10.00–13.00 Myötätuulen kirpparikahvila auki. SPR Maaria-Paattisten osasto, Jäkärlän Puistokatu 18, 20450 Turku.
  • Klo 12–17 Hyvää mieltä Jäkärlässä -tapahtuma toriaukiolla (Jäkärlän Puistokatu 20). Luvassa yhdistysten toiminnan esittelyä ja monipuolista ohjelmaa kaikenikäisille ja koko perheen Hattujahti teatteriesitykset klo 13 ja 15.
  • Klo 13.00–14.30 Vauvakerho, luvassa rentoa yhdessäoloa, loruleikkejä ja ohjattu hartaushetki. Yli-Maarian seurakuntatalo, Mittumaarintie 73, 20400 Turku.

Ke 24.8.

  • Klo 17.30–19.00 Metsäperhekerho. Lapsiperheille suunnatussa kerhossa luvassa rentoa yhdessäoloa, jutustelua ja ohjelmahetki. Yli-Maarian seurakuntatalon läheisyydessä.
  • Klo 18.00 Intialaisen Musiikin Ilta, 15 €. Govinda Mandala -yhtye soittaa ja tulkitsee bhajaneita sanskriitin ja bengalin kielillä, myös kaksi suomenkielistä laulua. Laulut liittyvät bhakti-yogaa ja Veeda-filosofiaa edustavaan traditioon. Ks. ruusuporttiin.fi/tapahtumat, Myllyoja, Paimalantie 374, 20460 Turku, Föli 22A, PT3 Puutorilta.

To 25.8.

  • Klo 9.30–11.30 Perhekerho. Lapsiperheille suunnatussa kerhossa luvassa rentoa yhdessäoloa, jutustelua, leikkiä ja hartaus- tai ohjelmahetki. Yli-Maarian seurakuntatalo, Mittumaarintie 73, 20400 Turku.
  • Klo 16.00–19.00 Myötätuulen kirpparikahvila auki SPR Maaria-Paattisten osasto, Jäkärlän Puistokatu 18.
  • Klo 17–19 Käsityökerho kokoontuu Maarian Kylätalolla, tervetuloa tekemään käsitöitä yhdessä! Lapset tervetulleita mukaan vanhemman seurassa.
  • Klo 17.30–18.45 Luomuspajalla Lasten touhutorstai (15€) Ilmoittautumien ja lisätiedot: www.luomuspaja.fi.

Pe 26.8.

  • Klo 9.30–12.00 Perhekerho. Lapsiperheille suunnatussa kerhossa luvassa rentoa yhdessäoloa, jutustelua, leikkiä ja hartaus- tai ohjelmahetki. Kotimäen seurakuntatalo, Arkeologinkatu 1, 20460 Turku.
  • Klo 18.00–21.00 Iltamat 50–60-lukujen tyyliin – Maarian Kylätalolla (Arkeologinkatu 4). Luvassa musiikkiesityksiä, runonlausuntaa, teemaohjelmaa, myynnissä arpoja ja kahvit. Lopuksi levytanssit ja tanssilattia kutsuu! Pukeudu teemaan Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen.

Pe 26.8. – la 27.8.

  • Klo 11.00–16.00 Wanhat Kupit, maan suurin valikoima Arabian astioita – Maariassa. Tämän entisen Paimalan Wanhan Koulun luokkahuoneissa on Arabian vanhaa esineistöä sekä seinällä autenttisia, tässä talossakuvattuja luokkakuvia. Paimalantie 369. 20450 Turku.

La 27.8.

  • Klo 18.00 Konsertti Myllyojalla, 30€ sis. tarjoilun, artistit alttoviulisti, säveltäjä Oleg Larionov; pianisti Maria Kamchilina-Larionova; viulisti, säveltäjä, pianisti Maxim Larionov 16v; pianisti, säveltäjä Leon Oz 9v sekä pianisti Timofei Larionov 7v. Myllyoja, Paimalantie 374, 20460 Turku, Föli 22A, PT3 Puutorilta. Ks. Ruusuporttiin.fi/tapahtumat.

Su 28.8.

  • Klo 17.00 Johannesmessu yhteistyössä Katulähetyksen kanssa. Saarna Ilkka Räisänen, liturgia Inkeri Puputti, seurakuntalaisen puhe, musiikki Esa-Pekka Kanniainen, Taina Laurén, Leila Männistö. Kirkkokahvit Pappilassa messun jälkeen. Maarian kirkko, Maunu Tavastinkatu 2, 20380 Turku.

Ma 29.8.

  • Klo 17.30–19.30 Luomuspajalla Hartsikorut kesäkukista (37€ ) Ilmoittautuminen ja lisätiedot: www.luomuspaja.fi.

Aurajoentien Kulttuurirallia vietetään taas 27.–28.8.

kirjoittaja
Lautaseinässä kyltti, jossa lukee "Tervetuloa!"

 

Aurajoentien Kulttuuriralli avaa Aurajoentien matkailutien nähtävyyksien ovet elokuun viimeisenä viikonloppuna jo kolmatta vuotta peräkkäin. Mukana on yli 30 kohdetta Liedosta Oripäähän.

Ars Auranmaa ry ja Aurajoentie herää eloon- hanke järjestävät jälleen Aurajoentien Kulttuurirallin, jolloin suuri osa tien varren kulttuurikohteista on auki. Yleisön pyynnöstä tapahtuma järjestetään kaksipäiväisenä lauantaista sunnuntaihin 27.–28. elokuuta. Kohteet ovat auki molempina päivinä klo 11–16 ja sijaitsevat Aurajoentien matkailutien varrella (tie 222, 2255) tai lähistöllä.

Kulttuurirallin aikana matkailutien varrella olevat yritykset, yksityiset henkilöt ja yhdistykset avaavat kotiensa tai maatilojensa ovet konsertteineen, pop up -ravintoloineen ja näyttelyineen.

– Jokainen kävijä löytää varmasti itselleen mieluisia vierailukohteita. Elävää musiikkia on tarjolla useammassa kohteessa. Eikä autottomien tarvitse suinkaan jäädä pelkästään omalle kylälle, sillä tapahtumassa on mahdollisuus kulkea kylien ja kohteiden välillä maksuttomalla linja-autokuljetuksella, sanoo Ars Auranmaan puheenjohtaja Susanna Joki.

Tapahtuman kartat ovat ilmestyneet ja niitä saa tapahtumapäivinä kohteista. Ennakkoon karttaan voi tutustua Aurajoentien Facebook-sivuilla sekä kotisivuilla. Suurin osa kohteista sijaitsee tien varressa, muutamat kohteet ovat kauempana. 

– Elokuun viimeisenä viikonloppuna on tänäkin vuonna hurjasti ohjelmaa, sillä samanaikaisesti toteutuu Aurajoentien Kulttuuriralli, valtakunnallinen Nuku Yö Ulkona -tapahtuma, Aurajokivarsikirppisralli, Aurajoen yömelonta, Linnavuoren yö sekä Lieto-viikko! Lauantaina juhlistetaan Suomen luonnon päivää ja sunnuntaina Varsinais-Suomen Museopäivää, listaa Aurajoentie herää eloon -hankkeen projektikoordinaattori Susanna Ansio.

Tapahtumassa on mukana viime vuodelta tuttuja kohteita, mutta myös uusia helmiä tutustuttavaksi. Esimerkiksi Liedossa pääsee tutustumaan lauantaina kahvimuseoon ja molempina päivinä Liedon kirkkoon. Aurassa Äären tila esittelee sunnuntaina vanhoja käsitöitä ja Auraamossa käynnistetään Runorysä. Pöytyältä on ensi kertaa rallissa mukana legomuseo Vanha Palikka ja Terveydenhuoltomuseo. Määhärissä Pöytyällä tapahtuu koko viikonlopun kansallispukujen tuuletuksesta Turun Sotilaskotiyhdistyksen puffettiin. Oripäässä muun muassa kotiseutumuseo Kivimakasiini on avoinna molempina päivinä.

