Janica Vilen

Katso-palvelu poistuu käytöstä vuoden vaihteessa – Siirry Suomi.fi-valtuutuksen käyttöön nyt!

kirjoittaja

 

Viimeistään nyt on aika vaihtaa Katso-palvelussa tehdyt oikeudet Suomi.fi-valtuuksiksi, jotta sähköinen asiointi Ruokaviraston ja muiden viranomaisten asiointipalveluissa onnistuu myös ensi vuonna.

Verohallinnon tarjoama Katso-valtuutus poistuu käytöstä 31.12.2020. Katso-palvelussa tehtyjä oikeuksia on käytetty Ruokaviraston asiointipalveluissa siihen, että henkilö voi asioida yrityksen, yhdistyksen tai muun organisaation nimissä sähköisesti. Jatkossa tähän käytetään Suomi.fi-valtuutusta. Suomi.fi-valtuutukset ovat jo käytössä Hyrrä- ja Nekka-asiointipalveluissa. Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelu siirtyy Suomi.fi-valtuutuksen käyttöön joulukuussa (viikko 51).

Kiire asian hoitamisella on varsinkin kunnissa, oppilaitoksissa, osassa yhdistyksiä ja muissa organisaatioissa, joiden tietoja ei ole kauppa- tai yhdistysrekisterissä eikä YTJ:ssä. Näiden organisaatioiden on tehtävä ensin valtuushakemus virkailijavaltuuttamispalveluun ennen kuin ne pääsevät tekemään asiointioikeuksia Suomi.fihin. Valtuushakemusten käsittelyaika on tällä hetkellä 2–3 viikkoa.

Myös yhdistysten kannattaa hoitaa Suomi.fi-valtuudet kuntoon nyt, jotta asiointi Verohallinnon, tulorekisterin, Kelan ja muiden viranomaisten kanssa sujuu myös ensi vuonna. Hyrrä-asiointikaan ei enää Katson avulla onnistu 31.12.2020 jälkeen, eli myös kaikkien Leader-hankkeiden hakijoilla ja toteuttajilla tulee olla käytössään Suomi.fi-valtuudet 1.1.2021.

Näin teet Suomi.fi-valtuudet

Jos organisaation tiedot saadaan kaupparekisteristä tai YTJ:stä, voi organisaation nimenkirjoitusoikeuden omaava henkilö asioida sähköisesti organisaation nimissä ilman erillisiä valtuuksia. Myös niissä yhdistyksissä, joille on merkitty yhdistysrekisterissä vain yksi nimenkirjoittaja, voi yhdistyksen nimenkirjoitusoikeuden omaava henkilö asioida sähköisesti yhdistyksen nimissä ilman erillisiä valtuuksia. Jos asioimaan halutaan valtuuttaa sellainen henkilö, jolla nimenkirjoitusoikeutta ei ole, tulee nimenkirjoitusoikeuden omaavan henkilön tehdä valtuudet Suomi.fi-palvelussa.

Hyrrä-asiointipalvelua koskevat ohjeet Suomi.fi-valtuutuksen tekemiseen löytyvät tämän linkin takaa. 

Nekka-asiointipalvelua koskevat ohjeet Suomi.fi-valtuutuksen tekemiseen löytyvät tämän linkin takaa.

Valtuus tarkoittaa sitä, että jollakin henkilöllä on oikeus asioida yrityksen, yhdistyksen tai muun organisaation nimissä. Valtuuden saanut henkilö tunnistautuu esimerkiksi Hyrrään tai Vero.fi:hin omilla pankkitunnuksillaan, mobiilivarmenteella tai sähköisellä henkilökortilla. Järjestelmä saa Suomi.fi-valtuudesta tiedon siitä, mitä henkilö voi siellä tehdä organisaation nimissä. Henkilölle voidaan antaa esimerkiksi oikeudet katsella, valmistella, täyttää tai lähettää hakemus Hyrrässä.

Eikö valtuuttaminen onnistu?

Jos sinulle on merkitty PRH:n yhdistysrekisteriin oikeus edustaa yhdistystä yksin, mutta kirjautuminen Suomi.fi:n valtuudet-palveluun ei onnistu, lähetä tarkistuspyyntö yhdistysrekisteriin PRH:n palautelomakkeella. Valitse lomakkeella kohta Yhdistykset. Kirjoita tekstikenttään seuraavat tiedot:

  • ”Suomi.fi-valtuuttaminen ei onnistu”
  • yhdistyksen Y-tunnus
  • henkilön nimi, jolla valtuuttaminen ei onnistu
  • sähköpostiosoite vastausta varten.

PRH:n palautelomake löytyy tämän linkin takaa. 

Näin teet valtuushakemuksen virkailijavaltuuttamispalvelussa

Valtuutusta ei voi tehdä suoraan Suomi.fi-palvelussa seuraavissa tapauksissa:

  • jos organisaatiota ei ole merkitty kaupparekisteriin eikä YTJ:ään (esimerkiksi kunnat, oppilaitokset, seurakunnat ja säätiöt)
  • jos yhdistyksen sääntöihin on merkitty useampi allekirjoittaja yhdessä.

Näissä tapauksissa organisaation edustajan tulee tehdä ensin valtuushakemus virkailijavaltuuttamispalvelun kautta. Valtuushakemus kannattaa lähettää mahdollisimman pian virkailijavaltuuttamispalveluun, jos haluaa välttyä asiointioikeuksien katkeamiselta vuodenvaihteessa.

Hyrrä-asiointipalvelua koskevat ohjeet valtuushakemuksen tekemiseen löytyvät tämän linkin takaa.

Suomi.fi-valtuutuksen tekemisessä neuvoo Yritys-Suomi-puhelinpalvelu, puh. 0295 020 500.

Elintarvikeilmoitukset-palvelu siirtyy Suomi.fi-valtuutukseen joulukuussa (viikko 51)

Ruokaviraston tavoitteena on, että Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelun käyttäjät voivat siirtyä Suomi.fi-valtuutuksen käyttöön arvion mukaan joulukuussa 2020 (viikolla 51).

Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelun käyttäjät voivat jo tehdä valtuutukset valmiiksi Suomi.fi-palvelussa, jolloin ne toimivat Elintarvikeilmoitukset-palvelussa heti, kun asiointipalvelun muutokset on saatu tehtyä. Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelussa tarvittavat valtuuskoodit ovat:

  • Elintarvikeilmoitusten tekeminen – mahdollistaa asioinnin yrityksen puolesta: ilmoitusten tekeminen ja yrityksen kaikkien ilmoitusten katselu
  • Elintarvikeilmoitusten katselu – mahdollistaa rajatun asioinnin yrityksen puolesta: ilmoitusten tekeminen ja valtuutetun itse tekemiensä ilmoitusten katselu

Ruokavirasto tiedottaa tarkemmin Suomi.fi-valtuutuksen käyttöönotosta Elintarvikeilmoitukset-palvelussa myöhemmin.

