Sujuvasti seuraavalle! Maaseudun yrityskauppoihin tarjotaan maksutonta neuvontaa Salossa

Yrityssalon rakennus.

 

Yritystoiminnasta luovutaan pääsääntöisesti ihan liialla kiireellä. Yrityssalon Sujuvasti seuraavalle -hankkeessa maaseudun yrittäjille jaettiin tietoa siitä, mitä kaikkea yrityskauppojen suunnittelussa kannattaa huomioida ja tehtiin asiantuntijoiden avustuksella yksityiskohtaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Toimivan yrityksen jatkon turvaaminen on tärkeää sekä yrittäjän, henkilökunnan että koko alueen elinvoiman kannalta.

Yrityssalon yrityskauppoihin, omistajanvaihdoksiin ja sukupolvenvaihdoksiin keskittynyt Sujuvasti seuraavalle -hanke on päättynyt, mutta työ näiden teemojen parissa jatkuu. Leader Ykkösakselin tukemassa hankkeessa koottiin vuosien 2020–2021 aikana alan asiantuntijapooli ja luotiin konsepti, joka on nyt osa Yrityssalon palvelurepertuaaria. Toki apua omistajanvaihdoksiin on saanut jo aiemminkin, mutta nyt sitä tarjotaan hyväksi havaitun konseptin mukaisesti. 

– Hanke lähti siitä huolesta, että säilyykö työpaikat maaseudulla, kun yrittäjät ikääntyvät. Jo 20 vuotta sitten arvioitiin, että yrityksiä tulee lyhyellä aikavälillä paljon myyntiin, kun suuret ikäluokat eläköityvät, mutta lopulta sellaista piikkiä ei koskaan tullut. Osa oli myynyt yrityksensä jo paljon ennen eläkeikää, osa jatkaa yrittäjänä tappiin asti. Moni vain pisti oven kiinni perässään eikä edes miettinyt, olisiko joku halunnut jatkaa yritystä, selittää hankkeen parissa työskennellyt yritysneuvoja Jukka Heinonen.

Nykyisin yrittäjät ovat hyvin erilaisia keskenään. Osa perustaa elämänsä aikana useita yrityksiä ja siksi omistajanvaihdoksiin liittyviä palveluita on tarjottu ikääntyvien yrittäjien lisäksi myös nuoremmille yrittäjille. 

– Luopumisen suunnittelu on yksi osa yritystoiminnan kehittämistä. Vaihtoehtoja kannattaa pohtia jo useampia vuosia ennen kuin myyminen on ajankohtaista, Heinonen neuvoo. 

Jukka Heinonen Yrityssalon aulassa.
Yrityssalon yritysneuvoja Jukka Heinonen on tyytyväinen hankkeen tuloksiin. Hankkeen aikana on järjestetty tilaisuuksia, joiden jälkeen myyjä ja ostaja ovat istuneet heti samassa pöydässä, mutta paljon on myös lisättyä tietoa ja vaikutettu asenteisiin, mikä tulee kantamaan hedelmää tulevaisuudessa.

Webinaareja ja yrityskohtaisia tapaamisia

Hankkeen aikana järjestettiin yleisötilaisuuksia, joissa kerrottiin yleisesti omistajanvaihdoksista. Lisäksi oli tilaisuuksia, joissa keskityttiin johonkin tiettyyn teemaan, esimerkiksi verotukseen. Kaikki tilaisuudet voi katsoa myös jälkikäteen Yrityssalon sivuilta. 

Lisäksi yrittäjien oli mahdollista saada maksutonta yrityskohtaista neuvontaa. Tähän tilaisuuteen tarttui hankkeen aikana 24 yritystä. 

– Tiedän, että tapaamisten jälkeen on syntynyt jo useampi kauppa, mutta tarkkoja lukuja emme saa mistään. Ja jos apua on saatu nyt, kauppa voi syntyä vaikka kahden vuoden kuluttua, kun yritys on ensin saatu myyntikuntoon, Heinonen kertoo. 

Myyntikunto ei tarkoita vain yrityksen kannattavuutta, vaan esimerkiksi yhtiömuotoa. Usein esimerkiksi henkilöyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi ennen myymistä. Tai jos jatkaja haluaa ostaa pelkän liiketoiminnan, mutta ei kiinteistöjä, niin kauppaa ennen tulee tehdä tiettyjä teknisiä ratkaisuja, joihin voi kulua useampia kuukausia. Siksi yrittäjän kannattaa pyytää asiantuntija-apua jo reilusti ennen kuin myyminen on ajankohtaista – vaikka ostaja olisi jo tiedossakin. 

Korona kannusti pohtimaan tulevaisuutta

Hanke toteutettiin juuri koronan jyllätessä maailmassa, mikä hankaloitti toki yleisötilaisuuksien järjestämistä, mutta samalla tarjosi monelle yrittäjälle aikaa keskittyä yrityksensä kehittämiseen ja esimerkiksi tulevaisuudessa siintävän omistajanvaihdoksen suunnitteluun. 

– Kokemus oli erittäin positiivinen. Hankkeen kohteena oli ennen kaikkea maaseudun pienet yritykset, joissa on usein sellainen ajatus, että ehkä myyntihaluja olisi, mutta siitä ei haluta pienessä yhteisössä kertoa kenellekään. Moni miettii, mitä naapurit ajattelevat. Isoissa kaupungeissa yksittäiset yrityskaupat eivät saa samalla tavalla huomiota, selittää Heinonen. 

Hankkeessa on juurrutettu ajatusta, että omistajanvaihdoksen suunnittelu on osa yrityksen kehittämistä ja sitä kannattaisi oikeastaan miettiä jo silloin, kun yrityksen perustaa. 

Aluekehityksen kannalta voi olla hyvinkin merkittävää, että maaseudun pienille yrityksille löydetään ostajat, jolloin työpaikat ja elinvoima säilyvät. 

– Teknisesti maaseudun yrityksissä pitää tehdä ihan niitä samoja toimenpiteitä kuin kaupungissakin. Taloudellinen tilanne pitää olla sellainen, että yritys kiinnostaa, kirjanpidon tulee olla ajan tasalla – samoin koneet, laitteet ja kalusto. Ja avoimuus auttaa. Kukaan ei osta sikaa säkissä!

Yrityksen hinnoittelussa Heinonen muistuttaa, että ostaja on yleensä kiinnostunut kannattavasta liiketoiminnasta, valmiista asiakaskunnasta ja ehkä nimestä, mutta ei siitä, millainen elämäntyö yritys on omistajalleen ollut. Siksi yrityksen rahallinen arvo voi poiketa paljonkin siitä, mikä arvo yrityksellä on perustajalleen. 

Paitsi hintaa, myös parhaita ratkaisuja yrityskauppoihin kannattaa miettiä yhdessä asiantuntijan kanssa. Joskus kannattaa myydä pelkkä liiketoiminta ja nostaa rahaa tyhjästä yhtiöstä useamman vuoden ajan, joskus kannattaa myydä koko yhtiö, eli kaikki osakkeet.

Omistajanvaihdokset ovat aina tapetilla

Heinonen on ollut Yrityssalon palveluksessa 14 vuotta ja sitä ennen hän on työskennellyt samojen asioiden parissa pankkimaailmassa. Omistajanvaihdokset eivät ole uusi aihe, eikä se ole myöskään mihinkään katoamassa. 

– Omistajanvaihdokset ovat aina tapetilla! Ja jotta meidän yrityskanta olisi kilpailukykyinen, pitäisi omistajanvaihdoksia tehdä paljon nykyistä enemmän, Heinonen kommentoi.

Yrityssalo on Salon kaupungin kehittämisyhtiö, joka palvelee salolaisten yrittäjien ja yritysten lisäksi esimerkiksi Someron yrityksiä.

Luopuvien yrittäjien lisäksi omistajanvaihdoksista on puhuttu myös yrittäjyydestä haaveilevien kanssa. Aina ei kannata lähteä nollasta liikkeelle, sillä usein yrityskauppa on perustamista varmempi vaihtoehto onnistua. 

Ja toisaalta myynti voi olla myös kasvun väline. Uusi osaomistaja voi tuoda mukanaan paitsi uutta rahaa myös uutta osaamista ja näin yrityskauppa voi mahdollistaa vaikka markkinoiden laajentumisen tai kokonaan uusien liiketoiminta-alueiden haltuunoton. Omaa työntekijää voidaan ajaa sisään yrittäjyyteen osaomistajuuden kautta tai osakkeita siirtää seuraavalle sukupolvelle pikkuhiljaa.

 

Sujuvasti seuraavalle -hanke on saanut Leader Ykkösakselilta 80 prosentin rahoituksen maaseuturahastosta 80 500 euron budjetilleen.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Maija Kymäläinen: Kaiken A ja O on pitää maaseutu elinvoimaisena!

Maija Kymäläinen kissa sylissään.

 

Kymäläisen perhe asuttaa Salon Kiskossa sijaitsevaa Sirkan tilaa jo neljännessä polvessa. Nyt jo on selvää, että seuraavaksi tilaa tulee jatkamaan nainen, sillä perheessä on kolme tytärtä. Maaseudun naisten päivän haastattelussa perheen kuopus Maija Kymäläinen kertoo, millainen on hänen unelmiensa maaseutu.

Maaseudun naisten päivää vietetään vuosittain 15. lokakuuta. YK:n teemapäivän tarkoituksena on huomioida naisten rooli maaseudun kehittäjinä, viljelijöinä, metsänomistajina ja yrittäjinä sekä hyvinvoinnin turvaajina. Tämän vuoden erityisteemana korostetaan naisten ja tyttöjen keskeistä roolia maailman ruokajärjestelmässä.

21-vuotias Maija Kymäläinen on kasvanut maalla, ja suunnittelee sinne myös tulevaisuuttaan. Siksi hän opiskelee parhaillaan Hämeen ammattikorkeakoulussa agrologiksi.

– Myös isosiskoni Anna on suorittanut samat opinnot ja olemme miettineet, että ehkä voisimme yhdessä jatkaa kotitilaa jonain päivänä. Mutta vanhempamme ovat vasta viisikymppisiä, joten vielä ei ole kiire päättää. Täältä ei työt lopu, ja vaikka tämä paikka onkin rakkain ja tärkein, niin valmistumisen jälkeen minulla on hyvää aikaa hankkia työkokemusta muualta, kertoo Kymäläinen. 

Keskimmäinen tyttäristä Enni on puolestaan tuotantotalouden insinööri. 

– Hänkin kyllä tykkää tehdä maatilan töitä, mutta ei ammatikseen. 

Sirkan tilalla on 30 lypsävää lehmää sekä kosolti peltoja viljeltäväksi. Jos perinteisesti suomalaisella tilalla emäntä on lypsänyt lehmät ja isäntä istunut maatalouskoneiden rattiin, Sirkan tilalla kaikki ovat opetelleet tekemään kaikkia töitä.

