Yli 100 ukrainalaista suoritti hygieniapassin työllistyäkseen

Neljä ihmistä rivissä EduSalon aulassa.
Janita Kylänpää, Katyrina Medvedieva, Olha Trofymchuk ja Markus Juhola.

 

Varsinais-Suomen maaseudulla on erityisesti kesäaikaan paljon työpaikkoja ruokaketjun monissa vaiheissa – ja lähes kaikissa niissä tarvitaan hygieniapassi. Ukrainalaisille suunnatut hygieniapassikoulutukset saivat Loimaalla ja Salossa valtavan suosion.

Yli 100 ukrainalaista on suorittanut hygieniapassin Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten avulla. Koulutuksista vastannut matkailu- ja ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää kertoo, että idea projektille tuli alun perin Koskelta.

– Yksi ukrainalaisten parissa työskentelevä vapaaehtoinen otti minuun yhteyttä ja kertoi, että muutamilla ukrainalaisilla rouvilla olisi tarvetta hygieniapasseille. Me olimme siinä vaiheessa jo piirikeskuksella pohtineet, mitä voisimme tehdä ukrainalaisten auttamiseksi ja innostuimme heti ajatuksesta, hän kertoo. 

Maa- ja kotitalousnaiset päivitti Ruokatiedon opetusmateriaalin ja Farman säätiö kustansi sen kääntämisen venäjän kielelle. Sen jälkeen päästiin järjestämään koulutuksia Opintokeskus Siviksen tuella. Ensimmäinen koulutus oli Loimaalla ja sinne tuli 80 ihmistä. Toinen koulutus järjestettiin Salossa ja siellä oli 50 opiskelijaa. 

– Koulutuksessa minä kerroin asiat suomeksi ja kääntäjä tulkkasi asiat lause kerrallaan ukrainaksi. Lopuksi tehtiin erityistilannetesti, jossa testin suorittajille annettiin suomenkielisen testin viereen venäjän kielelle käännetty testi, kertoo Kylänpää.

Varsinaisessa testissä läpäisyprosentti oli hämmästyttävän hyvä, ja monet passit tulivat heti käyttöön.

– Passit tulivat Ruokavirastolta noin neljässä viikossa ja jo sitä ennen osa opiskelijoista pyysi väliaikaisia todistuksia työnantajilleen, Kylänpää sanoo. 

Hygieniapassia tarvitaan monenlaisissa töissä, esimerkiksi ravintoloissa, kahviloissa, puutarhoilla ja jopa kuljetusalalla, jos kuljetettavana on elintarvikkeita. 

Paremmat mahdollisuudet työllistyä

Kaksi naista laittamassa käsidesiä opetuskeittiössä.
Ukrainasta Suomeen muuttaneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk osallistuivat Salossa järjestettyyn hygieniapassikoulutukseen.

Salon koulutus ja testipäivät pidettiin Edusalossa, joka on monille ukrainalaisille tuttu paikka, sillä siellä järjestetään myös maahanmuuttajien kielikoulutusta. 

Koulutukseen osallistuneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk tarvitsevat hygieniapasseja hoitotyöhön, sillä monissa hoitoalan töissä jaetaan myös ruokaa. Kumpikin opiskelee parhaillaan Salon seudun ammattiopistossa lähihoitajan tutkintoa.

Trofymchuk on asunut Suomessa neljä vuotta. 

– Opiskelin Ukrainassa puutarha-alaa ja tulin tänne töihin. Kun sain perheen, halusin vaihtaa alaa. Aloin ensin opiskella suomen kieltä ja nyt opiskelen lähihoitajaksi. Lähihoitajana on tärkeää tietää, miten ruokaa säilytetään ja miten esimerkiksi erilaiset allergiat pitää huomioida, hän kommentoi. 

Medvedieva on asunut Suomessa nyt kolme vuotta. 

– Mieheni muutti Suomeen edeltä ja minä tulin muun perheen kanssa perässä. Työskentelin hoitajana myös Ukrainassa, mutta nyt suoritan suomalaista tutkintoa. Toivoisin pääseväni töihin esimerkiksi vanhustentaloon tai päiväkotiin. Niissä kummassakin tarvitaan hygieniapassia, hän kertoo. 

Koulun penkille kriisin keskellä

Suurin osa hygieniapassikoulutuksen osallistujista oli tullut Suomeen vasta vuonna 2022, sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Janita Kylänpää pitää hienona sitä, miten opiskelijat jaksoivat keskittyä koulutukseen ja suunnitella tulevaisuuttaan Suomessa kriisin keskellä. 

Myös Edusalon toimitusjohtaja Markus Juhola kehuu ukrainalaisia todella motivoituneiksi opiskelijoiksi. 

– He oppivat todella nopeasti! Meidän rooli tässä projektissa oli olla yhteydessä vastaanottokeskuksiin. Meillä on sinne hyvät yhteydet, sillä monet käyvät vastaanottokeskuksista meidän kielikursseilla. Siksi tämä oli ukrainalaisille valmiiksi tuttu ja turvallinen ympäristö. 

Kotouttamiskoulutukseen kuuluvan kielikoulutuksen lisäksi Edusalo järjestää kielikursseja niille, jotka ovat menossa ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi he järjestävät ilta-aikaan suomen kielen opetusta niille maahanmuuttajille, jotka ovat työelämässä.

– Monet Ukrainan kriisin jälkeen Suomeen tulleet ovat olleet täällä pian vuoden päivät. Sen jälkeen he voivat hakea täältä kotikuntaa ja pääsevät taas uusien palveluiden piiriin. Meilläkin on Salon seudun ammattiopistossa useampi ala, jota voi lähteä opiskelemaan, esimerkiksi ravintola-ala, kiinteistöala, kuljetusala ja metalliala. 

Juholan mukaan ukrainalaiset ovat kotiutuneet Salon seudulla hyvin ja sitoutuminen opiskeluun on voimakasta. Siksi Edusalo lähti heti mukaan, kun yhteistyötä hygieniapassikoulutuksiin ehdotettiin.

Salon seudulla hygieniapasseille on myös todellinen tarve, sillä erityisesti kesäaikaan alueella on pulaa työntekijöistä niin ravintola-alalla kuin puutarhoilla ja maatiloillakin. Nyt kun ukrainalaisilla alkaa olla jo kielitaitoa, on työnhaku paljon helpompaa. 

Idea herätti valtakunnallista kiinnostusta

Janita Kylänpää EduSalon aulassa.
Koulutukset järjesti ProAgria Länsi-Suomen sekä Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää.

