EU:n maatalouspolitiikan rahoituskausi on juuri vaihtunut ja sen paikallista toimeenpanoa Varsinais-Suomessa on saatu tekemään monille tuttu kasvo.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maaseutupalveluiden uutena kehittämispäällikkönä aloitti 1. helmikuuta FM Johanna Mattila (s.1980). Mattila on monille maaseudun kehittämisen parissa työskenteleville sidosryhmille tuttu, sillä hän ehti tehdä 16-vuotisen uran Turun yliopistolla ruokaketjun ja maaseudun kehittämisen parissa. Lisäksi hän on työskennellyt Ruokavirastossa elintarviketurvallisuuteen liittyvissä tehtävissä.
Mattila on valmistunut maisteriksi elintarvikekehityksestä ja lisäksi hänellä on vahva tausta kauppatieteistä. Kehittämispäällikkönä hänen vastuullaan on ennen kaikkea Varsinais-Suomen maaseutuohjelman 2023–2027 toimeenpano ja sidosryhmäyhteistyön kehittäminen.
– Työsarkaa riittää nyt, kun uusi ohjelmakausi on juuri alkamassa. Tämä on myös hyvä hetki vähän miettiä, voisiko joitain asioita tehdä toiselle tavalla. Erityisesti haluan panostaa avoimeen tiedon vaihtoon ja siihen, että kehittämistyössä keskustelut eri tahojen kanssa käydään saman pöydän ääressä, Mattila kommentoi.
Uusi ohjelmakausi ja uudet painopisteet
Varsinais-Suomen uudessa maaseutuohjelmassa on viisi painopistettä: alkutuotanto, ruokaketju, maaseutu- ja saaristomatkailu, maaseudun monipuolinen yrittäjyys sekä asuminen ja hyvä elämä maaseudulla.
– Minun syvimmälle menevä substanssiosaaminen liittyy alkutuotantoon ja ruokaketjuun. Matkailukin on läheinen teema, sillä olen ollut mukana kehittämässä ruokamatkailua ja sitä kautta ollut mukana esimerkiksi Varsinais-Suomen matkailun tiekarttatyössä.
Myös varsinaissuomalainen yritystoiminta on tullut Mattilalle tutuksi aikaisemmissa työtehtävissä.
– Nykyisessä koko ajan muuttuvassa toimintaympäristössä mikroyritykset kohtaavat aika samanlaisia haasteita riippumatta toimialasta. Nyt pitäisi löytää keinoja varautumiseen ja muutosvalmiuden kehittämiseen. Suurien muutosten vuoksi juuri nyt on tärkeää pitää yllä myös sellaista positiivista kehittämispöhinää ja tarjota elinkeinoelämälle innostavia syötteitä.
Asuminen ja hyvä elämä maaseudulla on sellainen teema, jossa tarvitaan yhteistyötä esimerkiksi kuntien ja yhdistysten kanssa. Mattila on toiminut aiemmin Leader Varsin Hyvän hallituksessa ja uskoo, että juuri Leader-ryhmät pystyvät tarjoamaan hyviä työkaluja muun muassa ohjelman viidennen teeman toimeenpanossa.
Yhteistyötä eri sidosryhmien ja rahastojen välillä
EU:n maaseuturahoitusta myöntävät Varsinais-Suomessa ELY-keskus ja viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Loimaan seudulla ja Somerolla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit, Vakka-Suomessa ja Satakunnassa toimiva Ravakka sekä Salon seudulla ja Uudellamaalla toimiva Ykkösakseli.
Lisäksi ohjelman toimeenpanossa tehdään avointa yhteistyötä muiden rahastojen ja kehittämisohjelmien sekä esimerkiksi Varsinais-Suomen Liiton kanssa.
– Meidän yhteinen tehtävämme on huolehtia siitä, että paikalliset hyvät ideat kanavoituvat oikeisiin ohjelmiin. Esimerkiksi ilmasto- ja ympäristötoimenpiteitä voidaan tukea useamman ohjelman avulla, Mattila toteaa.
