i samma båt

Oletko harkinnut hakevasi investointitukea Leader-ryhmältä? Katso videolta vinkit onnistuneeseen prosessiin!

kirjoittaja
Keinuja ja liukumäki leikkipuistossa.

 

Lisää elämää investoinneille -hanke selvitti yhdistysten tekemien investointihankkeiden onnistumisen avaimet ja sudenkuopat. 

Saaristossa toimiva Leader I samma båt – Samassa veneessä lähti selvittämään, mitä heidän menneinä vuosina rahoittamilleen investoinneille kuuluu nyt. Selvityksen myötä saatiin paljon tärkeää tietoa, jonka avulla pystytään neuvomaan uusia hakijoita entistä paremmin. 

Selvityksen keskeisimmät asiat koottiin myös videolle, josta saa hyviä vinkkejä rahoituksen hakemiseen ja hankkeen suunnitteluun:

Selvityksessä haastateltiin 12 yhdistystä, jotka ovat toteuttaneet investointihankkeen. 

– Yleensä, kun hanke on ohi, emme enää kuule siitä juuri mitään. Halusimme selvittää, mitä hankkeen jälkeen tapahtuu. Mikä on toiminut hyvin ja mikä huonosti? Miten hakuprosessia voisi kehittää ja millainen tuki olisi ollut tarpeen, kertoo selvitystä tehnyt Sara Söderlund. 

Monen hankkeen kohdalla tekijät törmäsivät siihen, että varsinaisen investoinnin jälkeen on ollut vaikea rahoittaa huoltotarpeita. 

– Monilla oli myös se käsitys, ettei yleishyödyllisenä hankkeena tehtyä investointia voisi vuokrata eteenpäin. Jos on vaikka rakentanut kylätalon, niin huoltokustannuksia voi hyvin kattaa vuokraamalla sitä juhlatilaksi. Tai minigolfradan huoltokustannuksia voi kattaa käyttömaksuilla, oikaisee Söderlund. 

Hyvä työnjako kannattaa

Mitä enemmän on talkoolaisia tarjolla, sitä paremmin pääosin pärjätään – sekä hankkeen aikana että sen jälkeen. Kannattaa siis varmistaa, että hankkeeseen sitoutuu riittävän paljon ihmisiä, ettei kukaan muserru työtaakan alle. 

Monen mielestä hakuprosessi oli työläs ja monimutkainen. 

– Yhdistykset vihjasivat, että kannattaa valita hankkeeseen esimerkiksi kolme eri vastuuhenkilöä, joista yksi hoitaa yhteydenpidon Leaderiin, toinen vastaa rahaliikenteestä ja kolmas rakentamisesta. Jos toimii yksin hankevastaavana, joutuu kantamaan ison vastuun ja huolehtimaan monista asioista, Söderlund kertoo. 

Monia yhdistyksiä on helpottanut paljon se, että omista riveistä on löytynyt eri alojen ammattilaisia, joiden osaamista on pystytty hyödyntämään talkoissa.

Hanketoimijat näkevät tärkeänä myös sen, että suunnitteluun varaa kunnolla aikaa. 

– Investointi kannattaa suunnitella niin, että huoltotoimenpiteitä tarvitaan mahdollisimman vähän, Sara Söderlund täsmentää.

Hyvät tulokset kertautuvat

Selvityksessä mukana olleet yhdistykset olivat rakentaneet esimerkiksi kylätaloja, juhlatiloja, koirapuiston, tuulimyllyn, minigolfradan, nuorisotilan, museon, laiturin ja ulkolavan. Jos hanke onnistuu hyvin, se usein poikii monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi Kustavin koirapuiston rakentamisen myötä toisensa löytäneet ihmiset ovat hankkeen jälkeen järjestäneet aktiivisesti tapahtumia ja suunnitelleet uusiakin investointeja. 

Usein investointihankkeita lähtevät tekemään yhdistykset, joilla on paljon jäseniä ja vakiintunutta toimintaa, mutta mukana on myös sellaisia esimerkkejä, joissa ollaan perustettu uusi yhdistys toteuttamaan hanketta. Jotkut yhdistykset ovat toteuttaneet jo useamman hankkeen, kun ovat päässeet prosessista jyvälle. 

Jotta hanke sujuu mahdollisimman kivuttomasti, kannattaa Sara Söderlundin mukaan olla yhteydessä Leader-ryhmään heti kun idea on syntynyt. Hyvä hankesuunnitelma auttaa esimerkiksi kustannusarvion laatimisessa ja lisärahoituksen hakemisessa muualta. 

– Kannattaa myös päivittää kirjanpitoa koko ajan hankkeen aikana, jotta loppuvaihe ei ole niin raskas, Söderlund neuvoo. 

 

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuva Kirjaisin Leader-hankkeena rakennetusta leikkipuistosta: Sara Söderlund

Leader-ryhmä kartoitti rengasreitin luontopolut

kirjoittaja
Henkilö kävelee luontopolulla.

 

Saariston Rengastie tunnetaan hyvin pyöräilijöiden keskuudessa, mutta reitin varrelle osuu myös upeita patikointipaikkoja. Outdoor Leader -hankkeen työntekijä Sara Söderlund kartoitti rengasreitin varrelta Paraisten ja Kustavin alueelle osuvat olemassa olevat ja tekeillä olevat luontopolut ja listasi samalla parhaat paikat uusille mahdollisille poluille.

Leader I samma båt – Samassa veneessä on juuri saanut päätökseen oman Outdoor Leader -hankkeensa, jossa tehtiin töitä paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. 

Paikallisella tasolla kartoitettiin Saariston Rengastien kaikki luontopolut ja taukopaikat sekä tehtiin yhdistyksille suunnatut ohjeet luontopolun tekemisestä. Alueellisella tasolla selvitettiin muiden Leader-ryhmien kanssa, miltä sähköisiltä alustoilta reittejä löytyy ja lähti markkinoimaan virkistysalueita yhteistyössä. Kansainvälinen osuus hankkeesta keskittyi opintomatkoihin, joita ehdittiin koronan vuoksi tehdä vain kaksi. 

Hankkeen paikallisista toimenpiteistä vastasi hanketyöntekijä Sara Söderlund. 

– Tällä hetkellä Saariston Rengastien varrelle osuu parikymmentä luontopolkua. Lisäksi useampi polku on parhaillaan suunnitteilla ja niiden lisäksi kartoitin vielä sellaisia paikkoja, joihin olisi hyvä saada luontopolku. Tällä hetkellä luontopolkuja on eniten Nauvossa, mutta monia hienoja kohteita löytyy myös muista saarista, kertoo Söderlund. 

