Yli 100 ukrainalaista suoritti hygieniapassin työllistyäkseen

Neljä ihmistä rivissä EduSalon aulassa.
Janita Kylänpää, Katyrina Medvedieva, Olha Trofymchuk ja Markus Juhola.

 

Varsinais-Suomen maaseudulla on erityisesti kesäaikaan paljon työpaikkoja ruokaketjun monissa vaiheissa – ja lähes kaikissa niissä tarvitaan hygieniapassi. Ukrainalaisille suunnatut hygieniapassikoulutukset saivat Loimaalla ja Salossa valtavan suosion.

Yli 100 ukrainalaista on suorittanut hygieniapassin Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten avulla. Koulutuksista vastannut matkailu- ja ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää kertoo, että idea projektille tuli alun perin Koskelta.

– Yksi ukrainalaisten parissa työskentelevä vapaaehtoinen otti minuun yhteyttä ja kertoi, että muutamilla ukrainalaisilla rouvilla olisi tarvetta hygieniapasseille. Me olimme siinä vaiheessa jo piirikeskuksella pohtineet, mitä voisimme tehdä ukrainalaisten auttamiseksi ja innostuimme heti ajatuksesta, hän kertoo. 

Maa- ja kotitalousnaiset päivitti Ruokatiedon opetusmateriaalin ja Farman säätiö kustansi sen kääntämisen venäjän kielelle. Sen jälkeen päästiin järjestämään koulutuksia Opintokeskus Siviksen tuella. Ensimmäinen koulutus oli Loimaalla ja sinne tuli 80 ihmistä. Toinen koulutus järjestettiin Salossa ja siellä oli 50 opiskelijaa. 

– Koulutuksessa minä kerroin asiat suomeksi ja kääntäjä tulkkasi asiat lause kerrallaan ukrainaksi. Lopuksi tehtiin erityistilannetesti, jossa testin suorittajille annettiin suomenkielisen testin viereen venäjän kielelle käännetty testi, kertoo Kylänpää.

Varsinaisessa testissä läpäisyprosentti oli hämmästyttävän hyvä, ja monet passit tulivat heti käyttöön.

– Passit tulivat Ruokavirastolta noin neljässä viikossa ja jo sitä ennen osa opiskelijoista pyysi väliaikaisia todistuksia työnantajilleen, Kylänpää sanoo. 

Hygieniapassia tarvitaan monenlaisissa töissä, esimerkiksi ravintoloissa, kahviloissa, puutarhoilla ja jopa kuljetusalalla, jos kuljetettavana on elintarvikkeita. 

Paremmat mahdollisuudet työllistyä

Kaksi naista laittamassa käsidesiä opetuskeittiössä.
Ukrainasta Suomeen muuttaneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk osallistuivat Salossa järjestettyyn hygieniapassikoulutukseen.

Salon koulutus ja testipäivät pidettiin Edusalossa, joka on monille ukrainalaisille tuttu paikka, sillä siellä järjestetään myös maahanmuuttajien kielikoulutusta. 

Koulutukseen osallistuneet Katyrina Medvedieva ja Olha Trofymchuk tarvitsevat hygieniapasseja hoitotyöhön, sillä monissa hoitoalan töissä jaetaan myös ruokaa. Kumpikin opiskelee parhaillaan Salon seudun ammattiopistossa lähihoitajan tutkintoa.

Trofymchuk on asunut Suomessa neljä vuotta. 

– Opiskelin Ukrainassa puutarha-alaa ja tulin tänne töihin. Kun sain perheen, halusin vaihtaa alaa. Aloin ensin opiskella suomen kieltä ja nyt opiskelen lähihoitajaksi. Lähihoitajana on tärkeää tietää, miten ruokaa säilytetään ja miten esimerkiksi erilaiset allergiat pitää huomioida, hän kommentoi. 

Medvedieva on asunut Suomessa nyt kolme vuotta. 

– Mieheni muutti Suomeen edeltä ja minä tulin muun perheen kanssa perässä. Työskentelin hoitajana myös Ukrainassa, mutta nyt suoritan suomalaista tutkintoa. Toivoisin pääseväni töihin esimerkiksi vanhustentaloon tai päiväkotiin. Niissä kummassakin tarvitaan hygieniapassia, hän kertoo. 