– Kyllä ne konetytöt ovat ihan yhtä lailla naisten kuin miestenkin hommia ja eihän se traktori tiedä, ohjaako sitä mies vai nainen. Kun töitä on paljon ja ihmisiä vähän, niin on tärkeää, että kaikki pystyvät tarttumaan mihin tahansa hommaan. Onhan tämä toki fyysistä työtä, mutta onneksi tarjolla on monenlaisia apuvälineitä, jos omat voimat loppuvat kesken. 

Tämän vuoden keväällä perheen äiti mursi ranteensa, minkä vuoksi Maija otti tilan töistä normaalia enemmän vastuuta. 

– Se opetti paljon tästä ammatista. Vaikka ei tämä oikeastaan ole edes ammatti, vaan ennemminkin elämäntapa. 

Maija kiipeää traktorin hyttiin.
“Eihän se traktori tiedä, ohjaako sitä mies vai nainen”, toteaa Maija Kymäläinen, joka ohjaa tottuneesti isojakin maatalouskoneita.

Lehmät kuin lemmikit

Jos Kymäläinen saa valita, hän menee aina mieluiten navettaan.

– Oma kiinnostus on aina ollut eläimissä. Opinnoissakin suuntaudun nyt kotieläinpuoleen, vaikka maatalouden osa-alueet tietysti nivoutuvat toisiinsa ja kasvipuoli kulkee siinä eläinpuolen kanssa käsikädessä. 

Sirkan tilan karjamäärä on nykymittapuulla pieni, mutta siitä on etunsa, sillä kaikki lehmät tiedetään nimeltä, ja niiden kanssa tullaan tutuiksi.

– Kun eläimet tuntee hyvin, niitä on myös helpompi hoitaa. Jos jonkun käytös muuttuu, huomaamme sen heti ja pystymme reagoimaan asiaan nopeasti. Ja kun lehmiä on tarpeeksi vähän, niitä ehtii rapsutella paljon. Se taas tekee niistä hyvin ihmisläheisiä, mikä helpottaa niiden käsittelyä, Kymäläinen selittää.

Sirkan tilan maito täyttää vapaan lehmän maidon kriteerit. Kymäläiselle eläinten hyvinvointi on tärkeää ja hän seuraakin tarkkaan myös eläimiin liittyvää päätöksentekoa, esimerkiksi paljon tapetilla ollutta eläinsuojelulain uudistusta. 

Maija rapsuttaa lehmää.
Kun lehmiä rapsuttelee tarpeeksi, ne tottuvat ihmisiin, mikä tekee myös hoitamisesta helpompaa.

Politiikkaan lukion penkiltä

Maija Kymäläisen poliittinen ura alkoi jo lukiossa. 

– Yhteiskuntaopin tunnilla istuin sellaisen tytön vieressä, jonka kanssa puhuimme paljon yhteiskunnallisista asioista. Hän innosti minua hakemaan mukaan Salon nuorisovaltuustoon. Se oli sellaista oman kotikunnan asioiden edistämistä nuorten näkökulmasta ilman puoluepolitiikkaa. 

Kahden vuoden kaudesta jälkimmäisen vuoden Kymäläinen toimi nuorisovaltuuston puheenjohtajana. Sen jälkeen häntä pyydettiin seurakuntavaaleihin Keskustan listalle. 

– Olemme aina puhuneet perheen kesken kaikesta. Kotona on saanut käydä läpi kaikenlaisia mielipiteitä ja kantoja. Kun minua sitten pyydettiin ehdolle, siitäkin palaveerattiin ensin kotona. Mietimme yhdessä, mitä se poliittinen vastuu tarkoittaa ja jaksanko sitä kantaa. Ja lopulta vanhempani sanoivat, että jos valinta tuntuu minusta oikealta ja haluan ehdolle lähteä, he tukevat minua. Meitä on ihan pienestä asti kannustettu aina kulkemaan omia polkujamme. 

Maija pääsi kirkkovaltuustoon vain 18-vuotiaana. Samoihin aikoihin hän liittyi myös Keskustanuoriin. 

– Sieltä löysin heti sellaisen henkisen kodin. Vaikka jostain asioista saatetaan olla eri mieltä ihmisten kanssa, niin aina olen tuntenut oloni tervetulleeksi. Keskustanuorissa olen saanut kasvaa ihmisenä ja vaikuttajana. Lukiolaisena olin ehkä vähän erilainen nuori, kun saatoin neljä iltaa viikosta istua erilaisissa kokouksissa. Keskustanuorista löysin elämääni samanlaisia ihmisiä!

Viimeiset kaksi vuotta hän on toiminut Varsinais-Suomen Keskustanuorten puheenjohtajana. 

– Politiikassa nälkä kasvaa syödessä. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän oppii myös ymmärtämään, mitä ei vielä tiedä.

Kuntavaaleissa Kymäläinen nappasi varavaltuutetun paikan ja onkin jo käynyt yhdessä valtuuston kokouksessa. Oma vaalikampanjointi jäi kokonaisuuden varjoon, sillä Varsinais-Suomen Keskustanuorten puheenjohtajana hän keskittyi omansa lisäksi koko maakunnan nuorten ehdokkaiden kampanjaan. 

– Siinä sai puhelin kuumana ensin soitella aktiivisia nuoria ehdolle ja sitten tarjota ehdokkaille koulutuksia. Saimme yli 50 nuorta ehdokasta, joista moni pääsi läpi. Vaalien jälkeen oli vielä neuvottelut, joissa saimme monta nuorta tosi vaikuttaviin paikkoihin! Olen meidän kokonaistulokseen tosi tyytyväinen, vaikka se kyllä harmittaa, että Saloon ei saatu ainuttakaan alle 30-vuotiasta valtuutettua mistään puolueesta.

Piiritasolla hän tyytyväinen siihen, miten nuoret saavat äänensä kuuluviin keskustapuolueessa. 

– Ei me nuoret olla pelkkä piikki puolueen lihassa, vaan osa porukkaa ja tulevaisuuden elinehto. 

Vahvat naiset ympärillä

Kymäläinen on saanut kasvaa vahvojen naisten ympäröimänä. Erityisesti hän ihailee omaa mummoaan, joka on kotoisin Karjalohjalta. 

– Hän oli maatilan tyttö itsekin ja tuli tänne Sirkkaan emännäksi tavattuaan pappan tansseissa. Hän on rautainen nainen!

Läheisiltä naisilta Maija on myös kuullut tarinoita, millaista on aiempina vuosikymmeninä ollut esimerkiksi päätöksenteossa. 

– Ja eihän tasa-arvo vieläkään valmis ole, vaikka oikeaan suuntaan mennäänkin. Itse olen kuitenkin kokenut, että minun sukupuolellani ei ole koskaan ollut politiikassa merkitystä. Paljon enemmän huomio on kiinnittynyt ikääni. Mutta kyllä minä varmasti vähän muutan sellaista stereotyyppistä käsitystä keskustalaisesta. 

Mustialassa Kymäläisen opiskelukavereista puolet on naisia ja puolet miehiä. Silti hän on huomannut, että edelleen pojat jatkavat vanhempiensa tiloilla useammin kuin tytöt. 

Maija istuu maitolaiturilla.
Maija Kymäläinen sanoo olevansa optimisti, joka katsoo tulevaisuuteen avoimin mielin.

Ihana lapsuus maaseudulla

Vasta aikuisena Kymäläinen sanoo ymmärtäneensä, miten onnellisen ja etuoikeutetun lapsuuden hän on saanut elää maaseudulla. 

– Täällä on ollut ihanaa kasvaa! Meillä oli aina vanhemmat kotona, kun tulimme koulusta. Ympärillä oli järviä, metsiä ja peltoja. Vilikkalan kylässä on eläimiä paljon enemmän kuin ihmisiä. Juuri samanlaisen lapsuuden toivoisin tulevaisuudessa omillekin lapsilleni. 

Kymäläisten talo on Isotahkon järven rannalla. Järvellä perheen tytöt ovat opetelleet kesäisin uimaan ja talvisin luistelemaan. Kaikki kylän lapset kulkivat kouluun samalla taksilla.

Korona osoitti, että muutkin suomalaiset kaipaavat maaseudulle luonnonläheisyyteen. Nyt onkin poliitikolle hyvä hetki saada kansanrivit ymmärtämään maaseudun kehittämisen tärkeys. 

– Peruspalvelut pitää turvata kaikille ihmisille riippumatta lompakon paksuudesta tai postinumerosta, Kymäläinen linjaa. 

Hänen unelmiensa maaseutu on elinvoimainen. 

– Maaseudulla pitäisi kehittää ennen kaikkea etätyömahdollisuuksia, jotta saamme tänne lisää työmahdollisuuksia. Töiden perässähän me nuoret mennään. Ei me voida asettua maalle, jos siellä ei ole töitä ja palveluita, vaikka paikka olisi kuinka ihana. 

Erityisesti pulaa on niistä töistä, joihin naiset kouluttautuvat. Siksi sataa 18–29-vuotiasta naista kohti maaseudulla asuu nykyisin 136 samanikäistä miestä.

Joillain maaseutualueilla ongelma on kuitenkin päinvastainen. Töitä olisi, mutta tekijät puuttuvat.

– Ministeri Kurvinen heitti ehdotuksen, että nuoret voisivat saada opintolainojaan anteeksi muuttamalla töihin sellaisille alueille, joissa on työvoimapulaa. Siinä ajatuksessa on mielestäni potentiaalia. 

Kymäläistä politiikassa ohjaa ennen kaikkea maalaisjärki ja käytännönläheisyys. Seuraavaksi hän on ehdolla aluevaaleissa. 

– Aluevaltuustossa olisi hyvä mahdollisuus päästä järkeistämään tätä meidän byrokratiahimmeliä. Ihmiset pitäisi saada ohjattua oikeiden palveluiden pariin paljon helpommin. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Yli 200 Leader-hankkeella saavutettu positiivisia ympäristövaikutuksia Lounais-Suomessa

Leader-hankkeen avulla kunnostetulla Jonkarin padolla kasvaa rauhoitettu ja erittäin uhanalainen ketunsara.

 

Vuodesta 2014 alkaen 187 yleishyödyllisessä Leader-hankkeessa ja 31 Leader-tukea saaneessa yrityshankkeessa on syntynyt myönteisiä ympäristövaikutuksia Lounais-Suomen alueella. Vaikka Leader-hankkeilla tavoitellaan ensisijaisesti maaseudun elinvoimaa ja ihmisten hyvinvointia, tukivaroja pyritään käyttämään kestävästi ja luonnon monimuotoisuus huomioiden. 