Tapahtuma tarjoaa paitsi laajan ja tasokkaan kattauksen vierailukohteita, myös mahdollisuuden nähdä oma kotiseutu uusin silmin. Matkailutien tapahtuma mahdollistaa samanaikaisesti kulttuurillisen kokemuksen sekä mahdollisuuden liikkua kansallismaisemassa jokivartta ihaillen. Aurajoentie on listattu koko pituudeltaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja Aurajokilaakso on yksi Suomen kansallismaisemista. Matkailutie sai kevään 2022 aikana myös viralliset matkailutiekyltit sekä infotaulut. 

 

Aurajoentien matkailutien kehittämisen taustalla on Aurajoentie herää eloon -hanke 1.1.2021–31.12.2022. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta Leader-toimintaryhmien Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit ry:n ja Varsin Hyvä ry:n kautta. Hanketta hallinnoi Auran kunta. Aura, Lieto, Pöytyä ja Oripään kunnat osallistuvat kehittämiseen omarahoituksen myötä.

Ponit Paimiossa -tapahtumaa vietetään 27.8.

kirjoittaja
Tapahtuma-alueen kartta.

 

Lauantaina 27. elokuuta klo 11–15 pääsee tutustumaan poneihin Paimiossa, Ammattiopisto Livian toimipisteellä (Taatilantie 110). Kaikille avoin ja maksuton tapahtumapäivä on täynnä poniaiheista ohjelmaa. Tapahtumaan on myös maksuton yhteiskuljetus Paimion keskustasta!

Ponit Paimiossa -tapahtumassa on luvassa muun muassa poniagilityä, ponien naamiaiskilpailut ja näytöksiä. Ammattiopisto Livian omiin poneihin saa tutustua rauhassa ohjatusti ja lisäksi lapset pääsevät ponin selkään. Lavakärryajelu sopii isommillekin kävijöille ja Paimion kuntapäättäjät on haastettu esittelemään poninkäsittelytaitojaan.

Tapahtumassa on myös Keppiheppapuisto, jossa järjestetään keppihevosten match show ja estekilpailut. Alueelta löytyy myös vapaasti kirmailtavia esteratoja, joita varten tapahtumassa on keppihevosia lainattavaksi, mutta kilpailuihin tullaan omilla keppihevosilla.

Paikalla ovat myös rotunsa pr-työtä tekevät Rottweileryhdistyksen rapsuttelurotikat.

Tapahtuma on osa Leader Varsin Hyvän rahoittamaa Tunne Poni -hanketta, jossa järjestetään lapsille tilaisuuksia tutustua hevosiin ja niiden kanssa harrastamiseen. Hankkeen toteuttaa Suomen Ratsastajainliiton Lounais-Suomen aluejaosto. 

– Järjestelyt ovat aluejaostolle iso ponnistus, ja talkoolaisia on saatu mukaan lähikuntien lisäksi Satakunnasta asti, kertoo Tunne poni -hankkeen koordinaattori Riikka Mustonen. 

Kaikki päivän ohjelma on maksutonta ja tapahtumaan on mahdollista tulla myös maksuttomalla yhteiskuljetuksella, jonka tarjoaa Paimion seuranta. Yhteiskuljetus lähtee Wanhalta seurakuntatalolta (Pyölintie 3, Paimio) klo 10.30 ja palaa samaan paikkaan klo 12.30. Paikkoja on vielä vapaana.

  • Ilmoittautuminen: Rita Smolander, rita.smolander@evl.fi, 0440 660 921

Areenan aikataulu

  • Klo 11.30   Agilityä   
  • Klo 12.20  Makarlan tallin esitys: ponin hoitaminen ja varustaminen
  • Klo 12.40  Agilityhaastekilpailu 
  • Klo 13.30  With Hevoset Oy:n esitys: monikäyttöinen poni
  • Klo 13.50  Ponien naamiaiskilpailut 

Keppiheppa-alueen aikataulu

Match Show                           

Luokka 1: avoin 3–7-vuotiaille

  • Ilmoittautuminen klo 11.15 –11.45, match show klo 11.45 – 12.45

Luokka 2: avoin 8-vuotiaille ja vanhemmille

  • Ilmoittautuminen klo 13.15–13.45, match show klo 13.45 – 14.45

Keppiheppojen estekisat

Luokka 1: 60cm, avoin kaikille

  • Ilmoittautuminen klo 11.15–11.45, kilpailu klo 11.45 – 13.00

Luokka 2: 40cm, avoin 9-vuotiaille ja nuoremmille

  • Ilmoittautuminen klo 13.00–13.30, kilpailu klo 13.30 – 14.45

 

Lue lisää Facebookista!

Tyttö taltuttaa leppäkertuksi puettua ponia.
Kuva: Jenna Tammi.

Tunne Poni -hanke tutustuttaa lapsia hevosharrastukseen

kirjoittaja
Noin 7–8-vuotias poika istuu naisen taluttaman poninponin selässä.

 

Leader Varsin Hyvän tukemassa Tunne poni -hankkeessa esitellään hevosharrastusta lapsille ja nuorille. Hevosharrastus on koululaiskyselyissä vuosittain toivotuimpien harrastusten joukossa, ja innostus on näkynyt myös hankkeen järjestämissä tapahtumissa. 

Suomen Ratsastajainliiton toteuttama Tunne Poni -hanke on tarjonnut jo 500 koululaiselle mahdollisuuden tutustua poneihin ja ponitalleihin. Tallivierailuja on järjestetty keväällä 2022 muun muassa Kaarinassa ja Maskussa. 

Maanantaina 30. toukokuuta piikkiöläisen Niemenkulman koulun oppilaat pääsivät tutustumaan Makarlan talliin. Tallin yrittäjä Linda Langh otti vastaan ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden ryhmän, jossa olikin innokasta väkeä.

– Voidaanko lapioida lantaa? Saadaanko ratsastaa? Voinko ottaa yhden hepan kotiin? kuuluivat koululaisten kysymykset, kun Langh kysyi, millaisia toiveita lapsilla on vierailun suhteen. 

Keskellä valkoinen miniatyyrihevonen ja sen ympärillä iso joukko lapsia.
Niemenkulman koulun oppilaat pääsivät tutustumaan Makarlan tallille.

Tallin ja hevosten esittelyn jälkeen osa lapsista jäi ratsastusjonoon ja osa sai talikon käteensä. Lapset siivosivat tarhaa ja harjasivat hevosia innolla. Lisäksi he saivat kuulla tarinoita tallin arjesta ja hevosten ominaisuuksista. 

– On hyvä, että lapset näkevät, mitä kaikkea hevosten kanssa tehdään. Pidämme täällä ponikerhoa, jossa käy viikon aikana noin 70 lasta. Siellä opitaan hevosmiestaitoja, huolellisuutta ja vastuun kantamista. Lisäksi lapsille tekee hyvää päästä heppojen kanssa ulkoilmaan ja altistumaan vähän heinän pölylle, Langh toteaa.

Keskellä kottikärryt ja ympärillä lapsia talikot käsissään.
Lapset siivosivat tarhaa innolla.
Poni kottikärryjen luona.
Violet-ponit tuli ihmettelemään touhua lähietäisyydeltä.

Parinkymmenen vuoden talliyrittäjän kokemuksella Langh ajattelee, että ensin kannattaa tutustua siihen, miten hevosia ruokitaan ja hoidetaan. Kun ymmärtää hevosen tarpeita ja liikekieltä, on helpompi aloittaa ratsastustunnit. Makarlan tallin ponikerhoissakin on aina jokin toiminnallinen osuus, mutta ratsastuksen lisäksi se voi olla vaikka kärryttelyä tai ponin juoksuttamista. Heppakerhon ja ratsatustuntien lisäksi tallilla järjestetään muun muassa ponisynttäreitä. 

Hänen mukaansa hevosharrastus on hyvä myös sen vuoksi, että se on niin monipuolinen. Yksi rakastaa kouluratsastusta, toinen voi nauttia pitkistä maastolenkeistä. Jos harrastaa hevosten rinnalla voimistelua, voisi innostua vaikka vikellyksestä ja joku voi tähdätä raviradoille.