Esimerkiksi Korppooseen on tulossa ympäristötaidetta esittelevän Paljasjalkapolun lisäksi pian kaksi uutta luontopolkua: Kotiseutumuseon historiallinen luontopolku sekä Biosfääripolku Verkanille. Lisäksi hyviä paikkoja uusille poluille olisi Söderlundin mielestä Markombyssä ja Korpoströmissä.

Kartoissa olemassa olevat luontopolut ja retkeilykohteet on merkitty sinisellä, tekeillä olevat tai suunnitellut kohteet punaisella ja Sara Söderlundin ehdotukset uusien polkujen paikoiksi keltaisella.

Lisää taukopaikkoja tarvitaan!

Hankkeessa kartoitettiin myös taukopaikat, joista on kova pula. 

– Iso tarve olisi sellaisille taukopaikoille, joissa olisi vaikka vessa, piknik-pöytä ja roskis. Lisäksi pulaa on telttailupaikoista. Saahan moniin metsiin mennä telttailemaan, mutta esimerkiksi ulkomaalaiset turistit eivät tiedä jokamiehen oikeuksista, Söderlund toteaa. 

Lisäksi telttailu rasittaa metsiä, sillä rengasreitillä voi Söderlundin mukaan olla saman illan aikana sata ihmistä etsimässä yösijaa. Telttailun myötä metsiin jää myös roskia, ulosteita ja nuotioita. Siksi telttailulle olisi hyvä osoittaa paikka, jossa olisi samalla myös muita palveluita.

Samalla polulla

Suurin osa saariston luontopoluista on paikallisten yhdistysten tekemiä, mutta joukkoon mahtuu myös esimerkiksi yrittäjien, kuntien ja maanomistajien tekemiä polkuja. I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän toiminnanjohtaja Minna Boström perää toimijoilta yhteistyötä.

– Maanomistajalle luontopolku voi olla hyvä sijoitus. Jos metsässä kulkee polku, suurin osa ihmisistä seuraa sitä ja jättää muun metsän rauhaan, hän huomauttaa. 

Lisäksi hyvä luontopolku voi avata mahdollisuuden yritystoiminnalle, sillä retkeilijät tarvitsevat myös palveluita. Esimerkiksi Paraisilla Sattmarkin luontopolkujen kulkijat ovat lähtöpaikalla olevan kahvilan vakiasiakkaita. 

Luontopolkujen lisäksi Saariston Rengastien varrella olevasta luonnosta löytyy paljon muutakin nähtävää, kun malttaa jäädä katsomaan. Itse Korppoossa asuva Minna Boström muistuttaa, että asiat, joita paikalliset pitävät itsestäänselvinä voivat olla turisteille vaikea löytää. 

– Turisteille voisi hyvin tehdä opasteita vaikka parhaille paikoille ihailla auringonlaskua, hän ehdottaa.

– Sekin voisi olla hauska idea listata saariston korkeimmat kohdat, joita retkeilijät voisivat lähteä huiputtamaan Alppien tyyliin, Söderlund jatkaa. 

Nauvon metsistä voi bongata mufloneita eli suurisarvisia villilampaita tai vaikka kuusipeuroja eli täpläkauriita, joiden uroksilla on suuret lapiomaiset sarvet. Iniön vesissä taas saattaa loppukesästä päästä uimaan meduusojen joukkoon ja jos suuntaa katseensa taivaalle, voi ihailla merikotkan lentoa.

Huoltotarpeita ei saa unohtaa

Kun lähtee tekemään luontopolkua, kannattaa jo suunnitteluvaiheessa miettiä myös huoltotarpeita. Esimerkiksi puutteellinen viitoitus tai rikkoutuneet pitkospuut voivat aiheuttaa retkeilijöille vaaratilanteita. 

– Luontopolkuja on tehty paljon hankkeilla ja kun hanke on loppunut, polku on jäänyt oman onnensa nojaan, Sara Söderlund selittää. 

Leader-tukea ei voi saada polun kunnostamiseen, sillä rahoitus on suunnattu kehittämiseen ja uuden luomiseen. Siksi hankkeella tehtävä polku kannattaa suunnitella mahdollisimman kestäväksi ja varmistaa, että joku sitoutuu huoltotöihin tulevina vuosina. Poikkeuksena vanhoja polkuja on voitu kunnostaa Leader-varoin, jos polkua on samalla kasvatettu tai muokattu vaikka opastetuksi teemapoluksi. 

Leader-tukea tarjolla

I samma båtin toiminnanjohtaja Minna Boström kaipaa saaristoon lisää luontopolkuja. Hyviä paikkoja poluille löytyy vaikka kuinka!

Luontopolut ovat suosittuja Leader-hankkeita. Polun voi rakentaa joko omana Leader-hankkeena tai sitten tukea voi hakea sopivan teemahankkeen kautta. Esimerkiksi nyt käynnissä olevan SMILe-hankkeen kautta myönnettiin rahoitus Kirjais- och sommaröbygdens utveckling -yhdistykselle luontopolun rakentamiseen Nauvon Kirjaisiin. 

– Leader-tukea myönnettäessä mietitään aina toimenpiteiden yleishyödyllisyyttä ja pitkäikäisyyttä. Siksi kaikille avoimet luontopolut ja grillipaikat ovat hyviä Leader-hankkeita, Boström toteaa. 

Osana Outdoor Leader- hanketta Söderlund teki myös yhdistyksille suunnatun hankeoppaan, josta saa vinkkejä luontopolun tai taukopaikan tekemiseen Leader-hankkeena. Oppaassa on listattuna muun muassa lupa-asioita, turvallisuusnäkökulmia, ohjeita polkujen merkitsemiseen, vinkkejä hankehakemuksen tekemiseen ja kriteerit esteettömälle luontopolulle. Esteettömille retkeilypaikoille on nykyisin nimittäin paljon kysyntää.

Kirjallisen version lisäksi oppaasta on tehty myös video. Oppailla pyritään madaltamaan kynnystä Leader-rahoituksen hakemiseen. Leader-varat on tarkoitettu maaseudun kehittämiseen ja ne tulevat maaseutuohjelmasta, jonka tarkoitus on luoda maaseudulle kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta. 

Janica Vilen

Barnen studerar ivrigt läget i Östersjön!

kirjoittaja
Barn leker i vatten.

