Varsinais-Suomen Leader-ryhmät kokoontuivat perjantaina 8. huhtikuuta Paimion parantolalle työntekijöiden ja hallituslaisten kesken esittelemään toinen toisilleen käynnissä olevaa strategiatyötään. Yhteisessä strategiapäivässä Leader-ryhmät saivat työhönsä myös ulkopuolista näkökulmaa Varsinais-Suomen Liiton strategiatyöstä.
Varsinais-Suomen Liiton kehittämispäällikkö Salla-Maria Lauttamäki (artikkelikuvassa) esitteli strategiatyön parissa ahkeroiville Leader-ryhmille Varsinais-Suomen uutta maakuntastrategiaa, joka lakisääteinen asiakirja, maakunnan yhteisen tahtotilan ilmaisu sekä ennakoiva ja reagoiva muutostyökalu. Viime vuosina on huomattu, että vaikka suunnitellaan asioita pitkälle, täytyy myös pystyä elämään hetkessä.
– Linjojen sisällä on liikkumavaraa ja matkan varrella mietitään aina, mikä on paras tapa toimia, sanoo Lauttamäki.
Varsinais-Suomen maakuntastrategia 2040+ sisältää neljä pääteemaa:
vihreä ja reilu siirtymä
yhteinen sitoutuminen kärkitoimialojen kasvutavoitteisiin
uusien osaajien houkuttelu ja kiinnitys maakuntaan
hyvinvoinnin ja yhteistoiminnan rakentaminen.
Neljän sisällöllisen teeman lisäksi maakuntastrategiassa on vielä läpileikkaavana missiona kestävien kumppanuuksien rakentaminen.
– Kumppanuusajattelulla haluamme vahvistaa ajatusta pitkäjänteisestä yhteistyöstä, joka ei rajoitu mihinkään tiettyyn hankkeeseen tai ohjelmakauteen. Se on ajattelutapa, jonka haluamme tuoda kaikkeen toimintaamme mukaan.
Maakuntastrategian valmistelutyössä tunnistettiin myös arvoja, joilla strategiaa halutaan toteuttaa. Niitä ovat:
vastuullisuus
saavutettavuus
uteliaisuus
luotettavuus.
– Uteliaisuuden kautta meillä on aina lupa yrittää ja kokeilla uusia asioita! Ja kun sanon me, tarkoitan kaikkia varsinaissuomalaisia. Vaikka Varsinais-Suomen Liitto on toiminut strategian valmistelussa työrukkasena, tämä on aidosti kaikkien varsinaissuomalaisten työkalu, Lauttamäki toteaa.
Leader-toimijoiden huomio kiinnittyi myös maakuntastrategian visuaaliseen ilmeeseen. Sen on kuvittanut turkulainen sarjakuvataiteilija Mika Lietzén. Kekseliään kuvituksen ansiosta strategian tavoitteista pääsee nopeasti jyvälle, vaikka ei olisikaan tottunut lukemaan monikymmensivuisia asiakirjoja.
Lauttamäki nosti esiin myös maakuntastrategian yhteyden maaseudun ja saariston kehittämiseen. Aikaisemmin Varsinais-Suomella oli erillinen saaristo-ohjelma, mutta nyt saaristoasiat ovat mukana maakuntastrategiassa.
Maakuntatasolla halutaan olla mukana tukemassa varsinaissuomalaisen ympäristövastuullisesti tuotetun ruuan brändiä ja pilotoimassa kestäviä ratkaisuja maatalouteen. Saariston kehittämisessä maakunnan näkökulmasta nousee esiin erityisesti liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien kehittäminen ja Saaristomeren tilan parantaminen.
Pohdinnan alle jää, miten Varsinais-Suomen liiton kautta voisi saada vielä paremmin tietoa tarjolla olevista rahoitusmahdollisuuksista maakuntastrategian tavoitteiden toteuttamiseksi.
Äänestysaktiivisuus on viimeisissä kunta- ja aluevaaleissa ollut historiallisen alhainen. Miltä näyttävät asukkaan vaikuttamisen mahdollisuudet vaalien välillä? Mitä pitäisi tehdä osallistumisen ja luottamuksen vahvistamiseksi eri alueilla? Keiden ja mihin tarpeisiin demokratiaa uudistetaan kunnissa?
Isojen kysymysten edessä tarvitaan entistä laaja-alaisempaa yhteistyötä ja uusia menetelmiä. Paikallisen osallistumisen kehittäminen taas vaatii paikallistuntemusta. Turun kaupunginkirjastolla kartoitetaan 13.5. klo 9.30–12.00, miten kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia pitäisi kehittää.
Sitra kutsuu Varsinais-Suomen luottamushenkilöitä, kunnissa kehitystyötä tekeviä viranhaltijoita, järjestötoimijoita, tutkijoita, kansalaisaktiiveja ja teknologian sekä alustojen kehittäjiä yhteen uudistamaan paikallista vaikuttamista. Tavoitteena on kerätä yhteen kentän vaikuttajat Suomessa ja rakentaa areena demokratian uudistamistyölle. Kunnallisen osallistumisen uudet keinot -työpajoissa luodaan jaettua ymmärrystä osallistumisen haasteista ja kehityskohteista ja pohditaan mihin tarttua seuraavaksi.
Aihetta alustamassa ovat paikalliset vaikuttajat:
Apulaispormestari Elina Rantanen, Turun kaupunki
Toiminnanjohtaja Hülya ”Hissu” Kytö, DaisyLadies ry
Tutkimusjohtaja Sampo Ruoppila, Turun yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos
Johtava asiantuntija Joonas Leppänen, Sitra
Työpaja on avoin ja alustaa syksyllä käynnistyvää, kuntademokratian kehittäjille suunnattua Sitra Lab -kehitysohjelmaa. Tervetuloa mukaan! Tilaisuuteen ilmoittaudutaan osoitteessa https://www.sitra.fi/kuntapajat/
Kemiönsaari on tunnettu hyvistä retkeilyreiteistään, joita on kunnan alueella yli 20. Käynnissä oleva patikointibuumi on kuitenkin tuonut mukanaan painetta rakentaa reittejä vielä lisää. Kunta kartoitti Leader-hankkeessa seitsemän uutta polkua, joista osa toteutuu nopealla aikataululla.