Lapset tervehtivät hevosta aidan takaa.
Osa lapsista pääsi tutustumaan hevosiin ensimmäistä kertaa, osa oli jo vanhoja konkareita.
Nainen osoittaa kohti hevostarhaa.
Linda Langh esittelee tallin hevosia lapsille.
Hevosia ja poneja ulkotarhassa.
Makarlan tallilla asustaa miniatyyrihevoset Donna ja Violet, puoliveriset ratsut Oky ja Tyyne sekä Gotlanninrussi Danny ja Jyllanninhevonen Danita.
Tyttö hevosen selässä.
Monelle päivän kohokohta oli ratsastaminen.
Kaksi ratsukkoa.
Kaikki halukkaat ehtivät ponin selkään.
Poni, jolla on vaalea vartalo ja tumma pää.
Pieni Donna-poni valloitti lasten sydämet!
Ihmisjoukko menossa sisälle talliin.
Vierailun aikana kurkistettiin myös sisälle talliin ja tutustuttiin tallin sääntöihin.
Jyllanninhevonen Danita juoma-automaatilla.
Jyllanninhevonen Danita juoma-automaatilla.

Vuoden päätapahtuma Paimiossa 27.8.

Tunne Poni -hankkeen päätapahtuma järjestetään lauantaina 27. elokuuta Paimiossa Livian toimipisteellä (Taatilantie 110). Ponit Paimiossa -perhetapahtumaan tavoitellaan kunnianhimoisesti jopa 1 500 kävijää. 

– Ratsastuskentällä tullaan näkemään muun muassa ponien juonnettu naamiaiskilpailu, jota tuomaroi Paimion nuorisovaltuusto. Lisäksi Paimion kuntapäättäjiä tullaan haastamaan poniagilityyn, jossa on tarkoitus taluttaa poni agilityradan läpi, kertoo hanketta koordinoiva Riikka Mustonen. 

Keppihevosille on luvassa oma match show ja lisäksi tapahtumassa pääsee kokeilemaan keppareille tehtävää esterataa. Ohjelmassa on myös askartelua, talutusratsastusta ja kärryajelua. 

– Tapahtumaan tulee sellainen lavakärry, johon mahtuu kerrallaan kymmenen lasta kyytiin!

Päivään voi ottaa mukaan myös oman pehmolelun, sillä paikalla on pehmolelujen eläinlääkäri. Kaikki päivän ohjelma on maksutonta. 

– Toivomme, että kaikilla hepoista kiinnostuneilla lapsilla olisi mahdollisuus tulla paikalle, vaikka vanhemmilla ei olisi omaa autoa. Siksi olemme kannustaneet yhdistyksiä järjestämään tapahtumaan yhteisiä retkiä ja esimerkiksi Paimion seurakunta on luvannut järjestää yhden kuljetuksen Paimion keskustasta tapahtumapaikalle. 

Riikka Mustonen satuloi ponia.
Tunne Poni -hankkeen vetäjä Riikka Mustonen on toiminut hevosten parissa koko elämänsä.

Hepat tutuiksi hankkeiden avulla

Tunne Poni -hanke toteutetaan Varsin Hyvän lisäksi myös Leader Kantrin ja Leader Linnaseudun alueilla, ja se jatkuu vuoden 2023 loppuun. Hankkeen kokonaiskustannus on 70 000 euroa, josta Leader-rahoituksen osuus on 80 %. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton Lounais-Suomen, Etelä-Suomen ja Hämeen aluejaostot. 

Hankkeissa kehitetään ruohonjuuritason yhteistyötä ratsastusseurojen ja paikallisten yhdistysten kanssa, jotta hevosharrastus saisi näkyvyyttä. Hevosen kanssa harrastaminen vahvistaa esimerkiksi ihmisen tunnetaitoja ja luontoyhteyttä. 

Hevosharrastusta edistettiin myös Varsin Hyvän tukemassa Ponipowerii! -hankkeessa, jonka toteutti Varsinais-Suomen Hevosjalostusliitto vuosina 2017–2019.

– Ponipowerii! -hankkeessa kehitettiin ravinuorisotoimintaa ja sen tapahtumat sijoittuivat suurelta osin Metsämäen raviradalle. Hankkeita yhdistää halu tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuksia tutustua hevosiin, kertoo edellistäkin ponihanketta koordinoinut Riikka Mustonen. 

Koululaisten heppapäiviä järjestettiin Turussa jo edellisessä hankkeessa. 

– Tapahtumat tavoittivat noin 1 200 lasta, mutta lähes kaikki osallistujat tulivat lähikouluista. Kouluilla ei ole varaa järjestää kuljetuksia ja siksi tässä uudessa hankkeessa halusimme järjestää vierailuja nimenomaan maaseudun talleille, joihin on helppo lähteä retkelle saman alueen kouluista, Mustonen kertoo.

Suomalaisten hevosalan järjestöjen mukaan Suomessa on noin 75 000 hevosta, joiden vaikutus ulottuu 600 000 suomalaiseen. Hevosala työllistää 15 000 henkilöä ympäri Suomen, erityisesti sellaisilla alueilla, joilla työllistyminen voi muutoin olla vaikeaa. Hevosilla voi olla ihmisiin myös kuntouttava vaikutus niin fyysisesti kuin henkisesti. Vuonna 2020 Kela korvasi ratsastusterapiaa yhteensä 2,14 miljoonalla eurolla. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Lue lisää:

Ponipowerii-hanke poiki Turun seudulle säännöllistä raviponitoimintaa

Maskun historia tuli tutuksi Leader-hankkeen avulla

kirjoittaja
Marjukka Kulmala esittelee Hemmingin koulun seinällä olevaa muraalia.

 

Nykyään lähes kaikki Maskussa tietävät, kuka on Hemminki Maskulainen, mutta vielä muutama vuosi sitten hänen tarinansa oli vieras monille. Suomen kielen kehittäjänä, virsirunoilijana ja valtionmiehenä tunnetun kirkkoherran historia tuotiin nykypäivään osana kolmevuotista Leader-hanketta, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Maskun Hemminki 400 vuotta -hanke sai alkunsa vuonna 2019, kun Hemminki Maskulaisen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta. 

– Hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä ja siksi päädyimme juhlistamaan kuolinvuotta, kertoo hanketta koordinoinut Marjukka Kulmala (artikkelikuvassa).

Hemminki Maskulainen syntyi Turussa kauppiaan pojaksi 1500-luvun puolivälissä. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa ja valmistuttuaan hänestä tuli Maskun kirkkoherra vuonna 1586. Hän kirjoitti elämänsä aikana kymmeniä virsiä, joista tunnetuin on Enkeli taivaan. 

– Hemminki oli todennäköisesti Mikael Agricolan pojan koulukaveri. Kouluissa opetetaan yleensä, että Mikael Agricola loi suomen kirjakielen, mutta sitä kerrotaan harvoin, kuinka paljon Hemminki ja monet muut kehittivät kieltä eteenpäin. Heidän vaikutuksestaan suomen kielestä tuli kaunista ja soljuvaa – sellaista, josta voi kirjoittaa vaikka runoja!

Marjukka Kulmala ideoi muutama vuosi ennen hanketta Maskuun valokuvakampanjan, jossa Hemminki Maskulaista esittävää matkamuistonukkea kuvattiin Maskun nykypäivän maisemissa. Kampanjan aikana nukke poseerasi muun muassa paikallisten julkkisten Kike Elomaan ja Toivo Sukarin kanssa. 

– Kampanjan myötä Maskun kulttuurisihteeri Maarit Lindström tiesi, että olen tämmöinen Hemminki-aktivisti ja otti minuun yhteyttä. Perustimme Masku-Seuran, Maskun kunnan hyvinvointipalveluiden ja Maskun seurakunnan kanssa työryhmän, joka alkoi ideoida, mitä kaikkea voisimme juhlavuoden kunniaksi tehdä. Lopulta ideoita ja kuluja alkoi olla niin paljon, että päätimme hakea toteutukseen tukea Leader Varsin Hyvältä.