 

Lisätietoja Suomi.fi-valtuutuksesta

Yritys-Suomi-puhelinpalvelu, p. 0295 020 500

Digi- ja väestötietoviraston ohjeet löytyvät tämän linkin takaa.

Lisätietoja Ruokavirastosta

Suomi.fi-valtuutukseen siirtyminen Hyrrä-asiointipalvelun osalta: Tietojärjestelmäasiantuntija Merja Pahkasalo, p. 040 517 7939, merja.pahkasalo@ruokavirasto.fi

Suomi.fi-valtuutukseen siirtyminen Nekka-asiointipalvelun osalta: koulujakelu@ruokavirasto.fi

Suomi.fi-valtuutukseen siirtyminen Elintarvikeilmoitukset-asiointipalvelun osalta: Erikoissuunnittelija Sari Mäkilä, p. 040 833 2893, sari.makila@ruokavirasto.fi

 

Klikkaa tätä linkkiä tai kuvaa päästäksesi katsomaan ohjeet valtuutuksen tekemiseen videolta!

Kuvassa on Suomi.fi-logo. Kuva toimii linkkinä videomuotoiseen tunnistautumisohjeeseen.

 

Prittanan Puoti avasi ovensa Perttelissä!

kirjoittaja

 

Jos joulufiilis on vielä hukassa, kannattaa poiketa Salon Pertteliin! Siellä avattiin marraskuussa pieni, mutta sitäkin tunnelmallisempi Prittanan Puoti. Myynnissä on yrittäjä Sari Kalevon sekä muutamien muiden käsityöläisten ja luonnonvaratuottajien luomuksia: niin ruokaa, käsitöitä kuin joulukoristeitakin!

Prittana on murresana, jota kuulee ainakin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. 

– Se tarkoittaa sellaista pientä neulottua liinaa tai sitten yleisemmin sellaista pientä ja suloista, ehkä vähän turhanaikaista. Mutta niillä prittanoilla minä aion nyt itseni elättää, olkoonkin sitten kuinka pieniä tai turhanaikaisia tahansa, naurahtaa salolainen Sari Kalevo, joka valmistui kesällä luonnonvaratuottajaksi.

Kalevo on harrastanut käsitöitä jo 30 vuotta, ja uuden tutkintonsa myötä hän on alkanut tuottaa kaikenlaisia prittanoita myös ruokapuolelle: on sienisuolaa, kukkasokeria, kuusenkerkkäsiirappia, marjajauheita sekä erilaisia yrttiteesekoituksia. Joulupöytään löytyy muun muassa sinappia ja hänen omalla reseptillä, itse keräämistä marjoista tehtyä glögiä. 

Kalevon omien tuotteiden lisäksi myynnissä on myös muiden tuotteita, esimerkiksi hunajaa Perniöstä ja kosmetiikkatuotteita entisten koulukavereiden käsistä.

Prittanan Puodin käsityöt tuovat hymyn huuliin ja joulun mieleen.
Sienisuolaa voi käyttää esimerkiksi risottoon tai kananmunan päälle, ja lisäksi se sopii hyvin moniin itämaisiin ruokiin. Marjarouhetta kannattaa Kalevon mukaan kokeilla smoothieissa vitamiinilisänä. Marjojen vitamiinit säilyvät paremmin kuivaamisessa kuin esimerkiksi kotipakastamisessa.

Ajatus kesäkahvilasta muuttui joulupuodiksi

Alun perin Kalevon piti laittaa pystyyn kesäkahvila, mutta korona muutti suunnitelmat. 

– Tässä syksyllä sitten esittelin tuotteitani muutamalle ryhmälle ja aina minulta kysyttiin, että mistä näitä saa ostaa. Lopulta laitoin puodin pystyyn sitten aika nopeasti, vaikka suunnitelmia olin toki tehnyt jo pitkään, Kalevo kertoo. 

Hän sai puodin perustamiseen avustuksen Leader Ykkösakselilta. 

– Me olemme joskus itse asuneet tässä. Sitten rakensimme uuden talon tuohon viereen. Tämä on ollut vuokralla ja nyt viimeisimpänä täällä oli paikallisten käsityöläisten pop up -myymälä. Ykkösakselin rahoituksella saatiin muun muassa purettua vanha toimimaton leivinuuni, jonka tilalle tehtiin tämä pieni kahvilalinjasto.

Sari Kalevo uudessa Prittanan Puodissaan. Vanhan leivinuunin tilalle on rakennettu pieni kahvilalinjasto Leader Ykkösakselin tuella.

Lisäksi hän saa rahoituksen avulla hankittua esimerkiksi isomman pastörointikattilan ja ammattikäyttöön tarkoitetun kuivurin. 

– Sen kanssa saan kuivattua ammattimaisesti kasveja, joita voin sitten myydä vaikka kosmetiikan raaka-aineeksi. Esimerkiksi kuivattua kehäkukkaa ostetaan nyt kosmetiikan puolelle niin paljon kuin ehtii vain tuottaa, Kalevo sanoo. 

Nyt puoti henkii joulun tunnelmaa, mutta ensi kesänä sen on tarkoitus toimia myös kesäkahvilana. Lisää asiakaspaikkoja saa helposti pihan puolelle. 

Kursseja ja keräilyä

Puodin ja kahvilan sekä siellä myytävien tuotteiden valmistuksen lisäksi Kalevon yritystoimintaan kuuluu monenlaisia kursseja, esimerkiksi kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kompostoinnista. 

Ensi kesänä luvassa on taas villiyrttien keräilyä ja viljelyä.

– Paljon pystyy keräämään ihan jokamiehen oikeuksilla, mutta esimerkiksi kuusenkerkkien, petun ja pakurin keräily on luvanvaraista. Ja pihkaakin saa jokamiehen oikeuksilla ottaa vain pieniä määriä niin, ettei vahingoita puuta. Minulla on sellainen pieni Nalle Puhin metsä Perttelin järvillä, josta voin hakea kaikenlaista. Ja marjametsään kannattaa näköjään lähteä ensi vuonnakin, sillä glögi tuntuu nyt maistuvan, Kalevo sanoo hymyillen glögin tuoksun täyttämässä uudessa puodissaan. 

Luonnonvaratuottaja Sari Kalevo elää kuten opettaa. Hänen oma talonsa Prittanan Puodin takana on maalattu keltamultamaalilla ja piharakennus punamultamaalilla. Puodin vessana toimii kompostoiva kuivakäymälä.

Prittana on auki to–pe klo 12–18 sekä la–su klo 12–16 osoitteessa Kirrintie 55, Pertteli.

 

Janica Vilen

Suomalaiselle artesaaniruualle valmistellaan omaa sertifikaattia Leader-hankkeena

kirjoittaja
Eija Lamsijärvi leikkaa leipää.