Leader I samma båt – Samassa veneessä on rahoittanut Kemiönsaaren kunnan toteuttaman hankkeen, jossa on kartoitettu kunnan alueella seitsemän uutta patikointireittiä. Hanke alkoi vuoden 2021 elokuussa ja päättyy vuoden 2022 heinäkuussa. Kartoitustyötä tehnyt Sanna-Mari Kunttu (artikkelikuvassa) työskentelee Kemiönsaaren kunnassa reittien kehittäjänä.
– Aloitin tutkimalla karttoja ja ilmakuvia. Sitten lähdin maastoon gepsin kanssa. Moni reitti syntyi seuraamalla eläinten polkuja. Ne aika usein tietävät ihmisiä paremmin, mistä kannattaa kulkea. Sitten kuljin kartoittamani reitit läpi ja kirjasin ylös kaikki tarvittavat rakenteet, kuten pitkospuut ja pienet sillat.
Nyt siis tiedetään, mihin uusia reittejä kannattaisi alkaa rakentaa – ja mihin ei.
– Esimerkiksi Kemiönsaaren läpi kulkevasta vaellusreitistä on puhuttu pitkään, mutta tämän kartoitustyön perusteella siitä olisi vaikea saada tarpeeksi houkuttelevaa ja sen tekeminen tulisi niin kalliiksi, ettei sitä kannata toteuttaa, Kunttu sanoo.
Sanna-Mari Kunttu on hyödyntänyt kartoitustyössä muun muassa kallioalueita ja eläinten tekemiä polkuja.
Polut Dragsfjärdenin järvelle ja Björkboda träskin ympäri
Kuntun kartoituksen perusteella Taalintehtaan keskustasta voisi tehdä reitin Todalenin ja Sabbelsin asuinalueiden välistä Dragsfjärdenin järvelle ja toista metsäkaistaletta pitkin takaisin.
– Reitti kulkee pääosin kunnan mailla Taalintehtaan lähimetsissä, joissa liikutaan jokamiehen oikeuksilla paljon jo nyt. Suunnittelemani reitin varrella on paljon vaikuttavaa kalliomännikkömetsää ja lisäksi sen varrella pääsee ihailemaan sekä meri- että järvimaisemia.
Suunnitelmassa on kaksi vaihtoehtoista reittiä.
– Toinen kulkee upean suoalueen läpi. Sen toteuttamiseen tarvitaan yli 100 metriä pitkospuita. Mutta jos suoalueen kiertää, reitti voisi toteutua aika pienilläkin kustannuksilla, Kunttu punnitsee.
Reitin taukopaikat voisivat olla vaikka Dragsfjärdenin järven rannalla ja Todalenin kohdalla olevan kallion laella merimaisemissa.
Todalenin kalliolta avautuu upea merinäköala. Kallion laelle voisi tulla Taalintehtaan keskustasta Dragsfjärdenin järvelle kulkevan reitin taukopaikka.
Toinen Kuntun mielestä toteuttamiskelpoinen reitti kulkee noin 13 kilometrin matkan Björkboda träsk -järven ympäri.
– Se paikka on oikea helmi, mutta jo pelkät rakenteet tulisivat maksamaan 150 000 euroa. Alueella on myös paljon maanomistajia, joilta pitäisi saada suostumus reitin rakentamiseen, kertoo Kunttu.
Toisaalta reitin varrella olisi jo valmis taukopaikka, sillä Västanfjärdin kyläyhdistys rakensi järven rannalle kesällä 2021 Leader-tuella uimapaikan, jossa on laavu, vessat, pukuhuoneet ja pöytäpenkkiryhmä. Jos reitin aloittaisi Björkbodan teollisuusalueelta, kuten Kuntun suunnittelmassa, taukopaikka osuisi reitin loppupuolelle.
Seuraava askel olisi hakea rahoitusta reittien toteuttamiseen.
Björkboda träskin rannalle vuonna 2021 valmistunut laavu, tulipaikka ja vessat voisivat palvella myös vaeltajia. Järven ympäri on kartoitettu 13 kilometrin mittainen reitti.
Yhdistykset innostuivat kulttuuripoluista
Kaksi kartoitetuista reiteistä etenee jo yhdistysvoimin. Rosalan ja Kärran kyliin on suunniteltu luonto- ja kulttuuripolut, joita edistävät nyt paikalliset kyläyhdistykset.
– Rosalan polku valmistuu mahdollisesti jo ensi kesänä. Siitä tulee aluksi sähköinen noin kilometrin mittainen kyläkävely. Myöhemmin sitten mietitään mahdollisia opastustauluja maastoon. Olen tehnyt heille myös pidemmän reittisuunnitelman, jos he haluavat myöhemmin lähteä laajentamaan reittiä.
Kärran parin kilometrin mittaisen kulttuuripolun varteen on tulossa monenlaisia taideteoksia.
– Siellä oltiin alun perin suunniteltu sellainen reitti, joka olisi kuljettu edestakaisin, mutta kävimme suunnitelmat yhdessä läpi ja autoin heitä tekemään sellaisen reitin, joka tekee lenkin. Otin myös selville alueen maanomistajat, joista osa on jo kontaktoitu, Kunttu kertoo yhteistyöstä kyläyhdistyksen kanssa.
Oikaisu Pyhän Olavin reittiin?
Yksi suunnitelluista reiteistä olisi oikotie Venäjältä Norjaan kulkevalle Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitille. Nykyisin Venäjältä tuleva Pyhän Olavin mannerreitti päättyy Turkuun ja jatkuu sieltä Pyhän Olavin merireittinä Paraisten saariston halki Ahvenanmaalle ja sieltä Ruotsin kautta Norjaan. Kemiönsaaren läpi menevän oikotien avulla vaeltajat voisivat halutessaan jättää välistä koukkauksen Turkuun.
