Halikon VPK:n koordinoima Turvallisuustaidot haltuun -hanke on turvallisuustaitojen kouluttamisen lisäksi edistänyt yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Salossa Märynummen paloasemalla ei ole käynnissä täysin tavanomainen kesäkuinen perjantai-ilta: yksi paloautoista on ajettu pihalle tutustumista varten, “palava talo” odottaa innokkaita sammuttajia ja Salon kaupungin nuorisopalvelujen Kesäkaara on myös kurvannut pihaan hyppykeppeineen, skeittilautoineen ja erilaisine pihapeleineen.
Käynnissä on yksi Turvallisuustaidot haltuun -hankkeen eli TUTA Salon tapahtumista, joiden tavoitteena on lisätä maaseudulla asuvien nuorten turvallisuustaitoja esimerkiksi palo-, liikenne- ja tietoturvallisuuden saroilla. Lisäksi hanke pyrkii tekemään pelastustoimintaa tutummaksi nuorille. TUTA Salon työntekijä Alisa Elovaara kertoo, että hanke tekee yhteistyötä monen eri tahon kanssa.
– Olemme käyneet esimerkiksi seurakunnan kesäleireillä ja kaupungin nuorisotiloissa. Lisäksi esimerkiksi MLL, partiolaiset ja muut VPK:t ovat lähteneet yhteistyöhön mukaan ja tänään myös nuorisopalvelujen Kesäkaara on mukana, hän sanoo.
Aleksi Peurala ja Alisa Elovaara ovat tyytyväisiä hankkeen alkutaipaleeseen.
Palokunnan toiminta tutuksi
Hanke käynnistyi viime vuoden lopussa, ja sitä koordinoi Halikon VPK. Hankkeessa mukana olevan Aleksi Peuralan mukaan olisi mahtavaa, jos projektin myötä pelastustoiminta pääsisi lähemmäs samaa asemaa, jonka esimerkiksi poliisit ovat jo saavuttaneet.
– Poliisin tullessa pihaan moni tulee juttelemaan ja kyselemään, mutta paloautoja katsellaan kauempaa. Hankkeen kautta voimme tehdä toimintaa tutummaksi nuorille ja saada aikaan vuorovaikutusta, mutta myös kertoa esimerkiksi paloturvallisuudesta, Peurala kertoo.
Tänä kesänä hanke vierailee esimerkiksi Kuusjoella MLL:n liikuntatapahtumassa ja Juvankosken leirikeskuksessa Perttelissä.
Turvallisuustaidot viedään nuorten luo
Alisa Elovaara kertoo olevansa oikein tyytyväinen hankkeen tuloksiin tässä vaiheessa. Myös nuorilta saatu palaute on ollut positiivista.
– Nuoret tuntuvat kyllä tykkäävän. Parhaimmillaan tilaisuuksissa on ollut parikymmentä nuorta kerrallaan kuuntelemassa. He pitävät etenkin käytännön tehtävistä ja pienestä kisailusta. Tärkeintä on mennä sinne, missä nuoret ovat jo valmiiksi.
Hanketta on tarkoitus jatkaa ainakin vuoden 2024 kesäkuuhun saakka. Peurala toivoisi, että Salon alueella toimivat palokunnat ottaisivat hankkeen teemat omakseen ja jatkaisivat sitä kautta turvallisuustaitojen lisäämistä nuorten keskuudessa projektin päätyttyä.
Hän myös kannustaa muita yhdistyksiä kehittämään toimintaansa hankkeiden avulla.
– TUTA on meidän toinen hankkeemme, ja edellisestä jäi todella hyvät kokemukset. Ehkä tämä hanke rohkaisee muitakin palokuntia toteuttamaan projekteja, sillä nämä ovat todella opettavaisia ja kehittäviä kokemuksia.
Salon nuorisopalvelujen Kesäkaara oli myös paikalla tapahtumassa.
Salon Halikossa sijaitseva Hippo-arena on saanut lisää aitaa ympärilleen Leader Ykkösakselin tukemassa hankkeessa.