Tapahtumissa kävi 600 ihmistä

Pastori lukee raamattua oikealla ja lehmä katselee häntä vasemmalla.
Hankkeen logon suunnitteli graafikko Kristiina Elo. Logoa käytettiin markkinoinnissa ja ensimmäistä kertaa se näkyi hankkeen avajaistilaisuuden mainoskuvassa, jossa Hemminki Maskulainen (kirkkoherra Jouko Henttinen) siunaa tulevan kasvukauden ja kaikki elolliset. Kuva: Antti Salomaa.

Hankepäätös tuli huhtikuussa 2019 ja ensimmäinen tapahtuma pidettiin jo toukokuussa. 

– Hanke aloitettiin näyttävästi kylvön siunauksella, jossa Maskun kirkkoherra Jouko Henttinen esitti Hemminki Maskulaista. Saimme yhteistyökumppaneiksi Maamiesseuran sekä Maa- ja kotitalousnaiset. Paikalle tuli paljon porukkaa ja Ylekin uutisoi tapahtumasta, muistelee Kulmala.

Juhlavuoden aikana kuultiin myös kolme esitelmää Hemminki Maskulaiseen liittyvistä aiheista. Entinen arkkipiispa Jukka Paarma esitelmöi Hemmingin ajan kirkollisesta elämästä. Arkkitehti Aaro Söderlund puhui kristillisyyden alkuajoista Suomessa. Teologian tohtori Suvi-Päivi Koski taas kertoi Rostockista löytyneestä Hemmingin virsikirjan kopiosta.

Maskun museoon tehtiin juhlavuodeksi näyttely, joka kertoi kuolemasta 1600-luvulla. Hemminki Maskulaista esittävä mallinukke laitettiin kuolinvuoteelle, jonka ympärille kerättiin tuoksuvia kasveja. 

– 1600-luvulla vainaja pidettiin kotona hautajaisiin asti. Ruumiin mätäneminen alkoi nopeasti ja siksi huone piti täyttää tuoksuvilla kasveilla, Kulmala taustoittaa. 

Teemanäyttelyn myötä Maskun museossa tehtiin kävijäennätys ja yhteensä hankkeen tapahtumat tavoittivat noin 600 ihmistä. Tapahtumia suunniteltiin niin, että tarjolla oli ohjelmaa niin pikkulapsille kuin vanhuksillekin. Esikoululaisille tilattiin Hemminki Maskulaisesta kertova nukketeatteriesitys taiteilija Lotta Virtaselta. Ikäihmisille taas järjestettiin sanataidetyöpaja osana Varsinais-Suomen runoviikkoa. 

Ikäihmiset kirjoittavat pöydän ääressä.
Yhdessä tekeminen eri toimijoiden ja eri ikäpolvien välillä oli voimauttavaa ja lisäsi kiintymystä ja kunnioitusta omaa asuinpaikkaa ja paikallisyhteisöä kohtaan. Varsinais-Suomen runoviikolla järjestettiin Hemminki-aiheinen sanataidepaja Maskun ikäihmisille. Kuva: Vesa Penttilä.

Hemmingin koulu keskipisteenä

Hemminki Maskulaisen nimeä kantava Hemmingin koulu ja sen oppilaat olivat hankkeen keskiössä. Oppilaille järjestettiin esimerkiksi Hemminki-teemainen koulupäivä, jonka aikana kaikissa oppiaineissa käsiteltiin jollain tavoin Hemminki Maskulaista. Esimerkiksi kuvaamataidossa tehtailtiin Hemmingin muotokuvia ja kotitalouden tunnilla tehtiin 1600-luvun ruokia. 

Teemapäivässä julkistettiin myös hankkeessa tehty julkaisu Maskun Hemmingin jalanjäljissä. 

– Se on kouluikäisille suunnattu A5-kokoinen vihkonen, jota on lahjoitettu kaikkiin Maskun alakouluihin. Toiveissa on, että koulut käyttäisivät sitä jatkossakin opetuksen tukena, jotta Maskun lapset oppisivat kotiseutunsa historiasta. 

Julkaisun ovat kirjoittaneet professori emerita Kaisa Häkkinen ja historian tutkija Veli-Pekka Toropainen. Häkkinen on kirjoittanut kielen kehityksestä ja Toropainen taas historiaan liittyvistä tapahtumista ja arkielämästä 1600-luvulla. Julkaisun on kuvittanut turkulainen graafikko Kristiina Elo. 

Hemminki Maskulaisesta tehtyä esitemateriaalia pöydällä.
Hankkeessa julkaistua Maskun Hemmingin jalanjäljillä -teosta ylistettiin heti sen ilmestyttyä kulttuuritekona, koska siinä tiivistetään helposti luettavaan muotoon valtava määrä tietoa. Julkaisun kuvituksia hyödynnettiin myös postikortteihin ja kirjanmerkkeihin. Kuva: Marjukka Kulmala.

Vuonna 2021 Hemmingin koulun seinään tehtiin vielä yhteisötaiteen keinoin muraali. 

– Projektia ohjasi turkulaistaiteilija Jukka Hakanen, jonka muraaleja on nähtävissä erityisesti Turussa. Hän piti nuorille työpajan, jossa nuoret tutustuivat ensin Hemmingin historiaan ja ideoivat sitten erilaisia elementtejä, joista Hakanen koosti yhtenäisen teoksen, Kulmala kertoo. 

Teoksessa näkyy muun muassa Hemminki Maskulaisen puumerkki ja nimikirjaimet, Maskun merellisiä maisemia ja rosariumin ruusuja sekä Varsinais-Suomen maakuntaeläin kettu.

Muraali, jossa mustaa, vakoista sekä sinisen ja vihreän eri sävyjä.
Maskulaisnuorten ideoima ja taiteilija Jukka Hakasen toteuttama muraali Hemmingin koulun seinässä on täynnä yksityiskohtia.

Historia osaksi nykypäivää

Kulmala uskoo, että Leader-hanke on kasvattanut maskulaisten paikallisidentiteettiä ja arvostusta omaa kotiseutuaan kohtaan. Lisäksi ulkopaikkakuntalaiset ovat saaneet tietää Maskun historiasta ja Hemminkin Maskulaisen teoista lukuisten hankkeesta kirjoitettujen artikkelien kautta. 

– Monille Maskun pitkä historia on tullut ihan yllätyksenä. Täältä tunnetaan kyllä Maskun kalustetalo ja Rivieran uimapaikka, mutta historiassa täällä on tehty paljon merkittäviä asioita!

Paljon talkootyötä sisältänyt hanke toi ihmisiä yhteen ja elävöitti maaseutua. Eri puolilla Maskua järjestetyt tapahtumat houkuttelivat monia ihmisiä tutustumaan ensi kertaa esimerkiksi Maskun museoon ja Maskutaloon. 

Kulmala toivoo, että hankkeessa aikaan saadulle materiaalille on kysyntää vielä tulevinakin vuosina. 

– Masku viettää nyt 790-vuotisjuhliaan ja olemme ehdottaneet, että hankkeessa tehty nukketeatteriesitys esitettäisi taas uusille esikoululaisille! Ja tekemämme julkaisun oheen olemme ajatelleet suunnitella vielä valmiita tehtäviä, jotta opettajat saisivat aiheesta oppitunnin aikaan nopeallakin valmistautumisella. 

Kulmala itse ehti hankkeen aikana innostua aiheesta niin paljon, että suunnittelee Masku-oppaaksi kouluttautumista. Hänen tekemänsä valtaisa talkootyömäärä noteerattiin kunnassa ja hänelle myönnettiin sen kunniaksi Paremman Maskun tekijä -palkinto. 

Hankkeen myötä löytyi myös Hemminki Maskulaisen jälkeläisiä. 

