Pro Pöylijoki ry teki Jonkarin padon parissa 350 tuntia talkoita

Jaa juttu somessa!

 

Pöytyän läpi Aurajokeen virtaavaan Pöylijokeen tehtiin viime kesänä Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden avustuksella uusi pato, joka palvelee luontoa, kaloja, kulttuurihistoriaa, taloutta ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös virkistyskäyttöä, jota voisi nyt kehitellä yläjuoksulle. 

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Pöytyällä Juvan kylässä sijainneesta myllystä ovat jo vuodelta 1557. Vuoden 1800 myllytullitietojen mukaan Juvan mylly on ollut yksi Pöytyän suurimpia. Sukupolvi toisensa perään on varttunut ja viljellyt padotun Pöylijoen varrella. Myllyn rauniot ovat edelleen joen uomassa, vaikkakin aika lailla puskien peitossa. 

Viimeisin vuodelta 1963 ollut betonipato tuli tiensä päähän jo vuosia sitten. Aikojen saatossa pato rapistui ja joki oli vaarassa kuivua pieneksi ojaksi. Lopulta jokivarren asukkaat päättivät, että pato on korjattava – vaikka sitten omin voimin. 

Leader Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry myönsi hankkeelle rahoituksen luonnon ja kulttuuriympäristön sekä joen varrelle sijoittuvan maa- ja karjatalouden suojelemiseksi. 

Jonkarin patoalueen arvokkain kohde on padon yläpuolella pääauman ja sivuauman väliin jäävä kalliotasanne, jonka väleistä löytyy pieniä ketolaikkuja ja muun muassa uhanalaisen ketunsaran kasvupaikka. Pari kilometriä alempana Pöylijoen vesi laskee Aurajokeen.

Koko kesä talkoissa

Kun hankerahoitus varmistui, talkoolaiset ryhtyivät töihin. Uutta betonia oli tarkoitus valaa vuonna 1963 rakennetun padon tueksi, mutta kaivuissa sen takaa löytyikin vielä vanhempi kivipato, jota pystyttiin myös hyödyntämään. 

– Kukaan ei tiedä, kuinka vanha se on, mutta luultavasti muutaman sataa vuotta se on siinä ollut. Lopulta teimme betonivahvistuksen aiempien patojen väliin ja säästimme näin paljon sementtiä, kertoo Jaakko Juva, Pro Pöylijoki ry:n puheenjohtaja. 

Kuva: Pro Pöylijoki ry.
Rakennusvaiheessa talkoolaiset löysivät mahdollisesti satoja vuosia vanhan kivipadon, jota pystyttiin hyödyntämään uuden padon rakentamisessa. Vuoden 1963 ja paljon sitä vanhemman padon väliin valettiin betonivahvistus.

Myllylle vesi on aikanaan juoksutettu sivuaumaa pitkin, joka on ollut ummessa jo pitkään. Samassa projektissa sivuauma kaivettiin auki ja siihen tehtiin pieni pato, jonka nousu on sen verran maltillinen, että siitä pystyisi nyt nousemaan vaikka lohi. Tähän mennessä paikalliset eivät ole kuitenkaan ruokakaloihin alueella törmänneet. 

Aiemmin padon säätöluukku on ollut pääaumassa, mutta hankkeen aikana se laitettiin sivuaumaan, josta sitä on helpompi käsitellä.

– Nyt veden pintaa pystyy laskemaan joessa alas, jos vaikka pitää joskus tehdä jotain huoltotoimenpiteitä, Juva kertoo. 

Kuva: Pro Pöylijoki ry.
Sivuauma oli ummessa pitkään. Nyt vesi pääsee kulkemaan taas sitäkin kautta.

Yhteensä talkootunteja kertyi 350.

– Parhaimmillaan meitä oli 20, mutta suurin osa töistä tehtiin aika pienellä porukalla. Koko kesä siihen meni, mutta nyt se on valmis, toteaa Juva ja antaa katseensa levätä virtaavassa vedessä.

