Ravakan ympäristötyö lähtee alueen tarpeista

Nainen istuu pihalla keltaisessa takissa.

 

Ihmisillä on valtava into tehdä ympäristötyötä, mutta sen organisointiin tarvitaan asiantuntijuutta. Kun Leader Ravakan alueella suunnitellaan esimerkiksi uutta luontopolkua, vesistön kunnostusta tai kylätalon energiaremonttia, oma asiantuntija on kullanarvoinen. 

Ravakka oli aikoinaan Suomen ensimmäinen Leader-ryhmä, johon palkattiin oma ympäristöneuvoja. Nykyisin ympäristöneuvontaa tekee Ravakassa jo useampi työntekijä, joilta saa maksutta apua esimerkiksi ympäristönäkökulmien huomioimiseen yhdistyksen toiminnassa, Leader-hankkeissa tai muiden rahoittamissa hankkeissa. 

Yhteisö- ja ympäristökoordinaattori Tuuli Janssonin mukaan Vakka-Suomen alueen ongelma ympäristötyössä on ollut asiantuntijoiden saatavuus. 

– Meitä on täällä ihan muutamia, jotka pystyvät neuvomaan. Esimerkiksi Turussa oleva tietotaito ei ulotu Vakka-Suomeen asti, vaikka hyvää yhteistyötä tehdään muun muassa Valonian, ELY-keskuksen, kuntien ympäristö- ja virkistyskäyttötoimijoiden sekä maakunnittaisten teemaryhmien kanssa. Siksi Leader-ryhmän tarjoama ympäristöneuvonta palvelee hyvin paikallisia tarpeita, hän sanoo. 

Ravakasta maaseudun pienet toimijat, kuten vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset saavat apua muun muassa reittien suunnitteluun, vesistöjen kunnostamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen, rahoituksen hakemiseen, viranomaisyhteistyöhön ja monenlaiseen muuhun pulmaan.

Ympäristönäkökulma mukana strategiassa

Ympäristö on ollut yksi painopiste Ravakan paikallisessa kehittämisstrategiassa jo pitkään – ja on nostona myös ohjelmakaudella 2023–2027. Leader-tuissa näkökulma on kuitenkin aina ihmisten hyvinvoinnissa. Ympäristöhankkeita on tuettu ennen kaikkea siksi, että ne mahdollistavat vaikka virkistyskäyttöä. 

– Esimerkiksi vesistöjen tilaa halutaan parantaa ennen kaikkea siksi, että lähivesissä voidaan uida, kalastaa tai muuten harrastaa ja virkistyä. Eli perimmäinen syy hankkeisiin löytyy yleensä – raadollista kyllä – oman navan ympäriltä, mutta samalla ne hyödyttävät luontoakin, Jansson selittää.

Ohjelmakaudella 2007–2013 Ravakan tukemat ympäristöhankkeet painottuivat paljon perinnemaisemiin ja reitistöjen kehittämiseen. Kaudella 2014–2022 on kunnostettu erityisen paljon vesistöjä.  Ohjelmakaudella 2023–2027 on tarkoitus tukea erityisesti virkistyskohteiden kehittämistä ja samalla auttaa entistä enemmän muiden rahoituskanavien hyödyntämisessä. 

– Ympäristötyöhön on paljon erilaisia tukia tarjolla, mutta harva osaa hakea niitä. Siksi tukia on haettu paikallisesta Leader-ryhmästä. Ihmisillä on kauhea into tehdä ympäristöhankkeita, jos joku muu vain hoitaa sen hankebyrokratian, Jansson kertoo. 

Leader-rahoituksen haku on auki jatkuvasti ja hakemuksia käsitellään kuukausittain. Muista tuista merkittävä osa jaetaan loppuvuodesta, joten nyt on hyvä hetki valmistella hakemuksia. Auttamalla paikallisia toimijoita hakemaan muiden myöntämää rahoitusta, saadaan alueen ympäristötyöhön vipuvoimaa yhteistyöllä.

Hankkeet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen

Kun Tuuli Jansson aloitti työssään vuonna 2013, hän pääsi heti tekemään yhteistyötä Tummamäen luontopolkua suunnitelleen Lahdingon kyläyhdistyksen kanssa. Kaik polu viä peril -hankkeessa valmistunut noin puolentoista kilometrin mittainen polku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan – aikaan, jolloin Tummamäellä vielä louhittiin Vehmaan punaista graniittia.

Ilmakuva, jossa näkyy kaksi jäässä olevaa vesialuetta.
Ilmakuva Tummamäeltä huhtikuisena kevätpäivänä.

Kaivostoiminnan loputtua vuonna 1973 rääpekivet jäivät valtaviksi kasoiksi metsään. Vuosien saatossa luonto on löytänyt tapansa vallata ihmisen muokkaamaa maisemaa ja vanhat kaivosmontut ovat täyttyneet kauniisti vedellä. Rääpekivikasojen päällä ja lomassa kiemurtelevan luontopolun lisäksi alueella on näköalalava, kuivakäymälä, taukokatos ja laavu nuotiopaikkoineen. 

Vuosien varrella Tummamäen luontopolusta on tullut suosittu virkistyskohde ja tapahtumapaikka. Vanhalla louhoksella on pidetty muun muassa kesäkonsertteja. Kyläyhdistys järjestää polulle opastettuja kierroksia, ja historiasta kiinnostuneita palvelee polun lähellä oleva Vehmaan kivityömuseo.

Nainen osoittaa kauas maisemaan.
Tummamäen näköalapaikalta näkyy Vehmaan kivityömuseolle, jossa voi jatkaa tutustumista Vehmaan kivityöhistoriaan.

Polulla on vuosittain tuhansia kävijöitä. Nyt aluetta kehitetään taas uudessa Leader-hankkeessa. 

– Polkuun tulee kaksi pistoa: sammalpolku ja peikkopolku. Sammalpolulla esitellään ainakin 11 eri sammallajia. Peikkopolun portaat taas nousevat Tarzan montun taukopaikan yläpuolelle kivikasan päälle, Jansson kertoo.

– Ihmiset ovat näiden vuosien aikana kulkeneet omatoimisesti alueella ja sitä kautta virallisen polun rinnalle on syntynyt uusia polkuja. Jotkut niistä kannattaa ottaa käyttöön ja tämä on yksi niistä! Peikkopolun varrelle tehdään erityisesti lapsia ajatellen kalliomaalauksia. Huipulle tulee pöytäpenkkiryhmä, hän jatkaa. 

Nainen keltaisessa takissa näyttää käsillään tulevan taukopaikan kohtaa.
Tummamäen luontopolkua kehitetään taas. Peikkopolku tulee kulkemaan Tarzan-montun taukopaikan yläpuolella – paikassa, jossa Tuuli Jansson seisoo kuvassa.

Tummamäen luontopolku on hyvä esimerkki siitä, miten hankkeen päättyminen ei ole toiminnan loppu, vaan alku. Hankkeessa tehdyt puitteet ovat vuosien varrella mahdollistaneet alueelle monenlaista toimintaa ja uusien ideoiden kehittelyä.

– Ja luontopolut ovat hyvin oleellisia tietoisuuden lisäämisessä. Niiden kautta ihmiset kiinnostuvat helposti ympäristöstään ja oppivat uutta!

Vanha ränsistynyt lato.
Tummamäen luontopolun varrella olevaan vanhaan vajaan suunnitellaan näyttelytoimintaa.

Vesistöjen kunnostus kiinnostaa

Ympäristöhankkeiden vaikutukset ovat usein sellaisia, jotka eivät heti ihmissilmään näy. Vaikutukset kertaantuvat vuosien saatossa ja niitä on hankalaa tai ainakin työlästä mitata. Vesistöjen kunnostuksessa osa vaikutuksista näkyy kuitenkin nopeasti ja siksi niitä tehdään niin mielellään. Esimerkiksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe) järjestää vuosittain talkoita, joissa niitetään ruovikkoa Vehmassalmesta. Kun ruovikon niittää, maisema muuttuu heti. Tulee tilaa uida ja veneillä. Kun salmen pohjasta lähtee biomassaa, tulee myös lisää syvyyttä. Veden virtaavuus paranee ja virtauksen avulla suolainen merivesi nousee salmessa aiempaa pidemmälle. Kun suolan määrä lisääntyy, lumme alkaa vetäytyä, ja pian kalatkin liikkuvat jo uusilla vesillä.

Himoisissa ruovikko oli ehtinyt vallata jo lähes koko rannan. Nyt aukko kasvaa vuosi vuodelta, kun kyläyhdistys niittää vesialuetta säännöllisesti.