– Yksi heistä kävi museolla ja ostamassa tekemämme julkaisun, mutta heitä voi olla keskuudessamme enemmänkin, sillä esimerkiksi Hemminki Maskulaisen Elina-tytär jäi tänne Kairisten tilalle emännäksi!

 

Hankkeen kokonaiskustannus: 31 700 €

Leader-tuen osuus: 80 %

Kotona maaseudulla! Ihanaa vai kamalaa?

kirjoittaja
Taustalla Liedon kunnantalo ja päällä Johanna Niilivuon ja Roope Lipastin kuvat.

 

Vielä muutama vuosi sitten maaseutu tyhjeni kovaa vauhtia kaupunkeihin, mutta nyt puhutaan päin vastoin maallemuuttobuumista. Varsin Hyvän Kotona maaseudulla! -tilaisuudessa päästään kuulemaan tarinoita maalla asumisen ihanuudesta ja kamaluudesta sekä perehtymään oman kylän brändäämiseen.

Leader Varsin Hyvä järjestää Liedon kunnantalon ravintolassa Kotona maaseudulla! -nimisen tilaisuuden torstaina 5. toukokuuta. Kahvitus alkaa klo 17.30 ja ohjelma klo 18. Osallistua voi myös etäyhteydellä.

Tilaisuudessa puhuvat kirjailija Roope Lipasti ja Suomen Kylien maallemuuton asiantuntija Johanna Niilivuo. 

Tarinoita Liedon Saukonojalta

Roope Lipasti kertoo maalla asumisen ihanuudesta ja kamaluudesta otsikolla Maalaiselämää ihan uutta! Liedon Saukonojalla asuva kirjailija on hauskuuttanut ihmisiä maalaiselämän anekdooteilla lukuisissa kolumneissaan ja kirjoissaan, mutta vielä riittää tarinoita kerrottavaksi!

– Maaseudulla arki on niin erilaista kuin kaupungissa, että siitä on hyvä ammentaa. Kun kirjoittaa kaupungissa asuville, niin aika moni asia maaseudulla tuntuu eksoottiselta, hän kommentoi. 

Hän itse on syntynyt Turussa, muuttanut kouluikäisenä Lietoon ja sieltä nuorena takaisin Turkuun opiskelemaan. Kun hänen omat lapsensa alkoivat tulla kouluikään, tuli paluumuutto maaseudulle ajankohtaiseksi. 

– Silloin kuvittelin, että maaseudulla voi tehdä ihan mitä tahansa, kun ihmisiä ei ole ympärillä, mutta se ennakkokäsitys karisi aika nopeasti. 

Sen lisäksi, että Lipasti on kertonut teksteissään perheensä elävästä elämästä, Lieto on inspiroinut häntä myös lasten kirjoja kirjoittaessa. Esimerkiksi Lipastin kirjoittama viikinkitrilogia sijoittuu Liedon Vanhalinnan linnavuorelle. 

Brändäämällä maineeseen

Johanna Niilivuo puhuu tilaisuudessa otsikolla Ylpeydellä kylästä – brändää ja erotu rohkeasti. 

– Kun omaa kyläänsä lähtee brändäämään, sitä kannattaa katsella ulkopuolisen silmin. Mikä voisi olla sellainen juttu, joka on teille ihan arkipäivää, mutta ulkopuoliselle elämys, hän kysyy. 

Niilivuo itse asuu Jyväskylään kuuluvalla Sarvenperän kylällä, joka on tunnettu saunomisesta ja vuosittain järjestettävästä saunamaratonista. Puolangan kylässä keksittiin tehdä brändi pessimismistä ja Sallassa erämaasta. Salla – in the middle of nowhere -slogan alkaa olla tuttu jo kaikille suomalaisille, varsinkin sosiaalisen median kuluttajille. 

Oman kylän vetovoimatekijä voi tosiaan olla aivan arkipäiväinenkin asia – jos sen brändää hyvin ja keksii toimivan sloganin.

– Jollekin voi olla iso elämys päästä vaikka paimentamaan lampaita tai mukaan puusavottaan. Kaunista luontoa sen sijaan on vähän kaikkialla, joten sillä ei välttämättä kannata yrittää erottautua, Niilivuo vinkkaa. 

Kun kylää brändätään, kannattaa Niilivuon mukaan pitää huolta siitä, että viestintä on tunnistettavaa ja tasalaatuista kaikissa käytössä olevissa kanavissa. Ja myös itse viestiä kannattaa kirkastaa. 

– Kylillä on usein aika pienet resurssit markkinoida itseään, joten kannattaa lähteä liikkeelle kohderyhmäajattelusta. Mikään kylä ei voi miellyttää kaikkia, joten kannattaa miettiä, mikä on se kohderyhmä, jota kylän tarjonta voisi kiinnostaa. Ja kun se on selvillä, voi markkinoinnin kohdentaa juuri sille ryhmälle, Niilivuo neuvoo ekonomin taustastaan käsin. 

Maaseutumania 2027

Kotona maaseudulla! -tilaisuus on osa Varsin Hyvän Maaseutumania 2027 -kiertuetta. Kiertueen teematilaisuuksissa kuullaan asiantuntijoiden ajankohtaisia puheenvuoroja, tutustutaan maaseudun kehittämistoiminnan tuloksiin ja keskustellaan Leader-toiminnan tavoitteista tulevalla ohjelmakaudella 2023–2027.

Ilmoittautuminen

Ilmoittaudu mukaan Kotona maaseudulla! -tilaisuuteen viimeistään 2. toukokuuta.

Mainitse ilmoittautumisen yhteydessä, oletko tulossa paikalle vai osallistutko etäyhteydellä.

 

Teksti: Janica Vilen

Roope Lipastin kuva: Vesa-Matti Väärä, WSOY

Johanna Niilivuon kuva: Anssi Ketonen, Suomen Kylät

 

Retkelle lähiluontoon -webinaari 15.3.

kirjoittaja
Nainen kävelyllä metsässä reppu selässään.

 

Leader Varsin Hyvä kutsuu kuuntelemaan mielenkiintoisia asiantuntijapuheenvuoroja retkeilyyn liittyvistä ajankohtaisista aiheista!

Leader Varsin Hyvä järjestää tiistaina 15. maaliskuuta klo 17.30–19 Retkelle lähiluontoon -webinaarin. Aiheeseen syvennytään terveydellisistä ja kestävän retkeilyn näkökulmista. Mukana illassa ovat Varsinais-Suomen sydänpiiristä hanketyöntekijä Merike Kujanen sekä retkeilyn monitoimimies ja Retkipaikan kirjoittaja Caj Koskinen. Tilaisuus on osa Leader Varsin Hyvän Maaseutumania-kiertuetta. Webinaari on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. Teams-linkki lähetetään ilmoittautuneille ennen tilaisuuden alkua.

ILLAN OHJELMA:

  • 17.30 Tervetulotoivotus / Ina Fagerlund
  • 17.35 Leader esittely / Pia Poikonen
  • 17.45 Hyvinvointia luonnosta rastit / Merike Kujanen
  • 18.15 Retkeily lähiluonnossa ja kestävä retkeily / Caj Koskinen
  • 18.45 Keskustelua, kysymyksiä, kommentteja

Lisätiedot ja ilmoittautuminen:

Ina Fagerlund

ina.fagerlund@varsinhyva.fi

Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

kirjoittaja
Halistenkosken pato ilta-auringossa.

 

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hankkeessa parannetaan alueen vesistöjen tilaa muun muassa kosteikkoja rakentamalla ja ihmisten ympäristötietoisuutta lisäämällä. Malli reilut kaksi vuotta kestävään hankkeeseen saatiin Vantaanjoen alueella jo vuosia onnistuneesti toimineesta Jokitalkkari-hankkeesta.

