Kymäläisen perhe asuttaa Salon Kiskossa sijaitsevaa Sirkan tilaa jo neljännessä polvessa. Nyt jo on selvää, että seuraavaksi tilaa tulee jatkamaan nainen, sillä perheessä on kolme tytärtä. Maaseudun naisten päivän haastattelussa perheen kuopus Maija Kymäläinen kertoo, millainen on hänen unelmiensa maaseutu.
Maaseudun naisten päivää vietetään vuosittain 15. lokakuuta. YK:n teemapäivän tarkoituksena on huomioida naisten rooli maaseudun kehittäjinä, viljelijöinä, metsänomistajina ja yrittäjinä sekä hyvinvoinnin turvaajina. Tämän vuoden erityisteemana korostetaan naisten ja tyttöjen keskeistä roolia maailman ruokajärjestelmässä.
21-vuotias Maija Kymäläinen on kasvanut maalla, ja suunnittelee sinne myös tulevaisuuttaan. Siksi hän opiskelee parhaillaan Hämeen ammattikorkeakoulussa agrologiksi.
– Myös isosiskoni Anna on suorittanut samat opinnot ja olemme miettineet, että ehkä voisimme yhdessä jatkaa kotitilaa jonain päivänä. Mutta vanhempamme ovat vasta viisikymppisiä, joten vielä ei ole kiire päättää. Täältä ei työt lopu, ja vaikka tämä paikka onkin rakkain ja tärkein, niin valmistumisen jälkeen minulla on hyvää aikaa hankkia työkokemusta muualta, kertoo Kymäläinen.
Keskimmäinen tyttäristä Enni on puolestaan tuotantotalouden insinööri.
– Hänkin kyllä tykkää tehdä maatilan töitä, mutta ei ammatikseen.
Sirkan tilalla on 30 lypsävää lehmää sekä kosolti peltoja viljeltäväksi. Jos perinteisesti suomalaisella tilalla emäntä on lypsänyt lehmät ja isäntä istunut maatalouskoneiden rattiin, Sirkan tilalla kaikki ovat opetelleet tekemään kaikkia töitä.
– Kyllä ne konetytöt ovat ihan yhtä lailla naisten kuin miestenkin hommia ja eihän se traktori tiedä, ohjaako sitä mies vai nainen. Kun töitä on paljon ja ihmisiä vähän, niin on tärkeää, että kaikki pystyvät tarttumaan mihin tahansa hommaan. Onhan tämä toki fyysistä työtä, mutta onneksi tarjolla on monenlaisia apuvälineitä, jos omat voimat loppuvat kesken.
Tämän vuoden keväällä perheen äiti mursi ranteensa, minkä vuoksi Maija otti tilan töistä normaalia enemmän vastuuta.
– Se opetti paljon tästä ammatista. Vaikka ei tämä oikeastaan ole edes ammatti, vaan ennemminkin elämäntapa.
Lehmät kuin lemmikit
Jos Kymäläinen saa valita, hän menee aina mieluiten navettaan.
– Oma kiinnostus on aina ollut eläimissä. Opinnoissakin suuntaudun nyt kotieläinpuoleen, vaikka maatalouden osa-alueet tietysti nivoutuvat toisiinsa ja kasvipuoli kulkee siinä eläinpuolen kanssa käsikädessä.
Sirkan tilan karjamäärä on nykymittapuulla pieni, mutta siitä on etunsa, sillä kaikki lehmät tiedetään nimeltä, ja niiden kanssa tullaan tutuiksi.
– Kun eläimet tuntee hyvin, niitä on myös helpompi hoitaa. Jos jonkun käytös muuttuu, huomaamme sen heti ja pystymme reagoimaan asiaan nopeasti. Ja kun lehmiä on tarpeeksi vähän, niitä ehtii rapsutella paljon. Se taas tekee niistä hyvin ihmisläheisiä, mikä helpottaa niiden käsittelyä, Kymäläinen selittää.
Sirkan tilan maito täyttää vapaan lehmän maidon kriteerit. Kymäläiselle eläinten hyvinvointi on tärkeää ja hän seuraakin tarkkaan myös eläimiin liittyvää päätöksentekoa, esimerkiksi paljon tapetilla ollutta eläinsuojelulain uudistusta.
Politiikkaan lukion penkiltä
Maija Kymäläisen poliittinen ura alkoi jo lukiossa.
– Yhteiskuntaopin tunnilla istuin sellaisen tytön vieressä, jonka kanssa puhuimme paljon yhteiskunnallisista asioista. Hän innosti minua hakemaan mukaan Salon nuorisovaltuustoon. Se oli sellaista oman kotikunnan asioiden edistämistä nuorten näkökulmasta ilman puoluepolitiikkaa.
Kahden vuoden kaudesta jälkimmäisen vuoden Kymäläinen toimi nuorisovaltuuston puheenjohtajana. Sen jälkeen häntä pyydettiin seurakuntavaaleihin Keskustan listalle.
– Olemme aina puhuneet perheen kesken kaikesta. Kotona on saanut käydä läpi kaikenlaisia mielipiteitä ja kantoja. Kun minua sitten pyydettiin ehdolle, siitäkin palaveerattiin ensin kotona. Mietimme yhdessä, mitä se poliittinen vastuu tarkoittaa ja jaksanko sitä kantaa. Ja lopulta vanhempani sanoivat, että jos valinta tuntuu minusta oikealta ja haluan ehdolle lähteä, he tukevat minua. Meitä on ihan pienestä asti kannustettu aina kulkemaan omia polkujamme.
Maija pääsi kirkkovaltuustoon vain 18-vuotiaana. Samoihin aikoihin hän liittyi myös Keskustanuoriin.