Seitsemäs hankkeessa mukana oleva reitti on Sagalundin museon mailla. Sagalund on kehittämässä Tapon vanhan myllyn aluetta käyntikohteeksi ja sen ympärille on suunniteltu vajaan kilometrin mittaista kulttuuriympäristöön keskittyvää polkua.
Kemiönsaarella yli 20 luontopolkua
Kemiönsaarella on jo entuudestaan paljon hyviä retkeilyreittejä. Kunnan, Metsähallituksen ja muiden tahojen ylläpitämiä polkuja on yhteensä yli 20. Konstsamfundet on hiljattain saanut valmiiksi 18 kilometrin mittaisen reitistön Purunpäähän ja Taalintehtaalle saatiin muutama vuosi sitten uusia polkuja Leader-tuen avulla.
– Aina kun uutta reittiä suunnitellaan, pitää miettiä myös sitä, miten ne voisivat yhdistyä olemassa oleviin reitteihin. Toiveena on, että tänne voisi tulla vaikka koko viikonlopun vaellukselle, Kunttu sanoo.
Käynnissä olevan retkeilybuumi ansiosta Kemiönsaaret polut ovat nyt kovalla kulutuksella.
– Ja viiden kilometrin polut eivät enää riitä, vaan ihmiset toivovat koko ajan pidempiä reittejä!
Kunnalla ei ole ainakaan vielä resursseja lähteä toteuttamaan suunnitelmia, ja siksi Kunttu pohtii hankkeen aikana myös sitä, millaisia hyötyjä reittien tekemisestä voisi olla vaikka matkailualan yrityksille tai paikallisille yhdistyksille.
Reitistöjen kartoitushankkeen kokonaiskustannus on 32 000 euroa, josta Leader-tuen osuus on 70 prosenttia.
Vielä muutama vuosi sitten maaseutu tyhjeni kovaa vauhtia kaupunkeihin, mutta nyt puhutaan päin vastoin maallemuuttobuumista. Varsin Hyvän Kotona maaseudulla! -tilaisuudessa päästään kuulemaan tarinoita maalla asumisen ihanuudesta ja kamaluudesta sekä perehtymään oman kylän brändäämiseen.
Leader Varsin Hyvä järjestää Liedon kunnantalon ravintolassa Kotona maaseudulla! -nimisen tilaisuuden torstaina 5. toukokuuta. Kahvitus alkaa klo 17.30 ja ohjelma klo 18. Osallistua voi myös etäyhteydellä.
Tilaisuudessa puhuvat kirjailija Roope Lipasti ja Suomen Kylien maallemuuton asiantuntija Johanna Niilivuo.
Tarinoita Liedon Saukonojalta
Roope Lipasti kertoo maalla asumisen ihanuudesta ja kamaluudesta otsikolla Maalaiselämää ihan uutta! Liedon Saukonojalla asuva kirjailija on hauskuuttanut ihmisiä maalaiselämän anekdooteilla lukuisissa kolumneissaan ja kirjoissaan, mutta vielä riittää tarinoita kerrottavaksi!
– Maaseudulla arki on niin erilaista kuin kaupungissa, että siitä on hyvä ammentaa. Kun kirjoittaa kaupungissa asuville, niin aika moni asia maaseudulla tuntuu eksoottiselta, hän kommentoi.
Hän itse on syntynyt Turussa, muuttanut kouluikäisenä Lietoon ja sieltä nuorena takaisin Turkuun opiskelemaan. Kun hänen omat lapsensa alkoivat tulla kouluikään, tuli paluumuutto maaseudulle ajankohtaiseksi.
– Silloin kuvittelin, että maaseudulla voi tehdä ihan mitä tahansa, kun ihmisiä ei ole ympärillä, mutta se ennakkokäsitys karisi aika nopeasti.
Sen lisäksi, että Lipasti on kertonut teksteissään perheensä elävästä elämästä, Lieto on inspiroinut häntä myös lasten kirjoja kirjoittaessa. Esimerkiksi Lipastin kirjoittama viikinkitrilogia sijoittuu Liedon Vanhalinnan linnavuorelle.
Brändäämällä maineeseen
Johanna Niilivuo puhuu tilaisuudessa otsikolla Ylpeydellä kylästä – brändää ja erotu rohkeasti.
– Kun omaa kyläänsä lähtee brändäämään, sitä kannattaa katsella ulkopuolisen silmin. Mikä voisi olla sellainen juttu, joka on teille ihan arkipäivää, mutta ulkopuoliselle elämys, hän kysyy.
Niilivuo itse asuu Jyväskylään kuuluvalla Sarvenperän kylällä, joka on tunnettu saunomisesta ja vuosittain järjestettävästä saunamaratonista. Puolangan kylässä keksittiin tehdä brändi pessimismistä ja Sallassa erämaasta. Salla – in the middle of nowhere -slogan alkaa olla tuttu jo kaikille suomalaisille, varsinkin sosiaalisen median kuluttajille.
Oman kylän vetovoimatekijä voi tosiaan olla aivan arkipäiväinenkin asia – jos sen brändää hyvin ja keksii toimivan sloganin.
– Jollekin voi olla iso elämys päästä vaikka paimentamaan lampaita tai mukaan puusavottaan. Kaunista luontoa sen sijaan on vähän kaikkialla, joten sillä ei välttämättä kannata yrittää erottautua, Niilivuo vinkkaa.
Kun kylää brändätään, kannattaa Niilivuon mukaan pitää huolta siitä, että viestintä on tunnistettavaa ja tasalaatuista kaikissa käytössä olevissa kanavissa. Ja myös itse viestiä kannattaa kirkastaa.
– Kylillä on usein aika pienet resurssit markkinoida itseään, joten kannattaa lähteä liikkeelle kohderyhmäajattelusta. Mikään kylä ei voi miellyttää kaikkia, joten kannattaa miettiä, mikä on se kohderyhmä, jota kylän tarjonta voisi kiinnostaa. Ja kun se on selvillä, voi markkinoinnin kohdentaa juuri sille ryhmälle, Niilivuo neuvoo ekonomin taustastaan käsin.