 

Båtliv är en populär hobby för hela familjen, men speciellt i den yttre skärgården har det funnits överraskande lite program riktat specifikt till barn. Med stöd av Leader i Samma båt och kunnandet hos föreningarna i skärgården sökte man en lösning på problemet, och fann en riktigt elegant! 

Har du redan stött på Gäddan och gänget? De har ett pass för barn som kan tas med på rundtur i Kimitoöns och Pargas stads skärgård samtidigt som barnen bekantar sig närmare med Östersjön. Uppdrag som antecknas i passet kan man utföra på Örö, Iniö, Houtskär, Korpoström, Pensar, Brännskär, Stenskär, Gullkrona, Nötö, Bodö, Jurmo, Trunsö, Tunhamn, Vänö och Högsåra.

Medan föräldrarna navigerar kan barnen koncentrera sig till exempel på att spana in havsörnar. Dessutom har varje holme sina egna uppgifter som ger en stämpel i passet då man utfört dem.

Barnen lär sig inte bara miljöfrågor utan också skärgårdens kulturhistoria då de utför uppgifterna.

– På en ö får man veta varför man inte får kissa i havet, på en annan studerar man kartan och räknar hur många öar som har ”häst” i någon form i sitt namn. Skärgården har varit bebodd redan länge och med människorna så har också hästarna kommit till öarna. Vi hoppas att barnen genom uppgifterna lär sig att uppskatta och ta vara på både Östersjön och skärgårdskulturen, säger föreningsaktiva Pia Prost som deltar i projektet.

Passet från Gäddan och gänget får man bland annat på turistinformationerna i Pargas och i Kimitoön, på öarna och på Skärgårdscentrum i Korpoström. Alla mål är också tillgängliga med färja så man är inte tvungen att ha en egen båt för att göra upptäcktsfärden.

Barnen gillar Korpoström 

Barnen som besöker Knattelabbet är stolta över sina fynd. Sommarens ovanligaste var en vattenskorpion. Vanligare är blåmusslor, tångräkor, maneter och trollsländans larver. Foto: Erika Silventoinen.

Korpoström är ett av de bästa målen för barnfamiljer. Förutom att man kan simma och röra sig i naturen kan man hoppa i en skärgårdsforskares stövlar i Knattelabbet som finns i Skärgårdscentret. Knattelabbet som nu fungerar för femte sommaren har vissa favoriter bland uppdragen, men en del byts också ut varje år. En favorit är Åbo Akademiforskarnas akvarium som står på Skärgårdscentrets gård. I det har knattelabbets besökare kunnat lägga fynd som de fiskat upp ur havet.

– I sommar följde vi med stort intresse sandstubbar i akvariet. En byggde rentav bo i akvariet, men fick inte någon familj. Dessutom fick vi småspigg och vitfingrad brackvattenskrabba i akvariet. Tångräkor fastnar nästan i varje håv, berättar Erika Silventoinen som ansvarar för Knattelabbet.

De små forskarna har också fått studera till exempel algläget och kvaliteten på havsvattnet.

Erika Silventoinen ansvarar för Knattelabbets verksamhet.

Bli bekant med fiskarna 

Barnen tas alltid i beaktande i Skärgårdscentrets utställningar. Under 2020 och 2021 har man en utställning som heter Piscatus – fisken och människan. Utställningen berättar historier om världen under vattenytan och om stränderna. Visste du till exempel att människor åt fisk och skaldjur för 500 000 år sedan? Utställningen ger också en god uppfattning om yrkesfisket och hur det påverkar tillståndet i havet.

– Favoriten på den här utställningen är en fem minuter lång videofilm som heter Fiskens sinnen. Den har charmat besökare i alla åldrar, säger Anna Franzén som är informationsansvarig på Skärgårdscentret.

Anna Franzén.

Filmen som går på tre språk berättar bland annat att fiskar har sinnen för syn, hörsel, känsel, lukt och balans. Somliga fiskar har rentav ett bättre färgseende än människor. Fiskar kan se också ultraviolett ljus som är osynligt för människor.

Å andra sidan kan fiskar se bara omkring en meter bort och fiskögon kan inte reglera mängden inkommande ljus. Därför blir fiskar blinda om man lyfter dem ur vattnet. Fiskar har sina öron inne i huvudet. De uppfattar låga ljud bättre än höga. En del av fiskarna jagar sin mat med hjälp av luktsinnet.

De kan också känna lukten av fara, till exempel olja eller rentav svetten på fiskarens hand. Med en rad känselnerver i sidan kan fisken känna vattnets darrningar. Fiskar känner också beröring och smärta.

Förutom utställningssalen och Knattelabbet finns det också en restaurang, ett hotell, en gästhamn och en butik i Korpoströms Skärgårdscentrum.

– Folk är alltid så nöjda med att vi har roliga och lärorika sysselsättningar för barn. Nätterna blir lugna och barnfamiljer övernattar gärna här, säger Franzén.

Ett mål, flera projekt 

Biosfärområdets och FÖSS föreningsaktiva Pia Prost: ”Det har varit ett nöje att genomföra de här projekten då så många olika människor deltar”.

Det har genomförts många projekt de senaste åren för att utöka barnfamiljernas aktivitetsmöjligheter. Gäddan och gängets pass med sina uppgifter har skapats inom Leaderprojektet, liksom knattelabbet, som ändå nu redan fungerar med annan finansiering. Också videofilmerna som ingår i Skärgårdscentrets utställning har producerats med Leaderstöd.

– För åtta år sedan anordnade Skärgårdshavets biosfärområde en idéverkstad för föreningarna i skärgården. Till slut antog FÖSS (Finlands Öar rf – Suomen Saaret ry) ansvaret för att utveckla Ö-expeditionen och Knattelabbet. Det första projektet hette Vår Östersjö och det andra Ö-expeditionen, berättar Pia Prost.

 

Text: Janica Vilen

Översättning: Mathias Luther

Lapset tutkivat Itämeren tilaa innokkaasti!

kirjoittaja
Lapsia tutkimassa merestä löytyneitä löydöksiä.

 

Veneily on suosittu koko perheen harrastus, mutta erityisesti ulkosaaristossa on ollut yllättävän vähän lapsille suunnattua ohjelmaa. Leader I samma båtin tuella ja saaristossa toimivien yhdistysten tietotaidolla lähdettiin hakemaan ratkaisua tähän ongelmaan ja homma tuli hoidettua tyylillä kotiin!

