Ravakan ympäristötyö lähtee alueen tarpeista

Nainen istuu pihalla keltaisessa takissa.

 

Ihmisillä on valtava into tehdä ympäristötyötä, mutta sen organisointiin tarvitaan asiantuntijuutta. Kun Leader Ravakan alueella suunnitellaan esimerkiksi uutta luontopolkua, vesistön kunnostusta tai kylätalon energiaremonttia, oma asiantuntija on kullanarvoinen. 

Ravakka oli aikoinaan Suomen ensimmäinen Leader-ryhmä, johon palkattiin oma ympäristöneuvoja. Nykyisin ympäristöneuvontaa tekee Ravakassa jo useampi työntekijä, joilta saa maksutta apua esimerkiksi ympäristönäkökulmien huomioimiseen yhdistyksen toiminnassa, Leader-hankkeissa tai muiden rahoittamissa hankkeissa. 

Yhteisö- ja ympäristökoordinaattori Tuuli Janssonin mukaan Vakka-Suomen alueen ongelma ympäristötyössä on ollut asiantuntijoiden saatavuus. 

– Meitä on täällä ihan muutamia, jotka pystyvät neuvomaan. Esimerkiksi Turussa oleva tietotaito ei ulotu Vakka-Suomeen asti, vaikka hyvää yhteistyötä tehdään muun muassa Valonian, ELY-keskuksen, kuntien ympäristö- ja virkistyskäyttötoimijoiden sekä maakunnittaisten teemaryhmien kanssa. Siksi Leader-ryhmän tarjoama ympäristöneuvonta palvelee hyvin paikallisia tarpeita, hän sanoo. 

Ravakasta maaseudun pienet toimijat, kuten vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset saavat apua muun muassa reittien suunnitteluun, vesistöjen kunnostamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen, rahoituksen hakemiseen, viranomaisyhteistyöhön ja monenlaiseen muuhun pulmaan.

Ympäristönäkökulma mukana strategiassa

Ympäristö on ollut yksi painopiste Ravakan paikallisessa kehittämisstrategiassa jo pitkään – ja on nostona myös ohjelmakaudella 2023–2027. Leader-tuissa näkökulma on kuitenkin aina ihmisten hyvinvoinnissa. Ympäristöhankkeita on tuettu ennen kaikkea siksi, että ne mahdollistavat vaikka virkistyskäyttöä. 

– Esimerkiksi vesistöjen tilaa halutaan parantaa ennen kaikkea siksi, että lähivesissä voidaan uida, kalastaa tai muuten harrastaa ja virkistyä. Eli perimmäinen syy hankkeisiin löytyy yleensä – raadollista kyllä – oman navan ympäriltä, mutta samalla ne hyödyttävät luontoakin, Jansson selittää.

Ohjelmakaudella 2007–2013 Ravakan tukemat ympäristöhankkeet painottuivat paljon perinnemaisemiin ja reitistöjen kehittämiseen. Kaudella 2014–2022 on kunnostettu erityisen paljon vesistöjä.  Ohjelmakaudella 2023–2027 on tarkoitus tukea erityisesti virkistyskohteiden kehittämistä ja samalla auttaa entistä enemmän muiden rahoituskanavien hyödyntämisessä. 

– Ympäristötyöhön on paljon erilaisia tukia tarjolla, mutta harva osaa hakea niitä. Siksi tukia on haettu paikallisesta Leader-ryhmästä. Ihmisillä on kauhea into tehdä ympäristöhankkeita, jos joku muu vain hoitaa sen hankebyrokratian, Jansson kertoo. 

Leader-rahoituksen haku on auki jatkuvasti ja hakemuksia käsitellään kuukausittain. Muista tuista merkittävä osa jaetaan loppuvuodesta, joten nyt on hyvä hetki valmistella hakemuksia. Auttamalla paikallisia toimijoita hakemaan muiden myöntämää rahoitusta, saadaan alueen ympäristötyöhön vipuvoimaa yhteistyöllä.

Hankkeet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen

Kun Tuuli Jansson aloitti työssään vuonna 2013, hän pääsi heti tekemään yhteistyötä Tummamäen luontopolkua suunnitelleen Lahdingon kyläyhdistyksen kanssa. Kaik polu viä peril -hankkeessa valmistunut noin puolentoista kilometrin mittainen polku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan – aikaan, jolloin Tummamäellä vielä louhittiin Vehmaan punaista graniittia.