– Maaseutuohjelmassa on nyt sellaisia uusia työkaluja, joiden avulla pystytään tukemaan ilmastonmuutokseen sopeutumista tai jopa hillitsemään sitä. Kestävyys on maaseutuohjelmassa kantava teema sen kaikissa ulottuvuuksissa. Ympäristön kestävyyden lisäksi pitää aina miettiä myös taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä, hän jatkaa.
Metsästystä ja puutarhan hoitoa
Varsinais-Suomen maaseutu on Johanna Mattilalle tuttua työelämän lisäksi myös vapaa-ajan kautta.
– Olen kotoisin Piikkiöstä, ja kun perhe alkoi kasvaa, veri veti takaisin Piikkiönlahden rannoille. Siellä olemme nyt asuneet viimeiset kymmenen vuotta puolisoni ja kahden kouluikäisen lapseni kanssa.
Myös hänen harrastuksensa liittyvät maaseutuun. Korona-aikana Mattila suoritti metsästyskortin ja samoihin aikoihin hän sai innostuksen kotipuutarhan hoitoon. Perheen kanssa yhdessä he viettävät usein vapaa-aikaa luontopoluilla.
KulTa-hankkeen toiminnan A ja O on tuottaa ajantasaista tietoa maakunnan ruokaketjusta helposti käsitettävässä muodossa. Tiedonvälitys toimii kahteen suuntaan: kuluttajat oppivat paikallisista tuotteista ja yrittäjät saavat tietoa siitä, mikä kuluttajia liikuttaa. Tavoitteena on varsinaissuomalaisen ruuan arvostuksen nostaminen ja kilpailukyvyn edistäminen.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta rahoitettu Kuluttajat ruokaTalouden keskiössä (KulTa) -hanke lähestyy loppuaan. Maakunnallisen tiedonvälityshankkeen tavoitteena on ollut parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä muun muassa välittämällä uusinta tietoa, mahdollistamalla yritysten välisiä kumppanuusverkostoja ja järjestämällä opintomatkoja.
Hanketta koordinoi Turun yliopiston Brahea-keskus, mutta osatoteuttajina toimivat myös Ukipolis Oy, Yrityssalo Oy, Novida Ammattiopisto ja lukio, Kemiönsaaren kunta ja Paraisten kaupunki.
Hankkeen kokonaisuudesta sekä Turun seudun toimenpiteistä vastaa projektipäällikkö Johanna Mattila Brahea-keskuksesta.
– Hankkeen suurimpia saavutuksia on ollut ruokaketjun vaikuttavuuden lisääminen alueella. Ruoka on lisätty entistä vahvemmin mukaan muun muassa maaseutohjelmaan, maakuntastrategiaan ja matkailun tiekarttaan, jossa paikalliset ruokaelämykset on nyt yksi keskeinen teema. Esimerkiksi saaristossa nähdään nyt entistä vahvemmin, että paikallinen ruoka tuo hyvinvointia ja lisää mielenkiintoa tapahtumiin ja matkailupalveluihin, Mattila kommentoi.
Lisäksi hän on tyytyväinen hankkeen aikana syntyneeseen yhteistyöhön ja verkostoitumisen voimaan. Hankkeen osatoteuttajat ovat olleen tiiviissä yhteistyössä omien seutukuntansa toimijoiden kanssa ja KulTa-hanke taas valtakunnallisen ruokasektorin koordinaatiohankkeen kanssa. Näin valtakunnallinen tieto on ollut KulTa-hankkeen kautta helposti pienimpienkin toimijoiden saatavilla ja vastaavasti maakunnan ruokaverkoston tarpeet ovat tavoittaneet valtakunnallisen tason. Myös maakunnan sisällä on syntynyt hankkeen myötä paljon yhteistyötä ja vuoropuhelua, jonka avulla paikallisia tuotteita on saatu entistä paremmin kauppojen valikoimiin, julkisen ruokapalvelun ostoslistalle ja ammattikeittiöihin.