Oletko jo törmännyt Kalakamujen tutkijapassiin? Se on lapsille suunniteltu passi, jonka kanssa voi lähteä kiertämään Kemiönsaaren ja Paraisten saaristoa tutustuen samalla tarkemmin Itämereen. Passiin kirjattavia tehtäviä voi suorittaa Örössä, Iniössä, Houtskarissa, Korpoströmissä, Pensarissa, Brännskärissä, Stenskärissä, Gullkronassa, Nötössä, Bodössä, Jurmossa, Trunsössä, Tunhamnissa, Vänössä ja Högsårassa. Kun vanhemmat navigoivat, lapset voivat keskittyä bongaamaan vaikka merikotkia. Joka saarella on lisäksi omat tehtävät, jotka suoritettuaan saa passiinsa leiman. 

Tehtävien parissa lapset oppivat paitsi ympäristökysymyksiä myös saariston kulttuurihistoriaa.

– Yhdellä saarella opitaan, miksi mereen ei saa pissata; toisella taas katsotaan karttaa ja lasketaan, kuinka monen saaren nimessä on jossain muodossa hevonen. Saaristossa on ollut asutusta jo kauan, ja ihmisten mukana saariin on tullut myös hevosia. Tehtävien kautta lapset oppivat toivottavasti arvostamaan ja suojelemaan sekä Itämerta että saaristokulttuuria, kertoo hankkeessa mukana ollut yhdistysaktiivi Pia Prost. 

Kalakamujen passeja saa muun muassa Paraisten ja Kemiönsaaren matkailuinfoista, saarista ja Saaristokeskus Korpoströmistä. Kaikkiin kohteisiin pääsee myös lautalla, joten omaa venettä ei ole pakko olla, jos haluaa lähteä tutkimusmatkalle. 

Kalakamujen tutkijapassin tehtävät löytyvät saarista tällaisista kylteistä.

Korpoström on lasten suosiossa

Yksi parhaista lapsiperheiden kohteista saaristossa on Korpoström. Uimisen ja luonnossa liikkumisen lisäksi siellä pääsee hyppäämään saaristotutkijan saappaisiin Saaristokeskuksen katon alla olevassa Junnulabrassa. 

Viidettä kesää toimivassa Junnulabrassa on tietyt kestosuosikit, mutta aina myös vuosittain vaihtuvia tehtäviä. Yksi ikisuosikki on Saaristokeskuksen pihalla oleva Åbo Akademin tutkijoiden akvaario, johon Junnulabran kävijät ovat saaneet laittaa merestä haaviinsa tarttuneita löytöjä. 

Lapsia työn touhussa. Kuva: Erika Silventoinen.

– Tänä kesänä akvaariossa seurattiin suurella mielenkiinnolla hietatokkoja. Yksi rakensi akvaarioon jopa pesän, mutta perhettä hän ei koskaan saanut. Lisäksi akvaarioon saatiin kymmenpiikkejä ja liejutaskurapuja. Leväkatkarapuja osuu täällä lähes jokaiseen haaviin, kertoo Junnulabrasta vastaava Erika Silventoinen.

Lisäksi pikkututkijat ovat päässeet seuraamaan esimerkiksi meriveden laatua ja levätilannetta.

Junnulabran toiminnasta vastaa Erika Silventoinen, jonka mukaan lapset ovat aina hyvin ylpeitä tekemistään löydöistä. Tämän kesän harvinaisin löytö on ollut vesiskorpioni. Yleisimpiä taas ovat sinisimpukat, leväkatkaravut, sudenkorennon toukat ja meduusat.

Kalat tutuksi näyttelyn parissa

Saaristokeskuksen näyttelyissä huomioidaan aina lapset. Vuosina 2020–2021 esillä olevan näyttelyn nimi on Piscatus – Kala ja ihminen. Näyttelyssä kerrotaan tarinoita vedenalaisesta maailmasta ja rannoilta. Tiesitkö esimerkiksi sen, että ihmiset käyttivät kaloja ja äyriäisiä ravinnokseen jo 500 000 vuotta sitten? Näyttelystä saa hyvän käsityksen myös ammattikalastuksesta ja sen vaikutuksista meren tilaan. 

– Tämän näyttelyn suosikki on viiden minuutin mittainen video nimeltä Kalan aistit. Se on hurmannut kaikenikäiset katsojat, kertoo Saaristokeskuksen viestintävastaava Anna Franzén.

Kalan aistit on Leader-hankkeessa tuotettu video. Kuvassa Saaristokeskuksen viestintävastaava Anna Franzén.

Kolmella kielellä pyörivässä videossa kerrotaan esimerkiksi se, että kaloilla on näkö-, kuulo-, tunto-, maku-, haju- ja tasapainoaisti. Jotkut kalat näkevät värit jopa paremmin kuin ihminen. Kalat voivat nähdä myös ultravioletin valon, jota ihmissilmä ei havaitse. Toisaalta kalat näkevät vain noin metrin päähän eivätkä kalan silmät ei kykene säätelemään sisään tulevaa valoa. Siksi kala sokaistuu, jos sen nostaa vedestä.

Kalojen korvat ovat pään sisällä. Ne kuulevat paremmin matalia kuin korkeita ääniä. Osa kaloista pyydystää ruokansa hajuaistin avulla. Ne haistavat myös vaaran, esimerkiksi öljyn ja jopa kalastajan käsistä tulevan hien hajun. Kylkiviivojen avulla kala tuntee veden värähtelyn. Kala tuntee myös kipua ja kosketuksen. 

Latinan kielinen sanonta “viinissä on totuus” ja muokattu kaloista kertovassa näyttelyssä muotoon “kalassa on totuus”. Näyttelyssä selviää myös se, miksi sööttiä hyljettä vihataan kalastajien parissa.

Saaristokeskus Korpoströmissä on näyttelytilan ja Junnulabran lisäksi ravintola, hotelli, vierasvenesatama ja kauppa. 

– Ihmiset kiittävät aina sitä, että meillä on hauskaa ja opettavaa tekemistä lapsille. Yöt ovat rauhallisia ja siksi lapsiperheet yöpyvätkin täällä mielellään, kertoo Franzén. 

Saaristokeskus Korpoströmin pääomistaja on Turunmaan saaristosäätiö. Muita omistajia ovat Metsähallitus, Åbo Akademi ja Paraisten kaupunki.

