Suomalaisen sikatalouden kannattavuuden lasku ja viennin pysähtyminen on johtanut tilanteeseen, jossa tarvitaan nopeita ratkaisuja. Laitilalaisella Aulan tilalla sianpito päätettiin lopettaa kokonaan.
Laitilalainen Juho Aula ryhtyi vanhempiensa 100 emakon sikatilan yrittäjäksi vuonna 2018. Vuonna 2021 HKScan palkitsi hänet vuoden sikatuottajaksi Suomessa ja vuonna 2022 hän päätti lopettaa sikatalouden harjoittamisen. Viimeiset emakot lähtivät teurastamolle huhtikuussa ja lihasioiksi kasvatettavat porsaat lähtevät elokuuhun mennessä.
– Viimeistään vuonna 2027 olisi pitänyt lopettaa, sillä sikojen kiinnipito ja tiineytyshäkit kielletään Suomessa siirtymäajalla. Meidän olisi pitänyt rakentaa lisää tilaa 2,24 neliötä jokaista emakkoa kohden. Neliöt loppuvat kesken ja laajentaminen vaatisi suhteettoman kovan investoinnin, kertoo Aula.
Häkit helpottavat sikojen käsittelyä, mutta samalla rajoittavat niiden luontaisten ja lajityypillisten tarpeiden toteuttamista.
Samaan aikaan sikatalouden kannattavuus on laskenut merkittävästi.
– Totesin, että ei tässä enää kannata jäädä odottelemaan parempia aikoja, vaan lopettaa heti, hän jatkaa.
Samanlaisia ajatuksia on herännyt muillakin sikatiloilla, mutta monilla tiloilla lopettaminen ei ole mahdollista suurten lainojen vuoksi. Mutta mistä kannattavuuden lasku oikein johtuu?
– Suomessa kulutetaan sianlihaa vuodessa 160 miljoonaa kiloa ja tuotetaan 175 miljoonaa kiloa, eli siinä on jo 15 miljoonaa kiloa ylimääräistä. Homma kuitenkin toimi niin kauan, kun lihaa vietiin Kiinaan, mutta nyt kun vienti on pysähtynyt, ollaan ongelmissa, Aula vastaa.
– Lisäksi tuotetun ja kulutetun lihan väliin jäävää osuutta kasvattaa se, että Suomeen tuodaan ulkomailta sianlihaa noin 30 miljoonaa kiloa vuodessa. Eli käytännössä täällä on vuositasolla 45 miljoonaa kiloa sellaista sianlihaa, jolle pitäisi löytää joku ostaja, hän jatkaa.
Viidennes suomalaisesta sianlihasta tuotetaan tällä hetkellä Varsinais-Suomessa, joten ongelmat näkyvät myös paikallistasolla.
– Sianlihan kulutus laskee aika tasaisesti pari prosenttia joka vuosi, mutta korona vaikutti siihenkin. Kotitalouksiin ostetaan yleensä lähinnä pihvejä, kun taas lounasravintolat ovat ostaneet muutakin lihaa.
Kannattavuuteen vaikuttaa myös kasvaneet tuotantokustannukset. Joidenkin arvioiden mukaan sikaloiden tuotantokustannukset ovat jopa tuplaantuneet ja esimerkiksi rehuohran hinta on kolminkertaistunut vuoden takaiseen hintatasoon nähden.
Tuotto haetaan jatkossa pelloilta
Laitilalainen Juho Aula opiskeli lukion jälkeen agrologiksi ja otti kotitilansa haltuun vuonna 2018. Oman tilansa lisäksi hän vaikuttaa alan kehitykseen MTK-Varsinais-Suomen maaseutunuorten valiokunnan puheenjohtajana, varhaisperunatoimikunnan varapuheenjohtajana sekä Laitilan MTK:n johtokunnassa.
Aulan tilalla sianpidosta vapautunut aika käytetään jatkossa pelloilla. Tänä keväänä 115 hehtaarille on kylvetty viljaa, tärkkelysperunaa, porkkanaa, punajuurta ja tilliä. Myynti hoituu näppärästi Laitilan Vihanneksen kautta.
– Jotain uusiakin kasveja on tarkoitus kokeilla, mutta tähän kauteen ei ehditty vielä miettiä asiaa. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä nyt kun emme saa sotatilanteen vuoksi työvoimaa Ukrainasta, niin tämäkin työmäärä on aika iso!
Juho Aulan ja hänen isänsä lisäksi tilalla on nyt viisi kosovolaista kausityöntekijää, joihin yhteys löytyi ystävän kautta.
– Meillä ollut työpaikkailmoitus esillä yli kolme kuukautta, mutta yksikään suomalainen ei ole hakenut. Usein sanotaan, että pitäisi palkata paikallisia nuoria, mutta se on hankalaa, sillä työvoiman tarve alkaa jo maaliskuussa ja toisaalta tiloilla tehdään niin pitkiä päiviä, etteivät nuoret yleensä jaksa sellaista tahtia, Aula avaa hankalaa tilannetta.
Aulan tilalla ulkomaiset työntekijät majoittuvat tilan lähellä olevassa omakotitalossa ja kommunikointi hoituu Google translatorin avulla.
Viljelijätukien lisäksi Aulan tilalla on hyödynnetty maatalouden investointitukia, esimerkiksi kasvutunneleiden rakentamiseen. Tänä vuonna kasvutunnellista tulee muun muassa punajuurta.
Tyhjenevään sikalaan varastoitiin öljyä
Sikalan lopettaminen osui hyvää saumaan myös energiakriisin näkökulmasta.
– Kun öljyn hinnan noususta alettiin puhua, päätin ostaa oman mielenrauhani takia kaikki säiliöt täyteen. Hiukan se kävi kassan päälle, mutta nyt ei tarvitse seurailla hintoja, kun öljyä riittää ainakin vuoden tarpeisiin, Aula huokaisee.
Nyt kun sikalaan ei enää tarvita lämpöä, sinne varastoitu öljy pystytään hyödyntämään tilalla muuhun käyttöön.
Aula on suunnitellut jo kuivurin lämmönlähteen muuttamista öljystä kotimaiseksi hakkeeksi. Hankkeen hinta-arvioi nousi kuitenkin 40 prosenttia Venäjän hyökkäyssodan myötä, joten ainakaan vielä sitä ei ole mahdollista toteuttaa. Yhtenä vaihtoehtona tiloille on markkinoitu biokaasua, mutta myös biokaasulaitosten rakennuskustannukset ovat nyt korkeat, ja toisaalta niille ei saa joka paikkaan edes ympäristölupaa.
Haloo maaseudun vuoden 2022 printtilehti on ilmestynyt! Varsinais-Suomessa ilmestyvä maaseudun kehittämisen tiedotuslehti summaa ohjelmakauden 2014–2022 tuloksia ja vaikuttavuutta. Lehteä on postitettu Varsinais-Suomen maaseutuverkostolle ja lisäksi sitä tullaan jakamaan monissa maaseudun kesätapahtumissa.
Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Maaseuturahaston tukia jaetaan maaseutuohjelman kautta paikallisten tarpeiden mukaisesti. Varsinais-Suomessa maaseudun kehittämistukia myöntävät Ely-keskus ja viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Loimaan seudulla ja Somerolla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit, Vakka-Suomessa ja Satakunnassa toimiva Ravakka sekä Salon seudulla ja Uudellamaalla toimiva Ykkösakseli. Maaseudun kehittämistä on tuettu Varsinais-Suomessa ohjelmakauden aikana yhteensä 77,5 miljoonalla eurolla, joka on jakautunut yritystukiin ja yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin.
Lehdessä esitellään tukea saaneita hankkeita ja niiden tuloksia ohjelmakauden varrelta. Leader-ryhmät ovat laskeneet tukemiensa hankkeiden vaikutuksia myös teemoittain. Varsinais-Suomen ryhmien myöntämästä Leader-tuesta 10 miljoonaa euroa on kehittänyt kylätoimintaa. Liikuntaa on tuettu 3,7 miljoonalla eurolla ja kulttuuria 3,6 miljoonalla. Nuorten hyväksi Leader-tukea on myönnetty 1,8 miljoonaa ja sama summa on käytetty myös lähiruuan tukemiseen. 2,9 miljoonaa euroa ryhmien myöntämästä Leader-tuesta on käytetty sellaisiin hankkeisiin, joilla on saavutettu positiivisia ympäristövaikutuksia.
