Projektet Mera liv i investeringar utredde vad som främjar eller fäller föreningarnasinvesteringsprojekt.
Leader I samma båt – Samassa veneessä föresatt sig att utreda hur det gått förinvesteringarna som finansierats under åren som gått. Via utredningen fick man rikligt medviktig kunskap som hjälper till då man ger råd åt nya sökanden.
De viktigaste punkterna samlade man också i en video som ger goda tips om hur manansöker om finansiering och hur man planerar projekt.
Undersökningen omfattade intervjuer med tolv föreningar som har genomfört ettinvesteringsprojekt.
– Då ett projekt är över hör vi vanligtvis inte mera just något om det. Vi ville utreda vad somsker efter projektet. Vad har fungerat, vad inte? Hur kunde man utvecklaansökningsprocessen och hurudant stöd behövs, berättar Sara Söderlund som gjortundersökningen.
God arbetsfördelning lönar sig
Ju flera talkoarbetare som finns att tillgå, desto bättre klarar man sig i allmänhet, både underprojekttiden och efter den. Det lönar sig alltså att försäkra sig om att tillräckligt mångamänniskor engagerar sig, så att inte någon kroknar under arbetsbördan.
Många tyckte att ansökningsprocessen är jobbig och komplicerad.
– Föreningarna gav en vink om att det lönar sig att välja till exempel tre olikaansvarspersoner i föreningen. En sköter kontakten med Leader, en annan sköterpenningtrafiken och en tredje byggandet. Om man är ensam projektansvarig får man bäraett stort ansvar och ensam sköta om många ärenden, säger Söderlund.
Många föreningar har haft stor nytta av att bland sina medlemmar ha olika branschers proffsvilkas kunnande har kommit till sin rätt i talkoarbetet.
Projektens aktörer ser det också som viktigt att man reserverar tillräckligt med tid förplanering.
– Det lönar sig att planera investeringen så att det behövs så lite service som möjligt,preciserar Sara Söderlund.
Föreningarna som varit med har till exempel byggt byagårdar, festlokaler, en hundpark, enväderkvarn, en minigolfbana, en ungdomslokal, ett museum, en brygga och en utescen. Ettprojekt som lyckas väl medför ofta många slags positiva följder. Till exempel byggandet av
en hundpark i Gustavs sammanförde människor som efter projektet aktivt har ordnatevenemang och planerat också nya investeringar.
Oftast är det föreningar med många medlemmar och väl inkörd verksamhet som inlederinvesteringsprojekt, men det har också grundats nya föreningar för ändamålet. Somligaföreningar har redan genomfört flera projekt då de har fattat galoppen i processen.
Enligt Sara Söderlund lönar det sig att vara i kontakt med Leadergruppen genast då idén harfötts för att projektet skall löpa så smärtfritt som möjligt. En välgjord projektplan hjälper blandannat då man gör kostnadsberäkning och då man ansöker om tilläggsfinansiering från annathåll.
– Det lönar sig också att hålla bokföringen up-to-date under hela projektet så att inteslutskedet blir så tungt, instruerar Söderlund.
Paraisilla sijaitseva Lenholman haka on voittanut Varsinais-Suomen vuoden 2020 maisematekopalkinnon. Seuraavaksi Lenholm lähtee kisaamaan valtakunnallisesta maisematekopalkinnosta, joka jaetaan marraskuussa.
Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset julkistivat 13. lokakuuta alueelliset Vuoden maisemateko -kilpailun voittajat. Varsinais-Suomessa voiton vei Niklas Reuter Paraisilla sijaitsevalla Lenholman haalla ja Satakunnassa Euran kunta Kauttualla sijaitsevalla Luistarin kedolla. Molemmat voittajat lähtevät edustamaan alueitaan valtakunnalliseen kilpailuun, joka ratkeaa marraskuussa.
Tänä vuonna maisematekokilpailun teemana on Niityn lumo. Teeman avulla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa kiinnittämään huomiota luonnon monimuotoisuuteen sekä hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Kilpailun suojelijana toimii Pirkka-Pekka Petelius.
Palkinto useammalle sukupolvelle
Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholman maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.
Lenholman haka on monimuotoinen ja mosaiikkimainen laidunalue, jossa vuorottelevat hakamaat, erilaiset niittykuviot, lehtomaiset ja puustoiset perinnebiotoopit, katajakedot, peltosaarekkeet, avoimet merenlahden rantalaitumet sekä useita satoja vuosia vanhat tammet.
– Jo 1600-luvun kartoissa tämä on merkitty tammialueeksi. Olen kuullut sellaisen legendan, että tammet olisi istutettu Ruotsin vallan aikana, kun tammea tarvittiin laivanrakennukseen. Mutta en tiedä, pitääkö se paikkansa, Reuter kertoo.
Joka tapauksessa alueen vanhimmat tammet ovat jo yli 400 vuotta vanhoja. Kun ne kelottuvat tai kaatuvat, ne saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten.
Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.
Vaikka maisematekopalkinto myönnettiin Niklas Reuterille, hän itse näkee, että on vain yksi sukupolvien välisen viestikapulan kantajista. Heidän sukunsa on hallinnoinut maata jo pitkään ja erityisesti hänen isänsä on ollut aktiivinen alueen kehittämisessä.
– Täällä on laidunnettu vuosisatojen ajan aina 60-luvulle asti. 80-luvun lopulla alue suojeltiin ja 90-luvun alussa laidunnus aloitettiin uudestaan maiseman ja niityn entisöimiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tämä on vanha, kaunis ja arvokas miljöö, joka on myös näkyvällä paikalla Saaristotien varrella. Senkin vuoksi sitä kannattaa suojella, Reuter kommentoi.
Lofsdalin kartano sijaitsee palkitun alueen vastarannalla.
Yhdessä tehden yhteiseksi hyväksi
Reuterin suvun lisäksi alueen maisemanhoitoon ovat vuosikymmenten varrella osallistuneet monet muutkin. Suurimman maisemointityön tekee alueella vaeltava karja, jonka omistaa paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg. Lisäksi kortensa kekoon ovat kantaneet Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen talkoolaiset sekä Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat.
Luonnonsuojeluyhdistyksen talkoissa on muun muassa poistettu ruovikoita, mikä on mahdollistanut karjan tehokkaamman laiduntamisen.