Yksi päämäärä – monta hanketta

Lapsiperheiden aktiviteettien eteen ollaan tehty viime vuosien aikana useampi Leader-hanke. Kalakamujen tutkijapassi tehtävineen on luotu Leader-hankkeen puitteissa, samoin Junnulabra, joka nykyisin pyörii jo muulla rahoituksella. Saaristokeskuksen näyttelyssä olevat videot on niin ikään tuotettu Leader-tuella. 

Hankkeissa on ollut mukana useita eri toimijoita saaristosta. 

– Kahdeksan vuotta sitten Saaristomeren Biosfäärialue järjesti ideointipäivän saariston yhdistyksille. Lopulta FÖSS (Finlands Öar rf – Suomen saaret ry) otti vetovastuun tutkimusmatkan ja Junnulabran kehittämisestä. Ensimmäinen hanke oli nimeltään Meidän Saaristomeri ja toinen hanke oli Tutkimusmatka Saaristoon, Pia Prost taustoittaa. 

FÖSS:in ja biosfäärialueen yhdistysaktiivi Pia Prost: “Näitä hankkeita on ollut kiva tehdä, kun yhteistyössä on ollut niin monta eri ihmistä!”

Itämeri kuntoon askel kerrallaan! Jurmon kiinteä imutyhjennyslaite osoittautui loistavaksi investoinniksi

kirjoittaja
Merimaisema.

 

Jurmon saari on koko Suomen halki kulkevan Salpausselän viimeinen maanpäällinen jatke, lähes puuton moreeninummi, satujen ja merirosvotarinoiden saari. Siksi se on ollut pitkään veneilijöiden suosiossa. Viime kesänä hankittu vessajätteiden imutyhjennyslaite vaikuttaa osaltaan siihen, että Saaristomeren kansallispuiston helmi säilyy paremmassa kunnossa myös tuleville sukupolville. 

Maaseuturahaston tuella hankittu kiinteä imutyhjennyslaite Jurmon vierasvenesatamassa on keventänyt Itämeren ravinnekuormaa jo kahden kesän ajan. Laitteen huoltotöistä ja tyhjennyksestä vastaa Pidä Saaristo Siistinä ry omalla huoltoaluksellaan M/S Roopella.

– Laite otettiin käyttöön keväällä 2019. Ensimmäisenä kesänä sillä kerättiin yhdeksän kuutiota käymäläjätettä. Meidän kelluvat imutyhjennysasemat keräävät kesässä keskimäärin kuusi kuutiota, joten yllätyimme Jurmon määrästä positiivisesti. Jos se yhdeksän kuutiota lietettä olisi päätynyt mereen, se olisi antanut kasvualustan 4,5 tuhannelle kilolle levää, kertoo projektipäällikkö Hanna Haaksi. 

Mutta olisiko liete tosiaan voinut päätyä mereen?

– Vessajätteiden päästäminen mereen kiellettiin jo vuonna 2005. Silti tekemämme selvityksen mukaan veneilijöistä 5 % päästää jätteitään mereen usein ja 40 % silloin tällöin. Syy tähän on veneilijöiden vastausten perusteella se, että imutyhjennysasema on ollut epäkunnossa tai sellaista ei ole löytynyt, Haaksi vastaa.  

Näyttää siis siltä, että veneilijät haluavat toimia oikein, mutta infrassa olevien puutteiden vuoksi hätä ei aina lue lakia. 

– Esimerkiksi purjeveneen vauhti on sen verran hidas, että jos imutyhjennysasema on epäkunnossa, seuraavalle asemalle voi olla niin pitkä matka, että veneen vessa tulee väistämättä täyteen, Haaksi selittää. 

Keskimääräinen koko veneessä olevalle septitankille on noin 40 litraa. Tämä täyttyy noin kahdessa päivässä, kun neljä henkilöä käyttää veneen vessaa. Silti jätösten päästäminen mereen on ehdottomasti kielletty.

– Veneiden vessoissa käytetään niin vähän huuhteluvettä, että se tavara on todella sitä itseään ja siksi erityisen vaarallista päätyessään mereen, Haaksi muistuttaa. 

Jurmossa pysähtyy veneilykauden aikana yli 2000 venettä ja siksi sinne on toivottu imutyhjennyslaitetta jo pitkään. Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry.

Tänä vuonna kerätään ennätysmäärä käymäläjätettä 

Jos vierasvenesatamassa on 50 venepaikkaa, siellä täytyy olla myös imutyhjennysasema. Pidä Saaristo Siistinä on myös kantanut kortensa kekoon: Yhdistyksen hallussa on ympäri Suomen 30 kelluvaa imutyhjennysasemaa, joiden ylläpidosta ja huollosta se vastaa. 

Kuluvana kesänä lietettä on kerätty ennätysmäärät jokaisella asemalla, eikä veneilykausi suinkaan ole vielä edes ohi. 

– Ihmiset ovat liikkuneet veneillä tänä kesänä aiempaa enemmän. Ja toisaalta veneilijät ovat yhä tietoisempia jätösten aiheuttamista ongelmista meressä, Haaksi selittää lukuja. 

Veneilijöiden käymäläjätteet aiheuttavat Itämerelle kuormitusta erityisesti satamien läheisyydessä. Virtsa sisältää ravinteita, esimerkiksi typpeä ja fosforia, jotka ovat kasveille suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Uloste sisältää vähemmän ravinteita, mutta sen mukana taas leviää bakteereita. 

Jurmon satamassa vierailee kauden aikana yli 2 000 venettä, joten tarve omalle imutyhjennysasemalle on ollut suuri. 

Leader-tuella ja hyvällä yhteistyöllä

Pidä Saaristo Siistinä ry hankki Jurmoon 40 000 euron arvoisen imutyhjennyslaitteen Leader I samma båtin tuella. Lisäksi hanketta ovat rahoittaneet Saaristomeren Suojelurahasto, paikallinen yrittäjä Klas Mattsson ja Pidä Saaristo Siistinä ry itse.

– Veneilijät olivat jo pitkään toivoneet imutyhjennysmahdollisuutta Jurmoon. Aluksi suunnittelimme sinne kelluvaa asemaa, mutta sille ei löytynyt sopivaa paikkaa, koska Jurmo on niin tuulinen. Lopulta päätettiin tehdä kiinteä asema. Onneksi saimme sataman yrittäjän hyvään yhteistyöhön, Haaksi taustoittaa. 

Maaseuturahastosta on tuettu vuosien varrella myös muita Pidä Saaristo Siistinä ry:n hankkimia imutyhjennysasemia. 

Sinilevä on herättänyt monet pohtimaan omaa toimintaansa merellä. Keskimäärin yhden henkilön yhdessä päivässä tuottamat jätökset luovat vesistöön päästessään kasvumahdollisuudet 2,5 kilolle levää.

Torstaina 27.8. vietetään Itämeripäivää. Päivän tavoitteena on innostaa ihmiset nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme sekä tekemään konkreettisia tekoja sen hyväksi. Juhlinnan lisäksi Itämeripäivän tarkoituksena on lisätä tietoa meren monimuotoisesta luonnosta, kulttuurista ja historiasta. Itämeripäivän ohjelma alkaa aamulla klo 8.30 ja sitä voi seurata suorana Itämeripäivän sivulla: https://itameripaiva.fi/

Kemiönsaaren kesävieraita hemmotellaan paikallisilla luksustuotteilla

kirjoittaja
Kaksi henkilöä seisoo punaisen rakennuksen edessä. Taustalla kyltti, jossa lukee Foodhub.

 

Kemiönsaarella on käynnissä Lähiruokaa yhteistyössä -niminen Leader-hanke, jonka tarkoitus on tutustuttaa muualta tulevat kesävieraat paikallisten tuottajien herkkuihin. Ostokset tilataan näppärästi verkosta ja tuotteet voi noutaa mökille mennessä Kemiön torilta. 

Kemiönsaarelta löytyy lähiruokaa moneen makuun: on mansikoita, perunoita ja muita kasviksia, hilloja, mehuja, leipiä, versotuotteita ja kaloja. Tunnelmallisten maalaisteiden varsilla on pieniä tilapuoteja ja paikallinen REKO-lähiruokarengas on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, mutta monille kesävieraille on ollut vaikea päästä käsiksi Kemiönsaaren omiin herkkuihin. Heitä varten aloitettiin oma kokeilu, jonka kautta voi hankkia lähiruokaa entistä helpommin. 

Foodhubissa pääsee valitsemaan ja maksamaan tuotteet verkossa – ja valmiin kassin voi napata mukaan Kemiön torilta. Tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan. Toukokuun hittituote oli parsa, kesäkuun raparperi, heinäkuussa halutaan mansikkaa ja syksyn tullen myyntiin tulee muun muassa sieniä ja hunajaa. 

Kokeilu on osa Kemiönsaaren omaa Leader-hanketta, jossa pyritään kasvattamaan lähiruokamarkkinoita. Hankevetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth ovat saaneet kokeiluun mukaan kourallisen tuottajia ja jonkin verran asiakkaitakin. 

– Tänä kesänä meillä on jakelu vielä elokuun ja syyskuun alussa. Sen jälkeen tulee raportointivaihe ja mietitään, voisiko homma pyöriä jatkossa ilman hanketta. Kemiön kyläyhdistyksen kanssa ollaan jo pohdittu mahdollista yhteistyötä myynnin ja kuljetusten suhteen, kertoo Stella Törnroth.

Uudellamaalla saman sivuston kautta tilatut tuotteet noudetaan itsepalveluperiaatteella Nihtisillan myyntipisteestä, johon pääsee sisälle tilauksen jälkeen puhelimeen tulevalla koodilla. Toiminta perustuu luottamukseen eikä väärinkäytöksiä ole ilmennyt. Myös Kemiönsaarella ollaan pohdittu kokonaan digitaalista vaihtoehtoa. 

Sabina ja Torsten Ekholmin hillo voitti kultaa artesaaniruuan SM-kisoissa vuonna 2017. Se on myös yksi Foodhubin tuotteista. Kuvassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeen vetäjät Jonas Bergström ja Stella Törnroth.

Läpinäkyvyys tärkeää

Kokeiluun valittiin valmiiksi Uudellamaalla toiminut ekompi.net -sivusto, jossa valttina on ennen kaikkea läpinäkyvyys. Asiakas näkee tuotteita tilatessaan, mikä osuus hinnasta menee tuottajalle, mikä on verojen osuus ja minkä siivun saa myyjä, eli Foodhub. Esimerkiksi paikallisen paholaisenhillon hinta on verkkokaupassa 6 euroa. Siitä euro jää Foodhubille, 0,74 euroa menee veroihin, jolloin tuottajan osuus on 4,26 euroa. 

Erityisesti pienet tuottajat ovat todenneet Foodhubin hyväksi. Esimerkiksi JuuriHerkun leipiä tulee myyntiin kerralla vain kahdeksan, sillä tuotteet myydään tuoreina, eikä Vuokko Nuorteva ehdi niitä päivässä paistaa kahdeksaa enempää. Ne menevät yleensä kaikki. Sen sijaan viljelijä, joka kuljettaa päivittäin satoja kiloja tomaatteja myyntiin kauppoihin, ei ehkä näe hyötyä siinä, että myy Foodhubin kautta 30 kiloa. Sen vuoksi valikoimaan toivotaan paljon juuri artesaani- ja luksustuotteita. 

– Moni on mukana myös siksi, ettei heillä ole omaa myyntipistettä ja erät ovat ruokakaupoille liian pieniä. Paikallinen versotuottaja taas lähti mukaan säästääkseen markkinoinnin vaivan. Verkkokaupan tekeminen on vielä melko yksinkertaista, mutta vaikeampaa on saada sinne asiakkaita, Törnroth listaa. 

Närboden – Lähipuoti myy muun muassa satokauden kasviksia ja artesaanituotteita Turuntien varressa. Kesätöissä olevan Samuel Engblomin mukaan kaupaksi käyvät heinäkuussa ennen kaikkea mansikat ja uudet perunat. Lähipuoti on mukana myös Foodhubissa.

Kuluttajat ruokatalouden keskiössä

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke sai Kemiönsaarella alkunsa sen jälkeen, kun kunta lähti mukaan Varsinais-Suomen yhteiseen KulTa-hankkeesseen. KulTa-hanke on tiedonvälityshanke, jonka tavoitteena on parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä välittämällä uusinta tietoa ja luomalla kumppanuusverkostoja.

KulTa-hankkeessa tehtyjen kuluttajakyselyiden perusteella ihmiset ostavat lähiruokaa, koska haluavat tukea paikallista yrittäjää. Ihmiset haluaisivat ostaa lähituotteita kaupoista, mutta myös vaihtoehtoiset jakelukanavat ja esimerkiksi lähiruuan joukkorahoitus kiinnostavat. 