Kuten lehteen valituista esimerkkihankkeista huomaa, yhdellä hankkeella voidaan vaikuttaa moniin asioihin. Kun pienviljelijäyhdistys rakentaa frisbeegolfradan, se edistää liikuntaa, mutta samalla myös elävöittää kylää, luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja vauhdittaa matkailua. Kun kyläyhdistys pelastaa arvokkaan luonnonlähteen, se luo samalla uusia virkistysmahdollisuuksia ja lisää yhteisöllisyyttä. Vaikka hankkeilla on saavutettu monenlaisia vaikutuksia, yksinkertaistettuna niiden jokaisen tarkoitus on kehittää maaseutua – jotta voisimme hyvin.
Eikä työ maaseudun hyväksi ole suinkaan loppumassa! Uusi ohjelmakausi alkaa heti vuonna 2023. Jos sinulla on idea oman kotiseutusi kehittämiseksi, ole rohkeasti yhteydessä Varsinais-Suomen Ely-keskukseen tai oman alueesi Leader-ryhmään. Maaseudun kehittämisen asiantuntijat ovat apunasi edistämässä maaseudun kestävää kasvua ja hyvinvointia.
Erityisesti varsinaissuomalaiseen makuun sopiva aromikas Antsun Sinappi on samaan aikaan makea ja sopivan väkevä! Nyt Perniön sinappitehtaalla kokeillaan Leader-tuen turvin, miten 60-luvulta peräisin oleva perinteinen resepti toimii kotimaisesta sinapista tehtynä.
Perniöläinen Jellow Factory on saanut Leader Ykkösakselilta 10 000 euron kokeilutuen kotimaisen sinapin kehittämiseen. Tällä hetkellä yritys valmistaa Antsun Sinappia vuonna 1963 tehdyllä reseptillä. Toiveissa olisi kuitenkin saada tuotteesta kotimainen, sillä se voisi olla valttikortti, jolla sinappi erottuisi edukseen kaupan sinappihyllyltä kymmenten kilpailijoiden joukosta.
Yrittäjät Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat löytäneet Iisalmesta sinapin viljelijän, joka olisi avoin yhteistyölle salolaisten sopimusviljelijöiden kanssa. Perniöstä on jo löytynyt sinapista kiinnostuneita viljelijöitä.
– Hyvien siementen löytäminen tuntuu olevan tässä se vaikein asia. Sinapinsiementähän myydään paljon maanmuokkaukseen, mutta varsinaiseen sinapin valmistukseen siemeniä ei ole niin vain saatavilla. Lajikkeita on kyllä paljon. Ihan jo keltaista sinappia on useita eri lajikkeita ja sitten on vielä ruskeaa ja mustaa sinappia, Jonas Jokilehto kertoo.
Varsinainen viljely ei hänen tietojensa mukaan ole vaikeaa, jos hyvä siemen löytyy. Ja heidän tuotantoonsa riittäisi vielä aika pieni peltopinta-ala. Sen sijaan haastetta tulee olemaan siementen erottelussa, sillä pienikin määrä vihreitä siemeniä pilaa maun. Öljyisen kasvin jauhaminen hienoksi ei myöskään ole ihan yksinkertainen juttu.
– Nyt testaamme Iisalmen viljelijältä saatujen siementen makua ja toivomme, että se on hyvää!
60-luvulta tähän päivään
Antsun Sinapin resepti on peräisin Somerolta, jossa Anton Tapio piti aikanaan grilliä ja teki sen käyttöön omaa sinappia. Kun hän lopulta myi grillin seuraavalle yrittäjälle, sinapin resepti lähti Jokioisiin.
– Ostimme reseptiikan, koneet, laitteet ja kaluston vuonna 2019 ja siitä lähtien Antsun Sinappia on valmistettu Perniössä. Pääsimme Perniön Lihan vanhoihin tiloihin, eli makkaratehdas muuttui sinappitehtaaksi, kertoo Jonas Jokilehto.
Kun resepti siirtyi Jellow Factorylle, myös sinappipullon ilme uudistui.
Antsun sinappia on neljää eri makua.
– Halusimme antaa Antsulle uudet kasvot, joten teimme fiktiivisen ja retrohenkisen kasvokuvan yhteistyössä perniöläisen Anna-Liisa Salmelinin kanssa. Myynnissä on tällä hetkellä neljä eri makua: perinteinen, valkosipuli, konjakki ja chili. Antsulla on eri pulloissa aina hiukan erilainen ilme.
Nyt suunnitelmissa on tuoda markkinoille myös lasipurkki.
– Lasipurkin avulla uskomme saavamme uusia asiakkaita erityisesti pääkaupunkiseudulta. Ulkonäön lisäksi lasipurkissa on se etu, että sinapin voi jättää tönkömmäksi. Pullossa myytävästä sinapista pitää tehdä vähän löysempää, jotta sen saa hyvin ulos.
Eroon lisäaineista
Kotimaisuuden lisäksi Jellow Factory tekee tuotekehitystä saadakseen Antsun Sinapista lisäaineetonta.
– Alkuperäisessä reseptissä ei ole maitoa, kuten monissa muissa sinapeissa, joten se helpottaa työtä oleellisesti.
Myös lisäaineettomuuden uskotaan olevan hyvä myyntivaltti.
– Maku on kuitenkin se, mikä ratkaisee! Antsun Sinappi tunnetaan aika hyvin Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, mutta jotta saisimme muualtakin asiakkaita, pitäisi lähteä maistattamaan tuotetta. Ensiostokselle on aina se korkein kynnys.
Leader-ryhmät maistelivat Antsun sinappeja erilaisten makkaroiden kanssa.
Monta rautaa tulessa
Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat molemmat koulutukseltaan vaatesuunnittelijoita. Valmistuttuaan he perustivatkin oman vaatekaupan Salon keskustaan, mutta kun Nokia lopetti toimintansa Salossa vuonna 2012 ja keskusta hiljeni, oli pariskunnan aika keksiä jotain uutta.
– Ensin ostimme maatalousnaisten vanhan mehustamon, joka tuli meidän ulkorakennukseen. Sitten hankimme muutaman jäätelökioskin ja aloimme myydä niissä kesäisin Pappagallon jäätelöitä. Sinapin pariin päädyimme sattumalta, kun olimme ostamassa mehustamoon uusia laitteita. Samalla meille esiteltiin Antsun Sinappi ja päätimme ostaa myös sen.
Uusien yritysten lomassa pariskunta pitää edelleen myös kädentaitojaan yllä muun muassa verhoilemalla ja tekemällä puvustuksia teatteriin.
Teksti ja kuvat: Janica Vilen
Tiesitkö?
Kokeilutukea voidaan myöntää liiketoimintasuunnitelman mukaisten kokeilutoimenpiteiden toteuttamiseen uudelle tai toimivalle yritykselle korkeintaan 10 000 euroa. Lue lisää maaseuturahaston yritystukimuodoista:
Varsinais-Suomen Vuoden kylä -kilpailun voittajat ovat vuosien varrella saaneet kiertopalkinnon ja hienon tittelin lisäksi paljon muutakin: uskottavuutta hankehakemuksiin ja kuntayhteistyöhön, iloa ja yhteisöllisyyttä kyläläisten keskuuteen sekä uusia kontakteja ja kylämatkailijoita.
Vuoden kylä -kilpailua on Varsinais-Suomessa järjestetty nykyisessä muodossa jo 20 vuotta. Alun alkaen valinnasta vastasi Varsinais-Suomen Liitto, mutta vuonna 2002 kilpailua alkoi järjestää Varsinais-Suomen Kylät ry.
Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkorannan (kuvassa keskellä) mukaan voittajakylät ovat aina saaneet paljon julkisuutta, mutta muitakin vaikutuksia on ollut. Monissa kylissä palkinto on esimerkiksi vauhdittanut yhteistyötä kunnan kanssa ja lisännyt tunnettuutta matkailijoiden keskuudessa.
– Aika moni kylä on laittanut esille kyltin, jossa lukee, että me olemme Varsinais-Suomen vuoden kylä ja sitä kautta ihmiset osaavat pysähtyä katsomaan, että mikäs paikka tämä oikein on!
Linkorannan mukaan palkitut kylät ovat olleet aina ylpeitä ja otettuja saamastaan tunnustuksesta ja usein se on tuonut jopa lisää intoa kehittää kylää eteenpäin.
– Vaikka on joskus niinkin käynyt, että olemme myöntäneet Vuoden kylä -palkinnon ja heti seuraavana vuonna kylältä on lakkautettu koulu, muistelee Linkoranta.
Kaikissa viimeisen 20 vuoden aikana palkituissa kylissä on kuitenkin edelleen aktiivista kylätoimintaa.
– Kilpailussa on joka vuosi eri teema, mutta voittajakyliä yhdistää se, että niissä kaikissa asioita on tehty yhdessä. Tätä palkintoa ei jaeta yhden henkilön projekteille, vaikka ne olisivat kuinka hienoja, sanoo Linkoranta.
