Nu söker vi det bästa julmatsreceptet utvecklat i Egentliga Finland! Avslöja alltså ditt julbords bravurnummer och vinn en påse med närmat och ett presentkort för julshoppingen.
Tävlingen riktar sig till alla livsmedelsproducenter i Egentliga Finland. Tävlingsreceptet skall ha minst en av gårdens egna produkter bland sina råvaror. Receptet får vara tidigare känt och redan i kommersiellt bruk. Produkten kan vara en huvudrätt, en efterrätt, en sås eller kanske en rosolli med ny accent, bara den smakar jul!
Arrangör för tävlingen är projektet Haloo Maaseutu! som väljer ut de tre bästa av alla recept som skickats in. Därefter tillreder och avsmakar tävlingsjuryn de tre finalrecepten och gör sitt val före jul. I gallringsskedet uppskattar vi ett naturligt och hantverksmässigt tillvägagångssätt, men i finalen är det smaken och hur receptet fungerar som avgör!
Vinnaren belönas med ett diplom för julmatsreceptet samt med en kasse närmat, som också innehåller ett presentkort för julinköp.
Vinnaren kommer att kungöras via alla projektet Haloo maaseutu!s kanaler. Vi planerar också en tävling i sociala medier för följarna, så förutom det egentliga priset finns det hopp om rikligt med synlighet på webben för receptet och de lokala livsmedelsprodukter det innehåller.
Nyt etsitään parasta Varsinais-Suomessa kehitettyä jouluruokareseptiä! Paljasta siis oman joulupöytäsi bravuuri ja voita lähiruokakassi sekä lahjakortti jouluostoksille.
Kilpailu on suunnattu kaikille Varsinais-Suomen ruuantuottajille. Kilpailuun soveltuvassa reseptissä tulee olla raaka-aineena vähintään yksi oman tilan tuote. Resepti saa olla entuudestaan tuttu ja valmiiksi kaupallisessa käytössä. Tuote voi olla pääruoka, jälkiruoka, kastike tai vaikka rosolli uudella säväyksellä, kunhan se tuo joulun kielelle!
Kilpailun järjestää Haloo maaseutu! -viestintähanke, joka valitsee kilpailuun lähetettyjen reseptien joukosta kolme parasta. Sen jälkeen kilpailun raati kokkaa ja maistaa kolme finaaliin päässyttä reseptiä ja tekee valintansa ennen joulua. Arvostamme karsintavaiheessa luonnonmukaista ja artesaanimaista lähestymistapaa, mutta finaalissa maku ja reseptin toimivuus ratkaisee!
Voittaja palkitaan parhaan jouluruokareseptin kunniakirjalla sekä lähiruokakassilla, joka sisältää myös lahjakortin jouluostoksille.
Voittaja julkistetaan Haloo maaseutu! -hankkeen kanavissa. Tulossa on myös some-kilpailu lukijoille, joten varsinaisen palkinnon lisäksi reseptille ja siinä olevalle varsinaissuomalaiselle ruokatuotteelle on luvassa myös reilulla kädellä some-näkyvyyttä!
Olin 14.11. järjestämässä yhteistyökumppanien kanssa kyläturvallisuuspäivää kylätalo Paimenenmäellä Pöytyän Yläneellä. Päivän anti muistutti jälleen kerran yhteisön ja yhdistysten merkityksestä – myös turvallisuusasioissa.
Suomalaiset opettelivat erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa hoitamaan yhteisiä asioita ja kasvoivat vaikuttaviksi suomalaisiksi kansalaistoimijoiksi. Yhdistykset ja järjestöt ovat olleet suomalaisen osallistumisen ja kansalaistaitojen peruskouluja. Yhdistyksillä ja yhdistystoiminnalla onkin kansainvälisissä vertailuissa todettu olevan yhteiskunnallisesti ja poliittisesti poikkeuksellisen suuri merkitys nimenomaan Suomessa.
Yhdistystoiminta on saattanut erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset toimimaan yhdessä ja sitä kautta edistänyt myös paikallisyhteisön turvallisuutta. Samanaikaisesti vapaaehtoistoiminnalla on osaltaan paikattu julkisen palvelutuotannon katveita etenkin maaseudulla. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin muuttumassa. Aatteelliseen ja pitkäaikaista sitoutumista edellyttävään yhdistystoimintaankin kohdistuu paineita. Lyhytaikaista sitoutumista edellyttävä, elämyksiä, rentoutumista ja vapaa-ajanharrastuksia tarjoava toiminta vetää. Olisiko pop up -toiminnasta opittavaaa yhdistyksissä?
Yhdistyksiä vaikkapa tapahtumanjärjestäjinä haastavat myös monenlaiset asetukset ja normit, jotka on asetettu sinänsä hyvässä tarkoituksessa, mutta jotka käytännössä tekevät toiminnasta melkein puoliammattimaista. Yhdistysavustuksetkin ovat olleet laskusuunnassa niin kuntien kuin valtion tasolla.
Suomalaiset perustavat kuitenkin yhdistyksiä edelleen ennätystahtiin, keskimäärin niitä syntyy viisi–kuusi joka päivä. Uhat ja unelmat synnyttävät monenlaista toimintaa niin kasvukeskuksissa kuin harvaan asutuilla alueillakin. Paikallisuus kiinnostaa ja motivoi.
Yhteiskunnan ja ongelmien monimutkaistuminen toimii myös yksilöllistymisen vastavoimana. Ratkaisut edellyttävät vääjäämättä laaja-alaisempaa eri sektoreiden ja toimijoiden yhteistoimintaa. Sen perustana on vahva osallisuus, kansalaisyhteiskunta ja yhteistoiminta.