Valmista tuli juuri oikealla hetkellä, elokuun alussa 2019. Seuraavalla viikolla alkoi kunnon rankkasateet, jotka olisivat siirtäneet projektin vuodella eteenpäin, jos pato ei olisi ollut valmis. 

Uhanalainen ketunsara kiittää

Jonkarin padolla kasvaa rauhoitettu ja erittäin uhanalainen ketunsara (Carex Vulpina), jota ei tavata alkuperäisenä missään muualla Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla ketunsaraa on, ja etelämpänä Euroopassa sitä kasvaa paljonkin.

– Ketunsara on kärsinyt pitkään alueen kuivuudesta. Suomen ympäristökeskus on hoitoniittänyt aluetta jo kauan sen pelastamiseksi. Toivottavasti uusi pato tuo sillekin paremmat kasvuolosuhteet, Jaakko Juva kommentoi. 

Vaatimattoman näköisen ketunsaran kesäkuussa aukeava kukinto on 3–7 senttiä pitkä ja väriltään tummanruskea. Loppukesästä tähkäsuomut ovat tummanpunertavia.

Ketunsaran lisäksi Pöylijoen alajuoksulla Raatikaisten kylässä kasvaa Aurajokilaakson ainoa Hetesara.

Vesi rajaa laidunalueita

Keväällä Pöylijoen vesi laskee padon yli valtoimenaan. Kuivina aikoina maisemallisesti arvokas jokiuoma taas on ollut vaarassa pusikoitua pieneksi ojaksi. 

Joki toimii paikallisten karjatilojen laidunalueiden rajana ja karjan juottopaikkana, joten sen kuivuminen olisi asettanut karjatilat uuden ongelman äärelle. Paikalliset maatalousyrittäjät puolestaan hyödyntävät jokea kastelussa. Siksi padon ennallistamisella oli myös suuret taloudelliset vaikutukset. 

Joki mahdollistaa myös palokunnalle sammutusveden oton.

Kaunis retkipaikka

Pato sijaitsee Juvan kylässä Jonkarin maatalousyhtymän mailla. Alue on vuokrattu Pro Pöylijoki -yhdistykselle padon hoitoa varten. Perille ei ole opasteita, mutta sinne johtaa pieni hiekkatie, joka lähtee Juvantieltä. 

– Nyt voisi alkaa miettiä padolle jonkinlaista virkistyskäyttöäkin. Jos sinne tekisi laiturin, niin yläjuoksulle voisi lähteä vaikka melomaan tai suppailemaan. Ja onhan tämä hieno paikka tulla vaikka ihan retkellekin, Jaakko Juva ideoi. 

Myös historiallinen Varkaantie, josta parhaillaan suunnitellaan matkailutietä, kulkee Pöylijoen ohi. Alue on todettu Ympäristöministeriössä valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. 

Linnuntietä parin kilometrin päässä Aurajoessa on puolestaan Haverin pato, joka kunnostettiin myös talkoilla kymmenisen vuotta sitten. Haverin padolta saatiin hyviä vinkkejä Jonkarin padon ennallistamiseen. 

Jaakko Juva: ”Nyt voisi alkaa miettiä padolle jonkinlaista virkistyskäyttöäkin.”

 

Pöylijoen Jonkarin padon ennallistaminen

Leader-tuki: 17 972,50 euroa

Yksityinen rahoitus:   1 552,50 euroa

Korvaus talkoista:   6 150,00 euroa

Kokonaiskustannus: 25 675,00 euroa

 

Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry on Leader-ryhmä, joka myöntää maaseuturahastosta tukea paikallisille maaseutua kehittäville hankkeille. Toiminta-alueeseen kuuluu Aura, Koski Tl, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Somero ja Liedosta Tarvasjoen alue. 

Jaa juttu somessa!