Lounais-Suomessa eli Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla toimii yhteensä yhdeksän Leader-ryhmää. Vuoden 2014 jälkeen näiden ryhmien tukemista yleishyödyllisistä kehittämishankkeista jopa 187 on sellaisia, joilla on saavutettu myönteisiä ympäristövaikutuksia. Yhteensä näihin hankkeisiin on myönnetty julkista tukea 4,2 miljoonaa euroa, mikä on noin 12 prosenttia kaikista yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin myönnetyistä tuista. Leader-ryhmien myöntämien yritystukien puolella vastaavia vaikutuksia on ollut 31 hankkeessa. Näissä julkisen tuen osuus on ollut noin 400 000 euroa. 

 

Leader-ryhmien myöntämiä maaseuturahaston tukia on käytetty muun muassa niin, että energiaa säästyy, vesistöjen tila parantuu ja maaseudun asukkaiden ymmärrys ympäristöasioista lisääntyy. Lisäksi Leader-hankkeissa on onnistuttu parantamaan esimerkiksi maaseudun kierrätysmahdollisuuksia ja torjumaan luonnon monimuotoisuudelle haitallisia vieraslajeja. 

Positiivisia ympäristövaikutuksia saavuttaneiden Leader-hankkeiden jakautuminen: 35 % energiansäästö, 24 % vesistöjen tila, 20 % ympäristökasvatus/tiedotus, 15 % kierrätys/kiertotalous, 5 % vieraslajien torjunta ja 10 % muut.

Monipuolinen luonto on yksi maaseudun suurimmista vetovoimatekijöistä. Maaseutua halutaan kehittää kestävästi niin luonnon ja talouden kuin sosiaalisen ja kulttuurisenkin kestävyyden näkökulmasta. Siksi Leader-tuen hakulomakkeessa pyydetään avaamaan, miten hankkeessa huomioidaan maaseudun kestävä kehitys. 

– Ympäristöasiat kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän ja tämä näkyy myös rahoitetuissa hankkeissa. Esimerkiksi meidän alueellamme Vakka-Suomessa ja Rauman seudulla on viime vuosina rahoitettu useita lähivesien tilan parantamiseen tähtääviä hankkeita, joita ei aiemmin juuri ollut. Myös kokoontumistilojen kehittämisessä tunnistetaan nyt paremmin energiansäästö rahan säästämisen ohella myös ympäristöteoksi, sanoo Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio. 

Kaksi pylvästä osoittavat positiivisia ymopäristövaikutuksia saavuttaneiden Leader-hankkeiden kokonaisrahoituksen ja niihin myönnetyn julkisen tuen osuuden.

Leader-rahoitus talkoolaisten tukena

Leader-tuki kannustaa tekemään talkoita, sillä lähes kaikissa hankkeissa osan omavastuuosuudesta pystyy korvaamaan vapaaehtoistyöllä. Kaikissa Varsinais-Suomen ja Satakunnan Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa tehtiin vuosina 2014–2020 yhteensä yli 380 000 tuntia talkoita.

Esimerkiksi Leader Jokivarsikumppaneiden tukemassa Oripään Myllylähteen pelastaneessa hankkeessa tehtiin talkoita 534 tuntia, ja Leader Ravakan tukemassa Laajoen seudun kylätalon energiatehokkuutta parantavassa hankkeessa 998 tuntia. Hankkeessa kylätalon lämmitysjärjestelmä vaihdettiin sähköstä maalämpöön. Leader Varsin Hyvän ja Leader Karhuseudun yhteisessä Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeessa on jo nyt tehty talkoita 600 tuntia, ja hanke jatkuu vielä vuoden 2022 marraskuuhun asti. 

Ely-keskukset mukana yhteistyössä

Leader-ryhmien lisäksi maaseuturahaston tukia myöntävät Ely-keskukset. Varsinais-Suomen Ely-keskuksen myöntämästä kehittämishankkeisiin suunnatusta rahoituksesta vuosina 2014–2020 kohdistui vesien suojeluun ja ravinteiden kierrätykseen 2,96 miljoonaa euroa. Yritystukien puolella uusiutuvaa energiaa tuettiin samalla ajanjaksolla 2,2 miljoonalla eurolla ja kiertotaloutta 1,82 miljoonalla eurolla. Satakunnan Ely-keskus on vuosina vuosina 2014–2020 myöntänyt ilmastovaikutteisiin hankkeisiin suoraa tukea yhteensä 5 miljoonaa euroa.

EU:n Green Deal vauhdittaa tavoitteiden toteutumista

Euroopan unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat maailman kunnianhimoisimpia. Tavoitteet heijastuvat tulevaisuudessa entistä vahvemmin kaikkiin EU:n rahastoihin ja ohjelmiin, myös Leader-toimintaan. 

EU:ssa on lanseerattu Vihreän kehityksen ohjelma, jonka avulla Euroopasta halutaan tehdä maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa. Ohjelmalla tavoitellaan siirtymistä pois fossiilisista energianlähteistä kohti vihreisiin ratkaisuihin nojaavaa kasvua. Tavoitteena on ilmastoneutraali, oikeudenmukainen ja vauras Euroopan unioni, jossa talouskasvua edistetään ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. 

 

Lue lisää Leader-hankkeista, joilla on ollut positiivinen vaikutus ympäristöön:

Jotta haitalliset vieraskasvit saadaan hallintaan, tarvitaan kaikki mukaan talkoisiin!

Energiaremontin kokenut Ihoden Kirikallio tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ympärivuotiseen käyttöön

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Otökän elämää -tapahtuma innosti lapset mikroskooppien ääreen

Riesasta resurssiksi! Järviruoko on tulevaisuuden raaka-aine

Ravakan ympäristöneuvonnasta apua paikallisille yhdistyksille ja toimijoille

Haavaisten vesiensuojeluyhdistys taistelee vesistöjen rehevöitymistä vastaan

Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

Varsinais-Suomi on kuin villiaitta! Metsäbiotalouteen tavoitellaan kasvua Leader-hankkeella

Vehmaalaiset ottavat vesistöjen suojelun tosissaan! Kesän aikana poistettiin talkoilla 60 tonnia ruovikkoa

Kolmen vuoden talkoot pelastivat Oripään Myllylähteen

Vesiensuojelussa tarvitaan pitkää pinnaa – Onneksi sitä löytyy!

Lapset tutkivat Itämeren tilaa innokkaasti!

Itämeri kuntoon askel kerrallaan! Jurmon kiinteä imutyhjennyslaite osoittautui loistavaksi investoinniksi

Pro Pöylijoki ry teki Jonkarin padon parissa 350 tuntia talkoita

AKKE-rahoitusta alueen kestävään kasvuun ja elinvoiman tukemiseen

Lehti kasvaa lautojen välistä.

 

Kansallista Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukemisen määrärahaa (AKKE) käytetään maakuntien liittojen päätösten mukaisesti maakuntaohjelman (2018–2021 ja luonnos 2022–2025) ja hallituksen aluekehittämispäätöksen 2020–2023 toimeenpanoa edistäviin kohteisiin. Määrärahaa voidaan käyttää esimerkiksi alueiden vahvuuksiin ja erikoistumiseen perustuviin pienimuotoisiin kehittämis- kokeilu- ja selvityshankkeisiin.

Hakukierroksen tavoitteena on rahoittaa hankkeita, jotka edistävät mm. Varsinais-Suomen alueellisen selviytymissuunnitelman toteuttamista. Selviytymissuunnitelman tavoitteena on alueen erityispiirteisiin perustuen tunnistaa aluetalouden ja työllisyyden elpymisen kannalta keskeiset toimet sekä vahvistaa alueellista muutosjoustavuutta. Suunnitelma sisältää sekä nopeasti toteutettavia toimenpiteitä, että valintoja uuden kasvun käynnistämiseksi pidemmällä aikavälillä.

Hankkeissa noudatetaan seuraavia valintakriteereitä:

  • perustuu alueelliseen selviytymissuunnitelmaan ja/tai maakuntaohjelmaan (pakollinen valintakriteeri)
  • edistää suoraan tai välillisesti elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä tai työllisyyttä tai
  • edistää osaamiseen ja innovaatioihin perustuvaa elinkeinorakenteen uudistumista tai
  • edistää pienimuotoisia kokeiluja ja pilotointeja

Tukea voidaan myöntää julkisoikeudelliselle yhteisölle ja yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle, jolla on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset hankkeen toteuttamiseksi ja riittävät edellytykset toiminnan jatkuvuudesta huolehtimiseksi. Tuen saajina voivat olla esimerkiksi kunnat, korkeakoulut, seudulliset kehittämisyhtiöt, järjestöt, urheiluseurat ja erilaiset hyvinvointiorganisaatiot. Jos kyse on yhteishankkeesta, kaikkien hakijoiden on täytettävä tuen saajalle asetetut edellytykset. Varsinais-Suomen liitto ei voi myöntää tukea yksittäiselle yritykselle sen oman liiketoiminnan kehittämiseen.

Rahoitus on pääsääntöisesti pienimuotoista. Tuen enimmäismäärä on 70 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Hakijan on itse osallistuttava rahoitukseen omarahoitus­osuudella. Hankkeessa voi olla myös muuta osarahoitusta, esimerkiksi kunta- tai yritysrahoitusta. Tällä hakukierroksella on käytössä pääsääntöisesti flat rate 40 % kustannusmalli. Muiden kustannusmallien käyttö pitää erikseen perustella. Rahoitusta on käytössä noin 900 000 euroa. Tukea myönnetään enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Tuen hakeminen

Tukea haetaan Varsinais-Suomen liiton Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman kehittäminen -rahoituksen hakulomakkeella. Hakuohjeet ja lomake löytyvät Varsinais-Suomen liiton verkkosivuilta (linkki)

Hakemus toimitetaan Varsinais-Suomen liiton kirjaamoon allekirjoitettuna sähköpostitse (kirjaamo@varsinais-suomi.fi).

Hakuaika on jatkuva. Seuraavaan valintajaksoon kohdistuvat hakemukset tulee jättää pe 19.11.2021 klo 15.00 mennessä.

Lisätietoja

Elinkeinopäällikkö Petteri Partanen, p. 040 776 0630 ja aluekehitysjohtaja Tarja Nuotio p. 040 506 3715, etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi

Energiaremontin kokenut Ihoden Kirikallio tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ympärivuotiseen käyttöön

Ihmisiä Kirikallion edessä.

 

Urheiluseura Ihoden Kiri remontoi viime talven aikana Kirikallion juhlatilaansa energiatehokkaammaksi, jotta talo saadaan entistä monipuolisempaan ympärivuotiseen käyttöön. Seuran aktiivit toteuttivat remontin sekä Kirikallion ympäristössä kulkevan frisbeegolfradan laajennuksen Leader-hankkeilla.