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä käynnistettiin viime marraskuussa virtavesien kunnostukseen keskittyvä Jokitalkkari-hanke. Hankkeen tavoitteen on parantaa virtavesien käyttöarvoa sekä lisätä ihmisten ympäristötietoisuutta omasta lähivesistöstä. Taustalla ovat Euroopan Unionin asettamat tavoitteet vesien hyvästä ekologisesta tilasta, kansallinen kalatiestrategia ja verkostojen synnyttäminen osana vastuullista kansalaistoimintaa. Yhdistyksen toimialue käsittää koko lounaisen rannikkoalueen vesistöt ja niiden vaikutuspiiriin kuuluvat merialueet. 

– Yhdistys on perustettu alunperin 1960-luvulla, mutta olemme aktivoituneet vasta muutaman viime vuoden aikana.  Hanketoiminnan näkökulmasta suuremmat kokonaisuudet, kuten nyt tämä Jokitalkkari-hanke, ovat yhdistyksen toiminnan kannalta parempi vaihtoehto kuin joukko pieniä hanketöitä, kertoo projektityöntekijä Pasi Salmi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksestä.

Jokitalkkarimalli on otettu ensimmäisenä käyttöön Vantaan vesiensuojeluyhdistyksessä 2010-luvun alussa. Vantaan kokeilusta saatiin idea soveltaa mallia myös Lounais-Suomen alueelle.

– Vantaalla toimii nykyään ihan vakituinen jokitalkkari. Kun tätä mallia on kokeiltu ja menetelmät saatu meidän alueelle sopivaksi, olisi tarkoitus tehdä toiminnasta vakituista myös Lounais-Suomessa, kertoo Salmi.

Lounais-Suomen malli kuitenkin eroaa jonkin verran Vantaan mallista. Vantaalla hanke keskittyy puhtaasti virtavesikunnostukseen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseen. Vantaalla tehdään lisäksi myös elinympäristöjä taimenille ja kutualueita poikasille ennallistamalla koskia.  Lounais-Suomessa jokitalkkarin töihin kuuluu myös muita vesiensuojeluun liittyviä töitä sekä erilaisten yhdistysten hankeneuvontaa.

– Lounais-Suomessa tilanne on taimenen kannalta huonompi, sillä yhden toimijan keskitettyä toimintaa ei juuri ole ollut. Aurajoki on kuitenkin samankaltainen kuin Vantaanjoki eli vaellusesteitä ja perattuja koskia löytyy valitettavasti täältäkin, kertoo alueen jokitalkkari Mikko Koho, joka toimii myös Leader-ryhmä I samma båt – Samassa veneessä ry:n alueella rannikkotalkkarina.

Jokitalkkari-hanke on Leader Varsin Hyvän rahoittama, ja siihen kuuluu Varsin Hyvän toimialueen kunnat. Hanke päättyy virallisesti vuoden 2022 lokakuussa.

Ilmakuva pellosta ja joesta.
Turun maisemaa halkova noin 70 kilometriä pitkä Aurajoki on yksi Suomen suurimmista Saaristomereen laskevista joista.

Lounais-Suomen jokitalkkari keskittyy kosteikkojen rakentamiseen

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hanke keskittyy virtavesien kunnostamisen lisäksi myös kosteikkojen rakentamiseen ja ennallistamiseen. Suomesta on aikojen saatossa kuivattu viljelysten ja istutetun metsän tieltä erilaisia kosteikkoja jopa kymmenien tuhansien neliökilometrien alueelta, ja varsinaissuomalaisessa peltomaisemassa näkyvät painanteet ovatkin Kohon mukaan aikanaan olleet kosteikoita tai vesialueita, jotka on myöhemmin kuivattu peltojen tieltä. Suomesta ojittamatonta maastoa löytyy siis enää lähinnä kansallispuistoista ja luonnonpuistoista.

– Teemme tärkeää työtä, sillä vesiensuojeluhistoria on Suomessa surullinen. Aikanaan vesiasioita katsottiin lähinnä maatalouden näkökulmasta se sijaan, että olisi otettu ympäristöasiat huomioon. Aurajoen valuma-alueeltakin on kuivattu yli sata järveä 1500-luvulta lähtien, kertoo Koho.

Jokien patoaminen ja oikaiseminen tekee elinolosuhteet hankalaksi kaloille ja muille vesieliöille. Kohon mukaan ojitukset tulisi tukkia kaikkialla, missä vain on mahdollista. Kosteikkojen rakentamisen myötä vesien hydrologia paranee eli esimerkiksi jokien uomat eivät kuivu enää niin helposti, mikä takaa vesieliöstölle paremmat elinolosuhteet. Lisäksi jokien virtaama hidastuu, mikä vähentää uoman eroosiota, jonka mukana pohjasta lähtee irti ravinteita ja kiintoainesta.

– Kosteikkojen uudelleenrakentaminen on aika hankala ja monimutkainen juttu. Siinä on kyllä puurtamista, että saadaan veden laatu ja vesistöjen hydrologia kuntoon, sanoo Salmi.

Kosteikkojen rakentaminen ja ennallistaminen on Kohon mukaan tärkeää myös siksi, että kosteikko on elinympäristönä merkittävä ja uhanalainen Suomessa. Kosteikot sitovat ravinteita, ja niiden lajisto on usein hyvin monipuolinen: kosteikoista hyötyvät vesilinnut, hyönteiset, kalat ja jotkut nisäkkäätkin.

– Kosteikot ovat niin sanotusti monimuotoisuuden helmi. Varsinaissuomalainen maatalousmaisema on aika kuivaa eli kosteikot ovat kyllä vetonauloja kaikelle elämälle, kertoo Mikko Koho. 

Kosteikon rakentaminen alkaa siten, että kosteikolle etsitään soveltuva paikka. Alueen tulee olla maljamainen, jotta siihen saadaan kerrytettyä patoamalla vettä. Padottu vesi viipyy altaassa kauan, ja kun se vihdoin laskee mereen, on se puhdistunut ravinteista. Kosteikkopaikkoja kartoitetaan ja etsitään Kohon mukaan aktiivisesti koko ajan. Avainasemassa on maanomistajien myötämieliset asenteet, sillä kosteikkojen alle tulee jäämään runsaasti maa-alueita.

– Kiinnostuneita maanomistajia on ollut aika vähän. Tällä hetkellä meillä on pari kohdetta, jotka tulevat todennäköisesti jossain vaiheessa etenemään. Meihin voi ottaa myös yhteyttä, jos omistaa maata ja on kiinnostunut kosteikkojen rakentamisesta. Kriteereinä paikalle ovat vain soveltuvat maaston muodot, joten aina kannattaa ottaa yhteyttä, ja sitten tapauskohtaisesti katsotaan soveltuuko paikka kosteikkorakentamiseen, kertoo Koho.

Vesialue maalaismaisemassa.
Kosteikkojen perustaminen on yksi tärkeimpiä Jokitalkkari-hankkeen tavoitteita. Niiden perustamiseen tarvitaan kuitenkin yleensä maanomistajan lupa. Kuva: Martina Motzbäuchel.

Jatkossa luvassa kemikaaliselvityksiä ja taimenen istuttamista

Kosteikkojen rakentamisen lisäksi merkittävä osa Jokitalkkari-hankkeesta on koulutustoimintaa. Peruskoululaisille opetetaan erilaisissa tapahtumissa kalakantojen kestävää käyttöä, kalavesien hoitoa ja kalastusta harrastuksena ja taitona.

– Koululaisille pidetään vesi- tai kalapäiviä. Niihin sisältyy lähinnä yleistä tutustumista vesiluontoon, sillä nykyään lapsilla ei ole niin paljon kosketuspintaa vesistöasioihin kuin ennen, kertoo Koho.

Jokitalkkari on myös käynyt kestävän kehityksen palvelukeskus Valonian kanssa kartoittamassa potentiaalisia vesistönkunnostuspaikkoja ympäri Varsinais- Suomen, sillä Valonialla on myös paljon vesistöön liittyviä hankkeita, jotka sopivat yhteen jokitalkkarin toimenkuvan kanssa.