Ilmakuva, jossa näkyy kaksi jäässä olevaa vesialuetta.
Ilmakuva Tummamäeltä huhtikuisena kevätpäivänä.

Kaivostoiminnan loputtua vuonna 1973 rääpekivet jäivät valtaviksi kasoiksi metsään. Vuosien saatossa luonto on löytänyt tapansa vallata ihmisen muokkaamaa maisemaa ja vanhat kaivosmontut ovat täyttyneet kauniisti vedellä. Rääpekivikasojen päällä ja lomassa kiemurtelevan luontopolun lisäksi alueella on näköalalava, kuivakäymälä, taukokatos ja laavu nuotiopaikkoineen. 

Vuosien varrella Tummamäen luontopolusta on tullut suosittu virkistyskohde ja tapahtumapaikka. Vanhalla louhoksella on pidetty muun muassa kesäkonsertteja. Kyläyhdistys järjestää polulle opastettuja kierroksia, ja historiasta kiinnostuneita palvelee polun lähellä oleva Vehmaan kivityömuseo.

Nainen osoittaa kauas maisemaan.
Tummamäen näköalapaikalta näkyy Vehmaan kivityömuseolle, jossa voi jatkaa tutustumista Vehmaan kivityöhistoriaan.

Polulla on vuosittain tuhansia kävijöitä. Nyt aluetta kehitetään taas uudessa Leader-hankkeessa. 

– Polkuun tulee kaksi pistoa: sammalpolku ja peikkopolku. Sammalpolulla esitellään ainakin 11 eri sammallajia. Peikkopolun portaat taas nousevat Tarzan montun taukopaikan yläpuolelle kivikasan päälle, Jansson kertoo.

– Ihmiset ovat näiden vuosien aikana kulkeneet omatoimisesti alueella ja sitä kautta virallisen polun rinnalle on syntynyt uusia polkuja. Jotkut niistä kannattaa ottaa käyttöön ja tämä on yksi niistä! Peikkopolun varrelle tehdään erityisesti lapsia ajatellen kalliomaalauksia. Huipulle tulee pöytäpenkkiryhmä, hän jatkaa. 

Nainen keltaisessa takissa näyttää käsillään tulevan taukopaikan kohtaa.
Tummamäen luontopolkua kehitetään taas. Peikkopolku tulee kulkemaan Tarzan-montun taukopaikan yläpuolella – paikassa, jossa Tuuli Jansson seisoo kuvassa.

Tummamäen luontopolku on hyvä esimerkki siitä, miten hankkeen päättyminen ei ole toiminnan loppu, vaan alku. Hankkeessa tehdyt puitteet ovat vuosien varrella mahdollistaneet alueelle monenlaista toimintaa ja uusien ideoiden kehittelyä.

– Ja luontopolut ovat hyvin oleellisia tietoisuuden lisäämisessä. Niiden kautta ihmiset kiinnostuvat helposti ympäristöstään ja oppivat uutta!

Vanha ränsistynyt lato.
Tummamäen luontopolun varrella olevaan vanhaan vajaan suunnitellaan näyttelytoimintaa.

Vesistöjen kunnostus kiinnostaa

Ympäristöhankkeiden vaikutukset ovat usein sellaisia, jotka eivät heti ihmissilmään näy. Vaikutukset kertaantuvat vuosien saatossa ja niitä on hankalaa tai ainakin työlästä mitata. Vesistöjen kunnostuksessa osa vaikutuksista näkyy kuitenkin nopeasti ja siksi niitä tehdään niin mielellään. Esimerkiksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe) järjestää vuosittain talkoita, joissa niitetään ruovikkoa Vehmassalmesta. Kun ruovikon niittää, maisema muuttuu heti. Tulee tilaa uida ja veneillä. Kun salmen pohjasta lähtee biomassaa, tulee myös lisää syvyyttä. Veden virtaavuus paranee ja virtauksen avulla suolainen merivesi nousee salmessa aiempaa pidemmälle. Kun suolan määrä lisääntyy, lumme alkaa vetäytyä, ja pian kalatkin liikkuvat jo uusilla vesillä.

