Janica Vilen

Tervetuloa Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaariin! Luvassa ajankohtaista asiaa ja uusia näkökulmia maaseudun kehittämiseen

kirjoittaja

 

Millainen on Varsinais-Suomen maaseutu nyt? Entä vuonna 2030? Tule kuulolle 16. helmikuuta, kun Älykkäät maaseudut -kiertue rantautuu Varsinais-Suomeen. Tilaisuudessa saadaan nähdä myös Varsinais-Suomen Maaseutuluotaimen alustavia tuloksia!

Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaari järjestetään tiistaina 16. helmikuuta kello 8–12, jolloin on tavoitteena yhden aamupäivän aikana ottaa haltuun Varsinais-Suomen maaseudun tulevaisuus! Webinaarissa tullaan kuulemaan mielenkiintoisia puheenvuoroja maaseudun kehittämisen ajankohtaisista asioista sekä tulevaisuuden visioista. Ääneen pääsevät alan parhaat asiantuntijat sekä konkreettisen työn tekijät ja tietysti uusi sukupolvi. 

Tilaisuuden avaa Timo Metsä-Tokila, joka toimii Varsinais-Suomen Ely-keskuksessa elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtajana. Sen jälkeen Spatian projektitutkija Pasi Saukkonen kertoo Varsinais-Suomessa viime syksynä tehdystä Maaseutuluotain-kyselystä, jonka tuloksia analysoidaan parhaillaan. 

– Vaikuttaisi siltä, että maaseudun tilasta ja kehittämisestä ajatellaan Varsinais-Suomessa hieman myönteisemmin kuin aiemmissa Maaseutuluotain-kohteissamme Uudellamaalla, Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa, kommentoi Pasi Saukkonen. 

MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg tekee katsauksen varsinaissuomalaisen maatalouden ja maaseudun kehitysmahdollisuuksiin ja kansanedustaja Sandra Bergqvist (RKP) kertoo maaseutupolitiikan ja saaristopolitiikan ajankohtaisista teemoista ja tavoitteista Varsinais-Suomen näkökulmasta. 

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hilkka Vihinen puhuu puolestaan siitä, missä elinkeinotoimintaa kannattaa harjoittaa, mikä on Varsinais-Suomen rooli suomalaisessa ruuantuotannossa ja miten maaseuturahoituksella voidaan edistää elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä Varsinais-Suomessa 2020-luvulla. 

Webinaarin päätteeksi kuullaan vielä isosta kuvasta, eli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kansallisista tavoitteista. CAP27-strategiasuunnittelun uusimmat kuulumiset kerrotaan webinaariväelle suoraan Maa- ja metsätalousministeriöstä, kun puheenvuoron saa ministeriön ruokaosaston päällikkö Minna-Mari Kaila. 

Millainen on maaseutumme vuonna 2030?

Osana webinaaria annetaan puheenvuoro myös niille, jotka tekevät käytännön työtä maaseudun hyväksi Varsinais-Suomessa. Omien alustustensa jälkeen puhujat osallistuvat paneelikeskusteluun pohtimaan, millainen on Varsinais-Suomen maaseutu vuonna 2030. 

Hajalan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Lehti kertoo, miten heidän yhdistyksensä on tuonut Salon maaseudulle lisää elinvoimaa muun muassa uuden kyläkaavan, lisättyä todellisuutta sisältävän tonttimarkkinointivideon ja poliittisen vaikuttamisen avulla. Hajalan kylässä asuu noin 600 asukasta ja viime vuosina se on tullut tutuksi kyläkoulun ja päiväkodin ympärillä käydystä uutisoinnista. Molemmat lapsiperheiden keskeiset palvelut on onnistuttu säilyttämään aktiivisen kylätoiminnan ansiosta. Hajalan kylä valittiin viime vuonna Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.

Salon Suomusjärvellä luomuspelttiin keskittyvää Birkkalan tilaa pyörittävä Simo Larmo kertoo webinaarissa oman yritystarinansa, jota maaseuturahasto on tukenut matkan varrella. Tilalla ollaan alkutuotannon lisäksi kehitetty speltistä muun muassa jauhoja, hiutaleita ja pastaa. Uusimpana aluevaltauksena yritys on alkanut jalostaa tuotteita myös ennen hukkaan heitetyistä speltin kuorista. Birkkalan tila palkittiin viime vuonna Vuoden Luomuyritykseksi ja Simo Larmo puolestaan on palkittu vuonna 2018 Varsinais-Suomen Vuoden nuoreksi yrittäjäksi. 

ProAgrian huippuasiantuntija Anu Ellä vetää parhaillaan Maaseuturahaston tukemaa ProAgria Länsi-Suomen Aikaa on -hanketta, joka on auttanut maatilayrittäjiä kehittämään toimintaansa niin, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Esimerkiksi nurmituotannossa satotaso on hankkeen aikana tuplaantunut, monella tilalla työn laatu on parantunut ja samalla työtuntien määrä on laskenut. Yrittäjille on tarjottu tietoa ja koulutusta, mutta parhaat tulokset ovat syntyneet pienryhmätoiminnan ansiosta. 

Maaseutua kehitetään ennen kaikkea siksi, että se säilyisin elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Siksi webinaarissa kuullaan myös nuorten ajatuksia kehitysvarojen suuntaamisesta. Leader Ravakan nuoristyöryhmässä mukana olevat 17-vuotias Iiris Soininen ja 19-vuotias Vilma Taipale pääsevät päättämään Ravakan NuorisoLeader-rahoituksesta ja osallistumaan Ravakan kansainväliseen toimintaan. Webinaarissa he kertovat NuorisoLeader-toiminnasta ja ajatuksiaan siitä, mihin suuntaan Varsinais-Suomen maaseutua tulisi kehittää.

Ilmoittaudu mukaan!

Varsinais-Suomen Älykkäät maaseudut -webinaari on osa valtakunnallista ohjelmakokonaisuutta. Maaseutuverkoston luotsaama Älykkäät maaseudut -kiertue käynnistyi helmikuussa 2020. Varsinais-Suomen webinaari on kiertueen viimeinen etappi. 

Webinaari on kaikille avoin ja maksuton. Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta!

Lämpö on saaristossa varhaisperunan viljelijöiden valttikortti

kirjoittaja
Pontus Franzén traktorin kyydissä.

 

Yli 70 % suomalaisesta varhaisperunasta viljellään Varsinais-Suomessa. Perinteisesti vuoden ensimmäiset pellolla viljellyt perunat tulevat saaristosta jo toukokuun puolella. 

Varhaisperunaa aletaan vuosittain nostaa säistä riippuen touko–kesäkuun vaihteessa. Ne, jotka pääsevät nostamaan perunaa ensimmäisinä, voivat saada tukkuhinnaksi kilosta jopa viisi euroa. Ensimmäisten nostojen jälkeen hinta putoaa joka päivä ja juhannusviikolla tukkuhinta on tuottajalle usein jo alle euron per kilo. 

– Saaristossa on sen verran lämpimämpää, että pääsemme yleensä istuttamaan ja myös nostamaan perunaa noin puolitoista viikkoa aikaisemmin kuin mantereella. Se on meidän ainoa kilpailuvalttimme. Muuten täällä on pienempiä aloja ja huonompia lohkoja. Pitkät välimatkat kasvattavat tuotantokustannuksia ja peurat tekevät paljon tuhoja, toteaa nauvolainen maanviljelijä Pontus Franzén. 

Franzén on viljellyt varhaisperunaa nyt 13 vuotta, mutta vietti jo lapsuutensa kesät perunapelloilla, sillä ennen häntä saman tilan peltoja viljeli hänen isänsä.

– Nyt varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria, mutta sato tietysti vaihtelee vuosittain. Eniten viljellään Timoa ja Siikliä, mutta viime vuosina kokeilussa ovat olleet myös Colomba ja Avanti. 

Varhaisperunan lisäksi Franzénin tilalla on viljan viljelyä ja metsätaloutta – ja moni tuntee heidän saaristolaislimppunsa, jota myydään nimellä Björkdals delikatesslimpa. 

Ilmakuva perunapelloista muovien alla.
Pontus Franzénin tilalla varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria. Yhteensä Suomessa viljeltiin vuonna 2020 perunaa noin 21 000 hehtaarilla. Varhaisperunaa alasta oli noin 800 hehtaaria. 

Paljon riippuu säästä

Tänä vuonna Franzén alkoi istuttaa varhaisperunaa 26. maaliskuuta ja viimeiset perunat saatiin maahan 16. huhtikuuta. Tällä hetkellä pellot ovat valkoisten muovien ja harsojen peitossa. Kun muovit poistetaan, alkaa työläin vaihe. Jos toukokuussa tulee yöpakkasia, pitää olla valmiina hallakasteluihin. 

– Viime vuonna valvoin 16 yötä. Siinä oli kyllä ihan loppu, kun valvotun yön jälkeen piti kuitenkin aloittaa aamulla vielä toinen työpäivä. Mutta on ollut sellaisiakin vuosia, jolloin toukokuussa on ollut vain yksi pakkasyö. Varhaisperunan viljelyssä työmäärä riippuu todella paljon säästä, Franzén selventää.

Hallakastelu perustuu siihen, että vesi on lämpimämpää kuin ilma. Kun vesi osuu harsoon, lämpö siirtyy sen läpi. Harson päälle saattaa kertyä sentin paksuinen jääkerros, mutta veden lämpö jää talteen harson alle kasvin avuksi. 

Hallaöistä Franzénille tulee hälytys puhelimeen, mutta harvoin pakkaset pääsevät yllättämään. 

– Tässä työssä on oppinut jo hyvin tulkitsemaan illan säästä, millainen yö on tulossa. Yleensä selkeä ja tyyni ilta tarkoittaa pakkasyötä, hän sanoo. 

Toisaalta myös kuumuus voi lisätä paljon kastelun tarvetta. Joinain vuosina vedestä on ollut loppua kohden jo kova pula. 

Kuvassa Pontus Franzén perunamaansa laidalla.
Pontus Franzén on opiskellut agrologiksi, mutta opintoja enemmän häntä on viljelijän uralla auttanut eteenpäin kaikki se, mitä hän on oppinut työskennellessään tilalla lapsesta asti.

Varhaisperuna työllistää ympäri vuoden

Vaikka varhaisperunan viljelyn työläin vaihe onkin istutuksesta nostoon, eli maaliskuun lopulta juhannukseen, työtä riittää kuitenkin koko vuodeksi. Varhaisperunan noston jälkeen maahan istutetaan keräilykasvia. Franzén on todennut omalla maallaan öljyretikan parhaaksi vaihtoehdoksi.

– Se kylvetään heinäkuussa. Kasvaessaan se käyttää hyväkseen peltoon jääneet ravinteet. Vahvat juuret muhentavat maata ja parantavat samalla vesitaloutta seuraavan vuoden viljelyä varten. Lokakuussa kasvusto murskataan – kaikki jätetään peltoon, mitään ei viedä pois. Sitten pellot kynnetään alas, jolloin ravinteet ovat käytössä myös ensi vuonna, Franzén selittää. 

Lisäksi Franzénin tilalla työtä teettää myös siemenperuna. Sitä viljellään varhaisperunan jälkeen ja nostetaan kesän lopulla. Syksyllä aikaa kuluu siemenperunan lajitteluun ja varastointiin. Ja joulun aikoihin alkaakin sitten jo seuraavan vuoden perunoiden idätys. 

– Tämän vuoden ensimmäisiä perunoita aloin idättää joulun välipäivinä. Yleensä teen idätyksen kolmessa tai neljässä osassa, koska istutuskin tehdään vaiheittain. Idätys on onnistumisen kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos idättää liikaa, tulee nopea kasvu, mutta huono sato. Maltti on valttia!

Kuvassa itävä peruna.
Perunoiden idätys alkaa joulun aikoihin ja istutus yleensä maaliskuun viimeisinä päivinä.

Saaristossa huomioitava monta asiaa

Saaristossa varhaisperunan viljely on kannattavaa meren tuoman lämmön vuoksi. Usein toukokuussa mantereella on huomattavasti kylmemmät yöt kuin saaristossa. Saaristossa työtä hankaloittaa kuitenkin sumu, haastava maaperä, pitkät välimatkat ja peurat. 

– Nauvossa on savimaata, hiekkarinteitä ja vanhaa merenpohjaa. Me viljelemme vanhaa merenpohjaa ja hiekkamaata. Hiekka on huomattavasti helpompi, varsinkin, jos tulee paljon sateita. Vanhaa merenpohjaa viljellessä on todella tärkeää, että maa on välillä roudassa. Se parantaa maata. Jos kunnon talvet menetetään, ollaan pahassa pulassa, Franzén sanoo.

Peurat puolestaan hankaloittavat työtä paitsi kaivamalla perunoita, myös rikkomalla harsoja ja muoveja juostessaan. Jos peurat eivät juoksisi pelloilla, samoja harsoja voi käyttää jopa viisi vuotta ja muoveja vielä kauemmin. Harsojen ja muovien kierrätys aiheuttaa myös lisäkuluja saaristossa, sillä kierrätysfirmoilla on kovat taksat, kun ne hakevat muoveja lossimatkan takaa. 

Saaristossa merenläheisyys asettaa painetta myös ympäristönsuojelulle. 

– Tärkeintä on se, että kasteluvesi kerätään talteen. Olemme sijoittaneet kastelualtaat ja pumput peltojen ja meren väliin niin, että kaikki kasteluvesi saadaan talteen. Käytämme samaa vettä uudelleen ja uudelleen. Vedestä tehtyjen mittausten perusteella tiedetään, että ensimmäisen yön jälkeen ravinteita valuu veden mukana paljon altaisiin, mutta muutaman viikon päästä vesi on jo ihan puhdasta. Se tarkoittaa, että kasvi on saanut käytettyä kaikki ravinteet, kertoo Franzén. 

kuva traktorista, jonka kanssa perunaa istutetaan.
Istutustyöt tehtiin Pontus Franzénin tilalla tänä vuonna 26.3.–16.4. Tilalla viljellään pääosin perheen kesken. Franzénin apuna on hänen vaimonsa sekä heidän molempien vanhemmat. Nostokaudella otetaan yleensä kesätöihin myös muutama paikallinen koululainen.

Moninaiset markkinat

Vaikka varhaisperunan viljely on työlästä, Franzén nauttii siitä, että haasteita riittää. 

– Jos käy niin, että kaikkialla saadaan huippuhyvä sato, niin varhaisperunaa tulee markkinoille samaan aikaan liikaa, jolloin hinta laskee dramaattisesti, Franzén selittää.

Kotimaan markkinoiden lisäksi saaristossa seurataan tarkkaan myös Ruotsin markkinoita, sillä ruotsalaista varhaisperunaa tulee kauppoihin usein pari viikkoa aikaisemmin ja sen hinta on toukokuun lopussa jo todella kilpailukykyinen. 

– Viime vuosi oli poikkeus. Ruotsissa oli paljon hallavahinkoja ja lisäksi korona hankaloitti tuontia. Sen vuoksi kotimainen varhaisperuna oli arvossaan viime kesänä. 

Franzénin perunat lähtevät kauppoihin tukkuliikkeiden kautta. Suoramyyntiä on vain pariin paikalliseen kauppaan. Oman tilansa lisäksi hän seuraa varhaisperunan viljelyn ja markkinoiden kehitystä myös MTK:n varhaisperunajaostossa. 

ilmakuva perunoiden istutuksesta.
Suomalaiset syövät keskimäärin 50 kiloa perunaa vuodessa. Perunassa on muun muassa C-vitamiinia, kaliumia, magnesiumia, kuitua ja hiilihydraatteja. Peruna on kotoisin Perusta. Suomessa sitä alettiin syödä 1760-luvulla, mutta varhaisperunaa alettiin viljellä vasta 1930-luvulla.

 

Janica Vilen

Leadergruppen kartlade ringvägens naturstigar

kirjoittaja
Henkilö kävelee luontopolulla.

 

Skärgårdens ringväg är välbekant för cyklister, men det finns också fina vandringsleder längs rutten. Sara Söderlund som jobbar för projektet Outdoor Leader har kartlagt de naturstigar som finns eller är under uppbyggnad, och hon noterade samtidigt de bästa platserna för nya tänkbara stigar.

I samma båt – Samassa veneessä har just blivit klar med sitt projekt Outdoor Leader, som betydde jobb på lokal, regional och internationell nivå.

Lokalt kartlades alla naturstigar och rastplatser längs Skärgårdens ringväg samt gjordes anvisningar för föreningar om hur man anlägger en naturstig. Regionalt utreddes tillsammans med andra Leadergrupper vilka elektroniska plattformer som presenterar stigar, samt inleddes marknadsföring av rekreationsområden. Den internationella delen av projektet var studieresor, av vilka bara två kunde förverkligas på grund av coronan.

Projektarbetare Sara Söderlund svarade för projektets lokala del.

– För närvarande ligger det ett tjugotal naturstigar längs Skärgårdens ringväg. Flera stigar är under planering redan, och dessutom kartlades också platser där det skulle vara bra att få en naturstig. För närvarande finns det mest naturstigar i Nagu, men det finns fina objekt också på andra öar, berättar Söderlund.

I Korpo till exempel finns Barfotastigen som presenterar miljökonst, men dessutom kommer snart två nya naturstigar: hembygdsmuseets historiska naturstig samt Verkans Biosfärstig. Söderlund menar att det dessutom finns bra platser för nya stigar i Markomby och i Korpoström.

Fler rastplatser behövs!

Inom projektet kartlades också rastplatserna, som det finns alldeles för lite av.

– Det finns stort behov av rastplatser utrustade med WC, picknickbord och papperskorg. Dessutom är det brist på tältplatser. Visst får man tälta i många skogar, men till exempel utländska turister känner inte till allemansrätten, konstaterar Söderlund.

Camping sliter också på skogarna för längs ringvägen kan det under en och samma kväll finnas hundra människor i jakt på nattkvarter. Tältandet lämnar också skräp, avföring och rester av brasor i skogarna. Därför skulle det vara bra att anvisa tältandet en plats där man samtidigt kunde erbjuda andra tjänster.

På samma stig

Största delen av naturstigarna i skärgården har anlagts av lokala föreningar, men det finns också sådana som skapats av företagare, kommuner och markägare. Minna Boström som är verksamhetsledare för Leadergruppen I samma båt – Samassa veneessä efterlyser samarbete mellan aktörerna.

– En naturstig kan vara en god investering för markägaren. Om det går en stig genom skogen följer de flesta den och lämnar resten av skogen i fred, påpekar hon.

En bra naturstig kan dessutom ge tillfälle till företagsverksamhet, för vandrarna behöver också tjänster. I Sattmark i Pargas till exempel är de som vandrar längs naturstigen också stamkunder i caféet vid stigens början.

Vid sidan om naturstigarna finns det längs Skärgårdens ringväg mycket annat att se i naturen om man ger sig tid att stanna upp och titta. Minna Boström som själv bor i Korpo påminner om att turisterna kan ha svårt att hitta sådant som är självklart för ortsborna.

– Det kunde vara bra att till exempel visa turisterna var de bästa platserna för att beundra solnedgångar finns, föreslår hon

– Det kunde också vara en rolig idé att lista skärgårdens högsta platser som vandrarna kunde ”göra” så som man gör Alptoppar, fortsätter Söderlund.

I skogarna i Nagu kan man se mufflonfår – vilda får med stora horn – eller dovhjort vars hannar har stora bredbladiga horn. I vattnen kring Iniö åter kan man mot slutet av sommaren få simma med medusor, och om man kastar en blick mot himlen får man beundra havsörnens flykt.

Minns underhållet!

Då man börjar planera en naturstig lönar det sig att redan i planeringsskedet också tänka på dess underhåll. Bristfällig skyltning eller söndriga gångplankor till exempel kan medföra faror för vandrare.

– Mången naturstig har skapats genom projekt men lämnats åt sitt öde, då projektet tagit slut, förklarar Sara Söderlund.

Man kan inte få Leaderstöd för att rusta upp en stig för finansieringen är inriktad på utveckling och nyskapande. Därför lönar det sig att inom projektet planera en så hållbar stig som möjligt och att försäkra sig om att någon förbinder sig att underhålla den framöver. Ett undantag är att man har kunnat rusta upp gamla stigar med Leaderpengar om man samtidigt utvidgat stigen eller utvecklat den till exempel till en guidad temastig.

Leaderstöd finns

Minna Boström som är verksamhetsledare för I samma båt hoppas på mera naturstigar i skärgården. Det finns gott om platser för stigar!

Naturstigar är populära Leaderprojekt. Man kan anlägga en stig antingen som ett eget Leaderprojekt eller så kan man ansöka om stöd inom ett lämpligt temaprojekt. Via det pågående SMILe-projektet till exempel beviljades pengar åt föreningen Kirjais- och Sommaröbygdens utveckling för byggandet av en naturstig i Nagu Kirjais.

– Då vi beviljar Leaderstöd tänker vi alltid på hur allmännyttiga och långlivade åtgärderna är. Därför är öppna naturstigar och grillplatser bra Leaderprojekt, konstaterar Boström.

Som en del av Outdoor Leader-projektet gjorde Söderlund också en projektguide för föreningarna. Den ger råd om hur man anlägger en naturstig eller en rastplats som Leaderprojekt. Guiden innehåller information om tillståndsärenden, säkerhetsaspekter, råd om skyltning, råd om projektansökan och kriterier för naturstigars tillgänglighet. Det är nämligen numera stor efterfrågan på tillgängliga utfärdsmål.

Utöver den skriftliga versionen finns guiden också som video. Med guiden försöker man sänka tröskeln för att ansöka om Leaderfinansiering. Leadermedlen är avsedda för landsbygdsutveckling och de kommer ur landsbygdsprogrammet, som skall skapa tillväxt, utveckling och välstånd på landsbygden. Av finansieringen kommer 42 procent från EU, 38 procent från staten och 20 procent från kommunerna.

 

Text: Janica Vilen

Översättning: Mathias Luther

Video: Sara Söderlund

The Loimaa and Härkätie 4-H Leader project to activate the young reached more than 4 000 people

kirjoittaja
Kolme nuorta poseeraa näyttäen käsimerkkejä.

 

In the beginning of VALMISTA NUOREN IDEASTA (A finished project from an idea by the young) project, 4–H employees involved thought that soon enough they would organise concerts and LAN parties, but something else came out. The project about to end now produced among others a cosplay event, a hobby horse camp, a Christmas shop, a cake course and a project where one could meet with young people with immigrant background.

The Leader project VALMISTA NUOREN IDEASTA in Loimaa and Härkätie area (Marttila, Koski Tl, Aura, Pöytyä and Tarvasjoki area in Lieto) comes to an end at the end of the year. The objective of the project, supported by the South West Riverside Partners’ Association, was to active youth in the countryside between the ages 13 and 28 to organise meaningful activities for themselves and others. The project succeeded beyond all expectations. There were altogether 165 youths organising events, 30 projects within which 52 events were arranged. The events reached 4,427 people.

Sari Palomäki-Raitala (on the left) and Eeva Kattelus from Loimaa 4-H and Tuovi Löytynoja from Härkätie 4-H club are pleased with the results of the project. Härkätie 4-H club will celebrate its 50th anniversary next year. Loimaa 4-H club in turn was founded in 1932.

Tuovi Löytynoja from Härkätie 4–H club and Eeva Kattelus and Sari Palomäki-Raitala from Loimaa 4–H club are very pleased with the project. The young took action eagerly and finished their project surprisingly independently.

– For example, for the hobby horse camp in Kettulinna, all I had to do was to book the place and everything else was done by the youth. A group of a few young people led the camp during the two summers. Even though the project ends now, they have promised to arrange the camp next year too, Tuovi Löytynoja praises.

Project funds have covered the rents for various facilities and the instructor salaries, but in some cases the youth have done the financing themselves as well.

Hobby Horse Camp was arranged in the past two summers in Kettulinna in the border area of Aura and Tarvasjoki.

Call for people

In the Loimaa and Härkätie 4–H clubs, the members are mostly elementary school aged kids, because the continuous activities build on clubs and camps. Through the project a lot of people, also young people of age, joined the activities. For example, the event intended for immigrant background youth mostly activated young adults.

– That particular project involved a lot of Loimaa Evangelical Folk High School students, who live elsewhere during the weekends. Through the project they found meaningful activities and made new friends. We met many times and the programme for the event was designed according to the wishes of the young women involved. There were physical exercise and baking, among others. The Somali girls, for example, cannot go to the swimming pool during the normal opening hours, so we managed to book a private swimming time for them, says Sari Palomäki-Raitala.

Local youth didn’t participate in the extent we wished for, but Mellilä Marthas got excited about the project. Marthas taught the youth how to make Karelian pasties and themselves learnt how to make Turkish bread, for instance.

Mellilä Marthas had the opportunity to teach young women with immigrant background how to bake cakes and Karelian pasties.
The Finnish, in their turn, learnt how to bake Turkish bread.

Eeva Kattelus gives another good example from Loimaa.

– A small group of young people arranged Loicon, i.e., Loimaa Cosplay event, which was visited by 50 people. It was such a wonderful event with so many fantastic costumes. Originally the cosplay kids were a little disheartened that their hobby was not really understood in the countryside, and they might have even been bullied in school because of their hobby, Kattelus explains.

The event cleared up prejudices and got people all excited about the Cosplay world. The word cosplay is a portmanteau of the words costume and play and is an activity in which the participants wear costumes to represent characters from e.g., comics, video games and anime. Many cosplayers make their own costumes and additionally do their own make up and act, because it’s not only costumes that make the character, but also the expressions and gestures.

– There was also a workshop to make the props, the costume accessories, and they also photographed the costumes. The arrangers got 1,000 € of Mahis funding and the whole event was very successful.

4-H means head, heart, hands and health. These values were also honoured by the many young people participating in the project arranging events as Loicon – Loimaa Cosplay Event.

Entrepreneurship interests young people

Even the 4–H basic activities include employment activities directed to the youth and 4–H has a youth business model of their own. Also, in this project, the youth were able to create economically viable activities.

– A group of young people founded a marketplace café in Loimaa for the two project summers. And the same kids now have for the third year in a row a Christmas shop in Aura centre in Turuntie 3. They sell products from 22 producers and run a cafeteria. This project has become profitable for them and I’m sure they will continue after this project ends, TuoviLöytynoja says.

The Christmas shop was open again in Aura centre in December 2020.

New emphasis through the projects

Loimaa and Härkätie 4–H clubs have carried out Leader projects before.

– Leader projects are good in the way that through them we have a chance to concentrate on one theme only for a while. Before this project we had NUORET DUUNIIN project which concentrated on creating employment possibilities, Löytynoja says.

The total expense for the VALMISTA NUOREN IDEASTA was 92,283.80 euros. The South West Riverside Partners’ Association covered public funding for 73,827.04 euros. Private funding covered 14,266.76 euros and voluntary work in the project was estimated to be 4,190 euros.

On a cake course in Sarka – The Finnish Museum of Agriculture, the youth learnt how to make spectacular layer cakes.
The family event Sleep Outdoors gathered many to sleep in tents in Myllyranta in Koski. In addition to overnighting, there were activities like reflector trail and cooking on open fire.
The picnic cruise for the YouTubers resulted in magnificent videos.

 

Text: Janica Vilen

Translation: Sirkku Viitanen-Vanamo

An old farm turned into a workspace and home for two artists

kirjoittaja
Jani Lehto studiossa.

 

Böhle Studios, built in Piikkiö in 2020, makes sounds for commercials and art. The first job done in the studio was a soundtrack for an interactive sound installation, on show in the Central Library Oodi in August. At present, vitamin commercials recorded in Piikkiö run on TV, and in addition Lehto always has some sort of a cultural project of his own going on.

Jani Lehto, a professional in audiovisual communication, founded his first company in 2002 in a building at the end of Aurakatu, only a block from the Turku marketplace.

– At that time, there were several advertising agencies on Aurakatu, so my company was very well situated. It was easy for the advertising people to pop in from the houses nearby to record, for example, a radio commercial. The studio looked very much like the present studio, apart from the fact that studio was in a low basement with bad ventilation, Lehto explains.

In 2015, Lehto, who had lived all his life in town, started to think of country living.

– My partner is an artist too. In Turku we paid the rent for our apartment and also for the workspaces. We started to look for a space in the country, where both of us could work and live as well.

Lehto’s partner, Elli Vuorinen, works in animation.

They found a new home in Piikkiö, an old farm in quiet and peaceful surroundings.

– I built the studio in the old cowshed, built originally in the 1940s. The cowshed had since then been renovated for agricultural machinery in the 60s and the following renovation prepared the space for cultural entrepreneurship. It is great, even ecologically, to be able to use old buildings again, Lehto comments.

The best thing about the studio is, however, that it is in the same courtyard with the home.

– It totally upends the job. Before I often had to wait around at the studio for a customer to approve some part of the job at hand before I could continue with it, but now while I wait, I can go and chop some wood, or mow the lawn. Or, from another point of view, if a customer wants a slight change to the job, I can go and fix it at the studio without spending time commuting. This way running the business is a hundred times more flexible.

Jani Lehto’s Böhle Studios specialises in working with sounds. Both commercials and art are made at the studio.

Investment aid from Varsin Hyvä

Böhle Studios was completed in June 2020.

– Building soundproof spaces is quite complicated, and I have done everything myself from start to finish. Apart from the electrical work, of course.

Jani Lehto received investment aid from the Leader project Varsin Hyvä.

– I had heard of rural funding before, but I had the notion that to apply for such funding was complicated and bureaucratic. Then, at Piikkiö Päivä, I met Varsin Hyvä people at their stand, and found out that it wasn’t so. I got sound advice and making the application was not complicated at all.

20 % aid was granted to the 16,000-euro investment. With the new studio, the income of the company has taken a sharp upswing.

Additionally, investing in the studio, might have a beneficial effect on the employment numbers in Finland Proper countryside. Most of Lehto’s sound actors come from Helsinki at the moment. Böhle Studios is constantly looking for new voices for radio and TV commercials. Furthermore, Lehto is negotiating a contract to produce sound for a children’s TV series.

– This field has pretty good growth potential now. The popularity of podcasts and audio books is growing steadily, and there are more and more TV dubbings done, so spoken word is needed all and all. Please be in contact if you’re interested, Lehto hints.

Most of all a cultural entrepreneur

Even if Lehto’s calendar is filled with commercials at the moment, he considers himself a cultural entrepreneur above all.

– My career started with making my own music from my point of view. I have made sounds for video artists and short films. Primarily I sell my know–how in sound and music, he specifies.

– For example, the Oodi sound installation was done completely remotely. The artist never once came to Piikkiö. People’s location makes no difference nowadays as many artistic projects are easily worked on remotely. It is great to live here in the peace and quiet of the countryside and not push onto the ring road every morning.

There is development work to do in the countryside, however.

– Better public transportation would improve both living and working in the countryside. If we want to keep countryside viable, it needs to be regarded as comfortable living environment and not only as a place food production or business. Isn’t it so that no one moves to the country to do business, if one can’t live there too?

There is a separate small vocal booth in the studio built in the cowshed.

 

Text: Janica Vilen

Translation: Sirkku Viitanen-Vanamo

Cafe Simppu är Korpo torgs hjärta

kirjoittaja
En person och jultårtor.

 

Cafe Simppu öppnadespå Korpo torg till påsken 2019 med stöd från Leadergruppen I samma båt – Samassa veneessä. Det centralt placerade kaféet blev snabbt en träffpunkt för byborna och en inofficiell turistinformation. Men viktigast är ändå bakverken och husmanskosten i skärgårdsstil.

Cafe Simppu har under sin korta historia charmat såväl Korpoborna som turisterna. Företagaren Anne-Marie Taina gör själv allt hon säljer. Inför jul sålde hon bland annat glöggkaka och piroger med svamp hon plockat själv. Under intervjun passade hon på att grädda julstjärnor av smördeg hon bakat själv, och stamkunderna tittade in just vid rätt ögonblick för att få några med sig.

– Jag gör allt själv. Så mycket som möjligt använder jag lokala råvaror, till exempel vilda örter. Nässel-fetaost-piroger som jag gör med nässlor från egen gård var mycket populärt i våras, säger företagaren.

Förutom bakverken och kaffet erbjuds också husmanskost som Anne-Mari Tainas man gjort.

– Han är professionell kock och nu pensionerad så han kockar här nu. Mest erbjuder vi snabb och enkel husmanskost som gillas speciellt av arbetskarlarna som kommer på lunch. Till exempel protto är en traditionell skärgårdsdelikatess. Det är lite som köttsoppa utan spad: morot, kålrot och potatis kokade i god buljong och därtill skinka eller rökt filé, förklarar Taina.

Huvudprodukten på menyn är i alla fall burgarna som görs på parets grannars Black Anguskor.

– De lockar matgäster också längre ifrån, säger Taina.

Menyn på Cafe Simppu präglas av skärgårdssmaker, men bakverken har främst fått sin stil från östra Finland för Anne-Marie Taina är hemma från Kouvola.

Färgklick på torget!

Cafe Simppu är sommartid öppet på Korpo torg från måndag till lördag och andra tider på året från onsdag till lördag. Korpo torg är en bekant plats för paret, för i början av 2000-talet sålde de fisk där i nästan tio års tid.

– Det var ett år vi levde nästan enbart på simpor. Simpan är en bottenfisk som här i Korpo har en alldeles turkosgrön rom som är en speciell delikatess, säger företagaren som ursprungligen utexaminerats från fiskeriskolan.

Folk kom att förknippa Anne-Marie Taina med simporna och snart var Simppu hennes smeknamn i scoutkåren och på hela ön. Därför passade namnet också bra för kaféet.

– De som talar finska kommer på kaffe till Simppu och de som talar svenska kommer till Simpan, säger Taina leende.

Nu då det regelbundet finns aktivitet på torget så sänker det också tröskeln för andra att saluföra sina produkter där.

– Det är inte så många som ställer sig för att sälja något på ett alldeles tomt torg. Kaféet är ett bra ryggstöd för andra företagare. Vi försöker alltid vara till hjälp så gott vi kan!

Ofta ställer sig någon bredvid kaféet för att sälja till exempel blomplantor, fisk eller grönsaker, då och då något annat.

Förutom torgförsäljare så får också turister hjälp från Cafe Simppu. Kaféet blev snabbt Korpos inofficiella turistinformation där resenärer får tips som är guld värda, och dessutom till exempel färjetidtabeller och kartor.

– Jag jobbade tidigare med turistinformation på kaféet Amalias Hem. Och jag har bott här sedan 1992 så jag kan nästan alltid svara på turisternas frågor. Det är mycket nyttigt att kunna språk. Jag talar finska och svenska flytande, engelska bra och tyska behjälpligt.

Cafe Simppu ger Korpo torg ljus och glädje.

Leader gav en skjuts

Starten för Cafe Simppu underlättades av stödet från Leadergruppen i Samma båt – Samassa veneessä.

– Jag köpte den här vagnen som ny, och dessutom fick jag skaffa allt annat också, från stekugn till vitrin. Startinvesteringen var alltså ganska stor, men den har visat sig lönsam. Utan finansieringen från Leader hade tröskeln att flytta företaget till torget varit mycket högre. Nu vågade jag investera på ett torgkafé och också skaffa lite dyrare apparater. De har varit ovärderliga för att hålla den löpande verksamheten i gång, säger företagaren nöjd.

Många ortsbor har anammat kaféet och speciellt under coronatiden har man gillat att dricka kaffe på det öppna torget.

– Här kan man hålla just så mycket säkerhetsavstånd som man vill. Man når lätt luckan också med rollator och det finns sittplatser. Många har varit glada åt vårt tält. Det lyser upp och muntrar upp vårt torg som annars skulle vara beckmörkt.

Också Korpos torgparlament sammanträder framför Simppu.

– Varje kafé med självaktning skall ha sina egna stamkunder. Här bildades verkligen snabbt en grupp som alltid kommer hit för att över en kopp kaffe förbättra världen, skrattar Taina.

Inför jul sålde man också senap och kinuskipopcorn!

 

Text: Janica Vilen

Översättning: Mathias Luther

Varsin Hyvä tarjoaa rahoitusta yhdistysten investointeihin! Haku on nyt auki!

kirjoittaja

 

Turun seudulla toimiva Leader Varsin Hyvä käynnistää teemahankkeen, jossa tuetaan harrastuksiin liittyviä investointeja maaseudulla. 1 000 – 5 000 euron tuen voi saada muun muassa harrastusvälineiden hankintaan tai harrastustilojen kunnostamiseen – nyt myös kulttuuripuolella!

Leader Varsin Hyvän HobbyLeader-teemahanke jakaa rahaa harrastamisen edistämiseen omalla alueellaan eli Liedossa, Maskussa, Naantalissa, Nousiaisissa, Paimiossa, Ruskolla, Sauvossa ja Taivassalossa sekä Kaarinan, Raision ja Turun maaseutualueilla. 

– Haku alkaa 1. tammikuuta ja kestää 18. huhtikuuta asti. Hallitus kokoontuu 6. toukokuuta päättämään rahoitettavat investoinnit, hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg kertoo aikataulusta. 

HobbyLeader on Varsin Hyvän kolmas teemahanke, jolla rahoitetaan rekisteröityjen yhdistysten maaseutua piristäviä pieniä investointeja. 

– Teemahankkeiden tarkoituksena on rahoittaa sellaisia investointeja, jotka ovat liian pieniä itsenäisiksi Leader-hankkeiksi. Tavallisessa Leader-hankkeessa julkisen tuen osuus tulee olla vähintään 5 000 euroa, jolloin hankkeen kokonaiskustannus on aina vähintään 7 000 euron luokkaa, selventää Mettala-Willberg. 

Aikaisemmista teemahankkeista HobbyLeader poikkeaa siinä, että nyt rahoitetaan harrastuksiin liittyviä investointeja myös kulttuurin saralla. 

– Kahdessa edellisessä teemahankkeessa ollaan keskitytty ulkoiluun ja liikuntaan. Leader-rahalla ollaan tehty muun muassa luontopolkuja ja laavuja. Nyt rahaa voi hakea myös kulttuuriharrastuksiin liittyviin investointeihin, esimerkiksi teatterin tekniikkaan tai kulttuuriopasteiden tekemiseen, Mettala-Willberg ehdottaa. 

HobbyLeader-teemahankkeen kautta rekisteröidyt yhdistykset voivat toteuttaa omia ideoitaan maaseudun kehittämiseksi. Hankeneuvoja Eeva Mettala-Willberg hoitaa paperityöt ja yhdistykset saavat keskittyä käytännön työhön. Kuvassa ollaan Paimion Museonmäellä, jossa on parhaillaan käynnissä Leader-hanke, jonka tavoitteena on tuoda esille alueen kulttuurihistoriaa ja perinnerakennuksia.

HobbyLeaderin kautta rahaa on jaossa yhteensä 42 500 euroa. Sillä summalla voidaan rahoittaa ainakin kahdeksan toimenpidettä, mutta Varsin Hyvän väki uskoo, että toteutettavien toimenpiteiden määrä tulee olemaan lähemmäs 20. 

– Aikaisemmissa teemahankkeissa moni on hakenut sellaisia reilun tuhannen euron tukia. Tonnikin on jo monelle yhdistykselle iso raha, Mettala-Willberg sanoo. 

Teemahankkeen toimenpiteille myönnettävä tuki on 75 % kokonaiskustannuksesta, mutta omarahoitusosuuden voi korvata kokonaisuudessaan talkootyöllä. Toimenpiteiden tulee olla valmiita lokakuuhun 2022 mennessä.

HobbyLeaderin kautta tuettavien investointien toivotaan esimerkiksi parantavan maaseudun palveluntarjontaa ja vapaa-ajan aktiviteetteja, edistävän hyvinvointia ja terveyttä, lisäävän maaseudun viihtyisyyttä ja vetovoimaa, torjuvan yksinäisyyttä ja syrjäytymistä tai aktivoivan ihmisiä mukaan oman asuinalueensa kehittämiseen ja yhdessä toimimiseen. Kaikenlaisia ideoita otetaan vastaan. 

– Kannattaa olla minuun yhteydessä ennen hakemuksen jättämistä, niin voin neuvoa sen tekemisessä. Teemahanke on siitä mukava, että siinä jokainen toteuttaa oman toimenpiteensä, mutta minä vastaan raportoinnista Ruokaviraston sähköiseen Hyrrä -järjestelmään. Siksi tämä on helppo ensi askel kokeilla Leader-toimintaa. Jos sitten innostuu, niin voi myöhemmin hakea vaikka ihan omaa hanketta, Mettala-Willberg vinkkaa. 

HobbyLeader-teemahankkeesta ja hakemuksen tekemisestä voi lukea lisää Varsin Hyvän sivuilta. Lisäksi asiasta järjestetään infotilaisuus Teamsissa torstaina 26. tammikuuta klo 18–19. Liittymislinkki Teams-tilaisuuteen löytyy samalta Varsin Hyvän sivulta HobbyLeadrien ohjeiden alta.  

 

Janica Vilen

Varsinais-Suomen Kylät aloitti oman podcastin!

kirjoittaja

 

Varsinais-Suomen Kylät ry:n podcast-sarjassa pureudutaan kestävään kehitykseen kylätoiminnassa. Keke tulee kylään -nimisen sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat nyt kuunneltavissa Varsinais-Suomen Kylät ry:n kotisivulla ja SoundCloudissa. 

Kuten monet muutkin toimijat, Varsinais-Suomen Kylät ry on ottanut vuoden 2020 aikana kunnon digiloikan. Osana sitä on syntynyt myös oma podcast, joka kantaa nimeä Keke tulee kylään. Sarjassa pohditaan kestävän kehityksen erilaisia ulottuvuuksia kylätoiminnassa Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkorannan johdolla. 

Ensimmäisessä jaksossa käsitellään kulttuurista kestävyyttä. Suomalaisissa kylissä on kerätty talteen paljon tarinoita ja valokuvia, ja Suomessa on esimerkiksi kotiseutumuseoita enemmän kuin missään muualla. Mutta miten se historia tehdään eläväksi ja saadaan myös uusi sukupolvi kiinnostumaan siitä? Sitä pohditaan podcast-sarjan ensimmäisessä jaksossa, jossa Tauno Linkorannan vieraana on Kosken aseman kyläyhdistyksen aktiivi Eero Kallio. Kosken asemalla kunnostetaan parhaillaan Vihiniemen kylätaloa, jonka kautta pystytään säilyttämään pala paikallishistoriaa ja saadaan tilat uusien muistojen luomiselle. 

Toisessa jaksossa tiimalasin alla on puolestaan sosiaalinen kestävyys. Kylätoiminta ehkäisee yhteisöllisyytensä avulla paljon syrjäytymistä, ja samaa tekee myös Suomen Kylien Me miehet -hanke, jonka tarkoituksena on perustaa maaseudulle miesten harrastusryhmiä. Podcastissa vieraana oleva projektityöntekijä Pekka Anttila kertoo, miten hankkeen avulla ollaan saatettu yhteen sauvakävelijöitä, hevosharrastajia ja puutöiden tekijöitä. Myös kylätalon kunnostus voi olla maaseudun miesvoimaa yhdistävä projekti. 

Lisää jaksoja on tulossa vuoden 2021 puolella.

Cafe Simppu on Korppoon torin sydän!

kirjoittaja
Anne Marie Taina ja lautasellinen joulutorttuja Cafe Simpussa.

 

Pääsiäisenä 2019 Korppoon torilla avattiin I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella Cafe Simppu. Keskeisellä paikalla toimivasta kahvilasta muodostui nopeasti kyläläisten kohtaamispaikka ja epävirallinen turisti-info. Mutta pääosassa ovat kuitenkin leivonnaiset ja saaristolainen kotiruoka. 

Cafe Simppu on hurmannut lyhyen historiansa aikana niin korppoolaiset kuin turistitkin. Yrittäjä Anne-Marie Taina tekee kaikki myynnissä olevat tuotteet itse. Joulun alla tarjolla oli muun muassa glögikakkua ja sienipiirakkaa itse kerätyistä sienistä. Haastattelun aikana hän paistoi itse leipomastaan voitaikinasta tehtyjä joulutorttuja, joita vakiasiakkaat osasivat tulla kysymään juuri oikeaan aikaan. 

– Kaikki on itse tekemääni. Hyödynnän mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita ja esimerkiksi villiyrttejä. Keväällä oman pihan nokkosista tehty nokkos-fetapiirakka oli todella suosittua, yrittäjä kertoo. 

Leivonnaisten ja kahvin lisäksi tarjolla on myös Anne-Marie Tainan puolison tekemää kotiruokaa. 

– Hän on ammattikokki, joka on nyt jo eläkkeellä, joten hän laittaa täällä ruokaa. Suurimmaksi osaksi tarjolla nopeita ja yksinkertaisia kotiruokia, jotka ovat erityisesti lounaalle tulevien työmiesten mieleen. Esimerkiksi protto on perinteinen saaristolaisherkku. Se on vähän niin kuin lihasoppa ilman lientä: porkkanaa, lanttua ja perunaa hyvässä liemessä keitettynä ja siihen lisäksi kinkkua tai savukylkeä, Taina selventää. 

Ruokapuolen päätuote on kuitenkin pariskunnan naapurin Black Angus -lehmistä tehdyt purilaiset. 

– Niitä ihmiset tulevat syömään kauempaakin, Taina kehuu.

Cafe Simpun ruokalistalla korostuu saaristolaisuus, mutta leivonnaiset ovat saaneet vaikutteita ennen kaikkea Itä-Suomesta, sillä Anne-Marie Taina on kotoisin Kouvolasta.

Torin piristys!

Cafe Simppu on kesäisin auki maanantaista lauantaihin ja muina vuodenaikoina keskiviikosta lauantaihin Korppoon torilla. Tori on pariskunnalle tuttu paikka, sillä vuosituhannen vaihteessa he myivät siellä kalaa lähes kymmenen vuoden ajan. 

– Yhden vuoden elimme oikeastaan pelkillä simpuilla. Simppu on pohjakala, jolla on täällä Korppoossa sellainen aivan turkoosin vihreä mäti, joka on erityistä herkkua, kertoo alun perin kalakoulusta valmistunut yrittäjä. 

Myös muut oppivat muistamaan Anne-Marie Tainan simpuista ja pian Simppu olikin hänen lempinimensä paikallisessa partiotoiminnassa ja sen jälkeen koko saaressa. Sen vuoksi nimi oli sopiva myös kahvilalle. 

– Suomenkieliset tulevat kahville Simpulle ja ruotsinkieliset Simpalle, Taina sanoo hymyillen. 

Nyt kun torilla on säännöllisesti toimintaa, myös muille on matalampi kynnys tulla myymään omia tuotteitaan. 

– Harva lähtee myymään mitään tyhjälle torille. Kahvila toimii hyvänä selkänojana muille kauppiaille. Yritämme aina auttaa parhaamme mukaan!

