Janica Vilen

Ost och glass från egen getmjölk!

kirjoittaja
Henkilö pitelee valkoista vuohta sylissään.

 


Nu är det hektiska tider i Jumon Juustola. Årets killingar behöver mindre och mindre mjölk, vilket betyder att det finns tillräckligt med mjölk också för mejeriet. De gamla favoriter och årets nya produkter kan köpas i gårdsbutiken från och med vappen –  och senare möjligen från butikshyllor.

Erkas Gårdens gård på ön Jumo har varit bebodd sedan 1200-talet. 1700-talets huvudbyggnad har fungerat som hem för Suvi och Tom Lindqvist och deras barn under de senaste tio åren. Dessutom är gården bebodd av tre hästar, kycklingar och 39 getter.

– I år föddes killingarna i Januari. Det var en rumba när totalt 20 killingar föddes på 12 dagar, säger Suvi Lindqvist.

Under de första månaderna fick killingarna nästan all mjölk, men nu ger getterna tillräckligt med mjölk också för mejeriet.

Vanligen producerar Jumon Juustola ost och glass av get- och komjölk. Dessutom gör mejeriet yoghurt och gammaldags fil av råmjölk. Gårdens egen halloumost är gjord av en blandning av get- och komjölk.

– Årets första sats getost är färdig. Smaken är nu mild, mjuk och lite nötig, men den förstärks när osten åldras. Getost har en försäljningsperiod på en månad och smaken är ofta helt annorlunda i början och slutet av månaden, säger Suvi.

Hennes mål är också att tillverka hårda ostar under sommaren och sälja dem vid juletid.

– Nästa mål är att lära sig att göra get gruyère!

Gruyère är en hårdmogen ost som tar sitt namn från Gruyères-regionen i Schweiz. Traditionellt är den gjord av komjölk.

Erkas Gården gårdsbutik säljer ägg och bröd, samt ost, glass, yoghurt och fil från eget mejeri. Dessutom finns det flera andra produkter till salu: till exempel ekologiskt mjöl från Mynämäki, skärgårdscider från Kustavi och sill marinerad av en granne. I sommar planerar Tom Lindqvist också att sälja honung från sin egen gård.

Stöd från landsbygdsfonden

 Jumon Juustola har fått en 35 % investeringsstöd för en glassmaskin och glassförpackningsmaskin från I samma båt – Samassa veneessä -Leader-gruppen.

– Mejeriet är riktigt litet, men de är bara bra nu, när vi är nybörjarna. När du tränar i liten skala behöver du aldrig kasta bort många liter mjölk om du misslyckas, konstaterar Suvi.

Den första satsen med getmjölksglass är färdig – och väldigt läcker. Smaken är choklad och krämigheten tillsätts med jordnötssmör.

– Nu har vi också en licens, så vi kan börja sälja produkter i butiker om vi vill. Hittills har våra produkter endast sålts i vår egen gårdsbutik och Iniös kaféer och restauranger. I sommar kommer ostbutiken också att ha en ny logo och nya typer av förpackningar, säger Suvi.

Nu, när sommaren närmar sig, växer också mjölkproduktion, eftersom getter äter färskt gräs i gården. Det skulle nu vara möjligt att utöka mejeriets verksamhet, eftersom paret har just köpt en gammal ladugård från sin granne, som faktiskt ursprungligen hörde till deras gård. Det är nu bebodd av mammagetter och killingar. Det långsiktiga målet är att flytta mejeriets verksamhet från huvudbyggnaden till ladugården.

Getmjölkprodukter ofta identifieras med färg. De är mycket vitare än liknande produkter tillverkade av komjölk. Bild: Jumon Juustola.

Kött eller husdjur?

Först tog Lindqvists tre getter och nu har de redan 39. Eftersom bockarna kan inte mjölkas, har tanken varit att slakta dem så att getköttet kan serveras i Erkas Gårdens egna restaurang eller säljas i gårdsbutiken. Förra vårens bock killingar blev dock så kära för familjen att de kastrerades och lämnades som husdjur. I år föddes nio killingar och just nu skulle tanken vara att slakta dem i höst, men man vet inte hur det kommer att gå.

– Getkött smakar gott och ju yngre geten slaktas, desto mörare blir köttet. Å andra sidan är kastrerade getter lätta husdjur. De är sällskapliga och lekfulla och blir snabbt knutna till sina ägare, så ett alternativ skulle vara att sälja getterna som husdjur, undrar Suvi.

Den här vita bock killingen kommer att fortsätta familjen. Den mörkare killingen har blivit Suvis bebis, eftersom hon har matat honom med nappflaskan.

Många järn i elden

När Lindqvists flyttade till Jumo för tio år sedan hade de ett sommarkafé och värdshus förutom en gårdsbutik. Nu har de tagit en liten paus, för att ha mer tid att driva mejeri, gårdsbutik och à la carte-restaurang, samt ta hand om djuren. Gårdsbutiken öppnar den 1 maj och à la carte-middagar hålls på torsdagar, fredagar och lördagar, om coronabegränsningar tillåter.

– I sommar sätter vi nya dörrar i matsalen och köket. Dörrarna leder till terrassen, var kunderna kan sitta mer utspritt, säger Lindqvists, som båda är professionella kockar.

Förra sommaren uppfyllde Tom sin långvariga dröm och började producera honung. När den ladugården de just köpt kan renoveras, kan de också överväga att sätta upp ett litet bryggeri. 

– Det är trevligt att erbjuda hemgjorda produkter här, men å andra sidan måste vi beskära lite, eftersom vi inte mer är i tjugoårsåldern. Till exempel skulle vitt bröd och skärgårdsbröd säljas mer än vi kan baka på sommaren, men vi har nu bestämt att vi bara ska baka för vår egen butik och kaféer och restauranger i Iniö.

Under vintern ansvarar paret för mat på dagis, skola och vårdhem, och ibland också för städning.

– Corona har gett oss mycket extra arbete. Till exempel måste skolan och hälsocentret desinficeras varje dag och skolmaten transporteras hem till gymnasieelever, säger de.

Butikens försäljning var bra förra året från påsk till jul, för på grund av korona fanns det exceptionellt många fjärrarbetare som har stugor i Iniö. Lindqvists har också ny planer för getter.

– Vi har funderat på att byta till ekologiskt. För närvarande pågår förhandlingar med en jordbrukare, avslöjar de.

Erkas Gårdens steniga tomt kommer att få ett ännu större staket för getter i sommar. Getter älskar att leka på klippor.

Den svenskspråkiga skärgården lockade

Innan de kom till Iniö hade Lindqvists en restaurang i Rauma vid Kylmäpihlaja fyr. Rauma hade inga svenskspråkiga skolor, så familjen började leta efter ett nytt hem. Efter år de tillbringade vid fyren verkade Iniö som en mycket tillgänglig och enkel plats för dem att bo. Nu går familjens söner på en svenskspråkig skola i Iniö.

Först hade Tom ett jobb på fastlandet och Suvi arbetade på Iniö vårdhem, men sedan blev paret intresserad av getterna. Suvi utbildade sig som mjölkodlare och snart slutade Tom arbeta på fastlandet och började fokusera på att utveckla gårdens egen verksamhet.

– Vi har alltid gillat getmjölkprodukter. Vi hade redan hästar, får och kycklingar, så tänkte jag att vi kunde också ta några getter. De var inte lika högljudda som fåren, men i stället verkar de lite smartare och mer intressanta. Vi har lärt känna var och en av dem ganska väl, säger Suvi.

Idag är vård av getter nästan ett heltidsjobb. Morgonmjölkningen tar tre timmar och det finns också kvällsmjölkning, matning och många andra saker de måste göra. Getterna är helt klart nöjda över tjänsten. När Suvi öppnar dörren till staketet hoppar de smidiga killingarna omedelbart i hennes armar.

Killingarna fick ett nytt hem i en gammal ladugård.

 


Text: Janica Vilen
Översättning: Nina Maunuaho



Lokal öl skapas med känsla

kirjoittaja
Jonas Sahlberg och Stina Meller-Sahlberg i bryggeriet.

 

Kimito Brewing har erövrat Kimitobornas hjärtan med sitt okomplicerade men mångsidiga produktsortiment. Bryggeriet gör öl med känsla, vilket också återspeglas i företagets varumärke, och för ägaren Jonas Sahlberg är bryggeriet en förlängning av sin personlighet. Företaget har vuxit genom åren med hjälp av Leader-landsbygdsfinansiering, men i framtiden avser bryggeriet att investera i kvalitet istället för tillväxt.

