BikeMenu2-hanke ja Ravakan Outdoor Leader – Polkuja pitkin -hanke järjestävät opintomatkan Ahvenanmaalle 20.–22.3.2023. Matka tehdään tilausbussilla ja Finnlinesin lautoilla. Matka on tarkoitettu molempien hankkeiden alueella toimiville yrityksille, yhdistyksille ja yksityishenkilöille, jotka toimivat joko pyörämatkailun parissa tai luontoreittien ylläpitäjinä tai kehittäjinä.
Matkalla tutustutaan Ahvenanmaahan erityisesti ulkoilu- ja pyörämatkailukohteena sekä vieraillaan yrityksissä, joiden tuotanto perustuu paikallisiin raaka-aineisiin ja osaamiseen. Retken aikana käydään muun muassa Smakbyn ravintolassa, Stallhagenin panimossa, käsityöläislimonaditehtaassa. Lisäksi luvassa on patikointia saaren ehkä tunnetuimmalla luontokohteella, Getabergenillä.
Opintomatkan pääteemoja ovat kestävä pyörämatkailu, yritysten menestystekijät, pyöräily- ja patikkareitit sekä seudullinen ja paikallinen yhteistyö. Bussimatkan aikana verkostoidutaan ja tehdään ryhmätöitä, jotka liittyvät sekä matkan teemoihin että vierailukohteiden arviointiin.
Matkan hinta on alustavasti 250 € (1 h huoneesta 100 € lisämaksu). Hinta sisältää kuljetukset, lauttamatkat, kahden yön majoitukset, opastukset ja vierailut. Ruokailuista osanottajat vastaavat itse. Matkalle mahtuu 20 osanottajaa.
Varsin Hyvä on rahoittanut maaseutua kehittäviä hankkeita Turun seudulla jo neljännesvuosisadan.
25-vuotias Varsin Hyvä ry juhli historiaansa ja tulevaisuuttaan Liedon Vanhalinnan kivinavetassa torstaina 27. lokakuuta. Paikalla oli viitisenkymmentä juhlavierasta: työntekijöitä ja hallituslaisia sekä hanketoteuttajia ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta. Ohjelmassa oli puheita, kahvittelua ja musiikkia, josta vastasi yhtye nimeltä Kapteeni Vahto ja Luntreijarit.
Varsin Hyvä on Leader-ryhmä, joka tarjoaa rahoitusta ja neuvontaa maaseudun kehittämiseen pienille yrityksille, yhdistyksille ja yhteisöille. Rahoituksesta 42 % tulee EU:n maaseuturahastosta, 38 % valtiolta ja 20 % toiminta-alueen kunnilta. Varsin Hyvän toiminta-alueeseen kuuluvat Kaarinan, Liedon, Maskun, Naantalin, Nousiaisten, Paimion, Raision, Ruskon, Sauvon, Taivassalon ja Turun maaseutualueet.
Keskustelujen aiheena oli luonnollisesti yhdistyksen vaiheikas historia. Kun Varsin Hyvä ry perustettiin vuonna 1997, Suomi oli ollut vasta pari vuotta Euroopan Unionin jäsenmaa. EU:ssa oli jo tuolloin Leader-ohjelma, jonka tavoitteena oli paikallisten toimintaryhmien avulla kehittää maaseudun elinoloja. Varsin Hyvä perustettiin Leader-ryhmän kaltaiseksi, mutta ensimmäiset vuodet yhdistys toimi kansallisella rahoituksella ja toteutti Paikallisen omaehtoisuuden maaseutuohjelmaa (POMO). Vuonna 2000 alkoi Alueellinen maaseutuohjelma (ALMA), joka toimi sekä kansallisilla varoilla että EU:n tuella. Vuonna 2007 Varsin Hyvästä tuli lopulta Leader-ryhmä, jolloin koko toimintaympäristö muuttui kansainväliseksi. Vaikka rahoitettavat hankkeet palvelevat edelleen paikallisia tarpeita, niiden tukena on eurooppalainen yhteistyö.
25-vuotisjuhlissa oli mukana kolme yhdistyksen toiminnanjohtajaa vuosien varrelta: takana nykyinen toiminnanjohtaja Pia Poikonen ja hänen edessään vasemmalla Sinikka Paulin ja oikealla Mia Puotinen.Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Lattu ojentaa lahjaansa Varsin Hyvän hankeneuvoja Eeva Mettala-Willbergille. Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys toteuttaa parhaillaan Leader-tuella hanketta, jossa kehitetään Kokemäeltä Turkuun kulkevaa Pyhän Henrikin tietä.
Varsin Hyvän rahoittamia hankkeita on toteutettu 25 vuoden aikana satoja. Leader-tuella on muun muassa tehty luontopolkuja, kehitetty maaseutumatkailua, rakennettu harrastuspaikkoja ja avustettu yritysten investointeja.
Varsin Hyvä toteuttaa yhdistyksen omaa paikallista kehittämisstrategiaa sekä EU:n yhteistä maaseutuohjelmaa, jonka uusi kausi alkaa vuoden 2023 alussa. Juhlapuheen pitänyt hallituksen puheenjohtaja Harri Virta esitteli yhdistyksen tulevaisuuden suunnitelmia.
– Varsin Hyvä on juuri saanut valmiiksi uuden strategiansa ohjelmakaudeksi 2023–2027. Sen avulla yhdistyksen toiminta-alueesta halutaan kehittää viisaasti vireä, vetävän, välittävä ja vihreä, hän listaa.
Varsin Hyvän puheenjohtaja Harri Virta (vas.) ja entinen hallituksen jäsen Heikki Ilmasti nostamassa maljoja Varsin Hyvän kunniaksi.Pöytä oli koreana juhlan kunniaksi. Vuorossa vasemmalta alkaen Eila Hoffrén, Ina Fagerlund, Timo Hiironen, Markku Sievänen, Katri Tuominen ja Auvo Heikkilä.Illan musiikista vastasi Kapteeni Vahto ja Luntreijarit.
Maaseudun muutoksen matkassa
Juhlassa puhui myös Vanhalinnan toiminnanjohtaja, FT Lauri Viinikkala. Hän on tutkinut väitöskirjassaan digitaalisia teknologioita historian havainnollistamisessa. Hän esitteli juhlaväelle, miten esimerkiksi Vanhalinnasta otettujen vanhojen valokuvien avulla voi ymmärtää maaseudun muutosta. Yhdistämällä valokuvan historiasta ja nykypäivästä, voi muutoksen nähdä kaikkein selkeimmin maisemassa. Sen jälkeen voi tarkastella, vetääkö auraa kuvissa hevonen vai traktori, mutta se, mitä kuvassa istuskeleva kyntömies on ajatellut, on jo täysin meidän tavoittamattomissa.
– Ihmisten maailmankuvan ja arvomaailman muutos on se syvin taso, jota on kaikkein vaikein havaita. Historian tutkijat esittävät tulkintojaan erilaisten lähdeaineistojen perusteella, mutta ne ovat aina vain tulkintoja. Menneisyys on palauttamattomasti poissa.
Uudet digitaaliset keinot historian havainnollistamisessa ovat Viinikkalan mukaan kiehtovia ja tavallaan paljon parempia kuin perinteiset kirjat. Historiaa on helpompi ymmärtää esimerkiksi kuvan, äänen ja lisätyn todellisuuden avulla – ja nykyisin pystytään tuottamaan digitaalisesti jopa hajuja. Digitaaliset keinot ovat kuitenkin myös hauraita.
– Kirja säilyy nykyisellä paperilaadulla käyttökelpoisena satoja vuosia. Digitaalinen materiaali taas voi vanhentua käyttökelvottamaksi jo kymmenessä vuodessa. Digitaalinen materiaali vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja päivitystä, jotta se pysyy käyttökelpoisena teknologian kehittyessä, Viinikkala huomauttaa.
Näihin teemoihin Leader Varsin Hyvä tulee palaamaan vielä moneen kertaan, sillä se on omalta osaltaan mukana elävän perinnön teemavuodessa, jota vietetään Euroopassa vuonna 2023. Maaseudun paikallishistorian ja -kulttuurin välittäminen tuleville sukupolville on myös yksi osa Varsin Hyvän uutta strategiaa.
Vanhalinnan toiminnanjohtaja Lauri Viinikkala kertoi maaseudun muutoksen esittämisestä digitaalisin keinoin. Vanhalinnassakin on toteutettu vuosien varrella useita Leader-hankkeita. Varsin Hyvän tuella Vanhalinnaan on rakennettu muun muassa arkeologiapolku, historiapolku, ystävänpolun opasteet, multimediaesityksiä ja viikinkiveneen katos.
Uudella hallituksella kohti uutta EU-kautta
Varsin Hyvän syyskokous pidettiin juuri ennen juhlan alkua. Vuoden 2023 hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Liedon kunnan ympäristöpäällikkö Päivi Paavilainen.
– Olen jo tämän vuoden ollut mukana hallituksessa ja ensi vuonna toimin sitten puheenjohtajana. Meillä on juuri hyväksytty uusi strategia, ja sitä aletaan heti ensi vuoden alussa toteuttaa, hän kommentoi.
Leader-ryhmien hallitukset kootaan kolmikantaperiaatteella. Kolmannes hallituksesta edustaa paikallista julkista sektoria, kolmannes yhdistyksiä ja kolmannes asukkaita. Paavilainen on julkisen sektorin edustaja.
– Leader-toiminnalla on vahva merkitys myös kuntien kehittämisessä. Liedonkin kunta on toteuttanut useita Leader-hankkeita, esimerkiksi Liedon uusi melontalaituri on tehty Leader-tuella, hän sanoo.
25-vuotisjuhlien yhteydessä pidetyssä syyskokouksessa Varsin Hyvälle valittiin myös uusi puheenjohtaja. Harri Virran paikan perii Liedon ympäristöpäällikkö Päivi Paavilainen.
Varsin Hyvän vuoden 2023 hallitus
Paikallinen julkinen hallinto:
Päivi Paavilainen (Liedon kunta), varalla Satu Simelius ( Sauvon kunta)
Mikko Hulkkonen (Ruskon kunta), varalla Vesa Rantala (Taivassalon kunta)
Johanna Ojaranta (Turku Sciencepark), varalla Lassi Rosala (Naantalin kaupunki)
Tervetuloa mukaan Haloo maaseutu! Viestintäfoorumiin, joka järjestetään Uudenkaupungin etätyötila Messissä (Koulukatu 7) keskiviikkona 7. joulukuuta klo 12–15.30. Tilaisuudessa tutustutaan tarkemmin Vakka-Suomen maaseutukehittäjiin, verkostoidutaan Varsinais-Suomessa maaseutuviestintää tekevien ihmisten kanssa ja opitaan uutta toinen toisiltamme.
Iltapäivän aikana kuullaan muun muassa hedelmällisestä mediayhteistyöstä, podcastien tekemisestä ja tiedon visualisoinnista. Haloo maaseudun viestintäkoordinaattori kertoo, miksi ja miten tietoa kannattaa visualisoida. Esittelyssä on sopivassa suhteessa teoriaa, hyviä esimerkkejä ja maksuttomia työkaluja.
OHJELMA
Klo 12.00Avaussanat: Janica Vilen, Haloo maaseutu! -viestintähanke
Klo 12.10Etätyötila Messin esittely: Jaana Suksi, etätyötilan vetäjä
Klo 12.20Lounas ja verkostoitumista
Klo 12.50Avaimet toimivaan mediayhteistyöhön: Ulla Kallio, Leader Ravakka ja Teija Uitto, Laitilan Sanomat ja Uudenkaupungin Sanomat
Klo 13.15Koulutus viestinnän välineenä: Petri Puustinen, Vehmaan maaseutupalvelut
Klo 13.40Podcastit ja tietokirjat viestinnän tukena: Tauno Linkoranta, Varsinais-Suomen Kylät
Klo 14.00 Kahvitauko
Klo 14.15 Tiedon visualisointi ja maaseuturahaston uusi ilme: Janica Vilen
Klo 15.00Loppukeskustelu ja viestintäverkoston kehittäminen
Ilmoittaudu mukaan tämän lomakkeen kautta viimeistään 2.12.2022 klo 15! Tilaisuuteen on mahdollista osallistua myös etänä. Linkin saa ilmoittautumalla.
Tilaisuuden järjestää Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteinen viestintähanke Haloo maaseutu. Järjestäjä tarjoaa kahvituksen, mutta lounas syödään omakustanteisesti (10,80e).
Varsinais-Suomen maaseutukehittäjien viestintäverkosto on avoin kaikille maaseudun kehittämisen parissa työskenteleville. Erityisesti verkostoon toivotaan mukaan niitä henkilöitä, jotka viestivät maaseudun asukkaille, yrittäjille, viljelijöille ja muille tahoille maaseutuohjelman mahdollisuuksista.
Viestintäverkostolla on oma keskusteluryhmä osoitteessa maaseutuverkosto.fi. Kirjautumisen jälkeen pääset liittymään avoimeen keskusteluryhmään, joka löytyy nimellä Haloo maaseutu! Varsinais-Suomen maaseutukehittäjien viestintäverkosto. Ryhmässä on tarkoitus jakaa tietoa ja keskustella esimerkiksi ajankohtaisista viestintäkampanjoista Varsinais-Suomen alueella, jotta koko verkosto osaa välittää oikeat viestit eteenpäin oikeaan aikaan.
Edellinen Haloo maaseutu! Viestintäfoorumi järjestettiin Liedossa 30.3.2022. Tilaisuuden tallenne on edelleen katsottavissa Haloo maaseudun verkkosivuilla.Jatkossa Viestintäfoorumeita järjestetään neljä kertaa vuodessa, vuorotellen Varsinais-Suomen eri seutukunnissa.
Kemiönsaaren Kasnäsissä pidettiin suomenruotsalainen maaseutuparlamentti (Landsbygdsriksdagen) 26.–27. lokakuuta. Tapahtumaan saapui yli 70 maaseudun kehittäjää keskustelemaan maaseudun ja saariston tulevaisuudesta erityisesti nuorten näkökulmasta ja ruotsin kielellä. Vuosi 2022 on Euroopan Unionissa nuorisoteemavuosi, ja siksi nuoret valittiin myös suomenruotsalaisen maaseutuparlamentin teemaksi.
Tilaisuuden tuli avaamaan kansanedustaja ja saaristoasiainneuvottelukunnan puheenjohtaja Sandra Bergqvist. Hänen ja muiden keskiviikon aamupäivän puhujien esitykset ovat katsottavissa Youtubessa olevalta tallenteelta:
Kahden päivän aikana kuultiin lukuisia puheenvuoroja maaseudun kestävän ja mielekkään tulevaisuuden puolesta. Esimerkiksi Julia Hemgård Bildningsalliansen-kattojärjestöstä puhui siitä, miten työllisyys vaikuttaa nuorten ajatuksiin maaseudun houkuttelevuudesta.
– Nuorten keskuudessa ajatellaan usein, että maaseudulla ei ole työtä. Nuoret viihtyvät maalla, mutta eivät ole varmoja siitä, voivatko he jäädä sinne asumaan, hän kertoo.
Julia Hemgård.
Maaseutuparlamentin osanottajille esiteltiin myös maaseudun nuorten kanssa aiemmin käytyjen keskustelujen tuloksia. Esimerkiksi Nuorisobarometri Kestävää tekoa osoittaa, että nuoret luottavat tieteeseen ja tutkimukseen, mutta haluavat myös enemmän osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteen eri tavoin.
Saaristomeren UNESCO-biosfäärialueen hankekoordinaattori Erika Silventoinen kertoi tutkimuksesta, jossa nuorilta kysyttiin tulevaisuuden huolista.
– Nuoria huolestuttavat tärkeysjärjestyksessä tulevaisuus, koulu ja arvosanat, ilmastonmuutos, keho ja ulkonäkö, koronavirus, ystävyyssuhteet, rakkaussuhteet ja perhesuhteet, hän listaa.
Joustavaa asumista, innovatiivisia koulutusratkaisuja ja toimivia peruspalveluita
Parlamentissa oli myös paneelikeskustelu, jossa maaseudun suomenruotsalaiset nuoret keskustelivat siitä, mitä kestävä tulevaisuus heille tarkoittaa. Keskustelua johti Nora Backlund ruotsinkielisten maaseutukeskusten liitosta (SLF) ja paneeliin osallistuivat Isabell Flemming Maalahden nuorisoseurasta, yrittäjä Linnea Strand Närpiöstä, Johan Santalahti Kemiönsaaren nuorisoparlamentista ja maanviljelijä Joel Rappe Raaseporista.
Nora Backlundin (vas.) juontamassa paneelikeskustelussa olivat mukana Isabell Flemming, Linnea Strand, Johan Santalahti ja Joel Rappo.
Paneelikeskustelu osoitti, että maaseudun nuoret kaipaavat muun muassa mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon sekä kestävän kehityksen toimiin. He haluavat myös joustavampia vaihtoehtoja koulutukseen ja asumiseen. Nuorten ehdotuksia koottiin myös suomenruotsalaisen maaseutuparlamentin yhteiseen julkilausumaan, joka hyväksyttiin parlamentin päätteeksi. Paneelikeskustelu on katsottavissa myös jälkikäteen Youtubessa:
Torstaina keskustelussa oli erityisesti kolme aihetta: nuorten kotiseutuidentiteetin vahvistaminen, paikallisen osaamisen hyödyntäminen kehitystyössä ja monipaikkaisuus. Tallenteen lopussa on myös parlamentin päätöskeskustelu ja pieni kurkistus seuraavaan suomenruotsalaiseen maaseutuparlamenttiin, joka järjestetään Pohjanmaalla lokakuussa 2024:
Ajankohtaista asiaa maaseudun ja saariston kehittämisestä
Suomenruotsalainen maaseutuparlamentti on kaikille maaseudun ja saariston kehittämisestä kiinnostuneille avoin foorumi, joka kokoontuu joka toinen vuosi. Vuoden 2022 tapahtuman järjesti Leader-ryhmä I samma båt – Samassa veneessä, yhteistyössä Varsinais-Suomen Kylien ja Kemiönsaaren kunnan kanssa. Lisäksi mukana järjestelyissä oli suuri joukko muitakin yhteistyötahoja.
I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän toiminnanjohtaja Minna Boström (vas.) ja suomenruotsalaisen maaseutuparlamentin projektikoordinaattori Tiina Saaresranta.
Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta palkittiin vuonna 2008 valtakunnalliseksi maaseututoimijaksi. Nyt työtä kylien hyväksi on takana jo 20 vuotta.
Varsinais-Suomen Kylät ry perustettiin vuonna 2000, ja vuonna 2002 yhdistys palkkasi ensimmäisen työntekijänsä, kyläasiamies Tauno Linkorannan (s.1963).
– Silloin oli käynnissä valtakunnallinen kylätaloushanke, jonka myötä kaikkiin Suomen maakuntiin saatiin vähintään puolipäiväinen kyläasiamies. Itse aloitin heti ensimmäisten joukossa ja täysipäiväisenä. Hankkeesta tuli puolet palkasta ja Varsinais-Suomen Leader-ryhmät vastasivat toisesta puolesta, Linkoranta kertoo.
Kyläasiamies toimii oman yhdistyksensä kokousten valmistelijana ja esittelijänä. Lisäksi työhön sisältyy esimerkiksi tiedottamista, taloushallintoa, edunvalvontaa ja kylien neuvontaa.
– Suomeen syntyi heti hyvä kyläasiamiesten verkosto. Kävimme yhteisiä koulutuksia ja opimme nopeasti kysymään neuvoja toinen toisiltamme. Yhteinen hanke loppui vuonna 2005 ja sen jälkeen toiminta alkoi muokkautua eri maakunnissa eri suuntiin – vastaamaan paikallisia tarpeita.
20 vuoden aikana oikeastaan kaikki muut kyläasiamiehet ovat vaihtuneet ja tittelitkin ovat monin paikoin muuttuneet. On toiminnanjohtajia, kyläneuvojia ja asiantuntijoita. Linkoranta on halunnut säilyttää tittelinsä ennallaan, sillä kyläasiamies on Varsinais-Suomessa hyvin tunnettu käsite. Varsinais-Suomen kyläasiamies johtaa esimerkiksi maakunnan järjestöjaostoa ja on mukana Kotiseutuliiton organisoimassa Seurantaloasiain neuvottelukunnassa.
Matkailua, historiaa ja kyläpolitiikkaa
Kyläasiamiesten työnkuvia on yhtä paljon kuin kyläasiamiehiäkin. Tauno Linkorannan työhön on aina kuulunut paljon neuvontakäyntejä kylillä. Hänen Opelinsa onkin tuttu näky mitä pienimmillä kyläteillä. Nykyisin yhdistyksen toimisto sijaitsee Turussa Vahdontiellä.
Tauno Linkorannan ensimmäinen tutkinto on matkailun puolelta. Sen jälkeen hän valmistui vielä Turun yliopistosta historioitsijaksi. Molemmista koulutuksista on ollut kyläasiamiehen työssä paljon hyötyä. Kylillä on tehty monenlaisia matkailuun ja brändäykseen liittyviä hankkeita ja toisilla kylillä historian tutkiminen on ollut mielenkiinnon kohteena.
– Kylätoiminnalla on selkeä arvo historian näkökulmasta. Monet kyläyhdistykset pitävät esimerkiksi huolta maaseudun vanhoista rakennuksista. Suomalaisen yhdistystoiminnan historiassa jokaisen eri aatteen edustajilla piti olla oma talo: työväentalot, suojeluskuntatalot, maamiesseurantalot ja nuorisoseurantalot ilmensivät käyttäjiensä identiteettiä. Nykyään moni noista taloista toimii kylätaloina ja lisäksi kyläyhdistykset ovat pitäneet huolta julkisen sektorin hylkäämistä rakennuksista, kyläasiamies kertoo.
Julkisen sektorin hylkäämät rakennukset ovatkin olleet Linkorannan uran aikana tapetilla. Kun hän aloitti kyläasiamiehenä, Varsinais-Suomessa oli 56 kuntaa. Nyt niitä on enää 27. Kuntaliitosten ja keskittämisen myötä maaseudulle on jäänyt tyhjilleen paljon hallinnollisia rakennuksia ja vanhoja koulutaloja.
– Vanhoja julkisia rakennuksia myydään usein kyläyhdistyksille lähes ilmaiseksi, mutta talon mukana saattaa tulla jopa 10 000 euron vuosittaiset ylläpitokulut, joista pienten yhdistysten voi olla vaikea selvitä. Näitä kuvioita olen ollut usein mukana selvittelemässä.
Keskittämisen politiikka on toisaalta nostanut kylätoiminnan aivan uuteen arvoon. Entisiin kuntakeskuksiin on syntynyt uusia kyläyhdistyksiä ja kylien omia palveluita. Kyläyhdistykset ovat nykyisin myös aktiivisia hanketoteuttajia ja kunnat tekevät kylien kanssa mielellään tiivistä yhteistyötä.
Viisi kirjaa ja paljon pakinoita
Linkoranta on julkaissut jo neljä kirjaa, joista kuvassa näkyy kolme. Viides kirja ilmestyy vielä tämän vuoden aikana.
Linkoranta on kunnostautunut myös kirjoittajana. Moni muistaa hänen pakinansa Suomen Kylien aikaisemmin julkaisemassa Maaseutu Plus -lehdessä ja lisäksi hän on kirjoittanut eri lehtiin paljon esimerkiksi kirja-arvioita. Lisäksi häneltä on ilmestynyt jo neljä kirjaa ja viides julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.
Vanha talo – uusi meininki (ilmestyy vielä vuonna 2022)
Linkoranta on ollut mukana kirjoittamassa myös esimerkiksi Lemun VPK:n historiikkia.
Maaseudun kasvatti
Tauno Linkoranta on kasvanut Lemussa, joka on nykyisin osa Maskun kuntaa. Siellä hän asuu nykyäänkin – lapsuudenkodissaan, mutta innostus kylätoimintaan alkoi kuitenkin Satakunnassa.
– Vaimoni sai Merikarvialta työpaikan kyläkoulun opettajana ja muutimme välillä sinne neljäksi vuodeksi. Siellä oli käynnissä Leader-hanke, jossa lisättiin yhteistyötä kylän ja koulun välillä. Sitä ennen en tiennyt kylätoiminnasta juuri mitään. Satakunnassa työskentelin Pohjois-Satakunnan Leader-ryhmässä hankeneuvojana ja kävin Satakuntaliiton järjestämän paikalliskehittäjän koulutuksen. Ilman niitä kokemuksia minua tuskin olisi valittu tähän tehtävään.
Nykyisin myös Linkorannan vapaa-aika kuluu pitkälti kylätoiminnan parissa. Lemussa on hänen avullaan toteutettu jo useampia Leader-hankkeita. Lisäksi kyläasiamiehen harrastuksiin kuuluu muun muassa valokuvaus ja lentopallo. Eläimiä Linkorannalla on ollut aina. Tälläkin hetkellä hänen ja hänen vaimonsa Tiina Hyvösen kanssa asustaa kaksi koiraa, kolme kissaa ja kolme vuohta.
– On meillä joskus ollut lampaitakin, mutta vuohissa on vähän enemmän luonnetta. Ne ovat sellaisia yksilöitä, ettei ainakaan tylsää ehdi tulla. Harva uskoo sitä sattumaksi, että vuohet tulivat meille juuri silloin, kun tyttäremme muuttivat pois kotoa. Toinen opiskelee nyt Saksassa ja toinen Lappeenrannassa. Siinä mielessä kasvatustyö on mennyt pieleen, että kumpikaan ei opiskele historiaa…
Varsinais-Suomen Kylät ry on maakunnallinen kyläyhdistys, jonka tarkoituksena on Varsinais-Suomen paikallisyhteisöjen tukeminen sekä alueiden kehittäminen ja elinvoimaisuuden vahvistaminen. Varsinais-Suomessa on noin 300 kylää, joista noin 80 on jäsenenä Varsinais-Suomen Kylissä. Yhdistys tunnetaan muun muassa Vuoden kylä -kilpailusta ja Avoimet kylät -tapahtumista.
Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio on työskennellyt maaseudun kehittämisen parissa jo 20 vuotta. Sinä aikana naiset ovat ottaneet homman haltuun siinä määrin, että nykyisin pitää tehdä töitä sen eteen, että miehiäkin saadaan mukaan.
Vuonna 2002 pyhärantalainen yo-merkonomi Ulla Kallio (s.1960) lupautui kuukaudeksi töihin Maaseudun Kehittämisyhdistys Ravakkaan selvittämään papereita.
– Ravakan silloinen puheenjohtaja Esa Urhonen oli kuullut, että työnantajani oli juuri tehnyt konkurssin. Ravakassa taas oli kova pula tekijöistä, joten lupauduin auttamaan kuukaudeksi, Kallio muistelee.
– Silloin Ravakka toimi vielä ALMA-rahoituksella. Kun tulin töihin, sain eteeni mapillisen tietoa ALMAsta sekä pinon pöydälle jääneitä hankkeita, joista piti alkaa selvittää, mitä pitää vielä tehdä, että hankkeet saavat TE-keskuksen päätöksen. Siitä se sitten lähti ja vähitellen opin, mikä tämä maailma oikein on!
Kuukauden jälkeen Kallion eteen tuotiin kolmen kuukauden työsopimus, sitten puolen vuoden. Pienistä pätkistä tuli lopulta pitkä puro. Välillä Kallio toimi Ukipoliksessa nelisen vuotta yritysneuvojana, mutta palasi lopulta Ravakkaan toiminnanjohtajaksi vuonna 2014. Perehtyminen yrityspuolen tukiin kantoi hedelmää, sillä pian myös Ravakassa alettiin tehdä töitä elinkeinoelämän kehittämiseksi. Nykyisin yritystuet ja elinkeinojen kehittämishankkeet kattavat jo 30 % Ravakan myöntämästä rahoituksesta.
Naiset maaseudun kehittäjinä
Kun Ulla Kallio aloitti uransa Ravakassa, ala oli huomattavasti miehisempi. Leader-ryhmien toimistot ja hallitukset olivat miesvoittoisia, mutta myös rahoitettujen hankkeiden talkoissa ahkeroivat pääosin miehet.
– 20 vuoden aikana naisten aktiivisuus ja vastuun kantaminen yhteisistä asioista on lisääntynyt todella paljon. Nykyisin naisia on huomattavasti enemmän esimerkiksi yhdistysten hallituksissa. Meidänkin hallitukseen on nykyään vaikeampi löytää miehiä kuin naisia.
Varsinais-Suomessa Leader-ryhmien toiminnanjohtajista kaikki ovat naisia ja työntekijöistäkin suurin osa. Valtakunnallisesti katsottuna miehiä on Leader-väestä Kallion arvion mukaan noin kolmannes.
– Aluksi monet maaseudun naiset tulivat tekemään hankeneuvontaa Leader-ryhmiin osa-aikaisesti silloin kun omalla maatilalla oli hiljaisia hetkiä. Edelleen osalla työntekijöistä on omia tiloja, mutta työ siellä on muuttunut niin, että aikaa jää enemmän muuhun.
Maaseudun naisten aseman parantamiseksi maaseudun kehittämistukien valintakriteereissä arvioidaan erikseen, hyödyttääkö haettava hanke naisia.
– Meidän alueella naiset ovat vahvoja toimijoita. Täällä on aktiivisia Martta-yhdistyksiä sekä Maa- ja kotitalousnaisia. Naiset haluavat kehittää omia kotiseutujaan ja järjestävät sellaista toimintaa, josta he nauttivat. Talkoointoa riittää, kunhan niitä talkoita voi tehdä yhdessä ilon kautta. Ei kukaan lähde talkoisiin, jos siellä ei ole kivaa, Kallio toteaa.
– Monessa muussa Euroopan maassa naisten tilanne on huonompi ja siksi sukupuolivaikutuksia arvioidaan edelleen. Suomessa alkaa olla kohta se tilanne, että pitäisikin miettiä, hyödyttääkö hanke miehiä. Ravakassa me arvioimme sukupuolivaikutusten sijaan nykyisin enemmän sitä, miten hankkeet hyödyttävät nuoria, hän jatkaa.
Purjehdusta ja puutarhanhoitoa
Kallio asuu ja työskentelee Uudessakaupungissa, jossa hänen kasvonsa alkavat olla tutut kaikille. Kesäisin häntä näkee kaupunginlahdella usein purjeveneensä puikoissa.
Pyhärannassa kasvanut Kallio asuu nykyisin Uudessakaupungissa. Vaikka käytössä on vain rivitalon pihamaa, hän onnistuu viljelemään vaikka mitä! Puutarhan hoidon lisäksi Kallion vapaa-aika kuluu purjehtiessa ja koiran kanssa puuhaillessa.
– Meillä on kimppapurjevene tyttäreni ja kummityttöni kanssa. Se on hyvä harrastus, sillä tässä työssä loma kannattaa pitää aina heinäkuussa ja silloin purjehtiminen on parhaimmillaan. Koirakin minulla on kimpassa tyttäreni kanssa, hän kertoo.
Ikänsä puolesta Kallio voisi jäädä eläkkeelle jo parin vuoden päästä, mutta vielä hän ei haikaile eläkepäivien perään. Työ Ravakassa palkitsee jatkuvasti.
– Ravakka on historiansa aikana rahoittanut jo noin 800 hanketta. Aina kun tällä alueella kulkee, törmää meidän rahoittamiin kohteisiin. Lopulta Leader-rahoitus on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta. Asiat etenevät ennen kaikkea hankkeita toteuttavien toimijoiden aktiivisuuden ansioista. Vaikka toki joskus on niinkin, että juuri Ravakan antamasta sysäyksestä asiat loksahtavat kohdilleen.
Leader Ravakka on seitsemän kunnan alueella Varinais-Suomen ja Satakunnan rajalla toimiva yhdistys, joka rahoittaa alueensa yhdistysten ja yritysten maaseutua kehittäviä hankkeita. Ravakan toimintaa ohjaa EU:n maaseutuohjelma ja yhdistyksen oma paikallinen strategia.
Rannikon puutarhalla on taas Halloween-tunnelma parhaimmillaan. Haloo maaseudun haastattelussa Suomen kurpitsakeisari Esa Rannikko.
Halikossa sijaitsevan Rannikon puutarhan vuosittainen kurpitsatempaus on laajentunut koko Salon kaupungin yhteisiksi kurpitsaviikoiksi, joita vietetään tänä vuonna 10.–23. lokakuuta. Mansikkamaan reunalle tehty kurpitsapuisto on auki ympäri vuorokauden, mutta henkilökunta on paikalla klo 10–23.
Kurpitsapuisto sijaitsee osoitteessa Vanha Turuntie 19. Tänä vuonna alueella on aikaisempaa enemmän parkkitilaa ja lisäksi kurpitsahullua kansaa kuljetetaan viikonloppuisin paikalle maksuttomilla bussikyydeillä, jotka lähtevät Halikon Prisman pihalta.
Paikalla on joka päivä tuhansia kurpitsalyhtyjä ja lisää tuodaan sitä mukaa, kun ihmiset ostavat niitä matkamuistoiksi. Jokainen puistossa oleva kurpitsa on ostettavissa. Puutarhan yrittäjä Esa Rannikko kertoo, että kurpitsapuistoon tuodaan kahden viikon aikana noin 60 000 kurpitsaa.
Lohikäärmekurpitsat ovat tämän vuoden hitti. Kuvassa Esa Rannikko esittelee kurpitsaa Ylen lähetyksessä.
Idea kurpitsatempaukseen lähti viisi vuotta sitten naapurissa olleen Kynttilä-Tuotteen tulipalosta.
– Halusin jotenkin ilahduttaa heitä, ja sain idean, että voisimme laittaa tien varteen kurpitsalyhtyjä. Työntekijät innostuivat ideasta ja tekivät lyhtyjä lopulta niin paljon, että niitä vietiin myös Ohikulkutien liittymiin, hän taustoittaa.
Ensimmäisen vuoden jälkeen tapahtuma on kasvanut koko ajan. Kurpitsoja on joka vuosi enemmän ja myös niiden ulkomuoto kehittyy jatkuvasti.
– Ennen tuli sellaista massatuotantoa Kiviset ja Soraset -meiningillä. Nyt parhaat kovertajat voivat viettää yhden kurpitsan parissa 2,5 tuntia. Meillä on töissä pari ukrainalaista naista, joiden tekemät lyhdyt ovat jo suorastaan taideteoksia, Rannikko kehuu.
Rannikon tilan valkoisia kurpitsoja kutsutaan ulkopuolisten kuullen dinosauruksen muniksi, sillä lajike halutaan pitää salassa.Autoteemaisia kurpitsojakin on esillä useampia.
Tempauksen taustalla työskentelee kaikki Rannikon puutarhan 138 työntekijää ja lisäksi noin 30 muuta ihmistä – esimerkiksi puutarhan vanhoja työntekijöitä ja kesäapulaisia.
– Kesän perusteella näytti siltä, ettei viikkoa pystytä edes järjestämään työvoimapulan vuoksi, mutta lopulta kävikin niin, että tänne oli oikein tunkua. Tämä on niin erikoinen tapahtuma, että se hyvä tunnelma ja ilo tarttuu myös työntekijöihin ja se on ihan omanlaisensa kokemus päästä osaksi tätä touhua.
Markkinatunnelmaa kurpitsapuistossa.
Tänä vuonna kurpitsaviikoilla on mukana myös Salon kaupunki, Halikon Yrittäjät ja monia muita tahoja. Keskiviikkona 12. lokakuuta Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset olivat paikalla kertomassa toiminnastaan.
Länsi-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntijat Henna Kyyrä ja Janita Kylänpää Salon kaupungin infopisteellä.
– Ensimmäinen viikko alkoi vähän hiljaisena ja sateisena, mutta keskiviikkona homma lähti taas rokkaamaan. Yleensä kävijämäärät kasvavat päivä päivältä, kun kävijöiden kuvat alkavat levitä ympäri Suomea.
Kurpitsapuistossa otetut kuvat leviävät kovaa vauhtia esimerkiksi Instagramissa.
Tänä vuonna lanseerattiin myös Perniön Lihan kanssa yhteistyössä tehty uusi tuote: kurpitsamakkara.
– Ihmiset ovat olleet siitä ihan hullaantuneita. Olemme tehneet koverrettujen kurpitsojen sisuksista kurpitsapyrettä, jota on makkarasta 20 %, Rannikko kertoo.
Lisäksi myynnissä on monenlaisia leivonnaisia ja esimerkiksi kurpitsapitsaa. Valmiiden lyhtyjen lisäksi tapahtumassa myydään myös kokonaisia kurpitsoja. Rannikko suosittelee tekemään niistä vaikka kurpitsakeittoa tai kurpitsasämpylöitä.
– Kurpitsaa voi käyttää vaikka mihin! Aina, jos reseptiin sopii porkkana, niin kurpitsa sopii siihen yhtä hyvin. Siemenet voi soseuttaa joukkoon tai kerätä erikseen. Ne ovat paahdettuina tosi hyviä ja terveellisiä.
Kurpitsapossu!
Kurpitsalyhdyt kestävät hyvinä yleensä useamman viikon, sitä pidempään mitä kuivempi on sää.
– Olemme vuosien varrella kehittyneet myös tässä asiassa. Nyt olemme tukeneet hattuja esimerkiksi hammastikuilla ja tehneet sellaisia ilmareikiä, että lyhdyt pysyvät hyvinä pidempään.
Rannikon tavoitteena on, että kurpitsalyhdyt ovat jonain päivänä Suomessa suositumpia kuin joulukuuset. Ja toki toiveissa on, että kurpitsan käyttö lisääntyy myös ruokapöydässä.
– Tavoite vaatii aika rajuja markkinointitoimia, mutta käyttö kasvaa kuitenkin joka vuosi. Tässä on onneksi vielä monta sivua kääntämättä! Viime vuonna jo kysyntää olisi ollut vientiinkin, mutta kurpitsat loppuivat kesken. Tänä vuonna toimitusvarmuus on parempi. Kaikkia kokoja löytyy 40 kiloon asti.
Lounais-Suomen metsänomistajia perehdytetään metsiensä saloihin maaseuturahaston tuella. Suomen metsäkeskuksen, Maa- ja kotitalousnaisten sekä 4H:n yhteishankkeessa järjestetään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi marjoista, sienistä, luomumetsistä ja joulukuusten kasvattamisesta.
Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanke aktivoi koulutuksen, neuvonnan, viestinnän ja käytännön opastuksen avulla metsänomistajia nykyistä suunnitelmallisempaan ja omien tavoitteidensa mukaiseen metsien hoitoon ja käyttöön Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hanketta hallinnoi Suomen metsäkeskus ja osatoteuttajina ovat Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset sekä 4H-liitto.
– Tällä kokoonpanolla uskomme tavoittavamme laajasti eri kohderyhmiä. Metsäkeskuksen tilaisuudet ovat perinteisesti tavoittaneet enemmän miehiä. Maa- ja kotitalousnaiset taas tavoittavat hyvin naisia ja 4H nuoria, toteaa Metsäkeskuksen projektipäällikkö Lasse Rantala.
Hanke alkoi helmikuussa 2022 ja päättyy lokakuussa 2023. Sinä aikana tullaan järjestämään yli 40 tilaisuutta esimerkiksi metsän hoidosta, keruutuotteista ja luomusertifioinnista sekä metsien virkistys- ja matkailukäytöstä. Lisäksi järjestetään tehdas- ja yritysvierailuja sekä nuorille suunnattuja työelämä- ja yrityskursseja.
– Tähän mennessä pidetyt webinaarit ovat keränneet hyvin osallistujia, jokaisessa on ollut mukana 40–90 osallistujaa, Rantala iloitsee.
Menneiden tilaisuuksien materiaaleja ja tallenteita pääsee katsomaan myös jälkikäteen hankkeen verkkosivuilta.
Tilaisuuksien lisäksi metsänomistajia on tavoitettu tiedotuskirjeillä, joita on lähetetty tähän mennessä jo 2 500 kappaletta.
– Tiedotuskirjeisiin olemme koonneet tuoretta tietoa esimerkiksi hakkuumahdollisuuksista, hoitotarpeista ja arvokkaista luontokohteista. Kirjeissä on ollut myös lista alueen toimijoista, joihin metsänomistaja voi olla yhteydessä, Rantala kertoo.
Hankkeessa tehdään myös tilakäyntejä ja puhelinneuvontaa – ja pian alkaa metsäaiheisen podcastin teko!
Sienet, marjat ja luomumetsät tutuiksi
Mari Mäenpää (vas.) ja Terhi Ajosenpää järjestivät tänä syksynä sieniretken, ja ensi vuonna perehdytään marjoihin.
Maa- ja kotitalousnaisten osuudesta hankkeessa vastaavat maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää ja ruoka- ja yritysasiantuntija Mari Mäenpää. Tänä syksynä he keskittyivät sieniin. Sieniteemasta järjestettiin ensin webinaari ja sen jälkeen vielä live-lähetys sieniretkeltä.
– Maastossa vastaavat tilaisuudet tavoittavat ehkä 10–20 henkeä, mutta live-lähetyksiä pääsee seuraamaan huomattavasti isompi joukko. Lisäksi ne jäävät katsottaviksi, joten niiden pariin voi palata aina uudelleen, sanoo Mäenpää.
– Vaikka sienivuosi on ollut aika huono, onnistuimme löytämään mukavasti eri lajeja, joita tunnistettiin videolla. Videon pystyy pysäyttämään ja kuvaa pystyy suurentamaan, joten se palvelee aika hyvin, Ajosenpää jatkaa.
Sieniretkeltä löytyi muun muassa monenlaisia rouskuja ja vahveroita.
Ensi vuonna teemaksi otetaan marjat.
– Mustikkaa ja puolukkaa osataan kerätä hyvin, mutta meidän metsissä on paljon muitakin marjoja, joita ei joko tunnisteta tai arvosteta, esimerkiksi juolukkaa, metsävadelmaa, variksenmarjaa, lakkaa, tyrniä, lillukkaa ja karpaloita, Mäenpää listaa.
Syys-lokakuussa kannattaa pitää silmät auki myös katajanmarjojen suhteen.
– Kuivilta kankailta niitä löytyy aika hyvin. Katajanmarjaa käytetään esimerkiksi monien juomien valmistukseen. Marja on kolmivuotinen. Ensimmäisenä vuonna se kukkii, toisena vuonna kasvaa vihreänä ja kolmantena vuonna kypsyy siniseksi. Jos katajan alle laittaa muovikelmun tai kankaan ja kopauttaa runkoa, niin kypsät marjat tippuvat alas, Mäenpää neuvoo.
Marjojen poiminta kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiin ja niitä saa tiettyyn rajaan asti myös myydä verottomasti.
Katajanmarjat muuttuvat kypsyessään sinisiksi.
Ennen marjateemaa perehdytään kuitenkin vielä luomumetsien sertifiointiin. Aiheesta on tulossa tilaisuus talven aikana.
– Se aihe on aika vieras ja vaatii esilläpitoa. Suomessa voi luomusertifioida laajojakin alueita. Esimerkiksi Säkylän ja Siikaisten kunnat ovat sertifioineet omat metsänsä. Varsinais-Suomen puolella esimerkiksi Livia on sertifioinut 1 000 hehtaaria, Ajosenpää kertoo.
Kun luomusertifioidusta metsästä kerää luonnontuotteita, niitä voi myydä luomuna tai käyttää luomutuotteiden valmistukseen.
Yhtenä Maa- ja kotitalousnaisten retkikohteena hankkeessa tulee olemaan koirametsä. Lounais-Suomessa on jo neljä koirametsää: Paimiossa, Nousiaisissa, Laitilassa ja Raumalla. Koirametsät ovat muutaman hehtaarin kokoisia aidattuja alueita. Kun asiakas vuokraa aidatun alueen, hän voi päästää koiransa juoksemaan sinne vapaasti. Lain mukaan koiria ei saa päästää taajimissa vapaaksi muualla kuin koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla.
Lisää nuoria metsä- ja luonnonvara-alalle
Metsästä hyvinvointia ja energiaa -tapahtumaa vietettiin 3.9.2022 Salossa. 4H:n pisteellä etsittiin ja tunnistettiin ötököitä sekä osallistuttiin arvontaan. Kuva: Minna Rautalin, Metsäkeskus.
4H:n kautta hanke tavoittaa myös nuoria, joiden keskuudessa pyritään herättämään lisää kiinnostusta metsänomistusta ja yrittäjyyttä sekä alan opintoja kohtaan. Hankkeeseen osallistuvat nuoret saavat oman, henkilökohtaisen metsämentorin, joka antaa opastusta yritystoimintaan, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Luvassa on muun muassa yrityskursseja ja luonnontuotteiden keruuta.
Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanketta rahoittavat Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lisäksi se toteuttaa Lounais-Suomen metsäohjelmaa.
Varsinais-Suomi on täynnä mielenkiintoisia retkeilyreittejä, jotka tarjoavat näkymät niin ainutlaatuiseen saaristoon kuin erämaisille suoalueille ja historiallisiin kulttuuriympäristöihin. Reittejä kehitetään hyvässä yhteistyössä, jota koordinoi maakunnan oma reitistöryhmä.
Vuodesta 2017 alkaen kokoontunut Varsinais-Suomen reitistöryhmä kokoaa tietoa Varsinais-Suomen virkistysreiteistä ja -kohteista sekä edistää niiden tasoa ja tunnettuutta. Toiminnan tavoitteena on yhteistyön ja tiedonkulun lisääminen sekä maakunnallisena yhteistyötahona toimiminen valtakunnallisessa kehittämistyössä.
– On hyvä tietää, mitä muut samalla alueella tekevät ja esimerkiksi hankkeita voidaan toteuttaa helpommin yhteistyössä. Tälläkin hetkellä on käynnissä useampi reitistöihin liittyvä hanke, esimerkiksi BikeMenu2-hanke, kertoo reitistöryhmän puheenjohtaja Terhi Ajosenpää.
BikeMenu2-hankkeessa kehitetään pyöräilyyn ja lähiruokaan perustuvaa matkailua Lounais-Suomessa, mikä parantaa alan toimijoiden toimintaedellytyksiä, tiivistää niiden yhteistyötä ja synnyttää uusia työmahdollisuuksia erityisesti maaseudulle ja nuorille. Sen tavoitteena on luoda alueesta kansainvälisesti houkutteleva ja vastuullinen pyörämatkailukohde, jossa eri toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Hanketta rahoittaa kahdeksan Leader-ryhmää: Pomoväst, Ykkösakseli, I samma båt, Varsin Hyvä, Ravakka, Pyhäjärviseutu, Joutsentenreitti ja Karhuseutu.
Lisäksi Leader Pyhäjärviseutu on juuri käynnistänyt hankkeen, jossa tehdään reittien ja ulkoilupaikkojen rahoittamisen ja toteuttamisen opas, josta esimerkiksi yhdistystoimijat voivat saada apua uusien reittien perustamiseen tai jo olemassa olevien reittien laajentamiseen ja kunnostamiseen.
Reitistöryhmän jäsenet ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön ja nyt vastaava ryhmä on perustettu myös Satakuntaan.
Leader Pyhäjärviseudun hankeneuvoja Rauni Halonen (vas.) ja ProAgrian maisema- ja ympäristöasiantuntija Terhi Ajosenpää.
Harjureitille tulossa uusi talvipyöräilyreitti
Reitistöryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja on avoin kaikille retkeilyreittien parissa toimiville. Ryhmää koordinoi Digi Saapas -hanke ja lisäksi mukana on muun muassa Metsähallitus, Varsinais-Suomen Leader-ryhmät, Varsinais-Suomen Liitto sekä alueen kuntia ja retkeily-yhdistyksiä.
– Nyt kun koronarajoituksia ei enää ole, kokoonnumme taas eri puolilla Varsinais-Suomea ja tutustumme samalla eri kohteisiin, Terhi Ajosenpää kertoo.
28. syyskuuta ryhmä kokoontui Loimaalla ja kävi kokouksen jälkeen maastopyöräretkellä Harjureitillä. Pyörät vuokrasi paikallinen Virttaa Bikes, jonka toiminta käynnistyi vuonna 2020. Yrittäjä Kirsi Viitala esitteli reitistöryhmälle oman yrityksensä toimintaa ja alueen uusia suunnitelmia.
Viitalalla on ollut matkatoimisto jo yli 20 vuotta, mutta koronan puhjettua bussiretkien tilalle piti keksiä myös muuta toimintaa. Silloin syntyi ajatus sähköavusteisten maastopyörien vuokrauksesta. Nyt pyöriä on aikuisille jo 17 ja lisäksi valikoimassa on muutama junnupyörä. Pyörät ovat olleet kovassa käytössä sekä yksityisten retkeilijöiden että työporukoiden keskuudessa. Yrityksen pihapiiriin kuuluvaan metsään on rakennettu laavu ja hankittu puissa roikkuvia tentsile-telttoja majoittujia varten.
– Nyt Harjureitille suunnitellaan uutta talvipyöräilyreittiä, joka tulee olemaan noin 15–20 kilometrin pituinen, Viitala kertoo.
Esteettömiä virkistyskohteita ja yhteistyötä kuntien kanssa
Metsähallitus on viime vuosina tehnyt muutamia esteettömiä retkeilyreittejä. Esimerkiksi Kuhankuonolla oleva esteetön Karpalopolku on saavuttanut suuren suosion.
– Esteettömyys on selkeästi asia, johon meidän pitäisi panostaa nyt enemmän. Sekin onnistuu parhaiten yhteistyöllä, Ajosenpää toteaa.
Lisäksi hän kaipaisi tiiviimpää yhteistyötä kuntien kanssa.
– Retkeilyreitit ja muut virkistyskohteet luonnossa vaikuttavat valtavasti alueen viihtyvyyteen ja vetovoimaan ja lisäksi ne ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Usein taloudellinen panostus on melko pieni suhteessa hyötyyn, Ajosenpää kommentoi.
Varsinais-Suomen monimuotoinen luonto tarjoaa paljon virkistysmahdollisuuksia. Reittejä löytyy muun muassa meren rannalta, erämaisilta suoalueilta ja ainutlaatuisista kulttuuriympäristöistä. Varsinais-Suomen virkistysalueiden ja -kohteiden tiedot on keskitetysti kerätty Virma-karttapalveluun, jota täydennetään ja ylläpidetään jatkuvasti.
– Reitistöt ovat kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Niiden rinnalle tarvitaan muitakin palveluita!
Reittien palvelutasoa pystyy parantamaan esimerkiksi välinevuokrauksella, opastuksella sekä ravintola- ja majoituspalveluilla. Parantuneista palveluista hyötyvät niin paikalliset kuin matkailijatkin.
Esimerkiksi Kuhankuonolla pääsee nykyisin retkeilemään vaikka pyörätuolilla!
Leader Varsin Hyvä on viimeisen 25 vuoden aikana tukenut satoja maaseutua kehittäviä hankkeita. Paikallisten toimijoiden ideoimat ja toteuttamat hankkeet ovat lisänneet maaseudulla muun muassa työllisyyttä, harrastusmahdollisuuksia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Varsin Hyvä ry:n 25-vuotisjuhlia vietetään torstaina 27. lokakuuta siellä, mistä tarina alkoi, eli Liedossa. Vanhalinnassa pidettävissä juhlissa päästään nauttimaan kahvitarjoilusta, elävästä musiikista ja historian havinasta sekä virtuaaliteknologiasta väitelleen FT Lauri Viinikkalan luennosta otsikolla Digitaalinen aikamatka maaseudun muutokseen.
Vaikka perustamiskokous pidettiin 15.7.1997 Liedossa, yhdistyksen kotipaikaksi päätettiin Vahto, joka nykyisin on osa Ruskoa. Yhdistyksen nimi taas on lyhenne sanoista Varsinais-Suomen hyväksi.
Varsin Hyvän toiminta-alue on hieman vaihdellut vuosien varrella. Nykyisin alueeseen kuuluu Kaarinan, Liedon, Maskun, Naantalin, Nousiaisten, Paimion, Raision, Ruskon, Sauvon, Taivassalon ja Turun maaseutualueet. Tavoitteena on tukea maaseudun kehittämistä toteuttaen Manner-Suomen maaseutuohjelmaa ja omaa paikallista kehittämisstrategiaa.
POMOsta ALMAn kautta Leader-ryhmäksi
Kun Varsin Hyvä ry perustettiin vuonna 1997, Suomi oli ollut vasta pari vuotta Euroopan Unionin jäsenmaa. EU:ssa oli jo tuolloin Leader-ohjelma, jonka tavoitteena oli paikallisten toimintaryhmien avulla kehittää maaseudun elinoloja. Varsin Hyvä perustettiin Leader-ryhmän kaltaiseksi, mutta ensimmäiset vuodet yhdistys toimi kansallisella rahoituksella ja toteutti Paikallisen omaehtoisuuden maaseutuohjelmaa, joka tunnettiin tuttavallisemmin nimellä POMO.
Varsin Hyvän alkuajoista kerrotaan tarkemmin vuonna 2012 ilmestyneessä 15-vuotisjuhlajulkaisussa. POMO-kauden jälkeen vuonna 2000 alkoi ALMA, eli Alueellinen maaseutuohjelma, joka toimi sekä kansallisilla varoilla että EU:n tuella.
Vuonna 2007 Varsin Hyvästä tuli lopulta Leader-ryhmä. Sen jälkeen Varsin Hyvän jakama rahoitus on tullut kolmesta suunnasta: 42 % tulee EU:n maaseuturahastosta, 38 % valtiolta ja 20 % toiminta-alueen kunnilta. Kuntarahan suuruus määrittää valtion ja EU:n osuudet, eli mitä enemmän kunnat ovat valmiita panostamaan Leader-toimintaan, sitä enemmän hankkeisiin saadaan myös kansallista ja kansainvälistä rahoitusta. Merkittävässä osassa on myös yksityinen rahoitus ja hanketoimijoiden talkootyö.
Maaseuturahaston mukaantulo muutti koko toimintaympäristön kansainväliseksi. Vaikka rahoitettavat hankkeet palvelevat edelleen paikallisia tarpeita, niiden tukena on kansainvälinen yhteistyö.
Hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg tuli töihin Varsin Hyvään ALMA-kaudella. Hän muistelee hallinnon muuttuneen Leaderin myötä hieman raskaammaksi, mutta toisaalta moni asia helpottui, kun käyttöön tuli yhteiset sähköiset järjestelmät. Vuonna 2023 alkavalla ohjelmakaudella paperihakemukset jäävät jo kokonaan historiaan. Eikä hakijoiden tarvitse jännittää hallinnollisia asioita, sillä hankeneuvoja on apuna hankkeen suunnittelusta aina loppumaksatukseen asti.
– Leaderin vahvuus on siinä, että sen kautta voidaan rahoittaa sellaisia hankkeita, joihin ei ole haettavissa rahoitusta juurikaan mistään muualta. Ja isoihinkin hankkeisiin voi saada valtavan hyvän tukiprosentin. Leader-hankkeissa tuki maksetaan kuitenkin vasta jälkikäteen toteutuneita kustannuksia vastaan, ja se vaikeuttaa monen toimijan kohdalla hankkeen aloittamista. Olisikin hienoa, jos kunnat pystyisivät tukemaan Leader-toimintaa tarjoamalla väliaikaisrahoitusta oman alueensa hanketoteuttajille, Mettala-Willberg kommentoi.
Toinen Varsin Hyvän vahvuus on aina ollut verkostojen luomisessa. Jo ensimmäisinä vuosina huomattiin, että yhteistyötä alkoi hankkeiden avulla syntyä helposti yhdistysten välille ja yli kuntarajojen. Varsin Hyvän myöntämän tuen avulla toimijat ovat tutustuneet toinen toisiinsa ja toisaalta myös kokonaan uusia yhdistyksiä on perustettu. Hankkeissa tehdään usein tiivistä yhteistyötä monen toimijan kesken ja yhdessä tekeminen on kartuttanut samalla sosiaalista pääomaa maaseudulla.
Hallitus valitsee rahoitettavat hankkeet
Kaarinan kaupunginjohtaja Harri Virta on Leader Varsin Hyvän hallituksen puheenjohtaja. Kaarinasta maaseutualueeksi lasketaan Piikkiö ja Kuusisto. Kunta on ollut aktiivisesti mukana oman alueensa hankkeissa ja Leader-toiminta on aina saanut kuntapäättäjien yksimielisen tuen.
Kun paikallinen taho saa idean oman kotiseutunsa kehittämiseksi, sitä jalostetaan ensin yhteistyössä Varsin Hyvän henkilökunnan kanssa. Kun hankesuunnitelma on valmis, arviointityöryhmä antaa asiantuntijalausunnon hallitukselle, joka pisteyttää sen ja päättää, lähteekö tukemaan hanketta. Hallituksen päätöksen jälkeen viranomaispäätöksen tekee vielä Varsinais-Suomen Ely-keskus.
Kaarinan kaupunginjohtaja Harri Virta toimii Varsin Hyvän puheenjohtajana nyt kolmatta vuotta.
– Hallituksen kokouksia on ollut helppo vetää, kun hallituksessa on ollut niin paljon asiantuntemusta, kokemusta ja uusia ideoita. Hallituksessa on mukana julkisen sektorin edustajia, yhdistysten edustajia ja alueen asukkaita, mikä on ollut hyvä kolmijako, hän kehuu.
Varsin Hyvän vuosikokous pidetään juuri ennen 25-vuotisjuhlia, 27. lokakuuta. Silloin valitaan uusi hallitus ja vapaita paikkoja on kaikissa kolmessa kiintiössä. Puheenjohtaja kannustaakin uusia ihmisiä mukaan hallitukseen.
– Vuoden 2023 alussa alkaa EU:n uusi ohjelmakausi ja pohdittavaa riittää! Hallituksen rooli on suunnata resurssit oikeaan paikkaan ja sillä tavoin muuttaa yhdistyksen strategiassa olevat tavoitteet konkreettisiksi toimiksi. Tämä on hyvä paikka osallistua Turun seudun maaseudun kehittämiseen, Virta kommentoi.
– Julkisen sektorin kiintiössä on ollut paljon kunnanjohtajia, mutta on tärkeää, että mukana on myös esimerkiksi elinkeinopuolen, ympäristöpuolen ja nuorisopuolen väkeä, hän jatkaa.
Erityisen kiinnostavaksi Varsin Hyvän toiminnan tekee Virran mukaan se, että yhdistyksen toiminta-alue on yksi Suomen kehittyvimmistä seuduista.
– Täällä pohditaan oikeasti, miten tehdään lisää eikä sitä, miten säilytetään. Turun seudulla on vireä maaseutu ja lyhyet etäisyydet, joten laajatkin hankkeet ovat mahdollisia. Hankkeille saadaan myös helposti vaikuttavuutta, kun niissä pystytään hyödyntämään lähellä olevia kaupunkilaisia.
Kaupungin läheisyydestä on hyötyä esimerkiksi uusien ruokatuotteiden ja matkailupalvelujen luomisessa.
Uudella strategialla uuteen kauteen
25-vuotiaan Leader Varsin Hyvän toimistolla työskentelee tällä hetkellä kolme ihmistä: projektikoordinaattori Joona Silvola, hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg ja toiminnanjohtaja Pia Poikonen.
Varsin Hyvä on juuri saanut valmiiksi uuden strategiansa ohjelmakaudeksi 2023–2027. Toiminnanjohtaja Pia Poikonen kertoo, että Varsin Hyvä haluaa alueestaan viisaasti vireän, vetävän, välittävän ja vihreän.
– Vireällä tarkoitetaan elinvoimaa, sitä että palveluita on kaikenikäisille ja maaseudulla on yhteisöllisyyttä. Vetävällä tarkoitetaan vetovoimaa, sitä että maaseutu on houkutteleva myös uusille asukkaille ja matkailijoille. Tähän liittyy esimerkiksi brändäys ja yritystoiminta. Välittävällä on kaksi merkitystä. Toisaalta halutaan tukea sitä, että maaseudulla välitetään toisista ja omasta asuinalueesta ja toisaalta sitä, että maaseudun kulttuuriperintöä välitetään eteenpäin aina uusille sukupolville. Vihreys on sitä, että laitetaan ekologisuus etusijalle, Poikonen tiivistää.
Tulevalla kaudella Varsin Hyvä toivoo entistä tiiviimpää yhteistyötä kuntien kanssa.
– Kun kunnilta lähtee sote-puoli pois, me voisimme olla apuna yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa alueen hyvinvoinnin lisäämisessä, toteaa Poikonen.
Tulevaisuudessa yhdistyksen toiminnassa panostetaan entistä enemmän nuoriin. Varsin Hyvässä toimii nykyisin nuorisotyöryhmä ja nuorille on tarjolla omaa NuorisoLeader-rahoitusta yrittäjyyteen ja kestävään kehitykseen. Tulevalla kaudella on luvassa myös uusia tukimuotoja, esimerkiksi maatalouden kokeilutuki. Yritystukienkin haku on helpottumassa, sillä ensi vuodesta alkaen myös osa-aikaiset yrittäjät voivat hakea Leader-tukea.
Torstaina 27. lokakuuta vietettävään juhlaan ovat tervetulleita Varsin Hyvän jäsenet, hanketoimijat ja yhteistyökumppanit. Ilmoittautumiset 21.10. mennessä Eeva Mettala-Willbergille: eeva.mettala-willberg@varsinhyva.fi, 040 580 8868
ESIMERKKEJÄ VARSIN HYVÄN TUKEMISTA LEADER-HANKKEISTA:
