Uutiset

Paimion Joulukuja avattiin 30. kerran! Katso video!

kirjoittaja
Talvinen katumaisema.

 

Paimion keskustassa sijaitseva Postinkuja on muuttunut Joulukujaksi jo 30. kerran. Sekä kuja että sen varrella olevat talot on koristeltu tunnelmallisin jouluvaloin ja koristein, joita saa käydä ihailemassa omatoimisesti milloin tahansa. Joulukuja loppuu Paimionjoen rannalle, josta pääsee kävelemään Paimion Jokipuistoon vaikka kuntoilemaan tai pulkkamäkeen, jos lunta riittää. 

Aiempina vuosina Joulukujan avajaiset ovat olleet suuri yleisötapahtuma, mutta tänä vuonna pikkujoulurauha julistettiin vallitseva koronatilanteen vuoksi Youtubessa. 

Pikkujoulurauhan julistukseen lukee videolla Jonna Kimari.

– Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut viettää lapsuuteni tällä kujalla ja saanut nähdä kujan valot ja lämpimän tunnelman jokaisena vuonna. Sukupolvet ovat Postinkujalla vaihtuneet, mutta jokainen asukas on aina ilolla halunnut luoda tämän pyyteettömän tapahtuman tuodakseen valoa ja joulumieltä teille kaikille, hän sanoo videolla. 

Klikkaa tästä katsomaan Joulukujan asukkaiden videotervehdys:

Vanha maatilakeskus Piikkiössä muuttui kahden taiteilijan työtilaksi ja kodiksi

kirjoittaja
Jani Lehto studiossa.

 

Piikkiöön kesällä 2020 valmistunut Böhle Studios äänittää niin mainoksia kuin taidettakin. Ensimmäisenä työnä uudesta studiosta valmistui ääniraita interaktiiviseen taideinstallaatioon, joka oli elokuussa esillä Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Parhaillaan televisiossa pyörii Piikkiössä äänitettyjä vitamiinimainoksia ja lisäksi Lehdolla on aina käynnissä myös omia kulttuuriprojekteja. 

Audiovisuaalisen viestinnän ammattilainen Jani Lehto perusti ensimmäisen yrityksensä Turun Aurakadulle korttelin päähän Kauppatorista vuonna 2002. 

– Silloin Aurakadulla oli useampia mainostoimistoja, joten sijainti oli hyvä. Ihmiset pääsivät nopeasti naapuritaloista tekemään vaikka radiomainosta. Studio näytti aika samalta kuin nykyinenkin – paitsi että se oli matalassa kellarissa, jossa oli huono ilma, Lehto taustoittaa. 

Vuonna 2015 kaupungissa koko elämänsä asunut Lehto sai kipinän maaseutuasumisesta. 

– Avopuolisoni on myös luovan alan tekijä. Turussa maksoimme oman asuntomme kulut ja lisäksi molempien työtiloista vielä erikseen. Lähdimme etsimään maaseudulta sellaista tilaa, jossa meistä kumpikin voisi työskennellä kodin yhteydessä. 

Lehdon puoliso Elli Vuorinen työskentelee animaatioiden parissa. 

Uusi koti löytyi Piikkiöstä, vanhasta maatilakeskuksesta, hiljaisesta ja rauhallisesta ympäristöstä.

– Studion olen rakentanut vanhaan navettaan, joka on rakennettu alun perin 40-luvulla lehmiä varten. Sitten 60-luvulla sitä on laajennettu maatalouskoneille ja 2020-luvun remontti teki tilaa kulttuuriyrittäjyydelle. On ekologisessakin mielessä mahtavaa, että vanhoja rakennuksia pystytään hyödyntämään uuteen käyttötarkoitukseen, Lehto kommentoi.  

Parasta uudessa studiossa on kuitenkin se, että se on kodin kanssa samassa pihapiirissä.

– Se mullistaa tämän koko homman. Ennen piti usein odotella töissä, että asiakas hyväksyy jonkun työn ennen kuin pystyi jatkamaan. Nyt voin mennä odotellessa vaikka hakkaamaan halkoja tai ajamaan nurmikkoa. Tai vastaavasti, jos asiakas päättää illalla, että haluaa jonkun pienen muutoksen, niin voin kipaista studiolle tekemään sen. Tämä on sata kertaa joustavampi tapa toimia yrittäjänä, kehuu Lehto. 

Jani Lehdon Böhle Studios on erikoistunut työskentelemään äänten parissa. Studiolla tehdään niin mainoksia kuin taidettakin.

Varsin Hyvältä investointitukea

Böhle Studios valmistui kesäkuussa 2020. 

– Äänieristettyjen tilojen rakentaminen on aika mutkikasta ja kaikki on tehty itse alusta loppuun. Paitsi sähkötyöt toki piti tilata ulkopuolelta.

Jani Lehto sai studionsa rakentamiseen investointituen Leader Varsin Hyvältä.

– Olin kyllä kuullut maaseuturahoituksesta ennenkin, mutta minulla oli sellainen käsitys, että sen hakeminen on jotenkin hankalaa ja byrokraattista. Sitten näin Varsin Hyvän esittelypisteen Piikkiö Päivillä ja sain sieltä niin hyvää neuvontaa, ettei hakemisessa lopulta ollutkaan mitään hankalaa. 

16 000 euron investointiin myönnettiin lopulta 20 prosentin tuki. Uuden studion myötä yrityksen liikevaihto on lähtenyt huomattavaan kasvuun. 

Lisäksi investoinnilla saattaa hyvinkin olla myös työllistävä vaikutus Varsinais-Suomen maaseudulle. Tällä hetkellä lähes kaikki Lehdon ääninäyttelijät tulevat Helsingistä, mutta haussa on jatkuvasti uusia ääniä tv- ja radiomainoksiin. Lisäksi hänellä on neuvottelut käynnissä lasten tv-sarjan äänistä.

– Tällä alalla on nyt hyvät kasvunäkymät. Esimerkiksi podcastien ja äänikirjojen suosio on kovassa kasvussa, ja tv-sarjoja dubataan koko ajan enemmän, joten puhetta tarvitaan. Saa olla yhteydessä, jos ala kiinnostaa, hän vinkkaa. 

Ennen kaikkea kulttuuriyrittäjä

Vaikka Jani Lehdon työkalenteri on tällä hetkellä melko täynnä mainostöitä, hän ajattelee itseään ennen kaikkea kulttuuriyrittäjänä. 

– Yrittäjyyteni on lähtenyt liikkeelle siitä, että olen halunnut tehdä musiikkia omista taiteellisista lähtökohdistani. Olen tehnyt ääniä videotaiteilijoille ja lyhytelokuviin. Ensisijaisesti myyn osaamistani äänessä ja musiikissa, hän määrittelee. 

Maaseutu on Lehdon mielestä oiva paikka nykyajan kulttuuriyrittäjälle. 

– Esimerkiksi Oodin taideinstallaatio tehtiin niin, ettei taiteilija käynyt täällä kertaakaan. Kulttuurialalla moni työ hoituu nykyisin helposti etäyhteyksillä, jolloin ihmisten sijainti ei ole niin merkityksellinen. On mahtavaa asua täällä kaikessa rauhassa sen sijaan, että tunkisi joka aamu kehätielle. 

On maaseudussa kuitenkin kehitettävääkin. 

– Parempi joukkoliikenne helpottaisi sekä asumista että yrittämistä täällä. Jos maaseudun haluaa pitää elinvoimaisena, sitä pitää ajatella viihtyisänä elinympäristönä eikä pelkästään vaikka ruuantuotanto- tai yritysalueena. Eihän kukaan tule maaseudulle yrittämään, jos ei voi tulla samalla tänne asumaan. 