Nyt kun Varsinais-Suomen maaseudulla on järjestetty kaksi koulutusta hyvällä menestyksellä, innostus on herännyt muuallakin. 

– Soittoja on tullut todella paljon ympäri Suomen. Koulutusmateriaali on kaikkien käytettävissä maksutta Maa- ja kotitalousnaisten sivuilla ja olisi tietysti hienoa, jos koulutuksia tulisi lisää, Kylänpää päättää. 

Sanna Pitkänen aloitti ProAgria Länsi-Suomen sekä Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten johdossa

Sanna pitkänen maaseutumaisemassa.

 

ProAgria Länsi-Suomen Johtamisen ja talouden toimialapäälliköksi on nimetty liiketoiminnan moniosaaja ja pöytyäläinen maanviljelijä Sanna Pitkänen. Pitkäsen vastuulla on myös Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten toiminnanjohtajuus. Sanna Pitkänen on aloittanut tehtävässään 1.1.2023. Lähitoimistona hänellä on ProAgria Länsi-Suomen Loimaan aluetoimisto.

Pitkäsellä on pitkän linjan kokemus ja laaja-alainen ymmärrys liiketoiminnasta ja yhdistystoiminnasta. Hän on rakentanut myös vahvat yhteiskunnalliset verkostot niin yritysmaailmasta hallintoon kuin politiikasta kehittämisorganisaatioihin. Maanviljelijänä ja yrittäjänä hänellä on kädet tiukasti myös varsinaissuomalaisessa savessa.

– ProAgrian asiantuntijapalvelut ja Maa- ja kotitalousnaisten toiminta vahvistavat koko maaseutua ja siihen liittyviä elinkeinoja, ja lähden hyvin innostuneena kehittämään niitä tässä nopeasti muuttuvassa maailmantilanteessa. Toiminnan tavoitteena on vahvistaa asiakkaiden kilpailukykyä ja koko maaseudun elinvoimaisuutta, ja sitä kautta varmistaa alueellista tasa-arvoa ja maamme huoltovarmuutta myös jatkossa, Pitkänen sanoo.

 

Kuva: ProAgria

Hyvinvointia metsän elinkeinoista!

Kaksi naista metsäpolulla.

 

Lounais-Suomen metsänomistajia perehdytetään metsiensä saloihin maaseuturahaston tuella. Suomen metsäkeskuksen, Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H:n yhteishankkeessa järjestetään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi marjoista, sienistä, luomumetsistä ja joulukuusten kasvattamisesta.

​​Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanke aktivoi koulutuksen, neuvonnan, viestinnän ja käytännön opastuksen avulla metsänomistajia nykyistä suunnitelmallisempaan ja omien tavoitteidensa mukaiseen metsien hoitoon ja käyttöön Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hanketta hallinnoi Suomen metsäkeskus ja osatoteuttajina ovat Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset sekä 4H-liitto.

– Tällä kokoonpanolla uskomme tavoittavamme laajasti eri kohderyhmiä. Metsäkeskuksen tilaisuudet ovat perinteisesti tavoittaneet enemmän miehiä. Maa- ja kotitalousnaiset taas tavoittavat hyvin naisia ja 4H nuoria, toteaa Metsäkeskuksen projektipäällikkö Lasse Rantala. 

Hanke alkoi helmikuussa 2022 ja päättyy lokakuussa 2023. Sinä aikana tullaan järjestämään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi metsän hoidosta, keruutuotteista ja luomusertifioinnista sekä metsien virkistys- ja matkailukäytöstä. Lisäksi  järjestetään tehdas- ja yritysvierailuja sekä nuorille suunnattuja työelämä- ja yrityskursseja.

– Tähän mennessä pidetyt webinaarit ovat keränneet hyvin osallistujia, jokaisessa on ollut mukana 40–90 osallistujaa, Rantala iloitsee.

Menneiden tilaisuuksien materiaaleja ja tallenteita pääsee katsomaan myös jälkikäteen hankkeen verkkosivuilta. 

Tilaisuuksien lisäksi metsänomistajia on tavoitettu tiedotuskirjeillä, joita on lähetetty tähän mennessä jo 2 500 kappaletta. 

– Tiedotuskirjeisiin olemme koonneet tuoretta tietoa esimerkiksi hakkuumahdollisuuksista, hoitotarpeista ja arvokkaista luontokohteista. Kirjeissä on ollut myös lista alueen toimijoista, joihin metsänomistaja voi olla yhteydessä, Rantala kertoo.

Hankkeessa tehdään myös tilakäyntejä ja puhelinneuvontaa – ja pian alkaa metsäaiheisen podcastin teko!

Sienet, marjat ja luomumetsät tutuiksi

Vasemmalla Mari punaisessa takissa ja oikealla Terhi oranssissa takissa.
Mari Mäenpää (vas.) ja Terhi Ajosenpää järjestivät tänä syksynä sieniretken, ja ensi vuonna perehdytään marjoihin.

Maa- ja kotitalousnaisten osuudesta hankkeessa vastaavat maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää ja ruoka- ja yritysasiantuntija Mari Mäenpää. Tänä syksynä he keskittyivät sieniin. Sieniteemasta järjestettiin ensin webinaari ja sen jälkeen vielä live-lähetys sieniretkeltä.

– Maastossa vastaavat tilaisuudet tavoittavat ehkä 10–20 henkeä, mutta live-lähetyksiä pääsee seuraamaan huomattavasti isompi joukko. Lisäksi ne jäävät katsottaviksi, joten niiden pariin voi palata aina uudelleen, sanoo Mäenpää. 

– Vaikka sienivuosi on ollut aika huono, onnistuimme löytämään mukavasti eri lajeja, joita tunnistettiin videolla. Videon pystyy pysäyttämään ja kuvaa pystyy suurentamaan, joten se palvelee aika hyvin, Ajosenpää jatkaa.

Kaksi kanttarellia sammalmättäällä.
Sieniretkeltä löytyi muun muassa monenlaisia rouskuja ja vahveroita.

Ensi vuonna teemaksi otetaan marjat. 

– Mustikkaa ja puolukkaa osataan kerätä hyvin, mutta meidän metsissä on paljon muitakin marjoja, joita ei joko tunnisteta tai arvosteta, esimerkiksi juolukkaa, metsävadelmaa, variksenmarjaa, lakkaa, tyrniä, lillukkaa ja karpaloita, Mäenpää listaa.

Syys-lokakuussa kannattaa pitää silmät auki myös katajanmarjojen suhteen. 