– Työ helpottuu joka vuosi. Uuden kasvuston leikkaaminen on kevyttä puuhaa ensimmäiseen vuoteen verrattuna, kun nostettavaa biomassaa on paljon vähemmän. Kaislikko saattaa kaikki olla samassa juuressa. Kun kasvuston leikkaa, juuristoon menee vettä. Sitten se mätänee ja lopulta toivottavasti kuihtuu ja kuolee. Ja vesillähän on kiva olla talkoissa kauniina kesäpäivänä, Jansson toteaa. 

Ilmakuva Himoisten rannasta, keskellä laituri ja vasemmalla paljon ruovikkoa.
Kaikkien ravinteikkaiden ojien laskupaikoille on syntynyt isot ruovikot. Osa niistä jätetään tarkoituksella niittämättä, sillä ne sitovat itseensä tehokkaasti valuma-alueelta tulevia ravinteita, jolloin muu Himoisten perän vesistö pysyy paremmassa kunnossa.

Himoisiin on tehty toistakymmentä vuotta sitten Leader-hankkeella kosteikko, jotta kaikki valuma-alueen ravinteet ja humus eivät päätyisi suoraan mereen. Kosteikot vaikuttavat pitkällä aikavälillä, mutta myös välittömästi. Eläimet saapuvat paikalle yleensä heti, kun koneet lähtevät. 

Jansson on huomannut vuosien varrella vesistöihin liittyvän ajattelun Vakka-Suomessa muuttuneen merkittävästi. 

– Ennen ihmiset hoitivat kukin omaa pientä lätäkköään, mutta nykyisin ymmärretään, että sellainen työ on vain oireiden lievitystä. Jos haluaa todella vaikuttaa, pitää muutoksia tehdä valuma-alueella.

KaislaYara parkissa järven rannalla.
Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen hoitoalus kastettiin kesällä 2021 Himoisten rannassa.

Himoinen on valittu vuonna 1988 Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Vielä tämän vuosituhannen alussa Himoisten tanssilavalla saattoi pyörähdellä samana iltana satoja ihmisiä. 

– Viime vuodet on ollut hiljaisempaa, mutta edelleen täällä sauna lämpeää muutaman kerran viikossa. Saunarakennuksessa on keittiö, kokoustila ja pukuhuoneet. Täällä on myös vessat, laiturit, veneenlaskupaikka, mattojenpesupaikka ja rantalentopallokenttä, Jansson listaa fasiliteettejä. 

Himoisten rantaa on kunnostettu ja kehitetty Ravakan Leader-tuella, mutta myös esimerkiksi kunnan ja museoviraston avustuksilla. Uusiakin suunnitelmia on heitetty ilmoille. Paikka voisi olla potentiaalinen esimerkiksi asuntoautoille ja -vaunuille, maastopyöräilylle tai melonnalle.

Nurkat kuntoon ja energiaa säästöön

Positiivisia ympäristövaikutuksia sisältävistä Leader-hankkeista suurin osa on energiaremontteja. Kun vaihtaa öljyn maalämpöön, laittaa katolle aurinkopaneelit tai tiivistää ikkunat, säästää energian mukana myös rahaa, mikä motivoi talkoisiin. Ravakka on tukenut kylätalojen energiaremontteja esimerkiksi Laitilan Leinmäellä ja Pyhärannassa Ihoden Kirikalliolla. 

Avoin saunan ovi.
Leinmäen kylätalon uudet suihkut hyödyntävät sadevettä.

Leinmäen kylätalossa on muun muassa vaihdettu lämmitysjärjestelmä öljylämmityksestä pellettilämmitykseen ja uusittu vuosikymmeniä vanhat putket. Uudet suihkut hyödyntävät sadevettä ja uudet kodinkoneet vievät energiaa paljon vähemmän. 

Kirikalliossa puolestaan eristettiin seinät ja katto, uusittiin ikkunat ja korvattiin suora sähkölämmitys ilmalämpöpumpulla. Energiaremontin ansiosta talo saatiin ympärivuotiseen käyttöön, joten remontti mahdollisti myös uuden toiminnan kehittämistä. 

 

Teksti ja kuvat: Janica Vilen

 

Lue lisää:

Leinmäen kylätalolla on yhteishenki kohdillaan

Energiaremontin kokenut Ihoden Kirikallio tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet ympärivuotiseen käyttöön

EkoTeko-hanke aktivoi yhdistyksiä tekemään ympäristötekoja maaseudulla

Vesistönhoitoalus KaislaYara sai kasteen Vehmaalla

 

 

 

Tukien vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tietoa!

Mies sinisessä takissa katsoo kameraan meren rannalla.

 

Ely-keskuksen johtotehtävissä työskennellyt Timo Metsä-Tokila perää maaseudun kehittämiseen lisää vaikuttavuuden arviointia, yhteistyötä ja ympäristönäkökulmaa. Maaseuturahaston tuella voidaan varmistaa, että ruuantuotanto kannattaa ja että maaseudulla voidaan elää hyvää elämää. 

Keväällä 2022 Varsinais-Suomen Ely-keskuksen elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtaja Timo Metsä-Tokila valittiin Business Finlandin rahoituspalveluiden johtoon. Ennen siirtymistään muihin tehtäviin hän ehti olla mukana uuden maaseutuohjelman valmistelussa. Tulevalle ohjelmakaudelle 2023–2027 hän toivoisi lisää vaikuttavuuden arviointia.

– Vaikuttavuutta tulisi arvioida, jotta näkisimme, minkälaisiin hankkeisiin rahaa kannattaa laittaa. Jos vaikutuksia ei arvioida, voi käydä niin, että jatkamme sellaista kehittämistä, mikä ei lopulta vaikuta niin kuin on suunniteltu. Vaikuttavuuden arvioimiseksi pitäisi aidosti haastatella edunsaajia ja mieluiten niin, että joku ulkopuolinen taho tekisi sitä systemaattisesti, Metsä-Tokila toteaa.

Ja kun vaikuttavuutta on arvioitu, pitäisi vielä olla Metsä-Tokilan mukaan rohkeutta jättää tekemättä niitä hankkeita, joista ei saada todellisia vaikutuksia ja panostaa niihin, jotka vaikuttavat. Näin Ely-keskus osallistuisi aktiivisesti maaseudun kehittämiseen, eikä olisi pelkkä tarkastajataho.

– Pienet hankkeet osuvat usein asian ytimeen ja niiden paikalliset vaikutukset on helppo huomata. Toisaalta suuremmilla toimijoilla on mahdollisuus tehdä sellaista työtä, joka vaikuttaa pidemmällä aikajänteellä. Hyvä kokonaisuus olisi sellainen, joka osuu hyvin paikallisesti ja saa aikaan todellisia vaikutuksia. 

Lisäksi Metsä-Tokila pitää tärkeänä riittävän yritysrahoituksen turvaamista, koska sen avulla saadaan uusia työpaikkoja. 

Kannattavaa ruuantuotantoa ja hyvää elämää

Maaseudun kehittämisessä Timo Metsä-Tokila kannustaa pohtimaan ennen kaikkea sitä, miten maaseutu saadaan pidettyä elinvoimaisena ja maatalous sellaisena, että se pärjää ja houkuttelee elinkeinona myös uusia sukupolvia. 

Siitä hän on vakuuttunut, että suomalaiselle ruualle on tarvetta tulevaisuudessa ja että Varsinais-Suomi on ehdottomasti paikka, jossa ruokaa kannattaa tuottaa. 

– Täällä on otolliset sääolosuhteet, monimuotoinen luonto, lyhyet välimatkat ja pitkä historia ruuantuotannossa. Jos etsitään esimerkiksi uusia kasveja, niin homma ei käänny yhdessä vuodessa. Uuden suunnan etsimiseen tarvitaan pitkäjänteistä työtä.

Parhaillaan ruuantuotanto kärsii kannattavuuden ongelmista, mutta Metsä-Tokila uskoo parempaan tulevaisuuteen. 

– Maailman ruokatasapaino tulee olemaan hyvin erilainen jo kymmenen vuoden päästä. Tämän hetken ongelmat pitää nyt elää läpi ja ratkaista tavalla tai toisella.

Maaseutu on kuitenkin muutakin kuin tuotantoalue. 

– Meidän pitää mahdollistaa se, että maaseudulla pystyy jatkossakin asumaan – ja että elämä siellä on hyvää! Sen vuoksi tarvitaan uusia liikenneratkaisuja ja esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia sekä lapsille että aikuisille. Varsinais-Suomessa meillä on hyvä mahdollisuus onnistua tässä, sillä välimatkat ovat lyhyet ja vielä ei ole syntynyt alueita, jotka olisivat autioituneet. 

Ympäristönäkökulma huomioon

Yksi asia, johon tulevalla ohjelmakaudella kannattaisi Metsä-Tokilan mukaan panostaa enemmän, on luonnon monimuotoisuuden ylläpito. Esimerkiksi maiseman laiduntamisesta tai perinnebiotoopin ylläpitämisestä pitäisi saada sellainen korvaus, että se motivoi toimimaan. 