Koulun penkille kriisin keskellä

Suurin osa hygieniapassikoulutuksen osallistujista oli tullut Suomeen vasta vuonna 2022, sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Janita Kylänpää pitää hienona sitä, miten opiskelijat jaksoivat keskittyä koulutukseen ja suunnitella tulevaisuuttaan Suomessa kriisin keskellä. 

Myös Edusalon toimitusjohtaja Markus Juhola kehuu ukrainalaisia todella motivoituneiksi opiskelijoiksi. 

– He oppivat todella nopeasti! Meidän rooli tässä projektissa oli olla yhteydessä vastaanottokeskuksiin. Meillä on sinne hyvät yhteydet, sillä monet käyvät vastaanottokeskuksista meidän kielikursseilla. Siksi tämä oli ukrainalaisille valmiiksi tuttu ja turvallinen ympäristö. 

Kotouttamiskoulutukseen kuuluvan kielikoulutuksen lisäksi Edusalo järjestää kielikursseja niille, jotka ovat menossa ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi he järjestävät ilta-aikaan suomen kielen opetusta niille maahanmuuttajille, jotka ovat työelämässä.

– Monet Ukrainan kriisin jälkeen Suomeen tulleet ovat olleet täällä pian vuoden päivät. Sen jälkeen he voivat hakea täältä kotikuntaa ja pääsevät taas uusien palveluiden piiriin. Meilläkin on Salon seudun ammattiopistossa useampi ala, jota voi lähteä opiskelemaan, esimerkiksi ravintola-ala, kiinteistöala, kuljetusala ja metalliala. 

Juholan mukaan ukrainalaiset ovat kotiutuneet Salon seudulla hyvin ja sitoutuminen opiskeluun on voimakasta. Siksi Edusalo lähti heti mukaan, kun yhteistyötä hygieniapassikoulutuksiin ehdotettiin.

Salon seudulla hygieniapasseille on myös todellinen tarve, sillä erityisesti kesäaikaan alueella on pulaa työntekijöistä niin ravintola-alalla kuin puutarhoilla ja maatiloillakin. Nyt kun ukrainalaisilla alkaa olla jo kielitaitoa, on työnhaku paljon helpompaa. 

Idea herätti valtakunnallista kiinnostusta

Janita Kylänpää EduSalon aulassa.
Koulutukset järjesti ProAgria Länsi-Suomen sekä Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää.

Nyt kun Varsinais-Suomen maaseudulla on järjestetty kaksi koulutusta hyvällä menestyksellä, innostus on herännyt muuallakin. 

– Soittoja on tullut todella paljon ympäri Suomen. Koulutusmateriaali on kaikkien käytettävissä maksutta Maa- ja kotitalousnaisten sivuilla ja olisi tietysti hienoa, jos koulutuksia tulisi lisää, Kylänpää päättää. 

Kalakeittopäivän Facebook-livessä tehtiin hauki-sellerikeittoa!

 

8. helmikuuta vietetään kansallista kalakeittopäivää. Sen kunniaksi ruoka-asiantuntijat kokkasivat hauki-sellerikeittoa Salossa Vuohensaaren nuotiopaikalla – ja someyleisön edessä. Katso tallenne ja nappaa resepti talteen artikkelin lopusta!

Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijat Henna Kyyrä ja Janita Kylänpää tekivät kansallisen kalakeittopäivän kunniaksi Facebook-liven, jonka he aloittivat Salon K-Citymarketin kalatiskiltä. Tiskiltä löytyi muun muassa siikaa, turskaa, ahventa, särkeä ja merikrottia, mutta tällä kertaa pannulle valittiin Saaristomerellä uiskennellut hauki. 

– Hauki sisältää hyvin proteiinia ja villikalan hiilijalanjälki on negatiivinen, eli sen syöminen on samalla ekoteko, Henna Kyyrä perustelee valintaa.

Videolla nähdään, miten kokonainen hauki muuttuu fileiksi kalamestarin taidokkaissa käsissä. 