Det bästa möjliga sommarölet från Kimito. Så sammanfattar Jonas Sahlberg, företagets VD, Kimito Brewings varumärke. Enligt Sahlberg är deras mål inte att erövra världen eller vara Finlands bästa bryggeri. Istället vill de göra bra öl som samtidigt är personligt. Och de har lyckats att göra det. 

– Vi strävar efter att utvecklas hela tiden och investerar cirka tio procent av vår omsättning i företaget varje år så att vi kan förnya vår verksamhet, säger Sahlberg.

Bryggeriets tillverkningskapacitet är också äntligen tillräckligt stor för att möta den ökande efterfrågan. Kimito Brewings resultat ökade med 15 procent 2020, och det ser ut som att 2021 också kommer att bli bra. Bryggeriets lager är fullt av öl som väntar på kommande sommar och upphävandet av begränsningar.

Rabarber saison -flaskor.
Kimito Brewings bästsäljande produkt är rabarber saison, som är ett lätt och fruktig jästöl.

Nära samarbete med restauranger

Idén att starta ett eget bryggeri uppstod när Sahlberg arbetade som importör av öl och vin. Arbetsgivaren bad Sahlberg att prova brygga öl hemma så att han kunde lära sig hur bryggningsprocessen fortskrider. Han gjorde öl en gång, och det räckte för att föda tanken på att starta ett eget bryggeri.

När han grundade bryggeriet 2015 skulle det ursprungligen vara en hobby. Men nu sysselsätter bryggeriet honom och hans fru på heltid. Sahlberg brinner för att tillverka öl och det är därför som att arbete på kvällar eller på helger inte är ett tvång för honom.

– Entreprenörskap gör det möjligt att själv bestämma tempot i arbetet och utveckla verksamhet utifrån mina egna idéer, säger Sahlberg. 

Sahlberg har arbetat inom restaurangbranschen hela sitt liv, vilket gör det lättare att samarbeta med restauranger. Kimito Brewings produkter säljs i Alko och i S- och K-gruppernas livsmedelsbutiker, men restaurangsamarbetet är fortfarande ett av bryggeriets viktigaste försäljningskanaler.

Den nya bryggerihallen.
Den nya bryggerihallen har också plats för en butik.

Nya förvärv med Leader-finansiering

Bryggeriet har fått finansiering från landsbygdsfonden två gånger. För första gången beviljades finansiering ungefär ett år efter start av verksamheten, då kylutrustningen förnyades och en ny tappningsmaskin köptes in för bryggeriet. Enligt Sahlberg förbättrade investeringen i tappningsmaskinen ölkvaliteten och ökade produktionskapaciteten enormt, eftersom tidigare tappades ölen för hand. Med den andra finansieringen investerades i större lokaler för bryggeriet. Den 626 kvadratmeter stora hallen har bland annat gjort det möjligt att tvätta utrustningen ordentligt. 

– Vi kunde också designa de nya lokalerna själva, så behöver vi inte längre anpassa oss till små lokaler, gläder Sahlberg.

Enligt Sahlberg har investeringarna som gjorts med finansiering underlättat verksamheten. Till exempel skulle de inte ha kunnat lagra öl till salu i de gamla lokalerna.

En ny automatisk tappningsmaskin.
En ny tappningsmaskin som förvärvats med Leader-finansiering ökade bryggeriets kapacitet och förbättrade kvaliteten på ölet.

Företagets varumärke visar personlighet och öppenhet

Jonas Sahlberg arbetar på bryggeriet med sin fru Stina Meller-Sahlberg. Jonas ansvarar för försäljning, marknadsföring och ölproduktion. Stina å andra sidan ansvarar för tappning och rengöring av lokalerna.

– Vi är ett lite gammaldags par, skrattar Sahlberg. – Jag är chefen på bryggeriet och hustrun hemma, förklarar han.

Barn har också fått delta i företagets verksamhet. Sahlbergs 10-åriga son har till exempel redan designat sin första egna öl. Han designade också etiketter för milkshake-öl med mango- och hallonsmak i samarbete med företagets etikettdesigner. 

Familjevarumärket kombinerar personlighet och öppenhet. Enligt Sahlberg är bryggeriet en direkt förlängning av hans personlighet. Förra året hällde de till exempel tusen liter färdig öl i avloppet, eftersom han inte tyckte att det smakade tillräckligt bra. Ölet var tekniskt av hög kvalitet, men han tyckte inte om det.

Jonas Sahlberg och en flaska av mango-raspberry milkshake öl.
Father & Son öl gjordes i samarbete med Sahlbergs 10-åriga son.

Lokal öl har en plats i sommarbornas hjärtan

Kimitoborna och öns sommarbor har mottagit bryggeriet väldigt bra, som enligt Sahlberg är det mest givande på jobbet. Många sommarbor tar också med sig nya gäster till Kimitoön varje vecka och ölen hämtas från ”vårt bryggeri”. Sahlberg säger att deras öl också ska fungera för dem som inte har tidigare erfarenhet av hantverksöl, men som fortfarande vill stödja ett lokalt företag.

Sahlberg säger dock att målet är att Kimito Brewing inte ska växa längre. I framtiden planerar de att investera i kvalitet, arbetsergonomi och kundservice istället för tillväxt.

– Nu har vi det bra här. Om vi ​​kan fortsätta göra sådana högkvalitativa produkter finns det säkert köpare för dem, säger Sahlberg.

 

 


Nina Maunuaho

Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan

kirjoittaja
Mathildedalin Keskuspuisto. Kuvassa vasemmalla Adventure Golf, keskellä kioskirakennus ja oikealla padel- ja tenniskentät.

 

Kesällä 2020 valmistuneen Mathildedalin Keskuspuiston saama asiakaspalaute on ollut 100-prosenttisesti positiivista. Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita. Toukokuun ajan Keskuspuisto on auki viikonloppuisin ja kesäkuun alusta joka päivä. 

Mathildedalissa on ollut jo pitkään vahva tenniskulttuuri. Uuden Keskuspuiston puistovastaava Sami Huiko on kuullut, että samalla paikalla Tullintien varressa olisi 80-luvulla ollut jopa kuusi kenttää. Ne kuitenkin pääsivät vuosien saatossa rapistumaan. 

– Monta vuotta yritimme pienellä porukalla pitää viimeistä kenttää kunnossa talkoovoimin, mutta kun sekin meni pelikelvottomaksi, aloimme miettiä uusien kenttien rakentamista.

Ajatus oli ensin tehdä kaksi kenttää, mutta alueen omistaja ei halunnut myydä vain pientä siivua, vaan tarjosi isompaa aluetta. 

– Keksimme heti, että padel-kenttä sopii tenniskenttien viereen ja sitten yksi porukasta muisti nähneensä Ahvenanmaalla Adventure Golfin, jossa oli pelaajia jonoksi asti, Huiko kertoo projekti alkuvaiheista. 

Kun konsepti ja osakkaat oli saatu kasaan, hankkeelle haettiin tukea maaseuturahastosta. Ely-keskus myönsi 20 prosentin tuen Adventure Golfille ja palvelurakennukselle, mutta padel- ja tenniskentät osakkaat rakensivat omalla kustannuksellaan. Hankkeella on ollut alueelle myös työllistävä vaikutus. 

– Minä toimin puistovastaavana ja lisäksi meille tulee kourallinen paikallisia nuoria kesätöihin, Huiko kertoo. 

Pelien lomassa palvelurakennuksen terassilla voi nauttia vaikka kahvit, jäätelöt tai hodarit. 

Puistovastaava Sami Huiko ja puistoon tulevat kesätyötekijät opastavat tarvittaessa lajien ja niiden sääntöjen pariin.

Adventure Golf sopii koko perheelle

Adventure Golf on yksi minigolfin brändi. Vastaavia kenttiä on Suomessa vain muutama. 

– Tässä on yhteensä 12 reikää. Radoilta löytyy kallistuksia, vesiesteitä, spiraaleja ja vaikka mitä. Adventure Golf on kuitenkin suunniteltu kaikenikäisille, joten pienetkin lapset voivat hyvin tulla pelaamaan. Viime kesänä kävikin paljon lapsiperheitä, Huiko kertoo. 

Aikuisen kierros maksaa 9 euroa ja lapsen 6 euroa. 

Adventure Golfissa on panostettu ratojen muotoihin ja maisemointiin. Näyttävistä esteistä huolimatta ihan pienetkin lapset voi ottaa mukaan puttailemaan.

Tenniskentät keräävät kehuja

Liikuntapuiston tenniskentät ovat keränneet kehuja jopa tenniksen entisiltä ammattilaisilta. 