Haara-Onkijoella panostetaan perinteisiin
Haaran-Onkijoen kyläyhdistyksen rahastonhoitaja Aimo Knuutila on ollut mukana kaikissa yhdistyksen näytelmissä. Kuvassa hän selaa Eila Nummilan tekemää leikekirjaa kyläyhdistyksen vaiheista. “Materiaalia on jo niin paljon, että tästä pitäisi tehdä oikea historiikki!”
Haaran ja Onkijoen kyläkeskittymä Loimaalla on panostanut maaseudun perinteiden ylläpitämiseen, ja juuri perinneosaaminen toi kylälle Varsinais-Suomen vuoden kylän tittelin vuonna 2002. Elokuisia perinnepäiviä työnäytöksineen on vietetty vuodesta 1996 alkaen, mutta vuosina 2001 ja 2002 kylä ylitti jo useamman median uutiskynnyksen, kun siellä järjestettiin perinnehäitä 1850-luvun tunnelmissa.
– Ketään ei siis virallisesti vihitty, mutta hääparia näytelleet nuoret tuotiin juhliin hevosvaljakolla ja sitten päästiin seuraamaan vihkimistä juuri niin kuin se aikanaan 1850-luvulla tapahtui, kertoo kyläaktiivi ja paikallinen maanviljelijä Aimo Knuutila.
Juhliin tulivat lähes kaikki kyläläiset, mutta varsinaisia vuorosanoja oli vain muutamille: hääparille, papille, sulhasen puhemiestä näytelleelle Aimo Knuutilalle ja parille kuokkavieraalle.
Idean perinnehäistä saivat Eila Nummila ja Tuula Launonen. Kun muutkin innostuivat ajatuksesta, he ottivatkin maakunta-arkistosta selvää kaikesta sen ajan häihin liittyvästä: tarjoilusta, vaatetuksesta, puheista, häätalon koristelusta ja kutsuvieraslistasta.
– Muutama taitava emäntä ompeli meille kaikille vaatteet paikallisen Ritva Rastaan johdolla. Asuja tehtiin yhteensä noin 60: kartanon väelle, talollisille, tilallisille, rengeille, piioille, kuokkavieraille ja keittiön väelle.
Vieraita näyttelevät kyläläiset olivat käyneet häitä varten tapakurssin. Kaikki siis tiesivät, miten niiataan, kumarretaan ja käyttäydytään. Hääjuhlaan tuli vielä kylän ulkopuoleltakin parisataa katsojaa, jotka saivat myös asettua juhlavieraiden rooliin. Tarjolla oli ajan tavan mukaan klimppisoppaa ja ohjelmassa puheita ja tanssia!
– Ja siitä se sitten lähti! Sen jälkeen olemme esittäneet muun muassa Savioopperan, jonka kirjoitti loimaalainen Pirkko Jaakkola. Saimme projektiin apurahan ja ammattiohjaajan Helsingistä.
Saviooppeeraa seurasi näytelmä Saviseutuni soi, jonka kanssa Haaran-Onkijoen kyläyhdistys voitti harrastajateattereiden Suomen mestaruuden vuonna 2010. Vuonna 2012 esitettiin Savisoitto ja vuonna 2016 pidettiin kylän yhteinen Kevätjuhla, jossa oli koottuna koulumuistoja kolmelta eri vuosikymmeneltä. Tänä vuonna kyläyhdistys esittää näytelmän paikallisen Viljo Marttilan elämästä hänen itsensä säveltämän musiikin tahtiin. Puutarhurin valssi saa ensi-iltansa syksyllä 2022.
Vuoden kylä -palkinnosta on aikaa jo 20 vuotta, mutta kilpailun voitto muistetaan ja sitä arvostetaan kylällä edelleen.
– Ilman kyläpalkintoa ei näytelmäharrastuskaan mahdollisesti olisi saanut jatkoa, Knuutila pohtii.
– Aina kun aloitamme uuden projektin, muistamme olla ylpeitä haaralaisia. Ei niin, että menestys olisi noussut päähän, vaan niin, että yritämme aina parhaamme mukaan lunastaa uudelleen sen hyvän maineen, jonka olemme aikaisempina vuosina saaneet luotua.
Haaran-Onkijoen kyläyhdistys rekisteröitiin vuonna 1999, kun yhdistys remontoi käyttöönsä vuodelta 1945 peräisin olevan rintamamiestalon. Vuonna 2001 kylätalon viereen valmistui Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tuella rakennettu Pääskynpesä, jossa on tilaa järjestää tansseja ja teatteria. Vuonna 2016 kylätalon pihalle valmistui Leader-tuella tehty leikkipaikka ja tämän vuoden näytelmääkin tehdään Leader-tuen turvin. Kylällä asuu noin 300 ihmistä ja joka vuosi järjestetään jotain yhteistä tekemistä yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi.
Varsinais-Suomen kyläpäivää vietetään 13.8.
Valpperilaiset puhaltavat yhteen hiileen. Parasta kylässä on heidän mukaansa kyläkoulu, liikuntamahdollisuudet ja yhteishenki.
Vuoden kyläksi palkitseminen tuo maineen ja kunnian lisäksi myös vastuuta. Voittajakylä järjestää aina seuraavan vuoden Varsinais-Suomen kyläpäivän, jossa palkitaan taas uusi voittaja. Vuoden 2022 kyläjuhlaa vietetään vuoden 2021 kylässä, Nousiaisten Valpperissa lauantaina 13. elokuuta.
Valpperissa vuoden kylä -titteli on lisännyt kylän kiinnostavuutta erityisesti matkailijoiden keskuudessa. Urheilutalon ympäristössä on muun muassa maastopyöräreitti, frisbeegolfrata, hiihtoladut, patikointireittejä, kuntoportaat, laavu ja uimapaikka. Täksi kesäksi sinne rakennettiin vielä majoitustilaa.
– Jonkun verran olen ihan kuullut, että retkeilijät ovat koukanneet Valpperiin palkinnon vuoksi, mutta toki täällä on nyt tapahtunut niin paljon, että on vaikeaa arvioida, kuinka iso osa kiinnostuksesta johtuu palkinnosta. Meillä on nyt niin aktiivinen porukka kasassa, että kaikkea uutta tapahtuu koko ajan, joten uskon, että väkeä kävisi joka tapauksessa, kommentoi alueella ruokapalveluyrittäjänä toimiva Päivi Lehtonen (kuvassa vasemmalla).
Vuoden kylä 2011 edisti kulttuuria!
Uudenkartanon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta yhdistyksen pyörittämässä Lystmettässä.
Uudenkartanon kylä valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2011 kyläksi. Silloin kilpailussa oli teemana kulttuuri ja siihenhän juuri Uudenkartanon kylässä panostetaan. Kyläyhdistys pyörittää Himolan teatteria, jolla on vuodessa kolme ensi-iltaa.
– Se oli meidän isolle ja sitoutuneelle talkooporukalle hieno kiitos. Kun kävimme hakemassa pystin Teijolta, täällä sattui olemaan juuri vuosittaiset Yrittäjien tanssit ja koko kylä koolla. Oli kyllä hieno tunne tulla palkinnon kanssa kotiin! Se kohotti tunnelmaa ja motivoi ihmisiä osallistumaan taas seuraaviin talkoisiin, kyläyhdistyksen tiedottaja Eija Eloranta muistelee.
Eloranta itse on muuttanut kylälle rakkauden perässä ihan muualta, mutta tunsi heti tulleensa kotiin.
– Muistan edelleen, miten minua tultiin heti pyytämään mukaan kyläyhdistyksen toimintaan. Se tuntui tosi ihanalta! Arvostin paljon sitä, miten kyläläiset ottivat uuden asukkaan vastaan, Eloranta kertoo.
Kylän hyvä yhteishenki syntyykin ennen kaikkea ystävällisyydestä. Ja ystävällisyyden luoma yhteishenki näkyy myös numeroissa: Uudenkartanon kylässä on noin 530 kotitaloutta ja kyläyhdistyksessä on noin 370 jäsentä.
Palkinto antoi intoa kehittää Asmandiaa eteenpäin
Mynämäen Asemanseudun Kylät ry:n tiedottaja Kari Mäkelä Asmandiassa kesällä 2020.
Vuonna 2014 vuoden kyläksi valittiin kansainvälisessä yhteistyössä kunnostautunut Mynämäen Asemanseutu.
– Me olimme juuri silloin tehneet taideyhteistyötä ranskalaisten toimijoiden kanssa ja Asmandiaan oli tehty jo ensimmäiset luontopolut. Vuoden kylä -palkinnosta saimme lisää intoa ja sellaista omanarvontuntoa, jonka avulla kehtasimme taas tuputtaa asiaamme eteenpäin, naurahtaa kyläyhdistyksen tiedottaja Kari Mäkelä.