Navettaan rakennetussa studiossa on erikseen pienempi puhenauhoitushuone.

Janica Vilen

Etätyötaidot haltuun! Verkkokoulutus Varsinais-Suomen maaseutuverkoston toimijoille 16.12.

kirjoittaja

 

Haluaisitko vinkkejä etätyöskentelyn tehostamiseksi tai apua työssä jaksamiseen etätyöaikana? Tiedätkö, miten järjestetään hyvä webinaari? Ovatko uusimmat työvälineet jo käytössäsi ja osaatko ottaa niistä hyödyn irti? 

Haloo maaseutu! -viestintähanke tarjoaa maksuttoman etätyötaitoihin keskittyvän verkkokoulutuksen kaikille Varsinais-Suomen maaseudun kehittäjille ja maaseutuverkoston toimijoille keskiviikkona 16.12. klo 13–14.45 Zoomissa.

Paremmiksi etätyöläisiksi meitä kouluttavat etätyön asiantuntijat ja verkkopedagogit Anita Hartikainen ja Marja Ahola. 

Kouluttajille suunnattuja ennakkokysymyksiä voi lähettää perjantaihin 11.12. klo 12 mennessä Haloo maaseutu! -hankkeelle, osoitteeseen janica.vilen@haloomaaseutu.fi.

Tervetuloa linjoille!

Linkki koulutukseen:

https://gimara.zoom.us/my/gimara

Meeting ID: 440 612 191

Loimaan ja Härkätien 4H-yhdistysten nuorisoa aktivoiva Leader-hanke tavoitti yli 4000 ihmistä

kirjoittaja
Kolme nuorta poseeraa näyttäen käsimerkkejä.

 

VALMISTA NUOREN IDEASTA -hankkeen alussa syksyllä 2018 4H:n työntekijät ajattelivat, että pian järjestetään musiikkitapahtumia ja laneja, mutta toisin kävi. Nyt päättyvässä hankkeessa nuoret järjestivät muun muassa Cosplay-tapahtuman, kepparileirin, joulukaupan ja kakkukurssin sekä projektin, jossa tutustuttiin maahanmuuttajataustaisiin nuoriin!

Loimaan ja Härkätien (Marttila, Koski Tl, Aura, Pöytyä ja Tarvasjoen alue Liedosta) 4H-yhdistysten yhteinen Leader-hanke VALMISTA NUOREN IDEASTA tulee päätökseen tämän vuoden lopussa. Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n tukeman hankkeen tavoitteena oli aktivoida 13–28-vuotiaita maaseudun nuoria järjestämään mielekästä toimintaa itselleen ja muille nuorille. Hanke onnistui yli odotusten. Tapahtumia oli järjestämässä yhteensä 165 nuorta. Erilaisia projekteja oli yhteensä 30, ja niiden sisällä järjestettiin 52 tapahtumaa. Tapahtumat tavoittivat yhteensä 4 427 ihmistä.

Sari Palomäki-Raitala (vas.) ja Eeva Kattelus Loimaan 4H:sta sekä Tuovi Löytynoja Härkätien 4H:sta on tyytyväisiä hankkeen tuloksiin. Härkätien 4H-yhdistys viettää ensi vuonna 50-vuotisjuhliaan. Loimaan 4H on puolestaan perustettu jo vuonna 1932.

Tuovi Löytynoja Härkätien 4H:sta sekä Eeva Kattelus ja Sari Palomäki-Raitala Loimaan 4H:sta ovat hankkeeseen tyytyväisiä. Nuoret tarttuivat toimeen innokkaasti ja saivat projektinsa maaliin yllättävänkin itsenäisesti.

– Esimerkiksi Kettulinnassa järjestettyä kepparileiriä varten varasin vain tilan ja nuoret tekivät kaiken muun itse. Siinä oli sellainen muutaman nuoren porukka vetämässä leiriä kahtena vuonna. Vaikka hanke nyt loppuu, he ovat luvanneet järjestää leirin myös seuraavana vuonna, kehuu Tuovi Löytynoja. 

Hankevaroista ollaan voitu maksaa tapahtumien tilavuokria ja ohjaajapalkkioita, mutta osassa hankkeista nuoret ovat hankkineet itse myös rahoituksen. 

Kepparileiri järjestettiin kahtena edellisenä kesänä Kettulinnassa Auran ja Tarvasjoen rajalla.

Uusia nuoria mukaan!

4H-toiminnassa on Loimaan ja Härkätien alueilla pääosin alakouluikäisiä, sillä jatkuva toiminta painottuu pitkälti kerhoihin ja leireihin. Hankkeen kautta tavoitettiin paljon myös uusia ja täysi-ikäisiä nuoria. Esimerkiksi Loimaalla järjestetty maahanmuuttajataustaisten nuorten naisten projekti osallisti suurimmaksi osaksi nuoria aikuisia. 

– Siinä oli mukana paljon Loimaan evankelisen kansanopiston opiskelijoita, joista monet asuvat viikonloput muualla. Tämän projektin kautta he löysivät mielekästä tekemistä ja uusia ystäviä. Tapasimme monta kertaa ja ohjelma koottiin mukana olleiden nuorten naisten toiveiden pohjalta. Oli muun muassa leivontaa ja liikuntaa. Esimerkiksi somalitytöt eivät voi käydä uimahallissa yleisten aukioloaikojen puitteissa, mutta saimme varattua uimiseen yksityisvuoron, kertoo Sari Palomäki-Raitala. 

Paikallisia nuoria ei saatu mukaan niin paljon kuin oli toiveissa, mutta sen sijaan Mellilän Martat innostuivat projektista. Martat opettivat nuorille muun muassa karjanpiirakoiden leipomista ja saivat itse tutustua esimerkiksi turkkilaisen leivän leipomiseen. 

Mellilän Martat pääsivät opettamaan maahanmuuttajataustaisille naisille muun muassa kakkujen ja karjalanpiirakoiden leipomista.
Vastaavasti suomalaiset pääsivät kokeilemaan turkkilaisen leivän leivontaa.

Eeva Kattelus kertoo Loimaalta toisen hyvän esimerkin. 

– Pieni joukko nuoria järjesti Loiconin eli Loimaan Cosplay -tapahtuman, johon tuli 50 kävijää. Se oli hieno tapahtuma, jossa oli paljon upeita asuja. Alun perin nuoret olivat harmissaan, kun heidän harrastustaan ei oikein maalla ymmärretty ja joitain jopa kiusattiin koulussa sen vuoksi, Kattelus taustoittaa. 

Tapahtuma hälvensi ennakkoluuloja ja sai muutkin innostumaan Cosplayn maailmasta. Cosplay tulee sanoista costume play ja tarkoittaa harrastusta, jossa ihmiset pukeutuvat erilaisiksi hahmoiksi esimerkiksi sarjakuvien, pelien tai animen maailmasta. Monet Cosplay-harrastajat ompelevat itse pukuja ja lisäksi maskeeraavat ja näyttelevät, sillä asujen lisäksi ilmeet ja eleet ovat osa kokonaisuutta. 

– Tapahtuman yhteydessä oli myös työpaja, jossa valmistettiin asuihin proppeja, eli varusteita, ja lisäksi nuoret järjestivät asujen valokuvausta. Nuoret saivat projektiinsa 1 000 euroa Mahis-rahaa ja kokonaisuus oli todella onnistunut, kehuu Kattelus. 

4H tarkoittaa harkintaa, harjaannusta, hyvyyttä ja hyvinvointia. Niitä arvoja toteuttivat myös monet nuorten tässä hankkeessa järjestämät tapahtumat, kuten esimerkiksi Loicon – Loimaan Cosplay-tapahtuma.