– Sieltä löysin heti sellaisen henkisen kodin. Vaikka jostain asioista saatetaan olla eri mieltä ihmisten kanssa, niin aina olen tuntenut oloni tervetulleeksi. Keskustanuorissa olen saanut kasvaa ihmisenä ja vaikuttajana. Lukiolaisena olin ehkä vähän erilainen nuori, kun saatoin neljä iltaa viikosta istua erilaisissa kokouksissa. Keskustanuorista löysin elämääni samanlaisia ihmisiä!
Viimeiset kaksi vuotta hän on toiminut Varsinais-Suomen Keskustanuorten puheenjohtajana.
– Politiikassa nälkä kasvaa syödessä. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän oppii myös ymmärtämään, mitä ei vielä tiedä.
Kuntavaaleissa Kymäläinen nappasi varavaltuutetun paikan ja onkin jo käynyt yhdessä valtuuston kokouksessa. Oma vaalikampanjointi jäi kokonaisuuden varjoon, sillä Varsinais-Suomen Keskustanuorten puheenjohtajana hän keskittyi omansa lisäksi koko maakunnan nuorten ehdokkaiden kampanjaan.
– Siinä sai puhelin kuumana ensin soitella aktiivisia nuoria ehdolle ja sitten tarjota ehdokkaille koulutuksia. Saimme yli 50 nuorta ehdokasta, joista moni pääsi läpi. Vaalien jälkeen oli vielä neuvottelut, joissa saimme monta nuorta tosi vaikuttaviin paikkoihin! Olen meidän kokonaistulokseen tosi tyytyväinen, vaikka se kyllä harmittaa, että Saloon ei saatu ainuttakaan alle 30-vuotiasta valtuutettua mistään puolueesta.
Piiritasolla hän tyytyväinen siihen, miten nuoret saavat äänensä kuuluviin keskustapuolueessa.
– Ei me nuoret olla pelkkä piikki puolueen lihassa, vaan osa porukkaa ja tulevaisuuden elinehto.
Vahvat naiset ympärillä
Kymäläinen on saanut kasvaa vahvojen naisten ympäröimänä. Erityisesti hän ihailee omaa mummoaan, joka on kotoisin Karjalohjalta.
– Hän oli maatilan tyttö itsekin ja tuli tänne Sirkkaan emännäksi tavattuaan pappan tansseissa. Hän on rautainen nainen!
Läheisiltä naisilta Maija on myös kuullut tarinoita, millaista on aiempina vuosikymmeninä ollut esimerkiksi päätöksenteossa.
– Ja eihän tasa-arvo vieläkään valmis ole, vaikka oikeaan suuntaan mennäänkin. Itse olen kuitenkin kokenut, että minun sukupuolellani ei ole koskaan ollut politiikassa merkitystä. Paljon enemmän huomio on kiinnittynyt ikääni. Mutta kyllä minä varmasti vähän muutan sellaista stereotyyppistä käsitystä keskustalaisesta.
Mustialassa Kymäläisen opiskelukavereista puolet on naisia ja puolet miehiä. Silti hän on huomannut, että edelleen pojat jatkavat vanhempiensa tiloilla useammin kuin tytöt.
Ihana lapsuus maaseudulla
Vasta aikuisena Kymäläinen sanoo ymmärtäneensä, miten onnellisen ja etuoikeutetun lapsuuden hän on saanut elää maaseudulla.
– Täällä on ollut ihanaa kasvaa! Meillä oli aina vanhemmat kotona, kun tulimme koulusta. Ympärillä oli järviä, metsiä ja peltoja. Vilikkalan kylässä on eläimiä paljon enemmän kuin ihmisiä. Juuri samanlaisen lapsuuden toivoisin tulevaisuudessa omillekin lapsilleni.
Kymäläisten talo on Isotahkon järven rannalla. Järvellä perheen tytöt ovat opetelleet kesäisin uimaan ja talvisin luistelemaan. Kaikki kylän lapset kulkivat kouluun samalla taksilla.
Korona osoitti, että muutkin suomalaiset kaipaavat maaseudulle luonnonläheisyyteen. Nyt onkin poliitikolle hyvä hetki saada kansanrivit ymmärtämään maaseudun kehittämisen tärkeys.
– Peruspalvelut pitää turvata kaikille ihmisille riippumatta lompakon paksuudesta tai postinumerosta, Kymäläinen linjaa.
Hänen unelmiensa maaseutu on elinvoimainen.
– Maaseudulla pitäisi kehittää ennen kaikkea etätyömahdollisuuksia, jotta saamme tänne lisää työmahdollisuuksia. Töiden perässähän me nuoret mennään. Ei me voida asettua maalle, jos siellä ei ole töitä ja palveluita, vaikka paikka olisi kuinka ihana.
Erityisesti pulaa on niistä töistä, joihin naiset kouluttautuvat. Siksi sataa 18–29-vuotiasta naista kohti maaseudulla asuu nykyisin 136 samanikäistä miestä.
Joillain maaseutualueilla ongelma on kuitenkin päinvastainen. Töitä olisi, mutta tekijät puuttuvat.
– Ministeri Kurvinen heitti ehdotuksen, että nuoret voisivat saada opintolainojaan anteeksi muuttamalla töihin sellaisille alueille, joissa on työvoimapulaa. Siinä ajatuksessa on mielestäni potentiaalia.
Kymäläistä politiikassa ohjaa ennen kaikkea maalaisjärki ja käytännönläheisyys. Seuraavaksi hän on ehdolla aluevaaleissa.
– Aluevaltuustossa olisi hyvä mahdollisuus päästä järkeistämään tätä meidän byrokratiahimmeliä. Ihmiset pitäisi saada ohjattua oikeiden palveluiden pariin paljon helpommin.
Teksti ja kuvat: Janica Vilen