– Kuivilta kankailta niitä löytyy aika hyvin. Katajanmarjaa käytetään esimerkiksi monien juomien valmistukseen. Marja on kolmivuotinen. Ensimmäisenä vuonna se kukkii, toisena vuonna kasvaa vihreänä ja kolmantena vuonna kypsyy siniseksi. Jos katajan alle laittaa muovikelmun tai kankaan ja kopauttaa runkoa, niin kypsät marjat tippuvat alas, Mäenpää neuvoo. 

Marjojen poiminta kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiin ja niitä saa tiettyyn rajaan asti myös myydä verottomasti. 

Katajan oksia marjoineen.
Katajanmarjat muuttuvat kypsyessään sinisiksi.

Ennen marjateemaa perehdytään kuitenkin vielä luomumetsien sertifiointiin. Aiheesta on tulossa tilaisuus talven aikana. 

– Se aihe on aika vieras ja vaatii esilläpitoa. Suomessa voi luomusertifioida laajojakin alueita. Esimerkiksi Säkylän ja Siikaisten kunnat ovat sertifioineet omat metsänsä. Varsinais-Suomen puolella esimerkiksi Livia on sertifioinut  1 000 hehtaaria, Ajosenpää kertoo. 

Kun luomusertifioidusta metsästä kerää luonnontuotteita, niitä voi myydä luomuna tai käyttää luomutuotteiden valmistukseen. 

Yhtenä Maa- ja kotitalousnaisten retkikohteena hankkeessa tulee olemaan koirametsä. Lounais-Suomessa on jo neljä koirametsää: Paimiossa, Nousiaisissa, Laitilassa ja Raumalla. Koirametsät ovat muutaman hehtaarin kokoisia aidattuja alueita. Kun asiakas vuokraa aidatun alueen, hän voi päästää koiransa juoksemaan sinne vapaasti. Lain mukaan koiria ei saa päästää taajimissa vapaaksi muualla kuin koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla.

Lisää nuoria metsä- ja luonnonvara-alalle

Kolme aikuista ja yksi lapsi 4H:n pisteellä.
Metsästä hyvinvointia ja energiaa -tapahtumaa vietettiin 3.9.2022 Salossa. 4H:n pisteellä etsittiin ja tunnistettiin ötököitä sekä osallistuttiin arvontaan. Kuva: Minna Rautalin, Metsäkeskus.

4H:n kautta hanke tavoittaa myös nuoria, joiden keskuudessa pyritään herättämään lisää kiinnostusta metsänomistusta ja yrittäjyyttä sekä alan opintoja kohtaan. Hankkeeseen osallistuvat nuoret saavat oman, henkilökohtaisen metsämentorin, joka antaa opastusta yritystoimintaan, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Luvassa on muun muassa yrityskursseja ja luonnontuotteiden keruuta. 

Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanketta rahoittavat Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lisäksi se toteuttaa Lounais-Suomen metsäohjelmaa. 

Kalakeittopäivän Facebook-livessä tehtiin hauki-sellerikeittoa!

 

8. helmikuuta vietetään kansallista kalakeittopäivää. Sen kunniaksi ruoka-asiantuntijat kokkasivat hauki-sellerikeittoa Salossa Vuohensaaren nuotiopaikalla – ja someyleisön edessä. Katso tallenne ja nappaa resepti talteen artikkelin lopusta!

Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijat Henna Kyyrä ja Janita Kylänpää tekivät kansallisen kalakeittopäivän kunniaksi Facebook-liven, jonka he aloittivat Salon K-Citymarketin kalatiskiltä. Tiskiltä löytyi muun muassa siikaa, turskaa, ahventa, särkeä ja merikrottia, mutta tällä kertaa pannulle valittiin Saaristomerellä uiskennellut hauki. 

– Hauki sisältää hyvin proteiinia ja villikalan hiilijalanjälki on negatiivinen, eli sen syöminen on samalla ekoteko, Henna Kyyrä perustelee valintaa.

Videolla nähdään, miten kokonainen hauki muuttuu fileiksi kalamestarin taidokkaissa käsissä. 

Ostosreissun jälkeen Facebook-live jatkui Vuohensaaressa, jossa haukifileet paistettiin valurautapannulla nuotion lämmössä.

– Tässä on tärkeää, että pannu on kunnolla kuuma, mutta ei liian kuuma, koska silloin rasva voi palaa kiinni kalan pintaan. Voita saa olla runsaasti ihan jo sen vuoksi, että hauki on vähärasvainen kala ja retkiruuassa saa olla reippaasti energiaa – mutta myös siksi, ettei kala tarraa pannuun kiinni, kertoo Kyyrä asetellessaan kalapalat pannulle, kun hiillos on täydellinen. 

Nuotiolla kokatessa maltti onkin valttia, sillä hyvä hiillos takaa parhaan makunautinnon. 

– Lämpöä ei voi säätää kakkoselle tai kutoselle, kun kokataan elävällä tulella. Mutta kala kypsyy kyllä muutamissa minuuteissa ja hiilloksen äärellä on ihana tunnelma, Kyyrä toteaa.

Kalafileiden kaveriksi pannulle laitettiin tällä hetkellä sesongissa olevaa sitruunaa viipaleina. Lopuksi fileet maustettiin suolalla ja aseteltiin valmiiksi tehdyn sellerisosekeiton päälle lipstikan kera. 

Sosekeiton Kylänpää oli tehnyt kotona valmiiksi ja tuonut nuotiopaikalle termospullossa. 

– Tässä on selleriä, perunaa, sipulia, valkosipulia, voita ja kermaa. Eli tosi helppo tehdä!

Kun keitto saatiin valmiiksi, Kyyrä paistoi samalla pannulla vielä juurileivän viipaleet, jotka imivät itseensä loput rasvat ja herkulliset maut pannulta. 

Harmaatakkinen nainen pitelee kalakeittolautasta. Vaalean sosekeiton päällä on paistettu kalapala, sen päällä sitruunalohko ja lipstikkaa ja vieressä leipä.
Ja annos on valmis! Lipstikka on kotimainen yrtti, joka sopii hyvin kala-annoksen kruunuksi.

Ravintoa rantakalasta

Facebook-livet tehtiin osana Ravintoa rantakalasta -hanketta, joka on parhaillaan käynnissä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hankkeen tarkoitus on parantaa lasten ja nuorten kalan käsittelytaitoja sekä kannustaa perheitä vapaa-ajankalastuksen pariin. Hankkeessa on järjestetty esimerkiksi lasten kalastuskilpailu ja pidetty kalankäsittelykursseja. 