EU:lla on nyt kunnianhimoiset ilmasto- ja ympäristötavoitteet ja ne tulevat ohjaamaan myös maaseudun kehittämistä.

– Olemme yrittäneet edistää paikallisia energiaratkaisuja, esimerkiksi bio-, tuuli- ja aurinkoenergiaa. Niiden avulla ei ratkaista sitä, miten ihmiset tulevaisuudessa liikkuvat, mutta tilakohtaisiin ja paikallisiin tarpeisiin niistä saa apua. 

Ympäristötyöhön tarvitaan Metsä-Tokilan näkökulmasta lisää yhteistyötä ja malttia. 

– Hallinnon sisälle tarvitaan lisää dialogia! Ely-keskuksessa olemme tarkoituksella yrittäneet tuoda maataloutta, kalataloutta ja ympäristöpuolta lähemmäs toisiaan. Yhteistyö avartaa ajatusta siitä, mitä kaikkea voidaan tehdä. Jos halutaan ratkaista esimerkiksi meren rehevöityminen, ratkaisuja kannattaa etsiä muualtakin kuin vedestä, hän toteaa.

– Ja lisäksi tarvitaan malttia, sillä ympäristötyön tulee olla pitkäjänteistä, Metsä-Tokila lisää.

Mies sinisessä takissa katsoo kameraan meren rannalla.
Kun VTT Timo Metsä-Tokila valittiin elinkeinot-vastuualueen johtajaksi Ely-keskukseen, hän päätti opiskella vielä agrologin tutkinnon. Merimaskussa asuva virkamies nauttii itsekin maaseudun rauhasta ja hyvistä palveluista. Nykyään hän työskentelee Business Finlandissa rahoituspalveluiden johtajana.

 

Ohjelmakauden 2014–2022 viimeiset hanke- ja yritystuet kannattaa hakea nyt!

Kolmella ihmisellä syttyy lamppu!
Kuva: Maaseutuverkosto.

 

Varsinais-Suomen ELY-keskuksella on maaseutuohjelmakauden 2014–2022 avustusvaroja jäljellä vielä lähes kaksi miljoonaa euroa. Ohjelmakauden viimeinen hakuaika päättyy 30. syyskuuta. 

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2022 rahoitettavia hanke- ja yritystukia voi hakea Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta syyskuun loppuun saakka. Sen jälkeen rahoituksen haussa tulee hieman pitempi tauko siihen saakka, kunnes uusi ohjelmakausi pääsee vuoden 2023 alussa käyntiin.

– Vuosille 2021–2022 hanke- ja yritystukirahoituksen myöntövaroja on saatu ELY-keskusten käyttöön huomattavasti vähemmän kuin ohjelmakauden aikaisempina vuosina, mutta erityisesti tänä vuonna näitä tukia on useammastakin eri syystä myös haettu vähemmän kuin ennalta arvioitiin. Vuodelle 2022 myönnetyistä avustusvaroista on vielä jäljellä Varsinais-
Suomessa lähes kaksi miljoonaa euroa, joten hanke- tai yritystukihakemuksia voi vielä laittaa vireille, ELY-keskus tiedottaa.

Yritystukirahoituksen hakemuksia käsitellään vielä kahdessa erässä. Kuluva hakujakso päättyy 31. heinäkuuta ja vuoden viimeinen hakujakso 30. syyskuuta. Hanketukien kuluva hakujakso päättyy 30. syyskuuta. Rahoitustukipäätökset tehdään vuoden 2022 loppuun mennessä.

– Näiden rahoituskauden viimeisimpien hanke- tai yritysrahoitussuunnitelmien tulee olla sellaisia, että ne pystytään suurella varmuudella toteuttamaan viimeistään vuoden 2024 loppuun mennessä, ELY-keskuksesta ohjeistetaan.

Yritystukien haussa kannattaa perehtyä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen nettisivuilta löytyvään ohjeistukseen ja tukialuekarttaan.

Tukiehtoihin ja ohjelman toteutusalueeseen on tulossa joitakin muutoksia vuonna 2023 alkavalla uudella ohjelmakaudella.

Lisätiedot: Maaseudun hanke- ja yritystukien asiantuntijat Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa

 

 

 

Muista myös Leader-tuet ja elpymisrahoitus

Ruokavirasto on arvioinut maatiloille kohdennetun investointituen ja nuoren viljelijän aloitustuen rahoituksen riittävän koko vuodelle. Myös maaseutuyritysten elpymisrahoitusta voi vielä hakea 15.8.2022 saakka, vaikka hakemuksia onkin jo paljon vireillä.

Maaseuturahaston tukia myöntävät myös Leader-ryhmät. Varsinais-Suomen alueella toimivissa Leader-ryhmissä on kuluvan kauden rahoitusta jäljellä vaihtelevasti. Ajantasaista tilannetta kannattaa kysyä suoraan oman alueensa Leader-ryhmästä.

Karttakuva, josta näkyy viiden Leader-ryhmän toiminta-alueet.

Lystmettässä panostetaan esteettömyyteen ja ystävällisyyteen

Mies ja nainen seisovat pyörätuoliluiskalla.

 

Uudenkartanon kyläyhdistyksen pyörittämä Himolan teatteri esiintyy kesäisin keskellä kaunista maaseutua, Yläneenjoen rannassa. Nykyään kesäteatterista pääsee nauttimaan myös esteettömästi. Esteetön Lystmettä -hanke valmistui vuonna 2021 ja on nyt ehdolla Suomen parhaaksi Leader-kylähankkeeksi.

Pöytyän Yläneellä, Uudenkartanon kyläyhdistyksen lystinpitopaikassa eli Lystmettässä panostetaan esteettömyyteen. Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tukemassa Leader-hankkeessa on parannettu teatterin valaistusta, äänentoistoa ja rinteessä sijaitsevaa katsomoa sekä rakennettu sinne täysin esteetön kulkureitti. 

Yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta kertovat, että esteettömän reitin myötä katsomoon pääsee nyt paremmin esimerkiksi pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenrattailla. Lisäksi esteettömyyteen panostetaan palvelussa. 

Lippuja varatessa kannattaa kertoa, jos tarvitsee apua. Me voimme saattaa katsomoon ja tuoda väliaikatarjoilut, Eloranta sanoo.

Teatteriin mahtuu kerrallaan 330 katsojaa. Ennen kaikille penkkiriveille kuljettiin keskikäytävältä, mutta remontin yhteydessä tehtiin kulkureitit myös molempiin reunoihin. Koko alin rivi ja ylin rivi ovat nyt inva-paikkoja, joten esimerkiksi pyörätuolia käyttävät katsojat voivat valita, haluavatko istua edessä vai takana. 

– Ja nyt kun esteettömiä paikkoja on niin paljon, on mahdollista istua vierekkäin vaikka koko seurueen kanssa, Eloranta jatkaa. 

Myös teatterin uusi valaistus ja äänentoisto lisäävät esteettömyyttä, mutta varsinaista induktiosilmukkaa ei saatu mahtumaan hankkeeseen. Äänentoistojärjestelmä on kuitenkin sellainen, johon silmukka sopii, jos sellainen päätetään hankkia myöhemmin. 

Koko kylä esteettömyyden puolesta

Ilmakuva Lystmettän alueesta.
Paalujen päälle tukevasti rakennettu esteetön reitti katsomoon on pitkä ja kiemurteleva, jotta luiska ei ole liian jyrkkä.

Mistä idea esteettömyyden edistämisestä sitten lähti?

– Meidän teatteriin tuli kerran Porin suunnalta bussillinen porukkaa ja heistä lähes kaikilla oli joko pyörätuoli tai rollaattori. Silloin jo palveluamme kehuttiin, mutta ajattelimme, että haluamme palvella vieläkin paremmin. Porukka ikääntyy koko ajan ja ikäihmiset ovat kesäteattereille tärkeä kohderyhmä, puheenjohtaja vastaa. 

Ja on esteettömyydestä iloa muillekin! Toinen kulkureitti vähentää ruuhkaa ja sitä pitkin pääsee näppärästi vaikka lastenrattailla, joten nyt teatterissa voisi järjestää esimerkiksi isoja lasten tapahtumia. Paremmat puitteet edesauttavat myös tilojen vuokraamista ulkopuolisten tapahtumajärjestäjien käyttöön. 

Yhdistyksen mukaan kylämatkailu ja kylien tapahtumat kuuluvat kaikille. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää kuitenkin esteettömästi rakennettua ympäristöä – mikä on haaste useissa maaseudun kulttuurikohteissa. Esteettömyyteen pystyy panostamaan jo pienilläkin teoilla, mutta isommat investoinnit maksavat, ja siksi ne voivat jäädä tekemättä, vaikka hyvää tahtoa olisi. 

– Siksi oli hienoa, että saimme hankkeeseen Leader-tukea. Ilman sitä emme olisi pystyneet tätä tekemään, Erkki Markkula toteaa.