Ostosreissun jälkeen Facebook-live jatkui Vuohensaaressa, jossa haukifileet paistettiin valurautapannulla nuotion lämmössä.

– Tässä on tärkeää, että pannu on kunnolla kuuma, mutta ei liian kuuma, koska silloin rasva voi palaa kiinni kalan pintaan. Voita saa olla runsaasti ihan jo sen vuoksi, että hauki on vähärasvainen kala ja retkiruuassa saa olla reippaasti energiaa – mutta myös siksi, ettei kala tarraa pannuun kiinni, kertoo Kyyrä asetellessaan kalapalat pannulle, kun hiillos on täydellinen. 

Nuotiolla kokatessa maltti onkin valttia, sillä hyvä hiillos takaa parhaan makunautinnon. 

– Lämpöä ei voi säätää kakkoselle tai kutoselle, kun kokataan elävällä tulella. Mutta kala kypsyy kyllä muutamissa minuuteissa ja hiilloksen äärellä on ihana tunnelma, Kyyrä toteaa.

Kalafileiden kaveriksi pannulle laitettiin tällä hetkellä sesongissa olevaa sitruunaa viipaleina. Lopuksi fileet maustettiin suolalla ja aseteltiin valmiiksi tehdyn sellerisosekeiton päälle lipstikan kera. 

Sosekeiton Kylänpää oli tehnyt kotona valmiiksi ja tuonut nuotiopaikalle termospullossa. 

– Tässä on selleriä, perunaa, sipulia, valkosipulia, voita ja kermaa. Eli tosi helppo tehdä!

Kun keitto saatiin valmiiksi, Kyyrä paistoi samalla pannulla vielä juurileivän viipaleet, jotka imivät itseensä loput rasvat ja herkulliset maut pannulta. 

Harmaatakkinen nainen pitelee kalakeittolautasta. Vaalean sosekeiton päällä on paistettu kalapala, sen päällä sitruunalohko ja lipstikkaa ja vieressä leipä.
Ja annos on valmis! Lipstikka on kotimainen yrtti, joka sopii hyvin kala-annoksen kruunuksi.

Ravintoa rantakalasta

Facebook-livet tehtiin osana Ravintoa rantakalasta -hanketta, joka on parhaillaan käynnissä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hankkeen tarkoitus on parantaa lasten ja nuorten kalan käsittelytaitoja sekä kannustaa perheitä vapaa-ajankalastuksen pariin. Hankkeessa on järjestetty esimerkiksi lasten kalastuskilpailu ja pidetty kalankäsittelykursseja. 

– Kalakursseilla on aina asiantuntija paikalla opastamassa, mutta lisäksi jokaisella lapsella tai nuorella on mukana myös oma aikuinen. Tarkoitus on periyttää kalankäsittelytaitoja eteenpäin. Kursseilla kokataan sitä kalaa, mitä sattuu lähivesistä silloin nousemaan – eli aika usein haukea ja ahventa, kertoo Kylänpää.

Kun silakka-aika alkaa, hanke järjestää litkausretken Paraisille ja huhtikuussa hanke on mukana Merikarvialla järjestettävillä Terve ruoka -messuilla.

– Siellä teemme sellaisen kokkisodan, johon kanssamme tulevat kokkaamaan Juha Mieto ja Jesse Pynnönen, Kylänpää sanoo. 

Tämänkin hankkeen pitkän tähtäimen tavoite on saada suomalaiset syömään enemmän kalaa. Ja paras keino tavoitteen saavuttamiseksi on saada ihmiset innostumaan kalasta jo lapsina. Esimerkiksi kalastuskilpailussa lasten riemu oli ylimmillään ja erityisen mielissään Kylänpää oli nähdessään, miten isät puuhasivat lastensa kanssa. 

– Kalassa on niin monta hyvää asiaa: Se lähtee sieltä ulkona olemisesta, yhdessä tekemisestä ja sosiaalisesta luontokokemuksesta. Sitten päästään ravitsemusnäkökulmaan ja lopulta vielä ilmastonäkökulmaan. En tiedä, tuleeko kalasta koskaan sitä koko kansan ykkösherkkua, mutta jokainen uusi kalansyöjä on meille voitto!