– Kalakursseilla on aina asiantuntija paikalla opastamassa, mutta lisäksi jokaisella lapsella tai nuorella on mukana myös oma aikuinen. Tarkoitus on periyttää kalankäsittelytaitoja eteenpäin. Kursseilla kokataan sitä kalaa, mitä sattuu lähivesistä silloin nousemaan – eli aika usein haukea ja ahventa, kertoo Kylänpää.

Kun silakka-aika alkaa, hanke järjestää litkausretken Paraisille ja huhtikuussa hanke on mukana Merikarvialla järjestettävillä Terve ruoka -messuilla.

– Siellä teemme sellaisen kokkisodan, johon kanssamme tulevat kokkaamaan Juha Mieto ja Jesse Pynnönen, Kylänpää sanoo. 

Tämänkin hankkeen pitkän tähtäimen tavoite on saada suomalaiset syömään enemmän kalaa. Ja paras keino tavoitteen saavuttamiseksi on saada ihmiset innostumaan kalasta jo lapsina. Esimerkiksi kalastuskilpailussa lasten riemu oli ylimmillään ja erityisen mielissään Kylänpää oli nähdessään, miten isät puuhasivat lastensa kanssa. 

– Kalassa on niin monta hyvää asiaa: Se lähtee sieltä ulkona olemisesta, yhdessä tekemisestä ja sosiaalisesta luontokokemuksesta. Sitten päästään ravitsemusnäkökulmaan ja lopulta vielä ilmastonäkökulmaan. En tiedä, tuleeko kalasta koskaan sitä koko kansan ykkösherkkua, mutta jokainen uusi kalansyöjä on meille voitto!

Kaksi naista, joista vasemman puoleinen pitelee kädessään kalakeittolautasta.
Henna Kyyrä (vas.) ja Janita Kylänpää ovat Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijoita.

Terveyttä ja politiikkaa

Henna Kyyrä toivoisi, että kalan syömistä edistettäisi myös politiikalla, sillä kalan syömisellä on positiivinen vaikutus kansanterveyteen ja ympäristön tilaan. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalaisten suurin kuolinsyy ja niitä pystyisi ehkäisemään syömällä kalaa, joka sisältää hyviä rasvoja. Kaikella kalalla on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin esimerkiksi punaisella lihalla, mutta villikalalla jälki on jopa negatiivinen. 

Kalaa suositellaan syömään vähintään kolme kertaa viikossa, mutta monissakaan perheissä tavoite ei täyty.

– Se on ihan kustannuskysymys. Kaupassa on helpompi tarttua siihen jauhelihapakettiin, jos se on edullisempi. Korkea hinta ei ole kauppiaiden tai kalastajien vika, vaan se johtuu tuotantokustannuksista. Jos kalataloutta tuettaisi samalla tavalla kuin maataloutta, niin hintakin tulisi alaspäin, Kyyrä selventää.

Raha on syynä myös siihen, miksi kotimainen kalaa loistaa poissaolollaan julkisissa keittiöissä. Eikä koulujen kotitaloustunneilla opita käsittelemään kalaa, koska kustannussyistä kokonaisia kaloja ei saada hankittua. 

Ravintoa rantakalasta -hankkeen toteuttaa Pro Agria Länsi-Suomen alla toimiva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset. Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.

Kalakeittopäivä innostaa uusien reseptien pariin

Kansallista kalakeittopäivää on vietetty Suomessa vuodesta 2018. Alun perin idea syntyi Pro Kalan ideariihestä, jossa mietittiin, miten suomalaisia voisi innostaa syömään enemmän kalaruokia. Monille tulee kalakeitosta mieleen kermainen lohikeitto, mutta kuten Kylänpää ja Kyyrä juuri osoittivat, se voi olla paljon muutakin. Kalakeittoon käyvät kaikki mahdolliset kalat ja siitä saa aterian niin arkeen kuin juhlaankin. Tänä vuonna Pro Kalan sivuilla julkaistiin kalakeittopäivänä korealaisen kalakeiton resepti!

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen, Haloo maaseutu!

 

Facebook-liven pääsee katsomaan myös jälkikäteen täältä.

 

Hauki-sellerikeiton resepti

Valmista keitto kotona valmiiksi ja pakkaa termospulloon.

  • 1 (n.600g) juuriselleriä
  • 2 (n.200g) perunaa
  • 1 (n.100 g) sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl voita
  • 1 l vettä
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 1–2 dl kuohukermaa

Kaada kuumaa vettä termariin, jotta se lämpenee kunnolla ja näin keittokin säilyy paremmin kuumana.

Kuori ja kuutioi selleri ja perunat. Siirrä kuutiot kylmään veteen odottamaan. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota ne rasvassa. Lisää valutetut selleri- ja perunakuutiot ja kuullota vielä hetki. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia tai kunnes sellerit ovat pehmenneet. Soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna uudelleen. Kuohkeuta sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Käsittele tarvittaessa kala valmiiksi annospaloiksi, jotta se on helppo paistaa laavulla tai nuotiolla.

Paista kala nuotiolla joko suoraan ritilän päällä, pannulla tai foliossa. Kokoa annos syvään lautaseen niin että kaadat ensin keittoa pohjalle ja kypsä kala päälle. Koristele ja mausta halutessasi sitruunalla ja tillillä tai lipstikalla.

 

LUE LISÄÄ KALASTA:

Kotimaisen kalan syöminen on helppo ympäristöteko!

Virma Kartta tekee retkeilystä digitaalisesti saavutettavaa!

Metsämaisemassa käsi, joka pietelee älypuhelinta. Puhelimen näytöllä auki Virma Kartta.

 

Varsinais-Suomen metsät ovat täynnä sellaisia polkuja, näköalapaikkoja, laavuja ja muita luontokohteita, joista tietävät lähinnä oman kunnan asukkaat – jos hekään. Nyt Varsinais-Suomessa on kehitetty karttapalvelu, josta voi käydä etsimässä uusia kohteita tuleville retkilleen ja tarkistaa vaikka maastossa, mistä löytyy lähin tulisija evästaukoa varten. 

Digi-SAAPAS-hankkeessa vuonna 2021 luotu Virma Kartta on tavoittanut jo lähes 10 000 käyttäjää. Kartalle on merkitty yli 1 000 varsinaissuomalaista luontopolkua, retkeilyreittiä ja virkistyskohdetta. Jos siis suunnitelmissa on luontoretki Varsinais-Suomen alueella, kannattaa suunnittelu aloittaa avaamalla Virma Kartta osoitteessa kartta.virma.fi

Varsinais-Suomen Liiton verkostokoordinaattori Maiju Kähärä ja Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja yritysasiantuntija Mari Mäenpää ovat hankkeessa mukana kehittämässä karttaa ja toivovat kohteita vielä lisää.