– Vuosien saatossa myös Pro Agria Finska Hushållningssällskapet – Suomen Talousseuran laadukkaasta neuvonnasta on ollut paljon hyötyä, Reuter kiittelee.
Kelottuneet ja kaatuneet puut saavat jäädä sijoilleen hyönteisiä varten. Ne kuhisevat elämää ja siksi niihin ei kannata koskea. Lenholmassa tavataan esimerkiksi kaikki tylppökuoriaislajit.
31 hehtaarin kokoinen alue sijoittuu Saaristotien molemmille puolille. Jotta Reuterin suvun lisäksi myös muut pääsisivät nauttimaan ainutlaatuisesta ympäristöstä, alueelle on tehty vajaan parin kilometrin mittainen luontopolku ja lintutorni. Ne ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ja niiden ylläpidosta vastaa Metsähallitus.
Luontopolun lintutornilta voi bongata monia vesilintuja ja kahlaajia. Alueella pesii muun muassa kyhmyjoutsen, silkkiuikku, nokikana, tukkasotka, telkkä ja punajalkaviklo. Lisäksi Mattholm fladen on monien lajien suosima levähdyspaikka. Siksi siellä voi nähdä myös laulujoutsenia ja merihanhia.
– Luontopolku on erityisen suosittu keväisin, kun lehtoalueen nittykukat kukkivat ja lintutornilla riittää bongattavaa. Sen edessä oleva matala sisävesialue on ainutlaatuinen, Reuter kertoo.
Luontomatkailu on viime vuosina kasvattanut suosiotaan ja tämä vuosi on koronan vuoksi ollut ennätyksellisen vilkas. Reuter pitää vain hyvänä asiana, jos alueen suosio ja virkistyskäyttö kasvaa palkinnon myötä. Hän pitää tärkeänä, että ihmiset pääsevät luontoon ja kauniisiin maisemiin. Luontopolun kyltitykset vain alkavat olla jo aika kuluneet. Niiden kunnostuksesta hän on vinkannut Metsähallitukselle.
Luontopolun lisäksi Reuterin suvun mailla on Sattmarkin kesäkahvila ja sen yhteydessä kolme pyörämatkailijoiden suosimaa savipaalimökkiä. Kahvilalta lähtee myös kolme luontopolkua, joista lyhin on 2,5 km, seuraava 5,5 km ja pisin 11 km pitkä.
Tämä tammivanhus kaatui talvella 91–92 yli 450-vuotiaana. Kaatuessaan sen rungon ympärysmitta oli noin 7,5 metriä ja latvuksen halkaisija jopa 8 metriä.
Lisää elämää investoinneille -hanke selvitti yhdistysten tekemien investointihankkeiden onnistumisen avaimet ja sudenkuopat.
Saaristossa toimiva Leader I samma båt – Samassa veneessä lähti selvittämään, mitä heidän menneinä vuosina rahoittamilleen investoinneille kuuluu nyt. Selvityksen myötä saatiin paljon tärkeää tietoa, jonka avulla pystytään neuvomaan uusia hakijoita entistä paremmin.
Selvityksen keskeisimmät asiat koottiin myös videolle, josta saa hyviä vinkkejä rahoituksen hakemiseen ja hankkeen suunnitteluun:
Selvityksessä haastateltiin 12 yhdistystä, jotka ovat toteuttaneet investointihankkeen.
– Yleensä, kun hanke on ohi, emme enää kuule siitä juuri mitään. Halusimme selvittää, mitä hankkeen jälkeen tapahtuu. Mikä on toiminut hyvin ja mikä huonosti? Miten hakuprosessia voisi kehittää ja millainen tuki olisi ollut tarpeen, kertoo selvitystä tehnyt Sara Söderlund.
Monen hankkeen kohdalla tekijät törmäsivät siihen, että varsinaisen investoinnin jälkeen on ollut vaikea rahoittaa huoltotarpeita.
– Monilla oli myös se käsitys, ettei yleishyödyllisenä hankkeena tehtyä investointia voisi vuokrata eteenpäin. Jos on vaikka rakentanut kylätalon, niin huoltokustannuksia voi hyvin kattaa vuokraamalla sitä juhlatilaksi. Tai minigolfradan huoltokustannuksia voi kattaa käyttömaksuilla, oikaisee Söderlund.
Hyvä työnjako kannattaa
Mitä enemmän on talkoolaisia tarjolla, sitä paremmin pääosin pärjätään – sekä hankkeen aikana että sen jälkeen. Kannattaa siis varmistaa, että hankkeeseen sitoutuu riittävän paljon ihmisiä, ettei kukaan muserru työtaakan alle.
Monen mielestä hakuprosessi oli työläs ja monimutkainen.
– Yhdistykset vihjasivat, että kannattaa valita hankkeeseen esimerkiksi kolme eri vastuuhenkilöä, joista yksi hoitaa yhteydenpidon Leaderiin, toinen vastaa rahaliikenteestä ja kolmas rakentamisesta. Jos toimii yksin hankevastaavana, joutuu kantamaan ison vastuun ja huolehtimaan monista asioista, Söderlund kertoo.
Monia yhdistyksiä on helpottanut paljon se, että omista riveistä on löytynyt eri alojen ammattilaisia, joiden osaamista on pystytty hyödyntämään talkoissa.
Hanketoimijat näkevät tärkeänä myös sen, että suunnitteluun varaa kunnolla aikaa.
– Investointi kannattaa suunnitella niin, että huoltotoimenpiteitä tarvitaan mahdollisimman vähän, Sara Söderlund täsmentää.
Hyvät tulokset kertautuvat
Selvityksessä mukana olleet yhdistykset olivat rakentaneet esimerkiksi kylätaloja, juhlatiloja, koirapuiston, tuulimyllyn, minigolfradan, nuorisotilan, museon, laiturin ja ulkolavan. Jos hanke onnistuu hyvin, se usein poikii monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi Kustavin koirapuiston rakentamisen myötä toisensa löytäneet ihmiset ovat hankkeen jälkeen järjestäneet aktiivisesti tapahtumia ja suunnitelleet uusiakin investointeja.
Usein investointihankkeita lähtevät tekemään yhdistykset, joilla on paljon jäseniä ja vakiintunutta toimintaa, mutta mukana on myös sellaisia esimerkkejä, joissa ollaan perustettu uusi yhdistys toteuttamaan hanketta. Jotkut yhdistykset ovat toteuttaneet jo useamman hankkeen, kun ovat päässeet prosessista jyvälle.