FC Halikko on kehittänyt Halikon asemalla sijaitsevaa Hippo-arenaansa jo neljän Leader-hankkeen avulla. Vanhan hiekkakentän tilalle tehtiin uusi tekonurmikenttä vuonna 2011. Vuonna 2016 kenttä sai led-valaistuksen ensimmäisenä ulkokenttänä Suomessa. Vuonna 2020 kentän toiseen päätyyn ja toiselle sivulle hankittiin huoltovapaa kolmilanka-aita ja vuonna 2022 saatiin uusi aita vielä metsän puoleiselle sivulle.
– Uusi aita on loistava, tosi nätti ja tukeva! Samalla sivulla oli aikaisemmin vanha ja huonokuntoinen aita, joka kaatui lopulta ilkivallan seurauksena. Uusi korkea aita tekee kentästä ryhdikkäämmän ja turvallisemman ja helpottaa toimintaa paljon, kun palloja ei enää tarvitse lähteä hakemaan tuolta pusikosta, kommentoi seura-aktiivi Merja Kaunisvaara.
Lisäksi hän kertoo, että aidasta on iloa myös frisbeegolfin harrastajille. Halikon asemalla ei ole frisbeegolfrataa, joten lajin harrastajat treenaavat Hippo-arenalla niinä aikoina, kun kenttä ei ole FC Halikon omassa käytössä. Myös alueen koulut ja päiväkodit hyödyntävät kenttää ahkerasti. Halikkoon rakennetaan koko ajan lisää asutusta, mikä nostaa kentän käyttöastetta entisestään.
Hippo-arenan vieressä on myös toinen kenttä ja alueella kiertää 800 metrin pituinen pururata.
Paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle
Kesällä 2022 päättyneessä hankkeessa oli tavoitteena tehdä aita myös toiseen päätyyn, mutta Venäjän hyökkäyssodan vuoksi rakentamisen kustannukset nousivat kevään aikana niin paljon, että viimeinen kallioon rajoittuva pääty jäi vielä aitaamatta.
– Teemme sen joskus myöhemmin ja riittää täällä puuhaa sen jälkeenkin. Haaveilemme vielä uudesta katsomosta ja pukuhuoneista, sillä vanha rakennus piti purkaa homeongelman vuoksi. Lisäksi olemme haaveilleet pienestä ulkokuntosalista, jossa vanhemmat voisivat kuntoilla sillä aikaa, kun lapset pelaavat. Ja frisbeegolfradalle olisi täällä myös kysyntää, sanoo Kaunisvaara.
Uusi kolmilanka-aita on huoltovapaa ja pysyy hyvänä noin 50 vuotta.
FC Halikko panostaa lapsiin ja nuoriin
FC Halikko perustettiin vuonna 2000 jalkapalloon ja futsaliin keskittyväksi harrasteseuraksi. Jalkapallon puolella seura keskittyy lapsiin ja nuoriin. Futsalin puolella menestystä on tullut sekä naisten että miesten sarjoissa.
– Meillä on perhefutista ihan pienille, sen jälkeen alkaa pallokoulu ja vasta sitten siirrytään tyttöjen ja poikien omiin joukkueisiin, Kaunisvaara kertoo.
– Tänä vuonna järjestämme myös Junnuliigaa 2009–2015 syntyneille torstaisin yhdessä Salon Wilppaan kanssa. Kevätkaudella me järjestimme 5v5-sarjojen pelit ja Wilpas järjesti 8v8-pelit. Syyskaudeksi vaihdamme toisin päin, hän jatkaa.
Junnuliigaan on tullut osallistujia Salon lisäksi myös kauempaa, esimerkiksi Aurasta, Hangosta ja Tammisaaresta.
– Ja paikalliset nuoret ovat saaneet Junnuliigan puhaltamisesta hyvän kesätyön!
Salon Halikossa on parhaillaan kunnon halloween-tunnelma. Jos lupa tulee, kurpitsajuhla päätetään sunnuntaina 25. lokakuuta ilotulitukseen.
Rannikon puutarhan mansikkamaan reunalle, osoitteeseen Vanha Turuntie 19, on on tuotu tuhansia kurpitsalyhtyjä, joiden karmivien ilmeiden kovertamisesta ovat vastanneet puutarhan työntekijät. Samaan aikaan lyhtyjä palaa koko ajan 1 500 kappaletta, mutta yhteensä niitä on tehty 6 000.