Voimaa kuin pienessä kylässä

Etualalla ihmisiä lastenrattaiden kanssa pyörätuoliluiskalla. Takana kaksi ihmistä haravoi.
Uudenkartanon kyläyhdistys järjesti 14. toukokuuta talkoot, joissa siivottiin Lystmettä kuntoon kesäkautta varten. Kuva: Eija Eloranta.

Leader-tuen lisäksi hankkeen toteutumiseksi tarvittiin koko kylän tuki. 

– Talkootunteja oli suunniteltu hankkeeseen 1 014, joten lopetin laskemisen siihen, mutta todellisuudessa talkoita tehtiin vielä paljon sitäkin enemmän. Paljon puhutaan siitä, että ihmisten talkoointo on vähentynyt, mutta kyllä täällä ainakin pystytään aikamoisiin urotekoihin, Eloranta kiittelee.

Lystmettässä myös lähes kaikki rakennukset on tehty talkoilla: esimerkiksi kioski, tanssilava ja rantasauna. Katettu katsomokin on aikoinaan saanut alkunsa kylällä järjestetystä 40 tunnin hirsikurssista, jonka jälkeen työ jatkettiin loppuun talkoilla. Ja jo pelkkään kesäteatterin pyörittämiseen tarvitaan vuosittain noin 80 talkoolaista.

– Meillä on aina riittänyt vapaaehtoisia – jopa kylän ulkopuolelta. Kaikki ovat aina tervetulleita ja jokaiselle löytyy sopiva homma. Meillä on talkoissa aina kivaa ja tarjolla on myös hyvää ruokaa, sanoo Markkula.

– Ja kesän päätteeksi järjestämme aina kiitosjuhlan kaikille kesän talkoolaisille. Kiittäminen on vapaaehtoistyössä tosi tärkeää, Eloranta jatkaa.

Myös Pöytyän kunta avustaa yhdistyksen toimintaa säännöllisesti. 

Leikkipuisto, jossa liukumäki ja muita leikkivälineitä.
Kun Rannanmäen koulu lopetettiin, koulun pihalla olleet leikkivälineet lahjoitettiin Lystmettään!

40 vuotta teatteria

Uudenkartanon kyläyhdistyksen alla toimiva Himolan teatteri viettää 2022 kesällä 40-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden näytelmäksi valittiin Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen kirjoittama Isoheikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle, jonka ohjaa Heidi Tuomola.

Pidetyllä ja palkitulla teatterilla on vuodessa kolme ensi-iltaa: yksi juhannuksena Lystmettässä ja kaksi talvikauden aikana kirkonkylän työväentalolla. 

Leader-hanke paransi esteettömyyden lisäksi kesäteatterin muitakin toimintaedellytyksiä. Uuden sisäänkäynnin lisäksi myös vanha sisäänkäynti varastotiloineen uudistettiin. Nyt näyttelijöille ja roolivaatteille on lämmin tila. 

Kesäteatteri tavoittaa parin viikon mittaisen kauden aikana yleensä noin 3 000 katsojaa. 

– Elokuussa on vielä erikseen yönäytöksiä, jotka ovat aina loppuunmyytyjä. Niissä on hieno tunnelma ulkotulien ja valaistuksen ansiosta, kehuu puheenjohtaja. 

Lystmettässä vuodesta 1994

Mies ja nainen laiturilla.
Yläneenjoen veden pinta voi Lystmettän kohdalla vaihdella jopa kolme metriä. Siksi laiturissa on vaijerit, joiden avulla sitä pystytään nostamaan tai laskemaan. Laiturin kohdalla on hyvä hiekkapohja ja rantoja siivotaan talkoovoimin. Laiturilla Uudenkartanon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta.

Uudenkartanon kyläyhdistys osti Lystmettän alueen kunnalta vuonna 1994. Nykyisin Lystmettässä järjestetään vuosittain kesäteatterin lisäksi syystori ja joulumarkkinat, tansseja, huukauppoja ja kirpputoreja sekä seurakunnan kanssa yhteistyössä maakirkko. Tanssiperinne oli aikaisemmin suositumpi, mutta viime vuosina tansseja ovat järjestäneet vain paikallisen yrittäjäyhdistyksen aktiivit. 

Yhdistyksen yhteinen saunavuoro on aina keskiviikkoisin syyskuusta toukokuuhun ja saunarakennuksella järjestetään paljon myös kokouksia ja yksityistilaisuuksia.

Lystmettän historia ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle kuin 90-lukuun.

– Sanotaan, että Uudenkartanon päärakennuksesta on tullut tänne köysirata, jota pitkin on tultu pitämään lystiä tälle alueelle. Kartanonherra perusti tänne vuonna 1891 myös kansakoulun, joka paloi 1900-luvun alkupuolella. Palaneen koulun peruskivet ovat vielä jäljellä, kertoo Erkki Markkula. 

Vihreä saunarakennus.
Sauna lämpeää keskiviikkoisin kaikille. Muina päivinä sitä voi varata yksityiskäyttöön.

Vuoden kylä 2011

Uudenkartanon kylä valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2011 kyläksi. Silloin kilpailussa oli teemana kulttuuri ja siihenhän juuri Uudenkartanon kylässä panostetaan.

– Se oli meidän isolle ja sitoutuneelle talkooporukalle hieno kiitos. Kun kävimme hakemassa pystin Teijolta, täällä sattui olemaan juuri ne vuosittaiset Yrittäjien tanssit ja koko kylä koolla. Oli kyllä hieno tunne tulla palkinnon kanssa kotiin! Se kohotti tunnelmaa ja motivoi ihmisiä osallistumaan taas seuraaviin talkoisiin, Eloranta muistelee. 

Mies esittelee vaasia.
Vuoden kylälle jaettu kiertopalkinto on jo jatkanut matkaansa, mutta kunnalta saatu palkintovaasi on esillä Lystmettän saunalla.

Eloranta itse on muuttanut kylälle rakkauden perässä ihan muualta, mutta tunsi heti tulleensa kotiin.

– Muistan edelleen, miten minua tultiin heti pyytämään mukaan toimintaan. Se tuntui tosi ihanalta! Arvostin paljon sitä, miten kyläläiset ottivat uuden asukkaan vastaan, Eloranta kertoo. 

Kylän hyvä yhteishenki syntyykin ennen kaikkea ystävällisyydestä. Ja ystävällisyyden luoma yhteishenki näkyy myös numeroissa: Uudenkartanon kylässä on noin 530 kotitaloutta ja kyläyhdistyksessä on noin 370 jäsentä. 

Investoinnin jälkeen Lystmettän toimintakeskuksen tilat soveltuvat entistä paremmin myös erityisryhmien tapahtumien ja yleisötilaisuuksien pitopaikaksi. Kuvassa Lystmettän riukuaitojen sisäpuolella pilkottaa Uudenkartanon tanssilava, johon on myös esteetön kulku!

 

Hankkeen kokonaiskustannus: 73 000 €

Tukiprosentti: 60 %

Ravakka keräsi Minifarmissa talteen ajatuksia unelmien kotiseudusta

Ravakan työntekijät vihreissä takeissa juttelevat ihmisille messuilla.

 

Leader Ravakka osallistui 21.–22. toukokuuta Uudessakaupungissa järjestettyyn Minifarmi & Kukkamessut -tapahtumaan. Ravakan pisteellä keskustelun aiheena oli unelmien kotiseutu. Aikuiset saivat vastata Ravakan aluekehittämiskyselyyn, jonka tuloksia käytetään vuonna 2023 alkavan uuden ohjelmakauden valmisteluun. Kyselyyn vastasi viikonlopun aikana noin 150 ihmistä. 

Ravakan pisteellä sunnuntaina päivystäneet ympäristöneuvoja Timo Vaahtoranta ja EkoTeko-hankkeen koordinaattori Tiina Saaresranta jakoivat niittykukkien siemeniä kiitokseksi osallistujille.

– Istuttamalla niittykukkia voi tehdä hyvää luonnolle ja pölyttäjille, ja samalla niistä saa iloa ihmissilmälle, toteaa Tiina Saaresranta.

Lapset saivat antaa omat vastauksensa piirtämällä kuvia unelmiensa kotiseudusta. Kuvissa näkyi muun muassa traktori, sateenkaari, maaseutumaisemia, veneretkiä ja dinosauruspuisto. Lapset saivat vastauksista palkinnoksi värikynät kotiin viemisiksi. 

Kaksi lasta piirtää, mies istuu heidän takanaan.
Ravakan ympäristöneuvoja Timo Vaahtoranta jututtamassa unelmiensa kotiseutua piirtäviä lapsia.
Piirustuksia pyykkinarulla.
Unelmien kotiseudusta piirretyistä kuvista koottiin Ravakan telttaan näyttely!