Jotta hanke sujuu mahdollisimman kivuttomasti, kannattaa Sara Söderlundin mukaan olla yhteydessä Leader-ryhmään heti kun idea on syntynyt. Hyvä hankesuunnitelma auttaa esimerkiksi kustannusarvion laatimisessa ja lisärahoituksen hakemisessa muualta.
– Kannattaa myös päivittää kirjanpitoa koko ajan hankkeen aikana, jotta loppuvaihe ei ole niin raskas, Söderlund neuvoo.
Teksti: Janica Vilen
Artikkelikuva Kirjaisin Leader-hankkeena rakennetusta leikkipuistosta: Sara Söderlund
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman hanke- ja yritystukien valintajaksoista vuodelle 2020–2021 (muutettu: 15. lokakuuta 2020)
Maaseuturahaston yritys- ja hanketukien haku on jatkuva, mutta tukihakemukset, jotka koskevat Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoituskiintiöstä myönnettävää tukea, ratkaistaan valintajaksoittain. Valintajakso merkitsee tässä päätöksessä samaa kuin tukijakso maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain (28/2014) 34 §:n 1. momentissa.
Maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain (28/2014) ja Maaseudun kehittämisohjelmien hallintolain (27/2014:10 §) sekä Valtioneuvoston maaseudun hanketoiminnan tukemisesta annetun asetuksen (1174/2014) perusteella Varsinais-Suomen ELY-keskus päättää Maaseuturahaston hanke- ja yritystukien valintajaksoista vuodelle 2020–2021 seuraavasti:
Yritystukien valintajaksot:
1.11.2019 – 31.1.2020
1.2. – 30.4.2020
1.5. – 31.7.2020
1.8. – 31.10.2020
1.11.2020 – 28.2.2021 (Huom! Tämän jakson rahoitustuki myönnetään pääsääntöisesti ns. siirtymäkauden varoista tai mahdollisesti myös ns. elvytysvaroista. Em. myöntövaroja saataneen käyttöön 1.4.2021 alkaen. Ruokavirasto antaa tarkempaa tietoa hakemusten käsittelyaikataulusta ja myöntövaroista myöhemmin.)
Hanketukien valintajaksot:
1.11.2019 – 31.3.2020
1.4. – 31.10.2020 jaksolle ei käytettävissä hankerahoitusta
1.11.2020 – 28.2.2021 (Huom! Tämän jakson rahoitustuki myönnetään pääsääntöisesti ns. siirtymäkauden varoista tai mahdollisesti myös ns. elvytysvaroista. Em. myöntövaroja saataneen käyttöön 1.4.2021 alkaen. Ruokavirasto antaa tarkempaa tietoa hakemusten käsittelyaikataulusta ja myöntövaroista myöhemmin.)
Jos valintajakso päättyy viikonloppuna tai pyhäpäivänä, virallinen hakuaika sähköisissä hakemuksissa päättyy ko. päivänä klo 23:59.
Vuoden 2021 tulevista valintajaksoista ilmoitetaan ensi vuonna erikseen.
Määrärahat:
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen myöntövaltuus koko ohjelmakaudella 2014–2020 on 46 M€ (MMM:n kirje 3.7.2014, Dnro 1441/321/2014 sekä tarkistettu valtuuslaskelma 27.9.2016).
Kunkin valintajakson hankkeita käsiteltäessä sovelletaan Maa- ja metsätalousministeriön 4.3.2015 sekä 19.6.2017 vahvistamia valintaperusteita (MMM:n päätökset 421/441/2015 ja
1170/04.04.01.02/2017 sekä komissiossa 29.2.2016 hyväksytty ohjelmanmuutos).
Tänään, 15. lokakuuta, vietetään kansainvälistä maaseudun naisten päivää. Vuodesta 1995 asti vietetyn YK:n teemapäivän tarkoituksena on huomioida naisten rooli maaseudun kehittäjinä, viljelijöinä, metsänomistajina ja yrittäjinä sekä hyvinvoinnin turvaajina. Juhlapäivän haastattelussa ammattiemäntä, opettaja, kyläpäällikkö ja nykyinen Paimionjokiyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala.
Maaseudulla on naiskato – tarkemmin sanottuna korkeasti koulutettujen nuorten naisten kato. Sataa 18–29-vuotiasta naista kohti maaseudulla asuu 136 samanikäistä miestä. Erot kaventuvat vuosien karttuessa ja vanhimmissa ikäluokissa naisia onkin jo selkeä enemmistö, mikä selittyy naisten korkeammalla eliniällä.
Suunta on ollut sama jo 60-luvulta asti, jolloin kaupungistuminen alkoi kiihtyä. Naiset eivät enää jääneet maatilojen emänniksi, vaan hankkivat oman uran, joka oli helpompi löytää kaupungista. Asia alkoi huolettaa yhteiskunnallisessa keskustelussa 80-luvulla, kun nähtiin, miten se vaikuttaa myös syntyvyyden laskuun. Viime vuosina naisten kaupungistumista on vauhdittanut kyläkoulujen ja terveyskeskusten lakkauttaminen, sillä opettajista ja hoitoalan ammattilaisista suuri osa on naisia. Työ on se, joka maaseudulle vetää ja siellä pitää.
Yliopistolta lantaa luomaan
Paimiossa kasvanut Marjukka Kulmala piti aina itsestään selvänä, että haluaa elää maaseudulla. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon, mutta heti valmistumisensa jälkeen hän palasi maaseudulle ja perusti perheen. Muutamia vuosia hän toimi opettajana, mutta sitten hän ryhtyi ammattiemännäksi Kaiturin tilalle Maskuun, jossa hän pitää vieraille opastettuja kierroksia tilan historiasta, eläimistä ja maalaiselämänmenosta.
– Meillä on lampaita, lehmiä, kanoja, kaksi kissaa ja kaksi kania. Siat ovat tulleet aina keväällä ja sitten ne on teurastettu syksyllä. Kun eläimet teurastetaan kotona, ne saavat kuolla ilman kuljetuksen ja teurastamon aiheuttamaan stressiä. Olen myös vierailijoiden kanssa ottanut usein sikoja rapsutellessa puheeksi sen, mistä ruoka tulee, hän kertoo.