– Kohteita on lähinnä Kemiönsaarella ja Paraisilla. Tällä hetkellä tutkitaan muun muassa onko alueen joissa luonnollista taimenkantaa, ja jos sellaista ei löydy, aletaan suunnitella elinympäristöjen kunnostuksia ja taimenten istuttamista, kertoo Mikko Koho.

Ensi vuoden puolella Jokitalkkari-hankkeen piirissä aloitetaan myös kemikaaliselvitykset. Ympäristöministeriön uuden tavoitteen mukaan kaikki syntyvä jäteöljy tulisi saada kerättyä ja kierrätettyä. Nyt kuitenkin jäteöljystä kierrätetään vain noin 80 prosenttia.

– Monesti maaseudun asukkaat pitävät jäteöljyä säilössä, vaikka sen voisi nykyisin melko helposti kierrättää. Tarkoitusenamme on tehdä kuntien ja Lounais-Suomen Jätehuollon kanssa selvitys jäteöljyn kierrättämisestä ja keksiä parempi keino saada kemikaaleja kiertoon, kertoo Pasi Salmi.

Jokitalkkari-hankkeen päättyessä järjestetään vielä aiheeseen liittyvä seminaari, ja esitellään hankkeen loppuraportti sekä Jokitalkkari-toimintamallikuvaus. Tämän jälkeen malli olisi tarkoitus ottaa vakituiseen käyttöön Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä.

– Kyllä tämä on oikein hyvä kokeilu ollut tähän mennessä. Nyt kun vain kertyy riittävästi aineistoa ja kokemusta, niin tiedämme, miten saamme mallin parhaiten räätälöityä yhdistyksellemme sopivaksi, kertoo Pasi Salmi.

 

Kyltti, jossa lukee "Kalastus kielletty".
Halistenkosken padon alue on ainoa paikka, jossa kalastusta valvotaan Jokitalkkari-hankkeen alueella. Patoalueelle on myös rakennettu vuonna 1995 kalatie, joka mahdollistaa vaelluskalojen nousun Aurajoen yläjuoksulle. Kalatiestä hyötyvät erityisesti merilohi, meritaimen, kirjolohi, siika ja nahkiainen.

 

Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho &  Martina Motzbäuchel

Saaristomeren tila on huolestuttava, mutta toivoa on!

kirjoittaja
Merimaisema.

 

Saaristomeren tilaa ollaan tutkittu pitkään, mutta tieto rehevöitymisestä ei ole johtanut vaikuttaviin tekoihin. Uusia innovaatioita odotellessa professori Kalervo Väänänen kannustaa hyödyntämään vanhoja menetelmiä: mereen päätyvän ravinnekuorman vähentämistä, biomassan keräämistä ja kalastusta.

Leader Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen järjestämä keskustelutilaisuus Saaristomeren tilasta keräsi kymmeniä osallistujia Taivassaloon keskiviikkona 9. syyskuuta. Turun yliopiston entinen rehtori, professori Kalervo Väänänen puhui illassa Saaristomeren rehevöitymisen syistä. Vaikka tilanne näyttää pahalta, hän muistuttaa, että toivoa on. 

– Tärkeintä on tehdä vahva päätös ainutlaatuisen meremme kuntoon laittamisesta kiertotalousperiaatteella ja sitoutua siihen mahdollisimman laajasti. Meidän pitää ryhtyä yhdessä toimeen päättäväisesti ja välittömästi, hän linjaa. 

Väänänen julkaisi kesällä Ainutlaatuinen Saaristomeri -operaation tilaaman selvityksen Saaristomeren alueen kestävästä kehityksestä sekä sen edellyttämistä toimenpiteistä. Selvityksen pohjalta on julkaistu myös tietoteos: Saaristomeren Sininen Kirja.  

Ongelmana varastoitunut fosfori

Kestävän kehityksen edistämiseksi on määritelty 17 kansainvälistä tavoitetta vuonna 2015. Tavoitelistalla on muun muassa köyhyyden vähentämistä, sukupuolten tasa-arvoa, ilmastotekoja ja vastuullista kuluttamista. Suomi on edistynyt kaikissa muissa tavoitteissa paitsi vedenalaisen elämän elvyttämisessä. 

– 50–60-luvuilla vedet olivat vielä kohtalaisen kirkkaat. Sen jälkeen on valitettavasti tapahtunut muutoksia. Saaristomeri on hyvin matala ja melkein suolaton. Siksi se on niin haavoittuvainen, Väänänen sanoo. 

Kalervo Väänäsen mukaan suurin syy Saaristomeremme nykyiseen tilaan on se, että viimeisen 50 vuoden aikana Itämeren valuma-alueelle on tuotu 40 miljoonaa tonnia fosforia. Siitä noin 10 % on valunut mereen ja loput on jossain matkan varrella. Sen vuoksi ravinteita valuu mereen väkisinkin vielä useamman sukupolven ajan, vaikka niiden levittäminen lopetettaisiin heti. 

– Itämereen valuvasta fosforista 33 % tulee luonnollisista lähteistä, 45 % tulee vuosien varrella maahan kertyneestä fosforista, 14 % pelloilta ja hulevesistä sekä 8 % rannikkoyhdyskunnista, Väänänen kertoo. 

Toinen rehevöitymistä aiheuttava ravinne on typpi, jota esimerkiksi sinilevä pystyy käyttämään suoraan ilmakehästä.

Rehevöityminen on prosessi, joka alkaa käynnistymisensä jälkeen ruokkia itse itseään. Siksi sitä on erityisen vaikeaa pysäyttää. Levät käyttävät mereen valuvia ravinteita, kasvavat ja  painuvat kuollessaan pohjaan, jossa ne alkavat hajota ja kuluttaa vedestä happea. Hapettomissa olosuhteissa meren pohjasta alkaa vapautua jo kertaalleen sitoutunutta fosforia, joka on taas uutta ravintoa leville. Hapettomassa ja rehevöityneessä meressä vedenalaisen elämän monimuotoisuus köyhtyy: lajit katoavat ja vievät mukanaan taas uusia ja uusia lajeja.

Vesisysteemeihin perehtynyt Väänänen näkee, että ihmisen aiheuttamaa ravinnekuormitusta vähentämällä meri saisi mahdollisuuden korjata itse itsensä.

Ei etsitä syyllisiä

Kun tarkastellaan karttaa, josta näkyy, kuinka paljon miltäkin alueelta ravinteita Itämereen valuu, on Varsinais-Suomi kartan musta lammas. Myös Helsingin sekä Puolan, Tanskan ja Saksan rannikoilta löytyy tummempia alueita, mutta ei Varsinais-Suomen veroisia. Varsinais-Suomen tilanne johtuu suurimmaksi osaksi maataloudesta. Ely-keskuksen laskelmien mukaan jopa 83 % fosforin paikallisesta kuormituksesta on lähtöisin maataloudesta, jossa pelloille levitetään lantaa. 

– Tämä ei kuitenkaan ole kenenkään vika. Jos halutaan hakea syyllisiä, kaikkien pitää katsoa peiliin. Tämä on tehty yhteiskunnallisessa yhteisymmärryksessä 50–60 vuoden aikana, Väänänen muistuttaa ja toteaa samaan hengen vetoon, että nyt kun tilanne tiedetään, on aika korjata virheet. 

Väänäsen mukaan paras tapa rehevöitymisen pysäyttämiseksi olisi keksiä keino, jolla pääsee käsiksi siihen maahan varastoituneeseen fosforiin, joka valuu hitaasti mereen. 

– Nopeita ratkaisuja ei varmaan ole, mutta en nyt ihan toivotonkaan olisi, hän kommentoi. 

Hänen mielestään tärkeintä olisi lähteä poistamaan ravinteita ekosysteemistä.

Yksi Väänäsen esittelemä keino siihen on lannoituksen kehittäminen. Lounais-Suomen tiloilla syntyvästä lannasta riittäisi ravinteet koko Suomen pelloille, mutta alkuperäisessä muodossa lannan kuljettaminen ei ole kannattavaa. 