Ravakan paikallinen kehittämisohjelma Loisto päättyy tämän vuoden loppuun. Ohjelmakauden 2014–2022 Leader-tuista tehdään päätöksiä vielä 14. kesäkuuta ja syksyllä. Ravakan pisteellä sai apua omien hankeideoiden jalostamiseen. Tämän kauden varoja on jäljellä on vielä muutamiin hankkeisiin, joten nyt on hyvä aika pohtia, miten omaa kotiseutua voisi kehittää!

– Tiedolle ja neuvonnalle on selvästi tarvetta. Tapahtuman aikana kysymyksiä on tullut muun muassa alueella olevien pienten järvien hoitoon liittyvistä kysymyksistä, kertoo Timo Vaahtoranta.

Nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille

Minifarmissa oli tänä vuonna yli 100 näytteilleasettajaa. Nähtävää ja koettavaa riitti kaikenikäisille. 

Lavalla Vainu ja Samppa.
Ryhmä Haun Vainu ja Samppa ilahduttivat erityisesti Minifarmin lapsikävijöitä!
Yleisössä paljon lapsia.
Ryhmä Haun tunnusmusiikin tahtiin kelpasi vähän tanssiakin!
Kani hyppää esteen yli.
Kentällä päästiin seuraamaan muun muassa kanien korkeushyppykilpailuja.
Mies pitää mustaa kania.
Suomen mestaruuden vei Lavella’s Ch Geocentric, eli tuttavallisemmin Keke, joka on kuvassa omistajansa Saku Jokisen sylissä.
Pieni poika istuu ponin kärryjen kyydissä.
Tarjolla oli kärryajelua ja talutusratsastusta sekä hevosilla että poneilla.
Kaksi possua.
Pienet porsaat sulattivat Minifarmin kävijöiden sydämet.
Kolme alpakkaa.
Myös Metsäpirtin alpakoita pääsi rapsuttelemaan.
Mies muotoilee puusta eläimiä moottorisahalla.
Alueella oli useampia työnäytöksiä. Tässä tehdään tukeista taidetta moottorisahalla.
Ihmiset kävelevät käsikkäin.
Koko perheen iloinen viikonloppu keräsi paljon porukkaa.

Opintoretki kierrättämisen ja kiertotalouden maailmaan 20.6.

Kierrätysteemainen kuvituskuva.

 

Miten toimii ekovoimalaitos ja mitä se tuottaa? Miten voisin lajitella paremmin tehdä? Paljonko tuotamme poistotekstiiliä vuodessa? Muun muassa näihin kysymyksiin saadaan vastauksia Lounavoiman ekovoimalaitoksesta Salosta!

Leader Ravakan EkoTeko-hanke ja Mynämäen seudun pienkiinteistöyhdistys järjestävät opintoretken Lounavoiman ekovoimalaitokseen ja kiertotalouden vierailukeskus Hehkuun
maanantai-iltana 20. kesäkuuta.

– Ekovoimalaitoksessa kierrätyskelvottomat yhdyskuntajätteet muuntuvat lähienergiaksi. Laitoksessa tuotetaan lämpöä noin 15 000 kotiin, ja sähköä, josta valtaosa myydään valtakunnan verkkoon ja osa käytetään laitoksen omissa prosesseissa. Kiertotalouden vierailukeskus Hehkussa tutkimme ja perehdymme havainnollisesti kierrätykseen, kestäviin
kulutustottumuksiin ja jätteiden hyödyntämiseen, EkoTeko-hankkeen koordinaattori Tiina Saaresranta esittelee retken ohjelmaa.

Opintoretki on maksuton ja sopii kaiken ikäisille. Retki sisältää myös kahvit ja kuljetuksen Mynämäeltä klo 17. Tarvittaessa järjestetään liitäntäkuljetuksia muualta.

 

Ilmoittautumiset viimeistään 6. kesäkuuta (paikkoja rajallinen määrä):

Tiina Saaresranta, Leader Ravakka EkoTeko-hanke

tiina.saaresranta@ravakka.fi

044 7929005

Lauri Numminen, Mynämäen seudun pienkiinteistöyhdistys

lauri.numminen@lh.mynamaki.fi

040 363 0598

Maskun historia tuli tutuksi Leader-hankkeen avulla

Marjukka Kulmala esittelee Hemmingin koulun seinällä olevaa muraalia.

 

Nykyään lähes kaikki Maskussa tietävät, kuka on Hemminki Maskulainen, mutta vielä muutama vuosi sitten hänen tarinansa oli vieras monille. Suomen kielen kehittäjänä, virsirunoilijana ja valtionmiehenä tunnetun kirkkoherran historia tuotiin nykypäivään osana kolmevuotista Leader-hanketta, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

Maskun Hemminki 400 vuotta -hanke sai alkunsa vuonna 2019, kun Hemminki Maskulaisen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta. 

– Hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä ja siksi päädyimme juhlistamaan kuolinvuotta, kertoo hanketta koordinoinut Marjukka Kulmala (artikkelikuvassa).

Hemminki Maskulainen syntyi Turussa kauppiaan pojaksi 1500-luvun puolivälissä. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa ja valmistuttuaan hänestä tuli Maskun kirkkoherra vuonna 1586. Hän kirjoitti elämänsä aikana kymmeniä virsiä, joista tunnetuin on Enkeli taivaan. 

– Hemminki oli todennäköisesti Mikael Agricolan pojan koulukaveri. Kouluissa opetetaan yleensä, että Mikael Agricola loi suomen kirjakielen, mutta sitä kerrotaan harvoin, kuinka paljon Hemminki ja monet muut kehittivät kieltä eteenpäin. Heidän vaikutuksestaan suomen kielestä tuli kaunista ja soljuvaa – sellaista, josta voi kirjoittaa vaikka runoja!

Marjukka Kulmala ideoi muutama vuosi ennen hanketta Maskuun valokuvakampanjan, jossa Hemminki Maskulaista esittävää matkamuistonukkea kuvattiin Maskun nykypäivän maisemissa. Kampanjan aikana nukke poseerasi muun muassa paikallisten julkkisten Kike Elomaan ja Toivo Sukarin kanssa. 

– Kampanjan myötä Maskun kulttuurisihteeri Maarit Lindström tiesi, että olen tämmöinen Hemminki-aktivisti ja otti minuun yhteyttä. Perustimme Masku-Seuran, Maskun kunnan hyvinvointipalveluiden ja Maskun seurakunnan kanssa työryhmän, joka alkoi ideoida, mitä kaikkea voisimme juhlavuoden kunniaksi tehdä. Lopulta ideoita ja kuluja alkoi olla niin paljon, että päätimme hakea toteutukseen tukea Leader Varsin Hyvältä.

Tapahtumissa kävi 600 ihmistä

Pastori lukee raamattua oikealla ja lehmä katselee häntä vasemmalla.
Hankkeen logon suunnitteli graafikko Kristiina Elo. Logoa käytettiin markkinoinnissa ja ensimmäistä kertaa se näkyi hankkeen avajaistilaisuuden mainoskuvassa, jossa Hemminki Maskulainen (kirkkoherra Jouko Henttinen) siunaa tulevan kasvukauden ja kaikki elolliset. Kuva: Antti Salomaa.

Hankepäätös tuli huhtikuussa 2019 ja ensimmäinen tapahtuma pidettiin jo toukokuussa. 

– Hanke aloitettiin näyttävästi kylvön siunauksella, jossa Maskun kirkkoherra Jouko Henttinen esitti Hemminki Maskulaista. Saimme yhteistyökumppaneiksi Maamiesseuran sekä Maa- ja kotitalousnaiset. Paikalle tuli paljon porukkaa ja Ylekin uutisoi tapahtumasta, muistelee Kulmala.

Juhlavuoden aikana kuultiin myös kolme esitelmää Hemminki Maskulaiseen liittyvistä aiheista. Entinen arkkipiispa Jukka Paarma esitelmöi Hemmingin ajan kirkollisesta elämästä. Arkkitehti Aaro Söderlund puhui kristillisyyden alkuajoista Suomessa. Teologian tohtori Suvi-Päivi Koski taas kertoi Rostockista löytyneestä Hemmingin virsikirjan kopiosta.

Maskun museoon tehtiin juhlavuodeksi näyttely, joka kertoi kuolemasta 1600-luvulla. Hemminki Maskulaista esittävä mallinukke laitettiin kuolinvuoteelle, jonka ympärille kerättiin tuoksuvia kasveja. 

– 1600-luvulla vainaja pidettiin kotona hautajaisiin asti. Ruumiin mätäneminen alkoi nopeasti ja siksi huone piti täyttää tuoksuvilla kasveilla, Kulmala taustoittaa. 