 

Artesaaniruoka on käsite, joka suomennettiin vasta vuonna 2016, mutta on lyhyessä ajassa tullut kaikkien huulille. Uuden ruokatrendin aallonharjalla ratsastavat artesaaniruuan tekijät ovat käsityöläisiä, jotka luottavat aitoihin makuihin, lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin ja lisäaineettomuuteen. Pian artesaaniruokaa voi myös sertifioida! 

Suomen Artesaaniruoka ry aloitti viime kesänä I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tukeman hankkeen, jossa lanseerataan Suomeen artesaaniruuan virallinen sertifikaatti. Hanketta vetää nauvolainen kotitalousopettaja ja ruoka-alan yrittäjä Eija Lamsijärvi. 

– Olen itse suhtautunut aiemmin aika skeptisesti kaikenlaisiin sertifiointeihin, joita on todella paljon, mutta kantani muuttui, kun ostin kerran kaupasta kvittenhilloa. Purkki ja etiketti näyttivät artesaanimaisilta, mutta kotona huomasin, että kyseessä olikin Tsekeissä valmistettu tehdastuote kaikkine lisäaineineen. Pakkauksissa on niin pienet tekstitkin, että artesaanituotteiden löytäminen kaupasta on tällä hetkellä aika vaikeaa. Jatkossa Suomen artesaaniruoka -logon avulla tuotteet erottuvat helposti, hän kertoo. 

Tällä hetkellä hankkeessa valmistellaan sertifiointiperusteita. 

– Meillä on Ruotsin Eldrimnerin (Ruotsin kansallinen artesaaniruokakeskus) säännöt mallinna, mutta Suomessa asia on niin uusi, että monia asioita pitää avata paljon tarkemmin. Ja toisaalta meillä on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Ruotsissa ei ole, esimerkiksi hapatetut kasvikset ovat täällä suosittuja, mutta Ruotsissa ei, Lamsijärvi sanoo. 

Artesaaniruoka on lähellä tuotetuista kotimaisista raaka-aineista käsityömäisin menetelmin valmistettuja elintarvikkeita, joissa ei ole turhia lisäaineita. Säännöt tulevat mahdollistamaan kuitenkin jonkin verran poikkeuksia. Esimerkiksi ulkomaista suolaa ja pippuria saa käyttää, koska niitä ei tuoteta Suomessa. Ja koneita saa olla käytössä ruumiillista rasitusta (kulumia) vähentämässä, esimerkiksi taikinakonetta saa käyttää ja uunissa voi olla ajastin tai termostaatti. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen on vastuussa ruuan valmistumisesta eikä koneiden seuraamisesta automaattilinjastolla. Joitain valmistuksen kannalta välttämättömiä lisäaineitakin hyväksytään. 

– Parasta artesaaniruuassa on se, että siitä maistaa, mitä raaka-aineita on käytetty. Kaupoissa on paljon sellaisia valmistuotteita, joista ei pysty enää maistamaan edes sitä, syökö lihaa, kalaa vai kanaa. Artesaaniruuassa korostuu aidot maut! 

Artesaaniruuasta tuli hetkessä trendi 

Alun perin kaikki ruoka on ollut sitä, mitä nyt kutsutaan artesaaniruuaksi, sillä lisäaineet ja automaattilinjastot ovat tulleet osaksi ruuantuotantoa historiallisesti tarkasteltuna vasta vähän aikaa sitten. 

– Elämähän on ollut aika raskasta silloin, kun kaikki on pitänyt tuottaa alusta asti itse. On selvää, että ruokaa ollaan lähdetty tekemään koneilla heti, kun se on ollut mahdollista.

Toisaalta, kun ruokaa prosessoidaan pitkälle, siitä katoaa makuja, värejä ja vitamiineja. Siksi artesaaniruoka on nyt niin suosittua, Lamsijärvi selittää. 

Lisäksi artesaaniruuan suosiota selittää sen ympäristöystävällisyys. Kun raaka-aineita ei lennätetä pitkien matkoja takaa, myös lopullisten tuotteiden hiilijalanjälki jää pieneksi. Ja esimerkiksi nopeasti ihmisten suosioon nousseet Järki särki -kalasäilyketuotteet on tehty Suomen järvistä kalastetuista särkikaloista, jotta ihmiset voisivat kalaa syömällä vähentää vesistöjen rehevöitymistä. 

Artesaaniruualle on nyt Suomessa paljon kysyntää ja tuottajat ovat huomanneet vetovoiman. Silti on myös paljon sellaisia tuottajia, jotka tekevät artesaaniruokaa tietämättään. Toisaalta taas monia tuotteita mainostetaan artesaanituotteina, vaikka ne eivät sitä olisikaan sanan virallisessa merkityksessä. Myös siksi sertifikaatille on tarvetta. 

Sertifikaatti on tarkoitus saada valmiiksi ennen ensi kesää. Hanke jatkuu ensi vuoden loppuun ja tarkoituksena on syksyllä kerätä tietoa siitä, miten sertifikaatti on vaikuttanut kesän 2021 aikana artesaaniruokatuotteiden kysyntään. 

Oppia Ruotsin puolelta 

Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa artesaaniruokaa on aina tuotettu paljon. Siellä moni leipuri kasvattaa itse viljansa ja monen pienmeijerin maidot tulevat omilta lehmiltä. Ruotsissa artesaaniruuasta alettiin puhua 25 vuotta sitten. Suomessa Maa ja metsätalousministeriö suomensi artesaaniruuan käsitteen vuonna 2016. 

– Meillä oli artesaaniruuan ympärillä pilottihanke tällä alueella vuonna 2013, ja silloin jo pyöriteltiin eri vaihtoehtoja suomenkieliseksi nimeksi. Sitä ennen puhuttiin ruotsalaisittain mathantverkista. Suomessa artesaaniruokaa on tehty viime vuosina eniten juuri Ahvenanmaalla ja rannikolla, koska täällä asuu paljon kaksikielistä väestöä, joka on voinut esimerkiksi kouluttautua Ruotsissa tai ylipäänsä löytää tietoa aiheesta ruotsin kielellä. 

Lisäksi rannikkoalueiden kiinnostusta artesaaniruokaa kohtaan kasvatti Kustens mat (Rannikon ruokaa) -hanke, joka toteutettiin ruotsinkielisenä vuosina 2016–2018. Siinä olivat mukana Turunmaa, Uusimaa, Pohjanmaa ja Ahvenanmaa. 

– Hanke oli todella fantastinen kokonaisuus. Samanlainen pitäisi tehdä ehdottomasti myös suomen kielellä! 

ISB:n alue menestyi taas SM-kisoissa 

I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän alueella on paljon artesaaniruuan tuottajia. Siksi sertifiointihankekin oli luontevaa järjestää täällä. ISB:n alueen tuottajat ovat myös aina pärjänneet hyvin Artesaaniruuan SM-kisoissa. 

Tämän vuoden kilpailussa Kemiönsaarelle tuli viisi palkintosijaa. Sari Vikman sai tummien perinneleipien sarjassa pronssia tyrni-saaristolaislimpullaan. Sabina Ekholm taas voitti kultaa hillojen sarjassa Mustikkakesä-hillollaan ja pronssia Myöhäiskesä-hillollaan. Vihannessäilykkeissä Anders Abrahamsson sai hopeaa Kullas Gårdin kurkkusalaatillaan.

Kylmissä mauste- ja ruokakastikkeissa taas kultaa nappasivat Diana ja Jonas Kinos paholaisenhillollaan. 

Myös Paraisille tuli yksi palkinto: Titti Edfelt voitti kultaa snaksit-sarjassa happamilla makeisremmeillään. 

Muutkin Varsinais-Suomen kunnat pärjäsivät hyvin. Mitalisijoja lähti myös Sauvoon, Turkuun ja Mynämäelle. 

Artesaaniruuan SM-kisat on järjestetty nyt viitenä vuonna. Ensi vuoden kilpailu pidetään Ahvenanmaalla. 

Kuudentena innovatiivisuus! 

Artesaaniruuan logoa ei olla vielä tehty, mutta mallia olisi mahdollista ottaa esimerkiksi Suomen Artesaaniruoka ry:n logosta. Siinä on käsi, jossa on kuusi sormea. 

– Se kuudes on innovatiivisuus. Kuusi sormea voi kuvata esimerkiksi viittä aistia ja kuudentena innovatiivisuutta. Tai sitten ne voivat tarkoittaa neljää perusmakua, umamia ja innovatiivisuutta. Tai kolmas tulkinta on artesaaniruuan viisi kategoriaa ja innovatiivisuus, Lamsijärvi selventää. 

Artesaaniruuan kategoriat ovat maito-, liha-, kala- ja viljatuotteet sekä marja-hedelmä-kasvistuotteet. 

Suomen Artesaaniruoka ry yhdistää artesaaniruuasta kiinnostuneita suomalaisia ja toimii artesaaniruuan tuottajien edunvalvojana. Lisäksi yhdistys omistaa Artesaaniruuan SM-kisojen säännöstön. 

 

Janica Vilen 

Artikkelikuvassa Eija Lamsijärvi. Hänen oma päätuotteensa on saaristolaisleipä, mutta kuvassa hän leikkaa juuri uunista tullutta juureen leivottua artesaanileipää.

Vi söker Egentliga Finlands bästa julmatsrecept!

kirjoittaja
Joulupöydän kattaus.

 

Nu söker vi det bästa julmatsreceptet utvecklat i Egentliga Finland! Avslöja alltså ditt julbords bravurnummer och vinn en påse med närmat och ett presentkort för julshoppingen.

Tävlingen riktar sig till alla livsmedelsproducenter i Egentliga Finland. Tävlingsreceptet skall ha minst en av gårdens egna produkter bland sina råvaror. Receptet får vara tidigare känt och redan i kommersiellt bruk. Produkten kan vara en huvudrätt, en efterrätt, en sås eller kanske en rosolli med ny accent, bara den smakar jul!

Arrangör för tävlingen är projektet Haloo Maaseutu! som väljer ut de tre bästa av alla recept som skickats in. Därefter tillreder och avsmakar tävlingsjuryn de tre finalrecepten och gör sitt val före jul. I gallringsskedet uppskattar vi ett naturligt och hantverksmässigt tillvägagångssätt, men i finalen är det smaken och hur receptet fungerar som avgör!

Vinnaren belönas med ett diplom för julmatsreceptet samt med en kasse närmat, som också innehåller ett presentkort för julinköp.

Vinnaren kommer att kungöras via alla projektet Haloo maaseutu!s kanaler. Vi planerar också en tävling i sociala medier för följarna, så förutom det egentliga priset finns det hopp om rikligt med synlighet på webben för receptet och de lokala livsmedelsprodukter det innehåller.

Skicka in ditt recept senast den 7.12.2020 på finska eller svenska till adressen: janica.vilen@haloomaaseutu.fi

Haussa Varsinais-Suomen paras jouluruokaresepti!

kirjoittaja
Joulupöydän kattaus.

 

Nyt etsitään parasta Varsinais-Suomessa kehitettyä jouluruokareseptiä! Paljasta siis oman joulupöytäsi bravuuri ja voita lähiruokakassi sekä lahjakortti jouluostoksille.

Kilpailu on suunnattu kaikille Varsinais-Suomen ruuantuottajille. Kilpailuun soveltuvassa reseptissä tulee olla raaka-aineena vähintään yksi oman tilan tuote. Resepti saa olla entuudestaan tuttu ja valmiiksi kaupallisessa käytössä. Tuote voi olla pääruoka, jälkiruoka, kastike tai vaikka rosolli uudella säväyksellä, kunhan se tuo joulun kielelle!

Kilpailun järjestää Haloo maaseutu! -viestintähanke, joka valitsee kilpailuun lähetettyjen reseptien joukosta kolme parasta. Sen jälkeen kilpailun raati kokkaa ja maistaa kolme finaaliin päässyttä reseptiä ja tekee valintansa ennen joulua. Arvostamme karsintavaiheessa luonnonmukaista ja artesaanimaista lähestymistapaa, mutta finaalissa maku ja reseptin toimivuus ratkaisee!

Voittaja palkitaan parhaan jouluruokareseptin kunniakirjalla sekä lähiruokakassilla, joka sisältää myös lahjakortin jouluostoksille.

Voittaja julkistetaan Haloo maaseutu! -hankkeen kanavissa. Tulossa on myös some-kilpailu lukijoille, joten varsinaisen palkinnon lisäksi reseptille ja siinä olevalle varsinaissuomalaiselle ruokatuotteelle on luvassa myös reilulla kädellä some-näkyvyyttä!

Lähetä reseptisi viimeistään 7.12. suomen tai ruotsin kielellä osoitteeseen: janica.vilen@haloomaaseutu.fi

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta: Kansalaistoiminta luo turvallisuutta

kirjoittaja
Kaksi henkilöä seminaaria pitämässä.

 

KOLUMNI

Olin 14.11. järjestämässä yhteistyökumppanien kanssa kyläturvallisuuspäivää kylätalo Paimenenmäellä Pöytyän Yläneellä. Päivän anti muistutti jälleen kerran yhteisön ja yhdistysten merkityksestä – myös turvallisuusasioissa.

Suomalaiset opettelivat erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa hoitamaan yhteisiä asioita ja kasvoivat vaikuttaviksi suomalaisiksi kansalaistoimijoiksi. Yhdistykset ja järjestöt ovat olleet suomalaisen osallistumisen ja kansalaistaitojen peruskouluja. Yhdistyksillä ja yhdistystoiminnalla onkin kansainvälisissä vertailuissa todettu olevan yhteiskunnallisesti ja poliittisesti poikkeuksellisen suuri merkitys nimenomaan Suomessa.