Kaksi naista, joista vasemman puoleinen pitelee kädessään kalakeittolautasta.
Henna Kyyrä (vas.) ja Janita Kylänpää ovat Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijoita.

Terveyttä ja politiikkaa

Henna Kyyrä toivoisi, että kalan syömistä edistettäisi myös politiikalla, sillä kalan syömisellä on positiivinen vaikutus kansanterveyteen ja ympäristön tilaan. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalaisten suurin kuolinsyy ja niitä pystyisi ehkäisemään syömällä kalaa, joka sisältää hyviä rasvoja. Kaikella kalalla on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin esimerkiksi punaisella lihalla, mutta villikalalla jälki on jopa negatiivinen. 

Kalaa suositellaan syömään vähintään kolme kertaa viikossa, mutta monissakaan perheissä tavoite ei täyty.

– Se on ihan kustannuskysymys. Kaupassa on helpompi tarttua siihen jauhelihapakettiin, jos se on edullisempi. Korkea hinta ei ole kauppiaiden tai kalastajien vika, vaan se johtuu tuotantokustannuksista. Jos kalataloutta tuettaisi samalla tavalla kuin maataloutta, niin hintakin tulisi alaspäin, Kyyrä selventää.

Raha on syynä myös siihen, miksi kotimainen kalaa loistaa poissaolollaan julkisissa keittiöissä. Eikä koulujen kotitaloustunneilla opita käsittelemään kalaa, koska kustannussyistä kokonaisia kaloja ei saada hankittua. 

Ravintoa rantakalasta -hankkeen toteuttaa Pro Agria Länsi-Suomen alla toimiva Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset. Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.

Kalakeittopäivä innostaa uusien reseptien pariin

Kansallista kalakeittopäivää on vietetty Suomessa vuodesta 2018. Alun perin idea syntyi Pro Kalan ideariihestä, jossa mietittiin, miten suomalaisia voisi innostaa syömään enemmän kalaruokia. Monille tulee kalakeitosta mieleen kermainen lohikeitto, mutta kuten Kylänpää ja Kyyrä juuri osoittivat, se voi olla paljon muutakin. Kalakeittoon käyvät kaikki mahdolliset kalat ja siitä saa aterian niin arkeen kuin juhlaankin. Tänä vuonna Pro Kalan sivuilla julkaistiin kalakeittopäivänä korealaisen kalakeiton resepti!

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen, Haloo maaseutu!

 

Facebook-liven pääsee katsomaan myös jälkikäteen täältä.

 

Hauki-sellerikeiton resepti

Valmista keitto kotona valmiiksi ja pakkaa termospulloon.

  • 1 (n.600g) juuriselleriä
  • 2 (n.200g) perunaa
  • 1 (n.100 g) sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl voita
  • 1 l vettä
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 1–2 dl kuohukermaa

Kaada kuumaa vettä termariin, jotta se lämpenee kunnolla ja näin keittokin säilyy paremmin kuumana.

Kuori ja kuutioi selleri ja perunat. Siirrä kuutiot kylmään veteen odottamaan. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota ne rasvassa. Lisää valutetut selleri- ja perunakuutiot ja kuullota vielä hetki. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia tai kunnes sellerit ovat pehmenneet. Soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna uudelleen. Kuohkeuta sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Käsittele tarvittaessa kala valmiiksi annospaloiksi, jotta se on helppo paistaa laavulla tai nuotiolla.

Paista kala nuotiolla joko suoraan ritilän päällä, pannulla tai foliossa. Kokoa annos syvään lautaseen niin että kaadat ensin keittoa pohjalle ja kypsä kala päälle. Koristele ja mausta halutessasi sitruunalla ja tillillä tai lipstikalla.

 

LUE LISÄÄ KALASTA:

Kotimaisen kalan syöminen on helppo ympäristöteko!

Kotimaisen kalan syöminen on helppo ympäristöteko!

Janita Kylänpää.