Kulmala on myös aktiivinen kotiseutu- ja kylätoimija. Jo teini-ikäisenä hän toimi aktiivisesti Paimiossa Sukselan kyläyhdistyksessä. Maskuun muutettuaan hän ryhtyi Pakaisten kyläyhdistyksen puheenjohtajaksi, eli omien sanojensa mukaan kyläpäälliköksi.
Hän kuuluu myös Maskun maa- ja kotitalousnaisiin ja profiloituu vahvasti maaseudun yrittäjänaiseksi.
Nykyisin on entistä helpompaa valita elää maaseudulla, sillä sekä liikenne- että tietoliikenneyhteydet alkavat pelata jo joka puolella. Kuitenkin Kulmala toivoo, että myös luonnolle ja eläimillekin jäisi tilaa.
– Moni sanoo, ettei susi kuulu asutulle alueelle, mutta mitä jos ihmisiä asuu ihan joka paikassa? Ajattelen, että susi kuuluu Suomen luontoon paljon enemmän kuin ihminen. Siksi meillä pitäisi olla erämaata, jossa ne saisivat vaeltaa rauhassa, hän punnitsee.
– Turun seudulla maaseutu on kuitenkin niin lähellä kaupunkia, että sillä on asuinpaikkana vain voitettavaa, hän jatkaa.
Paimionjokiyhdistyksen toimintaa johtamaan
Marjukka Kulmalalle oli itsestään selvää, että yliopiston jälkeen hän jatkaisi elämää maaseudulla. Someron Painiosta Koski TL:n, Marttilan, Liedon ja Paimion kautta Paimionlahteen laskeva 110 kilometria pitkä Paimionjoki on nyt hänen työmaataan.
Kesäkuussa Marjukka Kulmala aloitti Paimionjokiyhdistyksen toiminnanjohtajana. Kyseessä on puolipäivätyö, mikä sopii Kulmalalle hyvin, sillä näin hän pystyy jatkamaan myös yritystoimintaansa Kaiturin tilalla ilman, että rakennukset kaatuvat niskaan. Lisäksi hänellä on Paimionjokeen niin vahva side, että työhakemusta lähettäessään hän oli jo varma, että hän olisi kyseiseen työhön paras tekijä.
– Kun kävin Paimion yläastetta, meillä oli vuonna 1993 Paimionjoki-teemaviikko. Silloin innostuin Paimionjoesta, sen niityistä ja niittykasveista: arkeofyyteistä, jotka kertovat muinaisuudesta, hän muistelee.
Jo heti teemaviikon jälkeen Kulmalalla oli gradun aihe selvä. Enää piti päästä lukioon ja sen jälkeen yliopistoon, jotta hän pääsisi kunnolla tutkimaan Paimionjokilaakson perinnebiotooppeja. Näin myös kävi.
– Lukion jälkeen minua haastateltiin Kunnallislehteen. Jutussa luki jotenkin niin, että nyt Marjukka on jo täysin tympääntynyt koulunkäyntiin ja mieluiten hän vain haravoisi ketoja. Se oli ihan tottakin. Silloin olin niin kyllästynyt koulussa istumiseen, että opettajaa minusta ei ainakaan pitänyt tulla. Toisin kuitenkin kävi, hän naurahtaa.
Yksi syy siihen, miksi Kulmala niin paljon innostui Paimionjoesta, oli toinen maaseudun nainen: Viri Teppo-Pärnä.
– Hän toimi Paimionjokiviikolla oppaanamme ja oli todella innostava ja hyvä selittämään asioita. Hän oli sellainen persoona, jota en ollut koskaan ennen tavannut ja hän myös avasi silmäni omaan kotiseutuuni, kiittelee Kulmala.
Viri Teppo-Pärnän kautta Kulmala lähti mukaan myös Askalan ketoleirille ja myöhemmin hakemaan hankerehoitusta Askalaan silloisesta POMO-ohjelmasta (paikallinen, omaehtoinen maaseutuohjelma), joka edelsi nykyistä EU-rahoitteista maaseutuohjelmaa. Nykyään hankehakemusten kirjoittaminen onkin hänelle jo tuttua puuhaa.
Paimionjokiyhdistys perustettiin 10 vuotta sitten käynnistämään ja ylläpitämään vedenlaatua ja virkistyskäyttöä parantavia käytännön hankkeita.
– Paimionjoki on suurin Saaristomereen laskeva joki ja sitä kautta myös sen suurin ravinnekuormittaja. Saaristomeri on nyt tosi huonossa jamassa ja sen eteen pitää tehdä pitkäjänteistä työtä. Se on jo selvää, että minä en enää omana elinaikanani ehdi nähdä tervehtynyttä Saaristomerta, mutta pitää toivoa, että ihmiset jatkavat työtä niin, että joku joskus saa nähdä lopputuloksen, hän pohtii.
Kulmala kutsuu itseään tiedeuskovaiseksi. Hän kasvoi maailmassa, jossa tieteilijät jo kirjoittivat ilmastonmuutoksesta, mutta asiaa ei otettu vakavasti.
– Oli aika järkyttävää aikuistua sellaisessa maailmassa. Siksi haluan itse elää niin, että yritän edes jotain. Tällä työllä on selkeästi sellainen merkitys, että maailma muuttuu paremmaksi, hän sanoo.
Paimionjoki.
Tähtäimenä mummous maaseudulla
Tällä hetkellä Kulmalan lapset ovat teini-ikäisiä, joten ihan vielä hän ei odottele lapsenlapsia. Mutta maalaismummon identiteetti on jo syntynyt. Siksi hän on ajatellut, että voisi hyvin alkaa toimia varamummona jollekin lapselle, joka pitää eläimistä. Tai vaikka kutsua tukiperheitä vierailulle Kaiturin tilalle. Nyt kun opastetut kierrokset ovat koronan vuoksi jäissä, eläimet kaipaavat rapsutuksia.
Vaikka elämä maistuukin maaseudulla, kyllä Kulmala joskus kaipaa myös kaupunkia – sen valoja, asfalttia ja näyteikkunoita.
– Erityisesti viime talvena kaipasin kaupunkiin, kun koko talven satoi vettä ja maatilan töitä piti tehdä nilkkoja myöten mudassa. Muistan elävästi, miten jouluaattona työnsin vesisateessa sontakottikärryjä mutaan uponneena ja mietin, että tästä kun selviä, pääsen suvun yhteiselle jouluaterialle, hän muistelee nyt jo hymyillen.