– Yleensä tenniksessä massakenttiä pidetään parhaina. Täällä on sellaiset hiekkanurmikentät, jotka ovat niin lähellä massakentän tuntumaa kuin mahdollista, mutta huoltaminen ja hoitaminen on huomattavasti helpompaa. Tästä menee sadevesikin suoraan läpi. Viime kesänä kaikki kehuivat kenttää vilpittömästi, Huiko kertoo. 

Kenttien alustat sopivat kaikentasoisille pelaajille ja 80-luvun kenttiin nähden tenniskentät ovat nyt toisin päin, jotta aurinko ei paista pelaajien silmiin. 

Ilmakuva tenniskentistä.
Tenniskenttien alustana on Edel Advantage Red Court -hiekkanurmikenttä, jonka tuntuma on hyvin lähellä massakenttää. Kentän nopeusluokitus on ITF 1.

Padel on hauska ja sosiaalinen nelinpeli

Padel muistuttaa paljon tennistä, mutta mailat ovat pienemmät ja kevyemmät – ja kenttää ympäröiviä seiniä pystyy hyödyntämään pelissä.

– Padel on vähän helpompaa kuin tennis, ja toisaalta myös sosiaalisempaa. Tässä käy välillä iso porukka parikymppisiä kolleja, jotka vaihtelevat pelivuoroja popin soidessa. Teinit käyvät paljon pelaamassa keskenään ja aikuiset pelaavat usein pienempien lasten kanssa, Huiko kertoo ensimmäisen kesän perusteella. 

Keskuspuistossa on valmiina pohja toisellekin padel-kentälle, jos näyttää, että yksi kenttä ei riitä. Tällä hetkellä padel on kovassa suosiossa koko Euroopassa. 

Ympäri Eurooppaa suosiotaan koko ajan kasvattava padel sopii koko perheelle. Nelinpelinä pelattava padel muistuttaa paljon tennistä, mutta mailat ovat pienemmät ja padelissa voi hyödyntää myös kenttää ympäröivät seinät.

Hauskanpitoa matalalla kynnyksellä

Mathildedalista ei haluta tehdä huipputenniksen tukikohtaa, vaan päinvastoin matalan kynnyksen paikka pelailla ja pitää hauskaa. Omia välineitä ei tarvita ja avointen ovien päivillä yritetään madaltaa kynnystä kokeilulle entisestään. Työntekijät opastavat tarvittaessa lajien pariin ja kertaavat säännöt. 

– Olemme suunnitelleet myös alkeiskursseja erikseen lapsille ja naisille, Huiko kertoo tämän kesän suunnitelmista. 

Eniten kiitosta Keskuspuistosta on satanut sellaisilta perheiltä, joissa on 10–15-vuotiaita lapsia. 

 

Janica Vilen

 

LUE MYÖS:

Mathildedalin suklaakahvila uudistuu

PetriS Chocolate uskoo kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä 2021 siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee.

Paikallinen olut syntyy tunteella

kirjoittaja
Jonas Sahlberg och Stina Meller-Sahlberg i bryggeriet.

 

Kimito Brewing on raivannut tiensä kemiöläisten sydämiin mutkattomalla, mutta monipuolisella tuotevalikoimallaan. Panimo valmistaa olutta tunteella, mikä näkyy myös vahvasti yrityksen brändissä, ja omistaja Jonas Sahlbergille panimo onkin suoranainen persoonallisuuden jatke. Yritys on vuosien varrella kasvanut kohisten muun muassa Leader-rahoituksen avulla, mutta jatkossa panimo aikoo panostaa kasvun sijasta laatuun.

Mahdollisimman hyvää kemiöläistä laiturinnokkabisseä. Näin kiteyttää yrityksen toimitusjohtaja Jonas Sahlberg Kimito Brewingin brändin ja vision. Sahlbergin mukaan heidän tavoitteenaan ei ole maailman valloitus tai edes Suomen parhaan panimon titteli. Sen sijaan he haluavat tehdä hyvää ja konstailematonta olutta, jossa on kuitenkin särmää. Ja siinä he ovat onnistuneet. Sahlberg nimittäin kertoo, että aivan toiminnan alusta saakka yritys on tehnyt voittoa.

– Pyrimme kehittymään koko ajan ja laitamme joka vuosi noin kymmenen prosenttia liikevaihdosta takaisin yritykseen, jotta voisimme uudistaa toimintaamme, sanoo Sahlberg.

Panimon valmistuskapasiteetti on myös vihdoin tarpeeksi suuri vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään. Kimito Brewingin tulos kasvoi 15 prosenttia vuonna 2020, ja näyttää siltä, että vuodesta 2021 on tulossa myös hyvä.  Kiirettä on siis koronasta huolimatta enemmän kuin ennen, ja panimon varasto onkin täynnä olutta odottamassa tulevaa kesää ja rajoitusten poistumista.

Kuvassa raparperi-saison -pulloja.
Kimito Brewingin myydyin tuote Alkossa on tällä hetkellä raparperi-saison eli vaalea ja hedelmäinen pintahiivaolut.

Tiivistä yhteistyötä ravintoloiden kanssa

Idea oman panimon perustamiseen syntyi, kun Sahlberg työskenteli olut- ja viinimaahantuojana. Työnantaja pyysi Sahlbergiä kokeilemaan oluen valmistusta kotona, jotta hän oppisi, miten juomien valmistusprosessi etenee. Hän teki olutta kerran, ja se riitti synnyttämään ajatuksen oman panimon perustamisesta.

Kun hän perusti panimon vuonna 2015, piti sen aluksi olla pelkkä harrastus. Nyt panimo kuitenkin työllistää hänet ja hänen vaimonsa kokopäiväisesti.

– Tällä hetkellä kaikki on laitettu peliin, mutta se ei kuitenkaan tunnu pelottavalta, kertoo Sahlberg.

Yrittäjyys mahdollistaa sen, että työtahdin saa määrätä itse ja toimintaa on mahdollisuus kehittää omien ideoiden pohjalta. Sahlberg suhtautuu oluen panemiseen intohimoisesti, minkä vuoksi esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin työskenteleminen ei ole hänelle pakkopullaa.

Sahlberg on tehnyt ravintola-alan töitä koko ikänsä, mikä helpottaa yhteistyötä ravintoloiden kanssa. Kimito Brewingin tuotteita myydään Alkossa sekä S- ja K-ryhmien ruokakaupoissa, mutta ravintolayhteistyö on kuitenkin yksi panimon tärkeimmistä myyntikanavista. Ravintoloille suunnitellaan myös omia oluita heidän toiveidensa mukaisesti, ja pääsevätpä ravintoloitsijat joskus myös paikan päälle keittämään olutta. Yhteistyötä pyritään tekemään aina kun se on mahdollista, mutta Sahlberg kuitenkin mielellään keskittyy pidempiaikaisiin yhteistyökuvioihin.
– Pyrimme keskittymään lähinnä yhteistyöhön, josta itse innostun ja saan energiaa, täydentää Sahlberg.

Kimito Brewingin panimohalli ja myymälä.
Uudessa panimohallissa on tilaa myös myymälälle.

Uusia hankintoja Leader-rahoituksella

Panimo on saanut toimintansa aikana I samma båt – Samassa veneessä ry:n Leader-rahoitusta kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla rahoitusta myönnettiin noin vuosi toiminnan käynnistämisestä, jolloin kylmälaitteisto uusittiin ja panimolle hankittiin uusi pullotuskone. Pullotuskoneen hankinta paransi Sahlbergin mukaan oluen laatua ja kasvatti valmistuskapasiteettia valtavasti, sillä sitä ennen oluet pullotettiin käsin. Toisella rahoituksella panimolle hankittiin suuremmat tilat. 626-neliöinen halli on mahdollistanut muun muassa sen, että laitteisto mahdutaan pesemään kunnolla.

– Uusista tiloista saimme myös itse suunnitella toimivat, eikä meidän tarvitse enää sopeutua pieniin tiloihin, iloitsee Sahlberg.

Rahoituksella tehdyt hankinnat ovat helpottaneet toimintaa Sahlbergin mukaan paljon. He eivät olisi esimerkiksi voineet varastoida olutta myyntiä varten vanhoissa tiloissa, eikä yritystoiminnan kasvattaminen olisi myöskään ollut mahdollista.

– Molemmilla kerroilla laajennukset tehtiin vuoden sisällä rahoituksen saamisesta. Tulemme todennäköisesti hakemaan rahoitusta uudelleen, mikäli tilanne sallii, kertoo Sahlberg.

Kimito Brewingin uusi pullotuskone.
Leader-rahoituksella hankittu uusi pullotuskone kasvatti panimon kapasiteettia ja paransi oluen laatua.

Yrityksen brändissä näkyy henkilökohtaisuus ja läpinäkyvyys

Jonas Sahlberg työskentelee panimolla kahdestaan vaimonsa Stina Meller-Sahlbergin kanssa. Jonaksen tehtäviin kuuluu myynti, markkinointi ja oluen valmistus. Stina taas vastaa pullotuksesta ja tilojen siivoamisesta.

 – Olemme vähän vanhanaikainen pariskunta, nauraa Sahlberg. – Minä olen pomo panimolla ja vaimo kotona, hän tarkentaa.

Myös lapset ovat saaneet osallistua yrityksen toimintaan. Sahlbergin 10-vuotias poika on jo esimerkiksi päässyt suunnittelemaan ensimmäisen oman oluensa. Myös etiketit mangon ja vadelman makuiseen milkshake-olueen hän suunnitteli yhdessä yrityksen etikettisuunnittelijan kanssa. Sahlbergin mukaan panimotoiminta kulkeekin veressä.

– Olen jo yrittänyt meidän pojalle vihjata, että olisiko hänestä joskus yritystoiminnan jatkajaksi, hän myhäilee.

Perheyrityksen brändissä yhdistyy henkilökohtaisuus ja läpinäkyvyys. Panimo on Sahlbergin mukaan pelkän yrityksen sijaan suoranainen persoonallisuutensa jatke. Viime vuonna he esimerkiksi kaatoivat tuhat litraa valmista olutta viemäriin, sillä se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi hyvän makuista. Olut oli teknisesti laadukas, mutta hän ei vaan pitänyt siitä.

– Erä ei ollut millään tavoin pilaantunut tai kontaminoitunut. Se ei vaan ollut minun suussani niin hyvä, kuin meidän oluiden pitää olla, kertoo Sahlberg.

Myös suorapuheisuus on panimolle tärkeää, sillä Sahlbergin mukaan fanit haluavat tietää totuuden panimon kuulumisista. Hänen mielestään myös yrityksen tuloksista puhumisen pitäisi olla normaalia.

– Me kerrotaan todella avoimesti, kun panimolla menee huonosti. Se antaa myös luvan kertoa silloin, kun menee hyvin, selventää Sahlberg.

Jonas Sahlberg esittelee poikansa kanssa yhteistyössä syntynyttä olutta.
Father & Son -olut syntyi yhteistyössä Sahlbergin 10-vuotiaan pojan kanssa.

Paikallisella oluella on paikka kesäasukkaiden sydämissä

Kemiöläiset ja saaren kesäasukkaat ovat ottaneet panimon omakseen, mikä on Sahlbergin mukaan työssä kaikkein palkitsevinta. Monet kesäasukkaat tuovat myös viikoittain uusia vieraita Kemiönsaarelle, jolloin illan oluet käydään hakemassa “meidän panimosta”. Sahlberg korostaakin, että heidän oluidensa tulee toimia myös niille, jolla ei ole aiempaa kokemusta käsityöläisoluista, mutta jotka haluavat kuitenkin tukea paikallista yritystä. Koronarajoitusten alkaessa panimolla kävi jopa mökkiläisiä kysymässä, tarvitsevatko he rahallista apua vaikeina aikoina.

– Tänne tuli muutama kesäasukas sanomaan, että me voidaan ostaa osa panimosta ennen kuin kaadutte. Se kertoo aika paljon siitä, kuinka suurella sydämellä tätä työtä tehdään, kertoo Sahlberg.

Kaatuminen ei ollut Sahlbergin mukaan kuitenkaan edes lähellä, sillä koronan vuoksi saaristo oli mökkiläisten lisäksi täynnä kotimaan matkailijoita, jotka eivät päässeet ulkomaille. Parainen, johon valtaosa saariston matkailukohteista kuuluu, syrjäytti Turun myynnin ykköskaupunkina. Sahlberg kertoo, että he myös lisäsivät ruokakaupoissa myytävien oluiden osuutta valmistuksessa ja pyrkivät muodostamaan uusia kontakteja, mikä auttoi selviytymään rajoitusten keskellä.

 – Olemme jo tarpeeksi tunnettuja ja ammattimaisia, joten meillä oli kapasiteettia muokata tilannetta itse, selventää Sahlberg.

Hänen mukaansa tavoitteena on kuitenkin, ettei Kimito Brewing kasva yhtään enempää. Tulevaisuudessa he aikovat panostaa kasvun sijasta laatuun, työergonomiaan ja asiakaspalveluun.

– Nyt pärjätään tässä hyvin kahdestaan, ja tahtia on ehkä hieman vielä varaa kiristääkin. Jos pystytään jatkossakin tekemään näin laadukkaita tuotteita, niin niille takuulla löytyy ostajia, päättää Sahlberg. 


Nina Maunuaho

Lisätyllä todellisuudella leikittelevä UkiAR opastaa Uudenkaupungin historian pariin

kirjoittaja
Näyttötallenne puhelimesta. Virtuaalinen piikatyttö Pakkahuoneen rannassa.

 

Uudessakaupungissa lanseerattiin kesällä 2020 lisätyn todellisuuden sovellus UkiAR, joka tutustuttaa käyttäjänsä Uudenkaupungin historiaan – ja vähän nykypäiväänkin. Leader Ravakan tuella tuotettuja opastuksia katsottiin ensimmäisen puolen vuoden aikana 18 000 kertaa. 

UkiAR on käyttäjilleen täysin maksuton lisätyn todellisuuden sovellus, jonka lataamalla pääsee tutustumaan Uudenkaupungin historiaan. Sovelluksen kartalla on 14 pistettä ympäri kaupungin keskustaa. Kun kävelee pisteen kohdalle, mobiililaitteen ruudulle ilmestyy virtuaalinen piikatyttö 1800-luvulta, joka kertoo kyseisen paikan historiasta. Oppaana toimiva piikatyttö esittelee myös vanhoja valokuvia kyseisiltä paikoilta, jotta sovelluksen käyttäjä voi verrata, mikä kaikki on vuosikymmenten varrella muuttunut ja mikä on vastaavasti pysynyt ennallaan. 

Pisteitä löytyy erityisesti torin ympäriltä ja Rantakadun varrelta. Kierroksella kuullaan esimerkiksi Kalarannan, torin, vierasvenesataman ja Pakkahuoneen historiasta. Kierroksen aikana selviää, miten nykyisin Zakun Voimalana tunnettu tilausravintola liittyy Uudenkaupungin kirkon urkuihin ja miten viime vuodet Ravintola Pookina palvellut rakennus on 1500-luvulla piilottanut sisälleen salakapakan. 

– UkiAR kertoo tarinoiden kautta paljon kaupungin historiasta, mutta myös liike-elämän kehittymisestä ja Uudenkaupungin roolista kauppapaikkana. Sovelluksessa on mukana esimerkiksi Uudenkaupungin Sanomat, joka on ilmestynyt täällä yli 130 vuotta, kertoo UkiAR-hankkeesta vastannut Heidi Jaakkola Ukipolis Oy:stä.

Sovelluksen 14 pistettä muodostavat viisi eri polkua, joita voi lähteä seuraamaan. Jaakkola itse on tutustunut kohteisiin polku kerrallaan, mutta halutessaan pisteet voi kiertää saman päivän aikana vaikka kaikki.  

– Sovelluksessa on myös pelillinen elementti. Piikatytön esittelemät kuvat kerääntyvät sovelluksessa olevaan kuvagalleriaan, josta voi seurata, mitä kaikkea on jo nähnyt ja mitkä kuvat on vielä keräämättä. Kuvia on yhteensä 34, vinkkaa Jaakkola. 

Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola kokeilee UkiAR-sovellusta Pakkahuoneen rannassa.

Yhteistyössä museo, yritykset ja kaupunkilaiset

Sovellus toteutettiin kahden eri hankkeen avulla: toisessa luotiin sisältö ja toisessa sovellus. Sovelluksen on toteuttanut turkulainen yritys CTRL Reality, joka on erikoistunut lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden sovellusten toteuttamiseen. Leader Ravakka tuki sovelluksen hankintaa 50 % osuudella ja loppuosa rahoituksesta tuli mukana olevilta yrityksiltä. Mukana on ollut myös Uudenkaupungin Yrittäjät ja Kauppakamari. 

Sisällöntuotanto taas tehtiin kehittämishankkeessa, jossa Uudenkaupungin museo oli tärkeä yhteistyökumppani, samoin paikalliset matkailuoppaat. 

– Museolta saimme kuvat käyttöön ja lisäksi paljon asiantuntija-apua tarinoiden kertomiseen. Historia-asiantuntijana CTRL Realitylla on toiminut Lauri Viinikkala, jonka juuret ovat Uudessakaupungissa. Lisäksi järjestimme kaikille avoimia työpajoja, joissa ihmiset saivat kertoa omia ajatuksiaan ja toiveita siitä, mitkä paikat valitaan mukaan sovellukseen, Jaakkola taustoittaa. 

Äänensä oppaana toimivalle piikatytölle on antanut Irmeli Laaksonen, joka toimii myös perinteisenä oppaana matkailutoimistossa. 

Oppaana toimiva piikatyttö on sovellusta varten luotu hahmo, jolla ei ole historiallista esikuvaa, mutta hänen kertomansa tarinat ovat totisinta totta! Tarinat alkavat 1800-luvun lopulta ja etenevät kohti tätä päivää. Kalarannassa pystyy vertaamaan, mikä maisemassa on muuttunut vuosien saatossa.

Koronaturvallinen opastus kiinnostaa

UkiAR-opastuksia avattiin ensimmäinen puolen vuoden aikana jo 18 000 kertaa, joista 8 000 pelkän heinäkuun aikana. Kun sovellusta alettiin suunnitella, tultiin nopeasti siihen tulokseen, että se ei vie asiakkaita museolta tai matkailuoppailta, vaan tarjoaa mahdollisuuden tutustua kaupungin historiaan omatoimisesti kellonajasta riippumatta. Sovellus palvelee ennen kaikkea matkailijoita, jotka vaikka Pakkahuoneen kuuluisia munkkeja syödessään voivat samalla avata sovelluksen ja kuunnella tarinaa siitä, miten nykyisen Pakkahuoneen kohdalla oli aiemmin tullihuone. 

Sovellusta alettiin suunnitella jo ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. Korona myös sotki sovelluksen lanseeraussuunnitelmat. UkiAR:n ympärille suunnitellut tapahtumat piti perua, mutta käyttäjiä ajatellen sovellus saatiin valmiiksi juuri oikeaan aikaan. Ihmiset saivat omatoimista ja kiinnostavaa tekemistä juuri silloin, kun museot ja monet matkailupalvelut olivat kiinni.

Sovelluksessa on tekstitys suomeksi ja englanniksi. Sovelluksen voi ladata älypuhelimeen tai tablettiin. Kaikki uusimmat mobiililaitteet tukevat hyvin lisättyä todellisuutta, mutta vanhoilla laitteilla sovelluksessa saattaa ilmetä ongelmia. 

Koska sovellusta voidaan päivittää jatkuvasti, se kestää aikaa myös paikallisten puhelimissa. Ideoita uusista opastuskohteista otetaan vastaan edelleen. 

 

Janica Vilen

Makureitit houkuttelevat tutustumaan paikallisiin ruokiin ja ruokapaikkoihin

kirjoittaja

 

Ihmiset ovat entistä tietoisempia siitä, mitä suuhunsa laittavat. Lähiruoka on selvästi tämän päivän trendi ja myös myyntivaltti esimerkiksi ravintoloissa ja matkailussa. Juuri julkaistut Makureitit tutustuttavat nyt ihmisiä paikalliseen ruokaan Vakka-Suomessa sekä Loimaalla ja Pöytyällä.

Varsinais-Suomessa ollaan koottu kaksi ruokamatkailureittiä. Toinen Makureitti kulkee Vakka-Suomessa; toinen Loimaalla ja Pöytyällä. Reittien varrelle on kerätty erilaisia ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyviä kohteita, esimerkiksi tilapuoteja, kesäkahviloita ja marjanpoimintatiloja. 

Makureitit löytyvät maksuttomasta Citynomadi-sovelluksesta. Kyseessä on Suomessa kehitetty sovellus, joka tunnetaan jo maailmanlaajuisesti erilaisista nähtävyys- ja kulttuurireiteistään. 

Kun Makureitin avaa sovelluksessa, näkee kaikki kohteet kartalla. 

– Kohteissa on värikoodit: keltaiset ovat auki ympäri vuoden, vihreät ovat sesonkipaikkoja ja siniset ovat REKO-renkaita, esittelee Makureittien parissa työskentelevä Ukipoliksen projektipäällikkö Heidi Jaakkola. 

Kun kohteen kuvaketta painaa, aukeaa pieni esikatselu esittelyteksiin ja nuolta painamalla pääsee lukemaan kohteen koko kuvauksen. 

Sovelluksessa reitit voi tallentaa laitteelle, jotta niitä pystyy tien päällä käyttämään myös ilman verkkoyhteyttä. Kun lähestyy kohdetta, sovellus hälyttää. Matkasuunnitelman voi tehdä myös ennakkoon valitsemalla Makureitiltä tietyt kohteet, joissa haluaa poiketa. 

34 kohdetta – ja lisää tulossa

Vakka-Suomen Makureitillä on parhaillaan 23 kohdetta, Loimaan ja Pöytyän reitillä taas 11. Kohteiden määrä kuitenkin kasvaa kesää kohden, kun kesäkahvilat ja muut sesonkipaikat aukeavat. 

– Makureittejä päivitetään jatkuvasti. Mukaan pääsevät kaikki halukkaat 20 euron omakustannushinnalla. Oli mukava huomata, että saimme heti alkuvaiheessa jokaisesta kunnasta kohteita mukaan. Reiteistä tuli todella monipuolisia, Jaakkola kehuu. 

Vakka-Suomen reitin varrella on muun muassa Villilän Mehiläistarhat, Vallan Maukas Oy:n lihapuoti, Ventolan kyläkahvila, kotimaista omenaa ja puutyötuotteita myyvä Vanhapappilan tila sekä Spaunan lomakylä, josta löytyy ravintola, kesäpuoti ja mökkimajoitusta. 

Loimaan ja Pöytyän reitillä on mukana muun muassa suomalaisia öljypellavatuotteita myyvä Sini-Pellava Oy, Suomen Maatalousmuseo Sarka, joka on samalla myös Ruokamuseo sekä Puolen Hehtaarin Metsän tilamyynti, josta voi napata mukaan luomumyllytuotteita ja kesäaikaan marjoja. 

Hyvät ideat kaikkien käyttöön!

Heidi Jaakkola kertoo, että idea Makureitteihin saatiin Paraisilta, jossa tehtiin Citynomadi-sovelluksella ensin jouluinen ostosreitti, johon koottiin tunnelmallisia kivijalkaliikkeitä ja sitten kesäinen reitti, joka esitteli suoramyyntitiloja. 

Vakka-Suomen Makureitin toteutuksesta on vastannut Ukipoliksen KulTa (Kuluttajat ruokatalouden keskiössä) -hanke. Loimaan ja Pöytyän reitin on puolestaan koonnut Pelme (Pelloilta metsien kautta merelle) – matkailun ja palveluiden kehittämishanke – saaden apua yritysten aktivointiin myös Loimaan alueen KulTa-hankkeen vetäjiltä. 

Perinteisesti Ukipolis toimii vain Vakka-Suomen alueella, mutta PelMe-hankkeessa tehdään yhteistyötä myös Loimaan ja Pöytyän kanssa. 

– Moni muu Varsinais-Suomen kunta oli mukana Visit Turun vetämässä matkailuhankkeessa, mutta me emme. Siksi me yhdistimme voimamme Loimaan ja Pöytyän kanssa, Jaakkola taustoittaa. 

Vaikka hankkeet päättyisivät, Makureittien ylläpito jatkuu Ukipoliksessa osallistumismaksujen turvin. 

Uudenkaupungin keskustassa sijaitseva Cafe Aitta on mukana Vakka-Suomen Makureitillä. Tarjolla on aamiaista, lounasta ja kahvilan tuotteita.

 

Janica Vilen

Loimaalla pannaan olutta paikallishistoriaa kunnioittaen

kirjoittaja
Loimaan Panimon toimitusjohtaja Niina Vesanen esittelee Tyrnä-olutta

Vuonna 2018 perustettu Loimaan Panimo haluaa olla mukana muokkaamassa suomalaista alkoholikulttuuria suuntaan, jossa määrän sijaan korostetaan tuotteiden laatua. Perheyrityksessä panostetaan helposti lähestyttäviin maanläheisiin tuotteisiin ja arvostetaan kotimaisia raaka-aineita. Paikallinen olutkulttuuri ei ole loimaalaisille uusi asia, sillä panimo perustettiin lähes sata vuotta sitten toiminnassa olleen alkuperäisen Loimaan Panimon perinteitä kunnioittaen.

Hulmin teollisuusalueella Loimaalla sijaitsevassa teollisuushallissa tuoksuu mallas ja humala. Loimaan Panimon vasta remontoituun panimorakennukseen kuuluu valmistustilojen lisäksi pieni myymälä, jonka lasiseinän takaa asiakkaat voivat seurata oluen valmistusta.  Panimo perustettiin virallisesti vuonna 2018, mutta ensimmäiset oluet tulivat markkinoille vasta vuoden 2019 kesällä, kun tarvittavat laitteet oli hankittu ja tilat laitettu kuntoon. Vaikka panimo on suhteellisen uusi tulokas Suomen pienpanimokentällä, on se jo saanut jonkin verran jalansijaa suurempien toimijoiden joukossa erityisesti olutfestivaaleilla, joille se ahkerasti osallistuu.

– Juhannuksen tienoilla avattiin, ja siitä mentiinkin sitten melkein suoraan Jyväskylän Olutsatama-festivaaleille. Saatiin heti kolme ensimmäistä tuotettamme sinne esille, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Niina Vesanen.

Idea panimon perustamiseen lähti halusta jatkaa oluen panemisen perinteitä Loimaalla. Vuonna 1927 seudulle perustettiin alkuperäinen Loimaan Panimo, jonka nimi vaihtui viiden toimintavuoden jälkeen Loimaan Oluttehtaaksi. Toiminta Loimaalla kuitenkin lopetettiin vuonna 1970, kun panimo yhdistyi Auran Panimon kanssa.

 – Heidän jalanjäljissään päätettiin perustaa tämä panimo Loimaalle elävöittämään paikallista kulttuuria, sanoo Vesanen.

Vanhan Loimaan Panimon puinen olutkori
Muovisen kaljakorin satavuotias esi-isä, johon mahtui aikanaan 25 pulloa olutta. Koriin on painettu myös alkuperäisen Loimaan Panimon puhelinnumero.


Leader-tuki apuna perheyrityksen alkuinvestoinneissa

Vesasella tai hänen perheenjäsenillään ei ollut ennen yrityksen perustamista lainkaan kokemusta oluen panemisesta. Yrityksen alkutaipaleella olutta keittivät vierailevat panimomestarit, jotka myös opettivat Vesasen perheelle oluen valmistamista. Yrityksen pyörittämisen lomassa Niina Vesanen on kuitenkin ehtinyt opiskella alaa.

– Suoritin Lepaan viinitilalla elintarvikejalostuksen ammattitutkinnon. Valmistuin vuoden vaihteessa alkoholipuolen koulutuksesta, jossa tein oluesta, tislaamisesta ja likööristä näytön, kertoo Vesanen.

Toiminnassa oli aluksi mukana myös kaksi muuta henkilöä, mutta he jäivät pois, ja nyt kyseessä on pelkästään perheyritys. Pääasiassa yrityksessä työskentelevät Vesanen ja hänen poikansa Ari-Veikko. Vesasen mies Keijo häärää yrityksessä lähinnä vapaa-ajalla iltaisin ja viikonloppuisin, ja tradenomiksi opiskeleva tytär puolestaan suunnittelee yrityksen markkinointia ja viestintää.
Loimaan Panimolle myönnettiin toiminnan alkuvaiheessa Jokivarsikumppanit ry:n Leader-tukea noin 4000 euroa. Rahaa haettiin pääasiassa tilojen remontointia ja laitehankintoja varten.

– Oli positiivinen yllätys, että saatiin Leader-tukea toiminnan aloittamiseen. Siitä oli jonkin verran apua laitteiden hankinnassa, kertoo Niina Vesanen.

Loimaan Panimon vanhoja lasipulloja
Panimon myymälätilassa on esillä alkuperäisen Loimaan Panimon vanhoja lasipulloja. Jo lähes sata vuotta vanhat esineet ovat löytyneet pääasiassa kirpputoreilta.


Raaka-aineita paikalliselta tuottajalta

Etenkin toiminnan alkuvaiheessa Loimaan Panimo pyrki panostamaan helposti lähestyttäviin tuotteisiin. Viime aikoina he ovat kuitenkin alkaneet Vesasen mukaan “hifistelemään” ja lisänneet valikoimaansa erikoisiakin tuotteita. Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä vaaleiden pintahiivaoluiden ja lagereiden lisäksi myös tummia oluita, kuten vahva ja aromikas Tyrnä. Se on suodattamaton tumma imperial stout, joka kypsytetään vanhoissa viskitynnyreissä. Panimon hittituotteeksi Vesanen nimeää kuitenkin edelleen Loivan, vaalean pintahiivaoluen.
Vesanen on myös hiljattain päässyt kehittämään ensimmäisen oman reseptinsä: kurkku-lime sourin eli hapanoluen.

– Koe-erä onnistui hyvin ja nyt odotankin, milloin pääsen keittämään siitä ison satsin, intoilee Vesanen.

Oluessa mausteena käytettävät tuoreet kurkut Vesanen sai paikalliselta toimijalta. Vesasen mukaan he ostavat esimerkiksi maltaat aina kotimaiselta toimittajalta ja pyrkivät muutenkin suosimaan tuotteissaan mahdollisimman paljon suomalaisia raaka-aineita. Oluen valmistuksen sivutuotteena syntyvä mäski taas annetaan eläinten rehuksi lähistöllä sijaitsevalle maatilalle.

Tyrnä-stoutia käymässä vanhoissa viskitynnyreissä. Tynnyreiden lämpötila on pidettävä jatkuvasti noin 15 asteessa.


Arvoina paikallisuus ja laatu

Loimaan Panimon oman myymälän lisäksi tuotteita voi ostaa muun muassa Alkosta, ravintoloista ja seudun ruokakaupoista. Lisäksi panimo valmistaa pieniä eriä oluita asiakkaiden toiveiden mukaisesti erilaisiin juhliin, kuten esimerkiksi häihin ja syntymäpäiväjuhlille. Juhliin voi panimolta vuokrata myös hanalaitteiston, baaritiskin ja jopa koko henkilökunnan.

Vesasen mukaan panimotoiminta vaikuttaa myönteisesti alueen elinvoimaisuuteen ja tuo Loimaata esille positiivisessa valossa.

– Kun käydään tapahtumissa, niin meillä on aina esillä iso logo, jossa lukee Loimaan Panimo. Sitä kautta tehdään Loimaata tunnetuksi, kertoo Vesanen.

Myös oluiden nimeämisessä hän käyttää inspiraationa paikallista murretta. Tyrnä esimerkiksi tarkoittaa Loimaan murteella vahvaa tai tukevaa.

Eräs Loimaan panimon arvoista on paikallisuuden lisäksi halu olla muokkaamassa suomalaista alkoholikulttuuria uuteen suuntaan. Se tarkoittaa Vesasen mukaan käytännössä sitä, että juodaan hyviä tuotteita maut edellä.
– Voitaisiin hakea inspiraatiota esimerkiksi viinikulttuurista. Eli ei se määrä, vaan laatu, nauraa Vesanen.

Tulevaisuuteen Loimaan Panimo panostaa lähinnä uusimalla tuotevalikoimaansa. Pian he oluiden lisäksi alkavat valmistaa myös juomasekoituksia eli hiilihapotettuja mehusta ja alkoholista valmistettuja juomia. Ensimmäinen tuote, marjamehua sisältävä long drink Kraakku, on jo saatu pullotettua.

Loimaan Panimon tuote Voima-IPA
Voima-IPA on ollut yrityksen valikoimissa alusta saakka.



Nina Maunuaho

Harrastuksia, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä! AKTIIVISTA ELÄMÄÄ KOTIKULMILLA -webinaari 11.5.

kirjoittaja

 

Leader Varsin Hyvä järjestää tiistaina 11. toukokuuta klo 18–19.30 webinaarin otsikolla Harrastuksia, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä! AKTIIVISTA ELÄMÄÄ KOTIKULMILLA. Tule mukaan kuulemaan Leader-hankkeiden tuloksista ja vaikutuksista, ideoimaan uutta toimintaa, keskustelemaan ja miettimään uusia yhteistyömahdollisuuksia.

Tilaisuuden teemoina ovat vapaaehtoistyö, kädentaidot, kulttuuri ja puutarha. Alustajina toimivat Leader-hankkeita toteuttaneet tahot.

Porukalla paras -hankkeesta tulee kertomaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin järjestöpäällikkö Katja Rippstein. Hankkeen tavoitteena oli käynnistää kulttuurisensitiivistä sukupolvitoimintaa. Toiminta vähensi yksinäisyyttä ja lisäsi osallistumisen mahdollisuutta, jossa kieli, sukupuoli tai ikä eivät ole osallistumisen esteenä. Hankkeen kivijalan muodostivat erilaiset tapahtumat, retket ja vierailut.

Kiertävän käsityöneuvonnan esiselvitys -hankkeesta kertoo puolestaan Tiina Aaltonen, Taito Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja. Kiertävällä käsityötoiminnalla tarkoitetaan käsityöneuvonnan ja materiaalimyynnin jalkautumista pois kasvukeskuksista ja kiinteistä toimipisteistä. Kaikille avoimen toiminnan kohderyhmiksi määriteltiin ikääntyvä vanhusväestö ja pienten lasten vanhemmat. Hankkeen aikana tuli selväksi, että tarvetta palvelulle on. Mahdollisia yhteistyökumppaneita olisivat mm. maaseudulla toimivat yhdistykset ja alueen kunnat.

Varsin hyvät vanhat pelakuut -hankkeesta kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Aaltonen. Hankkeen tavoitteena on etsiä uudenlaisia keinoja säilyttää perinnepelargoneja elävinä ja osana suomalaista huonekasvikulttuuria jakamalla tietoa perinnepelargonien kasvattamisesta sekä eri lajikkeiden ominaisuuksista ja historiasta. Hankkeesta viestitään valtakunnallisesti tavoitteena edistää perinnepelargonien säilymistä ja käyttöä yleisesti Suomessa. Hankkeessa toteutetaan kymmenen tapahtuman sarja ja kootaan ja julkaistaan 50 perinnepelargonin lajike- ja historiatiedot harrastajien, museotoimijoiden, kauppapuutarhojen ja muiden kiinnostuneiden käyttöön.

Hanke-esimerkkien lisäksi tilaisuudessa esitellään Leader-rahoitusta, jolla voidaan tukea hanketoimintaa maaseudulla.

Tilaisuus on suunnattu erityisesti uutta toimintaa kaipaaville ja suunnitteleville yhdistyksille, mutta on avoin ja maksuton kaikille aiheesta kiinnostuneille.

ILLAN OHJELMA

18.00 Tilaisuuden avaus, Pia Poikonen, toiminnanjohtaja, Leader Varsin Hyvä
18.10 Porukalla paras! -hanke, Katja Rippstein, järjestöpäällikkö, MLL Varsinais-Suomen piiri ry
18.30 Kiertävän käsityöneuvonnan esiselvitys -hanke, Tiina Aaltonen, toiminnanjohtaja, Taito Varsinais-Suomi
18.50 Varsin hyvät vanhat pelakuut, Maarit Heinonen, tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
19.10 Leader-rahoitusta hanketoimintaan, Eeva Mettala-Willberg, hankeneuvoja, Varsin Hyvä
19.30 Tilaisuus päättyy

LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN VIIMEISTÄÄN 10.5. 

Eeva Mettala-Willberg, p. 040 580 8868

eeva.mettala–willberg@varsinhyva.fi

Webinaari järjestetään Teams-yhteydellä. Saat linkin kokoukseen ilmoittautumisen yhteydessä.

Varsinais-Suomea kehitettiin maaseutuohjelman kautta 65,8 miljoonalla eurolla vuosina 2014–2020

kirjoittaja

 

Maaseutuohjelman avulla tuettiin maaseudun kehittämistä Varsinais-Suomessa vuosina 2014–2020 yhteensä 65,8 miljoonalla eurolla! 

Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Varsinais-Suomessa maaseuturahaston tukea myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus sekä viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. 

Vuosina 2014–2020 Ely-keskuksen kautta maaseuturahaston tukia ohjattiin maakuntaan 48,6 miljoonaa euroa ja Leader-ryhmien kautta 17,2 miljoonaa euroa. Yhteensä maaseutuohjelman kautta ollaan siis kehitetty Varsinais-Suomen maaseutua 65,8 miljoonalla eurolla. Tuo raha on jakautunut  yhteensä 936 eri hankkeeseen: 470 yleishyödylliseen hankkeeseen ja 466 yritystukeen. 

Maaseuturahaston tuki kannustaa investoimaan ja talkoilemaan

Maaseuturahaston tuella katetaan aina vain osa hankkeen kustannuksista. Leader-ryhmät ovat laskeneet, että heidän tukemiensa hankkeiden ja yritystukien omarahoitusosuus oli 11,6 miljoonaa euroa. Leader-hankkeiden myötä maakuntaan on siis investoitu yhteensä 28,8 miljoonaa euroa. 

Ely-keskuksen myöntämien yritystukien omarahoitusosuus on jopa 108 miljoonaa euroa. 

Rahallisen avun lisäksi erityisesti yritystuilla on toinenkin positiivinen vaikutus: Kun asiantuntijat arvioivat investoinnin niin kannattavaksi, että sille voidaan myöntää tukea, myös yrittäjä itse saa rohkeutta omarahoitusosuuden kattamiseen ja perusteellisen selvityksen investoinnin hyödyistä esimerkiksi lainahakemusta varten. 

Yleishyödyllisissä hankkeissa maaseuturahaston tuki taas kannustaa tekemään talkoita, sillä omarahoitusosuutta pystyy kattamaan myös talkootyöllä. Leader-ryhmien tukemissa hankkeissa tehtiin vuosina 2014–2020 yhteensä yli 100 000 tuntia talkoita.

Työ paremman maaseudun hyväksi jatkuu!

Työ maaseudun kehittämiseksi jatkuu edelleen. Uutta ohjelmakautta valmistellaan alkavaksi vuonna 2023. Siihen asti toimitaan vielä ohjelmakauden 2014–2020 säädöksillä, mutta uusilla varoilla. 

Varsinais-Suomen Ely-keskus on saanut kuluvalle vuodelle 5,12 miljoonan euron myöntövaltuuden maaseutuohjelman hanke- ja yritystukiin. Leader-ryhmät jakavat Varsinais-Suomeen tämän ja ensi vuoden aikana yhteensä 3,7 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:sta odotellaan parhaillaan elpymisvaroja, joita on varattu maaseudun kehittämistarpeisiin valtakunnallisesti yhteensä 50 miljoonaa euroa. Rahoitusvaroja ei jaeta alueittain, vaan tarveperusteisesti. On siis hakijoiden aktiivisuudesta kiinni, miten varat jakautuvat maakuntien välillä.

Juustoa ja jäätelöä omien vuohien maidosta!

kirjoittaja
Henkilö pitelee valkoista vuohta sylissään.

 

Jumon Juustolassa vietetään kiireisiä päiviä. Tämän vuoden kilit tarvitsevat maitoa yhä vähemmän ja vähemmän, mikä tarkoittaa, että sitä riittää nyt hyvin myös meijerille. Jumon Juustolan vanhoja suosikkeja sekä tämän vuoden uutuustuotteita saa Erkas Gårdenin omasta tilapuodista taas vapusta alkaen – ja myöhemmin mahdollisesti kauppojen hyllyistä. 

Erkas Gårdenin tilalla Iniössä Jumon saarella on ollut asutusta jo 1200-luvulta asti. 1700-luvulla valmistunut päärakennus on toiminut viimeiset 10 vuotta Suvi ja Tom Lindqvistin sekä heidän lastensa kotina. Lisäksi tilalla asustaa kolme hevosta, kanoja ja 39 vuohta. 

– Tänä vuonna kilit syntyivät jo tammikuussa. Siinä oli aikamoinen rumba, kun 12 päivän sisään syntyi yhteensä 20 kiliä, kertoo Suvi Lindqvist. 

Ensimmäiset pari kuukautta kilit saivat lähes kaiken maidon, mutta nyt kuttuja lypsetään jo tilan oman pienmeijerin Jumon Juustolan tarpeisiin. Vuohenmaidosta valmistuu juustoa ja jäätelöä. Lisäksi meijerissä valmistetaan jugurtteja ja vanhan ajan viilejä lehmän raakamaidosta. Tilan oma halloum-juusto syntyy vuohen ja lehmän maitojen sekoituksesta. 

– Tämän vuoden ensimmäinen vuohenjuustosatsi valmistui juuri. Maku on nyt mieto, pehmeä ja vähän pähkinäinen, mutta se voimistuu vanhetessaan. Vuohenjuustolla on myyntiaikaa kuukausi, ja maku on usein ihan eri kuukauden alussa ja lopussa, Suvi sanoo. 