– Tämä on nyt kolmas vuosi, kun järjestämme tämän tempauksen. Idea lähti Kynttilä-Tuotteen tulipalosta. Halusin jotenkin ilahduttaa heitä, ja sain idean, että voisimme laittaa tien varteen kurpitsalyhtyjä. Työntekijät innostuivat ideasta ja tekivät lyhtyjä lopulta niin paljon, että niitä vietiin myös Ohikulkutien liittymiin, puutarhan yrittäjä Esa Rannikko taustoittaa.
Tänä vuonna kaikki lyhdyt ovat mansikkamaan reunalla. Mansikkamaalle niistä on aseteltu teksti: Tervetuloa Rannikon halloween 2020! Lisäksi kurpitsoista ollaan kasattu Halikon kirkon ja vesitornin miniatyyrit, joiden esikuvat näkyvät valaistuina horisontissa.
– Ennen kaikkea tämä on hyvän mielen tempaus, mutta samalla haluamme tehdä kotimaista kurpitsaa tunnetuksi. Tällä hetkellä lähes kaikki elintarvikekurpitsa tuodaan Suomeen ulkomailta, Rannikko kertoo.
Lyhtyjen hedelmäliha on jaettu henkilökunnalle ja kompostoitu. Jatkojalostusta vasta mietitään.
– Ollaan me ajateltu, että jatkossa voisi vaikka paahtaa kurpitsan siemeniä ja tehdä hedelmälihasta pikkelssiä, Rannikko jatkaa.
Kurpitsalyhdyt ovat keränneet ihmisiä paitsi lähialueilta myös kauempaakin. Tiistaina vieraita tuli muun muassa Jyväskylästä ja Hangosta, keskiviikkona Säkylästä ja Siuntiosta.
– Lyhdyt saavat palaa sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön asti. Ja jos saamme luvan, järjestämme sunnuntai-iltana ilotulituksen, Rannikko sanoo.
– Lupaan jäädä eläkkeelle sitten, kun halloween-lyhty on Suomessa yhtä suosittu kuin joulukuusi! hän naurahtaa.
Salossa entisen Halikon kunnan keskellä elävässä Märynummen kylässä ollaan toteutettu useampi Leader-hanke viime vuosien aikana. Nykyään suureen suosioon nousseella virkistysalueella voi esimerkiksi uida ja saunoa, vaeltaa, pelata frisbeegolfia, petanquea ja rantalentopalloa sekä treenata uudella ulkokuntosalilla.
Märynummen kylä syntyi aikanaan Märyn ja Nummen kylien kasvaessa yhteen komean hiekkaharjun päälle. 1800-luvun lopulla Märynumella oli sotilaskasarmialue ja 1920-luvulla alueelle perustettiin piirimielisairaala. Nykyisin Märynummella on noin 1 000 asukasta – ja tekemistä riittää moneen makuun.
– Aluksi ajateltiin, että hommataan muutama frisbeegolf-kori kylän piristykseksi, mutta hommahan lähti siitä paisumaan kuin pullataikina, naurahtaa Märynummen Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo.
Nyt Märynummen ulkoilualueella on sauna ja uimalampi, vaelluspolku geokätköineen, täysipitkä frisbeegolf-rata, petanque-, tennis- ja rantalentopallokentät sekä ulkokuntosali. Talvisin pääsee hiihtämään valaistuille laduille ja perjantaisin lämmitetään sauna avantouimareita varten.
Uusia ulkoilumahdollisuuksia on rakennettu talkoovoimin monen toimijan yhteistyöllä Leader Ykkösakselin avustamana viime vuosien aikana.
Kesällä 2017 avattiin yhdeksän frisbeegolf-väylää ja kesällä 2018 toiset yhdeksän.
– Nyt täällä on täysipitkä ja kisakuntoinen rata, jossa riittää haastetta kisaajille, mutta se sopii hyvin myös lapsiperheille. Vuonna 2019 avattiin petanque-kenttä ja tänä kesänä ulkokuntosali, kertoo Leivo.