– KulTa-hankkeessa olemme selvittäneet muun muassa villiluonnon hyödyntämistä. Valmis ostajakunta olisi jo olemassa, mutta alkuketju puuttuu. Tänä keväänä meidän piti järjestää villiyrttien poimintaa, mutta korona sotki suunnitelmat, kertoo Törnroth. 

Kemiönsaaren omassa Lähiruokaa yhteistyössä -hankkeessa järjestetään syksyllä sienikurssi. 

– Meillä on metsät pullollaan hyvää ruokaa, jota ei vain osata hyödyntää. Moni löytää kanttarellit ja suppilovahverot, mutta metsissä kasvaa paljon muitakin sieniä, joista pystyy jatkojalostamaan vaikka mitä, hankevetäjät sanovat. 

Lähipuodin omat mansikat kasvavat tien toisella puolella.

Valtteina maku, terveys ja ympäristöystävällisyys

Vaikka ihmiset kyselyissä vastaavat arvostavansa lähiruokaa, se ei kuitenkaan kovin paljon näy ostokäyttäytymisessä. 

– Suomalaiset ovat tottuneet käymään isoissa kaupoissa, joista saa kerralla kaiken. Ja moni miettii hintaa. Jos hillopurkki maksaa kaupan hyllyllä 2 euroa ja Foodhubissa 8 euroa, on ihan luonnollista miettiä, kumman valitsee. Lähiruoka ei koskaan pysty kilpailemaan hinnalla, mutta ehdottomia valtteja ovat maku, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys, kun tuotteita ei kuljeteta kauas, Jonas Bergström toteaa. 

– Monet lähiruokatuotteet ovat käsintehtyjä artesaanituotteita, eli luksusta – ja luksukselle oma kohderyhmänsä niin ruuassa kuin muissakin tuotteissa, lisää Törnroth. 

Foodhubissa tarjolla olevat tuotteet vaihtelevat satokauden mukaan.

 

Lähiruokaa yhteistyössä -hanke

Toimenpiteet: Uusien toimintamallien luominen lähiruokamarkkinoiden kasvattamiseksi

Leader-tuki: 32 753 euroa

Oma / yksityinen rahoitus: 21 835 euroa

Kokonaiskustannus: 54 588 euroa

 

Kustavin koirapuisto saattoi koirat ja ihmiset yhteen

kirjoittaja

 

Kustavin keskustaan tehdyssä koirapuistossa on ilo ylimmillään aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin, kun Saariston Koirakamut kokoontuvat treffeille. Leader-tuen turvin tehty puisto on saattanut koiraharrastajat yhteen ja poikinut jos jonkinmoisia tempauksia. 

Vuonna 2016 Kustavi sai kuntalaisilta aloitteen koirapuiston rakentamisesta. Ideasta innostuttiin heti ja asiaa perustettiin ajamaan yhdistys, joka sai nimekseen Saariston Koirakamut. Koirapuisto valmistui vuonna 2018 talkoolaisten, yksityisten lahjoittajien ja Leader I samma båtin yhteistyöllä.

– Aikaisemmin piti ajaa joko Raisioon tai Uuteenkaupunkiin asti, jos halusi koirapuistoon. Valmistumisensa jälkeen tämä on ollut kovassa käytössä, yhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Koskinen kertoo heinäkuisilla koiratreffeillä, joihin on saapunut paikalle koirineen myös Pia Backman, Eija Heikkilä ja Ulla Hörkkö.

– Täällä sekä koirat että omistajat saavat seuraa toinen toisistaan ja täällä on helppo sosiaalistaa pentujakin kohtaamaan muita koiria, puheenjohtaja jatkaa. 

Pia Backman, Sirpa Koskinen ja Eija Heikkilä koiratreffeillä 6. heinäkuuta.

Koirapuistossa on erikseen isojen ja pienten koirien puoli. Yleensä kaikki ovat isojen puolella, mutta jos oikein ruuhkaa tulee, niin jakaudutaan kahteen leiriin. Alueiden välissä on yhteinen eteinen, josta puistoon pääsee kulkemaan niin, etteivät koirat lähde karkuteille. Yhdistys kaatoi puiston paikalta puita ja teki pohjatyöt suurimmaksi osaksi talkoilla. Myös paikallinen kaivurikuski saatiin mukaan talkoisiin, joiden myötä puiston kustannukset saatiin putoamaan alle 20 000 euroon. 

Uusia tuttavuuksia ja tapahtumia

Ulla Hörkkö kokee, että koirapuisto on ollut hänen berninpaimenkoiralleen valtava pelastus. 

– Maikki oli aluksi tosi arka ihmisiä kohtaan, mutta täällä se pääsi tutustumaan ihmisiin omaan tahtiinsa, Hörkkö kertoo hymyillen koiralleen, joka nyt juoksee kerjäämässä rapsutuksia kaikilta koirapuiston kävijöiltä.

Berninpaimenkoira Maikki on oppinut koirapuistossa luottamaan ihmisiin. Kuvassa häntä rapsuttelee Pia Backman.

Koirapuisto on poikinut myös koiraharrastukseen liittyviä tapahtumia, esimerkiksi Rally-tokovalmennuksia. Rally-toko on kaikenlaisille koirille sopivaa aktivointia, jossa yhdistyy elementtejä tokosta, agilitysta ja koiratanssista. Lisäksi järjestetään vapaamuotoisia puistotreffejä, koirakävelyitä, luentoja, koirahierontaa, koiratarvikekirpputoreja ja ovatpa koirat osallistuneet Kustavin Pride-tapahtumaankin. 

Seuraava koiratarvikekirpputori pidetään 17. heinäkuuta, ja syksyllä on luvassa ainakin luento koirien hajutyöskentelystä.

Harrastus yhdistää

Koirapuistolla on ollut sosiaalistava vaikutus koirien lisäksi myös ihmisiin. Koirapuistossa moni loma-asukaskin on tutustunut paikallisiin. Ystävyyssuhteita on syntynyt ja sosiaalisen median kautta moni sopii tapaamisia puistoon virallisten treffiaikoijen ulkopuolellakin. 

Lisäksi koirapuistossa käy naapurikuntien harrastajia. 

– Me asumme Taivassalossa. Tämä on tosi kiva paikka. Cissi on amerikanbulldoggi eli voimakoira, jolta on normaalisti pääsy kielletty koirapuistoihin. Täällä olemme kuitenkin saaneet käydä, sillä Cissi on aina tullut hyvin toimeen muiden kanssa, kertoo Eija Heikkilä.