Kaiken keskellä on kuitenkin kuluttaja. Hanke on tarjonnut kuluttajille selkeää tietoa oman maakunnan ruokatuotteista ja ruokaketjun yrityksistä. Ja tuottajille puolestaan tietoa siitä, mitä kuluttajat itse asiassa nykyään arvostavat.
– Yleensä ajatellaan, että ihmiset valitsevat tuotteita hinnan ja tuttuuden perusteella, mutta lähiruokaa ostetaan ennen kaikkea halusta tukea paikallista yrittäjää! Sosiaalisen vastuullisuuden ulottuvuus on huomattavasti tärkeämpi kuin on ennen osattu ajatella. Tuotevalinnan takana voikin olla yhä useammin tuottajan tuttuus tai yritystarina, Mattila avaa.
Tähän havaintoon on reagoitu hankkeessa esimerkiksi järjestämällä ruokaketjun yrittäjille tarinatyöpajoja.
KulTa-hanke on kerännyt paljon tietoa Varsinais-Suomen ruokaketjusta ja tuonut sitä kuluttajien tietoon helposti ymmärrettävässä muodossa.
Turun seudulla kehitettiin ruokamatkamuistoja
Turun seudulla sijaitsee suurin osa Varsinais-Suomen ruokaketjun yrityksistä ja myös kuluttajista. Turku on myös merkittävä ruokamatkailukohde, jonka kautta maaseudun maut päätyvät myös kaupunkilaisten ja matkailijoiden lautasille.
Kesällä 2021 tullaan lanseeraamaan Turun ruokamatkamuistot, eli varsinaissuomalaiset ruokatuotteet, joita aletaan markkinoida mukaan ostettavina ruokamatkamuistoina. Lisäksi varsinaissuomalaisia ruokatuotteita ollaan yritetty saada mahdollisimman hyvin esiin turkulaisiin ravintoloihin, esimerkiksi lähiruokamenun muodossa.
Kaupunkialueella on korostunut myös se, että kuluttajat haluaisivat itse osallistua ruuantuotantoon. Hankkeessa ollaankin kartoitettu erilaisia kumppanuusmaatalouden malleja, joissa kaupunkilainen saa pienen palan maaseutua elämäänsä vaikka vuokraamalla omenapuun.
Salon seudulla panostettiin digiloikkaan, Loimaan seudulla nuoriin ja saaristossa matkailuun
Salon seudulla KulTa-hankkeen toimenpiteistä on vastannut Yrityssalo Oy.
– Salossa on paljon pieniä digiyrityksiä, jotka on saatu hyvin valjastettua mukaan ruokaketjun kehittämiseen. Uusimman teknologian hyödyntäminen on Salon alueen selkeä painopiste, kertoo Mattila.
Esimerkiksi Kasvulämäri-yritysryhmähankkeessa parannettiin yritysten liiketoimintavalmiuksia panostamalla tiedolla johtamiseen ja tuotteiden jäljitettävyyteen.
Loimaan alueella keskeistä on ollut oppilaitosyhteistyö, jonka avulla on pyritty vaikuttamaan tuleviin ruokaketjun ammattilaisiin.
– Kun opiskelijat oppivat arvostamaan ja käyttämään paikallisia raaka-aineita, he vievät osaamisen mukanaan myös tuleville työpaikoilleen.
Paraisten ja Kemiönsaaren alueilla painopiste taas on ollut ruuan ja matkailun yhdistämisessä sekä suoramyynnin kehittämisessä, esimerkiksi tilapuotien ja REKO-toiminnan puitteissa.
Vakka-Suomessa kannustetaan jalostamaan
Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola Uudenkaupungin keskustassa.
Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola on vastannut KulTa-hankkeen toimenpiteistä Vakka-Suomessa. Hän näkee, että jalostustoimintaan panostaminen olisi Vakka-Suomessa tärkeää erityisesti julkisen ruokapalvelun kannalta.