Tulevaisuuden kunnan tulee olla alusta, joka antaa tilaa ja tukea paikallisille verkostoille ja kumppanuuksille. Esimerkiksi erilaisissa kriisi- ja katastrofitilanteissa juuri paikallisyhteisöjen ja asukkaiden toiminnan on todettu olleen merkittävä tekijä kriisistä toipumisessa ja selviytymisessä. Lähihistoriassa Pyhärannan suuri metsäpalo ja Tapanin myrsky herättivät monenlaista yhteisöllistä vastuunottoa viranomaisten toimien oheen. Kylätalo voi olla myös turvakeskus.
Me olemme selvinneet sodista, yleislakoista, energiakriisistä ja lamakausista ja vaikka mistä. Me emme ole pystyneet estämään kriisien tuloa, mutta me olemme pystyneet yhteistyössä tiukan paikan tullen joustamaan ja sopeutumaan muuttuneeseen toimintaympäristöön – ja jopa uudistumaan. Emme ole lamautuneet kansakuntana ja jääneet voivottelemaan, miten ”ennen kaikki oli paremmin”.
Tuota elintärkeää taitoa kutsutaan nykyään resilienssiksi. Osuvin käännös lienee muutosjoustavuus. Resilienssiä tarvitaan entistä monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa. Tutkijat ennakoivat, että maailma muuttuu seuraavien 20 vuoden kuluessa yhtä paljon kuin aiempien 200 vuoden aikana yhteensä.
Ilmastonmuutoksen seuraukset alkavat jo näkyä ja robotit ja tekoäly muuttavat työelämää kuin höyrykone ja teollinen vallankumous aikoinaan. Vihamielinen valtio ei välttämättä marssi rajalla, vaan tietoverkoissa. Luomme itsekin keskittämällä ja yhden ratkaisun taktiikalla erilaisia haavoittuvuuksia. Kun sähkönjakeluverkko myydään ulkomaille tai rautatieliikenne pysähtyy koko maassa Helsingin tietojärjestelmäongelmien vuoksi, ollaan hauraalla pohjalla.
Tilastokeskus listasi Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi lähes 90 erilaista kriteeriä, joissa olimme vähintään kolmen parhaan kansakunnan joukossa maailmassa. Sieltä löytyy yhteiskunnan vakautta, yleistä vapautta, hyvää hallintoa, lehdistönvapautta, tyttöjen asemaa ja vaikka mitä. Lisätään sinne vielä maailman muutosjoustavin kansa. Eli varaudutaan muutoksiin, kohdataan ne yhdessä ja uudistutaan niiden vaatimalla tavalla. Annetaan omaa aikaa ja osaamista yhteiseen hyvään, etsitään ennakkoluulottomia ratkaisuja kansalaisyhteiskuntana, yksilöinä ja kyläyhteisöinä. Ollaan valmiita myös kompromisseihin.
Tauno Linkoranta Kyläasiamies, Varsinais-Suomen Kylät ry
Arvokas perinnebiotooppi Lenholman haka Paraisilla vei voiton valtakunnallisessa Niityn lumo – Vuoden maisemateko -kilpailussa.
Lenholman haka voitti lokakuussa Maa- ja kotitalousnaisten järjestämän Varsinais-Suomen alueellisen maisematekokilpailun ja pääsi edustamaan maakuntaa valtakunnalliseen kilpailuun. Raati nosti Lenholman haan myös koko valtakunnan voittajaksi yhteensä 17 maakunnallisen tunnuksen saaneista teoista.
Saariston Rengastien varrella sijaitsevan Lenholman haan perinnemaisema muodostuu monimuotoisesta ja mosaiikkimaisesta laidunalueesta, jossa erilaiset niittykuviot ja hakamaat vuorottelevat. 31 hehtaarin laajuinen alue on yksityistä luonnonsuojelualuetta, joka tarjoaa suojan monille uhanalaisille lajeille.
– Lenholman haka on luonnon monimuotoisuuden puolesta poikkeuksellisen merkittävä. Monimuotoinen laidunalue on myös maisemallisesti arvokas kokonaisuus ja helposti suuren yleisön saavutettavissa. Sillä on tärkeä virkistysarvo, kehitysjohtaja Leena Lahdenvesi-Korhonen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta perustelee raadin päätöstä.
– Lisäksi arvostamme pitkään jatkunutta laidunnusta, jolla tuetaan luonnon monimuotoisuutta, säilytetään suomalaista kulttuuriympäristöä ja hillitään ravinteiden pääsyä veteen, hän jatkaa.
Raatiin teki vaikutuksen myös pitkäjänteinen, eri tahojen välinen yhteistyö ja yhteisöllisyys.
– Hienoa, että pitkän linjan maisemanhoito ja yhteisöllinen työ luonnon suojelemiseksi huomioidaan tällaisella palkinnolla, alueen hoidosta vastaava Niklas Reuter iloitsee.
Hän painottaa, että Reuterin suvun lisäksi alueen kehittämisessä on mukana useita tahoja. Metsähallitus on aikanaan perustanut alueelle luontopolun sekä lintutornin ja hoitaa alueella sijaitsevaa lehtojen suojelualuetta. Paikallisten rooli alueen hoidossa on merkittävä.
– Paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg tuovat parikymmenpäisen nautakarjansa ja Markus Karlsson lampaansa laiduntamaan alueelle. Paraisten Luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivit osallistuvat talkoisiin ja Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat huolehtivat, että niityt pysyvät avoimina. Suomen Talousseuran maisema- ja ympäristöasiantuntija Riitta-Liisa Petterssonin jatkuva tuki ja hoitosuositukset ovat vuosien mittaan olleet meille hyvin arvokkaita, Reuter kertoo.
Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholmin maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.
109 ehdotusta
Kilpailuun kertyi yhteensä 109 ehdotusta. Suurin määrä, 32 prosenttia, oli pihaniittyjä. Lisäksi kilpailuun ilmoitettiin rantaniittyjä, monilajisia tienpientareita, uusniittyjä ja monilajisiksi kehitettyjä entisiä peltoja. Inventoitujen arvokkaiden perinnebiotooppien osuus oli 28 prosenttia.
– Oli ilahduttavaa, että osallistujia oli paljon. Kilpailu oli hyvin kovatasoinen. Vaikuttavia kohteita oli runsaasti, ja ne olivat hienoja hyvin eri tavalla,Lahdenvesi-Korhonen summaa raadin mietteet.
Vaikka voittaja ratkesi helposti, halusi raati nostaa esiin myös yksittäisten ihmisten ja tilojen arvokkaan työn niittyjen hyväksi. Raati myönsi kunnianmaininnan Koskelan luomumaitotilalle Sulkavalla.
– Nautakarjan laidunnus on erityisen tehokasta monimuotoisuuden näkökulmasta. Sisä-Suomessa nautakarjalaidunnus on kuitenkin vähissä pienialaisilla kohteilla. Koskelan luomumaitotila pitää huolen laidunmaiden säilymisestä omalla työllään, Lahdenvesi-Korhonen sanoo.
Niityn lumo
Maisematekokilpailu on järjestetty kuusi kertaa. Teema vaihtelee vuosittain. Vuoden 2020 teemana oli ”Niityn lumo”. Teema kannusti suomalaisia hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Voittajateon ja kunniamaininnan saajan valitsivat ympäristöneuvos Tapio Heikkiläympäristöministeriöstä, asiantuntija Petra Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä, biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro Suomen Ympäristökeskuksesta (SYKE), suojelubiologi Katja Raatikainen Metsähallituksesta sekä toiminnanjohtaja Mirja Hellstedt, Koti ja maaseutu -lehden toimituspäällikkö Tuula Lehtonen ja viestintäpäällikkö Tiina Makkonen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta.
Vuonna 2021 maisematekokilpailun teemana on ”Pieniä, suuria tekoja luonnon hyväksi”. Teemalla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa huolehtimaan luonnosta ja tekemään kaikenlaisia tekoja, pieniä tai suuria, luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.
Opetus ja kulttuuriministeriö tukee vuoden maisemateon valintaa.
Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen ruoan, maiseman- ja luonnonhoidon ja yrityspalveluiden neuvontajärjestö sekä kymmenien tuhansien maaseutuhenkisten ihmisten aktiivinen verkosto. Ammatillisesta neuvonnasta vastaavat 9 piirikeskusta Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry:n johdolla. Järjestössä työskentelee noin 70 asiantuntijaa, jotka rakentavat elinvoimaista maaseutua.MKN maisemapalvelut edistää luonnon ja kulttuuriympäristön hoitoa ja ympäristön kestävää hyödyntämistä.
Maaliskuussa alkaneet Ruokaneuvolivet ovat ilahduttaneet ihmisiä ympäri Suomen ja ulkomailla asti. Omilla älypuhelimilla omista kotikeittiöistä käsin tehdyt kotikutoiset videot ovat aitoja ja välittömiä – ja ehkä siksi niin suosittuja. Lähes kaikki videot ovat keränneet tuhansia katsojia. Hitiksi noussutta piispanmunkkivideota on katsottu TikTokissa jo 170 000 kertaa.
Kun korona alkoi jyllätä Suomessa ja ihmiset jäivät työskentelemään ja opiskelemaan koteihinsa, Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset eivät luonnollisesti voineet järjestää keväälle sovittuja ruokakursseja, ja muutoinkin toiminnalle piti keksiä uusi digitaalinen suunta. Se löytyi nopeasti, sillä poikkeustilan julistamisesta ei ehtinyt kulua viikkoakaan, kun ihmiset ympäri maailman saattoivat jo kokoontua ruudun ääreen seuraamaan, miten ruoka-asiantuntijat Janita Kylänpää ja Anna Kari kokkasivat kodeissaan ja vastailivat katsojien kysymyksiin.
– Tämä homma lähti käyntiin aika luovasti. Ekalla kerralla vain avattiin linja perjantai-iltana ja sanottiin, että saa kysellä mitä tahansa. Minulla oli silloin sattumalta hirveä sulamassa, joten tein sitten lähetyksen aikana samalla hirvipataa. Ensimmäisen lähetyksen jälkeen jo hoksasimme, että kannattaa aina sopia aihe etukäteen ja muutaman lähetyksen jälkeen aloimme jo hoksata, mitkä kaikki vaiheet kannattaa näyttää livessä, ja mitä kannattaa ehkä valmistella etukäteen, naurahtaa Janita Kylänpää.
Pienten viilausten jälkeen tunnin mittaiset lähetykset ovat tiivistyneet keskimäärin 20 minuutin mittaisiksi, mutta idea on edelleen sama. Yleensä livet tehdään samaan aikaan sekä Facebookkiin että Instagramiin.
– Nyt kun lähetyksiä tehdään päivällä, katsojia saattaa olla livenä paikalla vaikka 2 000, mutta iltaan mennessä näyttökertoja voikin olla jo 12 000, Kylänpää kertoo suosiosta.
Jotkut aiheet ovat selvästi muita suositumpia. Esimerkiksi karjalanpiirakka-liveä on katsottu Facebookissa jo 24 000 kertaa.
Uutta yleisöä
Facebookissa live-lähetyksiä pääsee seuraamaan ja katsomaan myös jälkikäteen Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten sivulla. Instagramissa lähetyksille on tehty oma kanava @Ruokaneuvolive. Lisäksi ruoka-asinatuntijat tekevät videoita TikTokkiin, joka on nuorten suosima videoiden julkaisua ja katselua varten luotu mobiilisovellus.
– Siellä on sellainen video, jossa täytämme ja kuorrutamme piispanmunkkeja. Sitä on katsottu jo 170 000 kertaa. TikTok toimii juuri niin, että jotkut videot lähtevät leviämään ja katsojamääristä tulee valtavia, Kylänpää sanoo.
Erityisesti TikTokissa katsojat ovat muita kuin Maa- ja kotitalousnaisten omia jäseniä, jotka ovat suurimmaksi osaksi ikäihmisiä. Live-lähetysten kautta yhdistys onkin tavoittanut paljon uutta yleisöä.
– Kun korona alkoi, suunnittelimme sisältöä ennen kaikkea lapsiperheitä ajatellen. Koulujen ruokalistat on suunniteltu ravitsemuksellisesta näkökulmasta tosi hyvin. Heräsi ajatus, että mahdetaanko kodeissa kiinnittää etäkoululaisten ruokiin samalla tavalla huomiota. Siksi teimme usein ihan tavallisia arkiruokia kotimaisista, edullisista ja terveellisistä raaka-aineista. Esimerkiksi tortilla-livessä täytteenä ei ollut juuri porkkanaa ja jauhelihaa kummempaa. Tarkoitus ei ole hifistellä, vaan tarjota apua ihmisten arkeen, Kylänpää taustoittaa.
Myös järjestön oma väki on innostunut digitaalisista ruokaneuvoista.
– Monilla eläkeikäisillä on jo älypuhelin tai tabletti. Live-lähetysten kautta olemme samalla saaneet mahdollisuuden kouluttaa ihmisiä sähköisten välineiden käyttöön, Kylänpää kertoo.
Rusinamakkara on turkulainen perinneherkku
Keskiviikkona 11. marraskuuta Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää tekivät live-lähetyksessä turkulaista perinneherkkua eli rusinamakkaraa. Makkaran tekemiseen kannattaa pyytää kaveri mukaan. Homma sujuu helpoiten, kun toinen lisää taikinaa ja toinen pitää suolta.
Keskiviikkona 11. marraskuuta Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää tekivät liven rusinamakkarasta. Taikinassa oli possun kylkeä ja naudan maksaa sekä jatkeaineena ohrayynejä, rusinoita, kananmunaa, siirappia ja mausteita.
– Rusinoita alettiin tuoda Turkuun 1900-luvulla. Turun linnan ja Turun sataman vuoksi moni ruokaperinne on rantautunut Suomeen juuri Turun kautta. Täällä on ollut Suomen ensimmäinen kahvila ja esimerkiksi ruokailuvälineitä käytettiin Suomessa ensimmäisenä juuri Turun linnassa, kertoo Kylänpää sillä aikaa kun Mäenpää viimeistelee taikinaa.
Sitten alkaakin taikinan pursottaminen suoleen. Ruoka-asiantuntijat kertovat videollaan, miten ennen vanhaan taikinan pursotus tapahtui kaiverretulla lehmän sarvella, mutta nykyisin kone ajaa saman asian. Suolta saa ostaa lihakaupoista ja sen käsittely on Kylänpään mukaan helpointa kosteana ja paljain sormin.
Videolta selviää myös se, miksi makkara on juuri loppuvuoden perinneruoka.
– Yleensä kesäpossut teurastettiin syksyllä ja lisäksi makkaraa oli helpoin valmistaa silloin, kun oli lunta tarjolla, sillä suoli pestiin ennen vanhaan lumihangessa, Kylänpää kertoo.
Mäenpää neuvoo tekemään makkaraa aina kaverin kanssa, sillä yksin homma on vähän turhan kiireistä, kun pitää samaan aikaan lisätä taikinamassaa ja ottaa vastaan valmista makkaraa.
– Makkaraa kannattaa tehdä aina isompi satsi kerralla. Tuoreesta lihasta tehty makkara voidaan pakastaa raakana, mutta jos lihat on otettu pakkasesta, niin makkarat pitää kypsentää ennen pakastamista. Raakamakkarat kannattaa keittää ennen paistamista ja paistamista helpottaa, kun painelee makkaran pintaan tikulla pieniä reikiä, ruoka-asiantuntijat ohjeistavat.
Makkaraan kannattaa painella pieniä reikiä, ettei se poksahda paistuessaan.
Teemat satokauden ja juhlapäivien mukaan
Live-lähetysten teemat on mietitty juhlapyhien ja satokauden mukaan. Pääsiäisenä ruudun välityksellä pääsi seuraamaan mämmin tekoa, vappuna paistettiin munkkeja, juhannuksena grillattiin ja pian tehdäänkin jo jouluruokia.
– 1. joulukuuta on pikkujoulu-live ja 7. joulukuuta olen luvannut kuvata kinkun suolaamisen, Kylänpää mainostaa.
Kylänpään ja Mäenpään seuraava yhteinen live tulee käsittelemään turkulaisia joulun perinneruokia.
Maa- ja kotitalousnaiset ovat tehneet live-lähetyksiä useamman eri hankkeen ja yhteistyötahon kanssa. He ovat avoimia myös kaupalliselle yhteistyölle esimerkiksi paikallisten tuottajien kanssa, jolloin paikalliset ruokatuotteet saavat näkyvyyttä ja Maa- ja kotitalousnaiset laadukkaita raaka-aineita kokkaushetkiinsä.
Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset toimii ProAgria Länsi-Suomen sisällä Turusta käsin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Kyseessä on asiantuntija- ja neuvontaorganisaatio, joka on erikoistunut ruoka-, yritys- ja maisemapalveluihin.
Suurinta osaa yhdistyksen palveluista pystyy hyödyntämään tällä hetkellä etäyhteyksien avulla.
Euroopan Unioinin maaseuturahaston kuluva ohjelmakausi päättyy tämän vuoden loppuun, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi kausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita.