Leader Varsin Hyvä järjesti Paimion Iskun talolla torstaina 8. lokakuuta keskusteluillan tarinoiden voimasta. Matkailussa tarinoilla on valtava merkitys. Uudet paikat jäävät mieleen paremmin ja niihin syntyy tunneside, jos saa tietää niiden takana olevat tarinat.
Tilaisuudessa puhuivat matkailuopas ja kirjailija Eeva Turpeinen sekä luontomatkailun parissa työskentelevä projektipäällikkö Jouko Parviainen. Illan keskustelut lähetettiin suorana myös kotikatsomoihin. Lähetys on edelleen katsottavissa Haloo maaseudun Youtube-kanavalla:
Ohjelma alkaa ajassa 14.30. Eeva Turpeisen esitys alkaa ajassa 24:30 ja Jouko Parviaisen ajassa 1:30:20.
Tilaisuus oli osa Varsin Hyvän Maaseutumaniaa eli Turun seutua kiertävää keskustelukiertuetta, joka jää nyt koronan vuoksi tauolle. Loput tämän vuoden tilaisuuksista siirtyvät ensi vuoteen.
Kummituksia ja jättiläisiä
Eeva Turpeinen.
Eeva Turpeinen kertoi yleisölle tarinoita ennen kaikkea Littoisista, jossa hän itsekin asuu. Muun muassa kummitustarinat ovat olleet ihmisten mielestä mielenkiintoisia. Lisäksi yleisö sai kuulla esimerkiksi kahden jättiläisen Killin ja Nallin tarinan Raisiosta.
Lisäksi hän siteerasi Aristotelesta, jonka mukaan hyvässä tarinassa on aina eetos, logos ja paatos. Paatoksella tarkoitetaan tarinan kerronnassa tunnetta, uskottavuutta ja huumoria, logoksella tietoa ja eetoksella karismaa ja kykyä kertoa tarinaa.
Saagat ja shamaanit
Jouko Parviainen.
Jouko Parviainen kertoi puolestaan Islannista ja Lapista, joissa molemmissa hän on työskennellyt matkailun parissa.
Islantia kutsutaan satujen saareksi, eikä suotta. Siellä on sukupolvesta toiseen säilyneitä vuosisatoja vanhoja lauluja ja runoja: kansantarinoita, joissa päitä putoaa ja verta lentää. Lisäksi on tarinoita esimerkiksi maahisista, menninkäisistä ja haltioista.
– Saagoja siteerataan edelleen paljon ja perinteet on hyödynnetty matkailussa, Parviainen kertoo.
– Yli puolet islantilaisista uskoo edelleen maahisiin, haltioihin ja luonnon voimiin. Ja kun niitä Islannin luonnonmullistuksia katsoo, alkaa melkein itsekin uskoa, hän jatkaa.
Myös joulupukeista on Islannissa omanlaisensa tarina ja perinne. Siellä joulupukkeja on 13 ja ne ovat varsinaisia räyhähenkiä, vaikka tuovatkin toki lapsille lahjoja.
Lapissa taas ollaan hyödynnetty saamelaisten tarinoita. Osaksi saamelaiset ovat kertomassa niitä itse, mutta osaksi heidän tarinoitaan ollaan lainattu turismille niin, että se on loukannut heitä. Tarinoihinkin liittyy aina valta ja vastuu.
Leader on paikallista kehittämistä
Pia Poikonen.
Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen kertoi tilaisuudessa Leader-toiminnasta eli maaseudun kehittämisestä paikallistasolla. Varsin Hyvän alueeseen kuuluu Kaarina, Lieto, Masku, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo, Taivassalo ja Turku.
Leader-toiminnassa eletään parhaillaan ohjelmakautta 2014–2020. Uusi kausi alkaa vasta vuonna 2023, mutta väliin on tulossa kahden vuoden siirtymäkausi.
– Eli meidän toiminta jatkuu ja rahoitus jatkuu. Edelleen otetaan ideoita ja hakemuksia vastaan, kertoo Poikonen ja kannustaa olemaan yhteydessä Varsin Hyvään kaikenlaisten maaseutua kehittävien ideoiden kanssa.
Lisäksi nyt on hyvä aika vaikuttaa tulevan ohjelmakauden painopisteisiin. Varsin Hyvä kerää ideoita ja ehdotuksia toimintaansa vuosille 2021–2027 live-tilaisuuksien lisäksi verkossa.
Yrttejä, versoja ja syötäviä kukkia Mynämäellä ja Nousiaisissa kasvattava Mimis Kotipellon puutarha on lyönyt läpi jo koko Suomessa ja seitsemässä muussa maassa. Enää heidän tuotteillaan ei vain koristella ja viimeistellä annoksia, vaan kokit ovat alkaneet rakentaa annoksia niin, että versot ovat keskiössä.
Köynnöskrassi, rukola ja sarviorvokki ovat Mimis Kotipellon puutarhan suosituimmat tuotteet. Yhteensä yrttejä, versoja ja syötäviä kukkia on puutarhan valikoimissa jo sata. Näyttävät ja herkulliset tuotteet menevät kaupaksi ympäri Suomen, mutta myös ulkomailla.
– Tuotteita on tilattu Norjaan, Ruotsiin, Tanskaan, Viroon, Saksaan, Hong Kongiin ja Singaporeen, listaa Niko Honkanen, joka pyörittää puutarhaa yhdessä puolisonsa Sanna Honkasen kanssa.
Lisäksi toiminnassa on mukana vielä puutarhan edellinenkin sukupolvi, eli Pirjo ja Tapio Mönkkönen.
– Kaikki alkoi, kun he kyllästyivät kurkun viljelyyn ja halusivat kokeilla jotain muuta. Kurkkujen jälkeen täällä viljeltiin baby leaf -salaatteja kauppoihin. Sen jälkeen huomattiin, että tällaista tuotettahan ei ole ravintoloille ollenkaan, Niko Honkanen kertoo.
Orvokit ovat suosituimpien Mimis-tuotteiden joukossa vuodesta toiseen.Pelargonia on näyttävä kukka esimerkiksi koristeluun.
Ympäristöä kunnioittaen
Kotipellon puutarhalla viljellään ympäristöä kunnioittaen. Lämmitys hoituu oman biopolttolaitoksen avulla ja tuotteet pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin rasioihin. Myös kastelujärjestelmä säästää ympäristöä.