– Monet päättäjät ovat sitä mieltä, että julkisessa ruokapalvelussa tulisi suosia lähiruokaa, mutta tavoitteen saavuttamiseksi pitää taklata aika monta haastetta. Hinta näyttelee tietenkin suurta roolia tässä keskustelussa, mutta myös volyymit. Ruuan määrät ovat julkisella puolella niin suuret, ettei monikaan tuottaja pysty täyttämään koko tarvetta yksin. Tuottajien pitäisi tehdä paikallisia yhteenliittymiä, jotta vaikka perunat voisi tilata läheltä. Mutta lisäksi tarvitaan myös jalostusta. Perunaakin tarvitaan kuorittuna, kuutioituna, suikaleina ja pakasteina, Jaakkola selittää.
Kunnat tekevät hankintoja jonkin verran itse, mutta pystyvät myös hyödyntämään kaikkien Suomen kuntien käytössä olevia valmiiksi kilpailutettuja sopimuksia. Vakka-Suomessa kunnat tekevät hankintoja jonkin verran myös yhteistyössä keskenään.
Vakka-Suomi on vahva alkutuotannon alue, josta saadaan erityisesti juureksia. Maaperä on vihanneksille otollista ja myyntikanavakin löytyy läheltä, sillä Suomen johtava vihanneskaupanharjoittaja Vihannes-Laitila sijaitsee alueella. Lisäksi Vakka-Suomi tunnetaan kananmunista ja kalasta. Myös viljaa viljellään paljon.
– Kananmunantuotannossa Munax on hieno esimerkki toimijasta, joka on lähtenyt ennakkoluulottomasti jalostamaan tuotteitaan. Kalanjalostus taas on vielä aika pienimuotoista. Kalaset Oy fileeraa kalaa teollisuudelle ja suurkeittiöille. Esimerkiksi kirjolohifileitä nypitään ruodottomiksi juuri Uudessakaupungissa. Silakkaa tulee alueelle miljoonia kiloja, mutta suurin osa lähtee sellaisenaan Suomen rajojen ulkopuolelle, kertoo Jaakkola.
Maakunnan tasolla KulTa-hanke keskittyy isoihin linjoihin, mutta paikallistasolla on voitu opastaa yrityksiä esimerkiksi elintarvikelainsäädäntöön tai pakkausmerkintöihin liittyvissä haasteissa.
– Olemme tehneet selvitystyötä yrityksille monenlaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi elintarvikelaista kaikki tieto löytyy kyllä Ruokaviraston sivuilta, mutta sen etsimiseen voisi asiaan perehtymättömältä yrittäjältä kulua kohtuuttomasti aikaa. Olemme myös auttaneet etsimään yhteistyökumppaneita verkostojemme kautta, Jaakkola kertoo esimerkkeinä.
KulTa-hanke päättyy Vakka-Suomessa kesäkuussa 2021, mutta työ ruokaketjun kehittämisen parissa jatkuu.
– Meillä on juuri alkanut TuKeVa-hanke (Tulevaisuuden kehitystarpeet varsinaissuomalaisessa ruokaketjussa). Siinä lähdetään selvittämään, miltä maailma näyttää elintarvikeyrittäjän silmin sekä millaisia tukimuotoja ja kehittämisvälineitä alalla tarvitaan, Jaakkola valottaa tulevaa.
Hän on itse ollut mukana erilaisissa ruokahankkeissa jo vuodesta 2012.
– Aluksi kaikki tekivät tahoillaan omia hankkeitaan, joissa oli väistämättä myös päällekkäisiä toimenpiteitä, kun jokainen toteutti omaa hankesuunnitelmaansa peilaamatta tekemistään muiden toimintaan. Nyt meillä on tiivis yhteistyö maakunnan sisällä, mikä on ollut todella mielekästä. Kaikki hankkeen osatoteuttajat pelaavat samaan maaliin omien seudullisten vahvuuksiensa pohjalta, hän kiittelee.
Janica Vilen
Hankkeen kokonaisrahoitus: 1 297 643 euroa
Ely-keskuksen myöntämä tuki maaseutuohjelmasta: 90 %