Pyhärannan Ihoden Varhokylässä sijaitseva Kirikallio on menneiltä vuosikymmeniltä monille tuttu tanssipaikka. Suuri sali toimii nykyisin yksityisten juhlien pitopaikkana. Lisäksi Kirikalliolla on järjestetty esimerkiksi keikkoja, lastentapahtumia, kirpputoreja, lavista ja muita ryhmäliikuntatunteja. Kirikallion tiloja ovat käyttäneet myös paikalliset yhdistykset ja motoristit tapaamisiinsa.

Remontilla talo saadaan ympärivuotiseen käyttöön. Tilojen vuokraus ei aiemmin kannattanut talvella, sillä lämmitykseen tarvitut rakennuspuhaltimet ja säteilylämmittimet söivät sähköä niin paljon. Remontin jälkeen Kirikalliolla on ehditty järjestää jo paljon erilaisia kokouksia.

– Lämmitetty tila lisää paikan käyttömahdollisuuksia. Emme halua tästä vain yhden asian paikkaa, vaan että talolla olisi mahdollisimman monipuolista käyttöä, Ihoden Kirin puheenjohtaja Ville Aerila sanoo.

Ville Aerila Ihoden Kiristä Kirikallion kokoustilassa.
Ville Aerila Ihoden Kiristä Kirikallion kokoustilassa.

Seura sai rakennuskustannuksiin tukea Leader Ravakalta. Isoin osa töistä tehtiin talkoilla. Talon toisessa päädyssä sijaitsevan pienemmän 60 henkeä vetävän salin seinien ja katon eristyksiä lisättiin sekä ikkunat uusittiin. Suora sähkölämmitys korvattiin ilmalämpöpumpulla. Tila koki myös täyden pintaremontin ja sai uutta kokoustekniikkaa.

– Selkeästi huomasi jo kevättalvella, että lämpöä ei tarvinnut pitää koko ajan päällä, kun eristykset olivat huomattavasti paremmat ja lämpö pysyi sisällä. Kesän helteillä taas oli sopivan viileää sisällä, kun ennen täällä on ollut todella kuuma, Aerila kertoo.

Talon sähkölasku oli ennen useita satoja euroja kuukaudessa, vaikka lämpöä pidettiin jatkuvasti päällä ainoastaan vessoissa ja keittiössä. Toiveena ovat pienemmät sähkölaskut ja isompi käyttöaste.

– Nyt voimme ohjata rahat lasten urheiluharrastuksiin eikä sähkölaskun maksamiseen, Aerila toteaa.

Ville Aerila ja Pekka Siivonen Ihoden Kiristä Kirikallion kokoustilassa.
Ville Aerila ja Pekka Siivonen Ihoden Kiristä Kirikallion kokoustilassa.

Remontissa myös uusittiin yksi wc-tila esteettömäksi ja talon edustalle ollaan asentamassa vielä pyörätuoliramppia. Ville Aerila (vas.) ja Pekka Siivonen esittelivät hienoa vanhaa televisiota, joka pääsi osaksi uutta sisustusta.

Remontti pohjaa Kirin perusajatukseen monipuolisten harrastusmahdollisuuksien tarjoamisesta kaikille. Ihoden Kiri panostaa useamman urheilupaikan ylläpitoon ja rakentaa uutta aina tarvittaessa. Seura muun muassa jäädyttää talvisin ulkojään rakentamaansa tekonurmipohjaiseen kaukaloon ja huoltaa tekemäänsä beach volley -kenttää. Suosituin laji Ihodessa on yleisurheilu, johon lähes kaikki kylän lapset ottavat osaa.

– Haluamme mahdollistaa monen lajin harrastamisen pienessä kylässä. Meille on tärkeää varsinkin, että lapset pääsevät kokeilemaan erilaisia lajeja, Ville Aerila sanoo.

Kirikallio kyltti puussa

 

KIRIKALLION FRISBEEGOLFRATA TARJOAA HYVIÄ KOKEMUKSIA KAIKENTASOISILLE

Syyskuun puolivälissä Kirikalliolla kävi melkoinen kuhina, kun vietettiin laajennetun frisbeegolfradan avajaiskisoja. Kilpailijoita saapui paikalle pitkälti yli toista sataa. Parikisan ilmoittautuminen oli jo ennakkoon täynnä ja yksilökisaan otti osaa yli neljäkymmentä kilpailijaa. Perjantaina käytiin ennakkoon perhekisa.

– Tämä taitaa olla ennätys Kirikallion urheilukisoissa pariinkymmeneen vuoteen, Aerila tuumaa.

Nuorisoa frisbeegolfradalla.
Nuorisoa uudella frisbeegolfradalla.

Laajennettu rata on herättänyt mielenkiintoa ja heittäjiä on tullut runsaasti lähialueilta ja vähän kauempaakin. Kirikallion rata sopii hyvin monentasoisille heittäjille aloittelijasta kokeneempaan.

– Esimerkiksi yksi raumalainen perhe kertoi, että he tulevat tänne, koska tämä on lähialueen aloittelijaystävällisin rata. Toisaalta meillä oli tässä juuri eräs SM-tason heittäjä, joka kehui kovasti rataa, frisbeegolf-hankkeen vastaava ideanikkari ja puuhamies Pekka Siivonen kertoo.

Mies heittää frisbeegolfia metsäradalla.

Ihoden Kiri sai Leader Ravakalta tukea frisbeegolfradan laajentamiseen 9-väyläisestä täysmittaiseksi vähintään 18-väyläiseksi radaksi. Frisbeegolfia itse kuusi vuotta harrastanut Siivonen kuitenkin innostui suunnittelemaan radasta 19-väyläisen Lokalahden yhtä pitkän radan innoittamana. Korien asennus, heittopaikojen rakennus ja maaston raivaus tehtiin talkootyönä.

– Nyt pystymme järjestämään täällä kisoja ja radalle mahtuu enemmän heittäjiä, kun se on 19-väyläinen, hän sanoo.

Pekka Siivonen osoittaa missä kiekon lentoradan tulisi olla mandoportin kohdalla Kirikallion frisbeegolfradalla.

Siivoselle oli tärkeää, että radalla saa hyviä kokemuksia lajista ja joitain väyliä onkin muutettu käyttäjien toiveiden mukaisesti. Radasta 12 väylän osuus on helppokulkuista ja soveltuu perheille.

– Tästä on pyritty saamaan hyvänmielen rata. Väylät ovat lähekkäin ja ne ovat lyhyitä. Haastetta on haettu esimerkiksi mandoportilla ja korotetulla korilla.

Radan varteen on vielä tarkoitus lisätä istumapaikkoja. Suunnitteilla on myös talvikisat. Helppokulkuinen 12 väylän osuus on lähes kokonaan valaistu ja pystytään talvellakin ylläpitämään.

Kirikallion frisbeegolfradan kartta ja maaseuturahoituksen kyltti.

 

Teksti ja kuvat: Iida Pakkanen

Jotta haitalliset vieraskasvit saadaan hallintaan, tarvitaan kaikki mukaan talkoisiin!

Viisi vieraskasvia: lupiini, palsami, tatar, kurtturuusu ja jättiputki.

 

Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeen tavoite on lisätä ihmisten vieraslajitietoisuutta ja edistää haitallisten vieraslajien torjuntaa. Hankkeessa halutaan herättää ihmiset vieraslajien aiheuttamiin uhkiin ja saada heidät sitoutumaan pitkäjänteisesti vieraslajien torjuntaan. Lisäksi tavoitteena on saada uutta tietoa erilaisista torjuntamenetelmistä. 

Vieraskasvi on sellainen kasvilaji, joka on päässyt ihmisen avustuksella jonkun esteen, esimerkiksi meren tai vuoriston yli leviämään uusille kasvupaikoille. Joskus käy niin, että vieraslaji löytää itselleen sellaisen ekologisen lokeron, jossa sillä on mahdollisuus kasvaa ja menestyä niin hyvin, että se alkaa syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Pahimmillaan vieraslajit voivat muuttaa koko eliöyhteisön rakennetta, tuoda mukanaan tauteja ja aiheuttaa vaaraa luonnon lisäksi myös ihmisille. 

Leader Varsin Hyvän ja Leader Karhuseudun alueilla käynnissä olevalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hankkeella on saatu hyviä tuloksia. Hankkeen aikana on järjestetty kymmeniä talkoita vieraslajien torjumiseksi sekä jaettu tietoa Länsi-Suomen yleisimmistä haitallisista vieraslajeista, joita ovat komealupiini, jättipalsami, jättiputki, kurtturuusu sekä tatarit: sahalintatar, japanintatar ja niiden risteytys eli tarhatatar. Näitä kasveja esitellään myös hankkeessa tehdyssä kiertävässä näyttelyssä, joka on lokakuun ajan esillä Nousiaisten kirjastossa. 

– Hanke alkoi joulukuussa 2019 ja päättyy vuoden 2022 marraskuussa, eli yksi kesä voidaan vielä talkoilla hankkeen parissa, toteaa hankkeessa työskentelevä Maa- ja kotitalousnaisten maiseman ja luonnonhoidon asiantuntija Katri Eriksson. 

Ennen kesääkin riittää kuitenkin tekemistä. Hanke järjestää kaikille avoimen vieraslajeihin keskittyvän webinaarin torstaina 28. lokakuuta, johon voi ilmoittautua tämän linkin kautta.

– Webinaarissa kerrotaan muun muassa hankkeen onnistumisista, tulevista rahoitusmahdollisuuksista sekä siitä, miten mitäkin lajia kannattaa torjua. Talven aikana teemme lyhyitä tietoiskuja näistä samoista aiheista, Eriksson esittelee. 

Tavoitteena on se, että mahdollisimman moni oppisi tunnistamaan haitalliset vieraslajit ja oppisi torjumaan niitä myös itsenäisesti. Kitkemiseen tarvitaan maanomistajan lupa, mutta kukkia saa kerätä jokamiehenoikeudella niin paljon kuin jaksaa.

– Ja sehän on oikein hyvää hyötyliikuntaa! Meillä on ollut monena vuonna käynnissä sellainen “kerää sata lupiinia maljakkoon” haastekin.

Nainen pitelee julistetta, jossa esitellään komealupiinia.
Katri Eriksson pystytti hankkeen vieraslajinäyttelyn lokakuuksi Nousiaisten kirjastoon. Tammikuussa näyttely siirtyy Turun pääkirjastoon. Kuva: Janica Vilen.

Hyviä kokemuksia soolotalkoista ja kouluyhteistyöstä

Eriksson on huomannut, että ihmiset ovat aika arkoja torjumaan vieraslajeja omin päin, mutta soolotalkoista on saatu hyviä tuloksia, kun torjuntapaikka on merkitty maastoon. 