Yhdistystoiminta on saattanut erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset toimimaan yhdessä ja sitä kautta edistänyt myös paikallisyhteisön turvallisuutta. Samanaikaisesti vapaaehtoistoiminnalla on osaltaan paikattu julkisen palvelutuotannon katveita etenkin maaseudulla. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin muuttumassa. Aatteelliseen ja pitkäaikaista sitoutumista edellyttävään yhdistystoimintaankin kohdistuu paineita. Lyhytaikaista sitoutumista edellyttävä, elämyksiä, rentoutumista ja vapaa-ajanharrastuksia tarjoava toiminta vetää. Olisiko pop up -toiminnasta opittavaaa yhdistyksissä?

Yhdistyksiä vaikkapa tapahtumanjärjestäjinä haastavat myös monenlaiset asetukset ja normit, jotka on asetettu sinänsä hyvässä tarkoituksessa, mutta jotka käytännössä tekevät toiminnasta melkein puoliammattimaista. Yhdistysavustuksetkin ovat olleet laskusuunnassa niin kuntien kuin valtion tasolla.

Suomalaiset perustavat kuitenkin yhdistyksiä edelleen ennätystahtiin, keskimäärin niitä syntyy viisi–kuusi joka päivä. Uhat ja unelmat synnyttävät monenlaista toimintaa niin kasvukeskuksissa kuin harvaan asutuilla alueillakin. Paikallisuus kiinnostaa ja motivoi.

Yhteiskunnan ja ongelmien monimutkaistuminen toimii myös yksilöllistymisen vastavoimana. Ratkaisut edellyttävät vääjäämättä laaja-alaisempaa eri sektoreiden ja toimijoiden yhteistoimintaa. Sen perustana on vahva osallisuus, kansalaisyhteiskunta ja yhteistoiminta.

Tulevaisuuden kunnan tulee olla alusta, joka antaa tilaa ja tukea paikallisille verkostoille ja kumppanuuksille. Esimerkiksi erilaisissa kriisi- ja katastrofitilanteissa juuri paikallisyhteisöjen ja asukkaiden toiminnan on todettu olleen merkittävä tekijä kriisistä toipumisessa ja selviytymisessä. Lähihistoriassa Pyhärannan suuri metsäpalo ja Tapanin myrsky herättivät monenlaista yhteisöllistä vastuunottoa viranomaisten toimien oheen. Kylätalo voi olla myös turvakeskus.

Me olemme selvinneet sodista, yleislakoista, energiakriisistä ja lamakausista ja vaikka mistä. Me emme ole pystyneet estämään kriisien tuloa, mutta me olemme pystyneet yhteistyössä tiukan paikan tullen joustamaan ja sopeutumaan muuttuneeseen toimintaympäristöön – ja jopa uudistumaan. Emme ole lamautuneet kansakuntana ja jääneet voivottelemaan, miten ”ennen kaikki oli paremmin”.

Tuota elintärkeää taitoa kutsutaan nykyään resilienssiksi. Osuvin käännös lienee muutosjoustavuus. Resilienssiä tarvitaan entistä monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa.  Tutkijat ennakoivat, että maailma muuttuu seuraavien 20 vuoden kuluessa yhtä paljon kuin aiempien 200 vuoden aikana yhteensä.

Ilmastonmuutoksen seuraukset alkavat jo näkyä ja robotit ja tekoäly muuttavat työelämää kuin höyrykone ja teollinen vallankumous aikoinaan. Vihamielinen valtio ei välttämättä marssi rajalla, vaan tietoverkoissa. Luomme itsekin keskittämällä ja yhden ratkaisun taktiikalla erilaisia haavoittuvuuksia. Kun sähkönjakeluverkko myydään ulkomaille tai rautatieliikenne pysähtyy koko maassa Helsingin tietojärjestelmäongelmien vuoksi, ollaan hauraalla pohjalla.

Tilastokeskus listasi Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi lähes 90 erilaista kriteeriä, joissa olimme vähintään kolmen parhaan kansakunnan joukossa maailmassa. Sieltä löytyy yhteiskunnan vakautta, yleistä vapautta, hyvää hallintoa, lehdistönvapautta, tyttöjen asemaa ja vaikka mitä. Lisätään sinne vielä maailman muutosjoustavin kansa. Eli varaudutaan muutoksiin, kohdataan ne yhdessä ja uudistutaan niiden vaatimalla tavalla. Annetaan omaa aikaa ja osaamista yhteiseen hyvään, etsitään ennakkoluulottomia ratkaisuja kansalaisyhteiskuntana, yksilöinä ja kyläyhteisöinä. Ollaan valmiita myös kompromisseihin.

Tauno Linkoranta
Kyläasiamies, Varsinais-Suomen Kylät ry

Lenholman haka voitti Vuoden 2020 maisemateko -kilpailun

kirjoittaja
Kaatunut kelopuu.

 

Arvokas perinnebiotooppi Lenholman haka Paraisilla vei voiton valtakunnallisessa Niityn lumo – Vuoden maisemateko -kilpailussa.

Lenholman haka voitti lokakuussa Maa- ja kotitalousnaisten järjestämän Varsinais-Suomen alueellisen maisematekokilpailun ja pääsi edustamaan maakuntaa valtakunnalliseen kilpailuun. Raati nosti Lenholman haan myös koko valtakunnan voittajaksi yhteensä 17 maakunnallisen tunnuksen saaneista teoista.

Saariston Rengastien varrella sijaitsevan Lenholman haan perinnemaisema muodostuu monimuotoisesta ja mosaiikkimaisesta laidunalueesta, jossa erilaiset niittykuviot ja hakamaat vuorottelevat. 31 hehtaarin laajuinen alue on yksityistä luonnonsuojelualuetta, joka tarjoaa suojan monille uhanalaisille lajeille.

– Lenholman haka on luonnon monimuotoisuuden puolesta poikkeuksellisen merkittävä. Monimuotoinen laidunalue on myös maisemallisesti arvokas kokonaisuus ja helposti suuren yleisön saavutettavissa. Sillä on tärkeä virkistysarvo, kehitysjohtaja Leena Lahdenvesi-Korhonen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta perustelee raadin päätöstä.

– Lisäksi arvostamme pitkään jatkunutta laidunnusta, jolla tuetaan luonnon monimuotoisuutta, säilytetään suomalaista kulttuuriympäristöä ja hillitään ravinteiden pääsyä veteen, hän jatkaa.

Raatiin teki vaikutuksen myös pitkäjänteinen, eri tahojen välinen yhteistyö ja yhteisöllisyys.

– Hienoa, että pitkän linjan maisemanhoito ja yhteisöllinen työ luonnon suojelemiseksi huomioidaan tällaisella palkinnolla, alueen hoidosta vastaava Niklas Reuter iloitsee.

Hän painottaa, että Reuterin suvun lisäksi alueen kehittämisessä on mukana useita tahoja. Metsähallitus on aikanaan perustanut alueelle luontopolun sekä lintutornin ja hoitaa alueella sijaitsevaa lehtojen suojelualuetta. Paikallisten rooli alueen hoidossa on merkittävä.

– Paraislaiset Runa-Britt ja Thomas Willberg tuovat parikymmenpäisen nautakarjansa ja Markus Karlsson lampaansa laiduntamaan alueelle. Paraisten Luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivit osallistuvat talkoisiin ja Ammattiopisto Livian luonto- ja ympäristöalan opiskelijat huolehtivat, että niityt pysyvät avoimina. Suomen Talousseuran maisema- ja ympäristöasiantuntija Riitta-Liisa Petterssonin jatkuva tuki ja hoitosuositukset ovat vuosien mittaan olleet meille hyvin arvokkaita, Reuter kertoo.

Niklas Reuter on syntynyt ja varttunut Paraisilla. Nykyisin hän on Paraisilla vapaa-ajan asukas, sillä vakituinen koti on Helsingissä.
Palkittu alue on 31 hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Saaristotien molemmilla puolilla. Lenholmin maisemat ovat kiinnittäneet vuosien varrella myös monien kuvausryhmien huomion. Alueella on tehty muun muassa Marimekon muotikuvauksia ja Ultra Bran musiikkivideo.

109 ehdotusta

Kilpailuun kertyi yhteensä 109 ehdotusta. Suurin määrä, 32 prosenttia, oli pihaniittyjä. Lisäksi kilpailuun ilmoitettiin rantaniittyjä, monilajisia tienpientareita, uusniittyjä ja monilajisiksi kehitettyjä entisiä peltoja. Inventoitujen arvokkaiden perinnebiotooppien osuus oli 28 prosenttia.

– Oli ilahduttavaa, että osallistujia oli paljon. Kilpailu oli hyvin kovatasoinen. Vaikuttavia kohteita oli runsaasti, ja ne olivat hienoja hyvin eri tavalla, Lahdenvesi-Korhonen summaa raadin mietteet.

Vaikka voittaja ratkesi helposti, halusi raati nostaa esiin myös yksittäisten ihmisten ja tilojen arvokkaan työn niittyjen hyväksi. Raati myönsi kunnianmaininnan Koskelan luomumaitotilalle Sulkavalla.

– Nautakarjan laidunnus on erityisen tehokasta monimuotoisuuden näkökulmasta. Sisä-Suomessa nautakarjalaidunnus on kuitenkin vähissä pienialaisilla kohteilla. Koskelan luomumaitotila pitää huolen laidunmaiden säilymisestä omalla työllään, Lahdenvesi-Korhonen sanoo.

Niityn lumo

Maisematekokilpailu on järjestetty kuusi kertaa. Teema vaihtelee vuosittain. Vuoden 2020 teemana oli ”Niityn lumo”. Teema kannusti  suomalaisia hoitamaan ja edistämään erilaisten niittyjen monimuotoisuutta. Voittajateon ja kunniamaininnan saajan valitsivat ympäristöneuvos Tapio Heikkilä ympäristöministeriöstä, asiantuntija Petra Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä, biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro Suomen Ympäristökeskuksesta (SYKE), suojelubiologi Katja Raatikainen Metsähallituksesta sekä toiminnanjohtaja Mirja Hellstedt, Koti ja maaseutu -lehden toimituspäällikkö Tuula Lehtonen ja viestintäpäällikkö Tiina Makkonen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta.

Vuonna 2021 maisematekokilpailun teemana on ”Pieniä, suuria tekoja luonnon hyväksi”. Teemalla Maa- ja kotitalousnaiset kannustaa huolehtimaan luonnosta ja tekemään kaikenlaisia tekoja, pieniä tai suuria, luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

Opetus ja kulttuuriministeriö tukee vuoden maisemateon valintaa.

Maa- ja kotitalousnaiset on valtakunnallinen ruoan, maiseman- ja luonnonhoidon ja yrityspalveluiden neuvontajärjestö sekä kymmenien tuhansien maaseutuhenkisten ihmisten aktiivinen verkosto. Ammatillisesta neuvonnasta vastaavat 9 piirikeskusta Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry:n johdolla. Järjestössä työskentelee noin 70 asiantuntijaa, jotka rakentavat elinvoimaista maaseutua. MKN maisemapalvelut edistää luonnon ja kulttuuriympäristön hoitoa ja ympäristön kestävää hyödyntämistä. 

Birkkala Farm from Salo growing organic spelt, won the Organic Farm of the Year Award

kirjoittaja
Birkkala Farm owners posing with their recipe book.

 

Birkkala Farm, situated in Suomusjärvi in Salo, won the Organic Farm of the Year Award presented by the Finnish Organic Association on November 3. Approximately a million kilos of spelt is handled on the farm yearly. In addition to the ten spelt products, new products made of the spelt husk and supported by the Leader project Ykkösakseli, will be developed next: spellettes, fodder and bedding materials.

Organic spelt has been grown on Birkkala Farm since the 1990s. As the production volume grew, the quantity of husks became so great that the people on the farm started to think how the husks, instead of throwing them to waste, could be utilised.

The Leader project Ykkösakseli granted 20,000 € in the spring of 2020 to the conversion of the husks into various products. Now, as the harvesting is done, people on the farm will concentrate in making something new.

– The meaning is to develop new products like fodder, bedding materials and spellettes, i.e. pellets made of spelt, during the winter, says Simo Larmo, who together with his spouse Riina Larmo, runs the farm.

The husk of the spelt contains a lot of fibre, and that is why the Larmos think it will be suitable as fodder after it has been processed somewhat. In addition to husks the fodder contains pea flour, which will increase the protein content. In a couple of months, the animals will have the first taste of the new fodder.

– When the production of the husk products is started, one more person is going to be employed on the farm. So, this new investment is going to have a positive effect on the employment situation as well, Simo Larmo says.

At the moment the farm employs three people in addition to the entrepreneurs.

The husks of the Birkkala Farm spelt are going to be refined to fodder and bedding materials during the winter.
Spellette is a new Birkkala Farm product, which can be used in heating in the similar manner to wood pellets.

30 years – 10 products

Birkkala Farm has grown spelt for almost 30 years. The production was started by Simo Larmo’s parents Jaakko and Pirkko Larmo.

– They were among the first to start growing spelt in Finland. I remember from my childhood how people wondered what’s the use of growing spelt when we already have Sunnuntai–flour in Finland. Nowadays, one can find a long line of different flours on the shop shelves, but then it was something new, Simo Larmo explains.

Spelt is not gluten-free, but it is suitable for people who get abdominal symptoms from cereal products for other reasons. Spelt contains less FODMAP carbohydrates that cause some people abdominal bloating or pain than other cereals.

At the moment there are 229 hectares being cultivated, but as the crop rotation in organic farming is very long, spelt is grown in only 100 hectares yearly.

– We also buy raw materials, so we deal with approximately a million kilos of spelt a year, Simo Larmo says.

Simo Larmo’s mother has developed 500 spelt recipes, and now Riina Larmo continues her work in the recipe development. Birkkala Farm produces, among others, spelt flour, spelt flakes and spelt pasta. At the moment there are ten different products in the assortment, which are delivered to retail shops, restaurants, bakeries and industry. Export is performing well too. Birkkala Farm exports spelt products to Israel, the UK, Russia and Norway to mention a few.

– Spelt is much bigger in other countries compared to Finland. It is the most popular in Germany and its the neighbouring countries, the Larmos explain.

Simo and Riina Larmo took over the farm six years ago. The recipe book of Simo’s mother is in daily use in the Larmo kitchen. The cover of the book features a picture of the farm’s main building.

The sixth generation growing by the power of spelt

Birkkala Farm was mentioned in the annals for the first time in the 16th century, but the Larmo family got possession of the farm in the 19th century. Simo Larmo represents the fifth generation on the farm and his children the sixth. Spelt is an enjoyable ingredient at the dinner table of a family with children as it contains a lot of fibre and proteins and also zinc, phosphorus and vitamin B1.

Spelt flour can actually replace wheat flour in all recipes. Spelt pasta is especially appreciated in families with children as it cooks in only three to four minutes. Pearled spelt can be used as rice in making food.

– Many people praise the taste of spelt. We still have a stone mill that gives our spelt flour a taste of its own compared to the industrially milled spelt flours. Bakers using sourdough starters say that our flour always starts to process well, Simo Larmo says.

Riina Larmo advises that when you buy spelt flour, you should always buy both the white spelt flour and the wholemeal semi-fine spelt flour.

– When I made my first blueberry pie of spelt flour, it turned out hard as stone, as I used only the wholemeal flour. The best way to succeed is to mix the different flours, she advises.

For example, when making a pizza dough, use half and half of wholemeal and white spelt flour. You will get a tasty dough with good viscosity.

Birkkala Farm was founded already in the 19th century. The new stone mill was built with the support of Leader project Ykkösakseli in 2018, and now new products are being developed also with the support of Ykkösakseli.

 

Text: Janica Vilen

Translation: Sirkku Viitanen-Vanamo

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Ruokaneuvolivet ovat tavoittaneet jo 400 000 katsojaa

kirjoittaja
Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää valmistavat rusinamakkaraa kameroiden takana.

 

Maaliskuussa alkaneet Ruokaneuvolivet ovat ilahduttaneet ihmisiä ympäri Suomen ja ulkomailla asti. Omilla älypuhelimilla omista kotikeittiöistä käsin tehdyt kotikutoiset videot ovat aitoja ja välittömiä – ja ehkä siksi niin suosittuja. Lähes kaikki videot ovat keränneet tuhansia katsojia. Hitiksi noussutta piispanmunkkivideota on katsottu TikTokissa jo 170 000 kertaa. 

Kun korona alkoi jyllätä Suomessa ja ihmiset jäivät työskentelemään ja opiskelemaan koteihinsa, Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset eivät luonnollisesti voineet järjestää keväälle sovittuja ruokakursseja, ja muutoinkin toiminnalle piti keksiä uusi digitaalinen suunta. Se löytyi nopeasti, sillä poikkeustilan julistamisesta ei ehtinyt kulua viikkoakaan, kun ihmiset ympäri maailman saattoivat jo kokoontua ruudun ääreen seuraamaan, miten ruoka-asiantuntijat Janita Kylänpää ja Anna Kari kokkasivat kodeissaan ja vastailivat katsojien kysymyksiin. 

– Tämä homma lähti käyntiin aika luovasti. Ekalla kerralla vain avattiin linja perjantai-iltana ja sanottiin, että saa kysellä mitä tahansa. Minulla oli silloin sattumalta hirveä sulamassa, joten tein sitten lähetyksen aikana samalla hirvipataa. Ensimmäisen lähetyksen jälkeen jo hoksasimme, että kannattaa aina sopia aihe etukäteen ja muutaman lähetyksen jälkeen aloimme jo hoksata, mitkä kaikki vaiheet kannattaa näyttää livessä, ja mitä kannattaa ehkä valmistella etukäteen, naurahtaa Janita Kylänpää.

Pienten viilausten jälkeen tunnin mittaiset lähetykset ovat tiivistyneet keskimäärin 20 minuutin mittaisiksi, mutta idea on edelleen sama. Yleensä livet tehdään samaan aikaan sekä Facebookkiin että Instagramiin. 

– Nyt kun lähetyksiä tehdään päivällä, katsojia saattaa olla livenä paikalla vaikka 2 000, mutta iltaan mennessä näyttökertoja voikin olla jo 12 000, Kylänpää kertoo suosiosta. 

Jotkut aiheet ovat selvästi muita suositumpia. Esimerkiksi karjalanpiirakka-liveä on katsottu Facebookissa jo 24 000 kertaa. 

Uutta yleisöä

Facebookissa live-lähetyksiä pääsee seuraamaan ja katsomaan myös jälkikäteen Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten sivulla. Instagramissa lähetyksille on tehty oma kanava @Ruokaneuvolive. Lisäksi ruoka-asinatuntijat tekevät videoita TikTokkiin, joka on nuorten suosima videoiden julkaisua ja katselua varten luotu mobiilisovellus. 

– Siellä on sellainen video, jossa täytämme ja kuorrutamme piispanmunkkeja. Sitä on katsottu jo 170 000 kertaa. TikTok toimii juuri niin, että jotkut videot lähtevät leviämään ja katsojamääristä tulee valtavia, Kylänpää sanoo. 

Erityisesti TikTokissa katsojat ovat muita kuin Maa- ja kotitalousnaisten omia jäseniä, jotka ovat suurimmaksi osaksi ikäihmisiä. Live-lähetysten kautta yhdistys onkin tavoittanut paljon uutta yleisöä. 

– Kun korona alkoi, suunnittelimme sisältöä ennen kaikkea lapsiperheitä ajatellen. Koulujen ruokalistat on suunniteltu ravitsemuksellisesta näkökulmasta tosi hyvin. Heräsi ajatus, että mahdetaanko kodeissa kiinnittää etäkoululaisten ruokiin samalla tavalla huomiota. Siksi teimme usein ihan tavallisia arkiruokia kotimaisista, edullisista ja terveellisistä raaka-aineista. Esimerkiksi tortilla-livessä täytteenä ei ollut juuri porkkanaa ja jauhelihaa kummempaa. Tarkoitus ei ole hifistellä, vaan tarjota apua ihmisten arkeen, Kylänpää taustoittaa. 

Myös järjestön oma väki on innostunut digitaalisista ruokaneuvoista. 

– Monilla eläkeikäisillä on jo älypuhelin tai tabletti. Live-lähetysten kautta olemme samalla saaneet mahdollisuuden kouluttaa ihmisiä sähköisten välineiden käyttöön, Kylänpää kertoo. 

Rusinamakkara on turkulainen perinneherkku

Keskiviikkona 11. marraskuuta Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää tekivät live-lähetyksessä turkulaista perinneherkkua eli rusinamakkaraa. Makkaran tekemiseen kannattaa pyytää kaveri mukaan. Homma sujuu helpoiten, kun toinen lisää taikinaa ja toinen pitää suolta.

Keskiviikkona 11. marraskuuta Janita Kylänpää ja Mari Mäenpää tekivät liven rusinamakkarasta. Taikinassa oli possun kylkeä ja naudan maksaa sekä jatkeaineena ohrayynejä, rusinoita, kananmunaa, siirappia ja mausteita. 

– Rusinoita alettiin tuoda Turkuun 1900-luvulla. Turun linnan ja Turun sataman vuoksi moni ruokaperinne on rantautunut Suomeen juuri Turun kautta. Täällä on ollut Suomen ensimmäinen kahvila ja esimerkiksi ruokailuvälineitä käytettiin Suomessa ensimmäisenä juuri Turun linnassa, kertoo Kylänpää sillä aikaa kun Mäenpää viimeistelee taikinaa. 

Sitten alkaakin taikinan pursottaminen suoleen. Ruoka-asiantuntijat kertovat videollaan, miten ennen vanhaan taikinan pursotus tapahtui kaiverretulla lehmän sarvella, mutta nykyisin kone ajaa saman asian. Suolta saa ostaa lihakaupoista ja sen käsittely on Kylänpään mukaan helpointa kosteana ja paljain sormin. 

Videolta selviää myös se, miksi makkara on juuri loppuvuoden perinneruoka. 

– Yleensä kesäpossut teurastettiin syksyllä ja lisäksi makkaraa oli helpoin valmistaa silloin, kun oli lunta tarjolla, sillä suoli pestiin ennen vanhaan lumihangessa, Kylänpää kertoo. 

Mäenpää neuvoo tekemään makkaraa aina kaverin kanssa, sillä yksin homma on vähän turhan kiireistä, kun pitää samaan aikaan lisätä taikinamassaa ja ottaa vastaan valmista makkaraa. 

– Makkaraa kannattaa tehdä aina isompi satsi kerralla. Tuoreesta lihasta tehty makkara voidaan pakastaa raakana, mutta jos lihat on otettu pakkasesta, niin makkarat pitää kypsentää ennen pakastamista. Raakamakkarat kannattaa keittää ennen paistamista ja paistamista helpottaa, kun painelee makkaran pintaan tikulla pieniä reikiä, ruoka-asiantuntijat ohjeistavat. 

Makkaraan kannattaa painella pieniä reikiä, ettei se poksahda paistuessaan.

Teemat satokauden ja juhlapäivien mukaan

Live-lähetysten teemat on mietitty juhlapyhien ja satokauden mukaan. Pääsiäisenä ruudun välityksellä pääsi seuraamaan mämmin tekoa, vappuna paistettiin munkkeja, juhannuksena grillattiin ja pian tehdäänkin jo jouluruokia. 

– 1. joulukuuta on pikkujoulu-live ja 7. joulukuuta olen luvannut kuvata kinkun suolaamisen, Kylänpää mainostaa. 

Kylänpään ja Mäenpään seuraava yhteinen live tulee käsittelemään turkulaisia joulun perinneruokia. 

Maa- ja kotitalousnaiset ovat tehneet live-lähetyksiä useamman eri hankkeen ja yhteistyötahon kanssa. He ovat avoimia myös kaupalliselle yhteistyölle esimerkiksi paikallisten tuottajien kanssa, jolloin paikalliset ruokatuotteet saavat näkyvyyttä ja Maa- ja kotitalousnaiset laadukkaita raaka-aineita kokkaushetkiinsä. 

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset toimii ProAgria Länsi-Suomen sisällä Turusta käsin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Kyseessä on asiantuntija- ja neuvontaorganisaatio, joka on erikoistunut ruoka-, yritys- ja maisemapalveluihin. 

Suurinta osaa yhdistyksen palveluista pystyy hyödyntämään tällä hetkellä etäyhteyksien avulla. 

 

Janica Vilen

Maaseudun kehittäminen jatkuu ilman katkoja – Rahoitusta tarjolla tuttuun tapaan sekä yrityksille että hanketoimijoille!

kirjoittaja
Viljapelto ja sateenkaari.

 

Euroopan Unioinin maaseuturahaston kuluva ohjelmakausi päättyy tämän vuoden loppuun, mutta rahoitus jatkuu entiseen malliin. Uusi kausi alkaa vuonna 2023, ja sen valmistelu on parhaillaan käynnissä. Ohjelmakausien väliin tulee kahden vuoden mittainen siirtymäkausi, jonka aikana käytetään uuden rahastokauden varoja, mutta rahoituspäätöksissä noudatetaan nykyisen kauden sääntöjä ja tavoitteita. 

Erilaisille hankkeille voi siis hakea rahoitusta nykyiseen tapaan myös vuosina 2021–2022. Hankkeiden toteuttamisaika ja maksaminen voivat jatkua vuoteen 2025 asti. Myös maaseudun yritysten toimintaa rahoitetaan nykyisillä toimenpiteillä vuoteen 2022 asti. Viljelijätukia koskevat säädökset ja ohjeet annetaan keväällä 2021 sen jälkeen, kun ohjelmamuutos on hyväksytty maaseutuohjelman seurantakomiteassa ja muutoksille on saatu komission hyväksyntä. Nykyiset Leader-ryhmät jatkavat nykyisten paikallisten strategioidensa toteutusta myös siirtymäkaudella.

Siirtymäkauden aikana toimintaa tuetaan myös maaseuturahaston elvytysvaroilla.

– Maaseutuohjelman rahoitus jatkuu siis seuraavat kaksi vuotta vanhoilla tutuilla aluestrategioilla sekä Ely-keskuksessa että Leader-ryhmissä. Meidän alueellisessa ohjelmassa on perusperiaatteena, että 2/3 tuista on yritystukia ja 1/3 hanketukia, kommentoi Varsinais-Suomen Ely-keskuksen maaseutukoordinaattori Jarmo Lamminen. 

Ilmastonmuutoksen hillintä korostuu tulevalla rahoituskaudella 

Tulevassa maatalouspolitiikan uudistuksessa korostuvat erityisesti EU:n vihreän kehityksen tavoitteet, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, eläinten terveys ja hyvinvointi sekä uusien viljelijöiden saaminen alalle. Osaamisen kehittäminen, yhteystyö, digitalisaatio ja innovaatiot sekä investoinnit ovat tärkeitä. Alkutuotannon kannattavuuden turvaaminen, maaseudun kehittäminen ja riskienhallinnan kehittäminen ovat myös uudistuksen painopisteitä.

Seuraava ohjelmakausi tulee jatkumaan vuoden 2027 loppuun ja sen valmistelu kulkee nimellä CAP27. Suomen kansallista strategiaa tulevalle ohjelmakaudelle valmistelee neljä Maa- ja metsätalousministeriön asettamaa työryhmää: hallintomalliryhmä, maatalousryhmä, maaseuturyhmä ja markkinointiryhmä.