Erilaisille hankkeille voi siis hakea rahoitusta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022. Hankkeiden toteuttamisaika ja maksaminen voivat jatkua vuoteen 2025 asti. Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti. Viljelijätukia koskevat säädökset ja ohjeet annetaan keväällä 2021 sen jälkeen, kun ohjelmamuutos on hyväksytty maaseutuohjelman seurantakomiteassa ja muutoksille on saatu komission hyväksyntä. Nykyiset Leader-ryhmät jatkavat nykyisten paikallisten strategioidensa toteutusta myös siirtymäkaudella.
Siirtymäkauden aikana toimintaa tuetaan myös maaseuturahaston elvytysvaroilla.
– Maaseutuohjelman rahoitus jatkuu siis seuraavat kaksi vuotta vanhoilla tutuilla aluestrategioilla sekä Ely-keskuksessa että Leader-ryhmissä. Meidän alueellisessa ohjelmassa on perusperiaatteena, että 2/3 tuista on yritystukia ja 1/3 hanketukia, kommentoi Varsinais-Suomen Ely-keskuksen maaseutukoordinaattori Jarmo Lamminen.
Tulevassa maatalouspolitiikan uudistuksessa korostuvat erityisesti EU:n vihreän kehityksen tavoitteet, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, eläinten terveys ja hyvinvointi sekä uusien viljelijöiden saaminen alalle. Osaamisen kehittäminen, yhteystyö, digitalisaatio ja innovaatiot sekä investoinnit ovat tärkeitä. Alkutuotannon kannattavuuden turvaaminen, maaseudun kehittäminen ja riskienhallinnan kehittäminen ovat myös uudistuksen painopisteitä.
Seuraava ohjelmakausi tulee jatkumaan vuoden 2027 loppuun ja sen valmistelu kulkee nimellä CAP27. Suomen kansallista strategiaa tulevalle ohjelmakaudelle valmistelee neljä Maa- ja metsätalousministeriön asettamaa työryhmää: hallintomalliryhmä, maatalousryhmä, maaseuturyhmä ja markkinointiryhmä.
Salolainen 25-vuotias yrittäjä Valtteri Vainio rakensi 500 neliön pajarakennuksen kasvattaakseen liiketoimintaansa. Kuten kaikki hänen yritystoiminnassaan, uusi paja nousi pihaan omin voimin, itse kaadetuista puista. Tänä vuonna hän ennakoi liikevaihdon rikkovan 100 000 euron rajapyykin.
Kun Salon Raatalassa kasvanut Valtteri Vainio oppi kävelemään, hän sai vasaran käteensä. Kaikenlaisesta rakentelusta ja tekniikasta kiinnostunut poika suunnitteli ensimmäisen mönkijän peräkärryn jo seitsemännellä luokalla, ja lukiolaisena hän kehitteli siihen sähköisen kippausmekanismin. Nuvax-peräkärryt ovat nykyäänkin hänen yrityksensä ykköstuote, mutta lisäksi Raatalasta lähtee maailmalle paljon muitakin tuotteita, muun muassa erilaisia tutkimuslaitteita ja niiden osia.
Vuonna 2016 Valtteri Vainio perusti oman yrityksen: Valtterin Paja Oy:n.
– Olin lukion jälkeen vuoden 2015 armeijassa ja siellä sisuunnuin sen verran, että perustin oman yrityksen. Ensimmäisen puoli vuotta sorvasin kaikenlaisia raskaan kaluston varaosia ja seuraavana syksynä aloitin konetekniikan diplomi-insinöörin opinnot Aalto-yliopistossa, Vainio kertoo.
Mönkijän peräkärryjä hän on tehnyt vuosittain yhden sarjan ja lisäksi monenlaista muutakin hommaa.
– Tässä on peltoa viljelyksessä ja lisäksi metsää, josta tehdään klapeja. Ja on minulla kaivinkonekin. Sillä olin esimerkiksi viime kesänä tekemässä kaivuu-urakkaa Turussa, yrittäjä listaa.
Lisäksi hän on juuri perustanut opiskelukavereidensa kanssa uuden osakeyhtiön, joka keskittyy koneensuunnitteluun ja kaupalliseen tuotekehitykseen.
25-vuotias Valtteri Vainio on ehtinyt toimia yrittäjänä jo neljä vuotta, vaikka valmistuu yliopistosta vasta ensi vuoden puolella. Kuvassa hänen yrityksensä ykköstuote, eli mönkijän peräkärry.
Uusi tuotantorakennus Ely-keskuksen tuella
Tänä syksynä Valtterin Paja pääsi muuttamaan uusiin tiloihin, kun pihaan valmistui 500 neliön tuotantorakennus. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 111 000 euroa, ja pajan lisäksi siihen sisältyi konehankintoja.
– Jos samanlaisen hallin olisi tilannut rakennusliikkeeltä, se olisi maksanut 200 000 – 300 000 euroa, Vainio arvioi.
– Tämä on tehty 90-prosenttisesti oman metsän puista, jotka olen itse kaatanut. Äiti on ajanut rakennuksen alle kuorma-auton kanssa miljoona kiloa kiveä ja muuta maa-ainesta. Lisäksi täällä oli timpuri apuna rungon pystytystöissä. Ulkopuolelta tilasin oikeastaan vain lattian valutyön ja sisämaalauksen, Vainio kertoo.
Sisälle astuessaan alaa tuntevat ovat hämmästyneet. Vitivalkoiset seinät, kiiltävä epoksilattia ja tummanharmaat koneet ovat tehneet vaikutuksen.
– Vaikka koneiden samanvärisyys on vain visuaalinen seikka, niin se on tällä alalla niin harvinaista, että kiinnittää kyllä kaikkien huomion, Vainio hymyilee.