Yrittäjyys kiinnostaa

4H-yhdistysten perustoimintaankin kuuluu nuorille suunnattua työllistämistoimintaa ja lisäksi 4H:lla on oma 4H-yrittäjyysmalli nuorille. Myös tässä hankkeessa osa nuorista onnistui luomaan taloudellisesti kannattavaa toimintaa. 

– Muutaman nuoren joukko perusti Auraan kahdeksi kesäksi torikahvilan, joka oli viikottain auki. Ja samalla porukalla on nyt jo kolmatta vuotta joulukauppa Auran keskustassa osoitteessa Turuntie 3. Siellä on myynnissä 22 eri toimittajan tuotteita ja lisäksi nuoret pitävät siellä kahvilaa. Siitä on tullut heille ihan taloudellisesti kannattavaa toimintaa, joka varmaan jatkuu hankkeen jälkeenkin, kertoo Tuovi Löytynoja. 

Joulukauppa on taas auki Auran keskustassa 20.12. asti.

Hankkeiden kautta uusia painotuksia

Loimaan ja Härkätien 4H-yhdistykset ovat ennenkin toteuttaneet Leader-hankkeita. 

– Hankkeet ovat siitä hyviä, että niiden kautta meillä on aina mahdollisuus keskittyä jonkin aikaa johonkin tiettyyn teemaan. Ennen tätä hanketta meillä oli esimerkiksi NUORET DUUNIIN -hanke, joka keskittyi työllistymismahdollisuuksiin, kertoo Löytynoja. 

VALMISTA NUOREN IDEASTA -hankkeen kokonaiskustannus oli 92 283,80 euroa, josta Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n myöntämän julkisen tuen osuus oli 73 827,04 euroa. Yksityistä rahaa hankkeessa oli 14 266,76 euroa ja lisäksi hankkeessa tehtiin talkoita 4 190 euron edestä.

Sarkamuseolla järjestetyllä kakkukurssilla lapset oppivat tekemään näyttäviä täytekakkuja.
Nuku ulkona -perhetapahtuma keräsi elokuun lopussa useita osallistujia telttoihin Kosken Myllyrantaan. Yöpymisen lisäksi tapahtumassa oli muun muassa heijastinpolku ja ruuanlaittoa nuotiolla.
Tubettajien piknik-risteilyllä saatiin aikaan upeita videoita.

Janica Vilen

Leader Ykkösakselin hallituksen pj. Johannes Alaranta: Tämä raha sataa alueelle moninkertaisesti takaisin!

kirjoittaja
Johannes Alaranta.

 

Johannes Alaranta on valittu jatkokaudelle Ykkösakselin puheenjohtajaksi. Hän kokee Leader-rahoituksen maaseudun elinvoiman kannalta todella merkitykselliseksi sekä tukea saavien yritysten ja yhdistysten että koko alueen ja ennen kaikkea tuettujen toimenpiteiden kautta työllistyneiden yksilöiden näkökulmasta.

Perniön aluekappalaisena työskentelevä Johannes Alaranta on toiminut pian kuusi vuotta Leader Ykkösakselin hallituksessa ja neljä vuotta sen puheenjohtajana.

– Parasta tässä on se, kun näkee, mietin paljon avustuksilla voi saada aikaan. Jos myönnämme vaikka 20 000 euron avustuksen jonkun pienen yrityksen investointiin, niin eihän se ole missään suhteessa siihen hyödyn määrään. Tämä raha sataa alueelle moninkertaisesti takaisin lähes poikkeuksetta. Puhumattakaan siitä, mikä arvo siitä on niille ihmisille, jotka työllistyvät investoinnin ansiosta, Alaranta kuvaa Leader-toimintaa.

Hyviä esimerkkejä yritysrahoituksen toimivuudesta Salon alueella ovat Alarannan mukaan esimerkiksi Kirakan kalkkunatila Perniössä, Cafe Vinssi Förbyssä ja Petun Kartanon kahvila Särkisalossa. Cafe Vinssi työllisti tänä kesänä jo kuusi ihmistä.

– Olen yleensä kesällä prätkän kanssa kiertänyt katsomassa niitä kohteita, joita olemme rahoittaneet. Se on hieno tunne, kun näkee konkreettisesti, mitä rahalla on saatu aikaan, Alaranta sanoo.

Vuosina 2021–2022 yritysten perustamistukea voi hakea Ely-keskuksen lisäksi myös Ykkösakselista. 

– Ne ovat pieniä rahoja, joiden myöntämistä me osaamme täällä paikallisesti paremmin arvioida. Ja yrittäjienkin on helpompi lähteä hakemaan tukea meiltä kuin Elyltä, Alaranta kertoo päätöksen taustoista. 

Aktiiviset ihmiset luovat elinvoimaa maaseudulle

Yrityshankkeiden lisäksi Leader-ryhmät myöntävät rahaa muun muassa yhdistysten investointeihin ja kehittämishankkeisiin. 

– Esimerkiksi Perniön rukoushuoneet olisivat homehtuneet paikoilleen ilman Leader-tukea. Ne ovat kyläyhdistysten käytössä ja esimerkiksi kattojen korjaus on niin älyttömän kallista, etteivät yhdistykset olisi mitenkään voineet lähteä korjaamaan niitä omin varoin. Lisäksi täällä on tehty luontopolku talkoilla. Siihen riitti pieni investointi, kun kaikki työ tehtiin talkoilla. Sitten täällä on laitettu Leader-rahalla kuntoon esimerkiksi Perniön ja Särkisalon urheilukentät, Alaranta listaa. 

– Itselleni kaikkein merkityksellisimpiä hankkeita ovat pienten yleishyödyllisten yhdistysten tekemät projektit, jotka vaikuttavat maaseudulla monien elämään. Moni yhdistystoimija tekee talkoita melkein kuin työkseen. 

Yhteensä Ykkösakselin alueella ollaan kuluvalla ohjelmakaudella 2014–2020 tehty jo 58 884 tuntia talkoita. Ja osa talkoista on vielä raportoimatta.

Leader-varat tulevat maaseutuohjelmasta, jonka tarkoitus on luoda maaseudulle kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta. 

– Suomalaiset natkuttavat usein, että EU vie meidän kaikki rahat. Mutta tätä kautta me voimme saada sitä rahaa takaisin, jos olemme itse aktiivisia. Ja niitä rahoja voidaan käyttää yhteiseen hyvään. 

Ongelma on kuitenkin ollut se, etteivät tavalliset yhdistystoimijat välttämättä tiedä maaseudun kehittämisrahojen olemassaolosta. Tai sitten niiden hakemista jännitetään EU-kytköksen vuoksi. 

– Monella on ollut se käsitys, että hakuprosessi on niin byrokraattinen, ettei siitä tavallinen ihminen selviä. Mutta meillä on toimistossa huippuammattilaiset, jotka auttavat hakemusten tekemisessä. 

Hallituksissakin tehdään vapaaehtoistyötä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Siksi rahoituspäätöksetkin tehdään paikallisten kesken. Leader-ryhmien hallitusten valinnassa noudatetaan kolmikantaperiaatetta, jonka mukaan kolmasosa hallituslaisista on maaseudun asukkaiden edustajia, kolmasosa yhdistysten ja yritysten edustajia ja kolmasosa julkisen sektorin edustajia.

– Tämä on hyvä ja avoin systeemi, johon ei sotketa politiikkaa!

Varsinaisista kokouksista hallituslaiset saavat pienen palkkion, mutta suurin osa työstä tehdään hallituksessakin talkoilla. 