– Suurin osa kohteista on jo kartalla, mutta ei kaikki! Esimerkiksi pienten kyläyhdistysten ylläpitämistä kohteista puuttuu varmasti moni. Jos siis ylläpidät jotain luonto- tai virkistyskohdetta, käy katsomassa, onko se jo kartalla, ja ota yhteyttä, jos ei ole, kannustaa Mäenpää. 

Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen: virma@lounaistieto.fi. Reittien ylläpitäjät voivat käydä lisäämässä kohteitaan kartalle myös itsenäisesti. Uudet kohteet tulevat näkyviin, kun työntekijät ovat tarkistaneet ja hyväksyneet ne. 

Kohteen voi lisätä se taho, joka sitä ylläpitää. Näin myös hallintaoikeus kohteen tietojen päivittämistä varten säilyy ylläpitäjällä itsellään. 

– Retkeilijätkin voivat toki osallistua talkoisiin ilmoittamalla meille puuttuvista kohteista. Jos ylläpitäjä on tiedossa, kannattaa ilmoittaa sekin. Muussa tapauksessa me voimme lähteä selvittämään tilannetta, Kähärä neuvoo. 

Myös lisätietoja reiteistä voi lähettää. 

– Suurin osa reiteistä on kyllä kartalla, mutta rikasteita kaivataan. Voimme lisätä reitille pistetietona esimerkiksi tulipaikan, opastaulun puuceen tai parkkipaikan, Mäenpää sanoo. 

Kartalle hyväksytään vain viralliset polut. Jokamiehenoikeudella saa kulkea metsissä ja jotkut näistä jokamiehenpoluista näkyvät maastossa selkeästi, mutta karttaan niitä ei merkitä ilman maanomistajien lupaa. 

Myös luontoretkeilyä tukevia palveluita pystyy lisäämään kartalle. Jos jonkun luontoreitin läheisyydessä on vaikka majoitusta, pyörävuokraustakahvila tai ravintola, yrittäjä voi käydä lisäämässä kohteensa karttaan.

Mobiiliversio auttaa metsän syvyyksissä

Virma Kartta opastaa retkeilijöitä myös maastossa. Kartan mobiiliversio näyttää koko ajan, missä mennään, joten eksymään ei pitäisi päästä. Puhelimella voi myös kesken metsäretken tarkistaa vaikka sen, mistä löytyy lähin tulipaikka tai uintimahdollisuus. 

Erillistä sovellusta ei tarvitse ladata, vaan selainversio on optimoitu mobiilikäyttöön. Mobiiliversio on luotu Turun yliopiston tietotekniikan laitoksella ja se on todettu testiryhmissä hyvin kuluttajaystävälliseksi. Karttaa kuitenkin päivitetään edelleen, joten palautetta voi antaa.

Avoin lähdekoodi mahdollistaa laajentumisen 

Virma Kartalla on avoin lähdekoodi ja myös kaikki data on avointa, mikä mahdollistaisi saman pohjan hyödyntämisen myös muissa maakunnissa. Digi-SAAPAS-hanke toimii vain Varsinais-Suomen alueella, mutta muista maakunnista on jo tullut kyselyitä aiheeseen liittyen. Tällä hetkellä tieto eri retkeilyreiteistä on valtakunnallisesti hyvin hajallaan. Retkeilijöitä helpottaisi, jos samaa sivua voisi käyttää missä päin Suomea tahansa. 

Avointa dataa pystyy ottamaan käyttöön myös muille sivustoille, esimerkiksi kuntien verkkosivuille. Virma Kartasta voi tehdä haluamallaan rajauksella omalle verkkosivulleen upotteen, joka päivittyy automaattisesti, kun Virma Karttaa päivitetään. 

Hankkeessa hyödynnetään aiemmassa Virkistä Dataa! -hankkeessa toteutettua ylläpitotyökalua Virmaa. Virmaan lisätyt tiedot siirtyvät paikkatietorajapintaan, josta ne välittyvät yhdellä kertaa moneen paikkaan: retkeilijöille tarkoitettuun Virma Karttaan, Lounaistiedon karttapalveluun, kuntien ja muiden toimijoiden verkkosivuille tehtyihin karttaupotteisiin ja muihin rajapintaa käyttäviin sovelluksiin.

Kolmen vuoden hanke

Digitaalisen saavutettavuuden parantaminen virkistyspalveluissa (Digi-SAAPAS) -hanke alkoi vuoden 2020 alussa ja päättyy vuoden 2022 loppuun. Mukana hankkeessa ovat Varsinais-Suomen Liitto, Lounaistieto, Valonia, ProAgria Länsi-Suomi, Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset sekä Turun yliopiston tietotekniikan laitos. Hankeajan jälkeen karttasivusto jää Varsinais-Suomen Liiton ylläpidettäväksi. Hanke toteutetaan Ely-keskuksen myöntämällä maaseuturahaston tuella. Hankkeen kokonaisbudjetti on 231 000 euroa.

– Kuluttajat ovat jo nyt löytäneet tämän hyvin, mutta lisää käyttäjiä tietysti tavoitellaan. Kartan tavoite on helpottaa luontoliikkumista ja saada olemassa olevat kohteet aktiivisempaan käyttöön, Mäenpää tiivistää.

Monet kartalla olevista kohteista on rakennettu esimerkiksi yleishyödyllisissä Leader-hankkeissa, joista toivotaan olevan iloa aina mahdollisimman monelle. Siksi kaikki näkyvyys on eduksi. 

Kun koronakriisi alkoi ja luontoretkeilyn suosio moninkertaistui, yleisimmät reitit olivat täynnä ihmisiä. Kun tieto eri kohteista lisääntyy, retkeilijätkin hajaantuvat useampiin kohteisiin, mikä on hyvä niin ihmisten kuin luonnonkin kannalta. Retkeillessä tulee aina kunnioittaa luontoa. Virma Kartasta löytyy vastuullisen retkeilyn ohjeet, jotka kannattaa lukea ennen retkelle lähtöä. Metsäpalovaroituksen tilanteen pääsee tarkistamaan Ilmatieteenlaitoksen sivuilla. 

Tutustu lisää työpajassa 15.3.

Virma Kartan käyttöä pääsee harjoittelemaan kädestä pitäen tiistaina 15. maaliskuuta klo 12–16 Outdoor Leader -hankkeen järjestämässä työpajassa Liedon kunnantalolla. Ilmoittautuminen aukeaa helmikuussa. Jos siis oma kohde vielä puuttuu kartalta, niin kannattaa laittaa päivämäärä talteen ja seurata tiedotusta Haloo maaseudun sivuilla. 