Idea yhtenäisestä värimaailmasta lähti tarpeesta.
– Nämä koneet olivat kaikki niin suttuisia, että ne oli oikeastaan pakko maalata, hän naurahtaa.
Kaikki koneet on joko tehty alusta asti itse tai ostettu rikkinäisinä ja korjattu. Sorvi on tehty Neuvostoliitossa 80-luvulla, pystykarainen CNC-jyrsin on ostettu vakuutusyhtiöltä sen vahingoiduttua kuljetuksessa, robotti taas oli osiin purettuna odottamassa sulatusta Salon ammattikoululla, kun Vainio bongasi sen. Vanhoja ja rikkinäisiä koneita saa satasilla, mutta niiden kunnostamiseen kuluu usein tuhansia euroja. Silti säästö on helposti kymmenkertainen, jos vertaa uuden vastaavan hintaan.
Vainio sai uuden hallin rakentamiseen Ely-keskukselta investointituen vuonna 2018.
– Ely-keskuksesta ihmeteltiin, miten rakentaminen voi näin kauan kestää, mutta kun tekee omin voimin, niin kyllä se ottaa aikaa. Lisäksi yrityksen työtilanne on ollut huomattavasti ennakoitua parempi ja koulussakin on pitänyt käydä, Vainio toteaa.
Hän valmistuu keväällä konetekniikan diplomi-insinööriksi täysin aikataulussa, vaikka on koko ajan pyörittänyt opintojen rinnalla yritystoimintaa.
Kun uusi halli tulee kuntoon, onkin aika siivota ja remontoida vanha halli. Tilan vanhimman rakennuksen hänen isopappansa rakensi jo heti sotien jälkeen.
– Sinne olen ajatellut jossain vaiheessa rakentaa loft-tyyppistä toimistotilaa, Vainio kertoo.
Valtterin Pajan uusi tuotantorakennus valmistui tänä syksynä. Koneet on juuri saatu sisälle, mutta ulkopinnat on vielä maalaamatta. 6,5 metriä leveistä ovista mahtuu tuomaan 6-metristä tankoterästä sisään vaikka poikittain.
Vainio luottaa tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon
Valtterin Paja on täynnä hänen itse tekemiään ja korjaamiaan koneita sekä niihin osia vaihtavia robotteja. Viime keväänä hän kävi hakemassa projektejaan varten kaksi kuorma-autollista varaosia. Moni varmasti ihmettelee, miten 25-vuotias saa vuosikymmeniä vanhat koneet toimimaan ja tuottamaan.
– Vanhempanikin jaksoivat ihmetellä sitä monta vuotta, kun olen pienestä asti korjannut kaikenlaista pyörillä liikkuvaa oman talouden ja maatalouden kalustoa. Yleensä haarukoin ongelmaan ratkaisua niin kauan, että se tuntuu hyvältä. Harvoin on mitään mennyt syteen. Yleensä luotan tekniseen yleistuntemukseen ja vaistoon, hän vastaa hämmästelyyn.
Opiskeluprojektina hän teki viimeksi kavereidensa kanssa yhdelle yritykselle koneen betonielementtien kääntämiseen.
– Se on 12 metriä pitkä, 9 metriä korkea ja 6 metriä leveä. Se painaa 10 tonnia ja maksaa 100 000 euroa. Se oli suurin kone, mitä koneensuunnittelun laitoksella on tehty ja nyt se lähtee jo työmaalle urakoimaan, kertoo Vainio, joka oli päävastuussa sekä koneen suunnittelusta että valmistavista töistä.
Sama porukka perusti juuri osakeyhtiön.
– Jos tämä uusi yhtiö suunnittelee lisää laitteita, niin minun oma yritykseni voisi vaikka rakentaa niitä, Vainio suunnittelee tulevaisuutta.
– Parasta olisi, jos saisin jonkun säännöllisen tilauksen. Silloin ei olisi niin suuri riski palkata työntekijää. Ja tästäkin solusta tulee sellainen syömähammas, että se voi pian toimia täysin itsenäisesti, hän lisää esitellen pajansa aarteita.
Varsin Hyvän hallitus on 12. marraskuuta päättänyt perustaa uuden nuorisotyöryhmän. Vireillä on paljon nuorisoa koskevia hankkeita, Massii-rahoitusta on tarjolla tuttuun tapaan ja lisäksi toimistolla työskentelee nykyisin nuorisoaktivaattori Alex Mishin.
Turun seudulla toimiva Leader Varsin Hyvä on kirjannut nuorten syrjäytymisen ehkäisyn yhdeksi pian päättyvät ohjelmakauden 2014–2020 tavoitteista. Näiden vuosien aikana ollaan toteutettu paljon nuorten ideoimia hankkeita, jaettu rahaa monenlaiseen nuorisotoimintaan ja vielä loppumetreillä Varsin Hyvän hallitus päätti perustaa Leader-ryhmälle oman nuorisotyöryhmän, jotta ansiokas työ nuorten parissa saa jatkua ja kehittyä entisestään.
Uuteen nuorisotyöryhmään valitaan 22 nuorta. Tavoitteena on löytää kaksi jäsentä, eli varsinainen jäsen ja varajäsen, jokaisesta Varsin Hyvän toiminta-alueen kunnasta: Kaarinasta, Liedosta, Maskusta, Naantalista, Nousiaisista, Paimiosta, Raisiosta, Ruskolta, Sauvosta, Taivassalosta ja Turusta. Nuorisotyöryhmän jäsenten tulee olla 13–25-vuotiaita.
Varsin Hyvän uusi nuorisoaktivaattori Alex Mishin on asian tiimoilta yhteydessä kaikkiin alueen nuorisovaltuustoihin, mutta työryhmän jäsenen ei tarvitse olla entuudestaan aktiivinen vaikuttaja. Tavoitteena on saada osallistettua mahdollisimman monia nuoria mukaan oman kotiseudun kehittämiseen, ettei kaikki luottamustoimet kasautuisi samoille nuorille.
– Nuorisotyöryhmässä toimiminen ei vaadi aikaisempaa kokemusta eikä se vie paljon aikaa. Tule siis mukaan päättämään ja kehittämään omaa kotiseutuasi matalalla kynnyksellä, Alex Mishin kannustaa.
– Nuorisotyöryhmä pääsee myös osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, aktiviteetteihin ja työpajoihin, joissa ryhmän jäsenet pääsevät kehittymään sekä yksilöinä että työryhmänä, hän lisää.
Massii tarjolla!
Leader Varsin Hyvän Massii-rahoitus jatkuu vanhaan malliin. Jaossa on 100–800 euron suuruisia tukisummia nuorten omiin projekteihin. Vuosien varrella rahoitusta on annettu muun muassa ystävänpäivätansseihin, ulkomaille suuntautuviin opintomatkoihin, partiolaisten varustepankin perustamiseen ja muihin harrastusvälineisiin.
Jatkossa rahoitettavat kohteet valitsee nuorisotyöryhmä ja rahoituskohteen tulee edistää joko kestävää kehitystä tai nuorten yrittäjyyttä. Näitä teemoja toteuttaviin projekteihin voi hakea rahoitusta vuoden 2021 loppuun asti.
– Teemme myös yhteistyötä 4H:n kanssa, jolla on oma 4H-yrittäjyysmalli nuorille. Jos perustaa oman 4H-yrityksen, meiltä voi hakea tukea vaikka työkaluihin tai kouluttautumiseen, kertoo Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen.
Kansainvälistymisen mahdollisuuksia maaseudun nuorille
Varsin Hyvä pitää tärkeänä myös kansainvälisten mahdollisuuksien tarjoamista maaseudun nuorille. Pian yhdistys aloittaa kansainvälisen Opportunities for Young People -hankkeen, jossa tehdään yhteistyötä italialaisten nuorten kanssa. Jos koronatilanne sallii matkustamisen ensi vuonna, hankkeen aikana tehdään opintoretki sekä Pohjois-Italiaan että Brysseliin, jossa järjestetään kansainvälinen nuorten tapahtuma European Youth Event.
Nuorten kansainvälistymiseen tähtääviä hankkeita on toteutettu hyvin tuloksin jo aiemminkin.
– Esimerkiksi Minun kansainvälisyyteni -hankkeessa tehtiin munmaailma.fi -verkkosivusto, jossa on paljon tietoa erilaisista kansainvälistymisen mahdollisuuksista Varsinais-Suomen eri kunnissa. Hankkeessa myös innostettiin nuorisotyöntekijöitä panostamaan kansainväliseen toimintaan, kertoo Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg.
Jos koronatilanne helpottuu, ensi keväänä jatketaan Varsin Hyvän Maaseutumaniaa, eli keskustelukiertuetta, jonka yksi tapahtuma tulee olemaan vakavasta aivovammasta toipuneen entisen freestylehiihtäjä Pekka Hyysalon nuorille suunnattu luento Kaarina-salissa.
Janica Vilen
Artikkelikuvassa Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg ja nuorisoaktivaattori Alex Mishin.
Ympäristötoimittaja Kari Rissan näyttely Puskalaukauksia – valokuvia lähiluonnosta avattiin 6. marraskuuta Salon Kulttuuritalo Villissä (Vähäsillankatu 9). Näyttely on auki 29. marraskuuta asti ja sinne on vapaa pääsy. Mukana on yhteensä 73 monimuotoista luontovalokuvaa. Suurin osa niistä on otettu parin viime vuoden aikana Kiikalassa Puska-nimisen tilan lähiympäristössä. Lisäksi mukana on kolmisenkymmentä lähiluontokuvaa maailmalta.
Kari Rissa on ympäristö- ja työelämäasioihin erikoistunut pitkän linjan freelancetoimittaja, valokuvaaja ja tietokirjailija. Hän on tehnyt pitkän uransa aikana tv-ohjelmia, lehtiä, lehtijuttuja ja kirjoja. Hän on toiminut muun muassa TV 2 Ympäristöuutisten uutispäällikkönä ja Ekobisnes-lehden päätoimittajana sekä kirjoittanut kymmenkunta ympäristö- ja työelämäaiheista tietokirjaa.
Näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin kello 14–18, lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11–15, maanantaisin suljettu. Näyttelyssä noudatetaan viranomaisten määräämiä koronaohjeita. Näyttelyn järjestää Pro Rantakivet ry.
Nyt Kulttuuritalo Villissä Salossa järjestettävän näyttelyn kuvat olivat ensi kertaa esillä Rissan omassa navettagalleriassa Kiikalassa elokuussa 2020.
Salon Suomusjärvellä sijaitseva Birkkalan tila voitti 3. marraskuuta Suomen Luomuliiton myöntämän Vuoden Luomuyritys -palkinnon. Tilalla käsitellään vuodessa miljoona kiloa spelttiä. Kymmenen oman spelttituotteen lisäksi myyntiin on pian tulossa Leader Ykkösakselin tuella kehitettäviä speltin kuorista valmistettuja tuotteita: spellettejä, rehua ja kuiviketta.
Birkkalan tilalla ollaan viljelty luomuspelttiä jo 90-luvun alusta asti. Tuotantomäärien kasvaessa myös hukkaan heitettävien kuorten määrä kasvoi niin suureksi, että tilalla alettiin miettiä, miten niitä voisi hyödyntää.