– Suurin työ on hankehakemuksiin tutustumisessa ja niiden pisteyttämisessä. Nyt hakemuksia on ollut paljon ja rahoitus alkaa olla tältä ohjelmakaudelta käytetty, joten ensimmäistä kertaa ollaan minun aikanani sellaisessa tilanteessa, että meillä on hyviä hakemuksia jonossa odottamassa rahoitusta.

Leader Ykkösakseli toimii kahden maakunnan alueella: Salossa, Lohjalla, Karkkilassa ja Vihdissä. Tällä ohjelmakaudella hankehakemuksia on tullut eniten juuri Salosta. 

Elämän edellytykset kuntoon

Johannes Alaranta on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Ennen kuin heidän perheensä muutti Perniöön, hän ehti asua muun muassa Brysselissä työskennellessään parlamentin virkamiehenä. 

– Mitä isommissa kaupungeissa olen asunut, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että haluan asua maaseudulla. Ja sitten päästäänkin siihen, että maaseudulla pitää olla sille elämiselle edellytykset. Kun muutimme Perniöön kymmenen vuotta sitten, täällä oli vielä oma poliisi, Kela ja kaikki muutkin palvelut. Kuntaliitoksen myötä syrjäalueet ovat alkaneet kurjistua. Esimerkiksi Särkisalosta alkoi väki muuttaa pois heti, kun kauppa lähti. Kunnolliset kaupat, koulut ja terveyspalvelut pitää olla, jotta maaseutu pysyy asuttuna, hän linjaa. 

On Salon seudulla kuitenkin myös positiivisia esimerkkejä maaseudun vetovoimasta. 

– Matildaan on muuttanut paljon taiteilijoita. Heti kun siellä tulee talo kaupaksi, niin joku hippi sen Helsingistä ostaa. Tänä kesänä Matildaan saatiin paikallisbussiyhteys Salon keskustasta ja lisäksi sinne ollaan suunniteltu vesibussikyytejä, mutta tällaisia buumeja pitäisi hyödyntää vielä paljon paremmin. 

Matilda (Mathildedal) on Perniössä Teijon kansallispuiston kupeessa Matildanjärven rannalla sijaitseva ruukkikylä, joka nousi suureen suosioon pari vuotta sitten. 

 

Ykkösakselin hallituksessa on yhteensä 12 varsinaista jäsentä ja 12 henkilökohtaista varajäsentä. Hallituksen varsinaisia jäseniä ensi vuonna ovat maaseudun asukkaina Taina Lehtisalo (uusi), Minna Leppäaro, Kai Nousiainen ja Heidi Saukkola. Yhdistyksiä edustavat Jyrki Hakkarainen, Riitta Luhtala, Anu Nilsson (uusi) ja Outi Rönn. Julkisen sektorin edustajia ovat puheenjohtaja Johannes Alaranta, Katja Etolin, Marjaana Mänkäri ja Antti Seppä. Varajäseniä ovat Ari Aalto (uusi), Birgit Aittakumpu (uusi), Juha Hillebrandt, Anja Jackobson, Mika Kalliaisenaho, Janne Kettunen, Markku Koskinen, Säde Lassila, Soile Petrell (uusi), Simo Vesa (uusi) ja Kaj Westberg. Yhden varajäsenen paikka jäi avoimeksi. Varajäsenet voivat osallistua kokouksiin ja toimintaan varsinaisten jäsenten lisäksi.

 

Janica Vilen

Varsinais-Suomen Leader-hankkeissa ollaan tehty tällä kaudella jo yli 100 000 tuntia vapaaehtoistyötä

kirjoittaja

 

Lauantaina 5. joulukuuta vietetään kansainvälistä vapaaehtoistoiminnan teemapäivää. Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. 

Varsinais-Suomen alueella on tehty erilaisten Leader-hankkeiden sisällä vuosina 2014–2020 yhteensä jo 104 236,5 tuntia talkootyötä. Leader-ryhmän rahoittaman hankkeen omavastuuosuuden voi hankkeesta riippuen korvata joko osittain tai kokonaan talkootyöllä. Leader-ryhmät laskevat talkootyön arvon niin, että ihmisen tekemästä talkootyötunnista saa 15 euroa ja koneen tekemästä talkootyötunnista 30 euroa. Leader-projekteissa ahkeroineiden vapaaehtoisten työpanos on tuonut Varsinais-Suomeen siis yhteensä 1,56 miljoonaa euroa. 

Osa kuluvan ohjelmakauden talkootyötunneista on vielä raportoimatta ja lisäksi hankkeissa tehdään usein paljon myös sellaisia talkootöitä, joita ei raportoida Leader-ryhmille, joten todellisuudessa tuntimäärä on vielä virallisen tilaston lukua suurempi.

Esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa valmistuneen Liedon Parmaharjun urheilutalon remontin eteen tehtiin yli 5 000 tuntia talkoita ja Halikossa Salakallion leirintäalueen uuden kerhotalon eteen 4 700 tuntia.

Lisäksi vapaaehtoistyötä tehdään paljon myös Leader-ryhmien hallituksissa.

Wirmon Marttojen kautta paljon vapaaehtoistyötä Leader-projekteissakin tehnyt mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on parhaillaan ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi. Hänen mukaansa vapaaehtoistyössä tärkeintä on kiittäminen.

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin, Vauramo kiteyttää.

Leader-ryhmistä Ykkösakseli toimii myös Uudenmaan puolella ja Ravakka Satakunnan puolella. Tässä tilastossa on mukana vain Varsinais-Suomen puolella tehdyt talkoot.

Paikallista kehittämistä

Leader-toiminta perustuu siihen, että paikalliset ihmiset tietävät itse parhaiten, miten omaa kotiseutua tulisi kehittää. Leader-ryhmät myöntävät rahoitusta yrittäjien, yhdistysten ja muiden yhteisöjen hankkeille. Tarkoituksena on hyödyntää paikallista asiantuntemusta ja osaamista oman alueen parhaaksi.

Valtakunnallisesti Leader-ryhmien käytössä on ollut julkista rahoitusta Suomen maaseutuohjelman kautta ohjelmakaudella 2014–2020 yhteensä 300 miljoonaa euroa. Rahoituksesta 42 % tulee EU:lta, 38  % valtiolta ja 20 % kunnilta.

Päätökset rahoitettavista kohteista tekevät Leader-ryhmien hallitukset, jotka koostuvat paikallisista ihmisistä: julkisen tahon edustajista, yhdistystoimijoista ja maaseudun asukkaista.

Siirtymäkausi alkaa tammikuussa

Erilaisille maaseutua kehittäville hankkeille voi hakea rahoitusta oman alueensa Leader-ryhmästä tai Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022.

Euroopan Unioinin maaseuturahaston ohjelmakausi 2014–2020 päättyy pian, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita.

Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti.

Teksti: Janica Vilen

Artikkelikuvat: ©maaseutuverkosto

Mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo ehdolla vuoden vapaaehtoiseksi

kirjoittaja
Maija-Lotta Vauramo tiskialtaan äärellä.

 

Kansalaisareena palkitsee kansainvälisen vapaaehtoistoiminnan päivän kynnyksellä perjantaina 4. joulukuuta jo seitsemännen kerran Vuoden vapaaehtoisen. Yleisöäänten perusteella finaaliin pääsi kymmenen ehdokasta, joista yksi on Wirmon Marttojen kautta Leader-projekteissakin ahkeroinut Maija-Lotta Vauramo. 

Mynämäkeläinen Maija-Lotta Vauramo on aina tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Jo lapsena hän marttaili innokkaasti oman isoäitinsä kanssa, mutta varsinaisesti hän kertoo vapaaehtoistyönsä alkaneen kehitysvammaisten parista. 

