Aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki on huolissaan siitä, että suomalaisen maaseudun potentiaalia ei enää nähdä. Katajamäen mukaan vallalla oleva suurkaupunkihinku on kapeuttanut kuvaa Suomen maaseudusta. Maaseudulla asuvia myös syrjitään yhä enemmän ja enemmän.
— Vallalla olevan käsityksen mukaan vain suuret keskittymät ovat mahdollisia kehityksen paikkoja. Suomen aluekehitystä tulisi kuitenkin ajatella sen kautta, kuinka laajoja mahdollisuuksia maaseutu tarjoaa. Maaseudulla olisi suurta potentiaalia esimerkiksi energiantuotannon, asumisen ja pienyrittäjyyden kehittämisessä.
Katajamäki on huomannut, että hajautetusta kilpailukyvystä ei käydä ollenkaan keskustelua. Hajautettu kilpailukyky tarkoittaa kehittämistä, jossa koko Suomen maantiede otettaisiin huomioon. Näin hyödynnettäisiin myös maaseudun monipuoliset mahdollisuudet.
— Kun tästä yrittää käydä keskustelua, niin todetaan vaan, että on toivoton projekti pitää kaikkia paikkoja asuttuna. Tästä ei ole kyse, sillä eihän Suomessa ole milloinkaan asutettu kaikkia paikkoja. Tämä on iso maa, jossa on aina ollut suhteellisen harva asutus. On kyse siitä, että maaseutu tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, joita ei tällä hetkellä nähdä. Mahdollisuuksia ei haluta nähdä tai niitä ei osata nähdä.
Katajamäki puhuu maaseutupääomasta, jota ei tunneta. Maaseutupääoma pitää sisällään muun muassa elintarvikkeet, energian, matkailun, asumisen ja monenlaiset pienyrittäjyyden mahdollisuudet.
— Jos maaseutupääoma nähtäisiin monipuolisena ja se tunnettaisiin, niin maaseutu olisi tällä hetkellä ihan erilaisessa asemassa. Nythän maaseudusta ei juurikaan keskustella. Se on ikään kuin unohtunut ja sitä ei tunneta. Esimerkiksi politiikassa kukaan ei enää edusta laaja-alaista näkökulmaa. Esimerkiksi perinteisen maaseudun puolueen, eli Suomen Keskustan tuntuma maaseudusta alkaa olla aika hatara. Myös esimerkiksi Sipilän hallitusohjelmassa sana maaseutu mainitaan vain kerran. Se maininta ei liity maaseudun kehittämiseen. Sen sijaan digiloikka on varmasti joka sivulla mainittuna.
Katajamäki on huolissaan siitä, että maaseudulla asuvia saa Suomessa syrjiä vapaasti. Maaseudulla asuva syyllistetään maaseudulla asumisesta.
— Ketään ei saa syrjiä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen, poliittisen kannan, eikä minkään muunkaan perustella, mutta asuinpaikan perusteella ihmisiä syrjitään yhä enemmän. Syrjintä kohdistuu ennen kaikkea maaseutualueille. Ihmisiä ikään kuin syyllistetään siellä asumisesta, että tulkaa pois sieltä.
— Kun oikeutetusti halutaan nähdä, että maaseudulla täytyy tietyt perusasiat turvata, niin se leimataan usein väkinäiseksi aluepolitiikaksi. Sen sijaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun hankkeet, kuten pisararata ei ole aluepolitiikkaa, vaan sitä pidetään hyvin vastuullisena kansallisena toimintana. Oikeasti viisasta ja vastuullista politiikkaa on puhua pienten yksiköiden puolesta, kun kouluja tai yliopistoyksiköitä ollaan lakkauttamassa.
Maaseutututkimus on kuihtumassa
Katajamäen mukaan tarvittaisiin paljon laadukasta tutkimustyötä, jotta maaseutua voitaisiin jatkossa kehittää monipuoliseksi. Katajamäki toteaa harmitellen, että akateeminen maaseutututkimus on kuihtunut Suomessa.
— Tämän hetken akateeminen tutkimus on sellaista, että ylitse kaiken arvostetaan kansainvälisiä julkaisuja. Tutkimusasetelma on tällöin kansainvälisen tiedeyhteisön ehdoilla. Välttämättä ei synny sellaista tutkimusta, joka palvelisi suomalaista maaseutua. Akateemisilla tutkijoilla menee liikaakin aikaa tähän kansainväliseen julkaisutoimintaan. Tämä on vieraannuttamassa laajemminkin suomalaista yhteiskuntatiedettä suomalaisesta todellisudesta. Olen itse oppinut, että yhteiskuntakehitys ei ole määrällistä, vaan se on laadullista. Menneisyyden perusteella ei pidä ennustaa tulevaisuutta. Nyt on liikaa vallalla näkemys, jossa kehityksen oletetaan jatkuvan samanlaisena kuin se on nyt.
— Tutkijat ovat kovaa vauhtia vieraantumassa suomalaisesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Tämä on vakava paikka, sillä ei kai englantilaiset maaseutututkijat tule tutkimaan suomalaista maaseutua. Suomalaiset sen sijaan joutuvat nyt virittämään kysymyksen asettelun anglosaksisen maailman mukaan. Näin tehty tutkimus ei ole kauhean kiinnostava suomalaisen maaseudun kannalta. Tästä en kuitenkaan moiti tutkijoita, vaan vallalla oleva julkaisemisen logiikka on syy tähän.
Kuuntele Katajämäen haastattelu podcastina tästä linkistä: