Kemiönsaaren eteläpuoli on tunnettu upeista luontopoluistaan, mutta kesällä 2022 myös kunnan pohjoispuolelle lähelle Sauvon rajaa avattiin uusi luontopolku. Ekniemen kallioille nouseva reitti saa kesän aikana kruunukseen 12-metrisen näköalatornin.
Degerdalin seudun kyläyhdistys toteuttaa Kemiönsaaren Ekniemessä Leader-hanketta, jossa rakennetaan luontopolku ja näköalatorni kallion laelle. Luontopolku on nyt valmis ja näköalatornikin valmistuu vielä tämän kesän aikana.
Alueen maanomistaja, paikallinen viljelijä Heikki Virtanen rakensi kallion laelle laavun jo vuonna 2019 kaikkien vapaaseen käyttöön. Laavulle tuli heti paljon kävijöitä ja sen myötä syntyi idea retkeilypaikan kehittämisestä yhdessä paikallisen kyläyhdistyksen kanssa.
Maanomistajien luvalla ja avustuksella kyläyhdistys on nyt suunnitellut ja rakentanut alueelle luontopolun, josta voi valita lyhyemmän tai pidemmän reitin. Lyhyempi reitti eli Huipun kierto on 3 km pitkä ja se on merkitty keltaisella. Pidempi reitti eli Ekniemen kierto on puolestaan 5,5 km ja merkitty valkoisella. Reitit kulkevat laavulle ja näköalatornille samaa matkaa, joten oman retkensä pituuden pystyy valitsemaan vielä taukopaikalla.
Huipun kierto on 3 km pitkä ja se on merkitty keltaisella. Ekniemen kierto on puolestaan 5,5 km ja merkitty valkoisella. Luontopolun kyltit tehtiin aluksi vain suomeksi, mutta tavoitteena on tuottaa myös ruotsin- ja englanninkielistä materiaalia. Luontopolun sähköinen kartta löytyy osoitteista retkikartta.fi ja visitkimitoon.fi.
– Nyt toivomme, että mahdollisimman moni lähtisi kävelemään reittejä, jotta polut muotoutuvat hyvin. Lisäksi toivomme palautetta reitin merkinnöistä, kommentoi kyläyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäinen.
Jyrkkien nousujen jälkeen palkintona hulppeat maisemat
Reittien lähtöpaikka löytyy osoitteesta Ekniementie 29 (N=6683580.185, E=256394.280). Maanomistaja on rakentanut lähtöpaikalle parkkipaikan muutamalle autolle ja lisää parkkitilaa löytyy Ekniemen lomakylästä noin kilometrin päästä.
Reitti alkaa pellon reunaa pitkin kulkevana hiekkatienä, joka muuttuu pian pienemmäksi traktoriuraksi ja lopulta ihan pieneksi metsäpoluksi. Kalliolle kiivetessä korkeuseroa tulee noin 60 metriä. Jyrkimpiin nousukohtiin on rakennettu avuksi portaat ja köysikaide.
Osaa nousuista on helpotettu kaiteena toimivan köyden avulla.Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäinen ja hänen isänsä Juha Kuusto ihailevat luontopolun uusia portaita.
Kiipeäminen palkitsee sillä kallion laelta avautuu Paraisille päin upeat saaristomaisemat jo nyt. Kun näköalatorni valmistuu, huipulta näkee vieläkin kauemmas.
– Laitamme torniin myös opasteita, joiden avulla hahmottaa paremmin, missä suunnassa on mitäkin katsottavaa, kertoo Yli-Yrjänäinen.
Laavulla voi yöpyä ja siellä on tulipaikka, jossa voi kokata retkieväitään, jos metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Näköalatornin ja laavun läheisyyteen on hankkeen aikana saatu lahjoituksena myös huussi.
Luontopolku kulkee pitkiä pätkiä puuttomalla kallion laella ja siksi polku on merkitty maalatuilla kivillä.Näköalatorni valmistuu vielä tämän kesän aikana.
Kesäasukkaat kylän kehittäjinä
Degerdalin seudun kyläyhdistys kokoaa yhteen kolmen pienen kylän asukkaat. Yhdistyksen alueelle kuuluvat Degerdal, Ekniemi ja Helgeboda. Vakituisia asukkaita kylissä on vähän, mutta kesäaikaan väkimäärä kasvaa vapaa-ajan asukkaiden ansiosta. Myös kyläyhdistyksen puheenjohtaja on mökkiläinen.
– Isäni rakensi tänne mökin vuonna 1976. Hän on ollut kyläyhdistyksen toiminnassa mukana alusta asti ja nyt minä olen puheenjohtajana. Hallituslaisista alkaa olla jo yli puolet vapaa-ajan asukkaita, Yli-Yrjänäinen kertoo.
Degerdalin seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäinen Ekniemen huipulla.
Kyläyhdistys järjestää kesäisin vuosikokouksensa yhteydessä aina rantajuhlat, joihin lähes kaikki kyläläiset kokoontuvat. Myös näköalatornin avajaisia on tarkoitus viettää yhdessä kyläläisten kesken, sillä hanke on ollut koko kylän yhteinen voimannäyte. Hankkeessa tehdään satoja tunteja talkootyötä, sillä lähes 32 000 euron hankkeen 35 prosentin omavastuuosuus katetaan kokonaan talkootyöllä. Rahoituksen on myöntänyt Leader I Samma båt – Samassa veneessä ja hanke toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa.
Maastot ovat olleet suunnistajien suosiossa jo pitkään. Suunnistuskarttoja löytyy laavulta.
Varsinais-Suomen kylätoiminnan pääjuhla eli maakunnallinen kyläpäivä 2022 järjestetään lauantaina 13. elokuuta klo 13–15 Nousiaisissa Valpperin urheilutalolla osoitteessa Urheilutie 17, Nousiainen.
Valpperi valittiin Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi 2021 ja nyt se pääsee järjestämään kyläpäivää yhteistyössä Varsinais-Suomen Kylät ry:n kanssa. Luvassa on kakkukahvit, juhlapuheita, tutustumista Valpperin kouluun ja muihin kylän eri kohteisiin sekä tietysti Varsinais-Suomen vuoden kylän 2022 julkistus.
Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Kakkukahvit tarjoaa Varsinais-Suomen Kylät ry ja tilaisuuden juontaa Valpperin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Peltola.
KYLÄTOIMINTAPÄIVÄN OHJELMA
13.00 Tervetuloa!
Nousiaisten kunnan tervehdys, kunnanjohtaja Teemu Heinonen
Valpperin kylän tervehdys, Nousiaisten Alun pj. Reima Rantanen
13.20 Avoimet ovet kylälle ja kouluun; omatoimista ja opastettua tutustumista Valpperin kylän kohteisiin. Makkaraa ja kahvia myynnissä.
14.00 Juhlapuhe: Nuoret mukaan kylän kehittämiseen. Suomen Kylät ry:n tulevaisuusjaoston Varsinais-Suomen edustaja Nina Kuusisto-Huuskonen.
14.20 Varsinais-Suomen vuoden 2022 kylän julkistaminen ja kunniamaininnat, kyläasiamies Tauno Linkoranta & OP:n edustaja
14.40 Kakkukahvit
15.00 Hyvää kotimatkaa!
Lisätietoja tapahtumasta antaa: Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta, 044-303 9990 tai 044-533 4750, tauno.linkoranta@vskylat.fi
Leader Varsin Hyvän tukemassa Tunne poni -hankkeessa esitellään hevosharrastusta lapsille ja nuorille. Hevosharrastus on koululaiskyselyissä vuosittain toivotuimpien harrastusten joukossa, ja innostus on näkynyt myös hankkeen järjestämissä tapahtumissa.
Suomen Ratsastajainliiton toteuttama Tunne Poni -hanke on tarjonnut jo 500 koululaiselle mahdollisuuden tutustua poneihin ja ponitalleihin. Tallivierailuja on järjestetty keväällä 2022 muun muassa Kaarinassa ja Maskussa.
Maanantaina 30. toukokuuta piikkiöläisen Niemenkulman koulun oppilaat pääsivät tutustumaan Makarlan talliin. Tallin yrittäjä Linda Langh otti vastaan ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden ryhmän, jossa olikin innokasta väkeä.
– Voidaanko lapioida lantaa? Saadaanko ratsastaa? Voinko ottaa yhden hepan kotiin? kuuluivat koululaisten kysymykset, kun Langh kysyi, millaisia toiveita lapsilla on vierailun suhteen.
Niemenkulman koulun oppilaat pääsivät tutustumaan Makarlan tallille.
Tallin ja hevosten esittelyn jälkeen osa lapsista jäi ratsastusjonoon ja osa sai talikon käteensä. Lapset siivosivat tarhaa ja harjasivat hevosia innolla. Lisäksi he saivat kuulla tarinoita tallin arjesta ja hevosten ominaisuuksista.
– On hyvä, että lapset näkevät, mitä kaikkea hevosten kanssa tehdään. Pidämme täällä ponikerhoa, jossa käy viikon aikana noin 70 lasta. Siellä opitaan hevosmiestaitoja, huolellisuutta ja vastuun kantamista. Lisäksi lapsille tekee hyvää päästä heppojen kanssa ulkoilmaan ja altistumaan vähän heinän pölylle, Langh toteaa.
Lapset siivosivat tarhaa innolla.Violet-ponit tuli ihmettelemään touhua lähietäisyydeltä.
Parinkymmenen vuoden talliyrittäjän kokemuksella Langh ajattelee, että ensin kannattaa tutustua siihen, miten hevosia ruokitaan ja hoidetaan. Kun ymmärtää hevosen tarpeita ja liikekieltä, on helpompi aloittaa ratsastustunnit. Makarlan tallin ponikerhoissakin on aina jokin toiminnallinen osuus, mutta ratsastuksen lisäksi se voi olla vaikka kärryttelyä tai ponin juoksuttamista. Heppakerhon ja ratsatustuntien lisäksi tallilla järjestetään muun muassa ponisynttäreitä.
Hänen mukaansa hevosharrastus on hyvä myös sen vuoksi, että se on niin monipuolinen. Yksi rakastaa kouluratsastusta, toinen voi nauttia pitkistä maastolenkeistä. Jos harrastaa hevosten rinnalla voimistelua, voisi innostua vaikka vikellyksestä ja joku voi tähdätä raviradoille.
Osa lapsista pääsi tutustumaan hevosiin ensimmäistä kertaa, osa oli jo vanhoja konkareita.Linda Langh esittelee tallin hevosia lapsille.Makarlan tallilla asustaa miniatyyrihevoset Donna ja Violet, puoliveriset ratsut Oky ja Tyyne sekä Gotlanninrussi Danny ja Jyllanninhevonen Danita.Monelle päivän kohokohta oli ratsastaminen.Kaikki halukkaat ehtivät ponin selkään.Pieni Donna-poni valloitti lasten sydämet!Vierailun aikana kurkistettiin myös sisälle talliin ja tutustuttiin tallin sääntöihin.Jyllanninhevonen Danita juoma-automaatilla.
Vuoden päätapahtuma Paimiossa 27.8.
Tunne Poni -hankkeen päätapahtuma järjestetään lauantaina 27. elokuuta Paimiossa Livian toimipisteellä (Taatilantie 110). Ponit Paimiossa -perhetapahtumaan tavoitellaan kunnianhimoisesti jopa 1 500 kävijää.
– Ratsastuskentällä tullaan näkemään muun muassa ponien juonnettu naamiaiskilpailu, jota tuomaroi Paimion nuorisovaltuusto. Lisäksi Paimion kuntapäättäjiä tullaan haastamaan poniagilityyn, jossa on tarkoitus taluttaa poni agilityradan läpi, kertoo hanketta koordinoiva Riikka Mustonen.
Keppihevosille on luvassa oma match show ja lisäksi tapahtumassa pääsee kokeilemaan keppareille tehtävää esterataa. Ohjelmassa on myös askartelua, talutusratsastusta ja kärryajelua.
– Tapahtumaan tulee sellainen lavakärry, johon mahtuu kerrallaan kymmenen lasta kyytiin!
Päivään voi ottaa mukaan myös oman pehmolelun, sillä paikalla on pehmolelujen eläinlääkäri. Kaikki päivän ohjelma on maksutonta.
– Toivomme, että kaikilla hepoista kiinnostuneilla lapsilla olisi mahdollisuus tulla paikalle, vaikka vanhemmilla ei olisi omaa autoa. Siksi olemme kannustaneet yhdistyksiä järjestämään tapahtumaan yhteisiä retkiä ja esimerkiksi Paimion seurakunta on luvannut järjestää yhden kuljetuksen Paimion keskustasta tapahtumapaikalle.
Tunne Poni -hankkeen vetäjä Riikka Mustonen on toiminut hevosten parissa koko elämänsä.
Hepat tutuiksi hankkeiden avulla
Tunne Poni -hanke toteutetaan Varsin Hyvän lisäksi myös Leader Kantrin ja Leader Linnaseudun alueilla, ja se jatkuu vuoden 2023 loppuun. Hankkeen kokonaiskustannus on 70 000 euroa, josta Leader-rahoituksen osuus on 80 %. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton Lounais-Suomen, Etelä-Suomen ja Hämeen aluejaostot.
Hankkeissa kehitetään ruohonjuuritason yhteistyötä ratsastusseurojen ja paikallisten yhdistysten kanssa, jotta hevosharrastus saisi näkyvyyttä. Hevosen kanssa harrastaminen vahvistaa esimerkiksi ihmisen tunnetaitoja ja luontoyhteyttä.
Hevosharrastusta edistettiin myös Varsin Hyvän tukemassa Ponipowerii! -hankkeessa, jonka toteutti Varsinais-Suomen Hevosjalostusliitto vuosina 2017–2019.
– Ponipowerii! -hankkeessa kehitettiin ravinuorisotoimintaa ja sen tapahtumat sijoittuivat suurelta osin Metsämäen raviradalle. Hankkeita yhdistää halu tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuksia tutustua hevosiin, kertoo edellistäkin ponihanketta koordinoinut Riikka Mustonen.
Koululaisten heppapäiviä järjestettiin Turussa jo edellisessä hankkeessa.
– Tapahtumat tavoittivat noin 1 200 lasta, mutta lähes kaikki osallistujat tulivat lähikouluista. Kouluilla ei ole varaa järjestää kuljetuksia ja siksi tässä uudessa hankkeessa halusimme järjestää vierailuja nimenomaan maaseudun talleille, joihin on helppo lähteä retkelle saman alueen kouluista, Mustonen kertoo.
Suomalaisten hevosalan järjestöjen mukaan Suomessa on noin 75 000 hevosta, joiden vaikutus ulottuu 600 000 suomalaiseen. Hevosala työllistää 15 000 henkilöä ympäri Suomen, erityisesti sellaisilla alueilla, joilla työllistyminen voi muutoin olla vaikeaa. Hevosilla voi olla ihmisiin myös kuntouttava vaikutus niin fyysisesti kuin henkisesti. Vuonna 2020 Kela korvasi ratsastusterapiaa yhteensä 2,14 miljoonalla eurolla.
Turunmaan saaristo houkuttelee yhä useampia, mutta sen infrastruktuuri on jo nyt ylikuormittunut. Puutteellinen infrastruktuuri uhkaa sekä asumisen että yrittämisen perusedellytyksiä ja siksi alueelle on tehty oma tiekartta: konkreettinen suunnitelma, jonka avulla puutteita lähdetään korjaamaan yksi kerrallaan.
Anders Jungar.
PBI Stiftelsen on tehnyt Turunmaan saaristolle eli Paraisten ja Kemiönsaaren alueille vuoteen 2030 ulottuvan tiekartan, jossa määritellään, millaista infraa tarvitaan, jotta saaristo voi kehittyä kestävällä tavalla ympäristöälykkääksi, hyvin toimivaksi ja elinvoimaiseksi. Tiekartta luotiin I samma båt – Samassa veneessäLeader-ryhmän tukemassa hankkeessa, jossa oli mukana PBI Stiftelsenin lisäksi Paraisten kaupunki, Kemiönsaaren kunta ja Saaristoasiain neuvottelukunta (SANK). Työhön osallistui tiiviisti myös yrityselämän edustajia ja sijoittajia.
– Hankkeen taustalla on aito huoli saariston tulevaisuudesta. Saaristomeri on aivan uniikki paikka maailman mittakaavassa. Nykyään yhä useampi haluaa tehdä saaristosta käsin etätöitä tai matkailla siellä, mutta samaan aikaan asumisen ja yritystoiminnan perusedellytykset ovat uhattuina puutteellisen infrastruktuurin vuoksi, kertoo hankkeen projektipäällikkö Anders Jungar, joka asuu itsekin saaristossa.
Tiekartta on paitsi asiakirja myös työkalu, jonka Paraisten kaupunki ja Kemiönsaaren kunta ovat ottaneet käyttöön.
– Siellä on määritelty ihan konkreettiset toimenpiteet, jotka tehdään seuraavan 6–12 kuukauden aikana ja kun ne ovat valmiit, mennään taas eteenpäin seuraaviin tavoitteisiin, Jungar selittää.
Kunnat ovat päättäneet kokoontua jatkossa kaksi kertaa vuodessa katsomaan, miten tiekartan toimeenpano etenee.
– Yksi tämän hankkeen positiivinen vaikutus on se, että Paraisten ja Kemiönsaaren kunnat löysivät yhteisen tahtotilan ja tavoitteet, joita virkamiehet voivat edistää yhteistyöllä.
Tiekartan tavoitteet näkyvät selkeästi myös esimerkiksi Paraisten kaupungin uudessa strategiassa.
Viisi kategoriaa
Tiekartassa on määritelty keskeisimmät tavoitteet infrastruktuurin kehittämiseen viidessä eri kategoriassa, joita ovat fyysiset yhteydet, digitaaliset yhteydet, asuminen, vesi ja viemäri sekä yrittäjyys. Kaikkiin kategorioihin on määritelty strategiset päämäärät ja niiden toteuttamiseen tarvittavat investoinnit. Tiekarttaan valittuihin investointeihin tarvitaan yhteensä noin 70 miljoonaa euroa, joten yksi tärkeä tehtävä tiekartan toteuttamiseksi on rahoituksen hankkiminen.
Fyysisten yhteyksien kategoriassa lähdetään etsimään rahoitusta Paraisten väylälle, eli uudelle tieyhteydelle Kirjalansalmen sillalta Kuusiston läpi Piispanristille uutta siltaa pitkin. Listalla on myös kevyenliikenteen väylien kehittämistä Saariston rengastielle ja merkittävälle osalle Rannikkoreittiä välillä Kasnäs – Taalintehdas – Kemiö.
Digitaalisten yhteyksien puolella fokus on kuituyhteyksien rakentamisessa. Saaristossa on tällä hetkellä paljon kapasiteettiongelmia, ja esimerkiksi Nauvossa maksuliikenne saattaa katketa, kun risteilyalus lipuu ohi. Sekä Paraisilla että Kemiönsaarella rakennetaan uusia verkkoyhteyksiä parhaillaankin. Paraisten Puhelin Oy on saanut EU:n maaseuturahastosta rahoituksen yhteensä 18 valokuituhankkeeseen. Kemiössä kuitua rakennetaan vähintään viidelle uudelle alueelle.
Asuntojen kategoriassa aletaan kartoittaa muun muassa sitä, kuinka paljon ja missä saaristossa on käyttämätöntä rakennusoikeutta. Paraisilla panostetaan asuntotuotannon laajentamiseen myös Länsi-Turunmaan Vuokratalot Oy:n kautta.
Vesi ja viemäri -kategoriassa konkretisoidaan, mitä Länsi-Suomen vesistrategia 2050 tarkoittaa Turunmaan saariston osalta. Lisäksi saariston vesi- ja viemäriverkostoon asennetaan uusia mittaristoja, joiden avulla saadaan kerättyä dataa saneerauspäätösten tueksi.
Yrittäjyyden osalta tavoitteena on houkutella Turunmaan saaristoon uusia yrityksiä. Tiekartta-projekti on jo nyt poikinut yhden uuden yrityksen: A’Pelago Experience -yritys aikoo muun muassa tarjota yhteisöllisiä työtiloja saaristoympäristössä ja järjestää tapahtumia kestävään liiketoimintaan ja Web3-kehitystyöhön liittyen. Web3 on uuden sukupolven internet, jossa sovelluksia rakennetaan avointa lähdekoodia käyttämällä julkiseen lohkoketjuun.
Yhteenveto tunnistetuista infrastruktuuri-investoinneista. Fyysiset yhteydet keltaisella, digitaaliset yhteydet vihreällä, asuminen punaisella, vesi ja viemäri sinisellä ja yrittäjyys oranssilla.
50 syvähaastattelua ja kansainvälinen vertaisanalyysi
Tiekartta luotiin laajassa yhteistyössä. Kunnista oli mukana 16 virkamiestä ja SANK toi arvokkaan lisän hankkeen ohjausryhmään. Hankkeessa tehtiin lähes 50 syvähaastattelua saariston asukkaille, yrittäjille, sijoittajille ja virkamiehille. Lisäksi toteutettiin kansainvälinen vertaisanalyysi, jossa haastateltiin ihmisiä Ahvenanmaalta, Ruotsin Värmdöstä, Tanskan Samsøstä, Viron Hiiumaalta ja Saarenmaalta sekä Norjan Valdresista.
– Halusimme arvioida, mitä voisimme oppia muiden maiden saaristoasukkailta. Esimerkiksi Tanskan Samsø on maailmankuulu siitä, että he lähtivät kehittämään saarestaan energiaomavaraista jo 20 vuotta sitten. Yhteistä kaikissa näissä yhteiskunnissa tuntuu olevan se, että tarvitaan pitkäjänteisyyttä, selkeä visio ja strateginen suunta. Käytännön tasolla asioiden edistämiseksi tarvitaan aina paikallisia priimusmoottoreita, Jungar sanoo.
Tiekartta-hanke päättyi toukokuussa 2022, mutta tästä se työ oikeastaan vasta alkaa.
– Vastaanotto on ollut hyvä ja nyt on odotukset korkealla, Jungar päättää.
Professori Kim Wikström esitteli Tiekarttaa Saaristomeren huippukokouksessa perjantaina 17.6.2022.
Tiekartta-hanke toteutti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2022. Hankkeen kokonaisrahoitus oli 101 000 euroa, josta Leader-tuen osuus oli 44 %. Lisäksi hanke sai rahoitusta Svenska Kulturfondenilta ja PBI Stiftelseniltä.
Svenska kulturfonden on säätiö, jonka tarkoitus on tukea suomenruotsalaista kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä sekä suomenruotsalaista toimintaa.
PBI Stiftelsen on vuonna 2001 perustettu yleishyödyllinen tutkimussäätiö, jonka tavoitteena on tukea ja edistää tutkimusta ja osaamisen kehittämistä, erityisesti teollisen projektiliiketoiminnan ja teollisuuden alalla.
Åbolands skärgård lockar allt fler människor, men skärgårdens infrastruktur är redan överbelastad. Bristen på infrastruktur hotar de grundläggande förutsättningarna för både boende och företagande, och därför har man utarbetat en vägkarta för området: en konkret plan för att åtgärda bristerna en efter en.
Anders Jungar.
PBI Stiftelsen har utarbetat en vägkarta för Åbolands skärgård, dvs. Pargas och Kimitoön, för perioden fram till 2030, där man definierar vilken typ av infrastruktur som behövs för att skärgården ska kunna utvecklas på ett hållbart sätt för att bli miljösmart, välfungerande och livskraftig. Vägkartan skapades i ett projekt som stöddes av Leader-gruppen I samma båt – Samassa veneessä. Förutom PBI Stiftelsen var Pargas stad, Kimitoön kommun och SANK Skärgårdsdelegationen nära involverade, liksom representanter för näringslivet och investerare.
– Projektet drivs av en genuin oro för skärgårdens framtid. Skärgårdshavet är en unik plats på global nivå. I dag vill allt fler människor arbeta på distans i skärgården eller resa där, men samtidigt hotas de grundläggande förutsättningarna för att leva och göra affärer av bristande infrastruktur, säger Anders Jungar, projektchef och skärgårdsbo.
Vägkartan är inte bara ett dokument utan också ett verktyg som Pargas stad och Kimitoön kommun har tagit i bruk.
– Den innehåller mycket konkreta åtgärder som kommer att vidtas under de kommande 6–12 månaderna och när de är klara går vi vidare mot följande mål, förklarar Jungar.
Kommunerna har beslutat att träffas två gånger om året för att se hur vägkartan fortskrider.
– En positiv effekt av projektet är att Pargas och Kimitoön kommuner har hittat en gemensam vision och gemensamma mål som tjänstemännen kan arbeta tillsammans för att uppnå.
Målen i vägkartan återspeglas också tydligt i den nya strategin för Pargas stad.
Fem kategorier
I vägkartan fastställs viktiga mål för infrastrukturutveckling inom fem olika kategorier: fysiska förbindelser, digitala förbindelser, bostäder, vatten och avlopp samt företagsamhet. För varje kategori har strategiska mål och de investeringar som krävs för att uppnå dem identifierats. De investeringar som valts ut i vägkartan kommer att kräva sammanlagt cirka 70 miljoner euro, så en viktig uppgift i genomförandet av färdplanen är att skaffa finansiering.
Inom kategorin fysiska förbindelser söks finansiering för Pargasleden: en ny vägförbindelse från Rävsundsbron via Kustö till Piispanristi via en ny bro. På listan finns också utvecklingen av lättrafikleder på Skärgårdens ringväg och en betydande del av Kustrutten mellan Kasnäs, Dalsbruk och Kimito.
När det gäller digitala förbindelser ligger fokus på att bygga fiberförbindelser. För närvarande finns det många kapacitetsproblem i skärgården, och till exempel i Nagu kan kortbetalningar avbrytas när ett kryssningsfartyg passerar. Nya nätverksförbindelser byggs både i Pargas och Kimitoön. Pargas Telefon Ab har fått finansiering från Europeiska landsbygdsfonden för sammanlagt 18 fiberprojekt. I Kimito kommer minst fem nya områden att täckas av fiber.
När det gäller bostäder kommer man att börja kartlägga bland annat hur mycket och var det finns outnyttjade byggnadsutrymmen i skärgården. I Pargas strävar man också efter att utvidga bostadsproduktionen genom Väståbolands Hyreshus Ab.
Kategorin vatten och avlopp kommer att konkretisera vad vattenstrategin för Västra Finland 2050 innebär för Åbolands skärgård. Dessutom kommer ny mätutrustning att installeras i skärgårdens vatten- och avloppsnät för att samla in data som stöd för renoveringsbeslut.
När det gäller företagande är målet att locka nya företag till Åbolands skärgård. Projektet har redan gett upphov till ett nytt företag: A’Pelago Experience kommer bland annat att tillhandahålla gemensamma arbetsutrymmen i skärgårdsmiljön och organisera evenemang med anknytning till hållbart företagande och Web3-utveckling. Web3 är en ny generation av internet där applikationer byggs på en offentlig blockkedja med hjälp av öppen källkod.
Summering av identifierade infrastrukturinvesteringar.
50 djupintervjuer och internationell jämförande analys
Vägkartan har utarbetats i ett brett samarbete. 16 kommunala tjänstemän deltog och SANK gav ett värdefullt bidrag till projektets styrgrupp. Projektet genomförde nästan 50 djupintervjuer med öbor, företagare, investerare och tjänstemän. En internationell jämförande analys genomfördes också genom intervjuer med personer från Åland, Värmdø i Sverige, Samsø i Danmark, Hiiumaa och Saaremaa i Estland och Valdres i Norge.
– Vi ville bedöma vad vi kunde lära oss av öbor i andra länder. Samsø i Danmark är till exempel världsberömd för att ha börjat utveckla sin ö som en energi-ö för 20 år sedan. Gemensamt för alla dessa samhällen är behovet av långsiktighet, en tydlig vision och en strategisk inriktning. På ett praktiskt plan behöver man alltid lokala huvudmän för att få saker och ting att gå framåt”, säger Jungar.
Projektet med vägkartan avslutades i maj 2022, men det är nu som arbetet börjar.
– Den har tagits emot väl och nu är förväntningarna höga”, avslutar Jungar.
Professor Kim Wikström presenterade vägkartan på Skärgårdstoppmötet fredagen den 17 juni 2022.
Genom vägkartaprojektet genomfördes programmet för landsbygdsutveckling i Fastlandsfinland 2014-2022, med en total finansiering på 101 000 euro, varav 44 % var Leader-stöd. Projektet har också fått finansiering från Svenska Kulturfonden och PBI Stiftelsen.
Svenska kulturfonden är en stiftelse vars syfte är att stödja finlandssvensk kultur och utbildning, det svenska språket och finlandssvensk verksamhet.
PBI Stiftelsen är en forskningsstiftelse som grundades 2001 för att stödja och främja forskning och kunskapsutveckling, särskilt inom industriell projektverksamhet och industri.
Suomalaisen sikatalouden kannattavuuden lasku ja viennin pysähtyminen on johtanut tilanteeseen, jossa tarvitaan nopeita ratkaisuja. Laitilalaisella Aulan tilalla sianpito päätettiin lopettaa kokonaan.
Laitilalainen Juho Aula ryhtyi vanhempiensa 100 emakon sikatilan yrittäjäksi vuonna 2018. Vuonna 2021 HKScan palkitsi hänet vuoden sikatuottajaksi Suomessa ja vuonna 2022 hän päätti lopettaa sikatalouden harjoittamisen. Viimeiset emakot lähtivät teurastamolle huhtikuussa ja lihasioiksi kasvatettavat porsaat lähtevät elokuuhun mennessä.
– Viimeistään vuonna 2027 olisi pitänyt lopettaa, sillä sikojen kiinnipito ja tiineytyshäkit kielletään Suomessa siirtymäajalla. Meidän olisi pitänyt rakentaa lisää tilaa 2,24 neliötä jokaista emakkoa kohden. Neliöt loppuvat kesken ja laajentaminen vaatisi suhteettoman kovan investoinnin, kertoo Aula.
Häkit helpottavat sikojen käsittelyä, mutta samalla rajoittavat niiden luontaisten ja lajityypillisten tarpeiden toteuttamista.
Samaan aikaan sikatalouden kannattavuus on laskenut merkittävästi.
– Totesin, että ei tässä enää kannata jäädä odottelemaan parempia aikoja, vaan lopettaa heti, hän jatkaa.
Samanlaisia ajatuksia on herännyt muillakin sikatiloilla, mutta monilla tiloilla lopettaminen ei ole mahdollista suurten lainojen vuoksi. Mutta mistä kannattavuuden lasku oikein johtuu?
– Suomessa kulutetaan sianlihaa vuodessa 160 miljoonaa kiloa ja tuotetaan 175 miljoonaa kiloa, eli siinä on jo 15 miljoonaa kiloa ylimääräistä. Homma kuitenkin toimi niin kauan, kun lihaa vietiin Kiinaan, mutta nyt kun vienti on pysähtynyt, ollaan ongelmissa, Aula vastaa.
– Lisäksi tuotetun ja kulutetun lihan väliin jäävää osuutta kasvattaa se, että Suomeen tuodaan ulkomailta sianlihaa noin 30 miljoonaa kiloa vuodessa. Eli käytännössä täällä on vuositasolla 45 miljoonaa kiloa sellaista sianlihaa, jolle pitäisi löytää joku ostaja, hän jatkaa.
Viidennes suomalaisesta sianlihasta tuotetaan tällä hetkellä Varsinais-Suomessa, joten ongelmat näkyvät myös paikallistasolla.
– Sianlihan kulutus laskee aika tasaisesti pari prosenttia joka vuosi, mutta korona vaikutti siihenkin. Kotitalouksiin ostetaan yleensä lähinnä pihvejä, kun taas lounasravintolat ovat ostaneet muutakin lihaa.
Kannattavuuteen vaikuttaa myös kasvaneet tuotantokustannukset. Joidenkin arvioiden mukaan sikaloiden tuotantokustannukset ovat jopa tuplaantuneet ja esimerkiksi rehuohran hinta on kolminkertaistunut vuoden takaiseen hintatasoon nähden.
Tuotto haetaan jatkossa pelloilta
Laitilalainen Juho Aula opiskeli lukion jälkeen agrologiksi ja otti kotitilansa haltuun vuonna 2018. Oman tilansa lisäksi hän vaikuttaa alan kehitykseen MTK-Varsinais-Suomen maaseutunuorten valiokunnan puheenjohtajana, varhaisperunatoimikunnan varapuheenjohtajana sekä Laitilan MTK:n johtokunnassa.
Aulan tilalla sianpidosta vapautunut aika käytetään jatkossa pelloilla. Tänä keväänä 115 hehtaarille on kylvetty viljaa, tärkkelysperunaa, porkkanaa, punajuurta ja tilliä. Myynti hoituu näppärästi Laitilan Vihanneksen kautta.
– Jotain uusiakin kasveja on tarkoitus kokeilla, mutta tähän kauteen ei ehditty vielä miettiä asiaa. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä nyt kun emme saa sotatilanteen vuoksi työvoimaa Ukrainasta, niin tämäkin työmäärä on aika iso!
Juho Aulan ja hänen isänsä lisäksi tilalla on nyt viisi kosovolaista kausityöntekijää, joihin yhteys löytyi ystävän kautta.
– Meillä ollut työpaikkailmoitus esillä yli kolme kuukautta, mutta yksikään suomalainen ei ole hakenut. Usein sanotaan, että pitäisi palkata paikallisia nuoria, mutta se on hankalaa, sillä työvoiman tarve alkaa jo maaliskuussa ja toisaalta tiloilla tehdään niin pitkiä päiviä, etteivät nuoret yleensä jaksa sellaista tahtia, Aula avaa hankalaa tilannetta.
Aulan tilalla ulkomaiset työntekijät majoittuvat tilan lähellä olevassa omakotitalossa ja kommunikointi hoituu Google translatorin avulla.
Viljelijätukien lisäksi Aulan tilalla on hyödynnetty maatalouden investointitukia, esimerkiksi kasvutunneleiden rakentamiseen. Tänä vuonna kasvutunnellista tulee muun muassa punajuurta.
Tyhjenevään sikalaan varastoitiin öljyä
Sikalan lopettaminen osui hyvää saumaan myös energiakriisin näkökulmasta.
– Kun öljyn hinnan noususta alettiin puhua, päätin ostaa oman mielenrauhani takia kaikki säiliöt täyteen. Hiukan se kävi kassan päälle, mutta nyt ei tarvitse seurailla hintoja, kun öljyä riittää ainakin vuoden tarpeisiin, Aula huokaisee.
Nyt kun sikalaan ei enää tarvita lämpöä, sinne varastoitu öljy pystytään hyödyntämään tilalla muuhun käyttöön.
Aula on suunnitellut jo kuivurin lämmönlähteen muuttamista öljystä kotimaiseksi hakkeeksi. Hankkeen hinta-arvioi nousi kuitenkin 40 prosenttia Venäjän hyökkäyssodan myötä, joten ainakaan vielä sitä ei ole mahdollista toteuttaa. Yhtenä vaihtoehtona tiloille on markkinoitu biokaasua, mutta myös biokaasulaitosten rakennuskustannukset ovat nyt korkeat, ja toisaalta niille ei saa joka paikkaan edes ympäristölupaa.
Haloo maaseudun vuoden 2022 printtilehti on ilmestynyt! Varsinais-Suomessa ilmestyvä maaseudun kehittämisen tiedotuslehti summaa ohjelmakauden 2014–2022 tuloksia ja vaikuttavuutta. Lehteä on postitettu Varsinais-Suomen maaseutuverkostolle ja lisäksi sitä tullaan jakamaan monissa maaseudun kesätapahtumissa.
Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Maaseuturahaston tukia jaetaan maaseutuohjelman kautta paikallisten tarpeiden mukaisesti. Varsinais-Suomessa maaseudun kehittämistukia myöntävät Ely-keskus ja viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Loimaan seudulla ja Somerolla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit, Vakka-Suomessa ja Satakunnassa toimiva Ravakka sekä Salon seudulla ja Uudellamaalla toimiva Ykkösakseli. Maaseudun kehittämistä on tuettu Varsinais-Suomessa ohjelmakauden aikana yhteensä 77,5 miljoonalla eurolla, joka on jakautunut yritystukiin ja yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin.
Lehdessä esitellään tukea saaneita hankkeita ja niiden tuloksia ohjelmakauden varrelta. Leader-ryhmät ovat laskeneet tukemiensa hankkeiden vaikutuksia myös teemoittain. Varsinais-Suomen ryhmien myöntämästä Leader-tuesta 10 miljoonaa euroa on kehittänyt kylätoimintaa. Liikuntaa on tuettu 3,7 miljoonalla eurolla ja kulttuuria 3,6 miljoonalla. Nuorten hyväksi Leader-tukea on myönnetty 1,8 miljoonaa ja sama summa on käytetty myös lähiruuan tukemiseen. 2,9 miljoonaa euroa ryhmien myöntämästä Leader-tuesta on käytetty sellaisiin hankkeisiin, joilla on saavutettu positiivisia ympäristövaikutuksia.
Kuten lehteen valituista esimerkkihankkeista huomaa, yhdellä hankkeella voidaan vaikuttaa moniin asioihin. Kun pienviljelijäyhdistys rakentaa frisbeegolfradan, se edistää liikuntaa, mutta samalla myös elävöittää kylää, luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja vauhdittaa matkailua. Kun kyläyhdistys pelastaa arvokkaan luonnonlähteen, se luo samalla uusia virkistysmahdollisuuksia ja lisää yhteisöllisyyttä. Vaikka hankkeilla on saavutettu monenlaisia vaikutuksia, yksinkertaistettuna niiden jokaisen tarkoitus on kehittää maaseutua – jotta voisimme hyvin.
Eikä työ maaseudun hyväksi ole suinkaan loppumassa! Uusi ohjelmakausi alkaa heti vuonna 2023. Jos sinulla on idea oman kotiseutusi kehittämiseksi, ole rohkeasti yhteydessä Varsinais-Suomen Ely-keskukseen tai oman alueesi Leader-ryhmään. Maaseudun kehittämisen asiantuntijat ovat apunasi edistämässä maaseudun kestävää kasvua ja hyvinvointia.
Erityisesti varsinaissuomalaiseen makuun sopiva aromikas Antsun Sinappi on samaan aikaan makea ja sopivan väkevä! Nyt Perniön sinappitehtaalla kokeillaan Leader-tuen turvin, miten 60-luvulta peräisin oleva perinteinen resepti toimii kotimaisesta sinapista tehtynä.
Perniöläinen Jellow Factory on saanut Leader Ykkösakselilta 10 000 euron kokeilutuen kotimaisen sinapin kehittämiseen. Tällä hetkellä yritys valmistaa Antsun Sinappia vuonna 1963 tehdyllä reseptillä. Toiveissa olisi kuitenkin saada tuotteesta kotimainen, sillä se voisi olla valttikortti, jolla sinappi erottuisi edukseen kaupan sinappihyllyltä kymmenten kilpailijoiden joukosta.
Yrittäjät Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat löytäneet Iisalmesta sinapin viljelijän, joka olisi avoin yhteistyölle salolaisten sopimusviljelijöiden kanssa. Perniöstä on jo löytynyt sinapista kiinnostuneita viljelijöitä.
– Hyvien siementen löytäminen tuntuu olevan tässä se vaikein asia. Sinapinsiementähän myydään paljon maanmuokkaukseen, mutta varsinaiseen sinapin valmistukseen siemeniä ei ole niin vain saatavilla. Lajikkeita on kyllä paljon. Ihan jo keltaista sinappia on useita eri lajikkeita ja sitten on vielä ruskeaa ja mustaa sinappia, Jonas Jokilehto kertoo.
Varsinainen viljely ei hänen tietojensa mukaan ole vaikeaa, jos hyvä siemen löytyy. Ja heidän tuotantoonsa riittäisi vielä aika pieni peltopinta-ala. Sen sijaan haastetta tulee olemaan siementen erottelussa, sillä pienikin määrä vihreitä siemeniä pilaa maun. Öljyisen kasvin jauhaminen hienoksi ei myöskään ole ihan yksinkertainen juttu.
– Nyt testaamme Iisalmen viljelijältä saatujen siementen makua ja toivomme, että se on hyvää!
60-luvulta tähän päivään
Antsun Sinapin resepti on peräisin Somerolta, jossa Anton Tapio piti aikanaan grilliä ja teki sen käyttöön omaa sinappia. Kun hän lopulta myi grillin seuraavalle yrittäjälle, sinapin resepti lähti Jokioisiin.
– Ostimme reseptiikan, koneet, laitteet ja kaluston vuonna 2019 ja siitä lähtien Antsun Sinappia on valmistettu Perniössä. Pääsimme Perniön Lihan vanhoihin tiloihin, eli makkaratehdas muuttui sinappitehtaaksi, kertoo Jonas Jokilehto.
Kun resepti siirtyi Jellow Factorylle, myös sinappipullon ilme uudistui.
Antsun sinappia on neljää eri makua.
– Halusimme antaa Antsulle uudet kasvot, joten teimme fiktiivisen ja retrohenkisen kasvokuvan yhteistyössä perniöläisen Anna-Liisa Salmelinin kanssa. Myynnissä on tällä hetkellä neljä eri makua: perinteinen, valkosipuli, konjakki ja chili. Antsulla on eri pulloissa aina hiukan erilainen ilme.
Nyt suunnitelmissa on tuoda markkinoille myös lasipurkki.
– Lasipurkin avulla uskomme saavamme uusia asiakkaita erityisesti pääkaupunkiseudulta. Ulkonäön lisäksi lasipurkissa on se etu, että sinapin voi jättää tönkömmäksi. Pullossa myytävästä sinapista pitää tehdä vähän löysempää, jotta sen saa hyvin ulos.
Eroon lisäaineista
Kotimaisuuden lisäksi Jellow Factory tekee tuotekehitystä saadakseen Antsun Sinapista lisäaineetonta.
– Alkuperäisessä reseptissä ei ole maitoa, kuten monissa muissa sinapeissa, joten se helpottaa työtä oleellisesti.
Myös lisäaineettomuuden uskotaan olevan hyvä myyntivaltti.
– Maku on kuitenkin se, mikä ratkaisee! Antsun Sinappi tunnetaan aika hyvin Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, mutta jotta saisimme muualtakin asiakkaita, pitäisi lähteä maistattamaan tuotetta. Ensiostokselle on aina se korkein kynnys.
Leader-ryhmät maistelivat Antsun sinappeja erilaisten makkaroiden kanssa.
Monta rautaa tulessa
Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat molemmat koulutukseltaan vaatesuunnittelijoita. Valmistuttuaan he perustivatkin oman vaatekaupan Salon keskustaan, mutta kun Nokia lopetti toimintansa Salossa vuonna 2012 ja keskusta hiljeni, oli pariskunnan aika keksiä jotain uutta.
– Ensin ostimme maatalousnaisten vanhan mehustamon, joka tuli meidän ulkorakennukseen. Sitten hankimme muutaman jäätelökioskin ja aloimme myydä niissä kesäisin Pappagallon jäätelöitä. Sinapin pariin päädyimme sattumalta, kun olimme ostamassa mehustamoon uusia laitteita. Samalla meille esiteltiin Antsun Sinappi ja päätimme ostaa myös sen.
Uusien yritysten lomassa pariskunta pitää edelleen myös kädentaitojaan yllä muun muassa verhoilemalla ja tekemällä puvustuksia teatteriin.
Teksti ja kuvat: Janica Vilen
Tiesitkö?
Kokeilutukea voidaan myöntää liiketoimintasuunnitelman mukaisten kokeilutoimenpiteiden toteuttamiseen uudelle tai toimivalle yritykselle korkeintaan 10 000 euroa. Lue lisää maaseuturahaston yritystukimuodoista:
Varsinais-Suomen Vuoden kylä -kilpailun voittajat ovat vuosien varrella saaneet kiertopalkinnon ja hienon tittelin lisäksi paljon muutakin: uskottavuutta hankehakemuksiin ja kuntayhteistyöhön, iloa ja yhteisöllisyyttä kyläläisten keskuuteen sekä uusia kontakteja ja kylämatkailijoita.
Vuoden kylä -kilpailua on Varsinais-Suomessa järjestetty nykyisessä muodossa jo 20 vuotta. Alun alkaen valinnasta vastasi Varsinais-Suomen Liitto, mutta vuonna 2002 kilpailua alkoi järjestää Varsinais-Suomen Kylät ry.
Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkorannan (kuvassa keskellä) mukaan voittajakylät ovat aina saaneet paljon julkisuutta, mutta muitakin vaikutuksia on ollut. Monissa kylissä palkinto on esimerkiksi vauhdittanut yhteistyötä kunnan kanssa ja lisännyt tunnettuutta matkailijoiden keskuudessa.
– Aika moni kylä on laittanut esille kyltin, jossa lukee, että me olemme Varsinais-Suomen vuoden kylä ja sitä kautta ihmiset osaavat pysähtyä katsomaan, että mikäs paikka tämä oikein on!
Linkorannan mukaan palkitut kylät ovat olleet aina ylpeitä ja otettuja saamastaan tunnustuksesta ja usein se on tuonut jopa lisää intoa kehittää kylää eteenpäin.
– Vaikka on joskus niinkin käynyt, että olemme myöntäneet Vuoden kylä -palkinnon ja heti seuraavana vuonna kylältä on lakkautettu koulu, muistelee Linkoranta.
Kaikissa viimeisen 20 vuoden aikana palkituissa kylissä on kuitenkin edelleen aktiivista kylätoimintaa.
– Kilpailussa on joka vuosi eri teema, mutta voittajakyliä yhdistää se, että niissä kaikissa asioita on tehty yhdessä. Tätä palkintoa ei jaeta yhden henkilön projekteille, vaikka ne olisivat kuinka hienoja, sanoo Linkoranta.
Haara-Onkijoella panostetaan perinteisiin
Haaran-Onkijoen kyläyhdistyksen rahastonhoitaja Aimo Knuutila on ollut mukana kaikissa yhdistyksen näytelmissä. Kuvassa hän selaa Eila Nummilan tekemää leikekirjaa kyläyhdistyksen vaiheista. “Materiaalia on jo niin paljon, että tästä pitäisi tehdä oikea historiikki!”
Haaran ja Onkijoen kyläkeskittymä Loimaalla on panostanut maaseudun perinteiden ylläpitämiseen, ja juuri perinneosaaminen toi kylälle Varsinais-Suomen vuoden kylän tittelin vuonna 2002. Elokuisia perinnepäiviä työnäytöksineen on vietetty vuodesta 1996 alkaen, mutta vuosina 2001 ja 2002 kylä ylitti jo useamman median uutiskynnyksen, kun siellä järjestettiin perinnehäitä 1850-luvun tunnelmissa.
– Ketään ei siis virallisesti vihitty, mutta hääparia näytelleet nuoret tuotiin juhliin hevosvaljakolla ja sitten päästiin seuraamaan vihkimistä juuri niin kuin se aikanaan 1850-luvulla tapahtui, kertoo kyläaktiivi ja paikallinen maanviljelijä Aimo Knuutila.
Juhliin tulivat lähes kaikki kyläläiset, mutta varsinaisia vuorosanoja oli vain muutamille: hääparille, papille, sulhasen puhemiestä näytelleelle Aimo Knuutilalle ja parille kuokkavieraalle.
Idean perinnehäistä saivat Eila Nummila ja Tuula Launonen. Kun muutkin innostuivat ajatuksesta, he ottivatkin maakunta-arkistosta selvää kaikesta sen ajan häihin liittyvästä: tarjoilusta, vaatetuksesta, puheista, häätalon koristelusta ja kutsuvieraslistasta.
– Muutama taitava emäntä ompeli meille kaikille vaatteet paikallisen Ritva Rastaan johdolla. Asuja tehtiin yhteensä noin 60: kartanon väelle, talollisille, tilallisille, rengeille, piioille, kuokkavieraille ja keittiön väelle.
Vieraita näyttelevät kyläläiset olivat käyneet häitä varten tapakurssin. Kaikki siis tiesivät, miten niiataan, kumarretaan ja käyttäydytään. Hääjuhlaan tuli vielä kylän ulkopuoleltakin parisataa katsojaa, jotka saivat myös asettua juhlavieraiden rooliin. Tarjolla oli ajan tavan mukaan klimppisoppaa ja ohjelmassa puheita ja tanssia!
– Ja siitä se sitten lähti! Sen jälkeen olemme esittäneet muun muassa Savioopperan, jonka kirjoitti loimaalainen Pirkko Jaakkola. Saimme projektiin apurahan ja ammattiohjaajan Helsingistä.
Saviooppeeraa seurasi näytelmä Saviseutuni soi, jonka kanssa Haaran-Onkijoen kyläyhdistys voitti harrastajateattereiden Suomen mestaruuden vuonna 2010. Vuonna 2012 esitettiin Savisoitto ja vuonna 2016 pidettiin kylän yhteinen Kevätjuhla, jossa oli koottuna koulumuistoja kolmelta eri vuosikymmeneltä. Tänä vuonna kyläyhdistys esittää näytelmän paikallisen Viljo Marttilan elämästä hänen itsensä säveltämän musiikin tahtiin. Puutarhurin valssi saa ensi-iltansa syksyllä 2022.
Vuoden kylä -palkinnosta on aikaa jo 20 vuotta, mutta kilpailun voitto muistetaan ja sitä arvostetaan kylällä edelleen.
– Ilman kyläpalkintoa ei näytelmäharrastuskaan mahdollisesti olisi saanut jatkoa, Knuutila pohtii.
– Aina kun aloitamme uuden projektin, muistamme olla ylpeitä haaralaisia. Ei niin, että menestys olisi noussut päähän, vaan niin, että yritämme aina parhaamme mukaan lunastaa uudelleen sen hyvän maineen, jonka olemme aikaisempina vuosina saaneet luotua.
Haaran-Onkijoen kyläyhdistys rekisteröitiin vuonna 1999, kun yhdistys remontoi käyttöönsä vuodelta 1945 peräisin olevan rintamamiestalon. Vuonna 2001 kylätalon viereen valmistui Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tuella rakennettu Pääskynpesä, jossa on tilaa järjestää tansseja ja teatteria. Vuonna 2016 kylätalon pihalle valmistui Leader-tuella tehty leikkipaikka ja tämän vuoden näytelmääkin tehdään Leader-tuen turvin. Kylällä asuu noin 300 ihmistä ja joka vuosi järjestetään jotain yhteistä tekemistä yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi.
Varsinais-Suomen kyläpäivää vietetään 13.8.
Valpperilaiset puhaltavat yhteen hiileen. Parasta kylässä on heidän mukaansa kyläkoulu, liikuntamahdollisuudet ja yhteishenki.
Vuoden kyläksi palkitseminen tuo maineen ja kunnian lisäksi myös vastuuta. Voittajakylä järjestää aina seuraavan vuoden Varsinais-Suomen kyläpäivän, jossa palkitaan taas uusi voittaja. Vuoden 2022 kyläjuhlaa vietetään vuoden 2021 kylässä, Nousiaisten Valpperissa lauantaina 13. elokuuta.
Valpperissa vuoden kylä -titteli on lisännyt kylän kiinnostavuutta erityisesti matkailijoiden keskuudessa. Urheilutalon ympäristössä on muun muassa maastopyöräreitti, frisbeegolfrata, hiihtoladut, patikointireittejä, kuntoportaat, laavu ja uimapaikka. Täksi kesäksi sinne rakennettiin vielä majoitustilaa.
– Jonkun verran olen ihan kuullut, että retkeilijät ovat koukanneet Valpperiin palkinnon vuoksi, mutta toki täällä on nyt tapahtunut niin paljon, että on vaikeaa arvioida, kuinka iso osa kiinnostuksesta johtuu palkinnosta. Meillä on nyt niin aktiivinen porukka kasassa, että kaikkea uutta tapahtuu koko ajan, joten uskon, että väkeä kävisi joka tapauksessa, kommentoi alueella ruokapalveluyrittäjänä toimiva Päivi Lehtonen (kuvassa vasemmalla).
Vuoden kylä 2011 edisti kulttuuria!
Uudenkartanon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta yhdistyksen pyörittämässä Lystmettässä.
Uudenkartanon kylä valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2011 kyläksi. Silloin kilpailussa oli teemana kulttuuri ja siihenhän juuri Uudenkartanon kylässä panostetaan. Kyläyhdistys pyörittää Himolan teatteria, jolla on vuodessa kolme ensi-iltaa.
– Se oli meidän isolle ja sitoutuneelle talkooporukalle hieno kiitos. Kun kävimme hakemassa pystin Teijolta, täällä sattui olemaan juuri vuosittaiset Yrittäjien tanssit ja koko kylä koolla. Oli kyllä hieno tunne tulla palkinnon kanssa kotiin! Se kohotti tunnelmaa ja motivoi ihmisiä osallistumaan taas seuraaviin talkoisiin, kyläyhdistyksen tiedottaja Eija Eloranta muistelee.
Eloranta itse on muuttanut kylälle rakkauden perässä ihan muualta, mutta tunsi heti tulleensa kotiin.
– Muistan edelleen, miten minua tultiin heti pyytämään mukaan kyläyhdistyksen toimintaan. Se tuntui tosi ihanalta! Arvostin paljon sitä, miten kyläläiset ottivat uuden asukkaan vastaan, Eloranta kertoo.
Kylän hyvä yhteishenki syntyykin ennen kaikkea ystävällisyydestä. Ja ystävällisyyden luoma yhteishenki näkyy myös numeroissa: Uudenkartanon kylässä on noin 530 kotitaloutta ja kyläyhdistyksessä on noin 370 jäsentä.
Palkinto antoi intoa kehittää Asmandiaa eteenpäin
Mynämäen Asemanseudun Kylät ry:n tiedottaja Kari Mäkelä Asmandiassa kesällä 2020.
Vuonna 2014 vuoden kyläksi valittiin kansainvälisessä yhteistyössä kunnostautunut Mynämäen Asemanseutu.
– Me olimme juuri silloin tehneet taideyhteistyötä ranskalaisten toimijoiden kanssa ja Asmandiaan oli tehty jo ensimmäiset luontopolut. Vuoden kylä -palkinnosta saimme lisää intoa ja sellaista omanarvontuntoa, jonka avulla kehtasimme taas tuputtaa asiaamme eteenpäin, naurahtaa kyläyhdistyksen tiedottaja Kari Mäkelä.
Palkinnon jälkeen Asmandiaksi nimetty kylän yhteinen ulkoilualue on kehittynyt paljon. Alueella on toteutettu useampia eri Leader-hankkeita ja muita projekteja.
– En usko, että Asmandiaa olisi lähdetty samalla tavalla brändäämään ilman palkintoa. Siitä saimme intoa pitää aluetta kunnossa ja kehittää sitä eteenpäin. Nyt olemme mukana Ravakan EkoTeko-hankkeessa ja suunnittelemme taas seuraavaa kansainvälistä hanketta irlantilaisten kanssa, Mäkelä kertoo.
Varsinais-Suomen kyläkilpailun voittaja edustaa maakuntaa aina seuraavassa valtakunnallisessa vuoden kylä -kilpailussa. Vuonna 2016 Varsinais-Suomen kilpailun voittanut Taalintehdas pokkasi valtakunnallisesta kilpailusta kakkossijan.