– Opiskelin sosiaalialaa ja sitä kautta päädyin avustajaksi esimerkiksi sellaiselle armeijahenkiselle vammaisjärjestöjen järjestämälle leirille ja sen jälkeen tukihenkilöksi, hän muistelee nuoruuttaan.  

Parin kauden ajan Vauramo oli mukana kunnallispolitiikassa, ja lisäksi hän on toiminut vapaaehtoisena seurakunnassa.

– Tykkään ideoida uutta ja järjestää kaikenlaista. Seurakunnassa olen ollut mukana järjestämässä monenlaisia tapahtumia, hän kertoo. 

Vauramoa ollaan kiitelty seurakunnan vapaaehtoistyössä ennen kaikkea pirteästä ja avoimesta otteesta. Hänen tekemänsä matalan kynnyksen tempaukset ovat tavoittaneet myös niitä, joille, seurakunta on muuten jäänyt etäiseksi. 

Myös teatteria tuli kokeiltua naapurikunnan puolella Nutturlan Makasiiniteatterissa  ennen kuin hän löysi nykyisen harrastuksensa eli marttailun pariin. 

– Tämä on sellainen harrastus, joka vie helposti mukanaan. Meillä on niin mahtava porukka, että on kiva tehdä kaikenlaista. Marttailun nimissähän voi järjestää oikeastaan ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, jos vain itse ottaa vastuun. Ja kyllä ne muut yleensä aina innostuvat mukaan, Vauramo iloitsee. 

– Esimerkiksi tänä syksynä saattoi käydä niin, että menin omin päin lupaamaan, että Wirmon Martoilla on Mynämämäen joulutorilla Tiernapoikaesitys. Kun sitten Facebookkiin kirjoitin muille martoille, mitä on tullut luvattua, 18 ihmistä ilmoittautui vapaaehtoiseksi.

Kun joku projekti on kesken, Vauramolla saattaa kulua vapaaehtoistyön parissa enemmän tunteja kuin palkkatyössä. Välillä kotityötkin jäävät vapaaehtoistöiden jalkoihin. Silti hänen mukaansa vapaaehtoistyö antaa aina enemmän kuin ottaa. 

– Marttojen kautta olen saanut paljon uusia ystäviä – eri-ikäisiä ja muualta muuttaneita, eli sellaisia, joihin en olisi muuten ikinä törmännyt, hän toteaa. 

Kotiväki onneksi ymmärtää Vauramon harrastuneisuuden ja välillä he marttailevatkin koko perheen voimin. 

Vuoden vapaaehtoiseksi ehdolla olevaa Maija-Lotta Vauramoa kuvaillaan kilpailun esittelytekstissä aktiiviseksi ikiliikkujaksi, joka rakastaa kaikkea yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa. Hän ottaa toiminnassa mielellään paljon vastuuta ja hoitaa hommat kutsuen muutkin mukaan tekemään.

Leader Ravakka vapaaehtoisten apuna

Wirmon Marttojen viimeisin ponnistus, eli Yhteisötila Tuuki, syntyi Leader Ravakan avustuksella. Mynämäen käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksen entisiin tiloihin rakennettu yhteisötila avattiin lokakuussa. 

– Kun nuorilla on nuokkari, niin meillä keski-ikäisillä on nyt keskari, Vauramo veistelee. 

– Täällä on hyvät keittiöt, joihin voi tulla kokkaamaan ja esimerkiksi ompelukoneita ja saumureita, joilla voi tulla tekemään käsitöitä. Tai sitten voi lukea lehtiä tai viettää aikaa muiden kanssa. Keittiöitä käytetään meidän ruokakursseilla, joita varten ollaan aikaisemmin vuokrattu koulun keittiötä.

Leader Ravakka myönsi hankkeelle 9 700 euron tuen. Lisäksi yhteisötilan eteen tehtiin yhteensä 1 431 tuntia talkoita, joilla katettiin hankkeen omavastuuosuus (5 500 euroa).

– Meitä marttoja oli talkoissa yli 50, mutta marttojen lisäksi oli toki paljon muitakin  vapaaehtoisia. Koko projekti pilkottiin niin pieniin palasiin, että kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan. Yksi kävi jonain päivänä siivoamassa ja toinen seuraavana päivänä kokoamassa kalusteita. Yleensä ihmiset karttavat talkoita, kun pelkäävät, että joutuvat ottamaan vastuulleen liian ison kakun. On paljon helpompi tarttua johonkin yhteen tehtävään. 

Yhteisötilaa ja siellä olevia tarvikkeita voivat käyttää muutkin yhdistykset ja yhteisöt, eikä käytöstä peritä vuokraa. Tilassa on koko ajan pöydät ja tuolit 30 hengelle, mutta lisää saa pystytettyä tarvittaessa. Ylläpidosta ja varauskalanterista aiheutuvia kustannuksia katetaan yhteistötilan kummiyritysten avulla. 

Toinen Wirmon Marttojen Leader Ravakalta rahoitusta saanut hanke oli kansainvälinen ruokaprojekti, joka tehtiin yhteistyössä romanialaisten kanssa. Romaniasta on ollut pieni porukka Mynämäellä tutustumassa suomalaisiin perinneruokiin ja Wirmon Martat ovat puolestaan käyneet vastaavalla reissulla Romaniassa. 

– Saimme maistaa monien eri alueiden perinneruokia ja pääsimme käymään myös viinitiloilla ja ruokatapahtumissa. Hanke oli kaikin puolin todella antoisa!

Yhteisötila Tuukin sisustus on yhdistelmä uutta ja kierrätettyä sekä marttojen luovia keksintöjä. Esimerkiksi liesituulettimien tilalle LVI-alalla työskentelevä Vauramo kehitteli ilmastointikanavien osista omatekoiset huuvat.
Yhteisötila Tuukin portaikkoon ollaan koottu kuvia menneistä tapahtumista.

Vapaaehtoistyön merkitys korostuu maaseudulla

Maija-Lotta Vauramo on kasvanut Mynämäellä ja todennut, että jos maaseudulla jotain haluaa, niin sen eteen pitää itse toimia. 

– Ei tänne kukaan meille tuo tapahtumia tai kursseja. Kyllä ne pitää itse järjestää. Tärkeintä täällä maaseudulla on tehdä yhteistyötä. Marttayhdistyksiäkin on täällä kahdeksan, kun niitä on aikanaan perustettu joka kylään. Tietysti kannattaa tehdä asioita yhdessä ja kutsua avoimesti kaikki mukaan toimintaan. 

Wirmon Marttojen kaikki toiminta on avointa kaikille, mutta jäsenmaksun maksaneet saavat alennusta esimerkiksi kurssimaksuista. 

Vauramo kokee, että tärkein asia vapaaehtoistyössä on kiittäminen. 

– Kyllähän sen oman työnsä tuloksen aina näkee, mutta se konkreettinen kiitos on tosi tärkeä. Sen avulla jaksaa taas tarttua seuraavaan projektiin. 

Leader-toiminta kannustaa omalta osaltaan vapaaehtoistyöhön maaseudulla, sillä suurimmassa osassa hankkeista omavastuuosuuden hankkeen budjetista voi korvata talkootyöllä. Ravakan alueella on tehty talkoita vuonna 2014 alkaneella ohjelmakaudella yli 35 000 tuntia. 

Leader Ravakan toiminta-alueeseen kuuluu Eurajoki, Laitila, Mynämäki, Pyhäranta, Rauma, Uusikaupunki ja Vehmaa. Toimintaa ohjaa EU-rahoitteinen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. 

Viime vuonna Marttojen 100-vuotisjuhlien aikaan Wirmon Martat askartelivat SankariMartan, jonka ulkomuoto muistuttaa erehdyttävästi Maija-Lotta Vauramoa.

 

Janica Vilen

*Juttua muokattu 3.12. klo 15.30 Tuukin talkootuntimäärän osalta. 

Katso-palvelu poistuu käytöstä vuoden vaihteessa – Siirry Suomi.fi-valtuutuksen käyttöön nyt!

kirjoittaja

 

Viimeistään nyt on aika vaihtaa Katso-palvelussa tehdyt oikeudet Suomi.fi-valtuuksiksi, jotta sähköinen asiointi Ruokaviraston ja muiden viranomaisten asiointipalveluissa onnistuu myös ensi vuonna.

Verohallinnon tarjoama Katso-valtuutus poistuu käytöstä 31.12.2020. Katso-palvelussa tehtyjä oikeuksia on käytetty Ruokaviraston asiointipalveluissa siihen, että henkilö voi asioida yrityksen, yhdistyksen tai muun organisaation nimissä sähköisesti. Jatkossa tähän käytetään Suomi.fi-valtuutusta. Suomi.fi-valtuutukset ovat jo käytössä Hyrrä- ja Nekka-asiointipalveluissa. Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelu siirtyy Suomi.fi-valtuutuksen käyttöön joulukuussa (viikko 51).

Kiire asian hoitamisella on varsinkin kunnissa, oppilaitoksissa, osassa yhdistyksiä ja muissa organisaatioissa, joiden tietoja ei ole kauppa- tai yhdistysrekisterissä eikä YTJ:ssä. Näiden organisaatioiden on tehtävä ensin valtuushakemus virkailijavaltuuttamispalveluun ennen kuin ne pääsevät tekemään asiointioikeuksia Suomi.fihin. Valtuushakemusten käsittelyaika on tällä hetkellä 2–3 viikkoa.

Myös yhdistysten kannattaa hoitaa Suomi.fi-valtuudet kuntoon nyt, jotta asiointi Verohallinnon, tulorekisterin, Kelan ja muiden viranomaisten kanssa sujuu myös ensi vuonna. Hyrrä-asiointikaan ei enää Katson avulla onnistu 31.12.2020 jälkeen, eli myös kaikkien Leader-hankkeiden hakijoilla ja toteuttajilla tulee olla käytössään Suomi.fi-valtuudet 1.1.2021.

Näin teet Suomi.fi-valtuudet

Jos organisaation tiedot saadaan kaupparekisteristä tai YTJ:stä, voi organisaation nimenkirjoitusoikeuden omaava henkilö asioida sähköisesti organisaation nimissä ilman erillisiä valtuuksia. Myös niissä yhdistyksissä, joille on merkitty yhdistysrekisterissä vain yksi nimenkirjoittaja, voi yhdistyksen nimenkirjoitusoikeuden omaava henkilö asioida sähköisesti yhdistyksen nimissä ilman erillisiä valtuuksia. Jos asioimaan halutaan valtuuttaa sellainen henkilö, jolla nimenkirjoitusoikeutta ei ole, tulee nimenkirjoitusoikeuden omaavan henkilön tehdä valtuudet Suomi.fi-palvelussa.

Hyrrä-asiointipalvelua koskevat ohjeet Suomi.fi-valtuutuksen tekemiseen löytyvät tämän linkin takaa. 

Nekka-asiointipalvelua koskevat ohjeet Suomi.fi-valtuutuksen tekemiseen löytyvät tämän linkin takaa.

Valtuus tarkoittaa sitä, että jollakin henkilöllä on oikeus asioida yrityksen, yhdistyksen tai muun organisaation nimissä. Valtuuden saanut henkilö tunnistautuu esimerkiksi Hyrrään tai Vero.fi:hin omilla pankkitunnuksillaan, mobiilivarmenteella tai sähköisellä henkilökortilla. Järjestelmä saa Suomi.fi-valtuudesta tiedon siitä, mitä henkilö voi siellä tehdä organisaation nimissä. Henkilölle voidaan antaa esimerkiksi oikeudet katsella, valmistella, täyttää tai lähettää hakemus Hyrrässä.

Eikö valtuuttaminen onnistu?

Jos sinulle on merkitty PRH:n yhdistysrekisteriin oikeus edustaa yhdistystä yksin, mutta kirjautuminen Suomi.fi:n valtuudet-palveluun ei onnistu, lähetä tarkistuspyyntö yhdistysrekisteriin PRH:n palautelomakkeella. Valitse lomakkeella kohta Yhdistykset. Kirjoita tekstikenttään seuraavat tiedot:

  • ”Suomi.fi-valtuuttaminen ei onnistu”
  • yhdistyksen Y-tunnus
  • henkilön nimi, jolla valtuuttaminen ei onnistu
  • sähköpostiosoite vastausta varten.

PRH:n palautelomake löytyy tämän linkin takaa. 

Näin teet valtuushakemuksen virkailijavaltuuttamispalvelussa

Valtuutusta ei voi tehdä suoraan Suomi.fi-palvelussa seuraavissa tapauksissa:

  • jos organisaatiota ei ole merkitty kaupparekisteriin eikä YTJ:ään (esimerkiksi kunnat, oppilaitokset, seurakunnat ja säätiöt)
  • jos yhdistyksen sääntöihin on merkitty useampi allekirjoittaja yhdessä.

Näissä tapauksissa organisaation edustajan tulee tehdä ensin valtuushakemus virkailijavaltuuttamispalvelun kautta. Valtuushakemus kannattaa lähettää mahdollisimman pian virkailijavaltuuttamispalveluun, jos haluaa välttyä asiointioikeuksien katkeamiselta vuodenvaihteessa.

Hyrrä-asiointipalvelua koskevat ohjeet valtuushakemuksen tekemiseen löytyvät tämän linkin takaa.

Suomi.fi-valtuutuksen tekemisessä neuvoo Yritys-Suomi-puhelinpalvelu, puh. 0295 020 500.

Elintarvikeilmoitukset-palvelu siirtyy Suomi.fi-valtuutukseen joulukuussa (viikko 51)

Ruokaviraston tavoitteena on, että Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelun käyttäjät voivat siirtyä Suomi.fi-valtuutuksen käyttöön arvion mukaan joulukuussa 2020 (viikolla 51).

Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelun käyttäjät voivat jo tehdä valtuutukset valmiiksi Suomi.fi-palvelussa, jolloin ne toimivat Elintarvikeilmoitukset-palvelussa heti, kun asiointipalvelun muutokset on saatu tehtyä. Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelussa tarvittavat valtuuskoodit ovat:

  • Elintarvikeilmoitusten tekeminen – mahdollistaa asioinnin yrityksen puolesta: ilmoitusten tekeminen ja yrityksen kaikkien ilmoitusten katselu
  • Elintarvikeilmoitusten katselu – mahdollistaa rajatun asioinnin yrityksen puolesta: ilmoitusten tekeminen ja valtuutetun itse tekemiensä ilmoitusten katselu

Ruokavirasto tiedottaa tarkemmin Suomi.fi-valtuutuksen käyttöönotosta Elintarvikeilmoitukset-palvelussa myöhemmin.

 

Lisätietoja Suomi.fi-valtuutuksesta

Yritys-Suomi-puhelinpalvelu, p. 0295 020 500

Digi- ja väestötietoviraston ohjeet löytyvät tämän linkin takaa.

Lisätietoja Ruokavirastosta

Suomi.fi-valtuutukseen siirtyminen Hyrrä-asiointipalvelun osalta: Tietojärjestelmäasiantuntija Merja Pahkasalo, p. 040 517 7939, merja.pahkasalo@ruokavirasto.fi

Suomi.fi-valtuutukseen siirtyminen Nekka-asiointipalvelun osalta: koulujakelu@ruokavirasto.fi

Suomi.fi-valtuutukseen siirtyminen Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelun osalta: Erikoissuunnittelija Sari Mäkilä, p. 040 833 2893, sari.makila@ruokavirasto.fi

 

Klikkaa tätä linkkiä tai kuvaa päästäksesi katsomaan ohjeet valtuutuksen tekemiseen videolta!

Kuvassa on Suomi.fi-logo. Kuva toimii linkkinä videomuotoiseen tunnistautumisohjeeseen.

 

Prittanan Puoti avasi ovensa Perttelissä!

kirjoittaja

 

Jos joulufiilis on vielä hukassa, kannattaa poiketa Salon Pertteliin! Siellä avattiin marraskuussa pieni, mutta sitäkin tunnelmallisempi Prittanan Puoti. Myynnissä on yrittäjä Sari Kalevon sekä muutamien muiden käsityöläisten ja luonnonvaratuottajien luomuksia: niin ruokaa, käsitöitä kuin joulukoristeitakin!

Prittana on murresana, jota kuulee ainakin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. 

– Se tarkoittaa sellaista pientä neulottua liinaa tai sitten yleisemmin sellaista pientä ja suloista, ehkä vähän turhanaikaista. Mutta niillä prittanoilla minä aion nyt itseni elättää, olkoonkin sitten kuinka pieniä tai turhanaikaisia tahansa, naurahtaa salolainen Sari Kalevo, joka valmistui kesällä luonnonvaratuottajaksi.

Kalevo on harrastanut käsitöitä jo 30 vuotta, ja uuden tutkintonsa myötä hän on alkanut tuottaa kaikenlaisia prittanoita myös ruokapuolelle: on sienisuolaa, kukkasokeria, kuusenkerkkäsiirappia, marjajauheita sekä erilaisia yrttiteesekoituksia. Joulupöytään löytyy muun muassa sinappia ja hänen omalla reseptillä, itse keräämistä marjoista tehtyä glögiä. 

Kalevon omien tuotteiden lisäksi myynnissä on myös muiden tuotteita, esimerkiksi hunajaa Perniöstä ja kosmetiikkatuotteita entisten koulukavereiden käsistä.

Prittanan Puodin käsityöt tuovat hymyn huuliin ja joulun mieleen.
Sienisuolaa voi käyttää esimerkiksi risottoon tai kananmunan päälle, ja lisäksi se sopii hyvin moniin itämaisiin ruokiin. Marjarouhetta kannattaa Kalevon mukaan kokeilla smoothieissa vitamiinilisänä. Marjojen vitamiinit säilyvät paremmin kuivaamisessa kuin esimerkiksi kotipakastamisessa.

Ajatus kesäkahvilasta muuttui joulupuodiksi

Alun perin Kalevon piti laittaa pystyyn kesäkahvila, mutta korona muutti suunnitelmat. 

– Tässä syksyllä sitten esittelin tuotteitani muutamalle ryhmälle ja aina minulta kysyttiin, että mistä näitä saa ostaa. Lopulta laitoin puodin pystyyn sitten aika nopeasti, vaikka suunnitelmia olin toki tehnyt jo pitkään, Kalevo kertoo. 

Hän sai puodin perustamiseen avustuksen Leader Ykkösakselilta. 

– Me olemme joskus itse asuneet tässä. Sitten rakensimme uuden talon tuohon viereen. Tämä on ollut vuokralla ja nyt viimeisimpänä täällä oli paikallisten käsityöläisten pop up -myymälä. Ykkösakselin rahoituksella saatiin muun muassa purettua vanha toimimaton leivinuuni, jonka tilalle tehtiin tämä pieni kahvilalinjasto.

Sari Kalevo uudessa Prittanan Puodissaan. Vanhan leivinuunin tilalle on rakennettu pieni kahvilalinjasto Leader Ykkösakselin tuella.

Lisäksi hän saa rahoituksen avulla hankittua esimerkiksi isomman pastörointikattilan ja ammattikäyttöön tarkoitetun kuivurin. 

– Sen kanssa saan kuivattua ammattimaisesti kasveja, joita voin sitten myydä vaikka kosmetiikan raaka-aineeksi. Esimerkiksi kuivattua kehäkukkaa ostetaan nyt kosmetiikan puolelle niin paljon kuin ehtii vain tuottaa, Kalevo sanoo. 

Nyt puoti henkii joulun tunnelmaa, mutta ensi kesänä sen on tarkoitus toimia myös kesäkahvilana. Lisää asiakaspaikkoja saa helposti pihan puolelle. 

Kursseja ja keräilyä

Puodin ja kahvilan sekä siellä myytävien tuotteiden valmistuksen lisäksi Kalevon yritystoimintaan kuuluu monenlaisia kursseja, esimerkiksi kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kompostoinnista. 

Ensi kesänä luvassa on taas villiyrttien keräilyä ja viljelyä.

– Paljon pystyy keräämään ihan jokamiehen oikeuksilla, mutta esimerkiksi kuusenkerkkien, petun ja pakurin keräily on luvanvaraista. Ja pihkaakin saa jokamiehen oikeuksilla ottaa vain pieniä määriä niin, ettei vahingoita puuta. Minulla on sellainen pieni Nalle Puhin metsä Perttelin järvillä, josta voin hakea kaikenlaista. Ja marjametsään kannattaa näköjään lähteä ensi vuonnakin, sillä glögi tuntuu nyt maistuvan, Kalevo sanoo hymyillen glögin tuoksun täyttämässä uudessa puodissaan. 

Luonnonvaratuottaja Sari Kalevo elää kuten opettaa. Hänen oma talonsa Prittanan Puodin takana on maalattu keltamultamaalilla ja piharakennus punamultamaalilla. Puodin vessana toimii kompostoiva kuivakäymälä.

Prittana on auki to–pe klo 12–18 sekä la–su klo 12–16 osoitteessa Kirrintie 55, Pertteli.

 

Janica Vilen

Suomalaiselle artesaaniruualle valmistellaan omaa sertifikaattia Leader-hankkeena

kirjoittaja
Eija Lamsijärvi leikkaa leipää.

 

Artesaaniruoka on käsite, joka suomennettiin vasta vuonna 2016, mutta on lyhyessä ajassa tullut kaikkien huulille. Uuden ruokatrendin aallonharjalla ratsastavat artesaaniruuan tekijät ovat käsityöläisiä, jotka luottavat aitoihin makuihin, lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin ja lisäaineettomuuteen. Pian artesaaniruokaa voi myös sertifioida! 

Suomen Artesaaniruoka ry aloitti viime kesänä I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tukeman hankkeen, jossa lanseerataan Suomeen artesaaniruuan virallinen sertifikaatti. Hanketta vetää nauvolainen kotitalousopettaja ja ruoka-alan yrittäjä Eija Lamsijärvi. 

– Olen itse suhtautunut aiemmin aika skeptisesti kaikenlaisiin sertifiointeihin, joita on todella paljon, mutta kantani muuttui, kun ostin kerran kaupasta kvittenhilloa. Purkki ja etiketti näyttivät artesaanimaisilta, mutta kotona huomasin, että kyseessä olikin Tsekeissä valmistettu tehdastuote kaikkine lisäaineineen. Pakkauksissa on niin pienet tekstitkin, että artesaanituotteiden löytäminen kaupasta on tällä hetkellä aika vaikeaa. Jatkossa Suomen artesaaniruoka -logon avulla tuotteet erottuvat helposti, hän kertoo. 

Tällä hetkellä hankkeessa valmistellaan sertifiointiperusteita. 

– Meillä on Ruotsin Eldrimnerin (Ruotsin kansallinen artesaaniruokakeskus) säännöt mallinna, mutta Suomessa asia on niin uusi, että monia asioita pitää avata paljon tarkemmin. Ja toisaalta meillä on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Ruotsissa ei ole, esimerkiksi hapatetut kasvikset ovat täällä suosittuja, mutta Ruotsissa ei, Lamsijärvi sanoo. 

Artesaaniruoka on lähellä tuotetuista kotimaisista raaka-aineista käsityömäisin menetelmin valmistettuja elintarvikkeita, joissa ei ole turhia lisäaineita. Säännöt tulevat mahdollistamaan kuitenkin jonkin verran poikkeuksia. Esimerkiksi ulkomaista suolaa ja pippuria saa käyttää, koska niitä ei tuoteta Suomessa. Ja koneita saa olla käytössä ruumiillista rasitusta (kulumia) vähentämässä, esimerkiksi taikinakonetta saa käyttää ja uunissa voi olla ajastin tai termostaatti. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen on vastuussa ruuan valmistumisesta eikä koneiden seuraamisesta automaattilinjastolla. Joitain valmistuksen kannalta välttämättömiä lisäaineitakin hyväksytään. 

– Parasta artesaaniruuassa on se, että siitä maistaa, mitä raaka-aineita on käytetty. Kaupoissa on paljon sellaisia valmistuotteita, joista ei pysty enää maistamaan edes sitä, syökö lihaa, kalaa vai kanaa. Artesaaniruuassa korostuu aidot maut! 

Artesaaniruuasta tuli hetkessä trendi 

Alun perin kaikki ruoka on ollut sitä, mitä nyt kutsutaan artesaaniruuaksi, sillä lisäaineet ja automaattilinjastot ovat tulleet osaksi ruuantuotantoa historiallisesti tarkasteltuna vasta vähän aikaa sitten. 

– Elämähän on ollut aika raskasta silloin, kun kaikki on pitänyt tuottaa alusta asti itse. On selvää, että ruokaa ollaan lähdetty tekemään koneilla heti, kun se on ollut mahdollista.

Toisaalta, kun ruokaa prosessoidaan pitkälle, siitä katoaa makuja, värejä ja vitamiineja. Siksi artesaaniruoka on nyt niin suosittua, Lamsijärvi selittää. 

Lisäksi artesaaniruuan suosiota selittää sen ympäristöystävällisyys. Kun raaka-aineita ei lennätetä pitkien matkoja takaa, myös lopullisten tuotteiden hiilijalanjälki jää pieneksi. Ja esimerkiksi nopeasti ihmisten suosioon nousseet Järki särki -kalasäilyketuotteet on tehty Suomen järvistä kalastetuista särkikaloista, jotta ihmiset voisivat kalaa syömällä vähentää vesistöjen rehevöitymistä. 

Artesaaniruualle on nyt Suomessa paljon kysyntää ja tuottajat ovat huomanneet vetovoiman. Silti on myös paljon sellaisia tuottajia, jotka tekevät artesaaniruokaa tietämättään. Toisaalta taas monia tuotteita mainostetaan artesaanituotteina, vaikka ne eivät sitä olisikaan sanan virallisessa merkityksessä. Myös siksi sertifikaatille on tarvetta. 

Sertifikaatti on tarkoitus saada valmiiksi ennen ensi kesää. Hanke jatkuu ensi vuoden loppuun ja tarkoituksena on syksyllä kerätä tietoa siitä, miten sertifikaatti on vaikuttanut kesän 2021 aikana artesaaniruokatuotteiden kysyntään. 

Oppia Ruotsin puolelta 

Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa artesaaniruokaa on aina tuotettu paljon. Siellä moni leipuri kasvattaa itse viljansa ja monen pienmeijerin maidot tulevat omilta lehmiltä. Ruotsissa artesaaniruuasta alettiin puhua 25 vuotta sitten. Suomessa Maa ja metsätalousministeriö suomensi artesaaniruuan käsitteen vuonna 2016. 

– Meillä oli artesaaniruuan ympärillä pilottihanke tällä alueella vuonna 2013, ja silloin jo pyöriteltiin eri vaihtoehtoja suomenkieliseksi nimeksi. Sitä ennen puhuttiin ruotsalaisittain mathantverkista. Suomessa artesaaniruokaa on tehty viime vuosina eniten juuri Ahvenanmaalla ja rannikolla, koska täällä asuu paljon kaksikielistä väestöä, joka on voinut esimerkiksi kouluttautua Ruotsissa tai ylipäänsä löytää tietoa aiheesta ruotsin kielellä. 

Lisäksi rannikkoalueiden kiinnostusta artesaaniruokaa kohtaan kasvatti Kustens mat (Rannikon ruokaa) -hanke, joka toteutettiin ruotsinkielisenä vuosina 2016–2018. Siinä olivat mukana Turunmaa, Uusimaa, Pohjanmaa ja Ahvenanmaa. 

– Hanke oli todella fantastinen kokonaisuus. Samanlainen pitäisi tehdä ehdottomasti myös suomen kielellä! 

ISB:n alue menestyi taas SM-kisoissa 

I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän alueella on paljon artesaaniruuan tuottajia. Siksi sertifiointihankekin oli luontevaa järjestää täällä. ISB:n alueen tuottajat ovat myös aina pärjänneet hyvin Artesaaniruuan SM-kisoissa. 

Tämän vuoden kilpailussa Kemiönsaarelle tuli viisi palkintosijaa. Sari Vikman sai tummien perinneleipien sarjassa pronssia tyrni-saaristolaislimpullaan. Sabina Ekholm taas voitti kultaa hillojen sarjassa Mustikkakesä-hillollaan ja pronssia Myöhäiskesä-hillollaan. Vihannessäilykkeissä Anders Abrahamsson sai hopeaa Kullas Gårdin kurkkusalaatillaan.

Kylmissä mauste- ja ruokakastikkeissa taas kultaa nappasivat Diana ja Jonas Kinos paholaisenhillollaan. 

Myös Paraisille tuli yksi palkinto: Titti Edfelt voitti kultaa snaksit-sarjassa happamilla makeisremmeillään. 

Muutkin Varsinais-Suomen kunnat pärjäsivät hyvin. Mitalisijoja lähti myös Sauvoon, Turkuun ja Mynämäelle. 

Artesaaniruuan SM-kisat on järjestetty nyt viitenä vuonna. Ensi vuoden kilpailu pidetään Ahvenanmaalla. 

Kuudentena innovatiivisuus! 

Artesaaniruuan logoa ei olla vielä tehty, mutta mallia olisi mahdollista ottaa esimerkiksi Suomen Artesaaniruoka ry:n logosta. Siinä on käsi, jossa on kuusi sormea. 

– Se kuudes on innovatiivisuus. Kuusi sormea voi kuvata esimerkiksi viittä aistia ja kuudentena innovatiivisuutta. Tai sitten ne voivat tarkoittaa neljää perusmakua, umamia ja innovatiivisuutta. Tai kolmas tulkinta on artesaaniruuan viisi kategoriaa ja innovatiivisuus, Lamsijärvi selventää. 

Artesaaniruuan kategoriat ovat maito-, liha-, kala- ja viljatuotteet sekä marja-hedelmä-kasvistuotteet. 

Suomen Artesaaniruoka ry yhdistää artesaaniruuasta kiinnostuneita suomalaisia ja toimii artesaaniruuan tuottajien edunvalvojana. Lisäksi yhdistys omistaa Artesaaniruuan SM-kisojen säännöstön. 

 

Janica Vilen 

Artikkelikuvassa Eija Lamsijärvi. Hänen oma päätuotteensa on saaristolaisleipä, mutta kuvassa hän leikkaa juuri uunista tullutta juureen leivottua artesaanileipää.