Märynummen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Leivo Märynummen frisbeegolf-radalla.
Hankkeiden valmistumista on aina juhlittu kunnolla.
– Frisbeegolf-rataa oli ensimmäisenä vuonna avaamassa Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna ja seuraavana vuonna kansanedustaja Katja Taimela. Tänä kesänä ei voitu juhlia koronan vuoksi. Perinteisten avajaisten sijaan kuvasimme kyläyhdistyksen Instagramiin videoita siitä, kun kylän kovakuntoisin mimmi näyttää, miten kuntosalilla voi treenata, Leivo jatkaa.
Märynummella sijaitsee myös Leader-tukea saanut koiraharrastuskeskus Tassukallio ja Veitakkalan pelastuskoirien koulutusalue. Märynummen keskustassa on kyläkauppa, kahvila ja posti sekä nuorille tarkoitettu tila, Mesta. Kylällä on myös kauneushoitola, kampaaja ja hieroja.
Vuonna 2018 Märynummi valittiin Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Silloin juhlittiin isosti, mutta ei kuitenkaan jääty jalustalle lepäilemään. Kehitystyö jatkui ja tänä vuonna esiteltiin kyläläisille uusi ulkokuntosali.
Ensi vuodelle suuret suunnitelmat
Vuosi 2021 tulee olemaan Märynummelle kunnon juhlavuosi. Syksyllä valmistuu nimittäin uusi koulu- ja päiväkotirakennus. Uuteen hirsirakennukseen on suunnitteilla tiloja myös yhdistyksille ja nuorille – ja pihalle on tulossa laavu. 1900-luvun alussa valmistunut kyläkoulu jää edelleen koulukäyttöön, mutta 1950-luvulla tehty sisäilmaongelmista kärsinyt lisärakennus on purettu.
Koulun avajaisia ja Märy-päiviä tullaan viettämään isosti. Samalla varmasti juhlistetaan myös uusia ponnistuksia kylän ulkoilualueella.
– Ensi vuodelle kyläyhdistys on suunnitellut uimalammen viereen kuntoportaita, joille ollaan hakemassa Leader-tukea. Lisäksi suunnitteilla on omin voimin toteutettava maastopyöräilyreitti. Täällä on hienot pyöräilymaastot, mutta reitin tekemisessä riittää puuhaa, kun pitää selvittää maanmittauslaitoksen kanssa, kuka omistaa minkäkin siivun metsistä. Sitten pitää tehdä opasteita, siltoja ja vaikka mitä, Leivo kertoo suunnitelmista.
Vaikka moni asia huipentuu vuoteen 2021, kehitystyö jatkuu varmasti senkin jälkeen.
– Täällä on sellaisia kyläläisiä, että uusia ideoita putkahtelee tuon tuosta. Ja yleensä ihmiset innostuvat muiden ideoista heti ja osallistuvat ahkerasti talkoisiin. Meillä on joukossa sellaisiakin kylän miehiä, jotka ovat tehneet talkoita jo minun lapsuudessani. Heille kuuluu tästä kaikesta iso kiitos, Leivo sanoo.
Esimerkiksi skeittiparkkia ja lammen ruoppausta on toivottu. Aikanaan Märynummessa oli yksi iso lampi, jonka keskelle on kasvanut niin tiheä ruovikko, että käytännössä väki jakautuu uimaan kahdelle eri lammelle.
Märynummen uimalampi on kasvanut keskeltä umpeen. Kyläyhdistys haaveilee ruovikon poistosta ja ruoppauksesta, jotta uimarannat yhdistyisivät taas yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi.
Huoletonta lapsuutta
Laura Leivo on itse muuttanut Märynummelle 1-vuotiaana vuonna 1980. Välillä hän opiskeli ja aloitteli työuraa muualla, mutta kun lapsia alkoi syntyä, hän halusi takaisin omiin lapsuudenmaisemiinsa.