Työpaja on jatkoa Outdoor Leader -hankkeen Retki kylään tekee hyvää -webinaarille, joka järjestetään 1. helmikuuta. 

 

Teksti: Janica Vilen

Kuva: Anna Sampo

ProAgria kutsuu lapsia ja nuoria onkikisaan Saloon tiistaina 24.8.

Lapsi istuu selin laiturilla ja kalastaa.

 

Valtakunnallista kalastuspäivää vietetään keskiviikkona 25. elokuuta, mutta Salossa Kuusjoen Nummijärvellä etkoillaan jo tiistaina 24. elokuuta lasten ja nuorten leikkimielisen onkikisan merkeissä!

Pakkaa mukaasi onkivälineet ja tule ongelle Nummijärven niemenkärkeen. Tapahtuma alkaa uimarannan parkkialueelta (Järvitie 91, 25340 Kanunki) klo 17 infolla, jonka jälkeen suuntaamme kohti onkipaikkaa. Jokainen kisaaja huolehtii itse paikalle omat kalastusvälineensä. Aikaa onkia on klo 18:45 asti, jolloin suoritetaan kalojen punnitseminen parkkialueella.

Kisan voittajaksi kruunataan se onkija, joka onnistuu kalastamaan isoimman kalan ja tunnistaa sen itsenäisesti.

Tilaisuuden järjestelyissä otetaan huomioon alueelliset kokoontumisrajoitukset. Onkikisa toteutuu, jos ilmoittautuneita on vähintään 7. Tapahtumaan on ennakkoilmoittautuminen ja ilmoittautua voi Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten verkkosivulla, johon pääsee tästä linkistä! Viimeinen ilmoittautumispäivä on 22.8. Tapahtuma on maksuton.

 

Lisätiedot:
Janita Kylänpää
Matkailu- ja ruoka-asiantuntija
Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset
ProAgria Länsi-Suomi
050 66471
janita.kylanpaa@maajakotitalousnaiset.fi

 

Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset toteuttavat Ravintoa Rantakalasta projektia, joka on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Hankkeen tarkoituksena on parantaa lasten ja nuorten kalan käsittelytaitoja sekä kannustaa perheitä ja nuoria vapaa-ajankalastus harrastuksen pariin käytännön toimenpiteiden sekä viestinnän avulla. Luonto- ja kalatalousharrastus nostaa yksilön ja perheen hyvinvointia ja tukee tasapainoista elämää.

Kotimaisen kalan syöminen on helppo ympäristöteko!

Janita Kylänpää.

 

Tiedätkö, miten pystyy samaan aikaan lisäämään työllisyyttä, omaa terveyttään ja ympäristön hyvinvointia? Syömällä kotimaista kalaa! Ura aukeaa kalataloudessa -hanke houkuttelee nuoria paitsi syömään kalaa, myös työskentelemään kalataloudessa. 

Yläkoululaisille suunnattu Ura aukeaa kalataloudessa -hanke syntyi tarpeesta: Elineinokalatalouteen kaivataan uusia osaajia, mutta lisäksi myös kalan kulutusta halutaan kasvattaa nuorten keskuudessa. Varsinais-Suomessa on mainiot mahdollisuudet kalatalouteen, mutta kiinnostus alaa kohtaa on päin vastoin hiipumassa. 

– Nykyajan lapset ja nuoret ovat aika kaukana kalasta. Monikaan ei enää kotona opi käsittelemään kalaa, mutta kiinnostus on suurta. Tarvitaan vain lisää tietotaitoa, toteaa ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää (artikkelikuvassa) Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista. 

Hän on ollut aikaisemmin mukana vastaavassa hankkeessa Satakunnan puolella. Tällä kertaa hanketta vedetään Saaristomeren kalatalousryhmän alueella, eli Varsinais-Suomen saaristossa. Tarkoitus oli edellisten hankkeiden tavoin kiertää kouluissa kertomassa kalastuksesta ammattina ja opettamassa kalan käsittelyä, mutta koronan vuoksi suunnitelmia on pitänyt muuttaa. Kouluvierailuja on korvattu etäluennoilla ja videoilla. 

Hankkeesta vastaavat yhdessä ProAgria Länsi-Suomi ja Länsi-Suomen kalatalouskeskus. Hanketta rahoittaa Euroopan Meri- ja kalatalousrahasto, ja se päättyy huhtikuussa 2021.

Tärkein viesti liittyy ympäristöön

Janita Kylänpää kertoo, että hankkeen tärkein viesti nuorille on se, että kotimaisen kalan syöminen on ympäristöteko. Esimerkiksi Itämeren silakalla on negatiivinen hiilijalanjälki. 

– Monet nuoret ovat huolissaan ruokansa hiilijalanjäljestä. Kotimaista kalaa syömällä tekee samalla ekoteon!

Kun kalaa poistetaan vesistöistä, saadaan vedestä samalla poistettua ravinteita. Ja ravinteita poistamalla pystytään hillitsemään rehevöitymistä ja sitä kautta esimerkiksi levien muodostumista. 

Hankkeessa uskotaankin, että juuri ympäristösyistä kalalla olisi potentiaalia uudeksi trendiruuaksi. 

– Monen nuoren käsitys kalasta on koulussa maistetut pakastekalat. Tuore kalahan on ihan erimakuista! Kalaruuilla on ollut myös vähän semmoinen mummomaine. Sitä yritetään nyt muuttaa, kertoo Kylänpää.

Jos haluaa lisätä kalaa ruokavalioonsa ympäristösyistä, kannattaa suosia kotimaista kalaa, jolloin ympäristöhyödyt eivät pala kuljetuksessa. Suomessa syödään tällä hetkellä kalaa vuodessa noin 14 kiloa asukasta kohden, mutta vain 4 kiloa tuosta määrästä on kotimaista. 

– Norjalaista merilohta ja kasvatettua kirjolohta on usein kalatiskeillä paremmin tarjolla, niistä on helppo tehdä ruokaa ja hinta saattaa olla edullisempi, Kylänpää selittää ihmisten ostokäyttäytymistä.

Roppakaupalla terveyshyötyjä

Kotimaisen kalan syöminen on paitsi ekologisesti kestävää myös terveellistä. Kala on hyvä proteiinin lähde, ja siinä on paljon pehmeitä rasvoja ja d-vitamiinia. Lisäksi kala on hyvä b12-vitamiinin ja seleenin lähde. Siksi Suomessa suositellaan syömään kalaa kolmesti viikossa kalalajeja vaihdellen. 