Amerikanbulldoggi Cissi tekee tuttavuutta emäntänsä Eija Heikkilän valvonnassa. Normaalisti voimakoirat eivät saa käydä koirapuistoissa, mutta Cissi on aina tullut niin hyvin toimeen muiden kanssa, että hänelle on avattu portti Kustavin koirapuistoon.

Toimintapuiston piristysruiske

Koirapuisto sijaitsee Kustavin keskustassa Vähämaankujan toimintapuistossa, jossa on lisäksi päiväkoti, leikkipuisto, rantalentopallokenttä, 18 väylän frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä, joka voidaan talvisin jäädyttää luistelua ja jääpelejä varten.

– Tämä on tosi hyvä paikka! On parkkitilaa, valaistus ja vesipiste, kehuu Pia Backman. 

Kun koirapuiston paikka päätettiin, alue oli vielä pitkälti ryteikköä. Nyt eri toiminnot tukevat toisiaan ja alueesta on tullut siisti ja viihtyisä.

Toimintapuistossa on koirapuiston lisäksi päiväkoti, leikkipuisto, rantalentopallokenttä, 18 väylän frisbeegolf-rata, kuntopolut, ulkokuntosali ja tenniskenttä.

Yhdistys kehittyy jatkuvasti

Saariston Koirakamuissa on noin 30 jäsentä ja koiria sitäkin enemmän, sillä monessa perheessä on useampi koira. Toiminta on virkeää ja uusia avauksia tehdään jatkuvasti.

– Seuraavaksi toivoisimme koirille omaa uimarantaa. Kustavissahan niitä rantoja riittää, mutta koiraa ei voi viedä uimaan samalle rannalle ihmisten kanssa. Koirille pitäisi olla oma ranta, joka olisi turvallinen ja hyvässä paikassa, Sirpa Koskinen sanoo. 

Ulla Hörkkö nostaa esiin myös roskikset. Kustavissa on koirille paljon mieluisia lenkkipolkuja, mutta roskiksia ei ole, joten kakkapusseja joutuu joskus kantamaan mukanaan useita kilometrejä.

Tähän asti kaikki yhdistyksen jäsenet ovat olleet koiran omistajia, mutta mikään ei estä liittymästä joukkoon ilman koiraa. Jos vaikka oma koira on kuollut, saattaa muiden koirien tapaaminen piristää mieltä. Jotkut koiranomistajat kaipaisivat mukaan myös lapsiperheitä, jotta aikuisten kanssa eläviä koiria voisi sosiaalistaa kohtaamaan pikkuihmisiä. 

Gentsu ja Emma menevät aina portille vastaan tervehtimään sekä koiria että ihmisiä.

 

Kustavin koirapuisto -hanke

Toimenpiteet: Koirapuiston rakentaminen

Leader-tuki: 11 781,25

Korvaus talkootunneista: 2025

Kunnan suora tuki: 1 812,50 

Oma / yksityinen rahoitus: 2 506,25

Kokonaiskustannus: 18 125 euroa

 

Alkoiko kesäloma? Tsekkaa vinkit kotimaan matkailuun!

kirjoittaja

 

Lähimatkailu on nostanut päätään viime vuosina ennen kaikkea ympäristösyistä, mutta tänä vuonna myös terveydellisistä syistä. Kotimaan matkailu ei totisesti ole tyytymistä vähempään, vaan arvovalinta suomalaisen luonnon, kulttuurin ja moninaisten matkailumahdollisuuksien puolesta. Tee se Suomessa -kampanjasivusto esittelee matkailukohteita, joita on kehitetty maaseuturahaston tuella esimerkiksi paikallisten Leader-ryhmien kautta. Lisää kohteita päivitetään vielä kesän mittaan.

Varsinais-Suomesta mukana on muun muassa Liedon Vanhalinna – Suomen tutkituin ja löydöiltään rikkain muinaislinna (kuvassa). Linnavuoren alueelta on löydetty esineistöä rautakaudelta asti. Vanhalinnan museosta löytyy muun muassa kotimuseo ja aika ajoin vaihtuvia näyttelyitä. Museokauppa Hildan puodissa on pieniä matkamuistoja ja se on auki aina samaan aikaan museon kanssa.

Laitilan Untamalan kylässä 2 000 vuotta vanha historia ja sen hyödyntäminen limittyvät hyvin tämän päivän maaviljelykseen, aktiiviseen kyläyhteisöön sekä matkailuun. Untamalan harjua pitkin kulkee keskiajalta peräisin oleva kyläraitti, jonka varrella on yhä vanhoilla paikoillaan olevat kantatalot, kuten Untamalan puinen kirkko ja Ventolan kylätalo. Alueella on myös museo, kulttuuripolku ja kesäkahvila. Samalla alueella sijaitsee myös viime kesänä suuren suosion saanut KasiTori, josta voi tehdä löytöjä kirpputorimaiselta vintiltä ja ostaa kotiin tuomisia tarjolla olevasta laajasta kirjosta paikallisia tuotteita, aina tuorevihanneksista käsitöihin.

Varsinais-Suomen aatelia ovat myös toinen toistaan tunnelmallisemman saaristokohteet. Esimerkiksi keskellä Saaristomeren kansallispuistoa suojaisessa lahdessa palvelee vierasvenelaituri ja kahvilaravintola Bodö, jonka palveluihin kuuluu myös bed&breakfast -majoitusta sekä mahdollisuus elämysyöpymiselle TENTSILE-puumajoituksessa! Kesätekemistä haluavat voivat vuokrata kanootin sekä SUP-laudat tai lähteä luontopolulle seikkailemaan. BistroCafé Bodön tarjoaa lähituottajien raaka-aineista valmistettuja herkullisia annoksia ja leivonnaisia sekä oluita ja siidereitä. Alueella on myös mahdollista saunoa!

Jos taas haluaa lomailla omassa rauhassa luonnon keskellä patikoiden, kannattaa suunnata vaikka Kurjenrahkan kansallispuistoon. Puisto on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue. Nimensä mukaisesti Kurjenrahka on kurkien kotisuo, joten lintujen bongailu onnistuu mainiosti lintutorneilla. Kohde sopii kaiken ikäisille ympäri vuoden ja Kurjenpesän luontotuvan piha soveltuu myös liikuntaesteisille. Kansallispuistoon sijoittuva Kuhankuono on tunnettu tärkeänä rajapaikkana jo yli 600 vuoden ajan. Kuhankuonon rajakivelle ulottuvat Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kunnat.