– Esimerkiksi Paimiossa Hiekkahelmen alueella järjestettiin viime keväänä ensin komealupiinin torjuntatalkoot ja sen jälkeen alueelle jätettiin kyltit, joissa kerrottiin, miksi komealuupinia pitää torjua ja että tältä alueelta saa torjua. Kaupunki osallistui yhteistyöhön kuljettamalla torjuntajätteet pois alueelta. Kävin siellä nyt syksyllä lenkillä ja huomasin, että ihmiset olivat kesän aikana torjuneet ihan valtavasti. Lupiineja ei näkynyt enää ollenkaan niin paljon!

Paimiossa oli Hiekkahelmen alueen lisäksi viime kesänä ainakin kolme muutakin paikkaa, joissa oli Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton lanseeraamat soolotalkoot käynnissä. 

Kevään korvalla Haitalliset vieraskasvit hallintaan -hanke on taas yhteydessä hankealueen yhdistyksiin ja yrittää saada kesäksi 2022 mahdollisimman monet talkoot kasaan. 

– Toiveena olisi, että kun ensi kesänä järjestetään talkoita yhteistyössä yhdistysten kanssa, niin seuraavina kesinä samat yhdistykset osaisivat järjestää talkoot jo omin voimin. Monen kasvin kohdalla niitto pitää tehdä useampaan kertaan ennen kuin kasvustosta päästään kokonaan eroon. Esimerkiksi lupiinin siemenpankki säilyy maaperässä jopa 50 vuotta, Eriksson selittää.

Hyviä tuloksia saatiin viime kesänä myös Paimiossa Vistan koulun kanssa tehdystä yhteistyöstä, jossa Eriksson kertoi koulun oppilaille vieraslajeista ja lähti heidän kanssaan maastoon kitkemään. Vastaavaa yhteistyötä yritetään viritellä toukokuun viimeisille viikoille ensi vuonna myös muiden hankealueen koulujen kanssa. 

Lupiini on haitallisista vieraslajeista tunnetuin

Lupiinikasvusto.
Aikoinaan lupiini kukki juhannusviikolla, mutta viime kesinä se on usein kukkinut jo toukokuun lopussa. Kuva: Katri Eriksson.

Nykyisin tien pientareilla rehottava komealupiini tunnistetaan hyvin, mutta edelleenkään kaikki ihmiset eivät ymmärrä sen haitallisuutta Suomen luonnolle.

– Moni kysyy vieläkin, että onko se nyt muka niin vaarallinen, kun se on niin kaunis! 

Kyllä se on ja Eriksson kertoo, miksi:

– Meidän niityt ovat vähentyneen tosi paljon jo 50 -luvulta lähtien, kun maataloudessa on tullut isoja muutoksia. Niittyjen katoamisen myötä köyhissä oloissa viihtyvät ketokasvit löysivät uuden elinympäristön tienpientareilta, mutta nyt ne joutuvat väistymään sieltäkin, kun lupiini valtaa alueet. Ja nyt niittykukilla ei enää ole mitään korvaavaa elinympäristöä, johon väistyä, hän aloittaa.

– Meillä on tosi paljon sellaisia päiväperhosia ja pölyttäjiä, jotka ovat keskittyneet joihinkin tiettyihin kukkakasveihin. Kun lupiini tulee tilalle, niiden ravinto häviää. Nyt puhutaan jo pölyttäjäkadosta ja lintukadosta – ja se johtuu ihan siitä, että pölyttäjiltä katoaa ruoka. 

Toki lupiinikin tuottaa siitepölyä, mutta vain viikon tai korkeintaan kaksi vuodessa, kun taas kotimaiset ketokasvit kukkivat toukokuusta lokakuulle. Ja lupiinista pölyttäjät eivät saa ollenkaan mettä.

Komealupiinia voi torjua niittämällä, tuhkaamalla tai kitkemällä eli nostamalla juurineen. Niittäminen on tehokkainta ennen siementen kypsymistä, jolloin kukkavarret voi jättää maatumaan luontoon. Jos alimmat kukinnot ovat alkaneet jo ränsistyä, kukat tulee kerätä jätesäkkeihin ja laittaa sekajätteeseen. Siementen tuhoutuminen vaatii yli 70 asteen lämpötilan ja siksi niittojätettä ei saa missään nimessä laittaa kotikompostoriin. 

Juurakoiden lapioiminen on tehokasta, sillä lupiini ei lähde kasvamaan uudestaan kovin pienestä juuren palasta. Ja uusimapana torjuntakonstina on kokeiltu puutuhkan levittämistä. 

– Tuhka pitää levittää lupiinin kasvupaikalle aikaisin keväällä ennen kuin maasta nousee mitään ylös. Nakkilassa tuhkan levityksestä saatiin viime kesänä hyviä tuloksia. Lupiinia tuli selvästi vähemmän, mutta muut kasvit kasvoivat normaalisti, Eriksson kertoo kokeilusta.

Jättipalsami rehottaa jokien varsilla

Jättipalsami kukkii vaaleanpunaisena.
Jättipalsamin tunnistaa sen näyttävistä kukista. Kuva: Katri Eriksson.

Samalla kun lupiini on vallannut teiden varret, jättipalsamia näkee todennäköisimmin jokien varsilla. Jättipalsami on tuotu Himalajan vuoristosta Suomeen aikanaan pölytyskasviksi, koska se kukkii niin pitkään. Jostain syystä sillä olikin Suomessa niin otolliset kasvuolosuhteet, että se kasvoi täällä paljon suuremmaksi ja alkoi levitä vauhdilla. 

Jättipalsami on helppo tunnistaa sen näyttävästä kukinnosta ja moni tunnistaa kasvin myös paukkuvista siemenkodista. Palsamin aggressiivinen leviäminen selittyykin osin sillä, että siemenkodan poksahtaessa siemenet voivat lentää jopa seitsemän metrin päähän, ja yksi kasvi voi tuottaa kesässä 2 000 siementä. Siksi torjunta on tämänkin kasvin osalta parasta tehdä ennen siementen kypsymistä.

– Kokeilimme viime kesänä Paimionjoen varrella kahta hävitystapaa. Toisella puolella jokea järjestettiin niittotalkoot ja toisella puolella kitkentätalkoot. Niitetty kasvusto hävisi kerralla, mutta kitkentäkohteesta nousi uutta kasvustoa. Eli ainakin tässä kohteessa niittohoidolla ongelma saatiin kerralla kuntoon. Se oli tavallaan hyvä uutinen, sillä niittäminen on paljon helpompaa kuin kitkeminen. 

Kitkeminen on kaikkein helpointa heti toukokuun alussa, kun jättipalsamin sirkkataimet nousevat.

– Taimet kasvavat tasaisena mattona, joka on helppo nostaa juurineen ylös. 

Ja jos näkee vähän enemmän vaivaa, voi palsamia hävittää vielä elokuussakin. 

– Silloin kukinto taitetaan varovasti jätesäkkiin, jolloin siemenet poksahtavat sinne ja sen jälkeen heitetään loput kasvista perään. 

Jättiputken torjunta on otettu tosissaan

Jättiputken valkoinen kukinto.
Jättiputken tunnistaa paksusta varresta ja valkoisesta kukinnosta. Kuva: Katri Eriksson.

Jättiputkea on torjuttu jo pitkään. Asialla ovat olleet paitsi talkoolaiset, myös kunnat ja valtakunnallinen vieraslajien torjuntahanke Viekas. 

– Tänä vuonna näin esimerkiksi Paimiossa tien varrella jättiputken ja ilmoitin havainnosta osoitteessa vieraslajit.fi. Viikon päästä se oli jo poissa. Ainakin Viekas-hanke seuraa ilmoituksia aktiivisesti, ja esimerkiksi Maskussa kunta on torjunut jättiputkea jo pitkään. 

Jättiputkelle, kuten muillekin vieraslajeille, hyvä torjuntakeino olisi laidunnus, sillä ensimmäisen ja toisenkin vuoden taimet ovat eläimille vielä hyvää ravintoa. Jättiputki tekee kukan vasta kolmantena kesänä.

Jättiputki kukkii kesä–elokuussa ja voi kasvaa valtavan kokoiseksi. Varsi voi olla halkaisijaltaan jopa 10 cm. Parhailla kasvupaikoilla jättiputket voivat muodostaa niin tiheitä kasvustoja, että kaikki muu kasvillisuus tukahtuu. Lisäksi ne ovat ihmisten terveydelle haitallisia. Jos jättiputken kasvinestettä tulee iholle, se reagoi auringon valon kanssa niin, että ihoon voi tulla vakavia palovammoja. Lisäksi se allergisoi monia. 

Jättiputki on sitä helpompi hävittää, mitä pienempi kasvi on. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi niin, että niittämisen jälkeen kasvuston päälle levitetään tiiviisti maata vasten paksu muovi, joka saa olla paikallaan ainakin pari vuotta. Muovi ankkuroidaan maahan esimerkiksi kivillä.

Kurtturuusu kuriin ensi kesään mennessä

Kurtturuusu kukkii hiekkarannalla.
Kurtturuusu voi kasvaa vaikka hiekkarannalla. Kuva: Katri Eriksson.

Kurtturuusua ei saa enää haitallisuutensa vuoksi kasvattaa Suomessa 1.6.2022 alkaen. Monia puistoja ja pihoja koristavat ruusut ovat vuosien saatossa levinneet lintujen mukana joka paikkaan. Ne ovat vallanneet kokonaisia hiekkarantoja ja päässeet jopa luonnonsuojelueille. 

– Moni kaupunki on jo lähtenyt torjumaan kurtturuusua vauhdilla, mutta kaikkia kasvupaikkoja ei edes tiedetä. Pientä kasvustoa on usein teidenkin varsilla vaikka kuinka paljon. Tulevaisuudessa kurtturuusun kasvattamisesta voi todennäköisesti saada uhkasakon, mutta ei vielä ensi kesänä, kertoo Eriksson. 

Ongelmissa ovat erityisesti taloyhtiöt, joiden pihoilla saattaa olla kurtturuusua vaikka 100 neliön alueella, jolloin hävittämiseen tarvitaan jo kaivinkonetta. Poistetun kasvuston tilalle suositellaan kasvattamaan nurmikkoa, jolloin mahdollisten uusien taimien yli voi ajaa ruohonleikkurilla, mikä helpottaa jälkihoitoa. 

Tatarin juuret menevät läpi vaikka harmaan kiven

Lähikuva tatarin varresta.
Tatarilla on kookkaat lehdet ja puumainen ontto varsi. Se voi kasvaa jopa nelimetriseksi. Kuva: Katri Eriksson.