Toinen ratkaisu ravinteiden poistamiseksi olisi vähentää biomassaa, esimerkiksi järviruokoa voitaisiin kerätä ja opetella hyödyntämään biokaasun tuotannossa. 

Kolmanneksi luonnonkalan syöminen on hyvä keino poistaa ravinteita. Kaloissa on paljon ravinteita, jotka saa pois merestä kalastamalla. Erityisesti särkikalojen kannan vähentäminen olisi hyödyllistä myös siksi, että ne etsivät ravintonsa meren pohjasta ja möyhiessään vapauttavat pohjaan kertyneitä ravinteita. Väänänen perääkin kansallista strategiaa luonnonkalan tuotekehitykseen ja markkinointiin. 

Maaseutumania jatkuu

Saaristomeren tilaan pureutunut keskustelutilaisuus oli osa Leader Varsin Hyvän Maaseutumania-kiertuetta, joka rantautuu seuraavan puolen vuoden aikana kaikkiin Turun seudun kuntiin. Varsin Hyvän ja EkoTeko-hankkeen tallenne tilaisuudesta on katsottavissa Youtubesta:

 

Maaseutumanian tulevat tilaisuudet

To 24.9. Rusko klo 17.30-20: Vanhat rakennukset ja niiden korjaus

To 8.10. Paimio klo 17.30-20: Tarua ja totta – paikan tarina osana matkailukokemusta

Ma 19.10. Turku klo 9-11: Tekoälystä maaseutuyritysten kilpailuvaltti

Ti 3.11. Raisio klo 17.30-20: Läheltä ja luomua

To 19.11. Kaarina klo 17.30-20: Nuoret ja kansainvälisyys

Ti 1.12. Lieto klo 17.30-20: Vetovoimaa ja sykettä tapahtumilla

Ke 13.1. Sauvo klo 17.30-20: Iloa ja eloa kaikille kylille

Ti 26.1. Masku klo 17.30-20: Asuinalueen brändäys kunnan ja yhdistysten yhteistyönä

Ti 9.2. Nousiainen klo 17.30-20: Laatua vapaa-aikaan – iloa elämään

Varsin Hyvä on Leader-ryhmä ja maaseudun kehittämisyhdistys, joka rahoittaa yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita sekä tukee maaseudun yritystoimintaa. Varsin Hyvän toimialue kattaa kaikki Turun seudun kunnat ja kaupungeista maaseutualueet. Kaikissa Maaseutumanian keskustelutilaisuuksissa on varattu hetki myös keskustelulle maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisestä ja paikallisesta kehittämisstrategiasta vuosille 2021–2027. Näin myös tilaisuuksien kävijät pääsevät vaikuttamaan siihen, miten omaa asuinaluetta kehitetään tulevaisuudessa.

Viikonloppuna juhlitaan Seurantaloja

kirjoittaja
Ihmisiä kokoontuneena keltaisen rakennuksen eteen.

 

Parhaillaan käynnissä olevat Euroopan kulttuuriympäristöpäivät huipentuvat viikonloppuna Seurantalopäiviin. Varsinais-Suomessa tapahtumia järjestetään esimerkiksi Turussa Klootin torpalla. 

Valtakunnallisia Seurantalopäiviä vietetään vuosittain syyskuun toisena viikonloppuna – tänä vuonna siis 12.–13. syyskuuta. Seurantalot ovat kylien ja kaupunginosien toimintakeskuksia, joissa harrastetaan ja järjestetään erilaisia tapahtumia. Useimmat seurantalot ovatkin täynnä elävää kulttuuriperintöä! 

Turussa Klootin torppa auki sunnuntaina

Turussa Seurantalopäiviä viettää ainakin Paattisten seura, joka avaa Klootin torpan susiovet sunnuntaina kello 13–15 osoitteessa Jokelantie 17. Tapahtumassa esitellään Klootin torpan rakennuksia ja kerrotaan Seurantalopäivistä.

– Klootin rakennusryhmä edustaa kulttuuriympäristöä parhaimmillaan. Siellä on hieno rykelmä vanhoja rakennuksia 1700-luvun lopulta alkaen. Se toimi tietynlaisena maatilana 1970-luvulle asti. Sen jälkeen se jäi tyhjilleen, kertoo Kai Kaituri Paattisten seurasta, joka nykyisin omistaa rakennukset. 

Rakennukset ovat ehtineet rapistua, mutta nyt niitä korjataan Leader Varsin Hyvän, Ely-keskuksen ja Kotiseutuliiton tuella. Kotiseutuliitto tukee päärakennuksen katon korjausta ja Leader Varsin Hyvä puolestaan sähköistystä. Lisäksi toisessa Leader-hankkeessa kunnostetaan parhaillaan Paattisten luontopolkuja. 

– Nyt pitäisi löytää vielä talkoolaisia! toteaa Kaituri. 

Klootin torppa avaa “susiovensa” sunnuntaina. Kaksiosaisten ovien nimen alkuperälle on Kai Kaiturin mukaan kaksi selitystä: Kesällä voitiin avata oven yläosa ja jättää alaosa kiinni, jotta sudet pysyivät ulkona tai sitten oven alaosa toimi aseen tukena, kun talosta ammuttiin pihalla olevia susia.

Uusseurantalot suuressa suosiossa

Perinteisesti seurantaloiksi on luettu aatteellisten yhdistysten kokoontumistiloikseen rakennuttamat talot, joita nousi Suomessa erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Seurantaloja ovat muun muassa monet työväentalot, suojeluskuntatalot ja VPK-talot. 

Nykyisin moni kutsuu seurantaloiksi myös sellaisia taloja, joiden käyttötarkoitus on ollut alun perin aivan toinen. Esimerkkejä tällaisista ovat muun muassa kylätaloiksi remontoidut vanhat koulut.

– Minä kutsun niitä leikkisästi uusseurantaloiksi, sillä käyttötarkoitus on sama. Varsinais-Suomessakin on parisenkymmentä vanhaa koulua, jotka toimivat nyt seurantaloina, kertoo Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta, joka on kirjoittanut aiheesta tänä vuonna myös kirjan nimeltä Elävät tilat – Näkökulmia ja keinoja entisten kyläkoulujen ja muiden julkisten tilojen uusiokäyttöön yhteisöllisinä tiloina.

Valtakunnallisesti ilmiö on vielä suurempi. Etenkin maaseudulle rakennettiin uusia kouluja tiheästi 1920-luvulta 1960-luvulle asti, kun suuret ikäluokat piti saada mahtumaan koulun penkeille. Sotien jälkeen Suomessa rakennettiin muutamassa vuodessa yli 3 000 koulurakennusta. 

Nyt trendi on päinvastainen. Suomen maaseudun kyläkouluista on lakkautettu jo yli 90 prosenttia. Niistä satoja käytetään nyt uusseurantaloina paikallisten kyläyhdistysten ja muiden toimijoiden aktiivisuuden avulla. 

Tauno Linkoranta antaa Elävät tilat -kirjassaan käytännön vinkkejä siitä, miten kolmas sektori voi hyödyntää tyhjilleen jääneitä rakennuksia, mistä voi hakea tukea korjaamiseen ja ylläpitokustannuksiin ja mihin kaikkeen vanhan talon omistajan täytyy varautua. 

– Selvityksen keskeinen viesti on, että käyttö on vanhojen rakennusten parasta suojelua. Kiinteistön arvo säilyy paremmin ja toiminta kohottaa myös talon ja alueen, kunnankin, imagoa, Linkoranta toteaa kirjansa esipuheessa. 

Leinmäen kylätalo Laitilassa on yksi esimerkki uusseurantalosta, joka on rakennettu vanhasta kyläkoulusta.

 

Seurantalopäiviä vietetään osana Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Teemaviikon tarkoituksena on lisätä oman lähiympäristön arvostusta ja sen vaalimista. Suomessa kulttuuriympäristöpäiviä koordinoivat ympäristöministeriö, Suomen Kotiseutuliitto, Museovirasto, Opetushallitus ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.

 

Artikkelikuva ©maaseutuverkosto / Jyrki Vesa