– Tänne ei tule kunnan vettä ollenkaan. Keräämme kaiken sadeveden ja rinteiltä valuvan veden talteen ja lisäksi täällä on porakaivo. Kasteluvesi kiertää maan alla oleviin sammioihin ja seuraavalle kierrokselle siihen tulee aina muutama prosentti lisää uutta vettä sekaan, selittää Honkanen.
Yrityksellä on 5 000 neliön kasvihuone Mynämäellä, johon se on saanut maatalouden investointitukea. Lisäksi Nousiaisissa on toinen 3 000 neliön kasvihuone, joka on tällä hetkellä koronan vuoksi suljettuna.
Oksaalista, eli ketunleipää kasvatetaan nyt pidemmällä varrella, joka sekin on varsin maukas.
Versot tutuiksi kokkikursseilla
Mynämäen toimipisteeseen on juuri valmistunut iso opetuskeittiö, jossa on ajatuksena alkaa järjestää ruokakursseja.
– Täällä voisi ammattilaisen opissa järjestää vaikka kakkukursseja, joissa voidaan käyttää meidän kukkia koristeluun, Honkanen ideoi.
Suosituimmat kukat ovat tällä hetkellä orvokki, leimukukka ja pelargonia.
– Kuivaamme kaikki hävikkikukat. Kuivakukkia on helppo tilata, kun ne säilyvät pimeässä vaikka kuinka kauan. Menekkiä olisi paljon enemmän kuin ehdimme kuivata, Honkanen kertoo.
Lisäksi on suunniteltu tasting-iltoja, joissa pääsee maistamaan Mimis-tuotteita. Moni tuttu yrtti näyttää versona aivan eriltä, joten tuttuja makuja on hauska maistella uudessa muodossa.
Saariston Rengastie tunnetaan hyvin pyöräilijöiden keskuudessa, mutta reitin varrelle osuu myös upeita patikointipaikkoja. Outdoor Leader -hankkeen työntekijä Sara Söderlund kartoitti rengasreitin varrelta Paraisten ja Kustavin alueelle osuvat olemassa olevat ja tekeillä olevat luontopolut ja listasi samalla parhaat paikat uusille mahdollisille poluille.
Leader I samma båt – Samassa veneessä on juuri saanut päätökseen oman Outdoor Leader -hankkeensa, jossa tehtiin töitä paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.
Paikallisella tasolla kartoitettiin Saariston Rengastien kaikki luontopolut ja taukopaikat sekä tehtiin yhdistyksille suunnatut ohjeet luontopolun tekemisestä. Alueellisella tasolla selvitettiin muiden Leader-ryhmien kanssa, miltä sähköisiltä alustoilta reittejä löytyy ja lähti markkinoimaan virkistysalueita yhteistyössä. Kansainvälinen osuus hankkeesta keskittyi opintomatkoihin, joita ehdittiin koronan vuoksi tehdä vain kaksi.
Hankkeen paikallisista toimenpiteistä vastasi hanketyöntekijä Sara Söderlund.
– Tällä hetkellä Saariston Rengastien varrelle osuu parikymmentä luontopolkua. Lisäksi useampi polku on parhaillaan suunnitteilla ja niiden lisäksi kartoitin vielä sellaisia paikkoja, joihin olisi hyvä saada luontopolku. Tällä hetkellä luontopolkuja on eniten Nauvossa, mutta monia hienoja kohteita löytyy myös muista saarista, kertoo Söderlund.
Esimerkiksi Korppooseen on tulossa ympäristötaidetta esittelevän Paljasjalkapolun lisäksi pian kaksi uutta luontopolkua: Kotiseutumuseon historiallinen luontopolku sekä Biosfääripolku Verkanille. Lisäksi hyviä paikkoja uusille poluille olisi Söderlundin mielestä Markombyssä ja Korpoströmissä.
Kartoissa olemassa olevat luontopolut ja retkeilykohteet on merkitty sinisellä, tekeillä olevat tai suunnitellut kohteet punaisella ja Sara Söderlundin ehdotukset uusien polkujen paikoiksi keltaisella.
Lisää taukopaikkoja tarvitaan!
Hankkeessa kartoitettiin myös taukopaikat, joista on kova pula.
– Iso tarve olisi sellaisille taukopaikoille, joissa olisi vaikka vessa, piknik-pöytä ja roskis. Lisäksi pulaa on telttailupaikoista. Saahan moniin metsiin mennä telttailemaan, mutta esimerkiksi ulkomaalaiset turistit eivät tiedä jokamiehen oikeuksista, Söderlund toteaa.
Lisäksi telttailu rasittaa metsiä, sillä rengasreitillä voi Söderlundin mukaan olla saman illan aikana sata ihmistä etsimässä yösijaa. Telttailun myötä metsiin jää myös roskia, ulosteita ja nuotioita. Siksi telttailulle olisi hyvä osoittaa paikka, jossa olisi samalla myös muita palveluita.
Samalla polulla
Suurin osa saariston luontopoluista on paikallisten yhdistysten tekemiä, mutta joukkoon mahtuu myös esimerkiksi yrittäjien, kuntien ja maanomistajien tekemiä polkuja. I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän toiminnanjohtaja Minna Boström perää toimijoilta yhteistyötä.
– Maanomistajalle luontopolku voi olla hyvä sijoitus. Jos metsässä kulkee polku, suurin osa ihmisistä seuraa sitä ja jättää muun metsän rauhaan, hän huomauttaa.
Lisäksi hyvä luontopolku voi avata mahdollisuuden yritystoiminnalle, sillä retkeilijät tarvitsevat myös palveluita. Esimerkiksi Paraisilla Sattmarkin luontopolkujen kulkijat ovat lähtöpaikalla olevan kahvilan vakiasiakkaita.
Luontopolkujen lisäksi Saariston Rengastien varrella olevasta luonnosta löytyy paljon muutakin nähtävää, kun malttaa jäädä katsomaan. Itse Korppoossa asuva Minna Boström muistuttaa, että asiat, joita paikalliset pitävät itsestäänselvinä voivat olla turisteille vaikea löytää.
– Turisteille voisi hyvin tehdä opasteita vaikka parhaille paikoille ihailla auringonlaskua, hän ehdottaa.
– Sekin voisi olla hauska idea listata saariston korkeimmat kohdat, joita retkeilijät voisivat lähteä huiputtamaan Alppien tyyliin, Söderlund jatkaa.