D-vitamiinin määrä vaihtelee kalalajeittain paljon. Esimerkiksi 100 grammassa kuhaa on jopa 25 mikrogrammaa d-vitamiinia, lohessa ja ahvenessa 8 mikrogrammaa ja kampelassa vain 0,7 mikrogrammaa. Parhaita d-vitamiinin lähteitä ovat kuha, siika ja silakka. 

Kalan pehmeällä rasvalla on puolestaan positiivinen vaikutus sydämen ja verisuonten toimintaan. Verenkiertoelinten sairaudet ovat suomalaisten yleisin kuolinsyy, joten kalan syömisellä on hyvinkin positiivinen vaikutus kansanterveyteen. 

Syökää silakkaa!

Kallen silakkavartaat. Kuva: Janita Kylänpää.

Janita Kylänpää tavoittaa nuoria koulujen lisäksi myös TikTokissa, jossa hän on julkaissut videon esimerkiksi siitä, miten silakat voi perata vaivattomasti saksilla. Silakka on myös siitä helppo kala, että sitä saa tiettyinä aikoina paljon pienellä vaivalla. 

– Silakka nousee aina tiettyihin paikkoihin jossain vaiheessa toukokuuta vähän säistä riippuen. Esimerkiksi Särkisalossa ja Paraisilla on tietyt sillat, joilta on helppo saada litkaamalla silakkaa ihan ämpäritolkulla. Yhdessä litkassa voi olla 5–10 koukkua eikä syöttejä tarvita, Kylänpää vinkkaa. 

Kylänpään omassa lapsuudessa varoiteltiin Itämeren silakan elohopeapitoisuudesta, minkä vuoksi moni on unohtanut koko kalan. 

– Tänä päivänä se on kuitenkin puhdasta ruokaa, hän vakuuttaa. 

Janita Kylänpään oma suosikkiresepti on Kallen silkkavartaat, josta löytyy ohjevideo Youtubesta.

– Vartaat sopivat hyvin vaikka sormisyötäväksi illanistujaisiin tai saaristolaisleivän päälle, hän vinkkaa. 

Lisää reseptejä ja ohjeita kalan käsittelyyn löytyy muun muassa Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten sivuilta Kalaherkut haltuun -hankkeen alta.

Kalojen parissa kelpaa työskennellä

Elinkeinokalataloudella on pitkään ollut vaikeuksia saada nuoria innostumaan alasta. Saaristomeren päätoimisten ammattikalastajien määrä on laskenut 2000-luvulla 60 %. Jos vuosituhannen alussa ammattikalastajia oli vielä 200, nyt heitä on enää 80. Toisaalta moni kalastaa myös jonkin muun työn ohessa. 

Yksi selkeä syy kalastajien vähenemiseen on hyljekannan kasvu. Myös korona on koetellut kalastajia, sillä kotimaista kalaa on perinteisesti myyty paljon ravintoloihin, joiden toiminta on kärsinyt koronatilanteesta. 

Janita Kylänpää uskoo kuitenkin kalastuksen mahdollisuuksiin, varsinkin jos kalastukseen liittää kalan käsittelyä, kuljetusta ja esimerkiksi matkailua tai opetustyötä. 

– Näkisin, että tämä ala sopii hyvin  erityisesti sellaisille nuorille, jotka eivät nauti teoriasta ja koulun penkillä istumisesta. Kalastaminen on fyysistä ja antoisaa työtä. Ja kalankäsittely puolestaan arvostettua käsityötä, Kylänpää sanoo. 

Hankkeessa ollaan etsitty kalasta kiinnostuneita nuoria ja esitelty heille alan koulutusmahdollisuuksia. Kalatalouden ammattilaisia koulutetaan Paraisilla. Tarjolla on perustutkinto, ammattitutkinto ja erityisammattitutkinto. Ammattikalastajan urasta nuorille on kertonut Lauri Rantanen Kalatalouskeskukselta. Lisäksi esittelyssä on ollut kalan jalostukseen, myymiseen ja valmistamiseen liittyviä uramahdollisuuksia. Hankevetäjät ovat päivittäneet myös oppilaanohjaajien tietämystä elinkeinokalataloudesta ja kalaan liittyvistä ammateista.

 

Janica Vilen

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Ruokaneuvolivet ovat tavoittaneet jo 400 000 katsojaa

Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää valmistavat rusinamakkaraa kameroiden takana.

 

Maaliskuussa alkaneet Ruokaneuvolivet ovat ilahduttaneet ihmisiä ympäri Suomen ja ulkomailla asti. Omilla älypuhelimilla omista kotikeittiöistä käsin tehdyt kotikutoiset videot ovat aitoja ja välittömiä – ja ehkä siksi niin suosittuja. Lähes kaikki videot ovat keränneet tuhansia katsojia. Hitiksi noussutta piispanmunkkivideota on katsottu TikTokissa jo 170 000 kertaa. 

Kun korona alkoi jyllätä Suomessa ja ihmiset jäivät työskentelemään ja opiskelemaan koteihinsa, Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset eivät luonnollisesti voineet järjestää keväälle sovittuja ruokakursseja, ja muutoinkin toiminnalle piti keksiä uusi digitaalinen suunta. Se löytyi nopeasti, sillä poikkeustilan julistamisesta ei ehtinyt kulua viikkoakaan, kun ihmiset ympäri maailman saattoivat jo kokoontua ruudun ääreen seuraamaan, miten ruoka-asiantuntijat Janita Kylänpää ja Anna Kari kokkasivat kodeissaan ja vastailivat katsojien kysymyksiin. 

– Tämä homma lähti käyntiin aika luovasti. Ekalla kerralla vain avattiin linja perjantai-iltana ja sanottiin, että saa kysellä mitä tahansa. Minulla oli silloin sattumalta hirveä sulamassa, joten tein sitten lähetyksen aikana samalla hirvipataa. Ensimmäisen lähetyksen jälkeen jo hoksasimme, että kannattaa aina sopia aihe etukäteen ja muutaman lähetyksen jälkeen aloimme jo hoksata, mitkä kaikki vaiheet kannattaa näyttää livessä, ja mitä kannattaa ehkä valmistella etukäteen, naurahtaa Janita Kylänpää.

Pienten viilausten jälkeen tunnin mittaiset lähetykset ovat tiivistyneet keskimäärin 20 minuutin mittaisiksi, mutta idea on edelleen sama. Yleensä livet tehdään samaan aikaan sekä Facebookkiin että Instagramiin. 