Teemanäyttelyn myötä Maskun museossa tehtiin kävijäennätys ja yhteensä hankkeen tapahtumat tavoittivat noin 600 ihmistä. Tapahtumia suunniteltiin niin, että tarjolla oli ohjelmaa niin pikkulapsille kuin vanhuksillekin. Esikoululaisille tilattiin Hemminki Maskulaisesta kertova nukketeatteriesitys taiteilija Lotta Virtaselta. Ikäihmisille taas järjestettiin sanataidetyöpaja osana Varsinais-Suomen runoviikkoa. 

Ikäihmiset kirjoittavat pöydän ääressä.
Yhdessä tekeminen eri toimijoiden ja eri ikäpolvien välillä oli voimauttavaa ja lisäsi kiintymystä ja kunnioitusta omaa asuinpaikkaa ja paikallisyhteisöä kohtaan. Varsinais-Suomen runoviikolla järjestettiin Hemminki-aiheinen sanataidepaja Maskun ikäihmisille. Kuva: Vesa Penttilä.

Hemmingin koulu keskipisteenä

Hemminki Maskulaisen nimeä kantava Hemmingin koulu ja sen oppilaat olivat hankkeen keskiössä. Oppilaille järjestettiin esimerkiksi Hemminki-teemainen koulupäivä, jonka aikana kaikissa oppiaineissa käsiteltiin jollain tavoin Hemminki Maskulaista. Esimerkiksi kuvaamataidossa tehtailtiin Hemmingin muotokuvia ja kotitalouden tunnilla tehtiin 1600-luvun ruokia. 

Teemapäivässä julkistettiin myös hankkeessa tehty julkaisu Maskun Hemmingin jalanjäljissä. 

– Se on kouluikäisille suunnattu A5-kokoinen vihkonen, jota on lahjoitettu kaikkiin Maskun alakouluihin. Toiveissa on, että koulut käyttäisivät sitä jatkossakin opetuksen tukena, jotta Maskun lapset oppisivat kotiseutunsa historiasta. 

Julkaisun ovat kirjoittaneet professori emerita Kaisa Häkkinen ja historian tutkija Veli-Pekka Toropainen. Häkkinen on kirjoittanut kielen kehityksestä ja Toropainen taas historiaan liittyvistä tapahtumista ja arkielämästä 1600-luvulla. Julkaisun on kuvittanut turkulainen graafikko Kristiina Elo. 

Hemminki Maskulaisesta tehtyä esitemateriaalia pöydällä.
Hankkeessa julkaistua Maskun Hemmingin jalanjäljillä -teosta ylistettiin heti sen ilmestyttyä kulttuuritekona, koska siinä tiivistetään helposti luettavaan muotoon valtava määrä tietoa. Julkaisun kuvituksia hyödynnettiin myös postikortteihin ja kirjanmerkkeihin. Kuva: Marjukka Kulmala.

Vuonna 2021 Hemmingin koulun seinään tehtiin vielä yhteisötaiteen keinoin muraali. 

– Projektia ohjasi turkulaistaiteilija Jukka Hakanen, jonka muraaleja on nähtävissä erityisesti Turussa. Hän piti nuorille työpajan, jossa nuoret tutustuivat ensin Hemmingin historiaan ja ideoivat sitten erilaisia elementtejä, joista Hakanen koosti yhtenäisen teoksen, Kulmala kertoo. 

Teoksessa näkyy muun muassa Hemminki Maskulaisen puumerkki ja nimikirjaimet, Maskun merellisiä maisemia ja rosariumin ruusuja sekä Varsinais-Suomen maakuntaeläin kettu.

Muraali, jossa mustaa, vakoista sekä sinisen ja vihreän eri sävyjä.
Maskulaisnuorten ideoima ja taiteilija Jukka Hakasen toteuttama muraali Hemmingin koulun seinässä on täynnä yksityiskohtia.

Historia osaksi nykypäivää

Kulmala uskoo, että Leader-hanke on kasvattanut maskulaisten paikallisidentiteettiä ja arvostusta omaa kotiseutuaan kohtaan. Lisäksi ulkopaikkakuntalaiset ovat saaneet tietää Maskun historiasta ja Hemminkin Maskulaisen teoista lukuisten hankkeesta kirjoitettujen artikkelien kautta. 

– Monille Maskun pitkä historia on tullut ihan yllätyksenä. Täältä tunnetaan kyllä Maskun kalustetalo ja Rivieran uimapaikka, mutta historiassa täällä on tehty paljon merkittäviä asioita!

Paljon talkootyötä sisältänyt hanke toi ihmisiä yhteen ja elävöitti maaseutua. Eri puolilla Maskua järjestetyt tapahtumat houkuttelivat monia ihmisiä tutustumaan ensi kertaa esimerkiksi Maskun museoon ja Maskutaloon. 

Kulmala toivoo, että hankkeessa aikaan saadulle materiaalille on kysyntää vielä tulevinakin vuosina. 

– Masku viettää nyt 790-vuotisjuhliaan ja olemme ehdottaneet, että hankkeessa tehty nukketeatteriesitys esitettäisi taas uusille esikoululaisille! Ja tekemämme julkaisun oheen olemme ajatelleet suunnitella vielä valmiita tehtäviä, jotta opettajat saisivat aiheesta oppitunnin aikaan nopeallakin valmistautumisella. 

Kulmala itse ehti hankkeen aikana innostua aiheesta niin paljon, että suunnittelee Masku-oppaaksi kouluttautumista. Hänen tekemänsä valtaisa talkootyömäärä noteerattiin kunnassa ja hänelle myönnettiin sen kunniaksi Paremman Maskun tekijä -palkinto. 

Hankkeen myötä löytyi myös Hemminki Maskulaisen jälkeläisiä. 

– Yksi heistä kävi museolla ja ostamassa tekemämme julkaisun, mutta heitä voi olla keskuudessamme enemmänkin, sillä esimerkiksi Hemminki Maskulaisen Elina-tytär jäi tänne Kairisten tilalle emännäksi!

 

Hankkeen kokonaiskustannus: 31 700 €

Leader-tuen osuus: 80 %

Frisbeegolfrata nosti Vähäjärven virkistysalueen uuteen suosioon!

Tyttö heittää frisbeetä.

 

Varsinais-Suomen Leader-ryhmät ovat ohjelmakauden 2014–2022 aikana tukeneet 17 frisbeegolfradan rakentamista. Kuusjoen Vähäjärvelle tehty rata on houkutellut väkeä kauempaakin ja lisännyt samalla koko virkistysalueen käyttöastetta.

Salon Kuusjoella Tiskarlan kylässä on toukokuisena maanantai-iltana kova kuhina. Talkoolaiset siivoavat paikkoja kuntoon tulevaa kesää varten ja frisbeegolfradalla kiertää kymmeniä ihmisiä. Vähäjärven rantaan rakennetaan uutta vessaa, moottorisahalla tehdään tilaa kulkureiteille ja kerhotalon terassille katetaan jo kakkukahveja kesäkauden avauksen kunniaksi.

Vähäjärven rannalla oli aikoinaan leirintäalue, jonka aktiivinen toiminta alkoi hiipua 80-luvun jälkeen. Toiminta loppui kokonaan vuosituhannen vaihteessa ja alue jäi unohduksiin – kunnes 10 vuotta sitten Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys vuokrasi yhdeksän hehtaarin alueen kaupungilta ja alkoi kehittää sitä yhteistyössä Leader Ykkösakselin kanssa. 

Ihmisiä haravoimassa.
Tiskarlan kylän talkoolaiset laittoivat Vähäjärvellä paikkoja kuntoon kesäkautta varten maanantaina 9. toukokuuta.

Tiskarlan puuhakaksikkona tunnetut sisarukset Sinikka Nikander ja Pekka Välikangas ovat huomanneet, että Leader-hankkeiden jälkeen alueen käyttö on kasvanut huimasti.

– Tänne on tehty Leader-tuella 9-väyläinen frisbeegolfrata ja kahdet kuntoportaat. Kerhohuone on maalattu ja musta mökki remontoitu majoituskäyttöön. Nyt rakennamme vielä uutta ekovessaa järven rantaan saunojia varten, kertoo Nikander.

– Täällä on hyvä yhteishenki ja paljon aktiivisia ihmisiä. Ja nyt olemme saaneet vähän nuorempaakin väkeä mukaan, hän jatkaa. 

Omalla kustannuksellaan yhdistys on rakentanut alueelle viime vuosina uuden parkkipaikan ja laiturin, pitänyt kunnossa vessoja, saunaa ja grillikatosta sekä huolehtinut muutenkin alueen viihtyvyydestä. Juhannuksena on aina perinteiset juhannusjuhlat ja heinäkuussa väki kokoontuu järvikirkkoon. Yleinen saunavuoro on maanantaisin ja muina aikoina tilat ovat kaikkien vuokrattavissa. 

Paikka on myös koirien suosiossa. Team Vähäjärvi kouluttaa koiria alueella säännöllisesti.