Hänen tavoitteenaan olisi kesän aikana saada ensimmäistä kertaa myös muutamia kovia juustoja kypsymään, jolloin niitä saisi myyntiin jouluksi. 

– Seuraava tavoite on oppia tekemään vuohen gruyèreä!

Gruyère on kova kypsytetty juusto, joka on saanut nimensä Sveitsissä sijaitsevasta Gruyèresin alueesta. Perinteisesti sitä valmistetaan lehmän maidosta. 

Erkas Gårdenin tilapuodissa myydään oman tilan munia ja leipää sekä oman meijerin juustoja, jäätelöitä, jugurtteja ja viilejä. Lisäksi myynnissä on vaihtelevasti myös muiden tuotteita: esimerkiksi luomujauhoja Mynämäeltä, saaristosiideriä Kustavista ja naapurin marinoimia silakoita. Ensi kesäksi Tom Lindqvist aikoo saada myyntiin myös oman tilan hunajaa.

Meijeritoiminnalle tukea maaseuturahastosta

Jumon Juustola on saanut 35 % investointituen jäätelökoneen ja jäätelön pakkauskoneen hankintaan I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmältä. 

– Meijeri on todella pieni, mutta se on oikeastaan hyvä nyt, kun työ on vasta alussa. Kun harjoittelee pienessä mittakaavassa, ei joudu koskaan heittämään mitään monen sadan litran satseja pois, jos epäonnistuu, Suvi toteaa. 

Ensimmäinen erä vuohenmaitojäätelöä on juuri valmistunut – ja vie kielen mennessään. Makuna on suklaa ja kermaisuutta on lisätty maapähkinävoilla. 

– Nyt meillä on myös laitoslupa, joten voimme alkaa myydä tuotteita halutessamme vaikka kaupoissa. Tähän asti meidän tuotteita on saanut vain meidän omasta tilapuodista sekä Iniön kahviloista ja ravintoloista. Kesäksi juustolalle on tulossa myös uusi logo ja uudenlaiset pakkaukset, Suvi kertoo. 

Kesää kohti maidontuotanto kasvaa, kun vuohet alkavat syödä pihalta vihreää. Meijerin toimintaakin olisi nyt mahdollista laajentaa, sillä pariskunta on juuri ostanut naapuriltaan vanhan navetan, joka onkin itse asiassa alun perin kuulunut heidän tilaansa. Siellä asustavat nyt kutut ja tyttökilit. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on siirtää meijerin toiminta päärakennuksesta kokonaan sinne. 

Vuohenmaitotuotteet tunnistaa usein jo väristä. Ne ovat paljon valkoisempia kuin lehmän maidosta tehdyt vastaavat tuotteet. Kuva: Jumon Juustola.

Lihaksi vai lemmikiksi?

Aluksi Lindqvistit ottivat kolme vuohta ja nyt niitä on jo 39. Koska pukeista ei saa maitoa, ajatuksena on ollut teurastaa ne, jolloin vuohen lihaa voisi tarjota Erkas Gårdenin omassa ravintolassa tai myydä tilapuodissa. Viime kevään pukkikilit tulivat kuitenkin perheelle niin rakkaiksi, että ne kastroitiin ja jätettiin lemmikeiksi. Tänä vuonna pukkikilejä syntyi jo yhdeksän. Tällä hetkellä ajatuksena olisi teurastaa ne syksyllä, mutta nähtäväksi jää, miten käy. 

– Vuohen liha on kyllä hyvän makuista ja mitä nuorempana vuohen teurastaa, sitä mureampaa liha on. Toisaalta kastroituina pukit ovat helppoja lemmikkejä. Ne ovat seurallisia, mukavia, leikkisiä ja kiintyvät nopeasti omistajaansa, joten yksi vaihtoehto olisi myydä pukit lemmikeiksi, Suvi pohtii.

Näistä pikkupukeista valkoinen on valittu jatkamaan sukua. Tummemmasta taas on tullut emäntänsä sylivauva, sillä häntä on syntymästä asti ruokittu tuttipullolla.

Monta rautaa tulessa

Kun Lindqvistit muuttivat Jumoon kymmenen vuotta sitten, heillä oli tilapuodin lisäksi kesäkahvila ja majoitustoimintaa. Ne ovat nyt tauolla, jotta aikaa jää enemmän meijerin, tilapuodin ja à la carte -ravintolan pyörittämiseen sekä eläinten hoitamiseen. Tilapuoti avataan vappuna ja à la carte -illallisia on tarkoitus järjestää viime kesän tapaan torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin, jos koronarajoitukset sen sallivat. 

– Täksi kesäksi laitamme ruokasaliin ja keittiöön uudet ovet, joista pääsee myös terassille syömään ja tarjoilemaan, jotta asiakkaat pystyvät istumaan väljemmin, kertovat Lidqvistit, jotka ovat molemmat ammattikokkeja. 

Viime kesänä Tom toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja alkoi tuottaa hunajaa. Ja kun juuri ostettu navetta saadaan remontoitua, voisi miettiä myös oman pienpanimon perustamista. 

– On kiva tarjota täällä itse tehtyjä tuotteita, mutta toisaalta on pakko vähän karsia, kun emme ole enää ihan parikymppisiä. Esimerkiksi vaaleaa leipää ja saaristolaisleipää menisi kesäisin niin paljon kuin jaksaa leipoa, mutta olemme nyt päättäneet, että leivomme vain omaan puotiin sekä iniöläisiin kahviloihin ja ravintoloihin.

Talviaikaan pariskunta vastaa päiväkodin, koulun ja vanhustentalon ruuista ja välillä myös siivouksista. 

– Korona on teettänyt meille paljon lisätyötä. Esimerkiksi koulu ja terveysasema pitää desinfioida joka päivä ja kouluruokia ollaan kuljetettu yläkoululaisille kotiin etäkouluaikana, he kertovat. 

Myös puodissa oli hyvä myynti viime vuonna pääsiäisestä aina jouluun asti, sillä koronan vuoksi Iniössä oli poikkeuksellisesti paljon mökkiläisiä etätöissä myös talven läpi. Myös vuohien pään menoksi on suunnitelmia. 

– Olemme miettineet siirtymistä luomuun. Neuvottelut on parhaillaan käynnissä yhden viljelijän kanssa, he paljastavat.

Erkas Gårdenin kallioiselle tontille on tulossa vuohille kesäksi vielä isompi aitaus. Vuohet rakastavat leikkiä Jumon kallioilla.

Ruotsinkielinen saaristo houkutteli

Ennen Iniöön tuloaan Lindqvistit pyörittivät ravintolaa Raumalla Kylmäpihlajan Majakalla. Raumalla ei ollut ruotsinkielistä koulua, joten perhe alkoi etsiä uutta kotia. Majakalla vietettyjen vuosien jälkeen Iniö tuntui heistä hyvin saavutettavalta ja vaivattomalta paikalta asua. Nyt perheen pojat käyvät Iniössä ruotsinkielistä koulua, tyttäret asuvat jo omillaan. 

Aluksi Tom kävi töissä mantereella ja Suvi oli töissä Iniön vanhainkodissa, mutta sitten pariskunta innostui vuohista. Suvi kouluttautui maidontuottajaksi ja pian Tomkin lopetti työt mantereella ja alkoi keskittyä tilan oman liiketoiminnan kehittämiseen.

– Olemme aina tykänneet vuohenmaitotuotteista. Meillä oli jo valmiiksi hevosia, lampaita ja kanoja, joten ajattelin, että samallahan tässä menee muutama vuohikin. Innostuimme niistä heti. Ne eivät olleet yhtä äänekkäitä kuin lampaat, mutta sen sijaan ne tuntuivat vähän älykäämmiltä ja mielenkiintoisemmilta. Kun vuohia on tähän asti ollut vähän, niiden jokaisen persoonaan on ehtinyt hyvin tutustua, Suvi kertoo.

Nykyään vuohien hoitaminen on jo lähes kokopäivätyötä. Aamulypsyllä kuluu kolme tuntia ja lisäksi on vielä iltalypsy, ruokinta ja kaikenlainen muu hoitaminen. Vuohet ovat selvästi tyytyväisiä palveluun. Kun Suvi avaa aitauksen oven, ketterät kilit hyppäävät saman tien emäntänsä syliin. 

Kutut ja tyttökilit saivat uuden kodin vanhasta navettarakennuksesta.

 

Janica Vilen