– Nyt kun lähetyksiä tehdään päivällä, katsojia saattaa olla livenä paikalla vaikka 2 000, mutta iltaan mennessä näyttökertoja voikin olla jo 12 000, Kylänpää kertoo suosiosta. 

Jotkut aiheet ovat selvästi muita suositumpia. Esimerkiksi karjalanpiirakka-liveä on katsottu Facebookissa jo 24 000 kertaa. 

Uutta yleisöä

Facebookissa live-lähetyksiä pääsee seuraamaan ja katsomaan myös jälkikäteen Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten sivulla. Instagramissa lähetyksille on tehty oma kanava @Ruokaneuvolive. Lisäksi ruoka-asinatuntijat tekevät videoita TikTokkiin, joka on nuorten suosima videoiden julkaisua ja katselua varten luotu mobiilisovellus. 

– Siellä on sellainen video, jossa täytämme ja kuorrutamme piispanmunkkeja. Sitä on katsottu jo 170 000 kertaa. TikTok toimii juuri niin, että jotkut videot lähtevät leviämään ja katsojamääristä tulee valtavia, Kylänpää sanoo. 

Erityisesti TikTokissa katsojat ovat muita kuin Maa- ja kotitalousnaisten omia jäseniä, jotka ovat suurimmaksi osaksi ikäihmisiä. Live-lähetysten kautta yhdistys onkin tavoittanut paljon uutta yleisöä. 

– Kun korona alkoi, suunnittelimme sisältöä ennen kaikkea lapsiperheitä ajatellen. Koulujen ruokalistat on suunniteltu ravitsemuksellisesta näkökulmasta tosi hyvin. Heräsi ajatus, että mahdetaanko kodeissa kiinnittää etäkoululaisten ruokiin samalla tavalla huomiota. Siksi teimme usein ihan tavallisia arkiruokia kotimaisista, edullisista ja terveellisistä raaka-aineista. Esimerkiksi tortilla-livessä täytteenä ei ollut juuri porkkanaa ja jauhelihaa kummempaa. Tarkoitus ei ole hifistellä, vaan tarjota apua ihmisten arkeen, Kylänpää taustoittaa. 

Myös järjestön oma väki on innostunut digitaalisista ruokaneuvoista. 

– Monilla eläkeikäisillä on jo älypuhelin tai tabletti. Live-lähetysten kautta olemme samalla saaneet mahdollisuuden kouluttaa ihmisiä sähköisten välineiden käyttöön, Kylänpää kertoo. 

Rusinamakkara on turkulainen perinneherkku

Keskiviikkona 11. marraskuuta Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää tekivät live-lähetyksessä turkulaista perinneherkkua eli rusinamakkaraa. Makkaran tekemiseen kannattaa pyytää kaveri mukaan. Homma sujuu helpoiten, kun toinen lisää taikinaa ja toinen pitää suolta.

Keskiviikkona 11. marraskuuta Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää tekivät liven rusinamakkarasta. Taikinassa oli possun kylkeä ja naudan maksaa sekä jatkeaineena ohrayynejä, rusinoita, kananmunaa, siirappia ja mausteita. 

– Rusinoita alettiin tuoda Turkuun 1900-luvulla. Turun linnan ja Turun sataman vuoksi moni ruokaperinne on rantautunut Suomeen juuri Turun kautta. Täällä on ollut Suomen ensimmäinen kahvila ja esimerkiksi ruokailuvälineitä käytettiin Suomessa ensimmäisenä juuri Turun linnassa, kertoo Kylänpää sillä aikaa kun Mäenpää viimeistelee taikinaa. 

Sitten alkaakin taikinan pursottaminen suoleen. Ruoka-asiantuntijat kertovat videollaan, miten ennen vanhaan taikinan pursotus tapahtui kaiverretulla lehmän sarvella, mutta nykyisin kone ajaa saman asian. Suolta saa ostaa lihakaupoista ja sen käsittely on Kylänpään mukaan helpointa kosteana ja paljain sormin. 

Videolta selviää myös se, miksi makkara on juuri loppuvuoden perinneruoka. 

– Yleensä kesäpossut teurastettiin syksyllä ja lisäksi makkaraa oli helpoin valmistaa silloin, kun oli lunta tarjolla, sillä suoli pestiin ennen vanhaan lumihangessa, Kylänpää kertoo. 

Mäenpää neuvoo tekemään makkaraa aina kaverin kanssa, sillä yksin homma on vähän turhan kiireistä, kun pitää samaan aikaan lisätä taikinamassaa ja ottaa vastaan valmista makkaraa. 

– Makkaraa kannattaa tehdä aina isompi satsi kerralla. Tuoreesta lihasta tehty makkara voidaan pakastaa raakana, mutta jos lihat on otettu pakkasesta, niin makkarat pitää kypsentää ennen pakastamista. Raakamakkarat kannattaa keittää ennen paistamista ja paistamista helpottaa, kun painelee makkaran pintaan tikulla pieniä reikiä, ruoka-asiantuntijat ohjeistavat. 

Makkaraan kannattaa painella pieniä reikiä, ettei se poksahda paistuessaan.

Teemat satokauden ja juhlapäivien mukaan

Live-lähetysten teemat on mietitty juhlapyhien ja satokauden mukaan. Pääsiäisenä ruudun välityksellä pääsi seuraamaan mämmin tekoa, vappuna paistettiin munkkeja, juhannuksena grillattiin ja pian tehdäänkin jo jouluruokia. 

– 1. joulukuuta on pikkujoulu-live ja 7. joulukuuta olen luvannut kuvata kinkun suolaamisen, Kylänpää mainostaa. 

Kylänpään ja Mäenpään seuraava yhteinen live tulee käsittelemään turkulaisia joulun perinneruokia. 

Maa- ja kotitalousnaiset ovat tehneet live-lähetyksiä useamman eri hankkeen ja yhteistyötahon kanssa. He ovat avoimia myös kaupalliselle yhteistyölle esimerkiksi paikallisten tuottajien kanssa, jolloin paikalliset ruokatuotteet saavat näkyvyyttä ja Maa- ja kotitalousnaiset laadukkaita raaka-aineita kokkaushetkiinsä. 

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset toimii ProAgria Länsi-Suomen sisällä Turusta käsin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Kyseessä on asiantuntija- ja neuvontaorganisaatio, joka on erikoistunut ruoka-, yritys- ja maisemapalveluihin. 

Suurinta osaa yhdistyksen palveluista pystyy hyödyntämään tällä hetkellä etäyhteyksien avulla. 

 

Janica Vilen