Maaseutumania 2027
Kotona maaseudulla! -tilaisuus on osa Varsin Hyvän Maaseutumania 2027 -kiertuetta. Kiertueen teematilaisuuksissa kuullaan asiantuntijoiden ajankohtaisia puheenvuoroja, tutustutaan maaseudun kehittämistoiminnan tuloksiin ja keskustellaan Leader-toiminnan tavoitteista tulevalla ohjelmakaudella 2023–2027.
Ilmoittautuminen
Ilmoittaudu mukaan Kotona maaseudulla! -tilaisuuteen viimeistään 2. toukokuuta.
Outdoor Leader -hanke järjestää 5.–6. toukokuuta opintoretken, jossa päästään tutustumaan muun muassa Säkylänharjuun ja Harjureittiin, Köyliön kylien elämään, Pyhäjärven maisemareittiin, Someron kartanoelämään ja kulttuuriin sekä Lohjalla sijaitsevaan Tytyrin Elämyskaivokseen.
Opintoretken hinta on 100–130 euroa per henkilö, riippuen osallistujamäärästä ja siitä, haluaako majoittautua yhden vai kahden hengen huoneessa.
Retkelle ovat tervetulleita mukaan kaikki luontomatkailusta kiinnostuneet!
ILMOITTAUTUMINEN:
Ilmoittaudu mukaan tämän viikon aikana, eli viimeistään sunnuntaina 24. huhtikuuta!
Lounais-Suomi rakentuu puusta -hanke järjestää 28. huhtikuuta tutustumisretken Tampereen puurakentamiskohteisiin yhteistyössä Puukerrostalorakentaminen kasvuun Pirkanmaalla -hankkeen ja Puuteollisuusyrittäjät ry:n kanssa. Retkellä tutustutaan sekä toteutuneisiin että rakenteilla oleviin kohteisiin, jotka osoittavat puun soveltuvan kerrostalojen, siltojen, modernien pientalojen sekä julkisten rakennusten rakentamiseen. Matka ja sen sisältö soveltuvat varsinkin Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakunnissa toimiville puutuotealan-, rakennusalan- ja rakennuttajaorganisaatioiden edustajille.
Mukaan mahtuu 15 ihmistä. Matkan hinta on 120 euroa / osallistuja. Hintaan sisältyy yhteiskuljetus, ateria ja kokoustarjoilut.
7.15 Lähtö Turun rautatieasemalta
8.50 Lähtö Huittisista Härkäpakarilta
10.30 Puurakenteiset kerrostalot opiskelijoille, TOAS:n Lumipuun työmaa
11.30 Lounas – Tampereen yliopisto, Hervannan kampus
12.15 Luentoja puun hyödyntämisestä rakentamisessa ja kahvitarjoilut
Puurakentamisen tilanne Suomessa, Prof. Markku Karjalainen, Tampereen yliopisto
Puun käyttö korjaus- ja lisärakentamisessa, Arkkitehti Dennis Somelar, Suomen Metsäkeskus
Vuoreksen Isokuusen vaiheet ja kehitys, Eveliina Oinas, projektipäällikkö, Suomen Metsäkeskus
13.45 Vuoreksen kiertoajelu – Pientalokohteita ja Vuoreksen jäteasema
14.30 Kohdekäynnit Vuoreksen puurakentamiskohteisiin : Esim. T2H:n puukerrostalo Tampereen Pähkinä, Raskaan liikenteen puusilta ”Tervassilta” sekä Puukerrostalot Tampereen Vuoreksen Kuusikko
Päivällinen
17.00 Vuoreksen Isokuusen päiväkoti
17.40 Lähtö Tampereelta (Tampereen Rautatieasemalla noin klo. 18.00)
19.00 Pysähdys ja tauko – Huittinen Härkäpakari
20.30 Paluu Turun Rautatieasemalle
Lisätiedot:
Lounais-Suomi rakentuu puusta (LSPUU) -hankkeen projektipäällikkö Dennis Somelar
dennis.somelar@metsakeskus.fi
puh. 050 590 2530
LSPUU-hankkeessa edistetään puurakentamista sekä puutuoteteollisuuden yritysten tuotantoa ja kasvua. Puurakentaminen mahdollistaa rakentamisen päästöjen vähentämisen ja puurakennukset sekä puuteollisuuden tuotteet toimivat hyvinä hiilivarastoina. Edistämällä puutuotteiden tuotantoa ja käyttöä nostetaan merkittävästi maakuntien puuraaka-aineen jalostusarvoa sekä lisätään yrittäjätuloja ja työpaikkoja.
LSPUU-hanketta toteutetaan EU:n maaseuturahaston tuella, jonka hankkeelle ovat myöntäneet Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Suomen metsäkeskus toimii hankkeen päätoteuttajana.
Uusi kotimainen pöytäpeli Osua Laaka Go tähtää kansainvälisille markkinoille maaseuturahaston tuella. Kekseliäät pelit yhdistettynä pohjoismaiseen muotoiluun ovatkin jo herättäneet mielenkiintoa, erityisesti Englannissa ja Liettuassa.
Leader Ykkösakseli myönsi 35 000 euron perustamistuen kiskolaiselle Osua Gamesille syksyllä 2021. Puoli vuotta myöhemmin markkinoille tuli uusi pöytäpeli Osua Laaka Go, eli 325-senttinen pelipöytä, jolla pystyy pelaamaan neljää eri peliä: reunaa, koloa, kurlia ja riviä.
Perustamistuen avulla hankittiin konsultointia nettisivujen ja kansainvälisen verkkokaupan tekoon sekä brändättiin tuote suomeksi ja englanniksi.
– Nyt tuotanto pyörii ja ensimmäiset pelit päästiin toimittamaan maaliskuussa, kertoo Osua Gamesin myynnin kehittämisestä vastaava Veli-Heikki Auvinen.
