Kesäduuni OP:n piikkiin -kampanjan avulla työllistetään tuhansia nuoria yleishyödyllisissä yhdistyksissä ympäri Suomen jo kahdeksatta kesää. Leader Ykkösakselin kesäsomettaja Juha Uggeldahl on yksi heistä!
Salon Muurlassa asuva 17-vuotias Juha Uggeldahl oli jo toista kertaa kesätöissä Leader Ykkösakselissa. Kolmen viikon työpesti on nyt tullut päätökseen ja sen hedelmät on koottu Kesäsomettajan blogiin, osoitteeseen https://ykkosakseli2.wixsite.com/kesasomettaja/blogi
Tänä kesänä Uggeldahl kirjoitti blogiinsa yhteensä kymmenen tarinaa, joissa esitellään sekä yritystukea saaneita maaseudun yrityksiä että yleishyödyllisiä Leader-hankkeita.
– Kävin esimerkiksi Kärkölän uudistetussa kylätalossa ja Halikon Design Hillissä PetriS Chocolaten uudessa myymälässä. On ollut hauska nähdä, miten erilaiset hankkeet ovat hyötyneet Leader-tuesta eri puolilla toiminta-aluetta. Rahoituksesta on ollut selkeästi apua. Ja samalla on ollut kiva päästä näkemään sellaisia kyliä, joissa en ole koskaan ennen käynyt. Täällä on paljon aktiivista toimintaa, Uggeldahl kommentoi kesätyötään.
– Ja nyt kun olin samassa kesätyössä jo toisen kerran, pääsin myös kehittämään blogia pidemmälle, kun perusasiat Leader-rahoituksesta oli jo tiedossa, hän jatkaa.
Myös kahden edellisen vuoden blogitekstit ovat edelleen luettavissa samalla alustalla.
Henkilökohtaisesti Uggeldahl on iloinnut Leader-tuella tehdyistä frisbeegolfradoista, joita on Ykkösakselinkin alueella useampia.
Blogin lisäksi Kesäsomettajan työtehtäviin on kuulunut Ykkösakselin Facebook- ja Instagram-sivujen päivitystä. Loppukesä hänellä kuluu satunnaisesti nurmikoita leikkaillen ja pesäpalloa pelaten. Syksyllä hän jatkaa lukiota Salossa ja tulevaisuuden suunnitelmissa on ammatti teknologian parissa.
Maaseudun asiat olivat Uggeldahlille jo tuttua kauraa, sillä hän on itsekin asunut koko ikänsä Muurlassa – pellon reunalla.
– Tykkään maaseudun rauhasta ja tilasta. Tykkään liikkua luonnossa ja siitä, että ympäristö on turvallinen, mutta kaupunki on kuitenkin lähellä.
Nyt liikkuminen kaupunkiin lukioon ja harrastusten pariin on helpottunut, sillä ajokorttilain uudistuksen ansiosta hän pääsi auton rattiin jo 17-vuotiaana. Aikaisemmin matkat taittuivat mopolla.
Linnavuoren reitistölle on tulossa uusia opasteita ja penkkejä sekä isompi parkkipaikka. Myös polkujen pohjia parannetaan ja muitakin kunnostustarpeita kartoitetaan tämän ja ensi vuoden aikana.
Nykyisin Kaarinan kaupunkiin kuuluva Piikkiön Linnavuoren retkeilyalue on suosittu luontokohde, jolla on myös historiallisesti mielenkiintoinen tarina. Linnavuoren laelta on komeat näkymät esimerkiksi Piikkiönlahdelle, Kuusistoon ja Turkuun. Siksi se on rautakauden lopulla toiminut puolustuspaikkana. Keväällä ja kesällä Linnavuoren huipulla voi ihailla myös kukkivaa kallioketoa.
74 metrin korkeuteen kohoavalle Huttalan Linnavuorelle oli aikanaan hyvä hakeutua vihollisilta turvaan, sillä sen rinteet ovat kaakkoisrinteen solaa lukuun ottamatta niin jyrkät, että kiipeäminen on käytännössä mahdotonta.Leader Varsin Hyvän Outdoor Leader -hanke teki retken Piikkiön Linnavuorelle maanantaina 21.6.2021.
Piikkiön korkein kohta löytyy myös Linnavuoren reitistön varrelta Pohtiovuorelta, joka kohoaa 79 metrin korkeuteen maan pinnasta. Mannerjää on sulanut alueelta noin 11 000 vuotta sitten ja Pohtiovuoren vanhimmat rantamuodostumat syntyivät jo 7 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Pohtiovuorella sijaitsee myös Piikkiön suurin hiidenkiuas.
Reitistöllä voi valita 3,5 km tai 7 km mittaisen reitin, joiden varrella pääsee ihailemaan kangasmetsää, kallioita, jyrkänteitä, muinaisrantoja ja hautaröykkiöitä. Matkan varrella on opastauluja, jotka esittelevät alueen historiaa ja kasvillisuutta. Retkeilijöitä varten reitistölle on tehty laavu ja huussi. Polku kulkee pääosin luonnonsuojelualueella ja tulenteko on sallittu vain nuotiopaikalla.
Laavulla tulenteko on sallittua, jos metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Metsäpalovaroituksen antaa Ilmatieteenlaitos. Ajantasainen tilanne kannattaa tarkistaa aina retkelle lähtiessä: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/varoituksetLinnavuoren reitistön opasteet on uusittu viime vuonna talkoovoimin. Metallialusta on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Alueella kasvaa muun muassa metsäimarretta, metsätähteä, oravanmarjaa ja käenkaalia.
Kunnostustyöt käynnissä
Kaarinan kaupungin virkistysreittien kehittämisestä vastaava ympäristösuunnittelija Kukka Hammarström kertoo, että reitistöä kehitetään yhteistyössä kaupungin, Leader Varsin Hyvän ja Piikkiön Kehityksen kanssa.
Vuosina 2017–2020 toteutettiin Kaarinan, Paimion, Sauvon ja Liedon kuntien yhteinen Leader-hanke, jossa kartoitettiin alueen olemassa olevat patikointi-, pyöräily- ja melontareitit sekä tehtiin uusia reittejä ja yhdysreittejä reitistöjen välille. Reitit niputettiin yhdeksi isoksi Tammireitistöksi, jonka tunnistaa sini-valko-vihreistä merkinnöistä.
Sini-valko-vihreä merkki on Tammireitistön tunnus.
Samassa hankkeessa myös Linnavuoren reitistö sai uuden viitoituksen ja opaskyltit sekä uuden tulisijan. Tämän kesän aikana on tulossa uusi viitoitus Kehityksen kerhotalon parkkipaikalta polulle ja uudet penkit sekä tulisijan ympärille että Pohtiovuoren piston päässä olevalle taukopaikalle. Tänä vuonna alkaa myös polun pohjien kunnostus, joka jatkuu ensi vuoden puolelle.
– Lisäksi kartoitamme laavun ja huussin kunnon. Kaikkea ei tehdä kerralla, vaan pikkuhiljaa, sillä parannamme samaan aikaan myös Pyhän Katariinan polkuja, kertoo Hammarström.
Kaarinan kaupungin virkistysreittien kehittämisestä vastaava ympäristösuunnittelija Kukka Hammarström esitteli retkiryhmälle Linnavuoren reitistön kehittämissuunnitelmia.
Parkkipaikka laajenee
Retkeilijät voivat käyttää Piikkiön Kehityksen parkkipaikkaa Lystiläntiellä. Kehitys on juuri saanut Leader Varsin Hyvältä rahoituksen parkkipaikan laajennukseen. Linnavuoren suosio on kasvanut koronan myötä huimasti ja parkkipaikka on käynyt ahtaaksi. Kun koronarajoituksia päästään purkamaan ja kerhotalon toiminta taas aktivoituu, parkkitilaa tarvitaan reilusti lisää. Hankkeen kokonaiskustannus on 5 000 euroa, josta Varsin Hyvän myöntämä tuki kattaa 75 %.
Parkkipaikkaa laajennetaan osana Leader Varsin Hyvän HobbyLeader-teemahanketta.Parkkitilan puutteen vuoksi ihmiset ovat jatkaneet autoilla kerhotalolta hiekkatietä kohti Linnavuoren reitistöä ja jättäneet autojaan yksityispihoille. Nyt liikennesäännöistä muistuttaa uusi liikennemerkki. Parkkipaikalta polun alkuun on tulossa myös opasteita tämän kesän aikana.
Varsinais-Suomen kylätoiminnan pääjuhla eli maakunnallinen kyläpäivä 2021 järjestetään sunnuntaina 11. heinäkuuta klo 13 alkaen. Kyläpäivä järjestetään vuoden 2020 kyläksi valitussa Salon Hajalassa – Hajalan koululla osoitteessa Vanha Turuntie 896.
Ohjelmassa on juhlapuheita, musiikkiesityksiä, palkintojen jakoa ja kakkukahvit. Päivän aikana on mahdollisuus tutustua myös Hajalan monipuoliseen toimintaan ja tarjontaan. Ohjelma huipentuu uuden Varsinais-Suomen vuoden kylän 2021 julkistamiseen klo 15.
Kyläpäivän järjestävät Hajalan kylän toimijat yhdessä Varsinais-Suomen Kylät ry:n kanssa. Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen.
Varsinais-Suomi on täynnä mielenkiintoisia matkailukohteita! Moni tuntee muun muassa Turun Aurajokirannan, Naantalin Muumimaailman, Paraisten saariston, Liedon Zoolandian ja maakunnan upeat kansallispuistot. Mutta lisäksi täältä löytyy pilvin pimein muutakin nähtävää ja koettavaa! Varsinais-Suomen maaseutu on ripoteltu täyteen matkailuhelmiä, joita esitellään juuri päivitetyllä Tee se Suomessa -sivustolla.
Valtakunnallinen matkailusivusto Tee se Suomessa on päivitetty kesään 2021. Varsinais-Suomen omalla sivulla esitellään kolmisenkymmentä matkailuvinkkiä maaseudun sydämestä. Mukana on muun muassa kahviloita, tunnelmallisia maaseutumajoituksia, luontopolkuja ja kulttuurikohteita. Varsinais-Suomi on sellainen ruoka-aitta, että ravintoloille ja lähiruokaelämyksille kannattaa varata kunnolla aikaa. Erityisen houkutteleva maakunta on pyörämatkailijoille ja veneilijöille!
Tee se Saaristomeren aalloilla!
Varsinais-Suomen maaseutu on tunnettu kauniista saaristostaan ja mukana listalla onkin monia merellisiä kohteita. Nauvon vierasvenesatama on valittu tänä vuonna Suomen parhaaksi vierasvenesatamaksi. Eteläisellä Saaristomerellä suojaisessa lahdessa palveleva vierasvenelaituri ja kahvilaravintola Bodö on myös tunnelmallinen kohde, jonka erikoisuutena on mahdollisuus elämysyöpymiselle TENTSILE-puumajoituksessa! Kesätekemistä haluavat voivat vuokrata kanootin tai SUP-laudat ja lähteä vesille. Taivassalossa Helsinginranta kerää ihmisiä yhteen uimaan, saunomaan, grillaamaan tai vaikka muinaistulien yötä viettämään. Yleinen saunavuoro on keskiviikkoisin. Muina päivinä sauna on vuokrattavissa yksityiskäyttöön. Oman säväyksensä uintiretkeen tuo Helsinrinrannan louhoshistoriasta kertova 700-metrinen Louhospolku. Uudessakaupungissa kappale Suomen kauneinta saaristoa on ulottuvillasi ilman venettä tai huolta lautta-aikatauluista. 50 kilometrin mittainen Velhoveden reitti kutsuu kutsuu nimittäin aktiivilomailijoita pyöräilemään!
Varsinais-Suomessa riittää upeita saaristokohteita!
Tee se siellä, missä historia havisee!
Myös historia on Varsinais-Suomessa ainutlaatuinen. Jos Turun linna ja tuomiokirkko on jo koluttu, katseen voi suunnata maaseudun historiaan: esimerkiksi Liedon Vanhalinnaan, Nautelankosken museolle, Laitilaan Untamalan raittikylään tai Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Kuusiston saari on muuttunut paljon siitä, kun piispa Maunu I asutti piispanlinnaa saaren kärjessä 1290-luvun lopulla. Tuolloin linna sijaitsi vielä omalla saarellaan, joka on maankohoamisen myötä hiljalleen kuroutunut kiinni pääsaareen. Nykyisin Kuusisto on merkittävä lintukohde ja alueella viihtyvät myös monet lepakkolajit. Raunioilla on wc ja tulentekopaikka sekä opasteet omatoimista tutustumista varten – ja laiturilta pääsee pulahtamaan mereen. Taiteenystävien kannattaa pysähtyä matkan varrella Kuusiston Taidekartanolle, jossa on vaihtuvia aikalaistaiteen näyttelyitä sekä Villikahvila.
Varsinais-Suomen ainutlaatuinen historia herää eloon matkailukohteissa!
Suomen kenties tunnetuin saaristoreitti Saariston rengastie täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Kahden ja puolen vuosikymmenen aikana reitti on kehittynyt huimasti, ja matkailijamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Juhlavuoden kunniaksi rengastien matkailubrändissä on haluttu nostaa esiin alueen varhaisperunan tuotantoa ja lanseerattu siihen liittyviä uusia matkamuistotuotteita.
Upeita saaristomaisemia halkova legendaarinen Saariston rengastie tarjoaa kävijöilleen luontokokemuksia sekä monipuolisia nähtävyyksiä noin 250 kilometrin matkalla. Se kulkee Paraisten kunnan pääsaarten läpi, minkä jälkeen se koukkaa Iniön ja Kustavin kautta kohti Naantalia. Matkan varrelle mahtuu yli 10 siltaa, kahdeksan lauttaa sekä toinen toistaan kuvauksellisempia saaristolaiskyliä ja -pitäjiä. Perinteikästä rengastietä on kuljettu pyörällä, jalan ja moottoriajoneuvoilla jo 25 vuoden ajan.
Rengastien 25-vuotisen taipaleen kunniaksi ei ole vielä keväällä järjestettyjen avajaisten lisäksi päästy järjestämään erillistä tapahtumaa koronarajoituksista johtuen. Merkkipäivää on kuitenkin juhlistettu teettämällä teemaan liittyviä matkamuistotuotteita, kuten pellavainen Saariston rengastie -keittiöpyyhe, joka on lanseerattu alueen lähiruokavaltti varhaisperuna mielessä. – Perunanviljely on merkittävä elinkeino saaristossa koko Paraisten kaupungin alueella. Siitä saimme idean myös keittiöpyyhkeeseen, sillä varhaisperunoita keitettäessä kattilaan jää veden kaatamisen jälkeen aina kosteutta, joka pitää imeyttää johonkin, jotta perunat säilyttäisivät napakan koostumuksensa. Pellavainen peruna-aiheinen pyyheliina on valtavan hyvä siihen tarkoitukseen, kertooParaisten kaupungin Kuluttajat Ruokatalouden keskiössä -hankkeenhankevetäjä Margot Wikström. Noin 70 prosenttia kaikista Suomen varhaisperunoista viljellään Varsinais-Suomen alueella, ja lähes kaikki kaupoissa myytävistä varhaisimmista varhaisperunalajikkeista tulevat Saariston rengastien alueelta. Suurin osa niistä on lähtöisin Houtskarilta, mistä kaikkein varhaisimmat avomaalla viljellyt Timo-lajikkeen perunat saadaan kauppoihin jo toukokuun lopulla. – Perunan ympärille haluttiin rakentaa matkailubrändiä, sillä monet eivät tiedä, että suurin osa kotimaisesta varhaisperunasta tulee saaristosta, kertoo Wikström. Pyyhkeen vyötteeseen on lisäksi painettu tietoutta saariston varhaisperunasta, ja ohjeet varhaisperunan keittämiseen kolmella eri kielellä. Wikströmin mukaan ajatuksena on saattaa ihmisten tietoisuuteen, kuinka paljon saaristossa viljellään varhaisperunaa, ja miten niitä parhaiten voi hyödyntää. – Olisi hienoa, jos saataisiin tuotua tätä varhaisperunateemaa vielä vahvemmin esille saaristossa. Esimerkiksi Nauvossa voisi jo lauttasatamassa olla matkailijoita vastassa suuri kyltti, jossa lukisi “Tervetuloa varhaisperunan valtakuntaan”, maalailee Wikström. Pyyheliinojen lisäksi jokaisesta kunnanosasta teetettiin oma postikortti, jonka matkailija voi napata mukaansa ilmaiseksi. Matkamuistoja voi ostaa yrittäjiltä rengastien varrelta sekä kaupunkien infopisteistä ja Visit Paraisten nettikaupasta.
Paraisten kaupungin Kuluttajat Ruokatalouden keskiössä -hankkeen hankevetäjä Margot Wikström haluaisi tuoda varhaisperunaa vielä vahvemmin esiin saariston matkailubrändissä.
Reitti on kehittynyt huimasti vuosien varrella Saariston Rengastie oli alun perin Merenkulkulaitoksen vuonna 1996 käynnistämä hanke, jonka tarkoituksena oli edistää Lounais-Suomen saariston matkailua sekä parantaa saariston ja mantereen välisiä yhteyksiä. Houtskarin ja Iniön välinen uusi lautta mahdollistikin rengasreitin avaamisen matkailulle, ja viralliseksi matkailutieksi Rengastie hyväksyttiin vuonna 2001. Rengastie koostuu sekä yleisen tieverkon osuuksista että niitä yhdistävistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä. Matkailijoiden määrä saaristossa on kasvanut vuosien varrella, ja nykyisin reitillä liikkuu noin 20 000 matkailijaa vuosittain. Viime vuonna kävijöitä oli ennätysmäärä: jopa 22 700 matkailijaa. Margot Wikströmin mukaan matkailijoiden kirjo on myös monipuolistunut viime vuosina. – Uusin juttu Saariston rengastiellä on jalkaisin liikkuvat vaeltajat. Pyhän Olavin merireitti kulkee rengastietä pitkin Turusta Korppooseen saakka, mikä tuo vaeltajat saaristoon. Se on piristävä uusi lisä matkailijoiden kirjoon alueella, iloitsee Wikström. Wikströmin mukaan matkailijoiden määrän kasvun lisäksi myös reitin varren infrastruktuuri on kehittynyt 25 vuoden aikana. Rengastie on synnyttänyt uusia yrityksiä alueelle, ja nykyään matkailijat voivat esimerkiksi vuokrata polkupyöriä, osallistua veneretkille tai kokeilla kajakilla melontaa reitin varrella. – Yöpymiskapasiteettia on myös tullut valtavasti lisää. 25 vuotta sitten esimerkiksi Nauvon keskustassa ei ollut kaikkia niitä yöpymispaikkoja, joita sieltä nyt löytyy. Sama koskee Korppoota ja Houtskaria. Ravintoloiden määrä on myös lisääntynyt ja tarjonta monipuolistunut, kertoo Wikström. Rengastietä halutaan kehittää ja parannella koko ajan. Yksi tärkeimmistä kehityksen kohteista on Wikströmin mukaan uuden pyörätien rakentaminen, sillä liikenne on ajoittain vilkasta ja pyöräilijät joutuvat nyt ajamaan pitkiäkin pätkiä autoteitä pitkin.
Matkaa pääsee taittamaan myös vesitse usealla lossilla ja lautalla.
Monipuolisia nähtävyyksiä koko reitin täydeltä Perinteikkään saaristoreitin voi kiertää joko myötä- tai vastapäivään. Varsinkin vilkkaina kesälomakuukausina reitti kannattaa kulkea vastapäivään Turusta Kustavia kohti, jolloin voi välttää ruuhkat lautoilla ja pikkuteillä. Saariston rengastien alueella voi matkailla vuoden ympäri, mutta kokonaisuudessaan reitti on mahdollista kulkea toukokuusta elokuun loppuun saakka, jolloin M/S Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea Houtskarin Mossalaan tai Iniön Daleniin asti. Reitin varrella sijaitsee paljon kiinnostavia nähtävyyksiä, joten sen kiertämiseen kannattaa varata runsaasti aikaa. Ensikertalaiselle jo pelkät lauttamatkat ovat Margot Wikströmin mukaan elämys. – Tietysti myös matkan varrella sijaitsevat sillat, Paraisten kalkkilouhos ja Nauvon vierasvenesatama ovat näkemisen arvoisia. Uutuutena suosittelisin myös Korppoon paljasjalkapolkua, jonka varrella on taideteoksia, ja joka suositellaan kuljettavaksi nimensä mukaisesti paljain jaloin. Tarkoituksena on käyttää havainnointiin kaikkia aisteja, täydentää Wikström. Jos aikaa on runsaasti, reitiltä kannattaa poiketa myös ulkosaaristoon tai Jurmon, Utön tai Brännskärin saarille. Saarten välillä voi harrastaa saarihyppelyä, sillä niiden välillä kulkee lauttoja ja yhteysaluksia. Saariston kylistä ja pitäjistä löytyy yöpymispaikkoja ja ravintoloita, jotka ovat avoinna ympäri vuoden, joten reissun voi suunnitella myös kesäkauden ulkopuolelle. – Kesän matkailijoille haluaisin lisäksi vinkata, että reitin varrelta löytyy useita tilamyymälöitä, jotka on kaikki kerätty yhteen Visit Paraisten nettisivuilta löytyväksi Saariston makureitiksi. Tilamyymälöissä pistäytymällä matkailijat pääsevät näkemään miten kylissä ja tiloilla eletään, ja ostamaan tuotteita, joita muualta ei saa, lisää Margot Wikström.
Iniössä pääsee tutustumaan idyllisten kylämaisemien lisäksi Ruotsin prinsessan mukaan nimettyyn Sofia Wilhelmina kirkkoon. Saarella sijaitsee myös Norrbyn luontopolku, joka tarjoaa kävijöilleen huikean näköalan saaristoon.Rengastien varrelta löytyy persoonallisia tilamyymälöitä, joista voi ostaa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja muita lähituotteita.Jatulintarhat eli kivien reunustamat labyrinttimaiset kuviot ovat yksi reitin varren nähtävyyksistä. Kuvassa Nauvossa sijaitseva jatulintarha.Saariston Rengastie on suosittu erityisesti pyörämatkailijoiden keskuudessa. Tänä kesänä reitin varrelle on tarkoitus pystyttää pyörien huoltopisteitä.Juhlavuoden kunniaksi lanseeratun pellavaisen keittiöpyyhkeen vyötteeseen on painettu varhaisperunatietoutta sekä perunoiden keitto-ohjeet. Vyötteessä komeilee myös 25-vuotisen taipaleen kunniaksi modernisoitu rengastien logo.Varhaisperuna on kestävän kehityksen mukaista ruokaa, jolla on matala hiilijalanjälki.Saariston rengastie kulkee useiden saarten läpi, ja matkalle mahtuukin yli 10 siltaa ja kahdeksan lauttaa. Halutessaan matkaa voi lyhentää kulkemalla Seilin ja Rymättylän halki kiemurtelevan Pienen Saariston rengastien. Kuva: Visit Parainen.
KulTa-hankkeen toiminnan A ja O on tuottaa ajantasaista tietoa maakunnan ruokaketjusta helposti käsitettävässä muodossa. Tiedonvälitys toimii kahteen suuntaan: kuluttajat oppivat paikallisista tuotteista ja yrittäjät saavat tietoa siitä, mikä kuluttajia liikuttaa. Tavoitteena on varsinaissuomalaisen ruuan arvostuksen nostaminen ja kilpailukyvyn edistäminen.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta rahoitettu Kuluttajat ruokaTalouden keskiössä (KulTa) -hanke lähestyy loppuaan. Maakunnallisen tiedonvälityshankkeen tavoitteena on ollut parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä muun muassa välittämällä uusinta tietoa, mahdollistamalla yritysten välisiä kumppanuusverkostoja ja järjestämällä opintomatkoja.
Hanketta koordinoi Turun yliopiston Brahea-keskus, mutta osatoteuttajina toimivat myös Ukipolis Oy, Yrityssalo Oy, Novida Ammattiopisto ja lukio, Kemiönsaaren kunta ja Paraisten kaupunki.
Hankkeen kokonaisuudesta sekä Turun seudun toimenpiteistä vastaa projektipäällikkö Johanna Mattila Brahea-keskuksesta.
– Hankkeen suurimpia saavutuksia on ollut ruokaketjun vaikuttavuuden lisääminen alueella. Ruoka on lisätty entistä vahvemmin mukaan muun muassa maaseutohjelmaan, maakuntastrategiaan ja matkailun tiekarttaan, jossa paikalliset ruokaelämykset on nyt yksi keskeinen teema. Esimerkiksi saaristossa nähdään nyt entistä vahvemmin, että paikallinen ruoka tuo hyvinvointia ja lisää mielenkiintoa tapahtumiin ja matkailupalveluihin, Mattila kommentoi.
Lisäksi hän on tyytyväinen hankkeen aikana syntyneeseen yhteistyöhön ja verkostoitumisen voimaan. Hankkeen osatoteuttajat ovat olleen tiiviissä yhteistyössä omien seutukuntansa toimijoiden kanssa ja KulTa-hanke taas valtakunnallisen ruokasektorin koordinaatiohankkeen kanssa. Näin valtakunnallinen tieto on ollut KulTa-hankkeen kautta helposti pienimpienkin toimijoiden saatavilla ja vastaavasti maakunnan ruokaverkoston tarpeet ovat tavoittaneet valtakunnallisen tason. Myös maakunnan sisällä on syntynyt hankkeen myötä paljon yhteistyötä ja vuoropuhelua, jonka avulla paikallisia tuotteita on saatu entistä paremmin kauppojen valikoimiin, julkisen ruokapalvelun ostoslistalle ja ammattikeittiöihin.
Kaiken keskellä on kuitenkin kuluttaja. Hanke on tarjonnut kuluttajille selkeää tietoa oman maakunnan ruokatuotteista ja ruokaketjun yrityksistä. Ja tuottajille puolestaan tietoa siitä, mitä kuluttajat itse asiassa nykyään arvostavat.
– Yleensä ajatellaan, että ihmiset valitsevat tuotteita hinnan ja tuttuuden perusteella, mutta lähiruokaa ostetaan ennen kaikkea halusta tukea paikallista yrittäjää! Sosiaalisen vastuullisuuden ulottuvuus on huomattavasti tärkeämpi kuin on ennen osattu ajatella. Tuotevalinnan takana voikin olla yhä useammin tuottajan tuttuus tai yritystarina, Mattila avaa.
Tähän havaintoon on reagoitu hankkeessa esimerkiksi järjestämällä ruokaketjun yrittäjille tarinatyöpajoja.
KulTa-hanke on kerännyt paljon tietoa Varsinais-Suomen ruokaketjusta ja tuonut sitä kuluttajien tietoon helposti ymmärrettävässä muodossa.
Turun seudulla kehitettiin ruokamatkamuistoja
Turun seudulla sijaitsee suurin osa Varsinais-Suomen ruokaketjun yrityksistä ja myös kuluttajista. Turku on myös merkittävä ruokamatkailukohde, jonka kautta maaseudun maut päätyvät myös kaupunkilaisten ja matkailijoiden lautasille.
Kesällä 2021 tullaan lanseeraamaan Turun ruokamatkamuistot, eli varsinaissuomalaiset ruokatuotteet, joita aletaan markkinoida mukaan ostettavina ruokamatkamuistoina. Lisäksi varsinaissuomalaisia ruokatuotteita ollaan yritetty saada mahdollisimman hyvin esiin turkulaisiin ravintoloihin, esimerkiksi lähiruokamenun muodossa.
Kaupunkialueella on korostunut myös se, että kuluttajat haluaisivat itse osallistua ruuantuotantoon. Hankkeessa ollaankin kartoitettu erilaisia kumppanuusmaatalouden malleja, joissa kaupunkilainen saa pienen palan maaseutua elämäänsä vaikka vuokraamalla omenapuun.
Salon seudulla panostettiin digiloikkaan, Loimaan seudulla nuoriin ja saaristossa matkailuun
Salon seudulla KulTa-hankkeen toimenpiteistä on vastannut Yrityssalo Oy.
– Salossa on paljon pieniä digiyrityksiä, jotka on saatu hyvin valjastettua mukaan ruokaketjun kehittämiseen. Uusimman teknologian hyödyntäminen on Salon alueen selkeä painopiste, kertoo Mattila.
Esimerkiksi Kasvulämäri-yritysryhmähankkeessa parannettiin yritysten liiketoimintavalmiuksia panostamalla tiedolla johtamiseen ja tuotteiden jäljitettävyyteen.
Loimaan alueella keskeistä on ollut oppilaitosyhteistyö, jonka avulla on pyritty vaikuttamaan tuleviin ruokaketjun ammattilaisiin.
– Kun opiskelijat oppivat arvostamaan ja käyttämään paikallisia raaka-aineita, he vievät osaamisen mukanaan myös tuleville työpaikoilleen.
Paraisten ja Kemiönsaaren alueilla painopiste taas on ollut ruuan ja matkailun yhdistämisessä sekä suoramyynnin kehittämisessä, esimerkiksi tilapuotien ja REKO-toiminnan puitteissa.
Vakka-Suomessa kannustetaan jalostamaan
Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola Uudenkaupungin keskustassa.
Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola on vastannut KulTa-hankkeen toimenpiteistä Vakka-Suomessa. Hän näkee, että jalostustoimintaan panostaminen olisi Vakka-Suomessa tärkeää erityisesti julkisen ruokapalvelun kannalta.
– Monet päättäjät ovat sitä mieltä, että julkisessa ruokapalvelussa tulisi suosia lähiruokaa, mutta tavoitteen saavuttamiseksi pitää taklata aika monta haastetta. Hinta näyttelee tietenkin suurta roolia tässä keskustelussa, mutta myös volyymit. Ruuan määrät ovat julkisella puolella niin suuret, ettei monikaan tuottaja pysty täyttämään koko tarvetta yksin. Tuottajien pitäisi tehdä paikallisia yhteenliittymiä, jotta vaikka perunat voisi tilata läheltä. Mutta lisäksi tarvitaan myös jalostusta. Perunaakin tarvitaan kuorittuna, kuutioituna, suikaleina ja pakasteina, Jaakkola selittää.
Kunnat tekevät hankintoja jonkin verran itse, mutta pystyvät myös hyödyntämään kaikkien Suomen kuntien käytössä olevia valmiiksi kilpailutettuja sopimuksia. Vakka-Suomessa kunnat tekevät hankintoja jonkin verran myös yhteistyössä keskenään.
Vakka-Suomi on vahva alkutuotannon alue, josta saadaan erityisesti juureksia. Maaperä on vihanneksille otollista ja myyntikanavakin löytyy läheltä, sillä Suomen johtava vihanneskaupanharjoittaja Vihannes-Laitila sijaitsee alueella. Lisäksi Vakka-Suomi tunnetaan kananmunista ja kalasta. Myös viljaa viljellään paljon.
– Kananmunantuotannossa Munax on hieno esimerkki toimijasta, joka on lähtenyt ennakkoluulottomasti jalostamaan tuotteitaan. Kalanjalostus taas on vielä aika pienimuotoista. Kalaset Oy fileeraa kalaa teollisuudelle ja suurkeittiöille. Esimerkiksi kirjolohifileitä nypitään ruodottomiksi juuri Uudessakaupungissa. Silakkaa tulee alueelle miljoonia kiloja, mutta suurin osa lähtee sellaisenaan Suomen rajojen ulkopuolelle, kertoo Jaakkola.
Maakunnan tasolla KulTa-hanke keskittyy isoihin linjoihin, mutta paikallistasolla on voitu opastaa yrityksiä esimerkiksi elintarvikelainsäädäntöön tai pakkausmerkintöihin liittyvissä haasteissa.
– Olemme tehneet selvitystyötä yrityksille monenlaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi elintarvikelaista kaikki tieto löytyy kyllä Ruokaviraston sivuilta, mutta sen etsimiseen voisi asiaan perehtymättömältä yrittäjältä kulua kohtuuttomasti aikaa. Olemme myös auttaneet etsimään yhteistyökumppaneita verkostojemme kautta, Jaakkola kertoo esimerkkeinä.
KulTa-hanke päättyy Vakka-Suomessa kesäkuussa 2021, mutta työ ruokaketjun kehittämisen parissa jatkuu.
– Meillä on juuri alkanut TuKeVa-hanke (Tulevaisuuden kehitystarpeet varsinaissuomalaisessa ruokaketjussa). Siinä lähdetään selvittämään, miltä maailma näyttää elintarvikeyrittäjän silmin sekä millaisia tukimuotoja ja kehittämisvälineitä alalla tarvitaan, Jaakkola valottaa tulevaa.
Hän on itse ollut mukana erilaisissa ruokahankkeissa jo vuodesta 2012.
– Aluksi kaikki tekivät tahoillaan omia hankkeitaan, joissa oli väistämättä myös päällekkäisiä toimenpiteitä, kun jokainen toteutti omaa hankesuunnitelmaansa peilaamatta tekemistään muiden toimintaan. Nyt meillä on tiivis yhteistyö maakunnan sisällä, mikä on ollut todella mielekästä. Kaikki hankkeen osatoteuttajat pelaavat samaan maaliin omien seudullisten vahvuuksiensa pohjalta, hän kiittelee.
Janica Vilen
Hankkeen kokonaisrahoitus: 1 297 643 euroa
Ely-keskuksen myöntämä tuki maaseutuohjelmasta: 90 %
Leader Varsin Hyvän rahoittama ja Luonnonvarakeskuksen toteuttama tiedonvälityshanke ”Varsin hyvät vanhat pelakuut” tutustuttaa vanhojen kotipelargonien historiaan. Tänäkin kesänä perinnepelargoneja ja niiden tarinoita esitellään Varsinais-Suomessa seitsemässä museossa ja muutamassa muussa näyttelyssä. Ensi vuonna julkaistaan suuri pelargonikuvasto!
Muolaa-niminen korallinpunainen kotipelargoni on kulkeutunut Varsinais-Suomeen Viipurista vuonna 1944 Tyyne Romun matkassa. Hän lähti Viipurista sotaa pakoon kohti Varsinais-Suomea ja pysähtyi matkalla Muolaassa, Säiniön pitäjässä, jossa hänen tyttärensä oli hoidossa. Pelargoni jäi Muolaaseen, mutta Tyyne otti siitä pistokkaita mukaan. Täydessä kukassa olleen pelargonin vierelle hän jätti mahdollisia taloon tulijoita varten lapun, jossa hän pyysi antamaan pelargonille vettä ja kirjoittamaan sen voinnista hänen siskonsa osoitteeseen Koski TL:ään. Muutaman viikon kuluttua Tyyne Romu sai siskonsa luokse kirjeen. Sen oli kirjoittanut joukkoineen rintamalta perääntynyt sotilas, joka oli yöpynyt talossa. Sotilas kertoi kukan voivan hyvin ja kastelleensa sitä. Tyyne Romun ottamat pistokkaat säilyivät hengissä ja niistä kasvaneita pelargoneja on hoidettu nyt jos useamman sukupolven voimin.
– Tämä on hyvin vahva tarina ja myös kyseinen kasvi on vahva ja kukkii hyvin. Aika monen hankkeen aineistossa olevan kotipelargonin juuret juontavat Karjalaan. Se voi olla sattumaa, mutta toisaalta voi olla myös niin, että ihmiset ovat vaalineet Karjalasta tuotuja kasveja erityisen huolellisesti osana oman synnyinseudun muistelua. Kasvia on voitu ajatella elävänä muistona omasta historiasta, tulkitsee Maarit Heinonen Luonnonvarakeskukselta.
Muolaan ja noin sadan muun kotipelargonin tietoja julkaistaan ensi vuonna lopulla pelargonikuvastossa, jota tehdään osana Varsin hyvät vanhat kotipelakuut -hanketta yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen pelargoniaiheisen tutkimushankkeen, Suomen pelargoniyhdistyksen, Tiina Niittysen ja Turun yliopiston museologian oppiaineen kanssa. Kuvastoon valittavista pelargoneista kerätään tarinoiden ja viljelyhistorian lisäksi kasvin tuntomerkit ja DNA-tiedot.
– Toivomme, että se tietokokonaisuus, joka pelargoneista kerätään, motivoi ihmisiä säilyttämään niitä taas uusille ja uusille sukupolville. Jos joku nyt saa tuttavaltaan vaikka Muolaan pistokkaan, kasvin ympärille alkaa kertyä vuosien aikana taas uutta tarinaa. Ja juuri näin tehdään suomalaista puutarhakulttuuria, Heinonen selittää.
Varsin hyvät vanhat pelakuut -hankkeessa ollaan löydetty jopa yli satavuotiaita pelargoneja. Vanhoja kotipelargoneja löytyy usein maaseudulta, jossa ihmisillä on ollut tilaa talvettaa niitä.
– Pelargonit talvetetaan viileässä noin 5–10 asteessa. Ennen talvettamista kukinnot poistetaan ja kasvi voidaan leikata pienemmäksi talvilepoa varten. Valoa tarvitaan jonkin verran ja vettä noin kerran kuussa, kertoo Heinonen.
Yksittäisten ihmisten lisäksi vanhojen pelargonien säilymisestä voi kiittää yhdistyksiä, kuten Suomen pelargoniyhdistystä ja Hyötykasviyhdistystä sekä kotiseutuyhdistyksiä. Lisäksi muutama kauppapuutarha on erikoistunut vanhoihin pelargoneihin.
Seitsemän näyttelyä Varsinais-Suomessa
Tiedonvälityshanke tuo esiin vanhojen kotipelargonien monimuotoisuuden. Kukkien väriskaala on laaja ja ne voivat olla yksinkertaisia, kerrottuja tai ruusunuppuisia. Kuvassa vasemmalla Maija Noormarkku ja oikealla Viipurin evakko Liedon Nautelankosken näyttelyssä. Kuva: Janica Vilen.
Osana hanketta Varsinais-Suomen alueella on nähtävillä yhteensä seitsemän pelargoninäyttelyä: Liedossa Nautelankosken museossa, Pöytyällä Yläneen kotiseutumuseossa, Turussa Ett hem -museossa ja Kupittaan siirtolapuutarhan keskusmajalla, Kaarinassa Kuusiston Taidekartanossa, Sauvon kotiseutumuseossa sekä Naantalin museossa Hiilolan talossa.
– Näyttelyt olivat esillä jo viime kesänä. Kohteisiin toimitettiin 5–15 pelargonia, joista kukin on tehnyt omanlaisensa näyttelyn. Kasvit talvetettiin museoilla ja tänä kesänä ne ovat taas nähtävillä. Useimmat pelargonit kukkivat alkukesästä pitkälle syksyyn. Parhaimmassa kukassa ne ovat heinä–elokuussa, Heinonen vinkkaa.
Liedossa Nautelankosken museossa on nähtävillä Evakon tie -näyttely, johon pelargonit sopivat Heinosen mielestä erityisen hyvin. Näyttelyssä on mukana muun muassa Viipurin Evakko -kotipelargoni, joka valittiin hiljattain Kotipuutarha-lehden 80-vuotisjuhlavuoden nimikkokasviksi.
Heinosen toiveissa olisi, että museot jatkaisivat pelargonien parissa vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin.
– Monilla museoilla on ollut pelargoneja ennenkin, mutta ne on ostettu aina vain yhdeksi kesäksi kerrallaan nimettömistä kannoista. Nyt heillä on nimellisiä kantoja, joilla on oma mielenkiintoinen historiansa, joten uskon, että museot haluavat vaalia ja talvettaa niitä jatkossakin.
Museoiden lisäksi kesäksi 2021 on tulossa muutama isompikin pelargoninäyttely: Lietoon Tiina Niittysen Pelargonitaivaaseen, Nummelle Saarelman puutarhaan ja Lepaan puutarhanäyttelyyn Luonnonvarakeskuksen osastolle.
Paljon muistoja ja uutta tutkimusta
Pelargoneihin liittyy paljon muistoja ja tunteita. Pistokkaita ollaan annettu eteenpäin historian aikana monenlaisin saatesanoin.
– Vahvimmat tarinat ovat niitä, jotka kantavat. Pelargonien kasvatus on ollut ennen kaikkea maaseudun naisten harrastus, eikä kaikista kannoista ole säilynyt mitään tietoja. Jos nyt jollain on vanha pelargoni, kannattaa kirjoittaa sen historiaa ylös. Ja kun antaa siitä pistokkaista eteenpäin, kannattaa varmistaa, että myös tarina siirtyy uudelle omistajalle, Heinonen neuvoo.
Varsin hyvät vanhat pelakuut on tiedonvälityshanke, jonka tarkoitus on tallettaa ja tuoda päivänvaloon kotipelargonien historiaa. Sen rinnalla on käynnissä myös tutkimushanke Perinnepelargoneista hehkua puutarhaviljelyyn, jonka päärahoitus tulee Oiva Kuusisto -säätiöltä.
– Hankkeet kulkevat mukavasti yhtä matkaa. Tiedonvälityshankkeen kannalta on oleellista, että uutta tutkimustietoa on saatavilla. Tutkimushankkeessa tehdään pelargoniaineistosta kasvien ulkonäköön liittyviä havaintoja, eli mitataan varsia, lehtiä ja kukintoja sekä tehdään DNA-analyysejä, Heinonen kertoo.
Näiden tutkimusten avulla ollaan osoitettu, että useammalla erinimisellä kotipelargonilla onkin yhteinen historia. Esimerkiksi Ruotsista tulleella vaaleanpunakukkaisella Mårbacka-perinnepelargonilla on Suomessa jo useampia eri nimiä.
Pelargonit ovat ekologisia kasveja. Ne voivat elää oikein hoidettuina vaikka satoja vuosia. Pistokkaita voi ottaa joko maaliskuun lopussa, kun valon määrä lisääntyy tai loppukesästä, jolloin pistokkaat ehtii juurruttaa vielä ennen talvettamista.
Maarit Heinonen kannustaa pelargoniharrastajia vaalimaan kasviensa historiaa kirjoittamalla muistiin kasvin vaiheita oman elinkaarensa ajalta ja jakamalla pistokkaita eteenpäin aina tarinoiden kera. Vahvat tarinat ovat niitä, jotka siirtyvät kasvien mukana sukupolvelta toiselle!
Varsinais-Suomen maaseutuverkoston kesälehti on julkaistu. Näköislehden pääsee lukemaan klikkaamalla tämän artikkelin lopussa olevaa kansikuvaa. Printtilehteä postitetaan yhteistyötahoille lähipäivinä ja jaetaan mahdollisuuksien mukaan kesätapahtumissa.
Lehden teemoja ovat ruoka ja matkailu. Varsinais-Suomea ollaan kovaa vauhtia brändäämässä Suomen ruokamaakunnaksi. Varsinais-Suomessa on kattava alkutuotanto ja 315 elintarvikkeita valmistavaa yritystä. Yhteensä ruokaketju työllistää lähes 16 000 ihmistä ja muodostaa 15 % maakunnan liikevaihdosta. Varsinais-Suomi on erityisen tunnettu varhaisperunoistaan, mansikoista ja muista marjoistaan sekä kalasta ja erikoiskasveista: Varsinais-Suomessa viljellään muun muassa hamppua, härkäpapua ja spelttiä. Kaikki nämä ovat esillä myös tässä lehdessä!
Varsinais-Suomen maaseudulla väestömäärä kasvaa heinäkuussa mökkeilijöiden myötä yli 70 000 asukkaalla. Määrällisesti mökkejä on eniten Paraisilla ja Salossa; asukaslukuun suhteutettuna taas Kustavissa ja Taivassalossa. Vapaa-ajan asukkaiden lisäksi myös muiden matkailijoiden osuus on Varsinais-Suomessa merkittävä ja siksi matkailuun ollaan suunnattu paljon tukea myös maaseutuohjelmasta. Muutamaa maaseudun kehittämistukea saanutta matkailukohdetta esitellään myös tämän lehden sivuilla. Esimerkiksi Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin kesäksi 2020 miljoonan euron remontti ja vuonna 2021 se valittiin Suomen parhaaksi vierasvenesatamaksi. Salon Mathildedalin kehittymistä taas ollaan tuettu monen pienemmän yrityshankkeen kautta.
Erityisen paljon Varsinais-Suomessa ollaan viime vuosina kehitetty luontomatkailukohteita. Niistä esimerkkeinä lehdessä ovat Tummamäen luontopolku Vehmaalla ja kemiönsaarelainen matkaluyritys Natureffect.
Moni lehden juttu sopii niin matkailu- kuin ruokateemaankin, mikä on hyvin tyypillistä Varsinais-Suomessa. Ruoka on iso osa matkailua. Kun onnistuneen matkailukokemuksen kruunaa maittavalla lähiruualla, lomasta tulee ikimuistoinen. Hyvien ruokien perässä moniin matkailukohteisiin tullaan aina uudestaan ja uudestaan – ja myös parhaat tuliaiset Varsinais-Suomesta löytyvät yleensä ruokahyllystä.
Mukavia lukuhetkiä ja makumatkoja Varsinais-Suomen maaseudulle!
Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen VeVe:n uusi hoitoalus kastettiin perjantaina 4. kesäkuuta Himoisten rannassa. KaislaYara-nimen saaneen aluksen kastoi ministeri Annika Saarikko. Uusi alus kasvattaa vapaaehtoisvoimin toimivan yhdistyksen kapasiteettia ja mahdollistaa entistä tehokkaamman vesikasvien poiston Vehmassalmen alueelta.
Vehmaan vesistöjen rehevöityminen on riistäytynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana käsistä: rannat ovat mataloituneet, vedenlaatu on heikentynyt ja vesikasvit ovat vallanneet valtavia alueita. Vesikasvien poisto on helpoin ja halvin välittömiä vaikutuksia antava vesistöjenhoitotoimi, ja siksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys haluaakin panostaa siihen erityisesti. Yhdistyksellä on aiemmin ollut käytössään pieni kaislanniittovene, jolla lähiseudun asukkaat ovat voineet hoitaa omia rantojaan, mutta innokkaita talkoolaisia on ollut niin paljon, että yhdistys päätti hankkia isomman aluksen vesikasvien niittämistä varten. – Oma niittokalusto on vapaaehtoisvoimin toimivalle yhdistykselle tuiki tärkeä. Näin vesikasveja voidaan poistaa siellä missä se kulloinkin on tehokkainta, VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori kertoo. Vesistönhoitoaluksen runko hankittiin lannoitetehdas Yaran stipendin ja paikallisten yritysten tuella, ja alus varusteltiin Leader Ravakan tuella. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 25 000 euroa, josta Leader-tukea oli 50 prosenttia ja omarahoitusosuudesta katettiin talkootyöllä 10 000 euroa. Hoidetut pinta-alat ovat laajoja liki 12 kilometriä pitkässä Vehmassalmessa, ja uusi hoitoalus tekeekin vesikasvien poistosta entistä helpompaa. – Uusi alus on noin neljä kertaa tehokkaampi kuin yhdistyksen vanha alus. Se kulkee pääosin kävelyvauhtia huippunopeuden ollessa noin 10–15 kilometriä tunnissa. Vanhaa pienempää alusta ei ole kuitenkaan tarkoitus hylätä, vaan sillä on tarkoitus ajaa ahtaita paikkoja ja poistaa vesikasveja niistä kohteista, joihin uusi KaislaYara ei mahtuisi. Koskaan ei voi olla liikaa kalustoa vesikasvien poistoon, kertoo VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa.
KaislaYara on monta kertaa tehokkaampi kuin yhdistyksen vanha kaislanpoistovene, minkä vuoksi se helpottaa yhdistyksen työtä Vehmassalmella. Upouusi alus olisi tarkoitus laskea vesille ensimmäistä kertaa juhannuksen jälkeen.
Ministeri Annika Saarikko kastoi aluksen “monivedellä” Aluksen kastetilaisuuteen osallistui noin viisikymmentä henkeä, joista suurin osa oli kaislikkotason toimijoita: yhdistyksen jäsenistöä ja yhteistyökumppaneita Vehmaan kunnasta, Leader Ravakasta, paikallisista yhdistyksistä ja yrityksistä. Ennen ministeri Saarikon suorittamaa kastetta tilaisuudessa pitivät puheen VeVe:n puheenjohtaja Kari Puttaa, joka lausui tervetulosanat yleisölle, Yaran Uudenkaupungin tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää ja Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen. Yaran tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää teroitti puheessaan, että lannoituksessa käytettyjen ravinteiden tulisi päätyä vesistöjen sijasta kasveihin. Lannoituksessa tulisikin hänen mukaansa käyttää kohdennuslannoitteita, jotka päätyvät taatusti oikeaan paikkaan. Vehmaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen taas nosti puheessaan esiin lähiruoan Vehmaan alueen ehdottomana vahvuutena. Kunnan elinvoimainen lähiruokakulttuuri näkyikin selvästi myös tilaisuuden tarjoiluissa. Tarjolla oli paikallisen lihatilan makkaraa, saaristolaisleipää, paikallista juustoa ja maalaispalvia sekä raparperipiirakkaa. Kaislikkotason toimijat saivat tilaisuuden päävieraalta, ministeri Annika Saarikolta, erityiskiitokset. Hän korosti puheessaan, että kunnan tekevät aina kuntalaiset itse, ja alueella tapahtuvat asiat ovat heidän ansiotaan. Hän myös vertasi hoitoalusta Titaniciin, ei kokonsa vaan merkityksensä puolesta. – Vaikka en seisokaan Titanicin kannella, kokoaan tärkeämpää tehtävää tämä alus saa silti suorittaa, päätti ministeri Saarikko puheensa. Puheen jälkeen ministeri Saarikko kastoi aluksen “monivedellä” eli alueen eri vesistöistä kerätyllä ja pullotetulla vedellä.
Ministeri Saarikko korosti puheessaan pienten toimijoiden tärkeyttä kunnissa.
Vesistöjen hoito pitkäjänteistä työtä VeVe kerää vuosittain vesistöjen seurantatietoja, järjestää talkoita ja edistää sekä tukee muiden paikallisten toimijoiden tekemiä vesistötoimenpiteitä.Vesistöjenhoito on yhdistyksen mukaan pitkäjänteistä ja systemaattista työtä, jonka tulokset näkyvät vasta useiden vuosien päästä, eivätkä välttämättä silloinkaan. Siksi vesikasvien poiston lisäksi myös rehevöitymisen juurisyihin pitäisi yrittää vaikuttaa. – Moni pitää Vehmassalmea tärkeimpänä hoitokohteena, mutta pitkäjänteisessä työssä ei kannata hoitaa pelkkää potilasta, vaan myös taudinaiheuttajaa. Näin päästään parhaisiin tuloksiin. Olisi myös tärkeää keskittää toimia sinne, missä typpi- ja fosforipäästöt ovat todetusti suuret ja edistävät rehevöitymistä, kertoo VeVe:n varapuheenjohtaja Kai Vuori. Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen mukaan jokainen pystyy osallistumaan vesiensuojeluun myös omalla toiminnallaan: varmistamalla, ettei ravinteita pääse veteen, vähentämällä omaa vedenkulutustaan, osallistumalla niittotalkoisiin, hoitokalastukseen tai kosteikkojen tekoon sekä seuraamalla veden laatua ja raportoimalla muutoksista VeVe:n toimijoille. – Kaikki tämä työ vaikuttaa suoraan järvien, jokien, ojien, Vehmassalmen ja sitä kautta lopulta Itämeren tilaan. Kun isompi hoitoalus nyt saadaan vesille ja käyttöön tästä se työ vasta alkaa! Tervetuloa kesän talkoisiin, Kari Puttaa kehottaa.
Talkoolaiset poistivat viime vuonna Vehmassalmesta 60 tonnia ruovikkoa. Nyt salmen keskellä on kaista, jossa mahtuu ajamaan veneellä.Janne Lahtivuo Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksestä esittelee KaislaYaran toimintamekanismia. Esa Karhulan ideoiman aluksen leikkuuterät voi kääntää keulaan haravan paikalle.Vehmaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Kaskinen kertoi puheessaan, että Vehmaa on pieni mutta eläväinen kunta. Hän korosti erityisesti lähiruokaa kunnan vahvuutena.Anna Kaskinen antoi ministeri Saarikolle lahjaksi paikallisia tuotteita.Leila Holvisto ja Päivi Ahala tarjoilivat tilaisuudessa vehmaalaisen pienteurastamo Vallan Maukkaan makkaroita.
Tällä ja ensi viikolla eli 7.–20. kesäkuuta varsinaissuomalaisia ruokatuotteita esitellään joka päivä kello 10–18 Turussa Forum Marinumin läheisyyteen nousseella uudella toiminnallisella Kesätorilla.
Turun seudulla sijaitsee suurin osa Varsinais-Suomen ruokaketjun yrityksistä ja myös kuluttajista. Turku on merkittävä ruokamatkailukohde, jonka kautta maaseudun maut päätyvät myös kaupunkilaisten ja matkailijoiden lautasille.
Kesän korvilla Brahea-keskuksen luotsaamassa Kuluttajat ruokaTalouden keskiössä (KulTa) -hankkeessa lanseeraattiin Turun ruokamatkamuistot, eli varsinaissuomalaiset ruokatuotteet, joita markkinoidaan nyt mukaan ostettavina ruokamatkamuistoina Turun uudella Kesätorilla. Pilotin tarkoitus on nostaa framille varsinaissuomalaista ruokaosaamista. Torilta saa kotiin viemisiksi muun muassa voikukkamarmeladia, nokileipää, hamppusnackseja, artesaanipastaa ja raparperihilloa.
Brahea-keskus esittelee kesätorilla joka päivä ruokamatkamuistoja ja kyselee samalla ihmisiltä, millaisia ajatuksia konsepti herättää tällä seudulla.
– Ajattelimme, että monelle tulisi ruokamatkamuistosta mieleen saaristolaisleipä tai yleisesti makeat ruokaleivät, jotka ovat täällä suosittuja. Ensimmäisen päivän perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että Varsinais-Suomessa on niin suuri runsauden pula, ettei mikään tuote nouse selkeäksi ykköseksi. Mutta tilanne voi toki muuttua tässä tulevien päivien aikana, kommentoi Brahea-keskuksen Mervi Louhivaara.
Brahea-keskus esittelee Kesätorilla ruokamatkamuistoja päivittäin. Lisäksi paikalla on lähiseudun tuottajia ja muita ruokaketjun toimijoita:
Ma 7.6. Naantalin hunaja, MinttuMaarian makeat ja suolaiset
Ti 8.6. Turun ammatti-instituutti ja S/S Bore
Ke 9.6. TY Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, Meritalo, Lepola, Wanha Kanala
To 10.6. Minby ja Elämys Ämmi, Cafe Källarvinden
Pe 11.6. Hyvinvointia riistasta- hanke, Karviaisten tila/ Voima-Papu, Wanha Kanala
La 12.6. Egget Pastaamo, Naantalin hunaja
Su 13.6. Egget Pastaamo, Naantalin hunaja
Ma 14.6. Artesaaniruoan yhdistys, Raseko Food laboratory, Paraisten kaupunki: Saariston rengastie 25 v
Ti 15.6. Artesaaniruoan yhdistys, Novida
Ke 16.6. Vastuullista proteiinia pöytään- hanke, Murtolan HamppuFarmi POPOy!
To 17.6. Yrityssalo, Karviaisten tila/Voima-Papu, Murtolan HamppuFarmi
Pe 18.6. MTK Varsinais-Suomi, Livonsaaren leipomo
La 19.6. Metsämäen ravirata
Su 20.6. Egget Pastaamo
Haloo maaseutu -hanke on paikalla torstaina 10. kesäkuuta jakamassa uutta kesälehteä, jossa teemoina on ruoka ja matkailu.
Uusi elämyksellinen Merikeskus
Kesätorin ovat ideoineet yhteistyössä Turun yliopiston Brahea-keskus ja alueen matkailuorganisaatiot. Ruokamatkamuistojen jälkeen Kesätorilla on vielä moneksi viikoksi nähtävää ja koettavaa, muun muassa ideoita saaristomatkailuun.
Turun Jokisatamaan on avattu myös uusi elämyksellinen Merikeskus, jossa on nähtävillä vuorovaikutteinen 40 000+ näyttely, joka esittelee Varsinais-Suomen saaristoa monipuolisesti. Merikeskuksen tavoitteena on tarjota turkulaisille ja matkailijoille palveluita sekä edistää merellisten toimijoiden välistä yhteistyötä, alueen elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä. Toimintaa tullaan kehittämään lisää tulevina vuosina.