 

Tiedätkö, miten pystyy samaan aikaan lisäämään työllisyyttä, omaa terveyttään ja ympäristön hyvinvointia? Syömällä kotimaista kalaa! Ura aukeaa kalataloudessa -hanke houkuttelee nuoria paitsi syömään kalaa, myös työskentelemään kalataloudessa. 

Yläkoululaisille suunnattu Ura aukeaa kalataloudessa -hanke syntyi tarpeesta: Elineinokalatalouteen kaivataan uusia osaajia, mutta lisäksi myös kalan kulutusta halutaan kasvattaa nuorten keskuudessa. Varsinais-Suomessa on mainiot mahdollisuudet kalatalouteen, mutta kiinnostus alaa kohtaa on päin vastoin hiipumassa. 

– Nykyajan lapset ja nuoret ovat aika kaukana kalasta. Monikaan ei enää kotona opi käsittelemään kalaa, mutta kiinnostus on suurta. Tarvitaan vain lisää tietotaitoa, toteaa ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää (artikkelikuvassa) Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista. 

Hän on ollut aikaisemmin mukana vastaavassa hankkeessa Satakunnan puolella. Tällä kertaa hanketta vedetään Saaristomeren kalatalousryhmän alueella, eli Varsinais-Suomen saaristossa. Tarkoitus oli edellisten hankkeiden tavoin kiertää kouluissa kertomassa kalastuksesta ammattina ja opettamassa kalan käsittelyä, mutta koronan vuoksi suunnitelmia on pitänyt muuttaa. Kouluvierailuja on korvattu etäluennoilla ja videoilla. 

Hankkeesta vastaavat yhdessä ProAgria Länsi-Suomi ja Länsi-Suomen kalatalouskeskus. Hanketta rahoittaa Euroopan Meri- ja kalatalousrahasto, ja se päättyy huhtikuussa 2021.

Tärkein viesti liittyy ympäristöön

Janita Kylänpää kertoo, että hankkeen tärkein viesti nuorille on se, että kotimaisen kalan syöminen on ympäristöteko. Esimerkiksi Itämeren silakalla on negatiivinen hiilijalanjälki. 

– Monet nuoret ovat huolissaan ruokansa hiilijalanjäljestä. Kotimaista kalaa syömällä tekee samalla ekoteon!

Kun kalaa poistetaan vesistöistä, saadaan vedestä samalla poistettua ravinteita. Ja ravinteita poistamalla pystytään hillitsemään rehevöitymistä ja sitä kautta esimerkiksi levien muodostumista. 

Hankkeessa uskotaankin, että juuri ympäristösyistä kalalla olisi potentiaalia uudeksi trendiruuaksi. 

– Monen nuoren käsitys kalasta on koulussa maistetut pakastekalat. Tuore kalahan on ihan erimakuista! Kalaruuilla on ollut myös vähän semmoinen mummomaine. Sitä yritetään nyt muuttaa, kertoo Kylänpää.

Jos haluaa lisätä kalaa ruokavalioonsa ympäristösyistä, kannattaa suosia kotimaista kalaa, jolloin ympäristöhyödyt eivät pala kuljetuksessa. Suomessa syödään tällä hetkellä kalaa vuodessa noin 14 kiloa asukasta kohden, mutta vain 4 kiloa tuosta määrästä on kotimaista. 

– Norjalaista merilohta ja kasvatettua kirjolohta on usein kalatiskeillä paremmin tarjolla, niistä on helppo tehdä ruokaa ja hinta saattaa olla edullisempi, Kylänpää selittää ihmisten ostokäyttäytymistä.

Roppakaupalla terveyshyötyjä

Kotimaisen kalan syöminen on paitsi ekologisesti kestävää myös terveellistä. Kala on hyvä proteiinin lähde, ja siinä on paljon pehmeitä rasvoja ja d-vitamiinia. Lisäksi kala on hyvä b12-vitamiinin ja seleenin lähde. Siksi Suomessa suositellaan syömään kalaa kolmesti viikossa kalalajeja vaihdellen. 