Katri Eriksson kertoo, että esimerkiksi Iso-Britanniassa ei saa omakotitalolle vakuutusta, jos pihalla kasvaa tataria. Sen juuret ovat niin voimakkaat, että ne kasvavat läpi vaikka talon perustuksista ja asvaltista. Maavarsi voi olla jopa seitsemän metriä pitkä. 

– Tataria torjutaan katkaisemalla varsi läheltä maan pintaa ja laittamalla torjunta-ainetta suoraan juurakkoon. Pitkäaikainen näivettäminen auttaa, mutta yleensä edessä on vuosien taistelu, sillä tatar lähtee kasvamaan uudestaan jo sentin kokoisesta juuren palasta.

Yhteistyötä tarvitaan

Erikssonin mukaan tämän hankkeen aikana vieraslajiongelmaa ei saada kuriin, vaan toivo jää maaseudun asukkaisiin. 

– Jos ihmiset saadaan ymmärtämään asian vakavuus ja sitä kautta toimimaan, niin kaikki on mahdollista!

Taloudellista tukea vieraslajien torjuntaan pystyy hakemaan muun muassa Ely-keskuksista ja Leader-ryhmistä. Useimmissa kohteissa selviää kuitenkin ihan työhanskoilla, jätesäkeillä ja hyvällä motivaatiolla. 

Asiasta kiinnostuneille on tehty yhteinen Facebook-ryhmä nimeltä Vieraslajien torjuntajoukot. Ryhmästä löytyy paljon tietoa aiheesta ja käynnissä olevien vieraslajihankkeiden asiantuntijat neuvovat ihmisiä myös sitä kautta. 

Haitalliset vieraskasvit hankkeen kokonaisbudjetti on 79 500 euroa, josta julkisen tuen osuus on 70 prosenttia. Tuen ovat myöntäneet Leader Varsin Hyvä ja Leader Karhuseutu. Hanketta hallinnoi ProAgria Länsi-Suomen alla toimiva Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset.

 

Teksti: Janica Vilen

Kyläkauppatukea tarjolla lokakuun loppuun saakka! Jaossa 2 miljoonaa euroa

Virttaan S-kaupan julkisivu.

 

Ruokavirasto tiedottaa, että kyläkauppatuen haussa on lokakuun alkuun mennessä saatu vasta noin viitisenkymmentä hakemusta, vaikka tukeen oikeutettuja kyläkauppoja arvioidaan olevan merkittävästi enemmän. Tukeen on käytettävissä yhteensä kaksi miljoonaa euroa ja yksittäinen hakija voi saada korkeintaan 22 500 euron tuen. Tuen haku alkoi syyskuun alussa ja päättyy 31.10.2021.

Kyläkauppatuen tavoitteena on turvata ja edistää päivittäistavarakauppapalveluiden saatavuutta maaseudulla. Tuen myöntää Ruokavirasto. Kyläkauppatuki oli haettavissa edellisen kerran vuonna 2019. Edellisestä hakukierroksesta poiketen tämän syksyn hakukierroksella tukialuetta on laajennettu koskemaan kaikkia maaseutualueita, ei ainoastaan harvaan asuttua maaseutua. – Kyläkauppojen kannattaa laittaa hakemus tulemaan, sillä yhä useampi kyläkauppa on nyt oikeutettu tukeen, sanoo ylitarkastaja Tommi Alanko Ruokavirastosta.

Tukea voi hakea sähköisesti Ruokaviraston Hyrrä-asiointipalvelussa. Tähän mennessä saaduista hakemuksista 75 prosenttia on tehty sähköisesti. Tuen ehdot ja hakuohjeet löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta.

Kyläkaupat ovat tärkeitä sekä maaseudulla vakituisesti asuville että mökkeilijöille ja muille matkailijoille. Ne tarjoavat päivittäistavarapalveluiden lisäksi esimerkiksi käteisnosto-, posti- ja apteekkipalveluita.

Kyläkauppojen määrä on Suomessa kuitenkin vähentynyt viime vuosina. Monilla kaupoilla on vaikeuksia pitää toimintaansa kannattavana, kehittää palveluitaan tai löytää kaupalle jatkajaa, kun kauppias jää eläkkeelle. Vuoden 2019 hakukierroksen jälkeen toteutetussa arvioinnissa todettiin, että kauppiaat olivat kokeneet kyläkauppatuen erittäin hyödylliseksi. Valtaosa edelliskerralla tukea saaneista kauppiaista oli käyttänyt kyläkauppatukea kauppansa palveluvalikoiman ylläpitämiseen ja monipuolistamiseen.

 

Lisätietoja Ruokavirastosta:
Ylitarkastaja Tommi Alanko
040 679 0940
etunimi.sukunimi@ruokavirasto.fi

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Ihmisiä luonnossa.

 

Kiinnostaako yhdistystänne ympäristöasiat, mutta ette oikein tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Kutsukaa EkoTeko-hankkeen työntekijä kylään neuvontakäynnille. Apua on tarjolla muun muassa kierrätyksen aloittamiseen, energian säästämiseen tai vaikka ympäristöaiheisten tapahtumien järjestämiseen.

Leader Varsin Hyvän ja Leader Ravakan EkoTeko-hankkeet ovat saaneet jatkoaikaa kesään 2022 asti. Vielä on siis aikaa ottaa kaikki hyöty irti hankkeen palveluista. Varsin Hyvän hanke toimii Kaarinassa, Liedossa, Maskussa, Naantalissa, Nousiaisissa, Paimiossa, Raisiossa, Ruskolla, Sauvossa, Taivassalossa ja Turussa. Ravakan vastaava hanke on käynnissä puolestaan Eurajoella, Laitilassa, Mynämäellä, Pyhärannassa, Raumalla, Uudessakaupungissa ja Vehmaalla. 

Hankkeet palvelevat sekä hankealueen yhdistyksiä, asukkaita että kuntia. Apua on tarjolla kestävän kehityksen mukaisten valintojen ja toimintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ekologisen kestävyyden lisäksi tarjolla on apua myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kehittämiseen. 

Hankekoordinaattori Tiina Saaresranta kannustaa maaseudun yhdistyksiä olemaan yhteydessä matalalla kynnyksellä.

– Aika usein ajatellaan, että ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä tekevät vain varsinaiset luonnonsuojelujärjestöt tai vesiensuojeluyhdistykset, mutta iät ja ajat myös kyläyhdistykset ja muut toimijat ovat tehneet asioita ympäristön eteen, hän muistuttaa. 

Tiina Saaresranta.
Tiina Saaresranta on EkoTeko-hankkeen koordinaattori. Kuva: Janica Vilen. 

Tiedotusta ja tapahtumia!

Kuluneen parin vuoden aikana hankkeessa on järjestetty paljon tiedotustilaisuuksia, retkiä ja työpajoja. Esimerkiksi Naantalin Röölässä on järjestetty villiyrtti-ilta, ja Laitilassa pidettiin kurssi syötävän metsäpuutarhan perustamisesta. 

– Luonnonvarojen kuten sienten ja villiyrttien hyödyntäminen ruokavaliossa kiinnostaa nyt paljon. Ruoka on yksi suurimmista tekijöistä hiilijalanjäljessämme. Aina jos saa yhdenkin raaka-aineen haettua suoraan metsästä, niin sillä on merkitystä, muistuttaa Saaresranta. 

Lisäksi hän uskoo, että metsän antimien ja esimerkiksi villiyrttien hyödyntäminen muokkaa samalla ihmisen suhdetta luontoon, ympäristöön ja kuluttamiseen. 

Mynämäellä EkoTeko-hanke taas järjesti keskusteluillan liikenteen päästöjen vähentämisestä. Paljon ihmisiä keränneessä tapahtumassa asiantuntijat kertoivat kestävän autoilun mahdollisuuksista. 

– Moni kaipasi asiantuntijan näkemystä esimerkiksi sähköautoilun hyvistä ja huonoista puolista, kertoo Saaresranta. 

Energiansäästöviikolla hanke teki live-videoita sosiaaliseen mediaan alueen eri yhdistysten tekemistä ekoteoista. Ekotekoja on listattu myös EkoTeko-blogiin, jota pääsee lukemaan tästä linkistä. 

Muistilappuja kiinnitettynä kangastauluun.
EkoTeko-hanke oli elokuussa 2020 mukana Uudenkaupungin Minifarmi-messuilla, jossa kerättiin ylös ihmisten tekemiä ekotekoja. Kuva: Tiina Saaresranta.

Kierrätys kiinnostaa maaseudulla ja saaristossa

Saaresrannan mukaan maaseudun yhdistykset ovat olleet hankkeen aikana aktiivisia ja miettineet paljon sitä, miten yhdistyksen perustoiminta saadaan kestävälle pohjalle. Moni on lähtenyt tekemään konkreettisia parannuksia esimerkiksi oman kylän kierrätysmahdollisuuksien parantamiseksi. 

– Maaseudulla kierrätykseen liittyy se ongelma, että kierrätyspisteet ovat kaukana ja usein sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse julkisilla. Kierrättäminen edellyttääkin maaseudulla ja saaristossa melkein aina oman auton käyttöä. Väestöpohjan pitäisi olla aika iso, jotta kuljetukset saadaan kannattaviksi, mutta esimerkiksi Livonsaarella Saariston Savotta ry otti vastuun jäteastioiden hankinnasta ja kuljetusten maksuista. Nyt saarella on tosi hyvät kierrätysmahdollisuudet ja ihmiset voivat liittyä mukaan maksamalla pienen vuosimaksun, Saaresranta kertoo. 

Mies koivun vieressä.
Ekoteko hanke järjesti useita Hyvinvointia metsästä -tilaisuuksia yhdessä Metsäkeskuksen kanssa. Niissä perehdyttiin muun muassa siihen, miten metsä voi toimia hyvinvoinnin lähteenä ilman hakkuita. Kuvassa käynnissä näytös pakurin kasvatuksesta. Kuva: Tiina Saaresranta.

Yhtene ympäristö -hanke mukana yhteistyössä

Saaresrannan lisäksi hankkeessa työskentelee Varsin hyvän puolella myös Ina Fagerlund. Ravakan alueella EkoTeko-hankkeen tavoitteita tukee myös Yhtene ympäristö -teemahanke, jonka kautta yhdistykset voivat hakea Leader-tukea pieniin investointeihin.

– Nyt on siis hyvä mahdollisuus saada ensin EkoTeko-hankkeelta neuvonta-apua ja sen jälkeen Yhtene ympäristö -hankkeelta tukea toteutukseen. Investointeihin myönnettävä tuki on 50 %, mutta omavastuuosuudesta 75 %  pystyy kattamaan talkootyöllä, Saaresranta kertoo.  