Leader Ykkösakseli myönsi kuorten tuotteistamiseen 20 000 euron tuen tämän vuoden maaliskuussa. Nyt kun tämän kesän sato on puitu, tilalla keskitytään uuden kehittämiseen.
– Kuoresta on tarkoitus jalostaa tässä talven aikana uusia tuotteita, esimerkiksi rehua, kuiviketta ja spellettejä, eli speltistä tehtyjä pellettejä, kertoo Simo Larmo, joka toimii tilan yrittäjänä yhdessä puolisonsa Riina Larmon kanssa.
Speltin kuori sisältää paljon kuitua ja siksi Larmot uskovat sen soveltuvan hyvin rehuksi – pienen käsittelyn jälkeen. Kuorten lisäksi seoksessa on hernejauhoa nostamassa valkuaispitoisuutta. Parin kuukauden päästä on jo tarkoitus maistattaa sitä eläimillä.
– Kun tuotanto saadaan käyntiin, tilalle palkataan yksi uusi työntekijä. Eli tällä investoinnilla on myös työllistävä vaikutus, Simo Larmo sanoo.
Tällä hetkellä tilalla on yrittäjäpariskunnan lisäksi kolme työntekijää.
Birkkalan tilan speltin kuorista jalostetaan talven aikana rehua ja kuiviketta.Spelletti on Birkkalan tilan uusi tuote, joka soveltuu lämmitykseen puupellettien tavoin.
30 vuotta – 10 tuotetta
Birkkalan tilalla on viljelty spelttiä pian 30 vuotta, mistä on kiittäminen Simon vanhempia Jaakko ja Pirkko Larmoa.
– He aloittivat speltin viljelyn ensimmäisten joukossa Suomessa. Muistan lapsuudesta, miten ihmiset ihmettelivät, että mitä järkeä on viljellä spelttiä, kun Suomessa on jo Sunnuntai-jauho. Nykyisinhän kauppojen hyllyillä on pitkä rivi erilaisia jauhoja, mutta silloin se oli uutta, Simo Larmo taustoittaa.
Gluteenitonta speltti ei ole, mutta se sopii monille ihmisille, jotka saavat muista syistä vatsaoireita viljatuotteista. Speltti sisältää muita viljoja vähemmän ns. fodmap-hiilihydraatteja, jotka aiheuttavat osalla ihmisistä syömisen jälkeen vatsan turvotusta tai kipua.
Tällä hetkellä Birkkalan tilalla on viljelyksessä 229 hehtaaria maata, mutta luomutuotannon vuoksi viljelykierto on niin pitkä, että spelttiä kasvaa vuosittain reilulla 100 hehtaarilla.
– Lisäksi ostamme raaka-ainetta sisään. Vuodessa käsittelemme spelttiä noin miljoona kiloa, kertoo Simo Larmo.
Hänen äitinsä on kehitellyt speltistä 500 erilaista reseptiä ja nyt Riina Larmo jatkaa saman työn parissa. Birkkalassa tehdään speltistä muun muassa jauhoja, hiutaleita ja pastaa. Tällä hetkellä valikoimassa on kymmenen tuotetta, joita toimitetaan vähittäiskauppoihin, ravintoloihin, leipomoihin ja teollisuudelle. Myös vienti vetää hyvin. Birkkalasta lähtee spelttituotteita parhaillaan muun muassa Israeliin, Iso-Britanniaan, Venäjälle ja Norjaan.
– Ulkomailla speltti on paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Saksassa ja sen ympärillä olevissa maissa se on kaikkein suosituinta, Larmot kertovat.
Simo ja Riina Larmo ottivat tilan haltuun kuusi vuotta sitten. Simon äidin tekemä reseptikirja on lapsiperheen keittiössä kovassa käytössä. Kirjan kannessa komeilee tilan päärakennus.
Kuudes sukupolvi kasvaa speltin voimalla
Birkkalan tila tunnetaan historian kirjoista jo 1500-luvulta asti, mutta Larmon suvun omistukseen se on tullut 1800-luvulla. Simo edustaa Birkkalan tilalla sukunsa viidettä sukupolvea ja hänen lapsensa kuudetta. Lapsiperheen ruokapöydässä speltti on mieluisa raaka-aine, sillä se sisältää paljon kuitua ja proteiinia sekä lisäksi sinkkiä, fosforia ja B1-vitamiinia.
Spelttijauhoilla voi korvata vehnäjauhot oikeastaan kaikissa resepteissä. Ja speltistä tehty on pasta on lapsiperheiden mieleen jo senkin vuoksi, että se valmistuu 3–4 minuutissa. Spelttihelmiä taas voi käyttää riisin tapaan.
– Moni kehuu speltin makua. Meillä vielä kivimylly tuo ihan oman maun verrattuna teollisten isojen myllyjen jauhoihin. Ja hapanjuurileipurit kehuvat aina, että meidän jauhot lähtevät hyvin käyntiin, Simo Larmo kertoo.
Jos vaihtaa vehnäjauhon spelttiin, Riina Larmo neuvoo ostamaan sekä ydinspelttijauhoa että täysjyväistä puolikarkeaa spelttijauhoa.
– Kun tein ensimmäisen mustikkapiirakan spelttijauhoista, pohjasta tuli ihan tiiliskivi, kun käytin pelkkää täysjyväjauhoa. Usein parhaan lopputuloksen saa sekoittamalla, hän opastaa.
Esimerkiksi pitsataikinaan voi laittaa puolet ydinjauhoa ja puolet täysjyvää, jolloin taikinaan tulee aito maku ja hyvä sitko.
Birkkalan tila on perustettu jo 1800-luvun puolella. Uusi kivimylly rakennettiin Leader Ykkösakselin tuella vuonna 2018 ja nyt tilalla jalostetaan uusia tuotteita speltin kuorista – niin ikään Ykkösakselin tukemana.