Himoisissa ruovikko oli ehtinyt vallata jo lähes koko rannan. Nyt aukko kasvaa vuosi vuodelta, kun kyläyhdistys niittää vesialuetta säännöllisesti.

– Työ helpottuu joka vuosi. Uuden kasvuston leikkaaminen on kevyttä puuhaa ensimmäiseen vuoteen verrattuna, kun nostettavaa biomassaa on paljon vähemmän. Kaislikko saattaa kaikki olla samassa juuressa. Kun kasvuston leikkaa, juuristoon menee vettä. Sitten se mätänee ja lopulta toivottavasti kuihtuu ja kuolee. Ja vesillähän on kiva olla talkoissa kauniina kesäpäivänä, Jansson toteaa. 

Ilmakuva Himoisten rannasta, keskellä laituri ja vasemmalla paljon ruovikkoa.
Kaikkien ravinteikkaiden ojien laskupaikoille on syntynyt isot ruovikot. Osa niistä jätetään tarkoituksella niittämättä, sillä ne sitovat itseensä tehokkaasti valuma-alueelta tulevia ravinteita, jolloin muu Himoisten perän vesistö pysyy paremmassa kunnossa.

Himoisiin on tehty toistakymmentä vuotta sitten Leader-hankkeella kosteikko, jotta kaikki valuma-alueen ravinteet ja humus eivät päätyisi suoraan mereen. Kosteikot vaikuttavat pitkällä aikavälillä, mutta myös välittömästi. Eläimet saapuvat paikalle yleensä heti, kun koneet lähtevät. 

Jansson on huomannut vuosien varrella vesistöihin liittyvän ajattelun Vakka-Suomessa muuttuneen merkittävästi. 

– Ennen ihmiset hoitivat kukin omaa pientä lätäkköään, mutta nykyisin ymmärretään, että sellainen työ on vain oireiden lievitystä. Jos haluaa todella vaikuttaa, pitää muutoksia tehdä valuma-alueella.

KaislaYara parkissa järven rannalla.
Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen hoitoalus kastettiin kesällä 2021 Himoisten rannassa.

Himoinen on valittu vuonna 1988 Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Vielä tämän vuosituhannen alussa Himoisten tanssilavalla saattoi pyörähdellä samana iltana satoja ihmisiä. 

– Viime vuodet on ollut hiljaisempaa, mutta edelleen täällä sauna lämpeää muutaman kerran viikossa. Saunarakennuksessa on keittiö, kokoustila ja pukuhuoneet. Täällä on myös vessat, laiturit, veneenlaskupaikka, mattojenpesupaikka ja rantalentopallokenttä, Jansson listaa fasiliteettejä. 

Himoisten rantaa on kunnostettu ja kehitetty Ravakan Leader-tuella, mutta myös esimerkiksi kunnan ja museoviraston avustuksilla. Uusiakin suunnitelmia on heitetty ilmoille. Paikka voisi olla potentiaalinen esimerkiksi asuntoautoille ja -vaunuille, maastopyöräilylle tai melonnalle.

Nurkat kuntoon ja energiaa säästöön

Positiivisia ympäristövaikutuksia sisältävistä Leader-hankkeista suurin osa on energiaremontteja. Kun vaihtaa öljyn maalämpöön, laittaa katolle aurinkopaneelit tai tiivistää ikkunat, säästää energian mukana myös rahaa, mikä motivoi talkoisiin. Ravakka on tukenut kylätalojen energiaremontteja esimerkiksi Laitilan Leinmäellä ja Pyhärannassa Ihoden Kirikalliolla. 

Avoin saunan ovi.
Leinmäen kylätalon uudet suihkut hyödyntävät sadevettä.

Leinmäen kylätalossa on muun muassa vaihdettu lämmitysjärjestelmä öljylämmityksestä pellettilämmitykseen ja uusittu vuosikymmeniä vanhat putket. Uudet suihkut hyödyntävät sadevettä ja uudet kodinkoneet vievät energiaa paljon vähemmän. 