– Täällä olen saanut viettää ihanan huolettoman lapsuuden ja halusin tarjota omille lapsilleni sitä samaa. Uimaranta on sadan metrin päässä ja kouluun on 500 metriä. Asunnot ovat järkevän hintaisia ja sijainti on loistava: Täältä on vartin matka Saloon, puolen tunnin matka Turkuun ja tunnin ja vartin matka Helsinkiin, Leivo kertoo paluumuuttonsa syistä.
Nyt Märynummelle toivotaan lisää asukkaita. Salon kaupunki on juuri laittanut tontteja myyntiin.
– Tietysti toivomme, että saisimme uuteen kouluun lisää oppilaita. Märynummen frisbeegolf-radat on noteerattu hyvin valtakunnallisissa kanavissa ja esimerkiksi koronan aikaan täällä oli joka ilta parkkipaikat aivan täysiä. Täällä käydään siis sankoin joukoin virkistymässä, joten eiköhän pian huomata myös se, kuinka kivaa täällä on asua, Leivo pohtii.
Märynummen lampi on suosittu uimapaikka. Kioskia ja kaupungin saunaa pitävät paikalliset urheiluseurat.
Urheiluseura Halikon Hakoniskat pyörittää Salossa Salakallio Caravan -nimistä leirintäaluetta, johon kuuluu muun muassa tanssilava, sauna, uimalampi, kesäiset luontopolut ja talviset hiihtoladut sekä tietysti paikat matkailuautoille ja -vaunuille. Kokonaisuuden kruunaa kesäkuussa 2020 alueelle valmistunut kerhotila, joka saatiin pystyyn Leader-rahoituksen ja talkoolaisten ansiosta.
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Halikon Hakoniskojen puheenjohtaja Veikko Virta ja Salakallio Caravan -alueesta vastaava Kauko Seger odottelivat Salakallion uuteen kerhorakennukseen vielä puhallusvillaa, ilmastointilaitteiden säätöä, kalusteita sekä seuran pitkästä ja ansiokkaasta historiasta muistuttavaa palkintokaappia.
– Nyt on loppusoittoa vaille valmista. Tämä hanke oli iso rypistys, toteaa Hakoniskojen puheenjohtaja ja antaa katseensa levätä uutuuttaan hohtavassa tilassa, jonka eteen on tehty lähes 5 000 talkootyötuntia.
Kauko Seger (vas.) ja Veikko Virta sekä kourallinen muita talkoolaisia ahkeroivat kevään aikana uuden kerhotalon parissa koronan tuomissa poikkeusolosuhteissa. Nyt on loppusoittoa vaille valmista!
Uuden kerhotilan paikalla oli aiemmin ravintolarakennus, joka ei huonon kuntonsa vuoksi vastannut enää tämän päivän vaatimuksia. Vanhasta rakennuksesta ei jätetty kuin runko jäljelle. Kaikki muu on tehty uusiksi. Kaksi vuotta sitten alkaneessa purkuvaiheessa mukana oli paljon innokasta väkeä ja työkin oli sellaista, jota oli helppo tehdä isolla porukalla. Tänä keväänä rakennus tehtiin loppuun poikkeusoloissa muutaman talkoolaisen kesken.
Uuden kerhotilan rakennushankkeen kokonaiskustannus oli pyöreästi 166 000 euroa. Kustannuksista 50 % katettiin Leader Ykkösakselin kautta saadulla investointituella. Lisäksi talkootöistä korvattiin 71 000 euroa, jolloin Halikon Hakoniskoille jäi varsinaista maksettavaa 12 000 euroa.
Vanhasta ravintolarakennuksesta ei jäänyt kuin runko jäljelle, mutta sen kyljessä oleva leikkipaikka säilyi ennallaan.
Salaisten kuusi vuosikymmentä
Salakallio Caravanin historia sai alkunsa 60-luvulla, kun paikalliset isännät lahjoittivat Halikon Hakoniskoille Salaisten kylästä pienen maa-alueen tanssilavaa varten.
– Olin itse täällä lautapoikana mukana talkoissa, kun tanssilavaa tehtiin. Silloin tanssilavakulttuuri oli voimissaan. Somerolla oli Esakallio, Paimiossa Mäntyrinne ja tänne haluttiin oma paikka. Pian tanssilavan jälkeen tehtiin saunarakennus, lampi ja ravintolarakennus, muistelee Virta.
