Kolmekymppinen kasvituotannon asiantuntija, aktiivinen yhdistystoimija, kahden pienen lapsen äiti ja tuleva maatalousyrittäjä Kati Knuutila nauttii maaseudun rauhasta ja luonnosta sekä siitä, ettei tekeminen lopu koskaan kesken!
Puolisonsa, 3-vuotiaan tyttärensä ja vastasyntyneen vauvansa kanssa Someron Joensuun kylässä, Yli-Seppälän tilalla asuva Kati Knuutila (s.1992) kokee, että elämä on nyt täydellistä.
– Aina minulla joku uusi projekti on käynnissä, mutta koen, että oikeastaan kaikki unelmani ovat toteutuneet tavalla tai toisella!
Knuutila on lapsesta asti auttanut kotitilansa töissä ja haaveillut maatilayrittäjän arjesta. Nyt hän kasvattaa Yli-Seppälän tilalla jo suvun viidettä polvea.
– Täällä on ollut aikoinaan kolme kantatilaa: Kiiru, Hoppu ja Hätä. Tämä tila on irrotettu Hopun tilasta, ja minun isovanhempieni vanhemmat ovat ostaneet tämän joskus 30-luvulla. Omassa lapsuudessani täällä oli vielä sikojakin, mutta nykyisin tämä on ihan perinteinen viljatila, Knuutila kertoo.
Peltoja tilalla on 70 hehtaaria ja metsää 100 hehtaaria. Tila on vielä Knuutilan isän omistuksessa, mutta töitä tehdään tiiviissä yhteistyössä ja sukupolvenvaihdosta jo suunnitellaan.
– Tämä meidän talo rakennettiin vanhan hevoshaan paikalle silloin, kun isäni ja isovanhempani tekivät sukupolvenvaihdoksen. Silloin isovanhempani siirtyivät tänne ja isä muutti päärakennukseen, missä minäkin olen kasvanut. Aikanaan meillä on tarkoitus tehdä samanlainen vaihto.
Somerolla käydyn lukion jälkeen Knuutila opiskeli Helsingin yliopiston Viikin kampuksella agronomiksi. Hänellä on yliopistolla vielä kesken väitöstutkimus nurmikasvien juurista. Kun omalta kotipaikkakunnalta löytyi mielenkiintoinen työ ProAgria Länsi-Suomen kasvituotannon asiantuntijana, oma tutkimus jäi kesken, mutta sen pariin on tarkoitus palata jossain vaiheessa.
ProAgrialla Knuutila on ehtinyt työskennellä esimerkiksi Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeessa ja Hiilipelto-hankkeessa.
Aktiivista yhdistyselämää ja maaseudun rauhaa
Kati Knuutila on aktiivinen yhdistystoimija. Hän on ollut muutaman vuoden mukana Someron MTK:n johtokunnassa ja nyt hän on ensimmäistä vuotta myös MTK Varsinais-Suomen johtokunnassa.
Lisäksi hän on tiiviisti mukana paikallisen Martta-yhdistyksen toiminnassa.
– Meillä on joka kuukausi jotain ohjelmaa, esimerkiksi retkiä tai yhdessäoloa eri teemojen ympärillä. Joskus olemme laittaneet yhdessä kasvisruokaa ja joskus neuloneet villasukkia.
Knuutila on yhdistystoiminnassa tottunut siihen, että hän on jäsenistön nuorimmasta päästä, mutta se ei ole menoa haitannut.
– Yhdistystoiminta tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja kotona olemiseen. Ja kesäksi toiminta yleensä hiljenee. Silloin on aikaa keskittyä maatilan töihin, puutarhan hoitoon ja esimerkiksi kansallispuistojen kiertämiseen tai käsitöiden tekoon, mikä on minulle paras tapa rentoutua.
Kehityksessä mukana
Knuutila seuraa aktiivisesti maatalouden kehitystä kolmesta eri näkökulmasta. Kesken oleva väitöskirja pitää hänet kiinni akateemisessa tutkimuksessa, ProAgriassa hän on mukana viemässä uusinta tutkimustietoa käytäntöön ja kotitilallaan hän pääsee seuraamaan alaa viljelijän näkökulmasta.
Yli-Seppälän tilalla viljellään tällä hetkellä vehnää ja ohraa sekä öljykasveja: rypsiä ja pellavaa.
– Tämä on vielä niin pieni tila, että sen pyörittäminen onnistuu muiden töiden ohella. Isällänikin on koko ajan ollut toinen työ. Mutta toki pohdimme yhdessä, millä tavoin toimintaa voisi vielä kehittää. Esimerkiksi satovarmuuden ja peltojen kunnon kohentamiseksi olisi paljon mahdollisuuksia. Kasvipeitteisyyttä aiomme lisätä ja kokeilla joitain uusia maanparannuskasveja. Tilakokoakin pystyisi vielä kasvattamaan, Knuutila pohtii.
Naisten kiinnostus maataloutta kohtaa kasvussa
Naisten kiinnostus maataloutta ja ruokaketjua kohtaan on tällä hetkellä selkeässä kasvussa. Esimerkiksi Agronomiliiton seniorijäsenistä naisia on 43 %, työikäisistä jäsenistä 71 % ja opiskelijajäsenistä jo 78 %.
– Alan sukupuolijakauma on muuttunut ihan selvästi jo tässä minun elinaikanani. Esimerkiksi asiantuntijatehtävissä ja neuvonnan töissä on naisia paljon, kommentoi Knuutila.
Maatalousyrittäjien joukko on edelleen melko miehinen, mutta se ei tuo nuorelle naiselle paineita.
– Olen itse eniten kiinnostunut viljelyn suunnittelusta ja tykkään toki istua traktorissakin, mutta jos sitä traktoria pitää alkaa korjata, niin siinä vaiheessa tarvitsen apua. Toisaalta ei ole edes järkeä yrittää selviytyä kaikesta itse, joten täytyy vain miettiä, mitkä ovat niitä asioita, joihin kannattaa pyytää muilta apua, Knuutila puntaroi.
Metsätalous on Knuutilalle vieraampi ala, mutta silläkin saralla on apua tarjolla. Esimerkiksi paikallinen metsänhoitoyhdistys on taho, jolta saa tarvittaessa neuvoja.
Knuutilaa on aina kotona kannustettu omissa unelmissaan.
– Meitä on ollut kaksi tytärtä, joten en toki tiedä, olisivatko asiat menneet toisin, jos minulla olisi ollut veli. Pikkusiskoni on aina ollut kiinnostunut ihan muista asioista, mikä on toki hyväkin, sillä näin pienen tilan jakaminen voisi olla hankalaa.
Vaikka Knuutilan elämää voi pitää poikkeuksellisena 2020-luvun Suomessa, hänen omassa ystäväpiirissään tarina on tuiki tavallinen.
– Iso osa ystävistäni on tullut opintojen kautta ja heillä on monilla hyvin samanlaisia elämäntilanteita. Ja täällä Somerollakin eletään niin lähellä maataloutta, että esikoiseni vauvakerhossa kaikilla vanhemmilla tuntui olevan joku linkki ruuantuotantoon – jos ei oman tai puolison ammatin kautta, niin vähintään isovanhempien kautta, Knuutila naurahtaa.