Osua Gamesin uutta pöytäpeliä myydään muun muassa Suomen biljardimyynnin sivuilla biljardipöytien, ilmakiekkopöytien, pöytäjalkapallojen ja pöytäcurlingien joukossa. Se olisikin helppo kuvitella ajanvietteeksi esimerkiksi pubiin tai nuorisotaloon, mutta visuaalisen ilmeensä puolesta sen voisi yhtä hyvin sijoittaa vaikka pörssiyhtiön aulaan.
– Pohjoismainen raikas muotoilu on herättänyt huomiota erityisesti kansainvälisillä markkinoilla. Esimerkiksi Briteissä pöytäpelejä on nykyisin jopa vaatekaupoissa, Auvinen sanoo.
Varsinais-Suomen Leader-väki pääsi testaamaan Osua Laaka Go -pelejä Muurlassa pidetyn LEPO-kokouksen lomassa. Kuvassa oikealla Veli-Heikki Auvinen.
Neljä peliä samalla pöydällä
Osua Games uskoo uuden kotimaisen pöytäpelin muuttavan markkinoita ennen kaikkea siksi, että samalla pöydällä pystyy pelaamaan neljää eri peliä, joista kaikki ovat parhaimmillaan kahdestaan pelattuina.
Reuna on pöytäcurlingin tyyppinen peli, jossa yritetään liu’uttaa pelikiekkoja viivojen väliin jäävälle sektorille. Ja kun vastustaja saa kiekkonsa pysähtymään parhaille pisteille, toinen yrittää tietysti kopauttaa ne ulos pelilaudalta.
Kolossa pöydän toiseen päähän asetetaan kehikko, jonka koloihin kiekkoja tähdätään. Eri koloissa on eri pistemäärät.
Lisälaudan avulla pystyy pelaamaan vielä kahta, hiukan strategisempaa peliä.
Kurlissa kiekot yritetään liu’uttaa mahdollisimman lähelle pöydän keskustaa. Jos kiekon saa pöydän keskellä olevaan koloon, saa kaksi extrapistettä.
Rivissä pelaajat asettuvat eri puolille pöytää ja osa kiekoista asetetaan pelipöydän keskiympyrään mustan erikoiskiekon eli limpun kanssa. Tarkoitus on saada omat kiekot pukattua pois keskiympyrästä, mutta jos tönäisee limpun ulos ringistä, häviää koko pelin.
Rivissä yritetään saada omat kiekot pois keskiympyrästä pukkaamatta pois mustaa kiekkoa eli limppua!
Irtiotto ruudun ääreltä
Yksi Osua Gamesin markkinointilauseista on “irtiotto ruudun ääreltä”. He halusivat tuoda markkinoille tyylikkään ja manuaalisen premium-tason pöytäpelin, jossa jopa pisteiden lasku tapahtuu helmitaulun tapaisella manuaalisella laudalla.
Auvisen mukaan peli on herättänyt kiinnostusta kaikissa ikäryhmissä ja lähes poikkeuksetta ihmiset lähestyvät sitä hymy huulillaa.
– Tämä vetoaa hauskalla tavalla siihen sisäiseen lapseen, joka meistä kaikista löytyy, hän toteaa.
Veli-Heikki Auvinen kertoo, että ihmiset lähestyvät peliä poikkeuksetta hymy huulilla. Tässä pelataan reunaa.
Tarkkaa käsityötä
Yritysidean ovat keksineet kiskolainen moniyrittäjä Hannu Nissinen ja pelin teknisestä suunnittelusta vastannut artesaanipuuseppä Jouni Kuitunen.
– Kuitunen on tehnyt harrastuksenaan monenlaisia pelejä jo pitkään. Hän järjesti omat 50-vuotisjuhlansa urheilukentällä, johon hän kutsui ihmisiä pelaamaan tekemiään pelejä. Paikalle tuli päivän aikana 300 ihmistä, kertoo Auvinen.
Pöytäpelin valmistus on tarkkaa käsityötä 0,2 millimetrin toleranssilla. Pienikin heitto valmistusvaiheessa kostautuu siinä vaiheessa, kun ruvetaan pelaamaan. Kaikki muu tehdään Suomessa ja suomalaisesta puusta paitsi vihreä erikoiskova pintalaminaatti, joka tulee Saksasta.
– Sen ansiosta pelaamiseen ei tarvita mitään liukastusjauheita tai lisäaineita, kuten monissa muissa vastaavanlaisissa peleissä, Auvinen sanoo.
Osua Games panostaa itse verkkokauppaan ja business to business -myyntiin, mutta heidän jälleenmyyjiltään pelejä pystyy tarvittaessa myös vuokraamaan esimerkiksi juhliin, yritystilaisuuksiin tai muihin tapahtumiin. Peli on tarkoitettu vain sisäkäyttöön ja sitä pystyy kuljettamaan koottuna kahdessa laatikossa.
Kuvassa pelataan kurlia lisälaudan avulla.
Tiesitkö?
Perustamistukea voidaan myöntää uuden yrityksen perustamiseen tai toimivan yrityksen uuteen liiketoimintaan korkeintaan 35 000 euroa. Lue lisää yritysrahoituksen eri muodoista:
Keskiviikkona 6. huhtikuuta 2022 pidettiin Älykkäät kylät -webinaari. Päivän aiheen pariin keskustelijat alusti Maa- ja metsätalousministeriön Maaseudun kehittämisyksikön suunnittelija Sami Tantarimäki, joka on mukana teeman ympärille perustetuissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissä työryhmissä. Webinaarin tallenne on nyt katsottavissa Haloo maaseudun Youtube-kanavalla:
Euroopan Unionin alueella maaseudun kehittämisen yhteydessä älykäs kylä (smart village) voi olla perinteinen kylä, laajempi alue tai yhteisö, joka tarkastelee asioita paikallisten vahvuuksien kautta parantaakseen toiminta- ja mukautumiskykyään.
Tantarimäki muistuttaa webinaarissa, että vaikka älykkäästä kylästä tulee helposti mieleen digitaaliset ja teknologiset ratkaisut, voi älykäs kylä yhtä hyvin panostaa nokkeliin paikallisiin tulokulmiin esimerkiksi sosiaalisen tai ekologisen kestävyyden parantamisessa.
– Lähes kaikkia maaseudun kehittämisen osa-alueita voidaan parantaa digitaalisten teknologioiden käytöllä, mutta digitalisaatio ei ole alueen menestyksen tae tai autuaaksi tekevä asia. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä, Tantarimäki kommentoi.
Maaseudun kehittämisen parissa älykkäiden kylien avulla pyritään tasoittamaan alueiden välisiä eroja, ettei ihmisten tarvitsisi muuttaa kaupunkeihin palveluiden perässä.
– Tavoite on se, että palvellaan asumisen ja arjen sujuvuutta, vastataan elinkeinoelämän tarpeisiin sekä ilmasto-, ympäristö- ja energiahaasteisiin; hidastetaan alueellista eriytymistä tai parannetaan yhdenvertaisuutta. Eli edistetään hyvää elämää!
Älykäs kylä on sellainen, joka etsii paikallisia tapoja tarkastella asioita uudelleen muuttuvassa maailmassa. Siksi älykkäiden kylien osalta voisi helposti puhua myös älykkäästä sopeutumisesta.
Älykäs kylä on kuitenkin myös globaali käsite, josta puhutaan muuallakin kuin Euroopassa. Ja Älykylä® puolestaan on tuotemerkki, joka tarkoittaa uudenlaista asuinaluetta ja palvelukonseptia, jossa on huomioitu kestävyys mahdollisimman monella tavalla. Yksi niistä on nousemassa nyt Mynämäelle.
Maaseuturahastosta tukea älykkäisiin hankkeisiin
Älykkäät kylät saavat uuden oman kehittämisvälineensä tulevalla EU:n ohjelmakaudella 2023–2027. Välineen avulla ei Tantarimäen näkemyksen mukaan kannata miettiä pistemäisiä ratkaisuja, vaan verkostomaista yhdessä tekemistä. Vaikka hanke olisi paikallinen, sen vaikutus voi ulottua laajalle.
– Yhdessä tekemisen merkitys on siinä, että voidaan löytää kauaskantoisempia, kestävämpiä, muutosjoustavampia ja resurssiviisaampia kokonaisuuksia, Tantarimäki toteaa.
Suomessa hyviä esimerkkejä älykkäistä hankkeista ovat muun muassa monipalvelupisteet, etä- ja yhteistyöskentelytilat, yhteiskäyttöautot, itsepalvelukaupat, työkalujen vuokrausautomaatit ja Auran keskustaan tehty kuntalaisten yhteinen olohuone Auraamo.
EU:n Smart Villages -kokonaisuus etenee parhaillaan eri puolilla Eurooppaa ja webinaarissa kuultiin esimerkkejä myös ulkomailta.
Harvaan asuttujen alueiden turvallisuusosaaminen on yksi Suomen sisäisen turvallisuuden yhteistoimintamallin painopistealueista. Suomen Kylien Kyläturvallisuus 2025 -hankkeen projektipäällikön mukaan maaseudulla jo kyläyhdistyksen olemassaolo on turvallisuusteko.
Loimaalla sijaitsevalle Alastaron kylälle on hankittu yhteiseen käyttöön RHA68-radiopuhelin. Radiopuhelin antenneineen sijaitsevat Pakilantiellä Alastaron nuorisolavalla, joka toimittaa nykyään myös Alastaron kylätalon virkaa. Alastaron kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eija-Sinikka Aho (artikkelikuvassa) kertoo, että kevään tullen tavoitteena on opastaa kyläläisiä radion käyttöön erilaisten tapahtumien avulla.
– Olemme suunnitelleet yhteistyötä esimerkiksi partiolaisten kanssa. Voisimme järjestää vaikka kurssin, jossa etsitään radiopuhelinten kanssa maastosta aarteita, hän ideoi.
Myös yhteyksiä muihin kyliin on tarkoitus testata. Esimerkiksi parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Tourula-Keihäskosken kyläyhdistyksen tukikohtaan Paimenenmäelle on hankittu vastaavia laitteita.
Kun laitteet saadaan aktiiviseen vapaa-ajan käyttöön, niitä osataan käyttää myös mahdollisen hätätilanteen tullen. Radiopuhelimia voisi hyödyntää esimerkiksi kadonneen etsinnöissä tai muissa viranomaisia avustavissa tehtävissä, esimerkiksi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) tukena.
RHA68-standardin radiopuhelimille ei Suomessa enää tarvita erillistä lupaa. Laitteita on maassa arviolta vähintään 150 000 kappaletta. Erityisen suosittuja ne ovat metsästäjien keskuudessa.
Halvimmillaan radiopuhelimen saa noin 40 eurolla, mutta kovin pitkälle ei edullisimpien laitteiden kanssa saa yhteyttä. 100 eurolla saa jo hyvän radiopuhelimen. Alastaron kyläyhdistyksen laitteiden valinnasta ja asennuksesta on vastannut paikallinen radioamatööri Janne Mattsson. Kylätalolle sopivan antennin ja laitteiston saa noin 500 eurolla.
RHA68-radiopuhelimissa on 26 kanavaa, joista yksi on varattu tiepalvelulle, kaksi autourheilulle ja kaksi Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle. Erikoiskuljetuksille on vakiintunut käyttöön kolme kanavaa ja radioharrastajat kohtaavat yhdellä taajuudella.
– Kyläradiotoiminnalle olen ehdottanut kanavaa 9, mutta mitään virallista päätöstä asiasta ei vielä ole, Mattsson kertoo.
Tauno Linkoranta (vas.), Pekka Rintala, Janne Mattsson, Heikki Nikander, Kalle Stenvall ja Eija-Sinikka Aho pohtivat Alastaron nuorisolavan kahviossa, miten kyläläisiä voisi opastaa kyläradion pariin tulevissa kesätapahtumissa.
Kylätaloista valmiuskeskuksia
Alastaron kylä on mukana Suomen Kylien Kyläturvallisuus 2025 -hankkeessa, jossa selvitetään muun muassa sitä, miten kylätalot voisivat toimia paikallisina valmiuskeskuksina: tiloina, joista saisi myös häiriötilanteissa apua tai tietoa. Alastarolla pilotoidaan nyt kyläradion käyttöä osana valmiustyötä. Laitilassa Leinmäen kylätalolle on hankittu aggregaatti ja soppatykki. Ne ovat säännöllisessä käytössä esimerkiksi tapahtumissa, mutta myös kriisitilanteessa niiden avulla pystyisi ruokkimaan kyläläiset. Moniin kylätaloihin on hankittu myös sydäniskureita ja majoituskapasiteettia.
Hankkeen projektipäällikkö Pekka Rintala kertoo, että hankkeen yhtenä tavoitteena on kartoittaa Suomen kyläyhteisöjen valmiuksia kyläturvallisuuskyselyiden avulla.
– Loppujen lopuksi laitteet ovat kuitenkin aina vain laitteita. Tärkeämpää on se, että kyläläiset itse ymmärtävät olevansa turvallisuustoimijoita. Sen kun hoksaa, niin kaikki muu on oikeastaan vain yksityiskohtia, toteaa Rintala.
– Oma näkemykseni on se, että jo kyläyhdistyksen olemassaolo on turvallisuusteko. Turvallisuus kohtaa ihmisen paikallisesti ja paikallisessa yhteisössä aihe muuttuu henkilökohtaiseksi. Turvallisuuden tunteessa osallisuudella ja yhteisöllisyydellä on myös ratkaisevan tärkeä merkitys, hän jatkaa.
Kylien viestintäyhteistyö viranomaisten kanssa on myös yksi turvallisuutta edistävä asia. Rintalan mukaan viranomaisten olisi tärkeää tietää, miten kylään saa yhteyden häiriötilanteessa. Se vahvistaa koko yhteiskunnan resilienssiä.
– Loimaan esimerkki tuntuu nyt kiihdyttävän kiinnostusta. Voi olla että vaikeasti rikottavia viestintäkyvykkyyksiä saadaan rakennettua yllättävänkin nopeasti koko valtakunnan alueelle, hän kommentoi.
– Ideaalitilanteessa kaikissa kylätaloissa olisi mahdollisuus ottaa häiriötilanteessa yhteys pelastuslaitokseen, kunnan johtokeskukseen tai naapurikylään. Ja vastaavasti pelastuslaitos saisi jokaisesta kylästä aina kiinni jonkun, jolta saa tolkun vastauksia, Rintala jatkaa.
Alastaron kyläyhdistyksen tukikohta on Alastaron nuorisolava, joka on tunnettu erityisesti kesäisistä Kuutamokeikka-tapahtumista. Talviaikaan käytössä on vain kahvilan puoli. Kylän yhteisen radiopuhelimen kuuluvuutta parantamaan on asennettu antenni rakennuksen katolle.
Langat takaisin kylien käsiin
Aikanaan kylätalot ovat olleet paikkoja, joihin ihmiset ovat kokoontuneet sekä ilon että hädän hetkellä. Kun nykyisenlaisia yhteydenpitovälineitä ei ollut, monet langat olivat kyläyhdistysten käsissä. Mutta on kylätaloja hyödynnetty hädässä viime vuosinakin. Esimerkiksi Santtion kylätalo toimi info- ja huoltokeskuksena Pyhärannan metsäpalojen aikaan kesällä 2018. Saman vuoden tammikuussa Nousiaisten vesikriisin aikaan ihmiset pääsivät suihkuun ja hakemaan juomavettä naapurikuntien kylätaloilta. Myös jouluna 2011 koetun Tapani-myrskyn jälkeen kylätalot toimivat monella harvaan asutulla alueella tukikohtana, kun kaatuneet puut estivät pääsyn kotiin ja sähköt olivat poissa useita päiviä.
Tänä vuonna Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta on seurannut, miten kylillä on valmistauduttu ottamaan vastaan pakolaisia Ukrainasta ja keräämään heille tarvittavia tavaroita.
– Kun tulee joku tilanne eteen, ihmiset kylissä haluavat auttaa! Ja mitä konkreettisempi hyöty on, sitä helpompi on lähteä mukaan, hän toteaa.
Myös kyläasiamies näkee hyvänä, että kylissä pohditaan turvallisuuskysymyksiä nyt, kun rajan takana soditaan ja ilmastonmuutos etenee.
– Turvallisuus on yhteinen asia ja useinhan on niin, että kun valtiolta loppuu kädet kesken, yhdistykset jatkavat työtä, Linkoranta sanoo.
Kyläyhdistyksen aktiivijäsen Heikki Nikander on samaa mieltä.
– Lähes kaikissa Facebookin puskaradio-ryhmissä on viime aikoina keskusteltu siitä, mistä löytyy lähimmät väestönsuojat. Sellaisia ei paljon ole, mutta tällaisia tiloja on, joihin voi kokoontua, jos vastaan tulee joku yllättävä tilanne. Alastarolla asuu kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet täällä, joten ensimmäiseksi meidän pitäisi saada tämä tila kaikkien tietoon, hän toteaa.
Heikki Nikander (vas.), Kalle Stenvall ja Eija-Sinikka Aho ottavat kyläyhdistyksen radiopuhelimella yhteyttä autossa olevaan Janne Mattssoniin.
6 000 radioamatööriä
Radioamatöörejä on Suomessa noin 6 000. Janne Mattsson tentti itselleen pätevyyden vuonna 2018, mutta harrastus alkoi jo lapsuudessa. Niin ikään alastarolainen Kalle Stenvall on ollut radioamatööri jo pitkään.
– Päivittäin tulee kuunneltua maailmaa. Aamuisin on yleensä sellainen hetki, kun harrastajat vaihtavat kuulumisia. Nykyisin kuuntelen itse lähinnä kaukaisia tai harvinaisia yhteyksiä. Yhteensä minulla on kuitattuna noin 2 500 yhteyttä.
Viime vuonna Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Lounais-Suomen piiri järjesti kaksi perustason pätevyyteen tähtäävää radioamatöörikoulutusta, joissa molemmissa oli sata osallistujaa. Uusien harrastajien myötä radioamatöörien keski-ikä on pitkästä aikaa laskusuunnassa.
– Ja nyt sotatilanne on vaikuttanut selvästi kiinnostukseen. Mutta Ukrainassa radioamatööritoiminta on kielletty, sillä yhteyksiä pystyy seuraamaan, Stenvall kertoo.
RHA68-radiopuhelin toimii taajuusalueella 67– 72 MHz.
Haloo maaseutu! -viestintäfoorumissa jaettiin viestintävinkkejä ja aseteltiin askelmerkkejä tulevaisuuden maaseutuviestinnälle. Esitykset ovat katsottavissa myös jälkikäteen!
Varsinais-Suomen maaseutuverkosto kokoontui keskiviikkona 30. maaliskuuta hybriditilaisuutena järjestettyyn Haloo maaseutu! -viestintäfoorumiin. Aamupäivän aikana Haloo maaseutu! -viestintähankkeen koordinaattori Janica Vilen esitteli hankkeen tuloksia sekä jakoi vinkkejä laadukkaasta, tavoittavasta ja vaikuttavasta viestinnästä. Verkostomaisen viestinnän voimasta puhui Suomen Kylät ry:n viestintäpäällikkö Anssi Ketonen. Valtakunnallista maaseutuverkostoa ja uutta maaseutuverkosto.fi -alustaa esitteli puolestaan maaseutuverkostopalveluiden viestintäkoordinaattori Emilia Nivukoski.
00:00:00 Päivän ohjelma ja Haloo maaseutu! -hankkeen esittely / Janica Vilen, Haloo maaseutu! (Katso esitys pdf-muodossa klikkaamalla tästä!)
00:33:27 Verkostomaisen viestinnän mahdollisuudet / Anssi Ketonen, Suomen Kylät (Katso esitys pdf-muodossa klikkaamalla tästä!)
01:09:14 Uusi maaseutuverkosto.fi -sivusto sidosryhmäviestinnän ja verkoston tukena / Emilia Nivukoski, Maaseutuverkostopalvelut (Tutustu lisää osoitteessa maaseutuverkosto.fi)
Tehokasta maaseutuviestintää koko Suomeen
Iltapäivällä viestintäfoorumissa tutustuttiin maaseutuviestinnän uuteen aluemalliin. Vuonna 2023 alkavalla EU:n ohjelmakaudella ei enää toteuteta viestintähankkeita, vaan paikallista maaseutuohjelman viestintää tehdään Ely-keskuksista käsin.
Viestintämallin uudistusta esitteli Emilia Nivukoski maaseutuverkostopalveluista. Uuden mallin tavoitteena on yhdenmukaistaa viestintää kaikilla alueilla. Tällä hetkellä kaikissa maakunnissa ei ole ollenkaan viestintähankkeita ja olemassa olevilla viestintähankkeilla on keskenään paljon eroja niin tavoitteiden kuin mahdollisuuksienkin suhteen. Viestinnän hankkeistaminen on luonut viestintään myös katkoja, ja uuden mallin toivotaan luovan työhön jatkuvuutta.
Selkeää ja innostavaa viestintää mahdollisuuksista ja vaikutuksista
Alustuksen jälkeen osallistujat pohtivat työryhmissä Varsinais-Suomen maaseutuviestinnän tarpeita, erityispiirteitä, hyviä olemassa olevia käytäntöjä ja kehittämisen kohteita. Tuenhakijoiden näkökulmasta eri tukimuodoista viestimiseen toivottiin lisää selkeyttä ja innostavuutta. Lisäksi tarvetta olisi saada nykyiseen tapaan uutisia toteutuneista hankkeista ja niiden vaikutuksista. Toiveissa on, että ruohonjuuritason paikallinen kehittämistyö saa jatkossakin näkyvyyttä. Kaksikielisyys nousi esiin kaikissa työryhmissä. Jatkossa olisi tärkeää saada kaikki viestintää tukeva materiaali molemmilla kotimaisilla kielillä. Lisäksi viestintää tarvitaan myös muilla kielillä, erityisesti englanniksi.
Tulevan alueviestijän työnkuva on laajempi kuin nykyisen viestintähankkeen koordinaattorin. Siksi verkoston toimijat toivovat myös koulutusta ja uusia työkaluja oman viestintänsä kehittämiseen ja sisällön tuottamiseen, jotta materiaalia syntyisi jatkossakin säännöllisesti.
Työpajoissa pohdittiin myös Haloo maaseutu -brändin tulevaisuutta. Vaikka viestintähanke päättyy, brändiä voidaan hyödyntää edelleen. Haloo maaseutu voisi olla esimerkiksi maaseutuaiheisen lehden nimi ja sivusto voisi muuttua verkkolehdeksi. Joissain maakunnissa paikalliset Leader-ryhmät ovat ottaneet yhteisen viestintähankkeen brändin omaan käyttöönsä, mikä voisi olla yksi vaihtoehto myös Varsinais-Suomessa. Yksi idea olisi luovuttaa brändi valtakunnalliseen käyttöön, jos muualla Suomessa innostutaan ajatuksesta.
Yksi työpajan kysymyksistä liittyi Varsinais-Suomen maaseutuverkoston ja sen sidosryhmien määrittelyyn. Maaseutuverkoston käsite on koettu epämääräiseksi eivätkä kaikki maaseudun kehittäjät tiedä tai koe kuuluvansa siihen. Maaseutuverkostoon kuuluvat yksinkertaistetusti kaikki ne tahot, jotka ovat mukana kehittämässä maaseutua. Työpajoissa saatiin paikallisten ihmisten asiantuntijuuden avulla kerättyä listaa niistä tahoista, joiden kanssa yhteistyötä pyritään tiivistämään. Lisäksi maaseutuverkostolla on laaja joukko sidosryhmiä, muun muassa kaikki paikalliset mediat sekä poliittiset puolueet.