Sen jälkeen alue on vielä täydentynyt muun muassa grillikodalla ja lasten leikkipaikalla. Frisbeekorit ja lentopalloverkko kutsuvat liikkumaan ja lainapyörillä lapsetkin pääsevät näppärästi tutustumaan isoon alueeseen.
Tanssilavalla mahtuu pyörähtelemään jopa 500 ihmistä kerrallaan.
70-luvun lopulla tanssikulttuuri alkoi hiipua ja karavaanarit vuokrasivat paikan. Kymmenkunta vuotta karavaanarit toimivat alueella itsenäisesti, mutta lopulta kuvio käännettiin niin, että Hakoniskat alkoivat tuottaa palveluita ja tapahtumia myös karavaanareille. Kohde on jo pitkään ollut karavaanareiden suosiossa.
– Meillä on noin 100 kausipaikkalaista ja alue on ympärivuotisessa käytössä. Talvella täällä pääsee uimaan avantoon, ja jos on sellainen talvi, että lunta sataa, niin täällä on yleensä hyvä lumitilanne. Salakallio on vanhan Halikon korkein kohta, kertoo Virta.
Kirkkonummelta Salakalliolle matkanneet Renmanit rakentavat huvimajaa matkailuautonsa viereen. Heillä alkaa Salakalliolla nyt kolmas kesä.
Nyt täällä voisi järjestää vaikka häät!
Uusi kerhorakennus palvelee sekä Halikon Hakoniskojen että sen alla toimivan Salakallio Caravanin tilaisuuksia, mutta samalla myös koko kyläyhteisöä.
– Tästä tuli hyvä kokoustila. Aiemmin meillä ei ollut ollenkaan lämmintä kokoontumispaikkaa, sillä takkatupaan mahtuu vain 20 ihmistä ja tanssilava on talvella kylmä. Uskon, että tila tulee olemaan myös esimerkiksi Angelniemen Ankkurin suunnistajien suosiossa. Huonoilla keleillä suunnistustapahtumissa on hyvä olla katto pään päällä, pohtii Virta.
– Lisäksi tätä voi käyttää juhlatilana. Nyt täällä voisi järjestää vaikka häät, hän jatkaa ideoimista.
Kerhotilaan mahtuu hyvin syömään 60 ihmistä ja pöytiä vähentämällä istumapaikkoja saa tilaan 100. Tanssilavalla taas mahtuu pyörähtelemään jopa 500 ihmistä kerrallaan.
Kerhorakennus odotti enää uusia kalusteitaan kesäkuun alussa.
Kun koronan aiheuttama poikkeustila loppuu, Hakoniskat alkavat markkinoida Salakallion tiluksia myös halukkaille vuokraajille tapahtumia varten. Salakalliolla on pidetty muun muassa juhannusjuhlia, silakkariehoja, hiihtokisoja ja matkailuautokerhon vuosikokouksia. Parhaimmillaan Salakalliolla on ollut 1000 vaunua.
– Silloin oli Salon Caravan-yhdistyksen 10-vuotisjuhlat. Nykyään tapahtumiin tulee yleensä noin 200 vaunua, mutta moni tulee toki ilman vaunuakin, kertoo Virta.
Tämän kesän suurtapahtumat on peruttu koronan vuoksi, mutta jos tilanne rauhoittuu, lokakuussa päästään pitämään perinteinen silakkarieha, jossa halstrataan silakkaa vaikka koko kylälle.
Maaseudun rauhaa
Kauko Seger viettää puolisonsa kanssa Salakalliossa suurimman osan ajastaan.
– Täällä riittää aina tekemistä ja toisaalta myös omaa rauhaa. Täällä saa nukkua omaan tahtiin niin paljon kuin haluttaa, hän toteaa.
Vaikka alueella on helppo lepäillä tai tehdä vaikka etätöitä omissa oloissaan, on yhteisöllisyys Salakallion suurin voimavara.
– Tänne ei ole oikein syntynyt mitään kuppikuntia. Moni karavaanari on sanonut, ettei joka paikassa pääse kovin helpolla porukkaan mukaan, mutta tänne kun tulee joku uusi ihminen, niin juttu on heti valmis, Seger kiittelee.