D-vitamiinin määrä vaihtelee kalalajeittain paljon. Esimerkiksi 100 grammassa kuhaa on jopa 25 mikrogrammaa d-vitamiinia, lohessa ja ahvenessa 8 mikrogrammaa ja kampelassa vain 0,7 mikrogrammaa. Parhaita d-vitamiinin lähteitä ovat kuha, siika ja silakka. 

Kalan pehmeällä rasvalla on puolestaan positiivinen vaikutus sydämen ja verisuonten toimintaan. Verenkiertoelinten sairaudet ovat suomalaisten yleisin kuolinsyy, joten kalan syömisellä on hyvinkin positiivinen vaikutus kansanterveyteen. 

Syökää silakkaa!

Kallen silakkavartaat. Kuva: Janita Kylänpää.

Janita Kylänpää tavoittaa nuoria koulujen lisäksi myös TikTokissa, jossa hän on julkaissut videon esimerkiksi siitä, miten silakat voi perata vaivattomasti saksilla. Silakka on myös siitä helppo kala, että sitä saa tiettyinä aikoina paljon pienellä vaivalla. 

– Silakka nousee aina tiettyihin paikkoihin jossain vaiheessa toukokuuta vähän säistä riippuen. Esimerkiksi Särkisalossa ja Paraisilla on tietyt sillat, joilta on helppo saada litkaamalla silakkaa ihan ämpäritolkulla. Yhdessä litkassa voi olla 5–10 koukkua eikä syöttejä tarvita, Kylänpää vinkkaa. 

Kylänpään omassa lapsuudessa varoiteltiin Itämeren silakan elohopeapitoisuudesta, minkä vuoksi moni on unohtanut koko kalan. 

– Tänä päivänä se on kuitenkin puhdasta ruokaa, hän vakuuttaa. 

Janita Kylänpään oma suosikkiresepti on Kallen silkkavartaat, josta löytyy ohjevideo Youtubesta.

– Vartaat sopivat hyvin vaikka sormisyötäväksi illanistujaisiin tai saaristolaisleivän päälle, hän vinkkaa. 

Lisää reseptejä ja ohjeita kalan käsittelyyn löytyy muun muassa Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten sivuilta Kalaherkut haltuun -hankkeen alta.

Kalojen parissa kelpaa työskennellä

Elinkeinokalataloudella on pitkään ollut vaikeuksia saada nuoria innostumaan alasta. Saaristomeren päätoimisten ammattikalastajien määrä on laskenut 2000-luvulla 60 %. Jos vuosituhannen alussa ammattikalastajia oli vielä 200, nyt heitä on enää 80. Toisaalta moni kalastaa myös jonkin muun työn ohessa. 

Yksi selkeä syy kalastajien vähenemiseen on hyljekannan kasvu. Myös korona on koetellut kalastajia, sillä kotimaista kalaa on perinteisesti myyty paljon ravintoloihin, joiden toiminta on kärsinyt koronatilanteesta. 

Janita Kylänpää uskoo kuitenkin kalastuksen mahdollisuuksiin, varsinkin jos kalastukseen liittää kalan käsittelyä, kuljetusta ja esimerkiksi matkailua tai opetustyötä. 

– Näkisin, että tämä ala sopii hyvin  erityisesti sellaisille nuorille, jotka eivät nauti teoriasta ja koulun penkillä istumisesta. Kalastaminen on fyysistä ja antoisaa työtä. Ja kalankäsittely puolestaan arvostettua käsityötä, Kylänpää sanoo. 

Hankkeessa ollaan etsitty kalasta kiinnostuneita nuoria ja esitelty heille alan koulutusmahdollisuuksia. Kalatalouden ammattilaisia koulutetaan Paraisilla. Tarjolla on perustutkinto, ammattitutkinto ja erityisammattitutkinto. Ammattikalastajan urasta nuorille on kertonut Lauri Rantanen Kalatalouskeskukselta. Lisäksi esittelyssä on ollut kalan jalostukseen, myymiseen ja valmistamiseen liittyviä uramahdollisuuksia. Hankevetäjät ovat päivittäneet myös oppilaanohjaajien tietämystä elinkeinokalataloudesta ja kalaan liittyvistä ammateista.

 

Janica Vilen