Taalintehdas on entisen Dragsfjärdin kunnan keskustaajama. Kun Dragsfjärd teki kuntaliitoksen vuonna 2009 Kemiön ja Västanfjärdin kanssa, myös Taalintehtaalla alettiin pohtia alueen identiteettiä uudelleen.
– Vuonna 2012 perustimme kyläyhdistyksen, joka panostaa siihen, että kylällä on yhteistä tekemistä ja tapahtumia, kertoo alusta asti kyläyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Leif Lindgren.
– Tänä vuonna vietämme yhdistyksen 10-vuotisjuhlia järjestämällä tapahtumia joka kuukausi. Kesä-, heinä- ja elokuun aikana on jopa kuusi tapahtumaa. Saamme jatkuvasti palautetta siitä, miten paljon nämä tapahtumat merkitsevät ja se antaa meille energiaa lähteä tekemään aina seuraavaa, hän jatkaa.
Parhaista tapahtumista on tehty vuosittaisia perinteitä. Jokavuotiseen ohjelmistoon kuuluu esimerkiksi joulutapahtuma, unikeon päivä ja muinaistulien yö. Kylän tapahtumien keskipisteenä toimii tori, johon yhdistys on rakentanut hyvän esiintymislavan. Taalintehtaan tapahtumat ovatkin tunnettuja elävästä musiikista.
Vuonna 2016 saatu vuoden kylä -titteli oli paikallisille iso juttu.
– Kuntakin oli siitä niin iloinen, että tuli tarjoamaan kuohuviinit meidän hallituksen kokoukseen ja teetti voiton kunniaksi t-paitoja, muistelee Lindgren.
Kilpailun kautta Taalintehtaan väki tutustui myös Varsinais-Suomen Kylät ry:n toimintaan.
– Sen jälkeen yhteydenpitoa on ollut paljon ja osallistumme joka vuosi esimerkiksi Avoimet kylät -päivään!
Märynummi sai tunnustuksesta vipuvartta kyläkoulukeskusteluun
Laura Merivirta Märynummen frisbeegolfradalla kesällä 2020.
Vuonna 2018 Varsinais-Suomen vuoden kyläksi valittiin Salon Märynummi, jossa oli juuri käynnissä keskustelut kylän koulun ja päiväkodin tulevaisuudesta.
– Vuoden kylä -titteli oli hyvä signaali Salon kaupungin suuntaan. Siitä saimme uskottavuutta, kun perustelimme, miksi tänne tarvitaan uusi koulu ja päiväkoti, kertoo Märynummen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Merivirta.
Uusi koulu ja päiväkoti saatiin lopulta käyttöön syksyllä 2021.
– Olemme kyllä ratsastaneet sillä tittelillä ihan koko rahan edestä! Sitä on pystynyt hyödyntämään monissa tilanteissa.
Märynummessä on hyvä yhteishenki ja aktiivista kylätoimintaa. Yhteinen lampi pidetään talkootyöllä puhtaana ja Leader-hankkeitakin on toteutettu jo useampia. Nyt Märynummeen on saatu myös uusia tontteja tarjolle ja sairaalan alueelle tehdään uutta kaavaa.
Voittajakylät vuosilta 2002–2021. Vuoden 2022 kilpailun voittaja julkistetaan elokuussa.
Lounais-Suomi rakentuu puusta -hanke puhaltaa tuulta puualan purjeisiin. Luvassa on muun muassa koulutuksia, vaikuttamistyötä ja yrityskohtaisia toimenpiteitä.
Metsäkeskuksen toteuttamassa Lounais-Suomi rakentuu puusta -hankkeessa edistetään puurakentamista Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Puu on jo valmiiksi yleisin runkomateriaali omakotitalojen rakentamisessa ja mökeistä lähes kaikki tehdään puusta, mutta kerrostaloissa ja julkisissa rakennuksissa puu on harvinaisempi materiaali.
Valtakunnallisissa tilastoissa kerrostaloista vain 5 % ja julkisista rakennuksista 20 % tehdään puurunkoisina. Varsinais-Suomessa puukerrostaloja on jonkin verran, esimerkiksi Naantalissa voi ihailla puukerrostaloja useammalta vuosikymmeneltä. Sen sijaan Satakunnasta puukerrostaloja löytyy vain yksi.
Hankkeen projektipäällikkö Dennis Somelar keksii heti monta syytä lisätä puun käyttöä rakentamisessa:
– Ilmastovaikutus on yksi olennaisin asia. Puu materiaalina vähentää huomattavasti rakentamisen hiilipäästöjä. Lisäksi puu luo tunnelmaa ja lievittää stressiä. Asiaa on tutkittu esimerkiksi koulumaailmassa, jossa on huomattu, että puukoulussa oppilaiden stressitaso on matalampi. Puurakenteisessa talossa myös sisäilma on yleensä terveellinen.
Somelar on itse arkkitehti ja nostaa esiin myös visuaalisen puolen.
– Arvostan sitä pitkää perinnettä, joka liittyy suomalaiseen maaseutuarkkitehtuuriin. Ja toisaalta myös moderni puurakentaminen miellyttää silmääni! Puu myös mahdollistaa hyvin orgaanisten muotojen rakentamisen kohtuullisen kustannustehokkaasti.
Yritysyhteistyötä ja koulutusta
Puurakentamisen lisäksi hankkeessa edistetään puutuoteteollisuuden tuotteiden tuotantoa ja alueella toimivien yritysten toimintaedellytyksiä sekä alueella tuotetun puutavaran ja puutuotteiden hyödyntämistä alueen omiin tarpeisiin.
– Yritysyhteistyöllä hankkeessa pyritään vastaamaan suoraan puutuotealan ja puun jatkojalostajien tarpeisiin muun muassa järjestämällä koulutuksia. Tekemämme kyselyn perusteella tarvetta olisi ainakin digitalisaatioon ja markkinointiin liittyvälle koulutukselle.
Kesäkuun aikana luvassa on kaksi maksutonta koulutusta.
Keskiviikkona 15. kesäkuuta pidetään webinaari puun käytön mahdollisuuksista. Tilaisuudessa kerrotaan, miten ja miksi puuta on käytetty eri kohteissa. Lisäksi pureudutaan muun muassa purkamisen ja korjaamisen elinkaarivaikutuksiin sekä kuullaan, miten strategia voi tukea puun käyttöä julkisessa rakentamisessa. Tilaisuus on suunnattu Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueiden kuntatoimijoille, tilaajille, toimittajille ja urakoitsijoille sekä muille aiheesta kiinnostuneille.
Heti seuraavana päivänä eli 16. kesäkuuta järjestetään koulutus puun palosuojamaalauksesta. Koulutus on tarkoitettu antamaan lähtötiedot puutuoteteollisuuden yrityksille palosuojamaalauksen lisäämiseksi osaksi tuotantoaan, sekä inspiroimaan mahdollisia käyttökohteita palosuojatuille tuotteille. Koulutus sopii hyvin puutuoteteollisuuden yrityksille, paloturvallisuussuunnittelusta kiinnostuneille sekä rakennussuunnittelijoille.
Lähipuuajattelua rakentamiseen
Hankkeessa halutaan edistää myös sitä, että kaadetut puut hyödynnetään mahdollisimman lähellä. Kun rakentamiseen käytettävä puu tulee samalta alueelta, vältytään pitkiltä kuljetuksilta ja sitä kautta päästöiltä. Lähipuuajattelusta hyötyy myös aluetalous.
Puun hinta on noussut parin viime vuoden aikana, mutta Somelar ei usko sen vaikuttavan hankkeen tavoitteisiin, sillä myös muiden materiaalien hinnat ovat nousseet samassa suhteessa.
LSPUU-hanke käynnistyi marraskuussa 2021 ja jatkuu vuoden 2023 loppuun. Hankkeen rahoitus tulee Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja sen toteuttaa Suomen metsäkeskus yhteistyössä Tampereen yliopiston, Prizztech Oy:n ja Kaarinan kehitys Oy:n kanssa. Metsäkeskus on toteuttanut vastaavia hankkeita hyvin tuloksin aikaisemmin esimerkiksi Pirkanmaalla.