Kirikalliossa puolestaan eristettiin seinät ja katto, uusittiin ikkunat ja korvattiin suora sähkölämmitys ilmalämpöpumpulla. Energiaremontin ansiosta talo saatiin ympärivuotiseen käyttöön, joten remontti mahdollisti myös uuden toiminnan kehittämistä. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Lue lisää:

Leinmäen kylätalolla on yhteishenki kohdillaan

Energiaremontin kokenut Ihoden Kirikallio tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ympärivuotiseen käyttöön

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Vesistönhoitoalus KaislaYara sai kasteen Vehmaalla

 

 

 

Vesistönhoitoalus KaislaYara sai kasteen Vehmaalla

Vesistönhoitoalus KaislaYara järven rannassa.

 

Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen VeVe:n uusi hoitoalus kastettiin perjantaina 4. kesäkuuta Himoisten rannassa. KaislaYara-nimen saaneen aluksen kastoi ministeri Annika Saarikko. Uusi alus kasvattaa vapaaehtoisvoimin toimivan yhdistyksen kapasiteettia ja mahdollistaa entistä tehokkaamman vesikasvien poiston Vehmassalmen alueelta.

Vehmaan vesistöjen rehevöityminen on riistäytynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana käsistä: rannat ovat mataloituneet, vedenlaatu on heikentynyt ja vesikasvit ovat vallanneet valtavia alueita. Vesikasvien poisto on helpoin ja halvin välittömiä vaikutuksia antava vesistöjenhoitotoimi, ja siksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys haluaakin panostaa siihen erityisesti. Yhdistyksellä on aiemmin ollut käytössään pieni kaislanniittovene, jolla lähiseudun asukkaat ovat voineet hoitaa omia rantojaan, mutta innokkaita talkoolaisia on ollut niin paljon, että yhdistys päätti hankkia isomman aluksen vesikasvien niittämistä varten.

– Oma niittokalusto on vapaaehtoisvoimin toimivalle yhdistykselle tuiki tärkeä. Näin vesikasveja voidaan poistaa siellä missä se kulloinkin on tehokkainta, VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori kertoo.

Vesistönhoitoaluksen runko hankittiin lannoitetehdas Yaran stipendin ja paikallisten yritysten tuella, ja alus varusteltiin Leader Ravakan tuella. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 25 000 euroa, josta Leader-tukea oli 50 prosenttia ja omarahoitusosuudesta katettiin talkootyöllä 10 000 euroa. Hoidetut pinta-alat ovat laajoja liki 12 kilometriä pitkässä Vehmassalmessa, ja uusi hoitoalus tekeekin vesikasvien poistosta entistä helpompaa.

– Uusi alus on noin neljä kertaa tehokkaampi kuin yhdistyksen vanha alus. Se kulkee pääosin kävelyvauhtia huippunopeuden ollessa noin 10–15 kilometriä tunnissa. Vanhaa pienempää alusta ei ole kuitenkaan tarkoitus hylätä, vaan sillä on tarkoitus ajaa ahtaita paikkoja ja poistaa vesikasveja niistä kohteista, joihin uusi KaislaYara ei mahtuisi. Koskaan ei voi olla liikaa kalustoa vesikasvien poistoon, kertoo VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa.

KaislaYara parkissa järven rannalla.
KaislaYara on monta kertaa tehokkaampi kuin yhdistyksen vanha kaislanpoistovene, minkä vuoksi se helpottaa yhdistyksen työtä Vehmassalmella. Upouusi alus olisi tarkoitus laskea vesille ensimmäistä kertaa juhannuksen jälkeen.

Ministeri Annika Saarikko kastoi aluksen “monivedellä”

Aluksen kastetilaisuuteen osallistui noin viisikymmentä henkeä, joista suurin osa oli kaislikkotason toimijoita: yhdistyksen jäsenistöä ja yhteistyökumppaneita Vehmaan kunnasta, Leader Ravakasta, paikallisista yhdistyksistä ja yrityksistä. Ennen ministeri Saarikon suorittamaa kastetta tilaisuudessa pitivät puheen VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa, joka lausui tervetulosanat yleisölle, Yaran Uudenkaupungin tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää ja Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen. Yaran tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää teroitti puheessaan, että lannoituksessa käytettyjen ravinteiden tulisi päätyä vesistöjen sijasta kasveihin. Lannoituksessa tulisikin hänen mukaansa käyttää kohdennuslannoitteita, jotka päätyvät taatusti oikeaan paikkaan.

Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen taas nosti puheessaan esiin lähiruoan Vehmaan alueen ehdottomana vahvuutena. Kunnan elinvoimainen lähiruokakulttuuri näkyikin selvästi myös tilaisuuden tarjoiluissa. Tarjolla oli paikallisen lihatilan makkaraa, saaristolaisleipää, paikallista juustoa ja maalaispalvia sekä raparperipiirakkaa.

Kaislikkotason toimijat saivat tilaisuuden päävieraalta, ministeri Annika Saarikolta, erityiskiitokset. Hän korosti puheessaan, että kunnan tekevät aina kuntalaiset itse, ja alueella tapahtuvat asiat ovat heidän ansiotaan. Hän myös vertasi hoitoalusta Titaniciin, ei kokonsa vaan merkityksensä puolesta.

– Vaikka en seisokaan Titanicin kannella, kokoaan tärkeämpää tehtävää tämä alus saa silti suorittaa, päätti ministeri Saarikko puheensa.

Puheen jälkeen ministeri Saarikko kastoi aluksen “monivedellä” eli alueen eri vesistöistä kerätyllä ja pullotetulla vedellä.

Ministeri Annika Saarikko KaislaYaran kannella pitämässä puhetta.
Ministeri Saarikko korosti puheessaan pienten toimijoiden tärkeyttä kunnissa.

Vesistöjen hoito pitkäjänteistä työtä

VeVe kerää vuosittain vesistöjen seurantatietoja, järjestää talkoita ja edistää sekä tukee muiden paikallisten toimijoiden tekemiä vesistötoimenpiteitä. Vesistöjenhoito on yhdistyksen mukaan pitkäjänteistä ja systemaattista työtä, jonka tulokset näkyvät vasta useiden vuosien päästä, eivätkä välttämättä silloinkaan.  Siksi vesikasvien poiston lisäksi myös rehevöitymisen juurisyihin pitäisi yrittää vaikuttaa.

– Moni pitää Vehmassalmea tärkeimpänä hoitokohteena, mutta pitkäjänteisessä työssä ei kannata hoitaa pelkkää potilasta, vaan myös taudinaiheuttajaa. Näin päästään parhaisiin tuloksiin. Olisi myös tärkeää keskittää toimia sinne, missä typpi- ja fosforipäästöt ovat todetusti suuret ja edistävät rehevöitymistä, kertoo VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori.

Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen mukaan jokainen pystyy osallistumaan vesiensuojeluun myös omalla toiminnallaan: varmistamalla, ettei ravinteita pääse veteen, vähentämällä omaa vedenkulutustaan, osallistumalla niittotalkoisiin, hoitokalastukseen tai kosteikkojen tekoon sekä seuraamalla veden laatua ja raportoimalla muutoksista VeVe:n toimijoille.

– Kaikki tämä työ vaikuttaa suoraan järvien, jokien, ojien, Vehmassalmen ja sitä kautta lopulta Itämeren tilaan. Kun isompi hoitoalus nyt saadaan vesille ja käyttöön tästä se työ vasta alkaa! Tervetuloa kesän talkoisiin, Kari Puttaa kehottaa.

Ilmakuva Vehmassalmesta.
Talkoolaiset poistivat viime vuonna Vehmassalmesta 60 tonnia ruovikkoa. Nyt salmen keskellä on kaista, jossa mahtuu ajamaan veneellä.
Janne Lahtivuo Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksestä KaislaYaran kannella.
Janne Lahtivuo Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksestä esittelee KaislaYaran toimintamekanismia. Esa Karhulan ideoiman aluksen leikkuuterät voi kääntää keulaan haravan paikalle.
Anna Kaskinen pitää puhetta KaislaYaran kannella.
Vehmaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen kertoi puheessaan, että Vehmaa on pieni mutta eläväinen kunta. Hän korosti erityisesti lähiruokaa kunnan vahvuutena.
Anna Kaskinen luovuttaa ministeri Saarikolle paikallisia tuotteita rannalla.
Anna Kaskinen antoi ministeri Saarikolle lahjaksi paikallisia tuotteita.
Makkaratarjoilu kastetilaisuuden jälkeen.
Leila Holvisto ja Päivi Ahala tarjoilivat tilaisuudessa vehmaalaisen pienteurastamo Vallan Maukkaan makkaroita.

 

 



Nina Maunuaho