”Tämä on vähän kuin omalle mökille tulisi”, naurahtaa tarvasjokelainen Kaisa Kankare-Anteroinen, jonka vaunu on ollut tuttu näky Salakalliolla jo kymmenen vuotta.
Moni kävijä on vuokrannut itselleen kausipaikan koko vuodeksi. Vaunupaikkojen vireeen on rakennettu tunnelmallisia huvimajoja ja aurinkoterasseja.
– Tämä on vähän kuin omalle mökille tulisi, naurahtaa tarvasjokelainen Kaisa Kankare-Anteroinen, jonka vaunu on ollut tuttu näky Salakalliolla jo kymmenen vuotta.
– Täällä on ihanat ihmiset ja hyvä sauna. Ollaan me isännän kanssa kierretty muitakin paikkoja, mutta tämä on ihan ykkösluokkaa. Ja täältä ollaan löydetty ystäviä, joiden kanssa on kiva istua iltaa, hän kehuu.
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Kankare-Anteroinen toimi alueen päivystäjänä apunaan 9-vuotias Pusa-koira, jolle Salakallio on jo kuin toinen koti.
Teneriffalta Salakalliolle ja takaisin
Maria Raute lomailee puolisonsa kanssa Salakalliolla koko kesän. Yleensä syyskuussa he lähtevät talveksi Teneriffalle ja palaavat taas säiden mukaan joko pääsiäisenä tai vappuna.
– Kun jäimme eläkkeelle, huomasimme, että vakituinen asuntomme oli koko ajan tyhjillään. Viime kesänä sitten päätimme myydä sen. Nyt meidät lasketaan virallisesti niihin asunnottomiin, mutta tämä on meille kyllä ihan oma valinta, Raute kertoo.
Maria Raute tuli saunalle tiskauspuuhiin. Hän asuu puolisonsa kanssa Salakalliolla koko kesän ja talveksi he suuntaavat Teneriffalle.
Tällä hetkellä heillä on lastenlapset kylässä.
– Kesällä voidaan ottaa takaisin sitä aikaa, joka talvella ollaan erossa. Pienempi on täällä meidän kanssa varmaan koko kesän, isoäiti hymyilee.
Lammen vesi on jo kesäkuun alussa 20-asteista, aurinko paistaa ja linnut laulaa.
– Täällä on hyvä katsella lintuja. Olen valokuvannut niitä ja opetellut yhdistämään linnun ja laulun, hän kertoo.
Kesällä elämä asuntovaunussa on Rauten mukaan vaivatonta. Saunalle pääsee tiskaamaan astiat ja pesemään pyykit.
– Keväällä ja syksyllä on välillä se hankaluus, ettei pyykki meinaa kuivua, mutta Halikossa on onneksi hyvä pesulakin.
Talvella laduille, kesällä poluille
Parin kilometrin päässä Salakalliosta solisee Uhrilähde, johon liittyy paljon paikallisia tarinoita.
Salakalliolta lähtee talvella yhdyslatu Märynummen valaistuille hiihtoladuille. Kesällä taas voi lähteä patikoimaan luontopoluille. Parin kilometrin päästä löytyykin eräs mielenkiintoinen kohde: Uhrilähde, jonka vesi virtaa ympäri vuoden. Viralliselta nimeltään lähde on Somersojan lähde.
Paikallisten tarinoiden mukaan lähteeseen on uhrattu rahaa, koska sen vedellä on uskottu olevan parantava voima. Hurjia tarinoita on kerrottu myös niiden ihmisten kohtaloista, jotka ovat Uhrilähteestä noita rahoja nostaneet. Salon keskustaan matkaa tulee noin 8 kilometriä.
Pitkät perinteet
Hakoniskojen vaakuna koristaa tanssilavan seinää.
Halikon Hakoniskat on perustettu vuonna 1932. Jäseniä seurassa on noin 800. Hakoniskojen jaostoja ovat ampumajuoksu- ja ampumahiihtojaosto, hiihtojaosto, naisjaosto, suunnistusjaosto sekä yleisurheilujaosto.