Palkinnon jälkeen Asmandiaksi nimetty kylän yhteinen ulkoilualue on kehittynyt paljon. Alueella on toteutettu useampia eri Leader-hankkeita ja muita projekteja.
– En usko, että Asmandiaa olisi lähdetty samalla tavalla brändäämään ilman palkintoa. Siitä saimme intoa pitää aluetta kunnossa ja kehittää sitä eteenpäin. Nyt olemme mukana Ravakan EkoTeko-hankkeessa ja suunnittelemme taas seuraavaa kansainvälistä hanketta irlantilaisten kanssa, Mäkelä kertoo.
Varsinais-Suomen kyläkilpailun voittaja edustaa maakuntaa aina seuraavassa valtakunnallisessa vuoden kylä -kilpailussa. Vuonna 2016 Varsinais-Suomen kilpailun voittanut Taalintehdas pokkasi valtakunnallisesta kilpailusta kakkossijan.
Taalintehdas on entisen Dragsfjärdin kunnan keskustaajama. Kun Dragsfjärd teki kuntaliitoksen vuonna 2009 Kemiön ja Västanfjärdin kanssa, myös Taalintehtaalla alettiin pohtia alueen identiteettiä uudelleen.
– Vuonna 2012 perustimme kyläyhdistyksen, joka panostaa siihen, että kylällä on yhteistä tekemistä ja tapahtumia, kertoo alusta asti kyläyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Leif Lindgren.
– Tänä vuonna vietämme yhdistyksen 10-vuotisjuhlia järjestämällä tapahtumia joka kuukausi. Kesä-, heinä- ja elokuun aikana on jopa kuusi tapahtumaa. Saamme jatkuvasti palautetta siitä, miten paljon nämä tapahtumat merkitsevät ja se antaa meille energiaa lähteä tekemään aina seuraavaa, hän jatkaa.
Parhaista tapahtumista on tehty vuosittaisia perinteitä. Jokavuotiseen ohjelmistoon kuuluu esimerkiksi joulutapahtuma, unikeon päivä ja muinaistulien yö. Kylän tapahtumien keskipisteenä toimii tori, johon yhdistys on rakentanut hyvän esiintymislavan. Taalintehtaan tapahtumat ovatkin tunnettuja elävästä musiikista.
Vuonna 2016 saatu vuoden kylä -titteli oli paikallisille iso juttu.
– Kuntakin oli siitä niin iloinen, että tuli tarjoamaan kuohuviinit meidän hallituksen kokoukseen ja teetti voiton kunniaksi t-paitoja, muistelee Lindgren.
Kilpailun kautta Taalintehtaan väki tutustui myös Varsinais-Suomen Kylät ry:n toimintaan.
– Sen jälkeen yhteydenpitoa on ollut paljon ja osallistumme joka vuosi esimerkiksi Avoimet kylät -päivään!
Märynummi sai tunnustuksesta vipuvartta kyläkoulukeskusteluun
Laura Merivirta Märynummen frisbeegolfradalla kesällä 2020.
Vuonna 2018 Varsinais-Suomen vuoden kyläksi valittiin Salon Märynummi, jossa oli juuri käynnissä keskustelut kylän koulun ja päiväkodin tulevaisuudesta.
– Vuoden kylä -titteli oli hyvä signaali Salon kaupungin suuntaan. Siitä saimme uskottavuutta, kun perustelimme, miksi tänne tarvitaan uusi koulu ja päiväkoti, kertoo Märynummen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Laura Merivirta.
Uusi koulu ja päiväkoti saatiin lopulta käyttöön syksyllä 2021.
– Olemme kyllä ratsastaneet sillä tittelillä ihan koko rahan edestä! Sitä on pystynyt hyödyntämään monissa tilanteissa.
Märynummessä on hyvä yhteishenki ja aktiivista kylätoimintaa. Yhteinen lampi pidetään talkootyöllä puhtaana ja Leader-hankkeitakin on toteutettu jo useampia. Nyt Märynummeen on saatu myös uusia tontteja tarjolle ja sairaalan alueelle tehdään uutta kaavaa.
Voittajakylät vuosilta 2002–2021. Vuoden 2022 kilpailun voittaja julkistetaan elokuussa.
Lounais-Suomi rakentuu puusta -hanke puhaltaa tuulta puualan purjeisiin. Luvassa on muun muassa koulutuksia, vaikuttamistyötä ja yrityskohtaisia toimenpiteitä.
Metsäkeskuksen toteuttamassa Lounais-Suomi rakentuu puusta -hankkeessa edistetään puurakentamista Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Puu on jo valmiiksi yleisin runkomateriaali omakotitalojen rakentamisessa ja mökeistä lähes kaikki tehdään puusta, mutta kerrostaloissa ja julkisissa rakennuksissa puu on harvinaisempi materiaali.
Valtakunnallisissa tilastoissa kerrostaloista vain 5 % ja julkisista rakennuksista 20 % tehdään puurunkoisina. Varsinais-Suomessa puukerrostaloja on jonkin verran, esimerkiksi Naantalissa voi ihailla puukerrostaloja useammalta vuosikymmeneltä. Sen sijaan Satakunnasta puukerrostaloja löytyy vain yksi.
Hankkeen projektipäällikkö Dennis Somelar keksii heti monta syytä lisätä puun käyttöä rakentamisessa:
– Ilmastovaikutus on yksi olennaisin asia. Puu materiaalina vähentää huomattavasti rakentamisen hiilipäästöjä. Lisäksi puu luo tunnelmaa ja lievittää stressiä. Asiaa on tutkittu esimerkiksi koulumaailmassa, jossa on huomattu, että puukoulussa oppilaiden stressitaso on matalampi. Puurakenteisessa talossa myös sisäilma on yleensä terveellinen.
Somelar on itse arkkitehti ja nostaa esiin myös visuaalisen puolen.
– Arvostan sitä pitkää perinnettä, joka liittyy suomalaiseen maaseutuarkkitehtuuriin. Ja toisaalta myös moderni puurakentaminen miellyttää silmääni! Puu myös mahdollistaa hyvin orgaanisten muotojen rakentamisen kohtuullisen kustannustehokkaasti.
Yritysyhteistyötä ja koulutusta
Puurakentamisen lisäksi hankkeessa edistetään puutuoteteollisuuden tuotteiden tuotantoa ja alueella toimivien yritysten toimintaedellytyksiä sekä alueella tuotetun puutavaran ja puutuotteiden hyödyntämistä alueen omiin tarpeisiin.
– Yritysyhteistyöllä hankkeessa pyritään vastaamaan suoraan puutuotealan ja puun jatkojalostajien tarpeisiin muun muassa järjestämällä koulutuksia. Tekemämme kyselyn perusteella tarvetta olisi ainakin digitalisaatioon ja markkinointiin liittyvälle koulutukselle.
Kesäkuun aikana luvassa on kaksi maksutonta koulutusta.
Keskiviikkona 15. kesäkuuta pidetään webinaari puun käytön mahdollisuuksista. Tilaisuudessa kerrotaan, miten ja miksi puuta on käytetty eri kohteissa. Lisäksi pureudutaan muun muassa purkamisen ja korjaamisen elinkaarivaikutuksiin sekä kuullaan, miten strategia voi tukea puun käyttöä julkisessa rakentamisessa. Tilaisuus on suunnattu Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueiden kuntatoimijoille, tilaajille, toimittajille ja urakoitsijoille sekä muille aiheesta kiinnostuneille.
Heti seuraavana päivänä eli 16. kesäkuuta järjestetään koulutus puun palosuojamaalauksesta. Koulutus on tarkoitettu antamaan lähtötiedot puutuoteteollisuuden yrityksille palosuojamaalauksen lisäämiseksi osaksi tuotantoaan, sekä inspiroimaan mahdollisia käyttökohteita palosuojatuille tuotteille. Koulutus sopii hyvin puutuoteteollisuuden yrityksille, paloturvallisuussuunnittelusta kiinnostuneille sekä rakennussuunnittelijoille.
Lähipuuajattelua rakentamiseen
Hankkeessa halutaan edistää myös sitä, että kaadetut puut hyödynnetään mahdollisimman lähellä. Kun rakentamiseen käytettävä puu tulee samalta alueelta, vältytään pitkiltä kuljetuksilta ja sitä kautta päästöiltä. Lähipuuajattelusta hyötyy myös aluetalous.
Puun hinta on noussut parin viime vuoden aikana, mutta Somelar ei usko sen vaikuttavan hankkeen tavoitteisiin, sillä myös muiden materiaalien hinnat ovat nousseet samassa suhteessa.
LSPUU-hanke käynnistyi marraskuussa 2021 ja jatkuu vuoden 2023 loppuun. Hankkeen rahoitus tulee Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja sen toteuttaa Suomen metsäkeskus yhteistyössä Tampereen yliopiston, Prizztech Oy:n ja Kaarinan kehitys Oy:n kanssa. Metsäkeskus on toteuttanut vastaavia hankkeita hyvin tuloksin aikaisemmin esimerkiksi Pirkanmaalla.
Ihmisillä on valtava into tehdä ympäristötyötä, mutta sen organisointiin tarvitaan asiantuntijuutta. Kun Leader Ravakan alueella suunnitellaan esimerkiksi uutta luontopolkua, vesistön kunnostusta tai kylätalon energiaremonttia, oma asiantuntija on kullanarvoinen.
Ravakka oli aikoinaan Suomen ensimmäinen Leader-ryhmä, johon palkattiin oma ympäristöneuvoja. Nykyisin ympäristöneuvontaa tekee Ravakassa jo useampi työntekijä, joilta saa maksutta apua esimerkiksi ympäristönäkökulmien huomioimiseen yhdistyksen toiminnassa, Leader-hankkeissa tai muiden rahoittamissa hankkeissa.
Yhteisö- ja ympäristökoordinaattori Tuuli Janssonin mukaan Vakka-Suomen alueen ongelma ympäristötyössä on ollut asiantuntijoiden saatavuus.
– Meitä on täällä ihan muutamia, jotka pystyvät neuvomaan. Esimerkiksi Turussa oleva tietotaito ei ulotu Vakka-Suomeen asti, vaikka hyvää yhteistyötä tehdään muun muassa Valonian, ELY-keskuksen, kuntien ympäristö- ja virkistyskäyttötoimijoiden sekä maakunnittaisten teemaryhmien kanssa. Siksi Leader-ryhmän tarjoama ympäristöneuvonta palvelee hyvin paikallisia tarpeita, hän sanoo.
Ravakasta maaseudun pienet toimijat, kuten vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset saavat apua muun muassa reittien suunnitteluun, vesistöjen kunnostamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen, rahoituksen hakemiseen, viranomaisyhteistyöhön ja monenlaiseen muuhun pulmaan.
Ympäristönäkökulma mukana strategiassa
Ympäristö on ollut yksi painopiste Ravakan paikallisessa kehittämisstrategiassa jo pitkään – ja on nostona myös ohjelmakaudella 2023–2027. Leader-tuissa näkökulma on kuitenkin aina ihmisten hyvinvoinnissa. Ympäristöhankkeita on tuettu ennen kaikkea siksi, että ne mahdollistavat vaikka virkistyskäyttöä.
– Esimerkiksi vesistöjen tilaa halutaan parantaa ennen kaikkea siksi, että lähivesissä voidaan uida, kalastaa tai muuten harrastaa ja virkistyä. Eli perimmäinen syy hankkeisiin löytyy yleensä – raadollista kyllä – oman navan ympäriltä, mutta samalla ne hyödyttävät luontoakin, Jansson selittää.
Ohjelmakaudella 2007–2013 Ravakan tukemat ympäristöhankkeet painottuivat paljon perinnemaisemiin ja reitistöjen kehittämiseen. Kaudella 2014–2022 on kunnostettu erityisen paljon vesistöjä. Ohjelmakaudella 2023–2027 on tarkoitus tukea erityisesti virkistyskohteiden kehittämistä ja samalla auttaa entistä enemmän muiden rahoituskanavien hyödyntämisessä.
– Ympäristötyöhön on paljon erilaisia tukia tarjolla, mutta harva osaa hakea niitä. Siksi tukia on haettu paikallisesta Leader-ryhmästä. Ihmisillä on kauhea into tehdä ympäristöhankkeita, jos joku muu vain hoitaa sen hankebyrokratian, Jansson kertoo.
Leader-rahoituksen haku on auki jatkuvasti ja hakemuksia käsitellään kuukausittain. Muista tuista merkittävä osa jaetaan loppuvuodesta, joten nyt on hyvä hetki valmistella hakemuksia. Auttamalla paikallisia toimijoita hakemaan muiden myöntämää rahoitusta, saadaan alueen ympäristötyöhön vipuvoimaa yhteistyöllä.
Hankkeet vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen
Kun Tuuli Jansson aloitti työssään vuonna 2013, hän pääsi heti tekemään yhteistyötä Tummamäen luontopolkua suunnitelleen Lahdingon kyläyhdistyksen kanssa. Kaik polu viä peril -hankkeessa valmistunut noin puolentoista kilometrin mittainen polku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan – aikaan, jolloin Tummamäellä vielä louhittiin Vehmaan punaista graniittia.
Ilmakuva Tummamäeltä huhtikuisena kevätpäivänä.
Kaivostoiminnan loputtua vuonna 1973 rääpekivet jäivät valtaviksi kasoiksi metsään. Vuosien saatossa luonto on löytänyt tapansa vallata ihmisen muokkaamaa maisemaa ja vanhat kaivosmontut ovat täyttyneet kauniisti vedellä. Rääpekivikasojen päällä ja lomassa kiemurtelevan luontopolun lisäksi alueella on näköalalava, kuivakäymälä, taukokatos ja laavu nuotiopaikkoineen.
Vuosien varrella Tummamäen luontopolusta on tullut suosittu virkistyskohde ja tapahtumapaikka. Vanhalla louhoksella on pidetty muun muassa kesäkonsertteja. Kyläyhdistys järjestää polulle opastettuja kierroksia, ja historiasta kiinnostuneita palvelee polun lähellä oleva Vehmaan kivityömuseo.
Tummamäen näköalapaikalta näkyy Vehmaan kivityömuseolle, jossa voi jatkaa tutustumista Vehmaan kivityöhistoriaan.
Polulla on vuosittain tuhansia kävijöitä. Nyt aluetta kehitetään taas uudessa Leader-hankkeessa.
– Polkuun tulee kaksi pistoa: sammalpolku ja peikkopolku. Sammalpolulla esitellään ainakin 11 eri sammallajia. Peikkopolun portaat taas nousevat Tarzan montun taukopaikan yläpuolelle kivikasan päälle, Jansson kertoo.
– Ihmiset ovat näiden vuosien aikana kulkeneet omatoimisesti alueella ja sitä kautta virallisen polun rinnalle on syntynyt uusia polkuja. Jotkut niistä kannattaa ottaa käyttöön ja tämä on yksi niistä! Peikkopolun varrelle tehdään erityisesti lapsia ajatellen kalliomaalauksia. Huipulle tulee pöytäpenkkiryhmä, hän jatkaa.
Tummamäen luontopolkua kehitetään taas. Peikkopolku tulee kulkemaan Tarzan-montun taukopaikan yläpuolella – paikassa, jossa Tuuli Jansson seisoo kuvassa.
Tummamäen luontopolku on hyvä esimerkki siitä, miten hankkeen päättyminen ei ole toiminnan loppu, vaan alku. Hankkeessa tehdyt puitteet ovat vuosien varrella mahdollistaneet alueelle monenlaista toimintaa ja uusien ideoiden kehittelyä.
– Ja luontopolut ovat hyvin oleellisia tietoisuuden lisäämisessä. Niiden kautta ihmiset kiinnostuvat helposti ympäristöstään ja oppivat uutta!
Tummamäen luontopolun varrella olevaan vanhaan vajaan suunnitellaan näyttelytoimintaa.
Vesistöjen kunnostus kiinnostaa
Ympäristöhankkeiden vaikutukset ovat usein sellaisia, jotka eivät heti ihmissilmään näy. Vaikutukset kertaantuvat vuosien saatossa ja niitä on hankalaa tai ainakin työlästä mitata. Vesistöjen kunnostuksessa osa vaikutuksista näkyy kuitenkin nopeasti ja siksi niitä tehdään niin mielellään. Esimerkiksi Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys (VeVe) järjestää vuosittain talkoita, joissa niitetään ruovikkoa Vehmassalmesta. Kun ruovikon niittää, maisema muuttuu heti. Tulee tilaa uida ja veneillä. Kun salmen pohjasta lähtee biomassaa, tulee myös lisää syvyyttä. Veden virtaavuus paranee ja virtauksen avulla suolainen merivesi nousee salmessa aiempaa pidemmälle. Kun suolan määrä lisääntyy, lumme alkaa vetäytyä, ja pian kalatkin liikkuvat jo uusilla vesillä.
Himoisissa ruovikko oli ehtinyt vallata jo lähes koko rannan. Nyt aukko kasvaa vuosi vuodelta, kun kyläyhdistys niittää vesialuetta säännöllisesti.
– Työ helpottuu joka vuosi. Uuden kasvuston leikkaaminen on kevyttä puuhaa ensimmäiseen vuoteen verrattuna, kun nostettavaa biomassaa on paljon vähemmän. Kaislikko saattaa kaikki olla samassa juuressa. Kun kasvuston leikkaa, juuristoon menee vettä. Sitten se mätänee ja lopulta toivottavasti kuihtuu ja kuolee. Ja vesillähän on kiva olla talkoissa kauniina kesäpäivänä, Jansson toteaa.
Kaikkien ravinteikkaiden ojien laskupaikoille on syntynyt isot ruovikot. Osa niistä jätetään tarkoituksella niittämättä, sillä ne sitovat itseensä tehokkaasti valuma-alueelta tulevia ravinteita, jolloin muu Himoisten perän vesistö pysyy paremmassa kunnossa.
Himoisiin on tehty toistakymmentä vuotta sitten Leader-hankkeella kosteikko, jotta kaikki valuma-alueen ravinteet ja humus eivät päätyisi suoraan mereen. Kosteikot vaikuttavat pitkällä aikavälillä, mutta myös välittömästi. Eläimet saapuvat paikalle yleensä heti, kun koneet lähtevät.
Jansson on huomannut vuosien varrella vesistöihin liittyvän ajattelun Vakka-Suomessa muuttuneen merkittävästi.
– Ennen ihmiset hoitivat kukin omaa pientä lätäkköään, mutta nykyisin ymmärretään, että sellainen työ on vain oireiden lievitystä. Jos haluaa todella vaikuttaa, pitää muutoksia tehdä valuma-alueella.
Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistyksen hoitoalus kastettiin kesällä 2021 Himoisten rannassa.
Himoinen on valittu vuonna 1988 Varsinais-Suomen Vuoden kyläksi. Vielä tämän vuosituhannen alussa Himoisten tanssilavalla saattoi pyörähdellä samana iltana satoja ihmisiä.
– Viime vuodet on ollut hiljaisempaa, mutta edelleen täällä sauna lämpeää muutaman kerran viikossa. Saunarakennuksessa on keittiö, kokoustila ja pukuhuoneet. Täällä on myös vessat, laiturit, veneenlaskupaikka, mattojenpesupaikka ja rantalentopallokenttä, Jansson listaa fasiliteettejä.
Himoisten rantaa on kunnostettu ja kehitetty Ravakan Leader-tuella, mutta myös esimerkiksi kunnan ja museoviraston avustuksilla. Uusiakin suunnitelmia on heitetty ilmoille. Paikka voisi olla potentiaalinen esimerkiksi asuntoautoille ja -vaunuille, maastopyöräilylle tai melonnalle.
Nurkat kuntoon ja energiaa säästöön
Positiivisia ympäristövaikutuksia sisältävistä Leader-hankkeista suurin osa on energiaremontteja. Kun vaihtaa öljyn maalämpöön, laittaa katolle aurinkopaneelit tai tiivistää ikkunat, säästää energian mukana myös rahaa, mikä motivoi talkoisiin. Ravakka on tukenut kylätalojen energiaremontteja esimerkiksi Laitilan Leinmäellä ja Pyhärannassa Ihoden Kirikalliolla.
Leinmäen kylätalon uudet suihkut hyödyntävät sadevettä.
Leinmäen kylätalossa on muun muassa vaihdettu lämmitysjärjestelmä öljylämmityksestä pellettilämmitykseen ja uusittu vuosikymmeniä vanhat putket. Uudet suihkut hyödyntävät sadevettä ja uudet kodinkoneet vievät energiaa paljon vähemmän.
Kirikalliossa puolestaan eristettiin seinät ja katto, uusittiin ikkunat ja korvattiin suora sähkölämmitys ilmalämpöpumpulla. Energiaremontin ansiosta talo saatiin ympärivuotiseen käyttöön, joten remontti mahdollisti myös uuden toiminnan kehittämistä.
Ely-keskuksen johtotehtävissä työskennellyt Timo Metsä-Tokila perää maaseudun kehittämiseen lisää vaikuttavuuden arviointia, yhteistyötä ja ympäristönäkökulmaa. Maaseuturahaston tuella voidaan varmistaa, että ruuantuotanto kannattaa ja että maaseudulla voidaan elää hyvää elämää.
Keväällä 2022 Varsinais-Suomen Ely-keskuksen elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtaja Timo Metsä-Tokila valittiin Business Finlandin rahoituspalveluiden johtoon. Ennen siirtymistään muihin tehtäviin hän ehti olla mukana uuden maaseutuohjelman valmistelussa. Tulevalle ohjelmakaudelle 2023–2027 hän toivoisi lisää vaikuttavuuden arviointia.
– Vaikuttavuutta tulisi arvioida, jotta näkisimme, minkälaisiin hankkeisiin rahaa kannattaa laittaa. Jos vaikutuksia ei arvioida, voi käydä niin, että jatkamme sellaista kehittämistä, mikä ei lopulta vaikuta niin kuin on suunniteltu. Vaikuttavuuden arvioimiseksi pitäisi aidosti haastatella edunsaajia ja mieluiten niin, että joku ulkopuolinen taho tekisi sitä systemaattisesti, Metsä-Tokila toteaa.
Ja kun vaikuttavuutta on arvioitu, pitäisi vielä olla Metsä-Tokilan mukaan rohkeutta jättää tekemättä niitä hankkeita, joista ei saada todellisia vaikutuksia ja panostaa niihin, jotka vaikuttavat. Näin Ely-keskus osallistuisi aktiivisesti maaseudun kehittämiseen, eikä olisi pelkkä tarkastajataho.
– Pienet hankkeet osuvat usein asian ytimeen ja niiden paikalliset vaikutukset on helppo huomata. Toisaalta suuremmilla toimijoilla on mahdollisuus tehdä sellaista työtä, joka vaikuttaa pidemmällä aikajänteellä. Hyvä kokonaisuus olisi sellainen, joka osuu hyvin paikallisesti ja saa aikaan todellisia vaikutuksia.
Lisäksi Metsä-Tokila pitää tärkeänä riittävän yritysrahoituksen turvaamista, koska sen avulla saadaan uusia työpaikkoja.
Kannattavaa ruuantuotantoa ja hyvää elämää
Maaseudun kehittämisessä Timo Metsä-Tokila kannustaa pohtimaan ennen kaikkea sitä, miten maaseutu saadaan pidettyä elinvoimaisena ja maatalous sellaisena, että se pärjää ja houkuttelee elinkeinona myös uusia sukupolvia.
Siitä hän on vakuuttunut, että suomalaiselle ruualle on tarvetta tulevaisuudessa ja että Varsinais-Suomi on ehdottomasti paikka, jossa ruokaa kannattaa tuottaa.
– Täällä on otolliset sääolosuhteet, monimuotoinen luonto, lyhyet välimatkat ja pitkä historia ruuantuotannossa. Jos etsitään esimerkiksi uusia kasveja, niin homma ei käänny yhdessä vuodessa. Uuden suunnan etsimiseen tarvitaan pitkäjänteistä työtä.
Parhaillaan ruuantuotanto kärsii kannattavuuden ongelmista, mutta Metsä-Tokila uskoo parempaan tulevaisuuteen.
– Maailman ruokatasapaino tulee olemaan hyvin erilainen jo kymmenen vuoden päästä. Tämän hetken ongelmat pitää nyt elää läpi ja ratkaista tavalla tai toisella.
Maaseutu on kuitenkin muutakin kuin tuotantoalue.
– Meidän pitää mahdollistaa se, että maaseudulla pystyy jatkossakin asumaan – ja että elämä siellä on hyvää! Sen vuoksi tarvitaan uusia liikenneratkaisuja ja esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia sekä lapsille että aikuisille. Varsinais-Suomessa meillä on hyvä mahdollisuus onnistua tässä, sillä välimatkat ovat lyhyet ja vielä ei ole syntynyt alueita, jotka olisivat autioituneet.
Ympäristönäkökulma huomioon
Yksi asia, johon tulevalla ohjelmakaudella kannattaisi Metsä-Tokilan mukaan panostaa enemmän, on luonnon monimuotoisuuden ylläpito. Esimerkiksi maiseman laiduntamisesta tai perinnebiotoopin ylläpitämisestä pitäisi saada sellainen korvaus, että se motivoi toimimaan.
EU:lla on nyt kunnianhimoiset ilmasto- ja ympäristötavoitteet ja ne tulevat ohjaamaan myös maaseudun kehittämistä.
– Olemme yrittäneet edistää paikallisia energiaratkaisuja, esimerkiksi bio-, tuuli- ja aurinkoenergiaa. Niiden avulla ei ratkaista sitä, miten ihmiset tulevaisuudessa liikkuvat, mutta tilakohtaisiin ja paikallisiin tarpeisiin niistä saa apua.
Ympäristötyöhön tarvitaan Metsä-Tokilan näkökulmasta lisää yhteistyötä ja malttia.