 

Teksti: Janica Vilen

 

LUE LISÄÄ:

10 vinkkiä ekologisempaan yhdistystoimintaan!

EkoTeko-hanke tutustutti ihmisiä villiyrtteihin Röölässä – katso video!

Otökän elämää -tapahtuma innosti lapset mikroskooppien ääreen

Minna Lukkala luennoi ötököistä lapsille.
Minna Lukkala esittelee lapsille limakotiloa ja juotikasta Yläneen Luontokapinetissa.

 

Osana Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten Haitat haltuun -hanketta järjestetty Ötökän elämää -päivä oli lapsille unelmien täyttymys. Päivän aikana päästiin etsimään ja tutkimaan oikein luvan kanssa kaikkia mahdollisia ötököitä – esimerkiksi hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Härkätien ja Loimaan 4H-yhdistysten yhteinen Haitat haltuun -hanke tarjoaa lapsille ja nuorille sekä perheille käytännön keinoja torjua ilmastonmuutosta ja siitä aiheutuvaa ahdistusta. Toiminta ohjaa ympäristökysymysten äärelle syyllistämättä. Tarkoituksena on luoda uskoa tulevaisuuteen ja tehdä ympäristötekoja omassa lähipiirissä. 

Kesällä alkaneessa hankkeessa tullaan tämän ja ensi vuoden aikana järjestämään noin 30 tapahtumaa. Yksi niistä pidettiin Yläneen Luontokapinetissa lauantaina 25. syyskuuta otsikolla Ötökän elämää. Mukana oli 12 lasta Aurasta, Marttilasta ja Koskelta.

Härkätien 4H:ssa työharjoitteluaan suorittava ympäristösuunnittelun opiskelija Anne Hakala tekee hankkeen teemoista myös opinnäytetyönsä. Hän uskoo, että nuorten kokemaa ilmastoahdistusta voi lievittää nimenomaan osallistamalla. Hankkeessa opetellaan arjen taitoja ja tarkastellaan esimerkiksi omia kulutustottumuksia ilman syyllistävää näkökulmaa. 

– Tänään olemme oppineet paljon ötököiden elämästä. Ötökäthän oikeastaan pyörittävät maailmaa ja ilman niitä olisimme hukassa! Kävimme läheisellä lammella etsimässä ötököitä ja lapset olivat niistä todella innoissaan, kertoo Hakala porukan siirtyessä sisälle Luontokapinettiin. 

Hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä!

Poika ja nainen tutkivat etanoita.
Marttilalainen Konsta Laaksonen löysi ukkoetanan, metsäetanan ja sammakon, joka tosin ehti päästä karkuun. “Tämä onkin limainen kaveri! Näin isoa etanaa en ole koskaan ennen löytänyt”, Laaksonen innostuu. Ukkoetana kuuluu harjaetanoihin ja se on Euroopan suurin maaetana. Konsta Laaksonen ja Minna Lukkala tunnistivat sen ilma-aukon, värityksen ja koon perusteella. Ukkoetanalla vatsan puoli on kolmijuovainen, kun taas haitallisella espanjansiruetanalla yksivärinen.

Maastoretkeltä tultuaan lapset pääsivät Minna Lukkalan opastuksella tutkimaan löytämiään ötököitä luupeilla ja mikroskoopeilla. Haaveihin oli tarttunut muun muassa sudenkorennon toukkia, etanoita, juotikkaita, limakotiloita, hyttysentoukkia ja malluaisia.

– Ötökkä ei oikeastaan ole mikään tieteellinen nimi, mutta yleensä ötökällä tarkoitetaan selkärangattomia eläimiä. Esimerkiksi limakotilo kuuluu nilviäisiin ja juotikas nivelmatoihin. Juotikkaista tunnetaan ehkä parhaiten verijuotikas eli iilimato, joka on kylläkin nykyään aika harviainen, Lukkala kertoo tutkiessaan lasten saalista. 

Nainen mikrokooppin äärellä ja poika katsoo taustalla.
“Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä ja niistä iso osa on vielä nimeämättä. Jos siis haluatte päästä määrittämään jonkun ötökän nimen, kannattaa alkaa hyönteistutkijaksi”, Lukkala kannustaa lapsia.

Lasten löytämät sulkahyttysen toukat ja sukeltajakuoriaiset kuuluvat hyönteisiin, joiden tutkimisesta on Yläneellä pitkät perineet. 

– Hyönteiset tunnistaa siitä, että niillä on kuusi jalkaa ja kolmiosainen vartalo. Suurin osa maailman eläimistä on hyönteisiä, jotka jakautuvat lahkoihin. Suurin on pistiäisten lahko, johon kuuluu esimerkiksi muurahaiset, ampiaiset ja kimalaiset. Seuraavaksi suurin porukka on kaksisiipiset, johon kuuluu esimerkiksi kärpäset, Lukkala selittää. 

– Hämähäkeillä taas on kahdeksan jalkaa. Jotkut hämähäkit kutovat verkkoja ja toiset juoksevat saaliinsa kiinni. Tämä teidän löytämä hämähäkki vaikuttaisi verkonkutojalta, hän jatkaa. 

Karoliina Virolainen ja Elviira Virtanen Koskelta löysivät monenlaista tutkittavaa.

Lapset keskittyvät ötököiden tarkkailuun herkeämättä. Välillä nähdään pieni jännitysnäytelmä, kun yksi tutkimuskohteista yrittää syödä toisen, joka pitkän takaa-ajon jälkeen onnistuu piiloutumaan pienen oksan taakse. Tutkimusten jälkeen ötökät vapautetaan takaisin luontoon. 

Yhden puutiaisen Lukkala oli napannut mikroskooppiin ihmeteltäväksi kotikissastaan. 

– Hämähäkkieläimiiin kuuluu hämähäkiien lisäksi lukit ja punkit. Puutiainen on se, joka saattaa aiheuttaa sairauksia, mutta suurin osa punkeista on tosi hyödyllisiä, hän muistuttaa.

Nuoret apuopettajina

Kolme nuorta seisoo vierekkäin ulkona kodan edessä.
Marttilalaiset Joni Vuori (vas.), Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen toimivat päivän aikana apuopettajina.

Ötökän elämää -tapahtuma järjestettiin alakouluikäisille lapsille, ja muutamat yläkoululaiset toimivat päivän aikana apuopettajina. 

– Teimme lapsille bussimatkaksi tietokilpailun ötököistä. Yleensä lapset eivät jaksa kuunnella, jos yrittää selittää jotain luonnosta, mutta leikin kautta he kiinnostuvat yleensä aina, tietää 4H:n toiminnassa jo muutaman vuoden mukana ollut marttilalainen Joni Vuori. 

Hän sekä Safira Lehtimäki ja Julia Ronkainen ovat oppineet paljon luonnosta sekä 4H:n luontokerhon että koulun kautta. 

– Meillä on koulussa yksi opettaja, joka on oikein kunnon ilmastoaktiivi. Hän aina selittää meille, miten maailmalla tapahtumat asiat, vaikka tulivuoren purkaus tai jäätiköiden sulaminen vaikuttavat, nuoret kertovat. 

Hankkeen yksi tavoite on osallistaa nuoria jakamaan saamaansa tietoa eteenpäin lapsille. Ensi kesänä nuorille järjestetään leiri, jossa tullaan oppimaan muun muassa kestävästä kehityksestä ja kierrätyksestä.

Tämän syksynkin aikana on vielä luvassa useampia tapahtumia. 

– Esimerkiksi 30. lokakuuta vietetään Härkätien 4H:n 50-vuotisjuhlia retkipäivän merkeissä Onnenperän tallilla Vaskiolla. Siellä yksi tapahtumapäivän rasteista keskittyy kierrätykseen, kertoo Anne Hakala. 

12.–13. joulukuuta Auran Kettulinnassa järjestetään nuorten yöleiri,  jossa aloitetaan opetuspakettien tekeminen kevään alakoulujen vierailuja silmällä pitäen. 18. joulukuuta Sarka museossa Loimaalla on puolestaan aikuisille suunnattu  seminaari hankkeen teemoista, joista esittelevät runoilija Heli Laaksonen ja ympäristökasvattaja Minna Lukkala.

Hankkeen kokonaiskustannus on 58 000 euroa, josta Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry:n myöntämä Leader-tuki kattaa 80 %. 

Kaksi naista kameran edessä.
4H:n harjoittelija Anne Hakala (vas.) ja kerho-ohjaaja Anna-Sofia Holppi innostuivat myös tutkimaan lasten löytämiä ötököitä.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

Maastopyöräily nostaa tunteet pintaan maaseudulla

Viisi ihmistä istuu pöydän ääressä.

 

Maastopyöräily on yksi maaseudun tämän hetken trendilajeista. Erityisesti sähköavusteiset fatbiket saavat ihmisiä metsiin, mutta myös barrikadeille. Ehkä tärkein vinkki lajin uusille harrastajille olisikin se, että jokaisella polkaisulla muistaisi olevansa jonkun omistamalla maalla. 

Varsinais-Suomen maaseutuverkosto kokoontui keskiviikkona 29. syyskuuta Varsinais-Suomen 2021 Vuoden kylään – Nousiaisten Valpperiin. Päivän aikana seurattiin etäyhteydellä valtakunnallista Maaseutuparlamenttia ja keskusteltiin muun muassa maaseudun trendilajista: maastopyöräilystä.

Maastopyöräilyn ympärille rakennettuun paneelikeskusteluun osallistuivat Akselikuntien pyörämatkailun kehittämishankkeessa työskentelevä Jouko Parviainen (kuvassa vasemmalla), maanomistajia keskustelussa edustanut MTK Varsinais-Suomen aluepäällikkö Terhi Löfstedt, Fillaripäiväkirjoista tuttu pyöräilyn harrastaja Jaska Halttunen, useita retkeilyreittejä rahoittaneen ja kehittäneen Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen sekä Valpperin maastopyörähankkeessa mukana ollut Reima Rantanen.

Tapahtuman osallistujat pääsivät testaamaan Valpperin uutta maastopyöräreittiä ja olivat heti myytyjä. Hulppeat maisemat ja vaihteleva maasto tarjoavat upean elämyksen – ja vauhdin hurmaan pääsee sähköavusteisella pyörällä vaikka olisi vähän heikompikin pyöräilykunto. Ei siis ihme, että laji kasvattaa suosiotaan jatkuvasti!

Maastopyöräilyn suosion lisääntymisellä on kuitenkin ollut myös varjopuolia, ainakin jos maanomistajilta kysytään. MTK:n Terhi Löfstedt kertoo, että parhaillaankin on käynnissä pari oikeudenkäyntiä, joissa maanomistajat hakevat korvauksia heidän maillaan aiheutetusta vahingosta esimerkiksi taimikoille. 