Nauvon metsistä voi bongata mufloneita eli suurisarvisia villilampaita tai vaikka kuusipeuroja eli täpläkauriita, joiden uroksilla on suuret lapiomaiset sarvet. Iniön vesissä taas saattaa loppukesästä päästä uimaan meduusojen joukkoon ja jos suuntaa katseensa taivaalle, voi ihailla merikotkan lentoa.
Huoltotarpeita ei saa unohtaa
Kun lähtee tekemään luontopolkua, kannattaa jo suunnitteluvaiheessa miettiä myös huoltotarpeita. Esimerkiksi puutteellinen viitoitus tai rikkoutuneet pitkospuut voivat aiheuttaa retkeilijöille vaaratilanteita.
– Luontopolkuja on tehty paljon hankkeilla ja kun hanke on loppunut, polku on jäänyt oman onnensa nojaan, Sara Söderlund selittää.
Leader-tukea ei voi saada polun kunnostamiseen, sillä rahoitus on suunnattu kehittämiseen ja uuden luomiseen. Siksi hankkeella tehtävä polku kannattaa suunnitella mahdollisimman kestäväksi ja varmistaa, että joku sitoutuu huoltotöihin tulevina vuosina. Poikkeuksena vanhoja polkuja on voitu kunnostaa Leader-varoin, jos polkua on samalla kasvatettu tai muokattu vaikka opastetuksi teemapoluksi.
Leader-tukea tarjolla
I samma båtin toiminnanjohtaja Minna Boström kaipaa saaristoon lisää luontopolkuja. Hyviä paikkoja poluille löytyy vaikka kuinka!
Luontopolut ovat suosittuja Leader-hankkeita. Polun voi rakentaa joko omana Leader-hankkeena tai sitten tukea voi hakea sopivan teemahankkeen kautta. Esimerkiksi nyt käynnissä olevan SMILe-hankkeen kautta myönnettiin rahoitus Kirjais- och sommaröbygdens utveckling -yhdistykselle luontopolun rakentamiseen Nauvon Kirjaisiin.
– Leader-tukea myönnettäessä mietitään aina toimenpiteiden yleishyödyllisyyttä ja pitkäikäisyyttä. Siksi kaikille avoimet luontopolut ja grillipaikat ovat hyviä Leader-hankkeita, Boström toteaa.
Osana Outdoor Leader- hanketta Söderlund teki myös yhdistyksille suunnatun hankeoppaan, josta saa vinkkejä luontopolun tai taukopaikan tekemiseen Leader-hankkeena. Oppaassa on listattuna muun muassa lupa-asioita, turvallisuusnäkökulmia, ohjeita polkujen merkitsemiseen, vinkkejä hankehakemuksen tekemiseen ja kriteerit esteettömälle luontopolulle. Esteettömille retkeilypaikoille on nykyisin nimittäin paljon kysyntää.
Kirjallisen version lisäksi oppaasta on tehty myös video. Oppailla pyritään madaltamaan kynnystä Leader-rahoituksen hakemiseen. Leader-varat on tarkoitettu maaseudun kehittämiseen ja ne tulevat maaseutuohjelmasta, jonka tarkoitus on luoda maaseudulle kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38 % valtiolta ja 20 % kunnilta.
Varsinais-Suomessa käynnistyy vielä lokakuun aikana Maaseutuluotain, eli maaseudun kehittämiseen ja julkisuuskuvaan liittyvä kysely, jonka kautta rakennetaan kokonaisvaltainen näkemys Varsinais-Suomen maaseudun kehityksestä, tilanteesta ja kehittämistarpeista.
Kysely suunnataan maaseudun kehittäjille ja toimijoille, muun muassa poliittisille päättäjille, kuntien viranhaltijoille, yrittäjille, yhdistyksille, tiedonvälittäjille, kehitysorganisaatioille ja asiantuntijoille. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään laajasti tilastotietoa. Kyselyn tulokset saadaan käyttöön vielä tämän vuoden puolella.
Maaseutuluotaimen on kehittänyt ja testannut Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Spatian projektitutkija Pasi Saukkonen muistuttaa, että kyseessä ei ole ”ilmapuntari” tai ”fiilisten tulkki”, vaan kehittämisen työväline, jonka avulla luodaan maaseutubarometri, tunnistetaan maaseudun kehittämiskohteita ja lisätään maaseudun tunnettuutta ja näkyvyyttä.
Lisätietoja tutkimuksesta:
Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia/Itä-Suomen yliopisto
Aikanaan Pohjoismaiden suurimmaksi luonnonlähteeksi mitattu Oripään Myllylähde oli kolmen hehtaarin vesialue, jonka virtaama oli 6 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Pahimmillaan virtaamaa ei ollut ollenkaan ja näytti jo siltä, että lähde muuttuu suoksi. Myllykylän kyläyhdistys ja Oripään kunta päättivät kuitenkin puuttua peliin.
Viimeiset kolme vuotta Myllykylän kyläyhdistys on tehnyt talkoita Myllylähteen parissa. Nyt lähteen pohja on ruopattu, ranta niitetty, vesikasvustoja poistettu ja puita kaadettu. Veden virtaama alkoi heti parantua ja nyt lähde tuottaa jo 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Alueen vanhat kasvit ja eläimet ovat palanneet ja uusiakin on tullut.
– Tänä vuonna lähteellä ollaan nähty muun muassa harmaahaikara ja kurki. Joutsenella on täällä pesäkumpu, mutta lopulta se päätyi pesimään Hanhijokeen. Liito-oravatkin tulivat takaisin. Punakämmekkä ja maariankämmekkä kukkivat täällä koko heinäkuun ja mesimarjojakin löydettiin ensimmäisen kerran, Jukka Tähkiö listaa.
Talvisin alueella voi seurata sorsien elämää ja hyvällä tuurilla pääsee katsomaan saukonkin leikkejä.
– Vielä minulla olisi haaveena saada Myllykylään kattohaikara ja jokitaimen. Tammukkakanta kuoli Myllylähteeltä 20 vuotta sitten, ja nyt odotan sitä kaunista päivää, kun ne nousevat tänne takaisin, hän jatkaa.
Myllylähdettä kiertävät pitkospuut on tehty alueelta kaadetuista puista. Reitti on lyhyt ja pitkospuut sen verran leveät, että niille uskaltaa hyvin lähteä lastenkin kanssa. Suoalue on kostea, joten pitkospuilta ei kannata poiketa.