Nainen kattaa pöytää vasemmalla ja mies oranssissa takissa istuu oikealla.
Sinikka Nikander ja Pekka Välikangas ovat paljasjalkaisia tiskarlalaisia.
Pieni musta hirsimökki.
Majoitusta tarjoava musta mökki on rakennettu Ylikulman koulun vanhoista hirsistä.

Frisbeegolfradalla riittää haastetta

Yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Välikangas kertoo, että erityisesti frisbeegolfrata on tuonut alueelle paljon uusia kävijöitä. Frisbeegolffaajat myös vuokraavat usein majoitustiloja, saunaa ja kerhohuonetta, mikä tuo yhdistykselle kassavirtaa.

– Korona-aikana tämä paikka on ollut todella suosittu, kun ulkona on voinut rauhassa touhuta ilman pelkoa tartunnoista, Välikangas toteaa. 

Vähäjärven frisbeegolfradan ovat suunnitelleet Mauri Lokkila ja Harri Saari. Pari ensimmäistä väylää on tehty lämmittelyyn, mutta sitten paljastuu radan todellinen luonne. Heittää saa kovaa ja pitkälle, mutta koria lähestyttäessä myös tarkkaan, sillä väylät ovat metsän siimeksessä. Kuntoportaat on tehty yhdelle heittoväylälle niin, että jos kiekko jää hiekkamonttuun, pääsee toisia kuntoportaita pitkin alas ja toisia ylös. Parhaat heittäjät välttyvät kuntoilukierrokselta, mutta suurin osa pääsee treenaaman portaisiin kiekkoa hakiessaan.

Kaksi tyttöä frisbeegolfkorilla.
Lähistöllä asuvat Katri Lehtinen ja Maria Tuominen ovat käyneet muutaman kerran heittämässä Vähäjärven radan läpi. “Kiva, mutta tosi vaikea”, nuoret kommentoivat.
Ilmakuvassa kahdet kuntoportaat metsän siimeksessä.
Kuntoportaat ovat myös frisbeegolffaajien käytössä.

Helppokulkuisen, mutta vaikeatasoisen frisbeegolfradan kruunaa vieressä oleva Vähäjärvi, johon voi pulahtaa kierroksen päätteeksi. Matala hiekkaranta on aina kaikkien käytettävissä, vaikka sauna ja sen laituri olisivat vuokrattuina yksityiskäyttöön. 

– Täällä on niin hyvä vesi, että ihmiset tulevat uimaan kauempaakin. Se tutkitaan joka vuosi ja koskaan ei ole löytynyt mitään. Makua siihen alkaa tulla, kun veden lämpötila nousee yli 24 asteen, mutta vaarallista se ei ole ollut silloinkaan, kertoo Välikangas. 

Ilmakuva Vähäjärven alueesta.
Vähäjärven yleinen saunavuoro on maanantaisin. Hiekkarannalle saa mennä uimaan koska tahansa.

100 vuotta maaseudun asialla

Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys on perustettu vuonna 1925, joten kohta vietetään 100-vuotisjuhlia. 

– Perustajajäsenistä moni on meidän nykyisten jäsenten isovanhempia. Toiminta on jatkunut sukupolvelta toiselle, kertoo Välikangas. 

Yhdistyksellä on aktiivista toimintaa, muun muassa ruuan parissa. 

– Viime vuonna meillä oli täällä grillikatoksella nuotioruokakurssi ja kalakurssi. Ja tänä vuonna meidän teemana on sienet, kertoo Nikander.

Tiskarlan kylä on tiiviissä yhteistyössä myös muiden Kuusjoen kylien kanssa. 

– Kylätoiminta on piristynyt viime vuosina todella paljon. Kaikki menevät aina paikalle, kun joku jotain järjestää. Ja tapahtumia suunnitellaan niin, etteivät ne kilpaile keskenään, sisarukset kertovat. 

Ihmisiä metsässä haravoimassa ja karsimassa kasvustoa.
Talkoolaiset vauhdissa! Vähäjärven saunaa, kerhohuonetta ja majoitustiloja vuokraa Tiskarlan Pienviljelijäyhdistys: 0400 985 591.

Ohjelmaa koko kesäksi

Valtakunnallista Avoimet Kylät -päivää vietetään muun muassa Kuusjoen ympäripyöräilyn merkeissä. Pysähdyspaikkoja on jokaisessa kylässä, myös Tiskarlan Vähäjärvellä. 

Samana päivänä vietetään myös Kuusjoki-seuran uusien näyttelyiden avajaisia vanhalla viljamakasiinilla Kuusjoen kirkon kupeessa. Yhteen näyttelyyn on koottu vanhoja huoneentauluja; toiseen asuja ja asusteita 50–80-luvuilta; kolmannessa näyttelyssä kerrotaan, miten Kuusjoki sai sähköt sata vuotta sitten! Makasiinin alakerrassa on vielä Gloria Badarau-Heikkilän ja Sofia Maleike-Ruoholan taidenäyttelyt sekä Kuusjoen koululaisten oma näyttely. Avajaisten jälkeen näyttelyt ovat auki aina sunnuntaisin klo 12–15.

Muita Kuusjoen tulevia tapahtumia ovat museopäivä 17. heinäkuuta, jolloin Reijo Reunanen avaa yksityisen kotimuseonsa ovet yleisölle klo 13–17. Kuusjoki-päivää vietetään kirkonmäellä 14. elokuuta ja Yö Kuusjoella -tapahtumaa 29. lokakuuta. 

Kuusjoki-seuran perinnetoimikunta on puolestaan urakoinut vanhojen valokuvien ja lehtileikkeiden digitoinnin parissa. Kuusjoki-seuran arkistoihin pääsee tutustumaan aina kuukauden ensimmäisenä lauantaina, mutta tavoitteena on pian saada materiaalit myös verkkoon avoimesti nähtäville. 

Viljamakasiini, jonka edessä ihmisiä.
Viljamakasiinin näyttelyiden ja kesäkahvilan avajaisia vietetään 11. ja 12. kesäkuuta klo 12–15. Kuva: Kuusjoki-seura.

 

Tiskarlan pienviljelijäyhdistyksen Leader-hankkeiden kokonaiskustannukset: 22 400 €

Leader-tuen osuus kokonaiskustannuksista: 50 %

Kallionkolossa viihtyy ja voi hyvin!

 

Pyhärannan Hirslahteen vuonna 2021 avattu Kallionkolo tarjoaa kahvilan palveluita, majoitusta, hierontaa ja elämyksiä merellisessä maalaismaisemassa. Leader Ravakka myönsi hankkeelle 20 prosentin investointituen.

Jenni Teräväinen ja Veeti Kallio muuttivat Pyhärantaan kesällä 2020. Kesällä 2021 he avasivat vanhaan karjasuojaan tehdyn kahvilan ja kesäksi 2022 pihapiiriin valmistui naatiskeluaitta ja vanhaan mankelhuoneeseen majoitustila kahdelle. Eikä vieläkään valmista ole. Kesäksi 2023 suunnitelmissa on rakentaa lisää majoitustilaa vanhaan kanalaan ja pitkällä tähtäimellä haaveissa on saada pihapiiriin vielä eläimiä.

– Olimme jo pitkään haaveilleet uudesta kodista, jossa olisi tilaa myös yritystoiminnalle. Etsimme sopivaa paikkaa aluksi Saariston Rengastien varrelta, mutta sitten näin tämän talon myynti-ilmoituksen. Yleinen näyttö oli lauantaina. Sunnuntaina tulimme katsomaan tätä uudelleen ja maanantaina mentiinkin jo pankkiin, Teräväinen muistelee. 

Tilan päärakennus on valmistunut alun perin muutaman kilometrin päähän Ylikylän pappilaksi ihan 1800-luvun alussa. Vuosisadan loppupuolella rakennus osoittautui kuitenkin liian pieneksi pappilan tarpeisiin, joten hirret huutokaupattiin uuden pappilarakennuksen tieltä vuonna 1886. 

– Laivuri Kustaa Aaltonen osti hirret ja pystytti talon tänne. Siksi alkuperäisissä hirsissä on edelleen nimikirjaimet K.A.

Kattoparru, jossa näkyy kirjaimet KA.
Hirsissä olevat nimikirjaimet muistuttavat historiasta.

Jenni Teräväinen on ensimmäiseltä koulutukseltaan huonekalupuuseppä ja nyt hän opiskelee restaurointia. Hänen puolisonsa Veeti Kallio on suomalaisten tuntema laulaja ja näyttelijä, mutta lisäksi hän on koulutettu hieroja ja innokas nikkaroimaan. Pariskunta kunnostaa vanhaa taloa ja sen pihapiirissä olevia rakennuksia pieteetillä – ja myös huonekaluissa kunnioitetaan ajan henkeä.

– Majoitushuoneen sängyt ovat uudet, mutta muuten oikeastaan kaikki huonekalut ovat kierrätettyjä ja itse kunnostettuja. 