Usein kahvilan viereen tuleekin ihmisiä myymään muun muassa kukkataimia, kalaa ja kasviksia sekä satunnaisesti muutakin. 

Torimyyjien lisäksi Cafe Simpussa autetaan myös matkailijoita. Kahvilasta muodostui hyvin nopeasti Korppoon epävirallinen turisti-info, josta matkailijat ovat saaneet kullan arvoisia vinkkejä sekä esimerkiksi lautta-aikatauluja ja karttoja. 

– Matkailuneuvonta kuului aiempaan työhöni Amalias Hemin kahvilassa. Ja olen asunut täällä vuodesta 1992, joten osaan vastata lähes aina turistien kysymyksiin. Tässä on kielitaidosta paljon hyötyä. Puhun sujuvasti suomea ja ruotsia, hyvin englantia ja auttavasti saksaa. 

Cafe Simppu tuo valoa ja iloa Korppoon torille.

Leader-tuella vauhtiin

Cafe Simppu pääsi alkuun I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tuella. 

– Ostin tämän vaunun uutena ja lisäksi piti hankkia kaikki muu paistopisteestä ja vitriinistä lähtien. Alkuinvestointi oli siis aika iso, mutta se on osoittautunut kannattavaksi. Ilman Leader-rahoitusta kynnys yrityksen siirtymisestä torille olisi ollut paljon korkeampi. Nyt uskalsin investoida torikahvilaan ja myös hankkia uusia hiukan kalliimpia laitteita. Ne ovat olleet korvaamattomia toiminnan sujuvana pitämiseksi, yrittäjä kiittelee. 

Moni paikallinen on ottanut kahvilan omakseen ja erityisesti koronan aikaan isolla torilla kahvin juominen on houkutellut. 

– Täällä pystyy pitämään juuri niin ison turvavälin kuin haluaa. Rollaattorilla pääsee kuitenkin helposti luukulle ja istumapaikkojakin löytyy. Telttammekin on saanut paljon kehuja. Se tuo valoa ja iloa torille, joka olisi muuten ihan pilkkopimeä. 

Simpun edessä kokoontuu myös Korppoon toriparlamentti. 

– Jokaisella itseään kunnioittavalla kahvilalla pitää olla omat vakiasiakkaat. Tänne muodostui todella nopeasti se joukko, joka tulee aina aamuisin kahvikupin äärelle parantamaan maailmaa, Taina naurahtaa. 

Joulun alla myynnissä oli myös sinappia ja kinuskipopcornia!

 

Janica Vilen

Kylien turvallisuus -webinaarin luennot ovat nyt kaikkien katsottavissa – Linkit Youtubeen tässä artikkelissa

kirjoittaja
Henkilöitä seminaarissa.

 

Varsinais-Suomen Kylät ry, Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry ja Pöytyän kunta järjestivät Kylien turvallisuus -webinaarin 14.11.2020 Yläneen Paimenenmäellä. Tilaisuudessa kuultiin neljä turvallisuusteemojen ympärille rakennettua luentoa, jotka ovat kaikki katsottavissa myös jälkikäteen Haloo maaseudun Youtube-kanavalla. 

SILMU-kylien kyläneuvoja Li-Marie Santala luennoi kylien omista turvallisuussuunnitelmista ja turvallisuuteen liittyvistä toimista maaseudulla. Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja, professori Veli-Pekka Nurmi puhui kylien turvallisuudesta onnettomuuksien näkökulmasta. Palotarkastaja Timo Reiman Varsinais-Suomen Pelastuslaitokselta luennoi turvallisesta tapahtumien järjestämisestä. Terveydenhoitaja Leena Haaristo Varsinais-Suomen Sydänpiiri ry:stä taas kertoi sydänturvallisuudesta ja vetämästään Messiin-hankkeesta. Tilaisuuden juontajana toimi Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta. 

Li-Marie Santala: Kylän oma turvallisuussuunnitelma 

Tällä videolla Li-Marie Santala kertoo, mistä turvallisuuden tunne syntyy ja miten kylät voivat tehdä itselleen turvallisuussuunnitelman. Lisäksi hän antaa käytännön vinkkejä kylien turvallisuustyöhön maaseudulla. Puheenvuoronsa aikana hän kertoo myös samoihin teemoihin pureutuneesta Kylien turvallinen ja toimiva arki -hankkeesta. Kylätoiminta lisää turvallisuuden tunnetta, yhteishenkeä, viihtyvyyttä ja levollisuutta, joten kylät ovat avainasemassa maaseudun turvallisuuden luomisessa. 

Veli-Pekka Nurmi: Kenen vastuulla on kylien turvallisuus?

Veli-Pekka Nurmi selventää tällä videolla, mitä kaikkea kylien turvallisuuteen kuuluu ja kenen vastuulla mikäkin osa-alue turvallisuudesta on. Turvallisuus kylissäkin syntyy muun muassa onnettomuuksilta, rikollisuudelta ja sotilaallisilta uhilta suojautumisesta. Vaikka moni asia on viranomaisten vastuulla, niin turvallisuuden tunteen syntymisen ydin on omatoimisessa varautumisessa. Lisäksi hän nostaa keskusteluun muun muassa korona-pandemian vaikutukset turvallisuustilanteeseen. 

Timo Reiman: Tapahtumien järjestäminen turvallisesti

Timo Reiman kertoo omassa puheenvuorossa, mitä pitää ottaa huomioon turvallisuusnäkökulmasta yleisötapahtumia järjestettäessä. Hän esittelee muun muassa Varsinais-Suomen yleisötapahtumaturvallisuutiimin, johon kuuluu poliisi, pelastuslaitos ja sairaanhoitopiiri. Lisäksi hän kertaa, mitä kaikkea järjestäjän tulee huomioida ja kuka vastaa mistäkin. Myös tapahtumien järjestämiseen korona on tuonut omat lisävaatimuksensa ja lisäksi vuonna 2020 on tullut myös muita uudistuksia yleisötapahtumien lupakäytäntöihin.

Leena Haaristo: Sydänturvallinen kylä

Leena Haaristo esittelee oman puheenvuoronsa aikana Sydänliiton Suomi elvyttää -tutkimuksen ja lisäksi hän kertoo vetämästään Messiin-hankkeesta, jonka pidempi nimi on Maaseudun maallikkoelvytystaidot ja sydäniskurit esiin Varsinais-Suomessa. 96 % sydänpysähdyspotilaista selviää, jos maallikkoelvytys aloitetaan heti, joten ensimmäiset minuutit ovat kaikkein tärkeimmät. Sydäniskuri olisi hyvä saada paikalle alle viidessä minuutissa. Siksi niitä ollaan hankittu maaseudulle moniin julkisiin tiloihin ja esimerkiksi huoltoasemille, jotka ovat auki ympäri vuorokauden.