Talkoisiin aktiivisesti osallistunut Tähkiö uskoo, että lähde meni huonoon kuntoon sen vuoksi, että Virttaanharjulta alettiin pumpata vettä Turkuun.
– Silloin Myllylähteen virtaus romahti. Ja kun kylmän veden virtaus pieneni, veden lämpötila nousi, mikä alkoi aiheuttaa rehevöitymistä. Ja sitten tuli leväongelma, Tähkiö tiivistää.
– Muutamia vuosia sitten vedenotto Turkuun oli niin voimakasta, että lähteeseen tuli happikato, joka tappoi kalat, hän jatkaa.
Talkoissa alueelta poistettiin satoja kuutiometrejä puita ja risukkoa. Tästä lähtien vesakot aiotaan poistaa joka vuosi, ettei lähde pääse rehevöitymään uudelleen.
Lähteen veden pintaa pystyy nostamaan tai laskemaan rimojen avulla. Kuvassa Jukka Tähkiö. Tällä paikalla oli aikanaan Oripään suosittu mattojenpesupaikka.
Luonnon vuoksi
Myllylähteen ennallistaminen tehtiin Leader-hankkeena, jonka rahoitti Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Osana hanketta lähteen ympärille tehtiin pieni luontopolku, joka kulkee pitkospuita pitkin suoalueella. Siitä tuli hetkessä suosittu virkistysalue, jossa ihmiset ovat käyneet ihailemassa maisemia sekä uhanalaisia kasveja ja eläimiä. Tällä hetkellä alue on täynnä makoisia karpaloita ja suon tuoksu on valloittava.
Kesällä kävijöitä ihastuttivat myös lampaat, jotka tuotiin alueelle syömään, eli jatkamaan ihmisten aloittamaa työtä alueen kunnostamiseksi. Lisäksi kirkas vesi houkutteli ihmisiä uimaan.
Talkoiden mahdollistama virkistyskäyttö on kuitenkin vain kirsikka kakun päällä. Syy siihen, miksi kymmenet ihmiset jaksoivat tehdä satoja tunteja talkoita kolmen vuoden ajan, oli luonto.
– Me olemme täällä nähneet läheltä, miten lähde on mennyt vuosi vuodelta huonompaan kuntoon ja olisi lopulta tuhoutunut, Tähkiö sanoo.
– Onneksi hankkeen alkuun osui kaksi sellaista talvea, että pakkasta oli paljon ja lunta vähän. Alue oli niin hyvin jäätynyt, että pääsimme sinne traktoreilla ja mönkkäreillä. Jos kaikki olisi pitänyt tehdä käsin, kantaisimme risuja vieläkin, hän jatkaa.
Tällä hetkellä Myllylähteen alue on täynnä karpaloita. Keväällä sama alue loistaa valkoisena valkovuokoista.
Lähes 50 000 euron hanke toteutettiin Jokivarsikumppaneiden myöntämällä maaseuturahaston tuella, mutta myös Oripään kunta oli hankkeessa isossa roolissa.
– Saimme Virve Kosken hankkeen projektipäälliköksi hoitamaan rahoitukseen ja lupa-asioihin liittyviä töitä. Myllylähde on Natura-aluetta ja siksi lupaprosessi oli todella tarkka. Jos kaikki paperityö olisi ollut yhdistyksen vastuulla, niin koko homma olisi jäänyt hoitamatta, Tähkiö uskoo.
Vaikka talkoita tehtiin paljon, ruoppaus kasvatti budjetin niin suureksi, että ilman Leader-tukea projekti olisi ollut mahdoton. Hyvästä yhteistyöstä saatiin loistavia tuloksia. Hankkeesta oli lähteen alueelle selkeä apu ja lisäksi veden virtaaman kasvu on tuonut lisää vettä myös Hanhijokeen, johon Myllylähteen vesi laskee.
Oma lampi ja kylän yhteinen sauna
Henna Anttila (vas.), Tiia Virtanen ja Katri Lähde yllättyivät luontopolun vieraskirjan täyttymisestä. Myllylähteestä on kasvanut hetkessä varsin suosittu lähivirkistysalue.
Myllykylän kyläyhdistys on on aktiivinen porukka, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa. Hallituksen puheenjohtaja Katri Lähde sekä hallituksen jäsenet Tiia Virtanen ja Henna Anttila kertovat, että Myllylähteen ennallistamisen lisäksi tekeillä on koko ajan paljon muutakin.
Yhdistys rakensi itselleen saunarakennuksen alueelle vuonna 2000 ja kaivoi myöhemmin sen eteen lammen.
– Lähteen vesi on niin kylmää, että halusimme uimista varten erillisen lammen. Se on yhdistetty putkella lähteeseen, eli vesi on kyllä lähteen vettä, mutta se pysyy aina muutaman asteen lämpimämpänä. Täällä saunotaan joka torstai ympäri vuoden. Ja viime vuonna valettiin betonista uudet rappuset, joiden alla kulkee lämpöputket. Niiden avulla reitti laiturille pysyy sulana koko talven, he kertovat.
Kyläyhdistyksen tekemällä lammella lämpiää sauna joka torstai. Uimareita saattaa tulla jopa 30 illan aikana. Lampi tyhjennetään vuosittain ja pohja puhdistetaan kertyneestä lietteestä ja roskasta.
Kun yhdistyksellä ei ole omaa toimintaa, Lähteentupaa voidaan vuokrata. Kesällä varauksia oli lähes joka päivälle.
Tämän syksyn vetonaula oli rosvopaisti-ilta, joka keräsi yhteen lähes koko kylän.
– Ja lapset saavat olla kaikessa mukana. Talkoissakin nimi on laitettu listaan, vaikka olisi kantanut kolme risua ja syönyt neljä makkaraa. Niin lapset kasvavat osaksi yhteisöä ja oppivat arvostamaan sitä, mitä ollaan yhdessä tehty, he kertovat.
Seuraavaksi yhdistys lähtee rakentamaan rakennukseensa vesivessaa ja uutta jätevesijärjestelmää, niin ikään Leader-hankkeena Jokivarsikumppaneiden tuella. Hanke parantaa tilojen käyttömukavuutta, mutta samalla sekin on ympäristöteko. Pohjavesialueella ajanmukainen jätevesijärjestelmä on ensiarvoisen tärkeä.
Myllylähteen virtaus on tällä hetkellä noin 3 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Kuvassa Tiia Virtanen ja Jukka Tähkiö.