– Jokamiehenoikeudet sallivat niin patikoinnin, polkujuoksun kuin maastopyöräilynkin. Muiden mailla saa siis liikkua, mutta luontoon ei saa jättää jälkiä, eli esimerkiksi katkoa oksia tai ajella niin, että sammalet lentelee. Suurin osa luonnossa liikkujista on fiksuja, mutta yksittäiset välinpitämättömät ihmiset onnistuvat tahraamaan helposti kaikkien maineen. Aina löytyy joku, joka ei kunnioita toisen omaisuutta ja silloin kaikki joutuvat kärsimään, Löfstedt avaa hankalaa tilannetta. 

Leader Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg kävi testaamassa Valpperin maastopyöräreittiä. Nousiaisten Alku vuokraa sähköavusteisia maastopyöriä Valpperin urheilutalolla.

Jokamiehen oikeuksilla saa siis liikkua, mutta merkittyjä reittejä ei voi tehdä ilman maanomistajien lupaa, eikä järjestää kilpailuja tai kaupallista toimintaa. Valpperin maastopyöräreitin tehnyt Nousiaisten Alku törmäsi tähän tosiasiaan omassa hankkeessaan. Alun perin seuran tavoitteena oli tehdä yli 20 kilometrin mittainen reitti, joka yhdistäisi Valpperin Kuhankuonon retkeilyreitistöön, mutta kaikilta maanomistajilta ei saatu hankkeeseen lupaa.

– Nyt meillä on 13 kilometrin mittainen reitti. Reitti on saanut paljon kehuja ja haastetta riittää kokeneillekin harrastajille. Kesällä maastopyöräilijät pystyvät hyödyntämään myös hiihtolatujen pohjia, mutta talveksi meidän pitää erottaa reitit selkeästi toisistaan, ettei pyöräilijät ja hiihtäjät törmää toisiinsa, Reima Rantanen kommentoi. 

Jouko Parviainen kertoo, että monissa hankkeissa maanomistajat ovat antaneet luvat reitin perustamiselle mielellään sillä ajatuksella, että jos maastopyöräilijät polkevat kaikki samaa polkua pitkin, muu metsä pysyy paremmassa kunnossa. Toisaalta opastuskaan ei ole aina johtanut toivottuun lopputulokseen, sillä seikkailun nälkäiset maastopyöräilijät ovat ahkeria poikkeamaan merkatuilta reiteiltä, kun vastaan tulee houkuttelevan näköinen maisema. 

– Sen lisäksi, että mietitään missä liikutaan, pitäisi miettiä myös milloin liikutaan. Kuivalla säällä maasto kärsii pyöräilystä vähemmän, mutta märkään metsään jäljet jää helposti, Parviainen muistuttaa. 

Valpperin maastopyöräreitti kuten moni Turun seudun luontopolkukin on saanut maaseuturahaston tukea Leader Varsin Hyvän kautta. Pia Poikosen mukaan Leader-tukea reitistöhankkeilleen voivat saada niin yleishyödylliset yhdistykset kuin maaseudun yrityksetkin.

Fillaripäiväkirja Hangosta Nuorgamiin

Mies luennoi oikeassa reunassa, valkokankaalla näkyy hänen Youtube-videonsa retkipyöräilystä.
Jaska Halttunen kertoi tapahtumassa tekemistään pyöräretkistä, joiden perusteella Suomi on seikkailijan paratiisi.

Jaska Halttunen on pyöräillyt Hangosta Nuorgamiin kolmessa viikossa ja kirjoittanut reissustaan kirjan. 

– Se retki muutti elämäni kulun, opetti kaiken retkeilystä ja paljon itsestäni, muistelee Halttunen. 

Suuri yleisö tuntee hänet Youtubessa julkaistuista Fillaripäiväkirja-videoista, joita aletaan pian esittää myös AlfaTV:ssä. Nykyisin Halttunen polkee lähinnä metsissä, joissa ei tarvitse varoa autoja. 

– Suomi on seikkailijan paratiisi ja maastopyöräily on vienyt minut aivan uudenlaisiin seikkailuihin. Viime aikoina olen testaillut pyörämatkailun rajoja ja huomannut, että huonoja kelejä pyöräilylle ei oikeastaan ole, on vain huonoja varusteita. Talvella olen vetänyt ahkiota pyörän perässä. Talvipyöräilykään ei ole mitenkään vaikeaa, vaikka se vaatiikin vähän enemmän viitseliäisyyttä.

Ympärivuotiseen retkeilyyn ja varusteisiin keskitytään paljon Halttusen seuraavassa kirjassa, joka on parhaillaan työn alla. 

Halttunen on myös itse ollut mukana kehittämässä uusia reittejä kotikuntaansa Karkkilaan. Reittejä tehdessä hän kannustaa miettimään, miten samat reitistöt pystyisivät palvelemaan mahdollisimman monenlaisia pyöräilijöitä. 

– Reittien merkkaamisessa olisi tärkeää, että seuraava merkkipaalu on koko ajan näkyvissä. Koskaan ei saisi reitin käyttäjälle tulla sellainen olo, että on eksynyt. Lisäksi reitillä olisi hyvä olla merkittynä vaikeusaste ja myös kilometriviittoja, jotta reitin varrella tietää, kuinka pitkä matka on maaliin tai vaikka seuraavalle laavulle, Halttunen neuvoo. 

Lisäksi hänen mielestään olisi tärkeää, että reitin voisi aina ladata omaan navigaattoriinsa sähköisessä muodossa, mutta paperikarttojakaan ei kannata unohtaa. 

– On aina kiva nähdä kerralla koko reitti ja kaikki sen varrella olevat palvelut. Nyt kun sähköpyöräily koko ajan yleistyy, olisi hyvä saada kartalle myös latauspaikat. Pyöräilijöillä on yleensä oma laturi mukana, joten pelkkä pistorasia riittää, Halttunen jatkaa. 

Uusi pyöräilyreitistö Akselikuntiin

Mies luennoi. Kuvassa vasemmalla näkyy retkipyörä.
Jouko Parviainen kertoi Akselikuntien pyörämatkailun kehittämishankkeesta.

Akselikuntien eli Nousiaisten, Maskun ja Mynämäen yhteisessä Leader-rahoitteisessa pyörämatkailuhankkeessa suunnitellaan uutta pyöräilyreitistöä, joka palvelisi sekä paikallisia että matkailijoita. Toiveissa olisi sellainen reitistö, joka tarjoaa sopivia päivämatkoja niin maastopyöräilijöille, retkipyöräilijöille kuin maantiepolkijoillekin. Myös reitistön varrella olevia palveluita kehitetään osana hanketta, ja tavoitteena on yhdistää Akselikuntien reitit myös Turun seudun ja koko Lounais-Suomen olemassa oleviin reitistöihin. 

– Sitä kautta olisi mahdollisuus saada myös kansainvälisiä matkailijoita, Parviainen toteaa. 

Jo useampia pyörämatkailun kehittämishankkeita vetänyt Parviainen pohtii paikallisten kanssa myös sitä, miten sesonkia voisi pidentää ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voisivat tuoda pyörämatkailijoita juuri Akselikuntiin. 

– Suomea pidetään turvallisena matkailukohteena ja meillä on monipuolinen maasto. Täällä on jokamiehenoikeudet ja mahdollisuus saunoa. Lisäksi on hyvää lähiruokaa ja paljon pienimuotoisia, mutta suuresti ihmisiä koskettavia elämyksiä. Pyörämatkailun suosio on parhaillaan hurjassa nousussa ja se tarjoaa maaseudulle hyvän mahdollisuuden näyttää parhaat puolensa!

Frisbeegolfia ja sukupolvien välistä yhteistyötä

Nainen heittää frisbeetä metsässä.
Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen Valpperin uudella frisbeegolfradalla.

Valpperilaiset Reima Rantanen ja Jukka Heinonen kertoivat tapahtumassa Valpperin kylästä ja sen historiasta aina 1500-luvulle asti. Valpperilaiset hakivat Vuoden kylä -titteliä jo vuonna 2017, kun uusi kyläkoulu valmistui, mutta silloin voitto lähti Loimaalle Virttaan kylään. Kylätekopalkinto koulun perustamisesti innosti kuitenkin hakemaan uudelleen ja nyt perusteitakin oli enemmän. Muutaman välissä kuluneen vuoden aikana Valpperissa oli ehditty muun muassa remontoida urheilutalo, rakentaa kuntoportaat ja kota sekä tehdä maastopyörä- ja frisbeegolfradat. 

– Tänä syksynä avatulla frisbeegolfradalla on heittäjiä joka arki-ilta noin 50, ja viikonloppuisin radalla saattaa käydä yli sata ihmistä päivässä, Rantanen kertoo.

Frisbeegolfista puhuttaessa Heinonen nostaa esiin myös kyläläisten talkoohengen. 

– Valpperissa on oikeastaan kaksi ihmettä. Toinen on se, että täällä on joka talvi lunta ja toinen on eri sukupolvia yhdistävä talkoohenki. Meidän kylän nuoret ja eläkeläiset tekivät frisbeegolfrataa yhdessä talkoilla koko viime kesän, hän kiittelee. 

Kaksi miestä luennoimassa liikuntasalissa.
Reima Rantanen ja Jukka Heinonen esittelivät Valpperin kylää.

Asukkaita Valpperin koulupiirissä on noin 300. Kyläkoulussa oppilaita on ollut 30–50 vuodessa ja opettajia on kolme. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita opettava koulun rehtori Satu Mäkinen ja Nousiaisten kunnan sivistysjohtaja Pasi Isokangas esittelivät Maaseutuparlamentin osallistujille Valpperin kyläkoulua ja muun muassa siellä tehtävää ympäristökasvatustyötä, joka palkittiin alkuvuodesta 2021 ympäristökasvatusjärjestö FEE:n myöntämällä Vihreällä lipulla. 

Kyläläisten mukaan koko Valpperin kylähenki nousi uuden kyläkoulun myötä aivan uudelle tasolle. 

– Koulu on meidän yhdistävä voima, joka saa ihmiset liikkeelle, Heinonen summaa. 

Vuoden kylä -tittelin kunniaksi Valpperiin on tehty Vuoden kylä 2021 -kyltti ja avattu kylälle uudet verkkosivut osoitteeseen www.valpperi.fi

Valpperin koulun rehtori esitteli nykyaikaista kyläkoulua maaseutuparlamentin väelle. Pulpettien päällä olevat muovipurkit ovat oppilaiden maskeja varten.

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Maaseutuparlamentti on Suomen suurin ideafestivaali ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka. Tapahtuma järjestettiin 28.–30.9.2021 verkossa ja monipaikkaisesti eri puolilla maata. Osana Maaseutuparlamenttia julkistettiin myös maaseutupoliittinen julkilausuma.