– Hallinnon sisälle tarvitaan lisää dialogia! Ely-keskuksessa olemme tarkoituksella yrittäneet tuoda maataloutta, kalataloutta ja ympäristöpuolta lähemmäs toisiaan. Yhteistyö avartaa ajatusta siitä, mitä kaikkea voidaan tehdä. Jos halutaan ratkaista esimerkiksi meren rehevöityminen, ratkaisuja kannattaa etsiä muualtakin kuin vedestä, hän toteaa.
– Ja lisäksi tarvitaan malttia, sillä ympäristötyön tulee olla pitkäjänteistä, Metsä-Tokila lisää.
Kun VTT Timo Metsä-Tokila valittiin elinkeinot-vastuualueen johtajaksi Ely-keskukseen, hän päätti opiskella vielä agrologin tutkinnon. Merimaskussa asuva virkamies nauttii itsekin maaseudun rauhasta ja hyvistä palveluista. Nykyään hän työskentelee Business Finlandissa rahoituspalveluiden johtajana.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksella on maaseutuohjelmakauden 2014–2022 avustusvaroja jäljellä vielä lähes kaksi miljoonaa euroa. Ohjelmakauden viimeinen hakuaika päättyy 30. syyskuuta.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2022 rahoitettavia hanke- ja yritystukia voi hakea Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta syyskuun loppuun saakka. Sen jälkeen rahoituksen haussa tulee hieman pitempi tauko siihen saakka, kunnes uusi ohjelmakausi pääsee vuoden 2023 alussa käyntiin.
– Vuosille 2021–2022 hanke- ja yritystukirahoituksen myöntövaroja on saatu ELY-keskusten käyttöön huomattavasti vähemmän kuin ohjelmakauden aikaisempina vuosina, mutta erityisesti tänä vuonna näitä tukia on useammastakin eri syystä myös haettu vähemmän kuin ennalta arvioitiin. Vuodelle 2022 myönnetyistä avustusvaroista on vielä jäljellä Varsinais-
Suomessa lähes kaksi miljoonaa euroa, joten hanke- tai yritystukihakemuksia voi vielä laittaa vireille, ELY-keskus tiedottaa.
Yritystukirahoituksen hakemuksia käsitellään vielä kahdessa erässä. Kuluva hakujakso päättyy 31. heinäkuuta ja vuoden viimeinen hakujakso 30. syyskuuta. Hanketukien kuluva hakujakso päättyy 30. syyskuuta. Rahoitustukipäätökset tehdään vuoden 2022 loppuun mennessä.
– Näiden rahoituskauden viimeisimpien hanke- tai yritysrahoitussuunnitelmien tulee olla sellaisia, että ne pystytään suurella varmuudella toteuttamaan viimeistään vuoden 2024 loppuun mennessä, ELY-keskuksesta ohjeistetaan.
Yritystukien haussa kannattaa perehtyä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen nettisivuilta löytyvään ohjeistukseen ja tukialuekarttaan.
Tukiehtoihin ja ohjelman toteutusalueeseen on tulossa joitakin muutoksia vuonna 2023 alkavalla uudella ohjelmakaudella.
Ruokavirasto on arvioinut maatiloille kohdennetun investointituen ja nuoren viljelijän aloitustuen rahoituksen riittävän koko vuodelle. Myös maaseutuyritysten elpymisrahoitusta voi vielä hakea 15.8.2022 saakka, vaikka hakemuksia onkin jo paljon vireillä.
Maaseuturahaston tukia myöntävät myös Leader-ryhmät. Varsinais-Suomen alueella toimivissa Leader-ryhmissä on kuluvan kauden rahoitusta jäljellä vaihtelevasti. Ajantasaista tilannetta kannattaa kysyä suoraan oman alueensa Leader-ryhmästä.
Uudenkartanon kyläyhdistyksen pyörittämä Himolan teatteri esiintyy kesäisin keskellä kaunista maaseutua, Yläneenjoen rannassa. Nykyään kesäteatterista pääsee nauttimaan myös esteettömästi. Esteetön Lystmettä -hanke valmistui vuonna 2021 ja on nyt ehdolla Suomen parhaaksi Leader-kylähankkeeksi.
Pöytyän Yläneellä, Uudenkartanon kyläyhdistyksen lystinpitopaikassa eli Lystmettässä panostetaan esteettömyyteen. Varsinais-Suomen jokivarsikumppaneiden tukemassa Leader-hankkeessa on parannettu teatterin valaistusta, äänentoistoa ja rinteessä sijaitsevaa katsomoa sekä rakennettu sinne täysin esteetön kulkureitti.
Yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta kertovat, että esteettömän reitin myötä katsomoon pääsee nyt paremmin esimerkiksi pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenrattailla. Lisäksi esteettömyyteen panostetaan palvelussa.
– Lippuja varatessa kannattaa kertoa, jos tarvitsee apua. Me voimme saattaa katsomoon ja tuoda väliaikatarjoilut, Eloranta sanoo.
Teatteriin mahtuu kerrallaan 330 katsojaa. Ennen kaikille penkkiriveille kuljettiin keskikäytävältä, mutta remontin yhteydessä tehtiin kulkureitit myös molempiin reunoihin. Koko alin rivi ja ylin rivi ovat nyt inva-paikkoja, joten esimerkiksi pyörätuolia käyttävät katsojat voivat valita, haluavatko istua edessä vai takana.
– Ja nyt kun esteettömiä paikkoja on niin paljon, on mahdollista istua vierekkäin vaikka koko seurueen kanssa, Eloranta jatkaa.
Myös teatterin uusi valaistus ja äänentoisto lisäävät esteettömyyttä, mutta varsinaista induktiosilmukkaa ei saatu mahtumaan hankkeeseen. Äänentoistojärjestelmä on kuitenkin sellainen, johon silmukka sopii, jos sellainen päätetään hankkia myöhemmin.
Koko kylä esteettömyyden puolesta
Paalujen päälle tukevasti rakennettu esteetön reitti katsomoon on pitkä ja kiemurteleva, jotta luiska ei ole liian jyrkkä.
Mistä idea esteettömyyden edistämisestä sitten lähti?
– Meidän teatteriin tuli kerran Porin suunnalta bussillinen porukkaa ja heistä lähes kaikilla oli joko pyörätuoli tai rollaattori. Silloin jo palveluamme kehuttiin, mutta ajattelimme, että haluamme palvella vieläkin paremmin. Porukka ikääntyy koko ajan ja ikäihmiset ovat kesäteattereille tärkeä kohderyhmä, puheenjohtaja vastaa.
Ja on esteettömyydestä iloa muillekin! Toinen kulkureitti vähentää ruuhkaa ja sitä pitkin pääsee näppärästi vaikka lastenrattailla, joten nyt teatterissa voisi järjestää esimerkiksi isoja lasten tapahtumia. Paremmat puitteet edesauttavat myös tilojen vuokraamista ulkopuolisten tapahtumajärjestäjien käyttöön.
Yhdistyksen mukaan kylämatkailu ja kylien tapahtumat kuuluvat kaikille. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää kuitenkin esteettömästi rakennettua ympäristöä – mikä on haaste useissa maaseudun kulttuurikohteissa. Esteettömyyteen pystyy panostamaan jo pienilläkin teoilla, mutta isommat investoinnit maksavat, ja siksi ne voivat jäädä tekemättä, vaikka hyvää tahtoa olisi.
– Siksi oli hienoa, että saimme hankkeeseen Leader-tukea. Ilman sitä emme olisi pystyneet tätä tekemään, Erkki Markkula toteaa.
Voimaa kuin pienessä kylässä
Uudenkartanon kyläyhdistys järjesti 14. toukokuuta talkoot, joissa siivottiin Lystmettä kuntoon kesäkautta varten. Kuva: Eija Eloranta.
Leader-tuen lisäksi hankkeen toteutumiseksi tarvittiin koko kylän tuki.
– Talkootunteja oli suunniteltu hankkeeseen 1 014, joten lopetin laskemisen siihen, mutta todellisuudessa talkoita tehtiin vielä paljon sitäkin enemmän. Paljon puhutaan siitä, että ihmisten talkoointo on vähentynyt, mutta kyllä täällä ainakin pystytään aikamoisiin urotekoihin, Eloranta kiittelee.
Lystmettässä myös lähes kaikki rakennukset on tehty talkoilla: esimerkiksi kioski, tanssilava ja rantasauna. Katettu katsomokin on aikoinaan saanut alkunsa kylällä järjestetystä 40 tunnin hirsikurssista, jonka jälkeen työ jatkettiin loppuun talkoilla. Ja jo pelkkään kesäteatterin pyörittämiseen tarvitaan vuosittain noin 80 talkoolaista.