Kahvia ja juurileipää!

Vasemmalla uusi aitta ja terassi, oikealla vanhoja punamultamaalissa olevia rakennuksia.
Kallionkolossa valmistaudutaan kesään 2022. Juuri valmistunut naatiskeluaitta saa myös pian kylkeensä punamultamaalin. Oikealla kuvassa näkyy punainen kahvilarakennus.

Kallionkolon kahvila on otettu avosylin vastaan. Ensimmäisenä kesänä asiakkaita riitti ja kiitoksia satoi. Kahvilan valikoimiin kuuluu muun muassa kakkuja, pullaa, piirakoita ja juurileipää. Kaikki leivotaan itse. Emännän juurileivästä tuli ensimmäisen kesän aikana niin suosittua, että hän leipoo sitä nykyisin ympäri vuoden Reko-lähiruokarenkaan jakoihin. Kahvilassa on myös anniskeluoikeudet ja ohjelmaa tasaisin väliajoin. 

– Viime kesänä Veeti oli kiinni teatterissa, joten minulla riitti kiirettä. Tänä kesänä meitä on onneksi kaksi paikalla ja muutamia esiintyjiäkin on tulossa!

Kahvila on auki keskiviikosta sunnuntaihin ja kahvilatuotteiden lisäksi myynnissä on paikallisten käsityöläisten tuotteita. 

Osaksi kyläyhteisöä

Isä, tytär ja äiti kukkaniityllä.
Veeti Kallio ja Jenni Teräväinen ovat viihtyneet Pyhärannassa hyvin 10-vuotiaan tyttärensä kanssa. Kuva: Esa Urhonen.

Kesällä 2021, kun kahvilan avajaiset alkoivat klo 11, viimeinen ruuvi saatiin paikoilleen klo 11.05. 

– Siinä oli ystävien ja naapureiden apu tarpeen, että kaikki tuli kuntoon. Täällä on hirveän kiva henki ja ihmiset ovat avuliaita, vaikka tulimme tänne ihan ulkopuolelta. Emme ole katuneet päivääkään, että muutimme tänne, Teräväinen sanoo. 

Kallionkolon remontit ovat työllistäneet jonkin verran myös muita paikallisia ja aina kun jotain palvelua tarvitaan, naapurista osataan kertoa, mihin kannattaa soittaa. 

– Nyt olen mukana myös kyläyhdistys Pleississä. Jouluna järjestimme meidän kaffelaan joulupuodin, johon osallistui 17 paikallista käsityöläistä tuoden tuotteitaan myyntiin. Asiakkaita tuli tosi paljon, ja tunnelma oli ihana!

Pariskunnan 10-vuotias tytär on löytänyt paikkansa pienestä kyläkoulusta ja perhe nauttii siitä, että meri on lähellä.

Tervetuloa matkailijat!

Ilmakuva, jossa näkyy Kallionkolo, sen vieressä kulkeva Rantatie ja takana siintävä meri.
Vanhan talon lisäksi umpipihamainen miljöö teki pariskuntaan vaikutuksen jo ensisilmäyksellä. Uutuuttaan hohtava naatiskeluaitta saa myös pian kylkeensä punamultamaalin. Parkkitilaa on juuri tehty lisää, sillä ensimmäisenä kesänä autoja oli niin paljon, että nurmikotkin täyttyivät.

Teräväinen on iloinen siitä, että paikalliset ovat ottaneet Kallionkolon omakseen. Ensimmäisenä kesänä asiakkaat kertoivat paljon tarinoita paikan historiasta sen uusille asukkaille. Mutta suurin kohderyhmä on matkailijat.

– Tästä menee ohi paljon mökkiläisiä ja kaksipyöräisiä, sillä tämä Rantatie on maisemiltaan vähän mielenkiintoisempi kuin 8-tie. Ihmiset olivat selvästi odottaneet, että tällekin reitille tulisi uusi pysähdyspaikka.

Kallionkolon vierestä kulkevaa Rantatietä pitkin menee myös Euroopan yhteinen pyöräilyreitti EuroVelo 10. Pyöräilijöille Kallionkolo tarjoaa rentouttavan ja palauttavan pysähdyspaikan, sillä majoitukseen kuuluu myös löydyt tunnelmallisessa pihasaunassa ja lisäpalveluna voi tilata vaikka lihashuoltoa koulutetulta hierojalta. 

– Täällä on tavoitteena viihtyä ja voida hyvin!

Kaksi sänkyä vierekkäin huoneessa, jonka seinissä on ruskea savirappaus.
Kahvilassa ja majoitushuoneessa on savirapatut seinät. Savi on hengittävä materiaali, joka kerää ja päästää kosteutta sään mukaan ja tarjoaa siten sisäilman, jota on aina hyvä hengittää. Elävä pinta on tunnelmallinen ja sävyä saa vaihdettua värjäämällä. Kuva: Ulla Jokela.
Nainen levittää stuccoa seiniin.
Kahvilan työtasojen kohdalla oleva stucco on päällystetty mehiläisvahalla, joka tekee seinästä vettä hylkivän.
Sauna, oikealla lauteet ja vasemmalla kiuas.
Vanha ja tunnelmallinen puusauna on myös majoittujien käytössä.

 

Kallionkolo avaa ovensa kesään 2022 lauantaina 28.5. klo 11.

Haussa Varsinais-Suomen vuoden kylä! Nyt palkitaan tulevaisuuden tekijöitä

Karttakuva, jossa 20 merkintää kaikkien voittajakylien kohdalla.

 

Varsinais-Suomen Kylät ry yhteistyökumppaneineen etsii jälleen uutta Varsinais-Suomen vuoden kylää. Vuoden 2022 kilpailun teemana on ”Kylä tulevaisuutensa tekijänä”.

– Etsimme siis kylää, jolla on tulevaisuususkoa ja halua ja kykyä vaikuttaa siihen, että kylä on elävä jatkossakin. Tämä kylä on aina hiukan etunojassa tulevaisuuteen, suunnittelee toimintaansa ja kokeilee uusia toimintatapoja, sel Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta.

Käytännössä tulevaisuuden omissa käsissään pitävä kylä voi pyrkiä esimerkiksi siihen, että kylällä on vetovoimaa ja että kylällä jo asuvat viihtyvät siellä.

– Avoimuus, osallisuus ja yhteistyö eivät ole tällä kylällä vain sanoja, vaan tapoja toimia. Tulevaisuutta tehdään myös turvallisuutta ja kestävää kehitystä edistäen, Linkoranta muistuttaa.

Osallistu 5.6. mennessä

Hakemukset lähetetään Varsinais-Suomen kyläasiamiehelle 5.6.2022 mennessä. Mieluiten sähköpostitse: tauno.linkoranta@vskylat.fi, mutta myös postin kautta voi osallistua:

Varsinais-Suomen Kylät ry c/o ProAgria

Vahdontie 91, 20320 Turku

Vapaamuotoiseen hakemukseen tulee kuvailla kylä (asukasmäärä, sijainti, alueen yhdistykset ja muut keskeiset toimijat yms.) sekä kertoa kylän toiminnasta. Kyse on nimenomaan kylien – ei vain kyläyhdistysten – kilpailusta eli kaikkien kylän yhdistysten, seurojen ja järjestöjen toiminta huomioidaan. Kyläkilpailuraati tutustuu hakemusten perusteella
muutamiin kyliin paikan päällä kesäkuussa.

Keskeisiä kysymyksiä ovat mm.

  • Kylän valtit tulevaisuutta ajatellen? Miten niitä hyödynnetään?
  • Kylän tulevaisuuden suurimmat haasteet? Miten niistä selvitään?
  • Millaista yhteistyötä kylällä tehdään? Entä kunnan tai yritysten suuntaan?
  • Miten kylän nuorempaan väkeen panostetaan?
  • Miten kylä tiedottaa toiminnastaan?

Jo 20 kylää palkittu

Aikaisempien vuosien palkinnot ovat saaneet Nousiaisten Valpperi (2021), Salon Hajala (2020), Kemiönsaaren Västanfjärd (2019), Salon Märynummi (2018), Loimaan Virttaa (2017), Taalintehtaan Dalsbruk (2016), Uudenkaupungin Pyhämaan Luoto (2015), Mynämäen Asemanseutu (2014), Sauvon Karuna (2013), Naantalin Livonsaari (2012), Pöytyän Uusikartano (2011), Salon Teijon alue (2010), Someron Häntälä (2009), Yläneen Tourula-Keihäskoski (2008), Taivassalon Vehas (2007), Someron Kultela (2006), Laitilan Untamala (2005), Loimaan Niinijoki (2004), Kiskon Aijala-Kaukuri (2003) ja Loimaan Haara-Onkijoki (2002).

Lisätiedot:

Tauno Linkoranta

p. 044 303 9990 / 044 533 4750

tauno.linkoranta@vskylat.fi.