– Meillä on aina riittänyt vapaaehtoisia – jopa kylän ulkopuolelta. Kaikki ovat aina tervetulleita ja jokaiselle löytyy sopiva homma. Meillä on talkoissa aina kivaa ja tarjolla on myös hyvää ruokaa, sanoo Markkula.
– Ja kesän päätteeksi järjestämme aina kiitosjuhlan kaikille kesän talkoolaisille. Kiittäminen on vapaaehtoistyössä tosi tärkeää, Eloranta jatkaa.
Myös Pöytyän kunta avustaa yhdistyksen toimintaa säännöllisesti.
Kun Rannanmäen koulu lopetettiin, koulun pihalla olleet leikkivälineet lahjoitettiin Lystmettään!
40 vuotta teatteria
Uudenkartanon kyläyhdistyksen alla toimiva Himolan teatteri viettää 2022 kesällä 40-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden näytelmäksi valittiin Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen kirjoittama Isoheikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle, jonka ohjaa Heidi Tuomola.
Pidetyllä ja palkitulla teatterilla on vuodessa kolme ensi-iltaa: yksi juhannuksena Lystmettässä ja kaksi talvikauden aikana kirkonkylän työväentalolla.
Leader-hanke paransi esteettömyyden lisäksi kesäteatterin muitakin toimintaedellytyksiä. Uuden sisäänkäynnin lisäksi myös vanha sisäänkäynti varastotiloineen uudistettiin. Nyt näyttelijöille ja roolivaatteille on lämmin tila.
Kesäteatteri tavoittaa parin viikon mittaisen kauden aikana yleensä noin 3 000 katsojaa.
– Elokuussa on vielä erikseen yönäytöksiä, jotka ovat aina loppuunmyytyjä. Niissä on hieno tunnelma ulkotulien ja valaistuksen ansiosta, kehuu puheenjohtaja.
Lystmettässä vuodesta 1994
Yläneenjoen veden pinta voi Lystmettän kohdalla vaihdella jopa kolme metriä. Siksi laiturissa on vaijerit, joiden avulla sitä pystytään nostamaan tai laskemaan. Laiturin kohdalla on hyvä hiekkapohja ja rantoja siivotaan talkoovoimin. Laiturilla Uudenkartanon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula ja tiedottaja Eija Eloranta.
Uudenkartanon kyläyhdistys osti Lystmettän alueen kunnalta vuonna 1994. Nykyisin Lystmettässä järjestetään vuosittain kesäteatterin lisäksi syystori ja joulumarkkinat, tansseja, huukauppoja ja kirpputoreja sekä seurakunnan kanssa yhteistyössä maakirkko. Tanssiperinne oli aikaisemmin suositumpi, mutta viime vuosina tansseja ovat järjestäneet vain paikallisen yrittäjäyhdistyksen aktiivit.
Yhdistyksen yhteinen saunavuoro on aina keskiviikkoisin syyskuusta toukokuuhun ja saunarakennuksella järjestetään paljon myös kokouksia ja yksityistilaisuuksia.
Lystmettän historia ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle kuin 90-lukuun.
– Sanotaan, että Uudenkartanon päärakennuksesta on tullut tänne köysirata, jota pitkin on tultu pitämään lystiä tälle alueelle. Kartanonherra perusti tänne vuonna 1891 myös kansakoulun, joka paloi 1900-luvun alkupuolella. Palaneen koulun peruskivet ovat vielä jäljellä, kertoo Erkki Markkula.
Sauna lämpeää keskiviikkoisin kaikille. Muina päivinä sitä voi varata yksityiskäyttöön.
Vuoden kylä 2011
Uudenkartanon kylä valittiin Varsinais-Suomen vuoden 2011 kyläksi. Silloin kilpailussa oli teemana kulttuuri ja siihenhän juuri Uudenkartanon kylässä panostetaan.
– Se oli meidän isolle ja sitoutuneelle talkooporukalle hieno kiitos. Kun kävimme hakemassa pystin Teijolta, täällä sattui olemaan juuri ne vuosittaiset Yrittäjien tanssit ja koko kylä koolla. Oli kyllä hieno tunne tulla palkinnon kanssa kotiin! Se kohotti tunnelmaa ja motivoi ihmisiä osallistumaan taas seuraaviin talkoisiin, Eloranta muistelee.
Vuoden kylälle jaettu kiertopalkinto on jo jatkanut matkaansa, mutta kunnalta saatu palkintovaasi on esillä Lystmettän saunalla.
Eloranta itse on muuttanut kylälle rakkauden perässä ihan muualta, mutta tunsi heti tulleensa kotiin.
– Muistan edelleen, miten minua tultiin heti pyytämään mukaan toimintaan. Se tuntui tosi ihanalta! Arvostin paljon sitä, miten kyläläiset ottivat uuden asukkaan vastaan, Eloranta kertoo.
Kylän hyvä yhteishenki syntyykin ennen kaikkea ystävällisyydestä. Ja ystävällisyyden luoma yhteishenki näkyy myös numeroissa: Uudenkartanon kylässä on noin 530 kotitaloutta ja kyläyhdistyksessä on noin 370 jäsentä.
Investoinnin jälkeen Lystmettän toimintakeskuksen tilat soveltuvat entistä paremmin myös erityisryhmien tapahtumien ja yleisötilaisuuksien pitopaikaksi. Kuvassa Lystmettän riukuaitojen sisäpuolella pilkottaa Uudenkartanon tanssilava, johon on myös esteetön kulku!
Leader Ravakka osallistui 21.–22. toukokuuta Uudessakaupungissa järjestettyyn Minifarmi & Kukkamessut -tapahtumaan. Ravakan pisteellä keskustelun aiheena oli unelmien kotiseutu. Aikuiset saivat vastata Ravakan aluekehittämiskyselyyn, jonka tuloksia käytetään vuonna 2023 alkavan uuden ohjelmakauden valmisteluun. Kyselyyn vastasi viikonlopun aikana noin 150 ihmistä.
Ravakan pisteellä sunnuntaina päivystäneet ympäristöneuvoja Timo Vaahtoranta ja EkoTeko-hankkeen koordinaattori Tiina Saaresranta jakoivat niittykukkien siemeniä kiitokseksi osallistujille.
– Istuttamalla niittykukkia voi tehdä hyvää luonnolle ja pölyttäjille, ja samalla niistä saa iloa ihmissilmälle, toteaa Tiina Saaresranta.
Lapset saivat antaa omat vastauksensa piirtämällä kuvia unelmiensa kotiseudusta. Kuvissa näkyi muun muassa traktori, sateenkaari, maaseutumaisemia, veneretkiä ja dinosauruspuisto. Lapset saivat vastauksista palkinnoksi värikynät kotiin viemisiksi.
Ravakan ympäristöneuvoja Timo Vaahtoranta jututtamassa unelmiensa kotiseutua piirtäviä lapsia.Unelmien kotiseudusta piirretyistä kuvista koottiin Ravakan telttaan näyttely!
Ravakan paikallinen kehittämisohjelma Loisto päättyy tämän vuoden loppuun. Ohjelmakauden 2014–2022 Leader-tuista tehdään päätöksiä vielä 14. kesäkuuta ja syksyllä. Ravakan pisteellä sai apua omien hankeideoiden jalostamiseen. Tämän kauden varoja on jäljellä on vielä muutamiin hankkeisiin, joten nyt on hyvä aika pohtia, miten omaa kotiseutua voisi kehittää!
– Tiedolle ja neuvonnalle on selvästi tarvetta. Tapahtuman aikana kysymyksiä on tullut muun muassa alueella olevien pienten järvien hoitoon liittyvistä kysymyksistä, kertoo Timo Vaahtoranta.
Nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille
Minifarmissa oli tänä vuonna yli 100 näytteilleasettajaa. Nähtävää ja koettavaa riitti kaikenikäisille.
Ryhmä Haun Vainu ja Samppa ilahduttivat erityisesti Minifarmin lapsikävijöitä!Ryhmä Haun tunnusmusiikin tahtiin kelpasi vähän tanssiakin!Kentällä päästiin seuraamaan muun muassa kanien korkeushyppykilpailuja.Suomen mestaruuden vei Lavella’s Ch Geocentric, eli tuttavallisemmin Keke, joka on kuvassa omistajansa Saku Jokisen sylissä.Tarjolla oli kärryajelua ja talutusratsastusta sekä hevosilla että poneilla.Pienet porsaat sulattivat Minifarmin kävijöiden sydämet.Myös Metsäpirtin alpakoita pääsi rapsuttelemaan.Alueella oli useampia työnäytöksiä. Tässä tehdään tukeista taidetta moottorisahalla.Koko perheen iloinen viikonloppu keräsi paljon porukkaa.
